JA TAPAHTUI JOULUN AIKANA

Joulu on juhlittu ja Uutta Vuotta odotellaan. Vettä sataa ropisee oikein kunnolla ja nurmikot viheriöivät. Lunta ei ole piiruakaan missään. Joulu aatonaatonaattona (huh mikä sana !) kävimme kuuntelemassa kauneimmat joululaulut ja tuntui huvittavalta veisata On hanget korkeat nietokset.
Eilen ja tänään on ollut niiiiiin pimeää, ettei päivä ole noussut oikeastaan ollenkaan. Voi tätä kaamosta. Jos en olisi syönyt koko syksyn D-vitamiinia, olisin taatusti lopen uupunut.

Aatto aamuna kävimme lakittamassa Johnyn. Täytyyhän se meidänkin pihassa yksi tonttu päivystää ja joulusta jotenkin muistuttaa. Joulurauhan julistuksen alkaessa ovikello soi ja arvatkaapa mitä ? Oven takana seisoi ihan ihka elävä Joulupukki ! Hän toivotti oikein hyvää joulua ja tiedusteli asuuko täällä olkoonpa vaikka: Milla, Liisa ja Mika. Totesin pukille, että eipä asu ja, että nyt on pukki tullut väärään osoitteeseen. Saatuani kuulla, mihin hän oli menossa ohjasin sitten eteenpäin. Tosin mieheni palattua paikalle, totesin antaneeni väärät koordinaatit..... Toivottavasti kohteesta johon hänet ohjasin osattiin neuvoa paremmin, jottei Milla, Liisa ja Mika jääneet lahjoitta. Ennen kuin päästin pukin ovenvälistä pois, ehdotin voitaisiinko halata, sillä siitä on jo niin kauan, kun olen viimeksi pukkia halannut ( By the way pukki näytti aika komealtakin .)  Niinpä sitten halasimme tiukasti ja hän lähti vakain askelin jatkamaan matkaansa. Episodista jäi todella mukava mieli.

Suurta hämmästystä aattopäivään toi ihmisen uhkarohkeus. Tuolla järven jäällä istuu nimittäin kaveri pilkillä..... tuo jää ei voi olla paksua, sillä sää on ollut plussan puolella useita päiviä. Näyttää siltä, että järvi olisi ihan sula. Kaiffari oli hävinnyt, kun tulimme haudoilta. Toivottavasti omaan joulupöytään vetämään kinkkua napaan. Eikö niitä kaloja nyt hyvänen aika saa kaupastakin.

Tänä jouluna moni asia oli toisin. Kaikista pieni muutos on kuitenkin tämä ruusukimppu olohuoneen pöydällä. Aikaisemmin tätä paikkaa on pitänyt Joulutähti asetelma. Kaunishan se tämäkin on ja kun pyhät ovat ohi, on kukkasetkin jo menneet. Eipä tarvitse miettiä mihin sen Joulutähden sitten tällää, kun muut joulun merkit on siivottu varastoon ensivuotta odottelemaan.

Olohuoneeseen olin tuonut muutenkin punaista enemmän kuin aikaisemmin ja viime vuonna hankittu kuusi pääsi kyllä ihan perinteiselle paikalleen, vaikka sitä ensin yritinkin pyörittää vähän sinne sun tänne.

Jouluyönä pihapiiri hiljeni. Malù ja Heta yrittivät tähyillä, josko pihassamme ahkerasti majaileva jänis olisi ollut jossakin kyyhöttämässä. Oli tainnut mennä omaan kotikoloonsa koisimaan jo, sillä ketään ei näkynyt missään.

Hetalla on tänään syntymäpäivä. Hän täyttää kaksi vuotta ja TIETÄÄ, että on kasvanut jo isoksi tytöksi. Neiti aloitti meidän naisten juoksut 16. päivä ja Malù teki seuraa 25. päivä. Tämä on koitellut meidän kaikkien hermoja. Tyttöjen välillä on lähes jatkuva sotatila. Kukkoilua, murinaa, toisen ärsyttämistä ( esim. takapuolta nuuskimalla ) aiheuttaa useita selkkauksia päivässä. Heta on pistänyt kahdet juoksuhousut päreiksi ja tuossa kuvassa siis kolmannet menossa ( ehjänä vielä, eilen ostettu ) Meitä oli kutsuttu pohjanmaalle viikonloppu vierailulle, mutta tuo kutsu oli pakko laistaa. Perheellä on uroskoira, joskin leikattu, mutta emme voineet ottaa sitä riskiä, että vierailulla käyttäydyttäisiin töykeästi. Pelkäsin myös sitä, ettei housut pysy jalassa ja saan kulkea rätin kanssa koiran perässä. Asian tekee hankalaksi se, ettei tuolla murulla ole häntää.... housut tahtovat hilautua kävellessä kinttuihin ja nauroin, että Heta on sellainen pikku  hopparityttö.

Koirat ja ihmiset toivottavat kaikille oikein mukavaa loppu vuotta ja hauskoja uuden vuoden kemuja. Tavataan sitten ensi vuonna !

                                     -------  Tuire, Malù ja Heta ............    

JOULUKUUN ALKUPUOLISKOLLA

Tämän kuukauden alkupuoliskolla, itsenäisyyspäivän aattona matkustin siskoni kanssa Teneriffalle.
Perillä meitä odottivat vielä siskoni miehen kaksi siskoa sekä äiti. Heti alkuun tuli mutkia matkaan, sillä mennessä oli vastatuuli niin voimakas, että koneen piti koukata Portugaliin, Faroon ottamaan lisää polttoainetta, sillä yhdellä tankkauksella emme olisi perille päässeet. Saavuimme kohteeseen reilut kaksi tuntia myöhässä. Väsyneinä, mutta onnellisina.

Mukava hotellimme Lagos De Fanabe sijaitsi hyvällä paikalla aivan merenrannan tuntumassa ja hyvien ruokaravintoloiden sekä ostosmahdollisuuksien läheisyydessä. Saarella tuntui olevan kovasti matkalaisia ja oma hotellimmekin näytti olevan aivan täynnä.

Lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsee varsin viehättävä Duque, alue, jossa talot ovat kuin postikortista, ravintolat hyvin viihtyisiä ja putiikit pieniä ja sieviä.

Kauniita, romanttisia, vaaleita pitsihörhelöitä aikuisille.......

...... sekä söpöjä vaatteita ja asusteita lapsille.

Kapeita kujia ja soppeja, joissa levähtää.

Joulukuusia, koristeita ja Joulutähtiä näkyi katukuvassa jonkin verran. Myös muutamat turistit paahtoivat menemään pitkin merenrantaa tonttulakit päässään...

Neljä ensimmäistä päiväämme olivat todella kauniit ja aurinkoiset. Sen jälkeen kurssi muuttui. Lämmintä oli edelleen, mutta kovat tuulet sekä erittäin rapsakat sateet juuttuivat Kanarian saarten ylle. Taisipa Afrikan puolelta puhallella myös sirokkotuulikin, sillä yhtenä aamuna parvekkeen pöydän pinta oli aivan hienon, hienon hiekan kuorruttama.

Tuulet ja sade velloivat ranta veden aivan ruskeaksi ja uimaan ei saanut edes mennä. Rantavahdit viheltelivät tiukasti pilleihinsä, jos joku eksyi liiaksi veden tuntumaan. Eihän siellä montaa kävelijää ollut, mutta jokunen kuitenkin.

Silloin, kun vielä paistoi ja tuli ihan kuumakin maistui aito Espanjalainen Sangria todella hyvälle.

Kyllähän tuo reissu tietenkin säiden puolesta, vähän "tikkusesti" päättyi, mutta oltiinpa jo sitten totuttauduttu näihin tuuliin ja vesisateisiin. Sama  meno kun tuntuu jatkuvan täällä koti suomessa. Eipä uskoisi että jouluaattoon on vain viikko aikaa. Täällä ei ainakaan ole juuri lumesta tietoakaan.

Vaikka lunta ei olisikaan, niin muista perinteistä, jotka jouluun liittyy voi hyvin pitää kiinni. Pipareita ja pullaa lähtee tulemaan huomenna ja...... no, tässähän ehtii vielä vaikka mitä.

Rentoa ja stressitöntä jouluviikkoa ihan jokaiselle.

                                              ------   Tuire -----


 

VAIKKA ONKIN KAUKAINEN...

Hyvää lauantai-iltapäivää kaikille. Olen tänään aloitellut, "hissunkissun" joulu valmisteluja. Tarkoittaa sitä, että ulkona olevaan pylvästuijaan on viritetty valosarja ja ruokailutilaan on vaihdettu verhot, sekä pöydälle liinat. Vaikka onkin kaukainen, niin hyvin pian se sieltä kuitenkin aina eteen tulla tupsahtaa, joten olenpa kerrankin aloittanut hyvissä ajoin.

Jouluruokiakin on jo lounaalla syöpötelty. Porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkoa (niitä äitien tekemiä) sekä kinkkusiivuja. Hyvältähän nuo maistuivat. Pitkästä aikaa.

LCN-rakennekynsikoulutuksen jälkeen olen onneksi päässyt tekemään jo muutamia kynsiä. Se on ollut minulle hyvin mieluisaa puuhaa. Olen huomannut kuinka mukavasti käden ja silmän yhteispeli on alkanut kehittyä ja viilaustekniikka parantua. Luonnollisesti se tarkoittaa myös lyhentynyttä työaikaa.

Virheiltä en ole varmasti vältyttynyt, mutta niistähän sitä usein parhaiten oppiikin. Kaikille joille olen kynnet tehnyt olen kehoittanut reilusti ilmoittamaan, jos jotain odottamatonta sattuu. On hyvä saada heti asiasta tietää ja päästä korjaamaan asia.

Kynsikoristelujen osalta olen vielä hyvin alussa. Ihan pientä, kevyesti hileitä ja muutaman "timantin" olen yksiin kynsiin laittanut. Huomasin tukun sivuilta, että ilmeisesti juuri koristelujen harjoitteluja varten voi hankkia sellaisen kynsinipun, jotka ovat tikkujen päissä. Tuo apuväline on kyllä hankittava, jotta pääsee kokeilemaan ja harjoittelemaan ensin niihin.

Erilaisia koristeita on saatavana aivan mahdottomasti. On hileitä, folioita, timantteja ja tinseleitä. Helmiä, tarroja, sulkia ja ties mitä. Värilliset geelit mukaan lukien. Oma valikoimani on vielä tässä vaiheessa hyvin vaatimaton, mutta alkuun näillä toki pääsee. Värigeeleistä hankin valkoisen lisäksi mustan, punaisen ja vaaleanpunaisen.

Yhdestä lähes tyhjilleen jääneestä huoneesta on rakenneltu mukava työtila, jossa voi rauhassa toimia. Kaikki tarvittava on käden ulottuvilla ja työn jälkeen tavaroita ei tarvitse keräillä pois. Helposti kipeytyvien niskojeni ja hartioitteni vuoksi oli alusta asti selvää, että en voi aloitella ns. keittiöpöytämenttaliteetilla. Aion käydä koulutuksen vielä varpaankynsien geelauksesta sekä geelilakkauksesta. Niitäkin on sitten todella mukava alkaa tekemään.

Vaikka onkin kaukainen...siis ajatus siitä, että tästä vielä itselleen ihan leipätyön saisi, niin nyt olen kuitenkin päässyt alkuun. Aika näyttää mitä tapahtuu. Mitään paineita en tästä ota ja tällä hetkellä, kun meneillään on vielä harjoittelu kausi, otan tämän erittäin mukavana harrastuksena.

Onnellisuus on todentotta kotitekoista !  Tästä uuden taidon opettelusta olen saanut niiiiiin hyviä fiiliksiä.


Mukavia fiiliksiä viikonloppuunne <3

-----    Tuire ----



     

YLLÄTYKSIÄ

Edellisestä blogikirjoituksestani on jo vierähtänyt lähes kaksi viikkoa. Olen sekä yllättynyt, että iloinen siitä, että täällä on kuitenkin käyty päivittäin kurkistelemassa. Tämä avaa mahdollisuuden ajatukseen siitä, että joku teistä saattaa jopa odottaa, olisinko saanut jotain uutta jo aikaiseksi. Kiitokset kaikille sinnikkäille lukijoilleni.

Tämä yllätys josta seuraavaksi kirjoitan, ei ole mikään mukava yllätys. Mutta, koska yllätyksiä on niin monenlaisia, näitä ikäviäkin, tulkoon tämäkin nyt kuitenkin kerrotuksi.

Olimme ystäväpariskunnan kanssa lomamatkalla Espanjassa. Taloon, jossa asuimme tunkeuduttiin yöllä ja kaikki rahamme varastettiin. Meiltä kaikilta, paitsi pojaltamme, jonka lompakko oli sängyllä peittojen alla. Kun selvisimme siitä ajatuksesta, että hyvin todennäköisesti tunkeutujat ovat suihkuttaneet makuuhuoneisiimme jotain tainnuttavaa tai unettavaa sprayta varmistaakseen sen, että emme herää kesken puuhastelun, aloimme pohtimaan tapahtunutta.

Ensinnäkin opimme sen, että ulkomailla on syytä olla tarkkana ja toimia ennakoiden. KAIKKI ovet, ikkunat ja muutkin sisääntulo reitit - niiden lukot ja salvat on syytä tutkia ennen nukkumaan menoa. Mikäli on mahdollista laskea suoja säleikköjä alas ( kuten tässäkin talossa olisi ollut mahdollista tehdä ) ne ON laskettava. Jos talossa tai asunnossa on hälytysjärjestelmiä ulkoalueille ( kuten tässäkin talossa oli ) on ne syytä kytkeä päälle. Elämme täällä melkoisessa lintukodossa ja olemme näiden asioiden kanssa todella sinisilmäisiä. Tosin emme tietenkään enää. Todellakaan. Näköjään nämä opetukset on otettava toisinaan vastaan ns. kantapäänkautta.

Yllättävää tässä kaikessa oli kuitenkin se, että voisinpa kutsua heitä jopa "herrasmiesvarkaiksi" Mikään elektroniikkaa, korut, luottokortit tai passit jätettiin rauhaan. Jotain hyvääkin siis. Olisi ollut melkoinen urakka alkaa kuolettamaan pankki- ja luottokortteja, etsimään yhteystietoja jne. mikäli kaikki rahaksi hyvinkin muutettavissa oleva olisi lähtenyt näiden vorojen matkaan.

Todella mieluinen yllätys sen sijaan kohtasi meitä saapuessamme matkalta kotiin viime tortaina aamuyöllä. Ensi kesänä pidettävien Jyväskylän Asuntomessujen ansiosta ( näin oletan ) on Jyväskylän kaupunki päättänyt "pestä kasvojaan". Puita on kaadettu sieltä ja täältä. Ja siis myös täältä. Aivan mahtava juttu. Kun lähes kolmetoista vuotta sitten rakensimme tämän talomme oli meillä lähes esteetön näkyvyys järvelle. Näiden vuosien aikana puusto on kasvanut ja reuhahtanut niin paljon, että järvi on vain pilkistellyt sieltä täältä. Nyt saamme siis jälleen ihailla paitsi järvimaisemaa myös kaupungin silhuettia, joka näyttäytyy hyvin kauniina varsinkin iltaisin, kun kaikki ne lukuisat valot syttyvät.

Olin LCN-rakennekynsi koulutuksessa, ja nuo yllä olevat kynnet ovat minun tekemäni. Olen niistä suoraan sanottuna - HEMMETIN YLPEÄ. Ensimmäiseni !  Odotan malttamattomana kolutukseen kuuluvaa aloituspakettia saapuvaksi. Tilaisin lisäksi joitakin täydennyksiä, jotta pääsen heti tekemään uutta ja harjoittelemaan sekä opettelemaan lisää. Olen hyvin, hyvin, HYVIN onnellinen siitä, että lähdin koulutukseen. Olen kertonut itselleni sellaista tarinaa, etten pidä mistään pikkutarkasta näpräämisestä, vaan että olen laajojen linjojen tekijä. Tulipa sitten tämäkin ajatus vesitettyä heti kerta heitolla. Pikkutarkka työ on todella antoisaa, jos aihe ja tekeminen kiinnostaa.
Mielessäni on paljon ideoita tällä genrellä ja aion ne myös toteuttaa. Kerron lisää, kunhan aika koittaa....

Yllätykset jatkuvat. Sain eilen ystävältäni viestin, että kummipojallemme ja hänen avovaimolleen on syntynyt poikavauva. Pienokainen tulla tupsahti tähän maailmaan hieman etuajassa ja sopivasti isanpäivän aamuna. Onnea vielä koko perheelle :)

Malù on sitkeä sissi, joka meinasi yllättää..... Lomamatkamme aikana tytöt olivat vetäytyneinä maaseuden rauhaan. ( Koirahoitolassa ) Maikku on ketkuillut ruoan kanssa, eikä ole suostunut syömään, ellen istu hänen vieressään ruokailun ajan. Malùlla oli aivan MAHDOTON nälkä, kun haimme heidät kotiin. Kippo tyhjeni saman tien ja hän oli jo pääedellä menossa Hetan kupille.. ( Normaalisti tilanne on päinvastoin )

Pariin päivään kotiin saapumisemme jälkeen seuraani ruokaillessa ei ehditty kaivata, niin kiire oli tyhjentää astia. No -  nyt olemme pikkuhiljaa palailemassa vanhaan järjestelyyn. Seuraani vaaditaan jälleen. Mutta. Onhan minulla toki aikaa istua kaksi kertaa päivässä lattialla ja katsoa kun neiti syö.

Toivon teille kaikille niitä mukavia yllätyksiä alkaneelle viikolle.


                                 ------- Tuire -------

N Y T

Aikaa rientää, kun on mukavaa ! Tämä sanonta, jos mikä pitää kyllä paikkansa. Lokakuu on lopuillaan ja edelleen on lämmintä ja lumetonta. Toisin, kuin aikaisemmin, en ole yhtään voivotellut tätä pimeää ja kylmenevää vuoden aikaa. Olen opetellut hetkessä elämisen taitoa ja siinä jo suhteellisen hyvin myös onnistunut. Hyvä minä !

 
Olin viikonloppuna Reikihoito kurssilla. Tässä, jos missä on osattava olla hetkessä läsnä. Hiljennyttävä. Keskityttävä. Pyrittävä tyhjentämään oma mieli. Mieheni olen värvännyt koekaniiniksi. Olisin tietenkin hyvin mielelläni kuullut, kuinka erilaiselta hänestä on hoitoni jälkeen tuntunut, mutta valitettavasti näin ei ollut. Kokemus on toki ollut ihan mukava, mutta ei sitä mitä olisin toivonut tai odottanut. Ehkä olen vain liian hätäinen tämän asian kanssa. Jatkamme harjoituksia. Opettelen lisää. Ja - alussahan tässä vielä ollaan. Siispä hetki kerrallaan.

Olen ottanut tavakseni sanoa itselleni joka aamu: "Tästä päivästä tulee ihana päivä" omalla mielenmaisemalla ja ajatuksilla on mahtavat voimat. Mitä sitten päivän mittaan ikinä eteen tuleekaan on tuo aamulla itselle annettu lupaus joka tapauksessa hyvä alku uudelle päivälle. Ja totta on, että monesti ihminen alkaa toteuttamaan omia ennustuksiaan.

 

Yön saapuessa. Oman sängyn lämmössä, kun koirat ja ihmiset ovat vetäytyneet levolle on kiitosten aika. Huomaan, että saan olla sekä kiitollinen, että onnellinen monista asioista, joita minulle on päivän mittaan tapahtunut. Tyytyväinen kaikesta siitä, jonka olen suunnitellut tehdä ja joka on tullut tehdyksi. Eivätkä ne ole mitään isoja asioita. Eivät todellakaan, mutta tärkeitä ja merkityksellisä minulle. Omaa elämääni juuti NYT.

Nämä kaksi typykkää osaavat tuon hetkessä elämisen taidon ihan luonnostaan. Kaikki mitä tehdää, tehdään TÄYSILLÄ. Leikkiä ja lenkkeilyä. Hellyyttä ja hyvää ruokaa. Rakkautta ja rajoja. Samoja on ainekset onnelliselle elämälle. Kävelipä sitten kahdella jalalla tai neljällä tassulla...
Ja juuri nyt....kuuluu.....Hetan kuorsaus, joten taidanpa lähteä sinne vällyihin minäkin.


Eletään hetkessä !  Kaunista ja mukavaa huomista teille kaikille.


                              ----- TUIRE------

      

 

 

 

LISÄÄ VOIMAA TALVEN VARALLE

Varustaudun talveen pitämällä huolta ravitsemuksestani. Ajatuksieni tasolla on taphtunut huomattavia muutoksia. Haluan panostaa siihen mitä syön ja milloin syön. Säännöllisestä ateriarytmistä kiinnipitäminen vaati näin alussa tietoisia tekoja ja ennakointia, mutta uskon sen muuttuvan automaattiseksi, kunhan vain pidän pintani. Ja miksi en pitäisi, sillä hyvät vaikutukset ovat jo nyt nähtävissä. Vireystilani on kasvanut huomattavasti.

Tähän olen ottanut mukaan myös joitakin lisäravinteita, joita seuraavaksi esittelen.

Luomu hunajaa käytän makeutusaineena kaikessa, johon makeutusta kaipaan. Keitän aamuisin puuron kauraleseistä ja sen kyytipojaksi tämä sopii mainiosti. Kauraleseistä valmistettu puuro on niin hyvää ja jotenkin lempeää, että saatan oikein tuntea, kuinka se hellii vatsaa ja pitää kylläisenä pitkälle päivään. 

Tähän kuitujauheeseen tutustuin esitteestä, joita oli jaossa Paula Heinosen pitämän luennon yhteydessä. Jauheessa on paljon kasviksia, jolla voi täydentää sitä "puolikiloa päivässä" ajatusta. Esitteestä nappasin näppärän leviteohjeen. Ravintojauheen ja raejuuston liitto antaa mukavan ja kevyn vaihtoehdon leivänpäälliselle.

Olen aina kärsinyt talven pimeydestä ja tuntenut valon vähenemisen väsymyksenä ja yleisenä haluttomuutena. On tutkittu, että kesän aikana suoraan auringonvalosta tankkaamamme D-vitamiini häviää kehostamme hyvin nopeasti, jopa muutamissa viikoissa, kun käännytään syksyyn ja talveen. D-vitamiinia on toki lisätty esim. maitoon, mutta halusin kuitenkin sekä kokeilla, että varmistaa kunnon annoksen tätä välttämätöntä virkeyden lähdettä. Toimii. Sen voin jo nyt oman kokemukseni perusteella todeta.

E-vitamiinin hyödyt tulivat Heinosen luennolla tutuiksi myös ja tämän kohdalla todella höristelin korviani. Tässä on todellinen antioksidantti ! Estää rasvojen hapettumista, suojaa soluja, parantaa kehon omia puolustusmekanismeja, tuo helpostusta vaihdevuosien hikoiluongelmiin, hidastaa ikääntymisen vaikutuksia jne.... Super-E on siis ihan super :)

Olen varsinainen kahvin lipittäjä. Meillä keitellään kahvia aamulla, päivällä ja illalla. Eikä se tahdo jäädä siihen yhteen kuppiin ( mukiin ) per kerta. Varsinkin nuo iltakahvit eivät oikein enää tuntuneet vetävän puoleensa, mutta tottumus on toinen luonto. Jotakin sen tilalle piti kehitellä joten Tee-hyllystöt kaupoissa alkoivat vetää puoleensa. Ja AH ! miten mukavan makuisia, haudutettavia, jopa terveysvaikutteisia juomia teestä voikaan saada. Tämä tee on myös kofeiinitonta, näinpä ei yöunistaankaan tarvitse tämän jäljiltä huolissaan olla. Päin vastoin, nukuttaa oikein mukavasti.

Olen myös huomannut, että punainen liha ei tunnu lainkaan houkuttelevalta. Kuin ei myöskään esim. ranskanperunat, perunalastut, kermahötteröpullat tai viinerit, meetwurstmakkarat jne. Kaikki teollinen, rasvainen ja raskas tökkii. En ole pahoillani. JIPIII....mitähän minulle on oikein tapahtunut ?

Olen tehnyt leivänpäällislevitteen voista, kylmäpuristetusta oliiviöljystä ja vedestä. Syönyt kalaa. Vähemmän leipää. Enemmän hedelmiä ja marjoja - säännöllisesti. JA VOINUT HYVIN !
Eihän tässä muuta voi, kuin jatkaa samaan malliin.

 

     
Lunta vähän tuli, mutta se jo meni. Tällä hetkellä ollaan vielä pakkasen puolella ja päivät ovat kuulaita. Loppuviikolle on luvassa "lämpöaalto" joten lunta ja sen mukana tuomaa valoa saadaan vielä odotella.

                                              Ja onkohan se valo sitten lopultakin meissä itsessämme ?

                                                          Iloisin ja valoisin terveisin    TUIRE   

PIIITKÄSTÄ AIKAA ....

Olen tehnyt tänään muutamia kotoilu juttuja pitkästä aikaa. Yksi näistä pitkästäaikaa tekemisistäni on korvapuustit. Piirakoita olen kyllä paistellut, mutta vehnästaikinan vääntämisestä on kulunut niin kauan, etten edes muista milloin se tapahtui viimeksi.

Leivontaan olen saanut oikein mukavan "tipin" ystäväni tyttäreltä. Taikinaa ei tarvitse kohottaa ennen leivontaa. Riittää vallan mainiosti, kun kohottaa pullat leivonnan jälkeen vasta pellillä. Tämä oli minulle mukava uutinen. Pääsee heti hommiin ja koko projekti on nopeammin alta pois ! Meillä on siis tänään leijaillut pullantuoksu ja päiväkahvilla oli omatekoiset lämpimäiset.

Pitkästä aikaa valmistin tämänpäiväisen aterian kalasta. Pitäisi varmaan lähettää itselleen sellainen tulikivenkatkuinen räyhäkirje siitä, kuinka vähän tulee tehtyä kalaruokia. Se kun olisi vielä niin terveellistäkin. Ja kevyttä.

 
 
 
 

 Yksi syy, miksen käytä kalaa paljon, lienee se, etten ole keksinyt mitä eri variaatioita kalaruoasta saisi aikaan. Mutta pannaanpa tilalle jauheliha tai kana, niin niitä osaan muunnella ja veivata jos johonkin suuntaan. Kun kala tuijottaa minua kaupan kalatiskillä lyö pääni hyvin usein tyhjää.

 Ja niinä kertoina, kun kalapaketti lähtee mukaani on se joko lohta tai kuhaa. Valmistus menetelmä kummassakin tapauksessa sama. Joko pannulla paistaen tai uunivuoassa hauduttaen. Myös mausteet ja muut särpimet aina saman kaavan mukaan. Tietenkään ei voi ajatella, että tähän varsinaisesti kyllästyisi, sillä niin harvinaista herkkua kala-ateria meidän huusollissa on.  Maikku ja Hetakin saivat iltapalaksi nappuloihin sekoitettua kalaa. Sain panna huvittuneena merkille, ettei se heidänkään suu tuohesta ole. Niiiin mahdottoman pitkälle - ja pitkään, lipoivat molempien kielet tämän annoksen jälkeen.

 Pitkästä aikaa olen kaivanut myös virkkuukoukkuni "naftaliinista" Ostin viimeviikolla parikerää tätä paksuhkoa lankaa ja mielessäni oli virkata uudet patalaput, jotka sointuvat keittiöni väritykseen. Kävi kuitenkin niin, että langasta muotoutui työni edetessä tabletti.

 

Keitän joka aamu mikrossa puuron ja asettelen sitten puurolautasen alle milloin mitäkin, ettei jäisi pöytään tai pöytäliinaan kuumasta alustasta jälkiä. No nyt ei jää, kun tämän hilaan alle. Mietiskelin vielä, jos suihkauttaisi tekstiilin suoja-ainetta pintaan, niin eipä tarttuisi tahratkaan niin helposti, jos sattuu joskus menemään lusikallinen ns. sivusuun.

 

 

Jos taas alkaa käydä aika pitkäksi, niin säästin nämä maljakkoon jo pystyyn kuivaneet ruusunkukat. Tiedä vaikka jokin käyttötarkoitus tulisi vielä eteen. ( jouluisia askarteluvinkkejä odotellessa )

Jos on tullut tehtyä tai koettua joitakin asioita pitkästä aikaa, niin tiedän, että tätä näkymää en sen sijaan tule näkemään pitkään aikaan. Mökillä käytiin tälle kaudelle viikonloppuna viimeistä kertaa. Sain vielä otettua monia ihania kuvia syksyisestä säästä. Heitin myös talviturkin harteilleni, sillä saunasta tuli pulahdettua veteen ja oli se kyllä jo järkyttävän kylmää. Avanto uimareita ei voi muuta kuin ihailla !

Täytyypä oikein miettiä, mitä muuta ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan - ja sitten tehdä ! Heti tulee mieleeni esim. uinti, kuntosalilla käynti, maustekaapin siivous, samoin liinavaatekaapin...  ystävien kesken illan istujaiset..... mutta tuohon on kyllä tulossa muutos heti ensi viikonloppuna, kun menemme Mäkelään tupareiden merkeissä. YES. Mukavaa.


                                      Luvattua lumipyryä odotellessa

                                        ------     TUIRE ----- 

HYVÄN OLON LÄHTEILLÄ

Olen saanut herätyksen. Tämä ei ole liikaa sanottu, sillä olin viime tiistaina kuuntelemassa luentoa, joka ei varmaan jättänyt ketään kylmäksi. Täällä Jyväskylässä, A-sali oli ääriään myöten täynnä
( mahtuu 580 henkilöä ), kun todellinen hyvän olon lähtettiläs Paula Heinonen, puhui ravinnon merkityksestä hyvinvoinnin osatekijänä.

Olen kuunnellut häntä ensimmäisen kerran radiosta, ollessaan Juha Vuorisen aisaparina Terveyden Tukipilarit- ohjelmassa. Heidän keskinäinen kemiansa sekä aiheen käsittelyn letkeä ote on pitänyt hyvin kuulolla. Sitten huomasin paikallisen Life-luontaistuotemyymälän ikkunassa ilmoituksen hänen vierailustaan Jyväskylään. Laitoin päivän heti allakkaani muistiin. Sain houkuteltua myös mieheni mukaan ja olimme molemmat vaikuttuneita. Kotona heräsi asiasta paljon keskustelua ja muutoksiakin ravinnon suhteen on jo tehty.

Yleensä puhutaan sydämen ja verisuoniston hyvin voinnista. Paula Heinonen puhuu toimivan suoliston merkityksestä. Hänen mukaansa suolisto on viisas elin. Olen kuulemani jälkeen täsmälleen samaa mieltä.

Tuo kolmetuntinen mennä hurahti kuin siivillä. Hänellä on erittäin vauhdikas ja kansantajuinen tapa ilmaista vaikeitakin asioita. Huumoria ja lempeyttä unohtamatta. Sanalla sanoen hän on LOISTAVA esiintyjä. Suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita aiheesta. Suosittelen myös kaikille teillekin, jotka ette ole, sillä viimeistään luennon jälkeen kiinnostuksenne on herätetty.

  

Viikko on ollut hyvin kaunis ja lämmin. Maisema on kultaantunut ja oikein hehkunut auringonpaisteessa. Pihassamme oleva vanha tammi kellastui yhdessä yössä. Tänään alkoi varsinainen lehtisade... ette uskokkaan, kuinka valtava määrä yhdessä tammessa on lehtiä. Se tietää haravointia, haravointia ja haravointia.

 
Ja kyllä. Ensimmäisiä valoja olen jo ripustellut ja asetellut tunnelmaa luomaan. Kynttelikkökin nököttää jo keittiöni ikkunassa. Tämä pallovalo on uusin hankintani. Meillä on täällä Jyväskylässä aivan ihana huonekaluliike, Kaluste Ojala. Siellä voisi viettää vaikka kokonaisen päivän. Huonekalujen lisäksi sieltä löytyy erittäin laaja tarjonta kaikkea kaunista sisustustavaraa joka viimeistelee kokonaisuudet.

Tätä valosarjaa on saatavana useissa eri väriyhdistelmissä. Huomasin muuten Vain Elämää -ohjelmaa katsoessani, että samanlainen valosarja, eri värisenä tosin, kekotti sen tilan ikkunassa, jossa ruokailevat ja esittävät kaikki biisit ! Hyvältä näytti myös niissä väreissä.

Viikonlopulle on luvattu aurinkoista ja lämmintä. Suunnitelmiimme kuuluu käydä laittamassa mökki talviunille. Ulkoilua ja luonnonrauhaa on siis tiedossa meillä. Kerroin jo Malùlle ja Hetalle, että huomenna mennään mökille jossa pääsette sitten uimaan. Molempien pää keikkui puolelta toiselle ja ruskeat silmät katsoa napittivat tiiviisti omiani. Malù oli jo vähällä rientää samantien ovelle, mutta älykkäänä koirana jäi paikoilleen, kun sanoin painokkaasti, että huomenna ! ;)    

Näiden ruusujen myötä haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette käyneet tätä blogiani lukemassa. Huomasin, tässä muutama päivä sitten, että vuosi on näissä merkeissä vierähtänyt ja yhtä jos toista tänä aikana tapahtunut. Tarinointi jatkuu. On tuntunut niin mukavalta, kun olen huomannut, ettei tarvitse ihan vain omaksi ilokseen kirjoitella.


                                        Kaunista, rentoa ja iloista viikonloppua

PS. ja hellikäähän sitä viisasta elintänne - suolistoa ! 

TOIVO & UNELMOI & TOTEUTA

Tämän syksyä olen kulkenut koirieni kanssa lenkillä puhelin taskussani. En niinkään sen vuoksi, että katsoisin tarpeelliseksi olla tavoitettavissa milloin ja missä vain. Puhelin sujahtaa taskuuni vain ja ainoastaan yhden tarkoituksen vuoksi, ja se on valokuvaaminen.

  
Tämä syksy on ollut mielestäni aivan ihmeellinen. Niin lämmin, niin aurikoinen ja niin kaunis.
Luonto on todellakin puhjennut hehkumaan ja tarjoaa nyt väriterapiaa koko paletin täydeltä. Yritin tänään aamulenkillä kerätä vaahteranlehtiä, mutta eihän siitä mitään tullut. Malù pomppi tasajalkaa vyötäröni korkeudelle yrittäen napata jo käsissäni olevia lehtiä onnistuen siinä lopulta sillä seurauksella, että kimpustani haukkaantui irti melkoisen iso palanen. Huomenna otan muovipussin aamukävelylle mukaan. Jospa se ei herättäisi niin suurta mielenkiintoa ja pääsisin keräämään lehtiä talteen.

Sain eilen siskoltani muistitikulla valokuvia, jotka hän oli omalla kamerallaan ottanut meidän viime kesäiseltä Prahan matkaltamme. Olen päättänyt tehdä matkasta valokuvakirjan ja ottaa parhaat kuvat sekä omistani, että hänen kuvistaan kirjaan mukaan. Käydessäni materiaalia läpi, havahduin siihen, kuinka kriittisellä silmällä katsoin kuvia itsestäni. Fiu, fiu, fiu....useat päätyivät virtuaaliseen roskakoriin. Milloin oli muhkura siellä, ja allien hölskyntää täällä. Silmät puoliummessa tai hiukset päätämyöten... mikään ei tuntunut kelpaavan ihan kirjan sivuille asti. 

Tämä herätti kysymyksen. Miksi ihmeessä en voisi katsoa itseäni rakastavammin silmin ? Uuden vuoden lupaukseni ( yksi niistä ) oli opetella hyväksymään itseni juuri sellaisena, kuin olen. Täytyy siis todeta, että vaikka paljon on tapahtunut, niin ei tuota täydellistä hyväksyntää ole sittenkään vielä tapahtunut ! Tiedän, etten suinkaan ole ainut nainen, joka näkee lukuisia epäkohtia omassa olemuksessaan. On kai aika katsoa peiliin, ja nimenomaan siinä laajemmassa merkityksessä. Muistutan itseäni siitä, että ihminen on kokonaispaketti ja kaikissa meissä on hyvää ja kaunista.  Monessakin mielessä. Joten kyllä niitä kuvia siihen kirjaan vielä minustakin löytyy. Kunhan käyn kaivelemassa sitä roskista ensin vähän aikaa...

    

Sen sijaan erittäin rakastavin silmin tulen katsoneeksi tuota ylläolevaa parivaljakkoa. Ja vieläpä joka ikinen päivä. Joka ikinen päivä he myös järjestävät jonkun "session", josta ollaan hyvin pitkälle erimielisiä ja rakastaviin silmiini tulee vahvaa moitetta. ( Malù pistelee poskeensa esim. hiiren tai jotain muuta epämääräistä, jota ei todella meinaakkaan antaa pois. Tai Heta pyörii ihan "siinä itsessään" ja haisee sen mukaiselle.) Mutta sitten. Tapahtumien jälkeen katse on niin viaton ja niin ihmettelevä ja anova ja kysyvä, että mitä ihmettä se mama oikein kohkaa siinä. Arvaattekin jo varmaan, ettei siinä kovin kauan voi moittivalla kannalla katsella.

Vaikka päivät ovat olleet valoa täynnä, niin illat ovat jo huomattavasti pidentyneet ja tahti vain kiihtyy. Tämä ei tunnu nyt ollenkaan pahalta, sillä minulla on varsin mukavia uusia asioita viritteillä tämän pahimman kaamoksen pitimiksi. Ja jos hyvin käy, niin niillä voi olla vaikutusta myös pidemälle tulevaisuuteen. Aika näyttää.

 

Ensin oli toive, josta muotoutui unelma, joka vaatii toteutuakseen tekoja.
Päätin ryhtyä toimeen. Heittäytyä. En vielä tiedä seuraako siitä lopulta mitään, mutta onpahan ainakin kokeiltu.  Varmasti kerron siitä myöhemmin jotain, mutta ensin on päästävä alkuun.


                                            Kaikkien uusien alkujen puolesta :)    

                                                        TUIRE