ONNELLISUUS NÄKYY OLEMUKSESTA !

Vierailimme eilen ystäviemme luona Ruuhimäellä. He olivat jo kauan haaveilleet muutosta maalle.
Talosta ja pihapiiristä, jonka saisi remontoida mieleisekseen. Isosta pihapiiristä, jossa koirat voisivat kirmata vapaana. Eläinrakkaina ihmisinä jopa muutamasta kanasta ja vuohesta. Sekä aitoista ja navetastakin, jotka voisivat saada uuden elämän ja käyttötarkoituksen. Ystäväni on käsityöläinen ja tekee vanerista kaikkea mukavaa toiminimellä Kirskukka.

Useita kohteita oli käyty katsomassa ja Se varsinainen helmi löytyi kevättalvella. Siellä hankien keskellä ystäväni tunsi vahvasti, että nyt hän oli saapunut kotiin.

Kaupathan siitä syntyi ja alkoi iloinen tohina. Asuintalossa uusittiin kaikki lattiat täysin. Pinnat maalattiin ja tapetoitiin. Tehtiin sähkötöitä ja putkihommia. Talkoissa oli mukana pariskunnan lapset miehineen ja poikaystävineen. Lapsenlapset leiskuivat pihamaalla. Ja valmista syntyi. Toukokuun alussa koitti se kauan odotettu hetki, kun koti tuli valmiiksi.

Toki paljon on vielä tekemistä, niin pihan, kuin rakennustenkin kanssa. Mutta kun ei ole mihinkään kiire. Nyt voi vain keskittyä kaikkeen siihen, mistä ovat vuosikausia haaveillut. Työntää sormet tukevasti multaan, kitkeä, nikkaroida, istuttaa, tarkkailla luontoa. Aitoista ja navetanylisiltä on löytynyt monia vanhoja kippoja, kiuluja ja koreja, jotka tulevat saamaan entisöintikäsittelyn ja uuden ilmeen.

Kun eilen illalla katselin ja kuuntelin isäntäparin jutustelua näin selvästi, kuinka onnellisuus välittyy koko olemuksesta. Rentoutena, iloisina ilmeinä, energisinä ajatuksina. Tälläinen elämänmuutos ei onnistuisi, ellei pariskunnan välillä vallitsisi yhteisymmärrystä siitä, kuinka edetään. Heidän tapauksessa siitä ei ole pelkoa. Ystävämme ovat oivaltaneen sen, että matka on yhtä tärkeä, kuin määränpäähän saapuminen. Yhdessä tekeminen ja puuhan paljous, ei heitä pelota. Yhtään epätoivon sävytteistä tai epäilevää kommenttia en heidän huuliltaan kuullut.

Täysin siemauksin maalla olosta nauttivat, myös pariskunnan omat koirat ja kissat, sekä vieraillulla olleet tyttärenkoirat ja tietenkin myös meidän naiset. Alkuun päädyttiin pistämään tytöt pihassa olevaan häkkiin, sillä urokset alkoivat käydä vähän liian innokkaiksi... Ennen häkin pystyttämistä pariskunnan tyttären tuotua koiriaan hoitoon sattui varsin hauska episodi. Kuvassa oikealla olevan sessun ( musta-valkoinen, joka seisoo ) nimi on AKKA. Tämä vanharouva on sangen vikkelä kintuistaan ja pyrki lähtemään omille teilleen. Koska oma emäntä ei paikalla ollut, oli talon isänän lopulta korotettava ääntään ja kirota päräytettäväkin - vieläpä varsin voimallisesti: " Akka perkele nyt pysyt omassa pihassa ! Hei ! Nyt Akka heti tänne....jne." Isäntä tapaa seuraavana aamuna postilaatikoilla naapurinmiehen. Akka säntää tielle ja komentosarja toistuu. Naapurin isännän ilme oli kuulema hyvin helpottuneen näköinen, kun hän oli epäuskoisena kysellyt, että onkos se tuon koiran nimi se akka ?  Hänen sydämeltään putosi varmasti talonkokoinen kivi. Naapurin rouvan kohtaloa ja turvallisuutta ei tarvinnut enää sen enempää arvuutella.

 

 

Illan hämärtyessä jätimme itsekkin hymyssäsuin tämän onnellisen kodin. Olemme iloisia heidän puolestaan. Yksi unelma on toteutunut ja sitä eletään nyt vahvasti ja täysillä. Tässä hetkessä. Työtä tehden, mutta rennolla otteella. Joka päivä.

Siispä kaikki vaan unelmoimaan !  Joku on joskus viisaasti sanonut: Kantsii funtsaa mitä toivoo, jos toive toteutuu.  

                                                 ----  unelmoivin terveisin Tuire ---