3.4.2014

KUN IKIROUTA SULAA...



Ikirouta... näin kuvaili fysioterapeutti niska-hartiaseutuani, kun hän ensimmäisen kerran laski parantavat kätensä niiden päälle. On täytynyt tehdä todella paljon töitä, että on saanut nämä tähän kuntoon, kuului seuraava toteamus. Osui ja upposi. Lopultakin. Tuolla paljolla työnteolla hän tarkoitti myös oman kehon viestien kuuntelematta jättämistä. Suoranaista laiminlyöntiä ja melkein heitteillejättöä. Niin se mielessäni olen tulkinnut.

Olen ollut hyvin, hyvin pitkään LIIAN tietoinen kehoni näistä osa-alueista. On tuntunut pakotuksia, jännityksiä, kirvelyjä ja poltteluja. Jäykkyyttä, kireyttä ja väsymystä. Sitten kävi niin, että tilanne
eskaloitui. ( pakko käyttää nyt tätä uutta trendisanaa ja katsoa, kuinka se sopii tämän asian kontekstiin ; ) Alaselkään tuli jäykkyyttä, varpaat puutuilivat ja lopulta alkoi päivittäinen toispuoleinen päänsärky.

Täytyy sanoa, että kyllä ihmisen keho on sitten viisas. Jos ei älli kerro jo pienimmistä vinkeistä, että jotain pitäisi nyt tehdä, niin sitten pannaan lisää ruutia myllyyn. Annetaan isommalla kauhalla, että tuo tomppeli varmasti huomaa, ettei näin voi jatkaa. Menin siis lääkäriin päänsärynvuoksi joka passitti minut jännityspäänsärky diagnoosilla fysioterapeutille ja sitten alkoikin tapahtua. Ja vain niitä hyviä asioita.

Sanotaan, että terveydenhuollossa tulisi asiakas ottaa aina kokonaisuutena. Näin kokonaisena minua ei ole aikaisemmin otettukaan. Ennekuin mitään toimenpiteitä aloitettiin halusi tämä uskomattoman ammattitaitoinen ja innostava nainen selvittää monen monituista asiaa noiden niskojen ja hartioiden, sekä pään ulkopuolelta ja ympäristöstä. Tämä keskustelu avasi omia silmiäni ja ymmärrystäni syy- ja seuraussuhteille. On todella ihan älytöntä, että poistetaan hetkeksi oire, mutta ei etsitä syytä ja yritetä pureutua itse ongelmaan. Valitettavan usein tuo ongelma on ihminen itse. Laiska, mukavuuden haluinen ja ajattelematon. Niin myös tässä tapauksessa.

Kun olen muutakin, kuin nuo niska ja hartiat, niin ymmärsin, että ihan perusasioihinkin on syytä kiinnittää huomiota. Kävimme läpi kuinka syön ja juon ja liikun. Nukunko hyvin ja riittävästi. Kiinnitänkö huomiota työasentoihini ? Teenpä sitten mitä tahansa. Jo näihin kysymyksiin vastatessani huomasin useita epäkohtia. Milloin olen viimeksi käynyt gynekologin vastaanotolla? Hänen ammatillinen katseensa havaitsi myös sen, että todennäköisesti rintaliivini eivät ole oikean kokoiset ! Olin ja olen vaikuttunut.

Olen käynyt hoidoissa nyt neljä kertaa. Kaksi kertaa on laitettu myös akupunktioneulat ja viimeisimpänä tehtiin minulle ennestään tuntematon kalvokäsittely. Ja jo vain on alkanut tämä itsepintainen ikirouta sulaa. Päänsärky on poissa. Niska ja hartiat... eivät tunnu ! Uusia liivejäkin olen hankkinut ja toden totta. Käytössäni on ollut liian pieni kuppikokoa liian suurella ympärysmitalla. Oikean kokoiset rintaliivit sekä kohottavat olemusta, tuntuvat hyvältä ja napakalta päällä. JA antavat tukea.  Sain aikaiseksi käydä gynekologillakin. Tämän käynnin seurauksena sain apua ilmiselviin vaihdevuosien mukanaan tuomiin tuntemuksiin. Merkittävin plussa tässä on ollut paljon paremmat yöunet. Myös ikävät ja täysin ennustamattomat kuumotukset ovat poissa.

Minulla on täällä siis meneillään Tuire-kuntoon Projekti ! Tuohon liikuntapuoleen uskon tulevan roimasti lisäystä nyt tulevan kesän aikana, kun golfkentät avataan. Ensi kesänä aion pelata mahdollisimman paljon, sillä tiedän, että minulle on luvassa muitakin pelikavereita, kuin mieheni. Haastavinta lienee tuon ruokapuolen kanssa. Terveellistä ruokani pääsääntöisesti on kokoajan ollut, mutta sen rytmittäminen ja sen vuoksi myös annoskoot ovat se kaikista vaikein "nakki".  Olkoon tuo oikein sydämenasiani nyt niin kauan, että järkevä rytmi ja sopivat määrät muodostuvat rutiiniksi. Sen tässä nyt itselleni lupaan.

Nyt on tullut enemmän sanoja, kuin kuvia. Ajattelin, ettei teitä varmaankaan kiinnostaisi nähdä niskaani ja hartioitani valokuvassa - niistä rintaliiveistä nyt puhumattakaan. Mutta laitan minä sentään yhden kuvan ......


  
Tämän söpön pajunkissan ! Varman kevään merkin. Ja onkohan niin, että se on juuri tämä valon aika, joka antaa ihmiselle energiaa niin paljon, että tulee halu laittaa asioita kuntoon ?

          ELÄKÖÖN KEVÄT JA VALO JA TOIVO UUDESTA ULJAASTA HUOMENESTA  !

                                                     
 

2 kommenttia:

  1. Hei Tuire! Kuulostivatpa niskahartia ongelmat varsin tutuilta, vaikka ikiroutavaiheeseen en ole vielä onneksi päätynyt. Kivalta vaikuttava blogi sinulla ja koiramaisista jutuista tykkään aina! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sanna ! Kiitos mieltälämmittävästä kommentistasi :)

      Poista