Hämmästyttävää. Vain kaksi- ja puolituntia tarvitaan siihen, että koivunlehdet aukeavat. Olin eilen siskoni kanssa Jyväskylä kaupungin teatterissa. Kävimme katsomassa näytelmän, Susi sisällä. Se pohjautuu Tiina Lymin kirjoittamaan saman nimiseen kirjaan, suosittelen. Sekä kirjan lukemista, että näytelmän katsomista. Se on sekä hauska, että surullinenkin kertomus perheidyllistä, joka yllättäen romahtaa. Se on kuvaus addiktoituneen ihmisen kamppailusta ja olemassa olevan ongelman tunnistamisesta ja myöntämisestä. Vastustamisen vaikeudesta ja yhteisen "kuplan" hajoamisesta. Myös kaiken tuon vaikutuksista kahteen pieneen lapseen. Mutta samalla se on tarina selviytymisestä ja uuden alun löytämisestä.
Astuttuamme ulos teatteritalon uumenista huomasimme, että uusi alku oli tavoittanut myös luonon. Nimittäin koivunlehdet olivat auenneet tuon teatterielämyksemme aikana ja palasimme pimeästä salista hennon vaaleanvihreään kauneuteen, sellaiseen, joka näyttäytyy vain alkukesän muutamina ensimmäisinä päivinä. Ja juuri nyt se on täällä !
Ja sitten näyttämötaiteesta kirjallisuuteen. Uusia kirjoja on taas siunaantunut. Sekä itse ostettuna, kuin myös saatuna. Tuo Koirani Tulip oli hauskaa luettavaa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1963. Hämmästyttävää oli se, kuinka samoja asioita koirista ja heidän käyttäytymisestään tiedettiin jo tuolloin. Oman erityisen säväyksen kirjaan toi kirjailijan harras paneutuminen Tulip tyttösensä seksuaalisuuteen. Hän otti sydämen asiakseen koiransa mahdollisuuden nauttia viettiensä aikaan saamista kimmokkeista tiettyinä aikoina. Aikaa tai vaivojaan säästämättä hän käytti runsaasti tarmoaan ja suhteitaan sopivan sulhaskandidaatin etsimiseen. Lopulta oivaltaen kuitenkin sen, että on parasta antaa luonnon hoitaa tietyt asiat omalla tavallaan. Olen juuri nyt lopettelemassa Antonio Hillin Kauniit kuolemat kirjaa. Pitkästä aikaa dekkari, joka säilytti salaisuutensa viimeisille sivuille asti. Samassa paketissa tuli kirjakerhosta tuo Donna Leonin kirja, jota en ole vielä aloittanut.
Kutsukaa Kätilö on kyllä aloitettu, mutta jostain syystä sen lukeminen tuntuu työläältä. Sattumalta näin pariviikkoa sitten tv:ssä pyörivän kirjanpohjalta toteutetun sarjan yhden jakson. Se vaikutti kirjaa paremmalta. Tiedä sitten mistä johtuu. Yleensä kun koen, että asiat ovat juuri päinvastoin. John Irwingin kirja on uusin tulokas ja jää odottomaan lukuvuoroaan viimeisenä.
Tänään toukokuun toisena sunnuntaina vietetään perinteisesti Äitienpäivää. Oma Äitienpäiväni on vasta viikon kuluttua, kun lapseni palaa maailmalta. Sitten leivotaan kakku ja tehdään hyvää ruokaa ja ollaan yhdessä. Malttaa siis vielä vähän odottaa..... Mutta toki Äitiä juhlin minäkin. Oman äitini luo lähden vierailulle Ruusulaan, jossa järjestetään tänään samalla myös omaistenpäivä. Luvassa on kahvittelua ja mukavaa yhdessäoloa. Äitini täyttää tänä vuonna 85-vuotta. On ihanaa, että voin mennä äitienpäivänä häntä edelleenkin tervehtimään.
Mieleenpainuvaa Äitienpäivää kaikille äideille ja heidän lapsilleen.
ps. Heta on ollut meillä tänään tasan vuoden. Sitä juhlitaan tässä talossa jo tänään.
Astuttuamme ulos teatteritalon uumenista huomasimme, että uusi alku oli tavoittanut myös luonon. Nimittäin koivunlehdet olivat auenneet tuon teatterielämyksemme aikana ja palasimme pimeästä salista hennon vaaleanvihreään kauneuteen, sellaiseen, joka näyttäytyy vain alkukesän muutamina ensimmäisinä päivinä. Ja juuri nyt se on täällä !
Ja sitten näyttämötaiteesta kirjallisuuteen. Uusia kirjoja on taas siunaantunut. Sekä itse ostettuna, kuin myös saatuna. Tuo Koirani Tulip oli hauskaa luettavaa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1963. Hämmästyttävää oli se, kuinka samoja asioita koirista ja heidän käyttäytymisestään tiedettiin jo tuolloin. Oman erityisen säväyksen kirjaan toi kirjailijan harras paneutuminen Tulip tyttösensä seksuaalisuuteen. Hän otti sydämen asiakseen koiransa mahdollisuuden nauttia viettiensä aikaan saamista kimmokkeista tiettyinä aikoina. Aikaa tai vaivojaan säästämättä hän käytti runsaasti tarmoaan ja suhteitaan sopivan sulhaskandidaatin etsimiseen. Lopulta oivaltaen kuitenkin sen, että on parasta antaa luonnon hoitaa tietyt asiat omalla tavallaan. Olen juuri nyt lopettelemassa Antonio Hillin Kauniit kuolemat kirjaa. Pitkästä aikaa dekkari, joka säilytti salaisuutensa viimeisille sivuille asti. Samassa paketissa tuli kirjakerhosta tuo Donna Leonin kirja, jota en ole vielä aloittanut.
Kutsukaa Kätilö on kyllä aloitettu, mutta jostain syystä sen lukeminen tuntuu työläältä. Sattumalta näin pariviikkoa sitten tv:ssä pyörivän kirjanpohjalta toteutetun sarjan yhden jakson. Se vaikutti kirjaa paremmalta. Tiedä sitten mistä johtuu. Yleensä kun koen, että asiat ovat juuri päinvastoin. John Irwingin kirja on uusin tulokas ja jää odottomaan lukuvuoroaan viimeisenä.
Tänään toukokuun toisena sunnuntaina vietetään perinteisesti Äitienpäivää. Oma Äitienpäiväni on vasta viikon kuluttua, kun lapseni palaa maailmalta. Sitten leivotaan kakku ja tehdään hyvää ruokaa ja ollaan yhdessä. Malttaa siis vielä vähän odottaa..... Mutta toki Äitiä juhlin minäkin. Oman äitini luo lähden vierailulle Ruusulaan, jossa järjestetään tänään samalla myös omaistenpäivä. Luvassa on kahvittelua ja mukavaa yhdessäoloa. Äitini täyttää tänä vuonna 85-vuotta. On ihanaa, että voin mennä äitienpäivänä häntä edelleenkin tervehtimään.
Mieleenpainuvaa Äitienpäivää kaikille äideille ja heidän lapsilleen.
ps. Heta on ollut meillä tänään tasan vuoden. Sitä juhlitaan tässä talossa jo tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti