HAVAHTUMISIA

Sain lainaksi Anthony De Mellon kirjan  Havahtuminen. Tapani on lukea aina sängyssä unen tuloa odotellessani. Olen oppinut siihen, että nostan kaikki saatavilla olevat lehdet ja kirjat pois näkyviltä, sillä meillä on perheessä toinenkin ahkera "lukija". Yksi ainoa lipsahdus tästä johtaa vääjäämättä ei toivottuihin seurauksiin. Unohdin tämän kirjan yöpöydälle, kun menimme mieheni kanssa saunaan.

Heta havahtui siihen, että koska Madre on mennyt saunaan ja nyt on tylsää, niin katsonpa tuota kirjaa minäkin, jota niin ahkerasti iltaisin selataan. Ilmeisesti kirja oli mieleinen, sillä kansilehti ja ensimmäiset sivut olivat saaneet kyytiä oikein kunnolla. Kaikilla jäljellä olevilla sivuilla on hampaan jälkiä, ja jos olette kuulleet sanonnan "on kuin koiran repimä", niin tämä on nyt sitten  juuri sellainen.


Saunasta palattuani oli minun vuoroni havahtua tapahtuneeseen. Ensin kuvittelin käsittelyyn joutuneen tuoreimman golflehden liitteenä saapuneen kenttäoppaan ja kisakalenterin. Lähempi tarkastelu osoitti kuitenkin sen, että tuo vintiö oli repinyt lainaamani kirjan riekaleiksi...

Seuraavaksi havahduin siihen, että minun on nyt jostakin hankittava uusi tuhoutuneen tilalle. Suuntasin Akateemiseen kirjakauppaa ja kerroin myyjälle huoleni. Kirjaa ei ollut heillä myymälässä, mutta ilokseni sain kuulla, että voivat sen kuitenkin tilata, ja että siihen menisi muutama päivä.
Tässä vaiheessa helpotukseni oli tietenkin suuri ja pistin kirjat tilaukseen. Yksi palautuu lainan antajalle ja toisen pidän itse. Tässä kun on asioita, joiden pariin on hyvä palata vielä uudelleen. Olen jo viestiä kirjan saapumisesta odotellut, mutta sainkin tänään tiedon, että toimitus viivästyy, mutta saan sen kuitenkin noin viikon kuluttua. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan.

Olen havahtunut myös siihen, mitä yhden laumanjäsenen poissa olo voi tehdä sen herkimmässä jäsenessä. Mieheni on ollut reissussa, joten täällä on pidetty taloa pystyssä naisenergialla. Heta on toki ollut koko pienen elämänsä ajan todella herkkä yksilö. Aina valppaana. Valmiina pakenemaan tai perääntymään tai juoksemaan karkuun jos siihen aihetta sattuisi olemaan. Nyt kun mieheni on ollut poissa on tämä käytös mennyt yli äyräiden. Singahtelua, säntäilyä, äkkinäisiä pysähdyksiä, mahdotonta vetämistä hihnassa..... tämä kaikki siis ulkoillessa. Tämä asia on mietityttänyt minua kovasti. Kun tajusin mistä käyttäytyminen johtuu oli se tietenkin helpotus, mutta saatan vain kuvitella minkä stressin alaisena tuo pieni perrotyttö on silloin, kun olemme reissussa yhtä aikaa ja tytöt hoidossa...

Jotain päätin kuitenkin kokeilla, että Hetan olo olisi levollisempi. Ensinnäkin ostin taluttimen, jossa on lyhyehkö hihna. Näin saan pidettyä hänet paremmin lähelläni ja ohjailtavissa. Uusi panta on pehmeä sisäpuolelta, joka vaimentaa vetämisen aiheuttamaa painetta kaulan ja niskan alueella. Ja uskokaa tai alkää, niin päivä lenkki näiden uusien varusteiden varassa oli paljon mukavampi kokemus meille kaikille. Ettei Malù tuntisi itseään sorsittavan, haen hänellekin huomenna vastaavan setin Mustista ja Mirristä. Onpa sitten molemmilla tytöillä uudet kesäiset asusteet, kun lähdemme baanalle :)

Ikuisena iltakahvin juojana havahduin siihen, että mitä jos vaihtaisin teehen. Silmiini on osunut usein ylistys kirjoituksia vihreän teen hyvistä ominaisuuksista. Pakkaus vihreää teetä lähti matkaani kauppareissulla tänään. Katsotaan sitten mitä vaikutuksia sen nauttiminen saakaan aikaan.

Espanjan Vesikoiran turkki kasvaa n. sentin kuukaudessa. Hyvin pian siis nämä sessut saavat melkoisen pitkän ja tuuhean turkin kannettavakseen. Turkki on kieltämättä kaunis ja kuuluu olennaisena osana rodun imagoon. Tosia-asia kuitenkin on se, että turkki on myös hyvin haastava näillä meidän leveysasteilla. Kaikki kivet, pienet oksat ja hiekka tarrautuvat kiharaisen karvan uumeniin. Ja onhan se kuumakin. Ainakin meillä, kun on vielä lattialämmitys.... Havahduin siihen, että mitäpä jos ostan trimmauskoneen itselleni, niin voin ajella turkin aina kun sille ilmenee tarvetta. Ja ei kuin tuumasta toimeen. Kone tuli hankittua ja tytöt trimmattua. Totuuden nimessä se vei kyllä ns. aikaa ja tupakkaa, mutta ensikertalaisena onnituin mielestäni varsin mukavasti.

Tämä kokemus havahdutti minut jälleen kerran siihen, että aina kannattaa kokeilla ensin, ennekuin ajattelee tai sanoo, etten minä osaa tai pysty.

Nyt juuri havahdun kahden espanjalaisen senoritan hyvin tiiviiseen ruskeiden silmien tuijotukseen.
Viesti on hyvin selkeä. Eiköhän tuo yhdessä kohtaa istuminen ala riittää, sillä nyt on meidän ilta pissityksen aika !

Mukavaa viikonloppua ja havahtumisia teille kaikille !

                                       -------   TUIRE -------   

KUN IKIROUTA SULAA...

Ikirouta... näin kuvaili fysioterapeutti niska-hartiaseutuani, kun hän ensimmäisen kerran laski parantavat kätensä niiden päälle. On täytynyt tehdä todella paljon töitä, että on saanut nämä tähän kuntoon, kuului seuraava toteamus. Osui ja upposi. Lopultakin. Tuolla paljolla työnteolla hän tarkoitti myös oman kehon viestien kuuntelematta jättämistä. Suoranaista laiminlyöntiä ja melkein heitteillejättöä. Niin se mielessäni olen tulkinnut.

Olen ollut hyvin, hyvin pitkään LIIAN tietoinen kehoni näistä osa-alueista. On tuntunut pakotuksia, jännityksiä, kirvelyjä ja poltteluja. Jäykkyyttä, kireyttä ja väsymystä. Sitten kävi niin, että tilanne
eskaloitui. ( pakko käyttää nyt tätä uutta trendisanaa ja katsoa, kuinka se sopii tämän asian kontekstiin ; ) Alaselkään tuli jäykkyyttä, varpaat puutuilivat ja lopulta alkoi päivittäinen toispuoleinen päänsärky.

Täytyy sanoa, että kyllä ihmisen keho on sitten viisas. Jos ei älli kerro jo pienimmistä vinkeistä, että jotain pitäisi nyt tehdä, niin sitten pannaan lisää ruutia myllyyn. Annetaan isommalla kauhalla, että tuo tomppeli varmasti huomaa, ettei näin voi jatkaa. Menin siis lääkäriin päänsärynvuoksi joka passitti minut jännityspäänsärky diagnoosilla fysioterapeutille ja sitten alkoikin tapahtua. Ja vain niitä hyviä asioita.

Sanotaan, että terveydenhuollossa tulisi asiakas ottaa aina kokonaisuutena. Näin kokonaisena minua ei ole aikaisemmin otettukaan. Ennekuin mitään toimenpiteitä aloitettiin halusi tämä uskomattoman ammattitaitoinen ja innostava nainen selvittää monen monituista asiaa noiden niskojen ja hartioiden, sekä pään ulkopuolelta ja ympäristöstä. Tämä keskustelu avasi omia silmiäni ja ymmärrystäni syy- ja seuraussuhteille. On todella ihan älytöntä, että poistetaan hetkeksi oire, mutta ei etsitä syytä ja yritetä pureutua itse ongelmaan. Valitettavan usein tuo ongelma on ihminen itse. Laiska, mukavuuden haluinen ja ajattelematon. Niin myös tässä tapauksessa.

Kun olen muutakin, kuin nuo niska ja hartiat, niin ymmärsin, että ihan perusasioihinkin on syytä kiinnittää huomiota. Kävimme läpi kuinka syön ja juon ja liikun. Nukunko hyvin ja riittävästi. Kiinnitänkö huomiota työasentoihini ? Teenpä sitten mitä tahansa. Jo näihin kysymyksiin vastatessani huomasin useita epäkohtia. Milloin olen viimeksi käynyt gynekologin vastaanotolla? Hänen ammatillinen katseensa havaitsi myös sen, että todennäköisesti rintaliivini eivät ole oikean kokoiset ! Olin ja olen vaikuttunut.

Olen käynyt hoidoissa nyt neljä kertaa. Kaksi kertaa on laitettu myös akupunktioneulat ja viimeisimpänä tehtiin minulle ennestään tuntematon kalvokäsittely. Ja jo vain on alkanut tämä itsepintainen ikirouta sulaa. Päänsärky on poissa. Niska ja hartiat... eivät tunnu ! Uusia liivejäkin olen hankkinut ja toden totta. Käytössäni on ollut liian pieni kuppikokoa liian suurella ympärysmitalla. Oikean kokoiset rintaliivit sekä kohottavat olemusta, tuntuvat hyvältä ja napakalta päällä. JA antavat tukea.  Sain aikaiseksi käydä gynekologillakin. Tämän käynnin seurauksena sain apua ilmiselviin vaihdevuosien mukanaan tuomiin tuntemuksiin. Merkittävin plussa tässä on ollut paljon paremmat yöunet. Myös ikävät ja täysin ennustamattomat kuumotukset ovat poissa.

Minulla on täällä siis meneillään Tuire-kuntoon Projekti ! Tuohon liikuntapuoleen uskon tulevan roimasti lisäystä nyt tulevan kesän aikana, kun golfkentät avataan. Ensi kesänä aion pelata mahdollisimman paljon, sillä tiedän, että minulle on luvassa muitakin pelikavereita, kuin mieheni. Haastavinta lienee tuon ruokapuolen kanssa. Terveellistä ruokani pääsääntöisesti on kokoajan ollut, mutta sen rytmittäminen ja sen vuoksi myös annoskoot ovat se kaikista vaikein "nakki".  Olkoon tuo oikein sydämenasiani nyt niin kauan, että järkevä rytmi ja sopivat määrät muodostuvat rutiiniksi. Sen tässä nyt itselleni lupaan.

Nyt on tullut enemmän sanoja, kuin kuvia. Ajattelin, ettei teitä varmaankaan kiinnostaisi nähdä niskaani ja hartioitani valokuvassa - niistä rintaliiveistä nyt puhumattakaan. Mutta laitan minä sentään yhden kuvan ......

  
Tämän söpön pajunkissan ! Varman kevään merkin. Ja onkohan niin, että se on juuri tämä valon aika, joka antaa ihmiselle energiaa niin paljon, että tulee halu laittaa asioita kuntoon ?

          ELÄKÖÖN KEVÄT JA VALO JA TOIVO UUDESTA ULJAASTA HUOMENESTA  !

                                                     
 

"JÄÄTÄVÄÄ TOUHUA"

Vaikka on ollut kipakat pakkaset, niin päiväksi on sentään lauhtunut niin paljon, että ulkoilu on ollut mukavaa. Olemme käyneet tyttöjen kanssa useana päivänä jäällä. Siellä on mukavaa olla, kun saa päästää sessut irti.

Hetakin on saatu innostumaan palloleikistä. Ja kun innostus tuli, niin voi miten helposti oppi tuomaan pallon minulle takaisin. Muutaman kerran oikea aikaisesti annettu makupala, niin hiffasi nopeasti, mikä on jutun juoni.

Malù on palloleikeissä vanhakonkari ja oikein tärisee, kun odottaa milloin seuraava "syöttö" lähtee.
Katse ei todellakaan irtoa pallosta. Ja jos ei heitto tapahdu tarpeeksi pian, niin pomppaa minua vasten sellaisen loikan, että kasvot ja kuonot ovat samalla tasalla !

Perrojen korvat ovat juoksussa hauskat. Hetalla on "pystykorvat" ja Malùlla "helikopterikorvat".

Osaahan se Hetakin tehdä "kopterit", kun oikein kieliposkessa yrittää.

 

 Ja taas vastaavasti Malù laittaa pystikset !

Pakkanen ja lämminhengitys saa viiksikarvat kuuraan. Niitä sitten sulatellaan kotona eteisessä.

Malù se vasta varsinainen kuuraparta on. Arvaatteko miksi on tämä intensiivinen katse ? Miehelläni on pallo kädessä ja tuota kättä on seurattava herpaantumatta.

Sitten, kun heitto lähtee, lähtevät myös nämä kultaiset tennispallon noutajat.

Sieltä sitä sitten iloisina tullaan. Omat pallot on noudettu ja uutta heittoa toivotaan. Eipä menneet siis pallot hukkaan kun kumpikin löysi omansa.

Eikähän se ole pallo hukassa myöskään Mamalla, näin kauniina ja aurikoisena päivänä.... On se hyvä, että minulla on nämä itseni ulkoiluttajat ! Ilman heitä saattaisin katsella kaunista luontoa ikkunasta.
Ja sehän on ihan eri juttu.

Kauniiden ulkoilukelien jatkuvuutta toivoen ja hyvää viikonloppua toivotellen   --- Tuire ---

 

ALKAA POLTTAA....

Olen käynyt kaksi kertaa ohjatussa meditaatiossa. Sen jälkeen on niin ihanan kevyt ja virkistynyt olo. Täydellinen rentoutuminen on tehnyt pelkkää hyvää. Eilen meditaation edetessä keho alkoi tuntua kevyeltä ja se toi ajatuksiini monenlaisia mielikuvia. Luistelin parini kanssa kahdestaan hallissa kauniiden valojen loisteessa. Voi kuinka taitavia olimmekaan...

Toinen ajatus vei kesään ja golfkentälle. Näin mieheltäni onnistuneen lyönnin keskelle väylää. Kun oma aikani tiiata koitti, en löytänyt oikeaa swingiä ja rytmiä. Yritin asettua pallolle pari kertaa ja kun se ei vaan toiminut, ajattelin, ettei minun ole pakko pelata tänään. Jännä juttu sinänsä, että mielikuvan luominen tuosta golfswingistä ei ottanut onnistuakseen, mutta luistelu, jota olen harrastanut viimeksi lapsena oli niin helppoa !

Joka tapauksessa tuo pieni pallo ja sen ympärille rakentuva peli on ollut meillä jo useamman viikon top 10-listan puheen aiheena. Tätä palloa on sen omistaja tuunannut oikein mukavan näköiseksi. Näkyy tuo eläinkuosi sopivan siihen erittäin hyvin. Kun askartelu innostus on nyt kuumimmillaan, niin pitäisikö kaivaa pallo laatikot esiin ja tehdä samanlaiset koristukset ? Mitähän mieheni siitä tykkäisi ?

 
Pallon kaveriksi sopisi täydellisesti tämä golfmekko. Näyttää ihanan "hulpakolta" tuo kangas, joten kesähelteessä olisi varmasti täydellinen valinta kierrokselle.

 

 

Oikein kuumalla kelillä olisi aika päheetä huristella tällä golfautolla ja antaa vastatuulen virvoittaa kuumottavia poskia.

 

 

 

Ja onko sen "kolon" aina pakko olla pyöreä ? Tämmöiseen sydämen malliseen kuppiin olisi paljon mukavampi palloaan putata. Ja koska se olisi myös himpun verran isompi, niin puttaaminen olisi paljon helpompaakin...Jäisi parempi mieli...Ja tämän sydämen voisi kyllä vielä asentaa greenin tasaisimpaan kohtaan. Kuka niitä viheliäisiä kallistuksia kaipaa ?

 
Tässäpä mainio ohjenuora ! Periaatteessa olen kaikkia dieettejä vastaan, mutta tämän kokeileminen kieltämättä houkuttelee. EI - kun olen ihan varmasti dieetillä ensi kesänä !

Tämä leidi ottaa yhtä rennosti ennen kierrosta, kuin minäkin. Rangella pallojen hakkaamisen sijaan istahdan alas ja rentoudun. Golf on mentaalipeliä mitä suurimmassa määrin. Kyllä sitä sitten kierroksen aikana ennättää lyödä sitä palloa ihan riittävästi ;)

Tyyli ennen kaikkea ! Ei ole yhdentekevää minkälaisessa asussa kierrokselleen sonnustautuu. Nämä "golfkengät" sopisivat täydellisesti tuohon eläinkuosiseen palloon ja mekkoon, mutta en lähde selvittämään kuka näitä myy. Pelaan tulevan kauden vielä niissä ihan tavallisissa ja tylsän näköisissä kengissä. Ensi kaudella sitten. Ja koska en ota golfia tarpeeksi vakavasti, en edes ansaitsisi pelata näissä kaunokaisissa.

Koska sinne viheriöille ei nyt ihan kohta täällä kotimaassa pääse, on oltava jotakin sijaistoimintoja. Askartelu innostukseni ylläpitämiseksi löytyi tämä veikeä idea tehdä lusikoista golfaiheinen patsas. Tämä ei ole minun tekemäni, mutta onhan noita ylimääräisiä lusikoita, joten alkaisinko taivutella ?


To golf or not to golf ??? what A Stupid Question.  Aivan.... mitä gimma duunaa ?
No lähtee ehkä pelaamaan tänään St Andrewn ( simulaattorissa ) niin saanpahan polkaistua kauden käyntiin.

                                        ----  Viheriöivin terveisin Tuire ---
    

SE ON PURKISSA

Se ON purkissa. Ainakin ajatukseni ja muutama esine sekä valokuva. Eli askartelu innostukseni ei osoita laantumisen merkkejä. Päin vastoin. Olin tänään suorastaan "tulessa", kun sämpläsin noiden lasipurkkien kanssa.

Pengoin valokuvia ja löysin tämän ihanan kuvan pojastani noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Olen bongannut ( Pinterestistä ) idean laittaa kuvan lasipurkkiin.....

.....joten tuumasta toimeen ja tämän sain aikaan. Nyt se sitten napottaa yöpöydälläni. Niin sitä vain pystyykin laittamaan ihania asioita purkkiin!  Mietin kyllä tätä tehdessäni, että onkohan se lapseni ollut jo liian kauan maailmalla ? Tulee taas mentyä näihin kuviin, kun hän oli vielä "helmoissani". Onneksi tapaamme jo noin viikon kuluttua, kun kotiutuu reissultaan.

  Ja kun noita purnukoita näkyi kertyneen sinne kaappien kätköihin, niin ajattelin, että antaa mennä !  Katsotaan, mitä se seuraavaksi teetättää...

Monenlaista sommitelmaa tuli kokeiltua. Osa jäi olemaan, osan hylkäsin ja aloitin alusta.

Pitihän se tämäkin kokeilla. Omatekoinen lumisade"pallo". Yritin ensin istuttaa tuon enkelin purkinkanteen yleisliimalla, mutta eihän siitä mitään tullut. Sitten hoksasin kokeilla tippiliimaa ja johan tarttui. Kun käänsin purkin ylösalaisin jänskätti vähän pysyykö ne vedet sisällä, mutta pysyiväthän ne.

Pitihän sitä ottaa vielä vähän kuin varaslähtö Valentinin päivään ja tehdä tämä armastelu juttu !
Pöydälle oli kulkeentunut tämä puunpalanen. Kumpikaan meistä. Ei mieheni enkä minä myöntänyt tuoneemme sitä siihen. Ajattelin, että se on siinä nyt sitten jostakin erityisestä syystä. Päättelin, että se halusi purkkiin. Ja kun en muutakaan keksinyt, raapustelin nimikirjaimemme siihen, kuin koivunrunkoon ikään. Tässähän tuli ihan romanttiseksi heittäännyttyä <3 !

Ja onhan meillä ollut tänään myös juhlapäivä. Tämä aito espanjatar Malù De Elindalo täytti tänään kolme vuotta. Olen laulaa lurauttanut onnittelulaulun heti aamusta. Tehnyt kanaa riisipedellä ja kun itse join synttäri kahveet, söivät tytöt herkkikset eli herkkutikut. Njam. Viiksiä on livottu tänään moneen kertaan ja koko päivän kruunasi palloleikit jäällä. Nyt molemmat neidit ovat jo vetäytyneet yöpuulle hyvän ruoan, sähäkän liikunnan ja kipakan pakkasen uuvuttamina.

Näin rattoisasti on täällä yksi tämän talven kovimmista pakkaspäivistä vietetty. Mitähän sitä huomenna keksii ? Saapahan nähdä.

                                        -----------   Tuire -----------

TÄYSIN HULLAANTUNUT

Olen täysin hullaantunut. Askartelemaan ! Että sitä vielä näin aikuisella iällä voi löytää uusia puolia itsestään. Uskon, että kaikki alkoi siitä kynsikoulutuksesta ja kynsin teosta. Olen aina luulotellut, että olen enemmän suurien linjojen, kuin pienen näpräämisen tyyppi. Olin väärässä. Näprääminen on nastaa. 

 

Pinterestin ehtymättömästä aarre- ja idea-aitasta löytää aloittelijakin oman taitotason mukaista tekemistä. ( Kiitos Roosalle, joka johdatti minut tuohon ihmeelliseen maailmaan ) Sieltä sain kimmokkeen esim. tähän lasipullojen tuunailuun. Mukava idea on myös upottaa pulloon valokuva. Sitäkin täytyy kokeilla, kunhan löydän mieleisen kuvan upotettavaksi.

Tuossa pienessä purkissa äitini säilytti muutamia lääkkeitään. Purkki oli hänellä aina mukana. Nyt sisällä on valkoista tylliä.

 
Wc-paperin hylsyt osoittautuivat vallan mainioiksi askartelumateriaaleiksi. Niistä näkyi tehdyn kransseja, tauluja ja lippuviirejä. Tässä on "saalis" kahdesta hylsystä. Pitää nyt vain malttaa mielensä ja odottaa, että saa niitä lisää, jotta voi tehdä jotakin tolkullista.

Tarvikkeita on tietenkin pitänyt myös ostaa. Sillä varastoni ennestään on ollut hyvin vaatimaton.  Puuhelmiä voi käyttää monessa jutussa, kuten myös nappeja. Nappeja olen säästänyt, sillä kaikissa napillisissa vaatteissahan on aina varanapit mukana.

Viinipullon korkkeja olen myös keräillyt talteen ja niidenkin hyödyntämisestä löytyi vaikka kuinka paljon  kivoja ideoita. Nauhoja, tarroja ja liimaa. Niillä pääse jo hyvään alkuun. Seuraavaksi aion hankkia kuumaliima pistoolin. Se on varmasti näppärä ja tarpeellinen väline.

Suunnitelmissa on siirtyä myös seuraavalle "levelille"... Pinterestin innoittamana aion sekä uudelleen järjestellä, että sisustaa ns. budoaarini. Täytyy vain kypsytellä asiaa vielä jonkin aikaa ja tehdä suunnitelmia. Mitä, mihin ja kuinka.

   
Ja mikä on kaikkein parasta, niin Heta is back ! Silmät ovat auki ja patti alaleuassa pienentynyt. Se mikä kumpaakin tyttöä juuri nyt jurpii, on se ettei pysty enää nukkumaan koko yötä sängyssä, koska tulee liian kuuma. Mamaa se ei kyllä jurpi yhtään. Saapahan edes osan yöstään nukkua oma ruoto suorana :)

Mukavia hetkiä teille kaikille. Omien mieluisten askareittenne parissa.

                                             ----  Tuire ___ 

KUN "MOPO KARKAA KÄSISTÄ"

Välillä minulla karkaa ns. mopo käsistä. Mielikuvitus laukkaa ja maalailen kauhukuvia oikein isolla
pensselillä. Viimeisimmän kokemuksen tästä aiheutti tämä meidän Heta alias Tilli tihrustavine silmineen.

Kun lauantaina palasin ruokaostoksilta ja muilta asioilta, niin tervetuloseremonioiden jälkeen kiinnitin huomioni Hetan silmiin. Ajattelin silloin, että eivät ole tytöt malttaneet nukkua poissa ollessani ja että heitä väsyttää. Miehenikin kotiutui tuota pikaa ja lounaan jälkeen vetäydyimme kaikki neljä pienille päiväunille.  Herättyämme mieheni lähti tyttöjen kanssa lenkille ja minä jäin keittelemään kahvia ja valmistamaan kahvileiväksi piirakkaa.

Odottelimme piirakan paistumista ja hörpimme kahvia. Malù keikkui pöydän lähettyvillä kerjuulla ja aloimme ihmettelemään missä Heta luuraa. Yleensä kun ovat yhdessä näillä asioilla. Tyttö istuu nurkassa silmät kiinni ja näyttää surkealta. Kutsuttuamme häntä nousee jalkeille, mutta siristelee silmiään eikä jaksa / voi / halua pitää niitä auki. Tutkimme silmät, mutta emme näe mitään syytä miksi näin on. Soitan päivystävälle eläinlääkäriasemalle ja kerron oireet. Meitä kehotetaan tulemaan vastaanotolle ja ei siis muuta, kuin pakkaudutaan autoon koko sakki. Vastaanotossa annan esitiedot Hetasta ja mieheni jää häntä rapsuttelemaan ja rauhoittelemaan. Jo siinä vaiheessa silmät ovat kuin lautaset ja neiti ei edes räpäytä silmiään, saatikka tihrustele millään tavoin. Kun palaan heidän luokseen sanoo mieheni löytäneensä kaulalta isohkon patin. Patti sijaitsee heti leukaluun alapuolella ja on hyvin tunnusteltavissa.

Lääkärille kerron käyntimme syyn ja kerron myös juuri äsken tehdystä havainnostamme. Silmät tutkitaan tippojen avulla, jotka näyttäisivät sarveiskalvolla olevat haavat tai roskat. Mitään ei ole. Silmät eivät juurikaan punota tai vuoda. Kyhmyn lääkäri arvelee olevan imusolmuke ja toteaa ohimennen sen olevan pahassa paikassa, jos pitäisi leikata... kotiudumme 14 vrk. antibioottisilmätipat kainalossa sekä ohjeella seurata patin tilaa.

Kun sunnuntai aamu koittaa olen nukkunut huonosti ja avaan tablettini ja istahdan googlettamaan.
Ja haa ! Sieltähän löytyy viestiketjuja, joissa imusolmukesyöpä on vienyt virkeät koirat muutamassa viikossa. Perun sovitut menoni ja jään hoitamaan potilasta. Potilas ottaa kaiken vastaan ja on, jos mahdollista vieläkin surkeamman näköinen. Kulkee perässäni ja heittäytyy kupeeseeni aina kun pysähdyn. Näin mennään iltaan asti ja vielä viimeisenä ennen nukahtamista kääntää silmät ummessa olevaa päätään emoa kohti ! Siinä vaiheessa on jo varattu netistä aika omalle lääkärille tälle päivälle.

Kalle Varesmaa tutkii Hetan perusteellisesti. Nyt katsotaan suuhun. Tutkitaan ikenet ja hampaat. Mennään syvemmälle kurkkuun asti ja bingo. Sieltä löytyy takahampaiden takaa pieni raapu. Lääkäri kysäisee onko tämä keppien syöjä. On todellakin. Välillä meillä on ollut halkokin sängyssä, kun sai sen salakuljetettua takkapuiden joukosta juuri vaihdetuille lakanoille. Muistan samalla, että lauantaina päästin aamulenkillä tytöt irti ja heittelin keppejä, joita molemmat naiset jyrsivät oikein antaumuksella. Silmistäkin otetaan testi, joka kertoo Hetalla olevan lievää kuivasilmäisyyttä, joka yhdessä kipakan pakkasen kanssa on todennäköisesti aiheuttanut silmien siristelyn.

Niinpä sitten onnellisesti kävi, että Heta "pelastui" lähes varmalta kuolemalta takaisin elävien kirjoihin :) Silmät ovat olleet lääkärissä käynnin jälkeen normaalisti auki ja tilanne on rauhoittunut. Malùn piti kyllä "sisko" tarkkaan haistella, kun jäi tällä kertaa taloa vahtimaan ja mietti varmaan tympääntyneenä miksei hän päässyt mukaan.

Sanotaan, että katso koiraasi, niin tiedät mitä sinulle kuuluu. Jäinkin miettimään sitä eilistä. Kuinkahan se lopulta oli. Kumpi hoiti ja kumpi oli "potilas" minä vaiko Heta !    

Jotain kuitenkin sain aikaan eilenkin. Olen intoutunut askartelemaan. Tästä uudesta luovuus pläjäyksestä olen nyt kovasti tohkeissani. Mukavaa on näperrellä kaikenlaista.

 

Mukavia pakkaspäiviä. Luonto on nyt niiiin kaunis. Ja pitäkäähän moponne kurissa !

                                                     ------   Tuire ------

HERÄÄMISIÄ

Nyt minua vähän tympäisee. Olen viime aikoina heräillyt useita kertoja yössä, keitellyt neljän aikoihin kahvit ja mennyt sitten takaisin sänkyyn. Eikä syynä ole edes valon määrän lisääntyminen.
Kun yö uni on katkonaista, niin tietäähän sen, miltä päivällä tuntuu... siis väsyttää...väsyttää...
Eilen ja tänään on sitten tuntunut siltä, että olen tulossa kipeäksi. Ja minuun kun ei hevillä kuume nouse, niin nyt täällä kärvistellään, koska juilii sieltä ja pakottaa täältä. Pysynpä nyt tämän päivän täällä sisätiloissa ja lepään ja juon kuumaa ja toivon parasta. Toivottavasti en ensiyönä heräile kesken unien.

Heräämisiä on tapahtunut myös luovuuden saralla. Olen löytänyt sisäisen askartelijani :) Meillä syötiin joulunaikaan Lidlin De Luxe tuotteita. Mieheni toimi tässä innokkaana esimaistelijana. Creme Bruleeta tuli ostettua useampi pakkaus. Lasisia purkkeja kertyi mukava määrä ja niiden parissa olen nyt ähräillyt. Helmet, "timantit ja sydämet. Nauhat ja kankaat. Olen niitä liimaillut ja sommitellut. Mukavaa puuhaa ja toivottavasti kehittää sorminäppäryyttä. Se ei olisi ollenkaan haitaksi kynsiä tehdessä.

Heräsin myös siihen, että vanhaakin voi tuunailla. Siispä tämä jo aikaisemmin hankkimani sydän, jossa alkuperäisesti vain tuo carpe diem teksti sai seurakseen vähän muutakin. Tätä menoa kai minustakin tulee "harakka" eli kaikki mikä kiiltää on IHANAA...

Ja heräämiset sen kuin jatkuvat. Minulla on jo vuosia ollut rakennekynnet ja malli ollut kulmikas. Nyt menin tämän oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja pyysin Stiletot ! Tiedä vaikka hurahtaisin vielä käyttämään stilettokorkkareitakin... ( no ei ehkä kuitenkaan ).

Sitten on vielä tämä myöhäisherännäinen. Amaryllikseni, joka piti itsensä tiiviisti supussa joulun ja uuden vuoden ja loppiaisenkin. Nyt loppuviikolla se oli räväyttänyt kukintonsa auki ja hyvä niin. Onhan se mukava katsella Amarylliksen kukkaa nytkin.

 

Ja heräsihän se luontokin viimein. Nimittäin talveen, kuten tammikuussa pitääkin.

 

Hyviä heräämisiä toivotellen

 

Tuire

SUNNUNTAIPÄIVÄN RATOKSI

Näin sunnuntaipäivän ratoksi päätin toteuttaa olohuoneen värimaailman muutoksen. Mieheni ei ollut tästä aivan yhtä ilahtunut, sillä delegoin verhojen vaihto session hänelle. Mussutusta kuului jonkin verran siitä, kuinka hän oli luullut vuosi sitten ostamieni verhojen olleen enemmän tai vähemmän pitempiaikainen ratkaisu.  Imuroin entistä ponnekkaammin sohvatyynyjä ja totesin hänen luulleen väärin ! Voi noita miehiä.... "vanhat koiratkaan" eivät ole vielä tajunneet, että naisella on oikeus muuttaa mieltään :)

Nyt näyttää paljon seesteisemmältä ja sopivammalta uuden vuoden alkuun. Ja mitäpä noita olemassa olevia kretonkeja kaapeissa säilyttelee. Eikös se ole paljon parempi vaihtoehto, että kaikkea hankkimaansa tulee käytettyä. Olen aina ollut juuri näiden verhojen suhteen varsinainen kierrättäjä. Nämäkin verhot on aikanaan ostettu aivan eri tilaan tässä talossa, mutta eipä ne hullummalta tässäkään näytä.

 
Kierrätystä tulee harrastettua myös taulujen ja koriste-esineiden kanssa. Tässä tapauksessa takan yläpuolella oleva taulu sai lähtöpassit ja tilalle asetin makuhuoneessamme olleen peilin.

Luonto on jälleen kerran näyttänyt mahtiaan ja kauneuttaan. Tänään iltapäivällä täällä paistoi aurinko ja lämmintäkin oli.

Pihassa nurmikko viheriö, mutta en edes uskalla ajatella, kuinka käy, jos nyt paukasee kunnon pakkaset ja ei ole lunta. Voi olla, ettei nurmikko viheriö sitten, kun sen oikeasti pitäisi.

Eilen otin tyttöjen iltalenkille kameran mukaan. Käyskentelimme rantaraittia sorsia moikkaamaan lauhdevesialtaalle ja takaisin. Tämä pieni lammikko, joka pilkisteli risun takana matkan varrella houkutti minua ottamaan kuvan. Vasta siirrettyäni sen tänne koneelle huomasin että sehän on sydänlätäkkö ! näitä aina välillä eteeni tulee. Sydämiä miten milloinkin.

Moottoritien ylittävä silta on ihanteellinen valokuvauspaikka kaupunkiin. Siinä kohtaan pysähdyimme mennen tullen kuvia napsimaan. Tytöt asettuivat kiltisti odottamaan, kun sanoin, että äiti ottaa kuvan :)

Onneksi meillä on jo muutenkin tilanne niiden juoksujen osalta rauhoittunut. Pienimuotoista riekkumista on toki edelleen, mutta se kaikista villein vaihe on nyt kuitenkin takanapäin.

Mukavaa loppiaista. Toivottavasti aurinko paistaa myös huomenna. Se antaa niin selvästi lisää virtaa
ja koska joka tapauksessa edessä on vielä pitkä talvi niin virtaahan tarvitaan.


                                                     ----  TUIRE ---- 

TAMMIKUINEN OLO !

TAMMIKUU ON TAITEKOHTA. EDESSÄ IHMEELLINEN VUOSI.
MINKÄLAISEN OMASTANI TEKISIN ?

( Anno Domini 2013 )

Vuosi vaihtui rakettien paukkuessa. Hyvin usein on paukkuneet myös pakkaset, mutta tämä vuosi 2014 alkoi hyvin leudossa säässä. Toivottavasti koko vuodesta tulee kaikilla tavoin leuto ja lempeä.

Kun tammikuun ensimmäinen päivä koitti, alkoivat kaikki jouluun liittyvät koristeet näyttää surullisilta ja merkityksettömiltä. Joulupallot ja kuusi suorastaan vaativat päästä vuodeksi varaston perukoille köllöttelemään. Ne olivat tehtävänsä täyttäneet, joten kodin palauttaminen arkiseen tilaansa tapahtui vielä uudenvuodenpäivänä.

 

Ihan kevään vaaleille linjoille en vielä kuitenkaan mennyt...jotain väriä tähän harmauteen piti vielä jättää.

Olohuone minulla on ollutkin koko syksyn punaisten "pilkkujen" sävyttämä ja se alkaa jo kyllästyttää. Nuo kaksoisverhotangot ovat todella työläät verhojen vaihtamiselle, mutta kunhan saan tässä kohta otettua itsenäni niskasta kiinni, niin olohuone tule kokemaan värimaailman muutoksen. Pohjatyö on jo tehty, sillä ollen vilkuillut huonetta jo muutaman päivän paheksuvasti.

 
Välillä on tullut vilkuiltua myös tätä parivaljakkoa paheksuvasti. Neideillä alkoi juoksut tuossa joulun kynnyksellä ja siitä aiheutunut hormonien hyrrääminen on saanut aikaan melkoiset melskeet....kolme päivää otattivat aamusta iltaan. Tänään on ollut jo huomattavasti rauhallisempaa. Ei ole helppoa näillä sessukoilla silloin, kun ovat omien viettiensä armoilla. Jos meille olisi sattunut vierailulle uros, olisi varmaan muistanut tämän reissun ikuisesti. Kaksi innokasta seireeniä piirittämässä....
Muutamia uroksia olen kyllä nähnyt hortoilemassa tuossa tontin reunoja nuuskimassa, mutta eivät ole kuitenkaan käyneet sisälle pyrkimässä...senkin kun saattavat tehdä,  jos karkuteillä olleessaan osuvat oikean talon kulmille ;)

Tänä aamuna aamukahvia keitellessäni katselin ikkunasta ulos ja mietin, kuinka on ihan tammikuinen olo. Arki on alkanut. Taivas on pilvessä. On pikku pakkanen. JA kohta saan itselleni mieluisaa tekemistä, sillä minulle tulee kynsihuoltoon asiakas. Mukavan ja antoisan tekemisen lomassa saa puhua ihanien naisten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja jos lopputulos sattuu vielä miellyttämään meitä molempia, olen palkkani saanut. Tässä asiakkaani halusi lyhyet kynnet, tulevien työtehtäviensä vuoksi. Niitä lyhennettiin melkoisesti ja laitettiin valkoinen hillitty hile kokokynnelle.
Seuraavassa huollossa on kuulema sitten jonkun paljon räväkämmän värin ja pituuksien aika.   


Niin. Tuo alun lause jääköön vielä tekeytymään mieleeni. Mitään uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt. Taidan lupailla pitkin vuotta, jos tarvetta ilmenee.

Iloa, Valo, Onnea ja Rakkautta toivotan kaikkien vuoteen 2014 !

                                          ------- Tuire ------