UUSVANHA MENOPELI

Olen monien vuosien jälkeen ottanut pyörän sarvista kiinni ! Täysin hylättynä ja yksinäisenä lojunut Tunturini on herätelty piiitkiltä talviuniltaan eloon. Ketjujen rasvaus, geelisatulanpäällinen, ilmaa renkaisiin ja ei kun menoksi.

Täytyy myöntää, että ensimmäisellä reisulla pyöräni kanssa minua kyllä vähän jänskätti. Alamäet menin jarruttaen, mutta hyvin pian palautui mieleen, kuinkas sillä fillarilla oikein "sotketaan."

En muistanut miten mukavaa pyöräily voi olla. Tällä menopelillä pääsee näin kaupunkialueella todella joutuisasti paikasta toiseen ja saa samalla nauttia kesäisestä luonnosta kaikilla aisteillaan. Vielä kun kuntosalireissutkin heitää pyöränselässä ei siellä juuri alkulämmittelylaitteissa tarvitse veivailla. Saa mennä suoraan asiaan ja jälkiverryttelytkin hoituvat samalla, kun polkaisee kotiin.

Minulla on paljon pyöräilevän ystäväni kanssa suunnitelmissa muutamia pyöräillen tehtäviä reissuja
mukaviin kohteisiin, joissa saa hyvää kahvia ja suussasulavia leivoksia. Siinä samalla vaihdellaan kuulumisia ja parannetaan maailmaa.

 

Pyöräretkelle on mukava sonnustautua kameran kanssa. Toissa sunnuntaina päätin lähteä katsastamaan mitä Jyväskylä satamaan kuuluu näin kesän alussa. Satamakahviossa oli paljon istuskelijoita ja monenlaiset laivat ja paatit odottivat lähtövalmiina seilaamaan pääsyään.

Koska ilma oli mainio ja meno tuntui mukavalta jatkoin eteenpäin kompassille ja sieltä vielä Alban rantaan ja kampukselle.

Jyväsjärven kiertävä rantaraitti tarjosi kauniita maisemia kukkivine puineen ja pensaineen. Viheriöivine nurmineen ja laineiden liplatuksineen.

Eihän sitä tässä vaiheessa enää tullut mieleenkään kääntyä samaa reittiä takaisin. Päätin kiertää koko järven. Siispä sillan yli järven toiselle puolelle ja matka jatkui...

Kuulostelin lintujen laulua ja nautin viiletyksestä vanhan ja rehevän metsikön editse.

Matkan varrella oli levähdyspaikka, jonka ympärillä oli useita tämän kaltaisia kiviä, joihin oli kaiverrettu erilaisia tekstejä. Paadet oli sijoiteltu siten, etteivät ne hypänneet häiritsevästi silmille, vaan sulautuivat ympäröivään maastoon rauhallisella tavalla.

Reitin varrelle osui myös tämä pienen pieni mökki rannan puoleisella kaistaleella. Luultavasti jonkinlainen varasto, koska ikkunoita ei ollut.

Yhden poukaman suojissa majaili vesilintuyhdyskunta. Tässä vetäytyneinä kaislikon tuntumaan, sillä yksi äiti lapsineen kävi juuri heitä syöttämässä. Mikäpä se on köllötellessä täydellä vatsalla ja ihmetellessä takaisin meitä monelaisia töllistelijöitä.

Olisihan se tehokasta liikuntaa, jos voisimme lähteä pyöräilylenkille kaikki kolme yhdessä. Toisinaan sitä törmää parivaljakoihin, joissa yksi polkee ja toinen hölkkää vierellä. Meidän tapauksessa jo pelkkä ajatus on täysin mahdoton. Tytöt eivät voi sietää pyöriä. Heta taitaa niitä ihan pelätä. Yritin esitellä heille Maman pyörää ja ajelin pienen pätkän pihamaalla. Tytöt olivat miehelläni narunpäässä ja tästä seurasi se, etteivät tienneet mihin olisivat singahtaneet. Siispä emme pyöräile yhdessä.

 
Seuraavan järven ympäriajon toteutan tosinpäin, Saapa nähdä mitä uutta raitilta silloin löytyy.
Onneksi viikonvaihteen aikana riehuneet tuulet ovat lauhtuneet, joten alan kuulla jo Tunturin kuiskeen....  Tämän kimpun sain ystävältäni. Eikö olekin kaunis ? Se on jo nyt lakastunut, mutta tänään aamulenkillä tyttöjeni kanssa huomasin, että kielot kukkivat jo. Seuraavan kimpun poimin itse.

                                      ---   TUIRE ---  

ARKIPÄIVÄÄ

Pääsiäisen pyhät ovat tältä vuodelta ohi, joten seuraavaksi odotellaan Vappua. Hyvässä lykyssä silloin on jo kovasti kesäistä. Lapsuudesta muistan, että vappuna sai laittaa ensimmäistä kertaa pikkukengät ja polvisukat jalkaan. Se se vasta jotakin oli ! Niin kuin tätä vuoden aikaa aina kiihkeästi odottaa, on tässä myös omat haittapuolensa. Allergialääkkeet on jo pitänyt ottaa käyttöön. Viime viikolla ihmettelin, kun kurkku tuntui karhealta ja silmissä oli kilo hiekkaa. Sitten tajusin mistä on kyse ja jalkauduin apteekkiin. Hyviä on ropit tänäpäivänä. Oireet ovat kaikonneet.

 

Malùlla sen sijaan epileptiset oireet tuntuvat nyt aktivoituneen. Lauantaina oli pitkästä aikaa pientä vapinaa ja tuijottelua. Tänä aamuna kohtaus oli voimakkaampi. Aikaisemmin  tätä on esiintynyt lähinnä juoksujen alla. Nyt on kuitenkin juoksujen päättymisestä jo useita viikkoja ja ennen niitä ei mitään merkkiä moisesta. Heti kun tuntee kohtauksen tulevan hakeutuu lähelleni. Siinä sitten istutaan lattialla kumpainenkin. Rohkaisevalla äänellä puhuminen sekä rapsuttelu ja silittely saavat tilanteen hyvin pian laukeamaan. Kaikki on ohi muutamassa minuutissa. Sen verran omituinen tilanne kuitenkin aina Malùlle on, että vetäytyy jälkeenpäin miellellään pötköttelemään.

       

Sen verran kaverin omituinen tila vaikuttaa Hetaan, että olisi siinä ympärillä hyvin ahkerasti pyörimässä ja häsläämässä. En ihmettelisi yhtään, vaikka tarjoaisi tassuaan Malún selkään merkiksi siitä, että meitsi on muuten sitten jatkossa pomo ! Minulla on täysi työ pitää tätä neitiä loitolla. Maikku on se meidän alfanaaras, mutta Hetan on kuitenkin aika-ajoin varmistettava onko todellakin niin. Typyn kohdalla on seuraavaksi ohjelmassa turkin trimmaus ja se tapahtuu vielä tämän viikon aikana. Hetalle on niin helppo tehdä kaikkia hoito ja huolto toimenpiteitä. On siinä asennossa, mihin vain laitetaan. Todella kiltti ja kuuliainen.

Monen moisia huolto toimia tuntuu kaipaavaan myös tämä koti. Kukkiin uudet mullat, ikkunat puhtaiksi, sohvan ja ruokailuryhmän päälliset pesuun, kaappien siivous, mattojen pesu.... joka päivä, kun valo puskee sisään ovista ja ikkunoista huomaa mitä kaikkea olisi hyvä freesailla pimeän talven jälkeen. Stragiani on se, että yksi yhtenä, toinen toisena päivänä. Ei mitään stressiä näitten kanssa.

Piha-alueelta ja lähi maastostakin on lumet kaikki sulaneet. Järvi on vielä jäässä, mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät on se kolmen viikon päästä sula. Meillä on puutarhassa kolme Pilvikirsikka puuta, jotka kasvoivat viime kesänä ihan silmissä. Huomasin oksissa paljon silmuja ja sehän tietää upeaa kukintaa heti kesäkuun alussa. Puut ovat täynnä pieniä valkoisia kukkia.

Sillä aikaa, kun odottellaan pihan henkiin heräämistä voi kuitenkin nauttia kukkasita sisällä. Terttuneilikat ovat hyvin kestäviä ja kauniita maljakossa. Hintakaan ei kirpaise, joten usemapi kimppu on tänä keväänä hankittu ja pistetty nököttämään milloin millekkin pöydänkulmalle.

  

Tämä vanha ja arvokas Tammi pihassamme kertoo meille milloin on kesä ja koska tulee talvi. Keväällä aukaisee viimeisenä lehtipuista lehtensä täyteen loistoon ja syksyllä pitää ne viimeisenä oksistoillaan. Nyt vaan arvuutellaan tuleeko terhoja. Ja jos tulee niin kuinka paljon ?


Arvokasta ja auvoisaa arkea :)

    -- Tuire --  

KELPO VEKOTTIMET

Eilen oli harmaa, märkä ja kostea keli. Pihalaatoitus oli sulanut suureltaosin näkyviin ja alapihalle oli jo ilmestynyt muutamia pälvipaikkoja, joista nurmikko pilkisteli esiin. Päätin lähteä käyttämään itseäni värikylvyssä ja suuntasin autonnokan kohti Viherlandiaa. Se onkin varsinainen keidas, jossa kukkien ja erilaisten kasvien lisäksi voi hypistellä kauniita sisustustarvikkeita ja piipahtaa samalla Iittalan outlet myymälässä. Tarkoitukseni ei ollut ostaa mitään, mutta tein löydön, jota ei voinut olla hankkimatta.

Eikähän tuo hankinta ollut ainut, jota olisi tehnyt mieli, mutta olin kovana ja tyydyin vain katselemaan ja ihastelemaan.

Ostokseni on todella kätevä ja toimiva. Kesäaikaan suorastaan lyömätön apu ruoanlaitossa.

Tämä härveli kuorii uudetperunat todellakin kädenkäänteessä. Muutama pyöräytys kammesta ja tadaa... potut ovat valmiit pataan.

Olisin takuulla sivuuttanut tämän hymähdellen, ellen olisi nähnyt "livenä" kuinka kähystä pelistä on kyse  (siskollani on samanlainen kesämökillä) . Uudet perunat ovat suurta herkkuani, mutta niiden peseminen on raivostuttavaa. Alkukesästä ne ovat vielä niin pieniä, joten selkä köyryssä niitä usein on joutunut harjaamaan eräänkin kappaleen. Kohta tätä pääsee jo käyttämään ja kokeilemaan näin kotioloissa, kun espanjalaiset uuden sadon perunat tupsahtavat kauppoihin.

Haluan vielä esitellä toisenkin.....monen, monta kertaa hyödyllisemmän ja todella akuuttiin tarpeeseen tulleen hankinnan. Kuonopannana !

En voi kylliksi ylistää tätä keksintöä !!! Tämä ei millään tavoin vahingoita koiraa, vaan mahdollistaa mitä miellyttävimmän ulkoilukokemuksen niin sessulle itselleen, kuin ja ennenkaikkea hihnan toisessa päässä olevalle ihmiselle.

Malún tuntien epäilin aluksi, noinko tyttö suostuu ottamaan askeltakaan, kun tämä härdelli viritellään päälle. Epäilyni oli aiheeton. Yritti toki muutaman kerran tassullaan kapsutelle kuononympäri tulevaa lenkkiä irti ja siinä jopa onnistuikin, mutta vuolaiden kehujen ja namipalojen saattelemana lenkitykset ovat sujuneet niiiiiiin mukavissa merkeissä. Tämän käyttöönotto on rauhoittanut kokonaisuutta muutenkin. Hetallakaan ei ole nyt mitään tarvetta hötkyillä, kun tämä alfanaaras käyttäytyy seesteisesti. Ja mitä minuun tulee, niin olen saanut mielihyvän koirien kanssa ulkoilusta takaisin. Nyt meidän on niin mukavaa ulkoilla yhdessä. Tähän omaan erittäin mieluisaan kokemukseemme viitaten voimme lämpimästi suositella tätä kaikille jotka kärsivät samasta vaivasta. Ja sitten, kun koira on oppinut, ettei vetäminen ole kivaa ja se ei kannata, voi siirtyä takaisin tavalliseen pantaan.

Viherlandiaan tehdystä visiitistä  sen verran, että eihän sieltä pääse ulos ilman, että ostaa kukkia.
Marketista viimeaikoina ostamani tulppaanit ovat lakastuneet todella nopeasti. Saapa nähdä, kuinka näiden kanssa käy... erona on vain se, että nämä kaunokaiset ovat kasvaneet täällä suomessa, Huiskulan lämpöisten lamppujen alla.

Nyt jään odottelemaan niitä uusia perunoita ja sitä, että pääsen veivaamaan :)

UUSI TULEMINEN

Onnistuin pääsemään eroon blogiani riivanneesta, aika ajoin näyttäytyneestä ei toivotusta materiaalista ( toivottavasti lopullisesti ) Koska bloggaaminen ON sangen mukavaa puuhaa, päätin palata taas pitkän tauon jälkeen tänne tarinoineni ja ajatuksineni.

Sisältö ei varmasti entisestä juurikaan muutu. Mukana menossa on edelleen nuo kaksi minulle rakasta koirulaista Malù ja Heta sekä tietenkin ihmiset, niin läheiset, kuin vieraat. Tapahtumat ja sattumukset. Harrastukset ja kotoiset askareet. Arki ja juhla.

  

Malú täytti kaksi viikkoa sitten 4-vuotta. Hän on edelleen oma persoonallinen itsensä. Rakastaa palloleikkejä yli kaiken, mutta on juuri nyt hyvin ihastunut tuohon kuvassa olevaan kumiluuhun. Ihastus johtunee siitä, että sen sisään voi piilottaa makupaloja, joita on mahdottoman mukava sen uumenista kuonolla ja tassuilla tonkia. Muutamassa päivässä neiti on kehittynyt hyvin taitavaksi. Siinä ei kauan kuono tuhise, kun herkut on onkaloista pistetty parempiin suihin.

Toinen "hupakko" Heta, tuli joulukuussa 3-vuotiaaksi, mutta koska neidillä alkoi muutama päivä sitten juoksut  ei suostunut millään naamakuvattavakseni. Aina kun kamera räpsähti näkyi tytöstä vain pelkka takapää housuineen päivineen :) Kuvataan Heta sitten, kun on suostuvainen poseeraamaan. Heta on edelleen hyvin, hyvin ujo kaikkia vieraita kohtaan. Meidän omien kesken kuitenkin hyvin vilkas ja erittäin kova puhumaan...

Kun ympäröivä luonto on pääasiassa mustavalkoinen on kotiin tullut kannettua leikkokukkia melkein jokaisella kauppareissulla. Sitä niin jo kaipaa vihreyttä ja vehreyttä. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet suomen helmikuuksi todella poikkeuksellisiä. Aurinko on paistanut ja lämpöasteitakin ollut. Tänään täällä Jyväskylässä jopa +6 astetta !  No. Viikonloppua kohti alkaa taas pakastaa ja sehän tietää jäisiä teitä ja taipaleita. Onneksi on Ice Buc- nastakengät. Muuten jäisi tyttöjen kanssa lenkit heittämättä.

Vielä pitää kuitenkin maltaa ennenkuin pääsee näitä kesäkukkia istuttamaan. Valon määrä on selvästi lisääntynyt.  Siltä osin kevään edistyminen antaa kummasti mieli hyvää ja vireyttä. Kun kaikki se mukava, kesä ja kärpäse on vielä edessä päin. Olen niiiiin "kesäihminen".

Täytyykin tässä poltella ennen kesän tuloa kaikki kynttilät pois. Sitä kun ei tule juurikaan suven aikaan harrastettua.

Auringon nousu tänäaamuna oli mahdottoman kaunis. Tilanne "eli" sitä mukaan, kun valon määrä kasvoi. Taivaan ranta oli uskomattoman värinen. Tämä kuva ei anna oikeutta niille hetkille, mutta kertonee kuitenkin jotaina siitä värien leikistä ja loistosta joka taivalla esittäytyi.


Mutta tässä kaikki nyt tällä erää... hämmästyin vähän, kun sain tämän blogini uudelleen "tulille" Laskin vain sormeni näppäimistölle aikalailla tohkeissani sen enempiä aihetta pohtimatta.

                                      Toivottavasti saan huomionne edelleen - ainakin silloin tällöin :)

ONNELLISUUS NÄKYY OLEMUKSESTA !

Vierailimme eilen ystäviemme luona Ruuhimäellä. He olivat jo kauan haaveilleet muutosta maalle.
Talosta ja pihapiiristä, jonka saisi remontoida mieleisekseen. Isosta pihapiiristä, jossa koirat voisivat kirmata vapaana. Eläinrakkaina ihmisinä jopa muutamasta kanasta ja vuohesta. Sekä aitoista ja navetastakin, jotka voisivat saada uuden elämän ja käyttötarkoituksen. Ystäväni on käsityöläinen ja tekee vanerista kaikkea mukavaa toiminimellä Kirskukka.

Useita kohteita oli käyty katsomassa ja Se varsinainen helmi löytyi kevättalvella. Siellä hankien keskellä ystäväni tunsi vahvasti, että nyt hän oli saapunut kotiin.

Kaupathan siitä syntyi ja alkoi iloinen tohina. Asuintalossa uusittiin kaikki lattiat täysin. Pinnat maalattiin ja tapetoitiin. Tehtiin sähkötöitä ja putkihommia. Talkoissa oli mukana pariskunnan lapset miehineen ja poikaystävineen. Lapsenlapset leiskuivat pihamaalla. Ja valmista syntyi. Toukokuun alussa koitti se kauan odotettu hetki, kun koti tuli valmiiksi.

Toki paljon on vielä tekemistä, niin pihan, kuin rakennustenkin kanssa. Mutta kun ei ole mihinkään kiire. Nyt voi vain keskittyä kaikkeen siihen, mistä ovat vuosikausia haaveillut. Työntää sormet tukevasti multaan, kitkeä, nikkaroida, istuttaa, tarkkailla luontoa. Aitoista ja navetanylisiltä on löytynyt monia vanhoja kippoja, kiuluja ja koreja, jotka tulevat saamaan entisöintikäsittelyn ja uuden ilmeen.

Kun eilen illalla katselin ja kuuntelin isäntäparin jutustelua näin selvästi, kuinka onnellisuus välittyy koko olemuksesta. Rentoutena, iloisina ilmeinä, energisinä ajatuksina. Tälläinen elämänmuutos ei onnistuisi, ellei pariskunnan välillä vallitsisi yhteisymmärrystä siitä, kuinka edetään. Heidän tapauksessa siitä ei ole pelkoa. Ystävämme ovat oivaltaneen sen, että matka on yhtä tärkeä, kuin määränpäähän saapuminen. Yhdessä tekeminen ja puuhan paljous, ei heitä pelota. Yhtään epätoivon sävytteistä tai epäilevää kommenttia en heidän huuliltaan kuullut.

Täysin siemauksin maalla olosta nauttivat, myös pariskunnan omat koirat ja kissat, sekä vieraillulla olleet tyttärenkoirat ja tietenkin myös meidän naiset. Alkuun päädyttiin pistämään tytöt pihassa olevaan häkkiin, sillä urokset alkoivat käydä vähän liian innokkaiksi... Ennen häkin pystyttämistä pariskunnan tyttären tuotua koiriaan hoitoon sattui varsin hauska episodi. Kuvassa oikealla olevan sessun ( musta-valkoinen, joka seisoo ) nimi on AKKA. Tämä vanharouva on sangen vikkelä kintuistaan ja pyrki lähtemään omille teilleen. Koska oma emäntä ei paikalla ollut, oli talon isänän lopulta korotettava ääntään ja kirota päräytettäväkin - vieläpä varsin voimallisesti: " Akka perkele nyt pysyt omassa pihassa ! Hei ! Nyt Akka heti tänne....jne." Isäntä tapaa seuraavana aamuna postilaatikoilla naapurinmiehen. Akka säntää tielle ja komentosarja toistuu. Naapurin isännän ilme oli kuulema hyvin helpottuneen näköinen, kun hän oli epäuskoisena kysellyt, että onkos se tuon koiran nimi se akka ?  Hänen sydämeltään putosi varmasti talonkokoinen kivi. Naapurin rouvan kohtaloa ja turvallisuutta ei tarvinnut enää sen enempää arvuutella.

 

 

Illan hämärtyessä jätimme itsekkin hymyssäsuin tämän onnellisen kodin. Olemme iloisia heidän puolestaan. Yksi unelma on toteutunut ja sitä eletään nyt vahvasti ja täysillä. Tässä hetkessä. Työtä tehden, mutta rennolla otteella. Joka päivä.

Siispä kaikki vaan unelmoimaan !  Joku on joskus viisaasti sanonut: Kantsii funtsaa mitä toivoo, jos toive toteutuu.  

                                                 ----  unelmoivin terveisin Tuire ---