KULTALINTU

 

Kultalintu on nyt siipi maassa, sillä emo on poissa.... 

 

 

Äitini käytti tuota nimitystä minusta ja siskostani viime vuosina aina, kun menimme häntä Ruusulaan tapaamaan. Kuulen hyvin elävästi hänen äänensä ja näen hänen lempeän katseensa, kun hän tuon sanan lausui.

 

Äitienpäivän aikoihin hän sairastui flunssaan ja antibioottien voimalla siitä hetkeksi tokenikin. Kuumeilu alkoi kuitenkin uudelleen ja kuuri uusittiin. Pienikin rasitus alkoi käydä kovasti voimille. 19.6 Ruusulan lääkäri päätti lähettää äidin keskussairaalaan tutkimuksiin. Kuvauksissa todettiin keuhkokuume. Aloitettiin suonen sisäinen lääkitys. Äiti oli kuitenkin olosuhteisiin nähden pirteä. Kun tiedustelimme siskoni kanssa hänen vointiaan, hän totesi meille: " Olo on, kuin osuuskaupan hoitajalla" ja samalla suu suli hymyyn, sillä olimmehan hänen vierellään.

 

Suonen sisäisestä antibioottihoidosta huolimatta mitään edistystä ei tapahtunut. Kyllön terveyskeskussairaalassa kokeiltiin kahta ellei kolmeakin erilaista lääkettä, mutta tauti istui sitkeässä. Luonnollisesti myös voimat alkoivat hiipua.

Myöhään juhannuspäivänä äiti siirrettiin takaisin keskussairaalan keuhkotautien osastolle. Tehtiin lisää tutkimuksia ja antibiootteja vaihdettiin jälleen kerran. Kuvattiin vatsa, joka tuntui olevan kunnossa. Keskiviikkona tehtiin keuhkoihin tietokonekuvaus ja sieltä sitten löytyikin yllätys. Äidillä oli syöpä. Tämän löyöksen jälkeen kunto tuntui romahtavan ihan silmissä. Viime viikolla vietimme siskoni kanssa useita tunteja äidin vierellä sairaalassa. Kivut alkoivat olla sietämättömiä, joten niiden lievittämiseen annettiin morfiinia. Vielä torstaina äiti vastasi, kun puhuimme hänelle. Perjantaina siihen eivät enää voimat riittäneet...

Perjantaina menimme sairaalaan illalla uudelleen. Istuimme vuoteen vieressä ja silitimme hänen hiuksiaan ja kuiskailimme hänelle kuinka paljon häntä rakastamme ja kuinka tärkeä hän meille on. Tuon yön aikana siskoni kanssa itkimme, nauroimme, lauloimme ja puhuimme. Saimme olla huoneessa jossa ei ollut muita potilaita. Osaston ihanat yöhoitajat pitivät huolta äidin lisäksi myös meistä. Keittivät kahvia ja tekivät voileipiä. Aina kipulääkkeen lisäyksen yhteydessä heillä oli aikaa jutella kanssamme ja lohduttaa. Aamun tullen he kehoittivat meitä menenmään kotiin ja lepäämään hiukan. Päätimme niin tehdä, sillä äiti näytti nukkuvan levollisena, joten jätimme hänet ja sanoimme, että tulemme pian takaisin.

Kun sitten palasimme osastolle ja aukaisimme sen oven näimme, että samaan aikaan aukeaa äidin huoneen ovi ja sieltä tuodaan sänkyä, joka oli lakanalla peitetty.... hoitajat tajusivat samalla keitä olemme, tulivat luoksemme ja halasivat sekä totesivat äidin kuolleen hetki sitten.

Minulla ei ole sanoja kuvailemaan tuota hetkeä. Uskon, että saman kokenut voi ymmärtää mitä tuolla hetkellä ihminen tuntee. Saimme vielä kuitenkin nähdä äidin ja jättää hänelle jäähyväiset kauniissa muistohuoneessa.

Olen kiitollinen niin monesta asiasta. Olen kiitollinen siitä, että alzheimerintauti ei äitiä vienyt, sillä hänen kanssaan saattoi jutella ja hän tiesi kuka on ja keitä me olemme viimeiseen asti. Olen kiitollinen siitä, ettei hänen tarvinnut kärsiä niitä sietämättömiä kipuja yhtään pidempään. Olen kiitollinen siitä, kuinka äiti on valmistanut meitä jo useita vuosia tätä hetkä varten.
Tiedämme mitä hän toivoi, kuinka hän suhtauti kuolemaan.

Hän sanoi meille. "Kun minä potkasen tyhjää ( huumorilla, mutta hyvin jämäkästi ) niin elekää tytöt itkekö ! Järjestäkää bileet." Hän ei pelännyt kuolemaa vaan sanoi, että unten mailla, huolta vailla.
Hän aina toivoi, että kun pääsisi lämpösiin multiin. Tämä toteutui. Ja hyvillä mielin hän oli myös siitä, että hän tiesi mihin hänet siunataan. Äiti sanoi, että "mulla on paikka" - oman äitinsä vieressä.

Nämä tuntemattoman kirjoittajan sanat lohduttavat minua hyvin paljon juuri nyt ja kiteyttävät ne ajatukset, joita äiti halusi meille välittää.

Voit itkeä hänen lähtöään tai iloita hänen elämästään.
Voit sulkea silmäsi ja rukoilla, että hän palaa - tai avata ne ja nähdä sen, minkä hän jätti
jälkeensä.
Sydämesi voi olla tyhjä, koska et näe häntä enää - tai sen voi täyttää rakkaus jonka yhdessä jaoitte.
Voit kääntää selkäsi huomiselle ja elää mennessä - tai voit iloita huomisesta menneen voimalla.
Voit joko muistaa vain sen, että hän on poissa tai vaalia hänen muistoaan ja antaa sen elää.
Voit antaa kyynelten huuhtoa häne muistonsa mielestäsi tai tehdä niin kuin hän haluaisi:
HYMYILLÄ, AVATA SILMÄSI, RAKASTAA JA JATKAA ELÄMÄÄ. 

  
ÄITINI MUISTOA KUNNIOITTAEN, SUURELLA RAKKAUDELLA JA HELLYYDELLÄ


                                                                -  TUIRE -
 

KOHOKOHTIA

Kesäkuu on ollut täynnä mukavia tapahtumia. Piharemontti on vihdoinkin saatu päätökseen ja nyt voimme alkaa nauttimaan aikaansaannoksista ja odottaa kasvien sekä nurmikon kasvamista. Tämän kunniaksi oli pakko poksauttaa kuhuoviinipullo auki ja juhlistaa taphtumaa. Onhan tätä odotettu jo pitkään. Palttiaraallaa yksitoista vuotta !

 

 

 

 

 

Toinen odotettu tapahtuma oli ystäviemme tupaantuliaiset Espanjan Benalmadenassa. He ostivat sieltä viime syksynä talon ja kutsuivat nyt ystäviään juhlimaan kanssaan. Palasimme matkalta viime sunnuntaina varhain aamulla. Reissun jälkeen mieli on virkistynyt, mutta kroppa vähän väsähtänyt. Oli todella hauskaa viettää viiko letkeissä tunnelmissa seurustellen. Jälleen kerran tuli naurettua niin paljon, että veikkaan saaneeni muutaman vuoden lisää....

Villa Avalon on upea talo, joka sijaitsee Benalmadenassa hyvien liikenneyhteyksien päässä sekä lentokentältä, että kaikista muistakin palveluista. Talosta puuttuu vain uima-allas, mikä kyllä isäntäparin mukaan valmistuu vielä tämän vuoden aikana. Tämän "puutteen" korjasimme hankkimalla porukalla tilapäisen altaan tupaantuliaislahjana. Allas oli sen verran suuri, että mahduimme siellä jopa porukalla köllöttelemään ja siinä helteessä ajoi varsin mainiosti asiansa.

Talon kattoterassilta avautuu upeat panoraama maisemat sekä merelle........

.... että vuoristoon. Asuntoalue on rauhallinen tai ainakin oli - niin kauan kun seurueemme saapui paikalle. Vitsailimme siitä, josko naapuritalohin ilmestyy SE VENDE-kylttejä ( myytävänä ) vierailumme jäljiltä.

Viikon ohjelmassa oli myös ystävättäremme syntymäpäivät. Ja mitkä juhlat hän meille järjestikään !
Aamu alkoi shampanja brunssilla. Tämän jälkeen pelasimme syntymäpävän hengessä hauskan golfkisan. Villaan palattuamme meille tarjoiltiin maittava tapaslounas. Ilta huipentui vielä upeaan juhalaillalliseen sekä keskinäiseen hauskanpitoon. Meitä siis pidettiin, kuin piispaa pappilassa ja voin vakuuttaa, että suu ei yhdeltä maistunut. Uskon, että nämä syntymäpäivät jäivät meidän kaikkien mieleen.

 

Reilun viikon aikana tuli rautaisannos golfia. Pelasimme kahdeksan kierrosta ja se tuntui kyllä kropassa. Vaikka ja onneksi, pelasimme autojen kanssa, niin helteinen sää ja päivittäinen mailojen heiluttelu kävi kyllä liikuntasuorituksesta täysin. Lähes joka päivä järjestimme pienet leikkimieliset parikilpailut eri kokoonpanoin. Tämä osoittautui paljon hauskemmaksi tavaksi pelata, kuin jos olisimme nakutelleet palloa yksilöinä. Valtaosalla meistä oli vielä niin vähän kierroksia tälle kesälle, että tilanne olisi saattanut tuntua enemmän kuritukselta, kuin huvitukselta.

Ehdottomiin kohokohtiin kesäkuussa kuuluu myös poikani Tatun onnistuminen Paltamo Openissa. Hänen sijoituksensa siellä oli 5. ja ensimmäinen vähän suurempi palkintoshekki ammattilaisena on nyt saatu plakkariin. Näitä lisää.

Nämä kaksi kaunotarta vetäytyivät lomaviikkomme ajaksi maaseudun rauhaan. Rauha lienee kyllä kadonnut koirahoitolassa olleilta uroksilta, sillä Hetalla alkoi juoksut siellä ollessaan. Viereissä karsinassa ollut uroskoira oli suhauttanut sellaiset "annokset" Hetan makuualustalle, että se on vieläkin pihassa tuultumassa, ennen kuin työnnän sen koneeseen pestäväksi. Kovin olivat tytöt mielissään, kun pääsivät jälleen kotiin ja viihtyvät tiiviisti kupeessa rapsutuksia suorastaan vaatien.

"Vanhana" päreiden tekijänä Heta pisti hetimiten juoksuhousunsa palasiksi. Neiti ei ilmiselväti tykkää moisia pöksyjä pidellä. Olen antanut periksi, sillä ne oli jo kolmannet, jotka ovat kokeneet saman kohtalon. Tyttö on kuitenkin siisti, se täytyy sanoa. Pitää itsensä hyvin puhtaana, joten juoksennelkoon sitten ilman ja mitä tiputtelee, niin pyyhitään pois.

Pitkästä aikaa on juhannukselle luvassa helteistä ja aurinkoista säätä. Nyt nautitaan kesästä ja yöttömästä yöstä, sillä kohta se alkaa taas päivä pidentyä.

Oikein auvoisaa juhannuksen alusviikkoa kaikille teille :)