MITÄ KUKAT KERTOVAT

Nämä kukat olivat äitini siunaustilaisuudessa laskettavissa kukkalaitteissa. Kävimme tänään sikoni kanssa haudalla ja keräsimme niihin kiinnitetyt muistosanat talteen. Samalla otimme kuvia. Kotiin palattuani latasin kuvatiedostot koneelleni ja sain ajatuksen tehdä rajauksia. Kuulostella, mitä mieleeni tulee, jos erotan ne siitä yhteydestä, jossa ne ovat olleet. Mitä ne voisivat kertoa nyt, kun niitä katsoo toiselta kantilta. Ja aloin kuulla musiikkia. Mitä ? Siitäpä teille tässä kerron.   

 

Tätä katsellessani kuulen selvästi Tuure Kilpeläisen. Eloon, eloon, eloon, eloon. Eloon, iloon elämään...

 Onko se tuo keltainen väri ? Napakasti kohollaan olevat terälehdet ja kaste niiden pinnassa ? Enpä osaa sanoa, mutta tämä auringonkukka on sanansa sanonut. Siis vaihdetaanpa biisiä.

 

 

 

 

Tämä on ehdottomasti tango ! Tiedän kyllä mikä tango, mutta en valitettavasti sen nimeä. Jos olette katsoneet elokuvan Naisen tuoksu, tiedätte mistä on kyse. Siinä Al Pacino taluttaa parketille naisen, joka on aina halunnut tanssia tangoa, mutta ei ole sitä aikaisemmin tehnyt, koska ei osaa. Tämän kavaljeerin käsivarsilla se kuitenkin sujui erittäin kauniisti ja intiimisti. Ruusu on puhunut. Entäs sitten...

 

 

 

Nyt lähdetiin ikuisen rakkauden poluille. "Sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä taivaani päällä maan..." Varmasti on tuo vaaleanpunainen-, hento- ja herkkä väri, joka nuo ajatukset synnyttää. Itse kukkakin on niin tuoreen ja uuden ja viattoman näköinen.  Jatketaanpa matkaa...

 

 

 

 

Ilmi selvästi Yö-yhtyeen "Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen..."  Siitä ei ole epäilystäkään. Tämän kohdalla yritin miettiä mitä muuta voisin kuulla, mutta kun tuo biisi nyt kerran itsepintaisesti päässäni soi, niin miksipä yrittää väkisin muuttaa. Eikö sitä monessa tapauksessa kehoiteta luottamaan intuitioon ?  

 

Mieleeni muistui slogan "kerro se kukkasin" ja niin tein työtä käskettyä. Näistäkin kukista oli niin moneksi. Mukana niin ilossa, kuin surussa.

 

Ja muistakaahan ystävät.   Take to time to smell roses  :)   

YKSITYISKOHTIA

Aikaisemmin kamera oli minulle jonkilainen "riippakivi". Monet kerrat oli masiina lomilla mukana, mutta sain aikaiseksi ottaa vain muutamia kuvia. Nyt on toisin. Se on niitä ensimmäisia tavaroita, jotka nostan esille, kun ollaan johonkin lähdössä. Silmät etsii kokoajan jotakin kuvattavaa. Onneksi ollaan digiajassa ! Paperikuvien teettäminen vei aikanaan sekä aikaa, että rahaa. Ja jos vielä sattui niin, että laukaisuhetkellä käsi ei ollutkaan vakaa, niin olipa tympeää saadaa tärähtäneitä kuvia pussillinen muistoksi.

Olimme siskoni ja hänen miehensä vieraina Myhinpään mökillä. Tontilla on paljon koivuja joiden valkeat rungot valaisevat siskoni mukaan maisemaa mukavasti syksyllä. Tämä jylhän näköinen kivi ohitetaan vähän ennen pihaan saapumista . Eikö olekin miehen sivuprofiili ?? Vieläpä jonkun tutun !  En vaan saa päähäni kenen....

Tämä humoristisesti kirjoitettu varoituskyltti taas löytyy Saarijärven suunnalta. Meidän mökkitiemme varrelta. Uskon sen tekevän tehtävänsä. Itse ainakin hiljennämme entisestään viimeistään tässä kohtaa.

 

 

Tämä kääpä asustelee savusaunan seinässä. Ei sentään ihan luonnostaan, vaan naulalla koristeeksi kiinnitettynä. Kun sen ensimmäisen kerran "äkkäsin" pihakeinussa istuessani, lähdin samantien tutkimaan asiaa sillä tarkoituksella, että poishan tuollainen pahka on käytävä nykäisemässä...miten lie siihen tullutkaan. Lähempi tutustuminen osoitti, että mieheni isä oli sen siihen ihan tarkoituksella laittanut ja on paikoillaan siis edelleen. Ja oikeastaan ihan kivakin.

Liiterin ovenkahvana on tämä hellyyttävän näköinen "Heluna" kuinkahan monta kertaa on tullut tuo ovi aukaistua, mutta vasta nyt oikeastaan "näin" tämän kahvan. Luulenpa, että ympärillämme on paljon asioita, jotka ovat vähän kuin itsestään selvyyksiä tai olleet Aina siinä.... Hyvä jos joskus valpastuu huomaamaan niitäkin, jotka ovat olleet pitkään itseltä vähän kuin piilossa....

 

Kaivelin varastojen kätköistä kynttelikön, johon olin joskus kiinnittänyt tämän pienen enkelin. Jospa se vaikka suojelisi tätä taloa asukkaineen. Hyvää mieltä sen herkkä kauneus ainakin minussa herättää. Ja hameenhelman vihreä väri muistuttaa talvellakin kesästä ja uudesta alusta.

Johny on saanut uuden asemapaikan. Roudasimme sen sisäänkäynnin edustalta suihkulähdettä vartioimaan. Vesiaiheen suihkupumppu vaihtui kahteen kertaan, kunnes tämä kolmas oli lopulta mieleisemme.  Saimme viime viikolla vielä alakerran terassille lasituksen. Tämän ansiosta saamme nauttia terassin ympärivuotisesta käytöstä ihan toiseen malliin, kuin aikaisemmin.    

Nyt on pihapiiri täysin valmis. Kasvit ovat lähteneet kasvamaan oikein vauhdilla ja nurmikkokin on leikattu jo kolmeen kertaan. Tuntuu todella hyvältä ja onnelliselta. Ja onpa siitä nyt jo osattu nauttiakin.

Meillä Jyväskylässä on juuri nyt koleahkoa. Sataa ja tulee navakasti..... mutta hällä väliä, sillä vielä on kesää jäljellä !     


                                                   ----    Tuire ----

ONNELLISUUS NÄKYY OLEMUKSESTA !

Vierailimme eilen ystäviemme luona Ruuhimäellä. He olivat jo kauan haaveilleet muutosta maalle.
Talosta ja pihapiiristä, jonka saisi remontoida mieleisekseen. Isosta pihapiiristä, jossa koirat voisivat kirmata vapaana. Eläinrakkaina ihmisinä jopa muutamasta kanasta ja vuohesta. Sekä aitoista ja navetastakin, jotka voisivat saada uuden elämän ja käyttötarkoituksen. Ystäväni on käsityöläinen ja tekee vanerista kaikkea mukavaa toiminimellä Kirskukka.

Useita kohteita oli käyty katsomassa ja Se varsinainen helmi löytyi kevättalvella. Siellä hankien keskellä ystäväni tunsi vahvasti, että nyt hän oli saapunut kotiin.

Kaupathan siitä syntyi ja alkoi iloinen tohina. Asuintalossa uusittiin kaikki lattiat täysin. Pinnat maalattiin ja tapetoitiin. Tehtiin sähkötöitä ja putkihommia. Talkoissa oli mukana pariskunnan lapset miehineen ja poikaystävineen. Lapsenlapset leiskuivat pihamaalla. Ja valmista syntyi. Toukokuun alussa koitti se kauan odotettu hetki, kun koti tuli valmiiksi.

Toki paljon on vielä tekemistä, niin pihan, kuin rakennustenkin kanssa. Mutta kun ei ole mihinkään kiire. Nyt voi vain keskittyä kaikkeen siihen, mistä ovat vuosikausia haaveillut. Työntää sormet tukevasti multaan, kitkeä, nikkaroida, istuttaa, tarkkailla luontoa. Aitoista ja navetanylisiltä on löytynyt monia vanhoja kippoja, kiuluja ja koreja, jotka tulevat saamaan entisöintikäsittelyn ja uuden ilmeen.

Kun eilen illalla katselin ja kuuntelin isäntäparin jutustelua näin selvästi, kuinka onnellisuus välittyy koko olemuksesta. Rentoutena, iloisina ilmeinä, energisinä ajatuksina. Tälläinen elämänmuutos ei onnistuisi, ellei pariskunnan välillä vallitsisi yhteisymmärrystä siitä, kuinka edetään. Heidän tapauksessa siitä ei ole pelkoa. Ystävämme ovat oivaltaneen sen, että matka on yhtä tärkeä, kuin määränpäähän saapuminen. Yhdessä tekeminen ja puuhan paljous, ei heitä pelota. Yhtään epätoivon sävytteistä tai epäilevää kommenttia en heidän huuliltaan kuullut.

Täysin siemauksin maalla olosta nauttivat, myös pariskunnan omat koirat ja kissat, sekä vieraillulla olleet tyttärenkoirat ja tietenkin myös meidän naiset. Alkuun päädyttiin pistämään tytöt pihassa olevaan häkkiin, sillä urokset alkoivat käydä vähän liian innokkaiksi... Ennen häkin pystyttämistä pariskunnan tyttären tuotua koiriaan hoitoon sattui varsin hauska episodi. Kuvassa oikealla olevan sessun ( musta-valkoinen, joka seisoo ) nimi on AKKA. Tämä vanharouva on sangen vikkelä kintuistaan ja pyrki lähtemään omille teilleen. Koska oma emäntä ei paikalla ollut, oli talon isänän lopulta korotettava ääntään ja kirota päräytettäväkin - vieläpä varsin voimallisesti: " Akka perkele nyt pysyt omassa pihassa ! Hei ! Nyt Akka heti tänne....jne." Isäntä tapaa seuraavana aamuna postilaatikoilla naapurinmiehen. Akka säntää tielle ja komentosarja toistuu. Naapurin isännän ilme oli kuulema hyvin helpottuneen näköinen, kun hän oli epäuskoisena kysellyt, että onkos se tuon koiran nimi se akka ?  Hänen sydämeltään putosi varmasti talonkokoinen kivi. Naapurin rouvan kohtaloa ja turvallisuutta ei tarvinnut enää sen enempää arvuutella.

 

 

Illan hämärtyessä jätimme itsekkin hymyssäsuin tämän onnellisen kodin. Olemme iloisia heidän puolestaan. Yksi unelma on toteutunut ja sitä eletään nyt vahvasti ja täysillä. Tässä hetkessä. Työtä tehden, mutta rennolla otteella. Joka päivä.

Siispä kaikki vaan unelmoimaan !  Joku on joskus viisaasti sanonut: Kantsii funtsaa mitä toivoo, jos toive toteutuu.  

                                                 ----  unelmoivin terveisin Tuire ---

TAIVASALLA

Kyllä meitä nyt lämmöllä ja auringolla hellitään. Kahden edellisen sateisen kesän jälkeen tämä on luksusta. Ja mikä parasta - kaikenlaisia öttiäisiäkin on todella vähän. Mitä nyt muutamat paarmat illittivät korvanjuuressa mökillä viime viikonvaihteessa.

Sunnuntaina "parkkeerasimme" aurinkotuoleinemme laiturille n. klo 9 aamulla ja viihdyimme mainiosti klo 18:sta ! En oikeastaan lukenut juuri mitään, saati kirjoittanut.... kunhan vain lekottelimme. Mieheni ja minä. Emme juuri jutelleetkaan ja tuo hiljaisuus ja omine ajatuksineen oleilu tuntui todella hyvältä. Malù ja Hetakin olla marnivat jaloissamme tai lilluivat rantavedessä.

Tämä pieni perhonen kierteli ymprilläni koko päivän. Tuon tuostakin se istahti kädelleni, olkapäälleni tai säärelleni. Havisuttelipa se siipiään kerran myös niskassani, kevyesti, hennosti. Samanlainen perhonen oli lennellyt myös siskoni lähellä hänen tekemisiään seuraillen heidän mökillään...... tämä synnytti väistämättä mielessäni kaikenlaisia ajatuksia... :)

Välillä katselimme tämän varsin liikuttavan seurueen etenemistä. Pesäpaikka on jossain rantaheinikossa ja topakasti emo ohjaili poikasiaan ohittamaan meidät sopivan välimatkan etäisyydeltä laiturista. Säpinää syntyi heti, kun työnnyin liian lähelle kameroineni matkantekoa kuvaamaan.

Pyhäjärvellä ainakin meidän puoleinen alue on todella rauhallinen. Vesiliikennettä ei käytännöllisesti katsoen ole lainkaan. Mitä nyt jokunen kalastaja soutuveneellään silloin tällöin silmiin osuu....
Sunnuntaina oli  järvenpintakin niin tyyni ja rauhallinen, joten olosuhteet rentoutumiselle olivat kaikin puolin otolliset.  Näistä hetkistä ihminen voimaantuu.

 

Ruokatuohut pidettiin yksinkertaisena. Salattia, haloumia, maissia ja perunaa. Ruisleipää ja Lihaisaa makkaraa. Saunan lämpenemistä odotellessa nautimme mukavan makuista punaviiniä.

Pallot ja muutkin Malùn mieltä kovasti aktivoivat lelut, pidettiin tällä reissulla visusti liiterissä. Hyvä päätös, sillä leikkivät Hetan kanssa keskenenään nyt paljon enemmä. Ja pitivät vahtia. Vähän turhankin pontevasti.... välillä kuultuaan ääniä, joita emme kyllä itse kuulleet, pinkaisivat vauhdilla tontin laidoille uhoamaan.

 

Hämmästyttävää kyllä, Heta ei tällä reissulla pudonnut kertaakaa laiturilta... Sensijaan rantakivillä piti taiteilla ja taituroida, niin että näkyy neitiä itseäänkin naurattavan tuo touhu.

Kun katselen sää ennustetta lähipäiville, niin näyttää siltä, että huomenna saadaan vettä korville, mutta sitten taas paistaa.


                                      Tällaisiahan ne olivat kaikki kesät. Silloin lapsena......  

ELÄMÄ ON ...

Elämä on... iloa, surua, onnea, epäonnea, onnistumisia, vastoinkäymisiä, rauhattomuutta, rauhoittumista....Se on niin paljon kaikkea. Välillä ihanaa, välillä vaikeaa.

Vuoden vaihteessa tein lupauksia. Kirjasin niitä myös blogiini. Lupasin opetella elämään hetkessä. Toteutin lupaustani aktiivisesti jonkin aikaa. Sitten se vähän kuin unohtui, sen tärkeäksi ajattelemani voima jostain syystä haalistui ja hiipui.

Viimeiset kaksi viikkoa olen elänyt sen mukaan ihan luonnostaan. Vain meneillään olleilla hetkillä ja tilanteilla on ollut merkitystä. Mieli ja ajatukset ovat pysytelleet tiiviisti tässä ja nyt. Kaihosta, kaipauksesta ja luopumisesta huolimatta olen kokenut myös ihmeellistä levollisuutta ja kiitollisuutta. Kunpa osaisin pitää nämä tunteet ja hetkessä elämisen taidon jatkossakin itselläni. Kunpa malttaisin opetella sitä lisää ja muistaa sen tärkeyden.

        
 Miksi ihmeessa niin moni meistää uskoo, että jotakin parempaa tapahtuu sitten kun.......tai harmittelee ja murehtii mitä oli eilen ??

On kuitenkin niin totta se, että huomisesta emme todellakaan tiedä ja eiliselle emme enää mitään voi. Näiden kahden ääripään välissä on siis tämä arvokas hetki. NYT.

Tottahan elämän suola on se, että voi suunnitella tulevaisuutta ja niin pitää tehdäkin, mutta ei sitä kannata yrittää etukäteen elää. Ja noinkohan tuo "sitku" elämäntavan mukainen ajattelu kruunaa sitä varsinaista H-hetkeä, jota on mielessään jo useita kertoja hehkutellut. Uskon, että päämäärään päästyään nauttii enemmän, jos malttaa siihen asti, kun aika on.

Eilisen huolia ja murheita voin opetella jalostamaan. Onhan minulla onneksi mahdollisuus itse päättää, miten niitä mielessäni käsittelen. Nuo ajatukset päässäni, kun sattuvat olemaan ihan omiani. Minkälaisia merkityksiä asioille annan, missä valossa tapahtumia tarkastelen. Onko tapahtunut jotakin sellaista josta voisin  ottaa jatkossa opikseni vaiko sellaista joka on vain pakko ottaa vastaa ja hyväksyä.

Sähköpostiini on tullut useita kertoja kevään ja kesän aikana viestejä NLP-kursseista. Niillä keskitytään ymmärtämään ja harjoittamaan ajatuksien voiman merkitystä omassa hyvinvoinnissa.
Aika jännä juttu. NYT tuntuu siltä, että tuolle kurssille pitäisi osallistua. Pitääpä tutkia missä ja milloin niitä järjestetään. Monesti käy niin, että elämä tarjoaa sitä, mitä juuri kipeimmin tarvitsemme.

Paitsi, että yritämme usein epätoivoisestikin opettaa asioita lemmikeillemme, voisimme oppia itsekin heiltä yhtä, josta toista. Esimerkiksi tätä hetkessä elämisen jaloa taitoa :)


Näin pohtivissa tunnelmissa toivottelen teille hyvää yötä ja kiitän teitä hyvät ihmiset siitä, että olette jakaneet kirjoittamani tarinat kanssani lukemalla niitä.


                                                                     Tuire