VOIMAA LUONNOSTA JA SANOISTA

Kyllä se nyt on jo täällä. Kesä ! Kauan odotettu, kauan kaivattu, lämmin ja lempeä vuodenaika. Joka päivä, kun luonnossa liikkuu huomaa jotakin uutta. Aluskasvillisuus rehevöityy, kukkia putkahtelee sinne ja tänne. On katseltavaa ja kuunneltavaa. Linnut laulavat ja pyrähtelevät oksistoissa. Kaislikoissa suhisee ja Tuomikin jo tuoksuu...

Olen huono tunnistamaan kasveja tai lintuja. En muista, että olisimme kouluaikana niitä tunnistamaan opetelleet, mutta eihän se toki myöhäistä ole vieläkään. Täytyy vain olla erityisen tarkkana. Tuon yllä olevan kuvan Lemmikit "tunnistin" kuvien perusteella Kevätkaihonkukkasiksi. Onneksi sain tietää, että nyt olen ns. väärillä vesillä. Toivottavasti vielä joskus törmään siihen kevätkaihoonkin.

Viime sunnuintaina osallistuin Naisten voimaannuttavan kirjoittamisen sunnuntaihin. En tienny etukäteen yhtään mitä odotettavissa on, joten oli mukava ja jännittäväkin päivä tiedossa. Kirjoittaminen on ollut minulle hyvä tapa purkaa ja selventää omia ajatuksia ja tunteita varsinkin silloin, kun kyseessä on ollut murheet tai ongelmat. Iloisena ja onnellisena on niin hyvää mieltä ja sisäistä rauhaa täynnä, että tuon kaltaiselle kirjoittamiselle ei ole tarvetta eikä aikaakaan.

Meitä siis istui saman pöydän ääressä päivän vetäjä sekä kahdeksan osallistujaa. Saimme mielenkiintoisia tehtäviä, jotka sitten yhdessä purettiin. Tekstejään ei ollut pakko pakko näyttää tai lukea, mutta kaikki me sen kuitenkin teimme. Ja minkälaisia tekstejä ! kuinka kauniisti ja osuvasti aseteltuja sanoja.... Olen joskus kuvitellut, että minäkin osaisin kirjoittaa jonkin verran. Tämä olettamus haalistui melkoisesti, kun kuuntelin mitä toiset saivat kohtalaisen lyhyellä paneutumisella aikaan. Kuinka rohkeaa heittäytymistä sanojen leikkiin ja kaihoon.

Vielä sunnuntai ei ollut  kohdallani voimaannuttava. Olin suorastaan uupunut tuon kaiken jälkeen. Kokemus on ollut mielessäni hyvin vahvasti koko viikon. Monet asiat, jotka nousivat esiin tehtävien sisällöistä ovat mietityttäneet melkoisesti. Voima onkin kasvanut vasta viikon varella. Tätä halajan lisää. Olimme kaikki yhtämieltä siitä, että olisi kiva kokoontua uudelleen samalla porukalla. Muut olivat osallistuneet vastaaviin päiviin aikaisemmin ja olivat sitä mieltä, että olisi joskus hyvä kirjoittaa ennestään tutussa porukassa. Sovimme tapaamisen kesäkuulle. Odotan sitä innokkaana, sillä varmasti lähestymme kirjoittamisen virkistävää voimaa taas jostakin uudesta vinkkelistä.

   

Voimaannuttavia hetkiä itsekullekkin mieluisen tekemisen tai olemisen merkeissä :)

                                   ----  TUIRE ----

SE ON PURKISSA

Se ON purkissa. Ainakin ajatukseni ja muutama esine sekä valokuva. Eli askartelu innostukseni ei osoita laantumisen merkkejä. Päin vastoin. Olin tänään suorastaan "tulessa", kun sämpläsin noiden lasipurkkien kanssa.

Pengoin valokuvia ja löysin tämän ihanan kuvan pojastani noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Olen bongannut ( Pinterestistä ) idean laittaa kuvan lasipurkkiin.....

.....joten tuumasta toimeen ja tämän sain aikaan. Nyt se sitten napottaa yöpöydälläni. Niin sitä vain pystyykin laittamaan ihania asioita purkkiin!  Mietin kyllä tätä tehdessäni, että onkohan se lapseni ollut jo liian kauan maailmalla ? Tulee taas mentyä näihin kuviin, kun hän oli vielä "helmoissani". Onneksi tapaamme jo noin viikon kuluttua, kun kotiutuu reissultaan.

  Ja kun noita purnukoita näkyi kertyneen sinne kaappien kätköihin, niin ajattelin, että antaa mennä !  Katsotaan, mitä se seuraavaksi teetättää...

Monenlaista sommitelmaa tuli kokeiltua. Osa jäi olemaan, osan hylkäsin ja aloitin alusta.

Pitihän se tämäkin kokeilla. Omatekoinen lumisade"pallo". Yritin ensin istuttaa tuon enkelin purkinkanteen yleisliimalla, mutta eihän siitä mitään tullut. Sitten hoksasin kokeilla tippiliimaa ja johan tarttui. Kun käänsin purkin ylösalaisin jänskätti vähän pysyykö ne vedet sisällä, mutta pysyiväthän ne.

Pitihän sitä ottaa vielä vähän kuin varaslähtö Valentinin päivään ja tehdä tämä armastelu juttu !
Pöydälle oli kulkeentunut tämä puunpalanen. Kumpikaan meistä. Ei mieheni enkä minä myöntänyt tuoneemme sitä siihen. Ajattelin, että se on siinä nyt sitten jostakin erityisestä syystä. Päättelin, että se halusi purkkiin. Ja kun en muutakaan keksinyt, raapustelin nimikirjaimemme siihen, kuin koivunrunkoon ikään. Tässähän tuli ihan romanttiseksi heittäännyttyä <3 !

Ja onhan meillä ollut tänään myös juhlapäivä. Tämä aito espanjatar Malù De Elindalo täytti tänään kolme vuotta. Olen laulaa lurauttanut onnittelulaulun heti aamusta. Tehnyt kanaa riisipedellä ja kun itse join synttäri kahveet, söivät tytöt herkkikset eli herkkutikut. Njam. Viiksiä on livottu tänään moneen kertaan ja koko päivän kruunasi palloleikit jäällä. Nyt molemmat neidit ovat jo vetäytyneet yöpuulle hyvän ruoan, sähäkän liikunnan ja kipakan pakkasen uuvuttamina.

Näin rattoisasti on täällä yksi tämän talven kovimmista pakkaspäivistä vietetty. Mitähän sitä huomenna keksii ? Saapahan nähdä.

                                        -----------   Tuire -----------

TÄYSIN HULLAANTUNUT

Olen täysin hullaantunut. Askartelemaan ! Että sitä vielä näin aikuisella iällä voi löytää uusia puolia itsestään. Uskon, että kaikki alkoi siitä kynsikoulutuksesta ja kynsin teosta. Olen aina luulotellut, että olen enemmän suurien linjojen, kuin pienen näpräämisen tyyppi. Olin väärässä. Näprääminen on nastaa. 

 

Pinterestin ehtymättömästä aarre- ja idea-aitasta löytää aloittelijakin oman taitotason mukaista tekemistä. ( Kiitos Roosalle, joka johdatti minut tuohon ihmeelliseen maailmaan ) Sieltä sain kimmokkeen esim. tähän lasipullojen tuunailuun. Mukava idea on myös upottaa pulloon valokuva. Sitäkin täytyy kokeilla, kunhan löydän mieleisen kuvan upotettavaksi.

Tuossa pienessä purkissa äitini säilytti muutamia lääkkeitään. Purkki oli hänellä aina mukana. Nyt sisällä on valkoista tylliä.

 
Wc-paperin hylsyt osoittautuivat vallan mainioiksi askartelumateriaaleiksi. Niistä näkyi tehdyn kransseja, tauluja ja lippuviirejä. Tässä on "saalis" kahdesta hylsystä. Pitää nyt vain malttaa mielensä ja odottaa, että saa niitä lisää, jotta voi tehdä jotakin tolkullista.

Tarvikkeita on tietenkin pitänyt myös ostaa. Sillä varastoni ennestään on ollut hyvin vaatimaton.  Puuhelmiä voi käyttää monessa jutussa, kuten myös nappeja. Nappeja olen säästänyt, sillä kaikissa napillisissa vaatteissahan on aina varanapit mukana.

Viinipullon korkkeja olen myös keräillyt talteen ja niidenkin hyödyntämisestä löytyi vaikka kuinka paljon  kivoja ideoita. Nauhoja, tarroja ja liimaa. Niillä pääse jo hyvään alkuun. Seuraavaksi aion hankkia kuumaliima pistoolin. Se on varmasti näppärä ja tarpeellinen väline.

Suunnitelmissa on siirtyä myös seuraavalle "levelille"... Pinterestin innoittamana aion sekä uudelleen järjestellä, että sisustaa ns. budoaarini. Täytyy vain kypsytellä asiaa vielä jonkin aikaa ja tehdä suunnitelmia. Mitä, mihin ja kuinka.

   
Ja mikä on kaikkein parasta, niin Heta is back ! Silmät ovat auki ja patti alaleuassa pienentynyt. Se mikä kumpaakin tyttöä juuri nyt jurpii, on se ettei pysty enää nukkumaan koko yötä sängyssä, koska tulee liian kuuma. Mamaa se ei kyllä jurpi yhtään. Saapahan edes osan yöstään nukkua oma ruoto suorana :)

Mukavia hetkiä teille kaikille. Omien mieluisten askareittenne parissa.

                                             ----  Tuire ___ 

KUN "MOPO KARKAA KÄSISTÄ"

Välillä minulla karkaa ns. mopo käsistä. Mielikuvitus laukkaa ja maalailen kauhukuvia oikein isolla
pensselillä. Viimeisimmän kokemuksen tästä aiheutti tämä meidän Heta alias Tilli tihrustavine silmineen.

Kun lauantaina palasin ruokaostoksilta ja muilta asioilta, niin tervetuloseremonioiden jälkeen kiinnitin huomioni Hetan silmiin. Ajattelin silloin, että eivät ole tytöt malttaneet nukkua poissa ollessani ja että heitä väsyttää. Miehenikin kotiutui tuota pikaa ja lounaan jälkeen vetäydyimme kaikki neljä pienille päiväunille.  Herättyämme mieheni lähti tyttöjen kanssa lenkille ja minä jäin keittelemään kahvia ja valmistamaan kahvileiväksi piirakkaa.

Odottelimme piirakan paistumista ja hörpimme kahvia. Malù keikkui pöydän lähettyvillä kerjuulla ja aloimme ihmettelemään missä Heta luuraa. Yleensä kun ovat yhdessä näillä asioilla. Tyttö istuu nurkassa silmät kiinni ja näyttää surkealta. Kutsuttuamme häntä nousee jalkeille, mutta siristelee silmiään eikä jaksa / voi / halua pitää niitä auki. Tutkimme silmät, mutta emme näe mitään syytä miksi näin on. Soitan päivystävälle eläinlääkäriasemalle ja kerron oireet. Meitä kehotetaan tulemaan vastaanotolle ja ei siis muuta, kuin pakkaudutaan autoon koko sakki. Vastaanotossa annan esitiedot Hetasta ja mieheni jää häntä rapsuttelemaan ja rauhoittelemaan. Jo siinä vaiheessa silmät ovat kuin lautaset ja neiti ei edes räpäytä silmiään, saatikka tihrustele millään tavoin. Kun palaan heidän luokseen sanoo mieheni löytäneensä kaulalta isohkon patin. Patti sijaitsee heti leukaluun alapuolella ja on hyvin tunnusteltavissa.

Lääkärille kerron käyntimme syyn ja kerron myös juuri äsken tehdystä havainnostamme. Silmät tutkitaan tippojen avulla, jotka näyttäisivät sarveiskalvolla olevat haavat tai roskat. Mitään ei ole. Silmät eivät juurikaan punota tai vuoda. Kyhmyn lääkäri arvelee olevan imusolmuke ja toteaa ohimennen sen olevan pahassa paikassa, jos pitäisi leikata... kotiudumme 14 vrk. antibioottisilmätipat kainalossa sekä ohjeella seurata patin tilaa.

Kun sunnuntai aamu koittaa olen nukkunut huonosti ja avaan tablettini ja istahdan googlettamaan.
Ja haa ! Sieltähän löytyy viestiketjuja, joissa imusolmukesyöpä on vienyt virkeät koirat muutamassa viikossa. Perun sovitut menoni ja jään hoitamaan potilasta. Potilas ottaa kaiken vastaan ja on, jos mahdollista vieläkin surkeamman näköinen. Kulkee perässäni ja heittäytyy kupeeseeni aina kun pysähdyn. Näin mennään iltaan asti ja vielä viimeisenä ennen nukahtamista kääntää silmät ummessa olevaa päätään emoa kohti ! Siinä vaiheessa on jo varattu netistä aika omalle lääkärille tälle päivälle.

Kalle Varesmaa tutkii Hetan perusteellisesti. Nyt katsotaan suuhun. Tutkitaan ikenet ja hampaat. Mennään syvemmälle kurkkuun asti ja bingo. Sieltä löytyy takahampaiden takaa pieni raapu. Lääkäri kysäisee onko tämä keppien syöjä. On todellakin. Välillä meillä on ollut halkokin sängyssä, kun sai sen salakuljetettua takkapuiden joukosta juuri vaihdetuille lakanoille. Muistan samalla, että lauantaina päästin aamulenkillä tytöt irti ja heittelin keppejä, joita molemmat naiset jyrsivät oikein antaumuksella. Silmistäkin otetaan testi, joka kertoo Hetalla olevan lievää kuivasilmäisyyttä, joka yhdessä kipakan pakkasen kanssa on todennäköisesti aiheuttanut silmien siristelyn.

Niinpä sitten onnellisesti kävi, että Heta "pelastui" lähes varmalta kuolemalta takaisin elävien kirjoihin :) Silmät ovat olleet lääkärissä käynnin jälkeen normaalisti auki ja tilanne on rauhoittunut. Malùn piti kyllä "sisko" tarkkaan haistella, kun jäi tällä kertaa taloa vahtimaan ja mietti varmaan tympääntyneenä miksei hän päässyt mukaan.

Sanotaan, että katso koiraasi, niin tiedät mitä sinulle kuuluu. Jäinkin miettimään sitä eilistä. Kuinkahan se lopulta oli. Kumpi hoiti ja kumpi oli "potilas" minä vaiko Heta !    

Jotain kuitenkin sain aikaan eilenkin. Olen intoutunut askartelemaan. Tästä uudesta luovuus pläjäyksestä olen nyt kovasti tohkeissani. Mukavaa on näperrellä kaikenlaista.

 

Mukavia pakkaspäiviä. Luonto on nyt niiiin kaunis. Ja pitäkäähän moponne kurissa !

                                                     ------   Tuire ------

VAIKKA ONKIN KAUKAINEN...

Hyvää lauantai-iltapäivää kaikille. Olen tänään aloitellut, "hissunkissun" joulu valmisteluja. Tarkoittaa sitä, että ulkona olevaan pylvästuijaan on viritetty valosarja ja ruokailutilaan on vaihdettu verhot, sekä pöydälle liinat. Vaikka onkin kaukainen, niin hyvin pian se sieltä kuitenkin aina eteen tulla tupsahtaa, joten olenpa kerrankin aloittanut hyvissä ajoin.

Jouluruokiakin on jo lounaalla syöpötelty. Porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkoa (niitä äitien tekemiä) sekä kinkkusiivuja. Hyvältähän nuo maistuivat. Pitkästä aikaa.

LCN-rakennekynsikoulutuksen jälkeen olen onneksi päässyt tekemään jo muutamia kynsiä. Se on ollut minulle hyvin mieluisaa puuhaa. Olen huomannut kuinka mukavasti käden ja silmän yhteispeli on alkanut kehittyä ja viilaustekniikka parantua. Luonnollisesti se tarkoittaa myös lyhentynyttä työaikaa.

Virheiltä en ole varmasti vältyttynyt, mutta niistähän sitä usein parhaiten oppiikin. Kaikille joille olen kynnet tehnyt olen kehoittanut reilusti ilmoittamaan, jos jotain odottamatonta sattuu. On hyvä saada heti asiasta tietää ja päästä korjaamaan asia.

Kynsikoristelujen osalta olen vielä hyvin alussa. Ihan pientä, kevyesti hileitä ja muutaman "timantin" olen yksiin kynsiin laittanut. Huomasin tukun sivuilta, että ilmeisesti juuri koristelujen harjoitteluja varten voi hankkia sellaisen kynsinipun, jotka ovat tikkujen päissä. Tuo apuväline on kyllä hankittava, jotta pääsee kokeilemaan ja harjoittelemaan ensin niihin.

Erilaisia koristeita on saatavana aivan mahdottomasti. On hileitä, folioita, timantteja ja tinseleitä. Helmiä, tarroja, sulkia ja ties mitä. Värilliset geelit mukaan lukien. Oma valikoimani on vielä tässä vaiheessa hyvin vaatimaton, mutta alkuun näillä toki pääsee. Värigeeleistä hankin valkoisen lisäksi mustan, punaisen ja vaaleanpunaisen.

Yhdestä lähes tyhjilleen jääneestä huoneesta on rakenneltu mukava työtila, jossa voi rauhassa toimia. Kaikki tarvittava on käden ulottuvilla ja työn jälkeen tavaroita ei tarvitse keräillä pois. Helposti kipeytyvien niskojeni ja hartioitteni vuoksi oli alusta asti selvää, että en voi aloitella ns. keittiöpöytämenttaliteetilla. Aion käydä koulutuksen vielä varpaankynsien geelauksesta sekä geelilakkauksesta. Niitäkin on sitten todella mukava alkaa tekemään.

Vaikka onkin kaukainen...siis ajatus siitä, että tästä vielä itselleen ihan leipätyön saisi, niin nyt olen kuitenkin päässyt alkuun. Aika näyttää mitä tapahtuu. Mitään paineita en tästä ota ja tällä hetkellä, kun meneillään on vielä harjoittelu kausi, otan tämän erittäin mukavana harrastuksena.

Onnellisuus on todentotta kotitekoista !  Tästä uuden taidon opettelusta olen saanut niiiiiin hyviä fiiliksiä.


Mukavia fiiliksiä viikonloppuunne <3

-----    Tuire ----



     

YLLÄTYKSIÄ

Edellisestä blogikirjoituksestani on jo vierähtänyt lähes kaksi viikkoa. Olen sekä yllättynyt, että iloinen siitä, että täällä on kuitenkin käyty päivittäin kurkistelemassa. Tämä avaa mahdollisuuden ajatukseen siitä, että joku teistä saattaa jopa odottaa, olisinko saanut jotain uutta jo aikaiseksi. Kiitokset kaikille sinnikkäille lukijoilleni.

Tämä yllätys josta seuraavaksi kirjoitan, ei ole mikään mukava yllätys. Mutta, koska yllätyksiä on niin monenlaisia, näitä ikäviäkin, tulkoon tämäkin nyt kuitenkin kerrotuksi.

Olimme ystäväpariskunnan kanssa lomamatkalla Espanjassa. Taloon, jossa asuimme tunkeuduttiin yöllä ja kaikki rahamme varastettiin. Meiltä kaikilta, paitsi pojaltamme, jonka lompakko oli sängyllä peittojen alla. Kun selvisimme siitä ajatuksesta, että hyvin todennäköisesti tunkeutujat ovat suihkuttaneet makuuhuoneisiimme jotain tainnuttavaa tai unettavaa sprayta varmistaakseen sen, että emme herää kesken puuhastelun, aloimme pohtimaan tapahtunutta.

Ensinnäkin opimme sen, että ulkomailla on syytä olla tarkkana ja toimia ennakoiden. KAIKKI ovet, ikkunat ja muutkin sisääntulo reitit - niiden lukot ja salvat on syytä tutkia ennen nukkumaan menoa. Mikäli on mahdollista laskea suoja säleikköjä alas ( kuten tässäkin talossa olisi ollut mahdollista tehdä ) ne ON laskettava. Jos talossa tai asunnossa on hälytysjärjestelmiä ulkoalueille ( kuten tässäkin talossa oli ) on ne syytä kytkeä päälle. Elämme täällä melkoisessa lintukodossa ja olemme näiden asioiden kanssa todella sinisilmäisiä. Tosin emme tietenkään enää. Todellakaan. Näköjään nämä opetukset on otettava toisinaan vastaan ns. kantapäänkautta.

Yllättävää tässä kaikessa oli kuitenkin se, että voisinpa kutsua heitä jopa "herrasmiesvarkaiksi" Mikään elektroniikkaa, korut, luottokortit tai passit jätettiin rauhaan. Jotain hyvääkin siis. Olisi ollut melkoinen urakka alkaa kuolettamaan pankki- ja luottokortteja, etsimään yhteystietoja jne. mikäli kaikki rahaksi hyvinkin muutettavissa oleva olisi lähtenyt näiden vorojen matkaan.

Todella mieluinen yllätys sen sijaan kohtasi meitä saapuessamme matkalta kotiin viime tortaina aamuyöllä. Ensi kesänä pidettävien Jyväskylän Asuntomessujen ansiosta ( näin oletan ) on Jyväskylän kaupunki päättänyt "pestä kasvojaan". Puita on kaadettu sieltä ja täältä. Ja siis myös täältä. Aivan mahtava juttu. Kun lähes kolmetoista vuotta sitten rakensimme tämän talomme oli meillä lähes esteetön näkyvyys järvelle. Näiden vuosien aikana puusto on kasvanut ja reuhahtanut niin paljon, että järvi on vain pilkistellyt sieltä täältä. Nyt saamme siis jälleen ihailla paitsi järvimaisemaa myös kaupungin silhuettia, joka näyttäytyy hyvin kauniina varsinkin iltaisin, kun kaikki ne lukuisat valot syttyvät.

Olin LCN-rakennekynsi koulutuksessa, ja nuo yllä olevat kynnet ovat minun tekemäni. Olen niistä suoraan sanottuna - HEMMETIN YLPEÄ. Ensimmäiseni !  Odotan malttamattomana kolutukseen kuuluvaa aloituspakettia saapuvaksi. Tilaisin lisäksi joitakin täydennyksiä, jotta pääsen heti tekemään uutta ja harjoittelemaan sekä opettelemaan lisää. Olen hyvin, hyvin, HYVIN onnellinen siitä, että lähdin koulutukseen. Olen kertonut itselleni sellaista tarinaa, etten pidä mistään pikkutarkasta näpräämisestä, vaan että olen laajojen linjojen tekijä. Tulipa sitten tämäkin ajatus vesitettyä heti kerta heitolla. Pikkutarkka työ on todella antoisaa, jos aihe ja tekeminen kiinnostaa.
Mielessäni on paljon ideoita tällä genrellä ja aion ne myös toteuttaa. Kerron lisää, kunhan aika koittaa....

Yllätykset jatkuvat. Sain eilen ystävältäni viestin, että kummipojallemme ja hänen avovaimolleen on syntynyt poikavauva. Pienokainen tulla tupsahti tähän maailmaan hieman etuajassa ja sopivasti isanpäivän aamuna. Onnea vielä koko perheelle :)

Malù on sitkeä sissi, joka meinasi yllättää..... Lomamatkamme aikana tytöt olivat vetäytyneinä maaseuden rauhaan. ( Koirahoitolassa ) Maikku on ketkuillut ruoan kanssa, eikä ole suostunut syömään, ellen istu hänen vieressään ruokailun ajan. Malùlla oli aivan MAHDOTON nälkä, kun haimme heidät kotiin. Kippo tyhjeni saman tien ja hän oli jo pääedellä menossa Hetan kupille.. ( Normaalisti tilanne on päinvastoin )

Pariin päivään kotiin saapumisemme jälkeen seuraani ruokaillessa ei ehditty kaivata, niin kiire oli tyhjentää astia. No -  nyt olemme pikkuhiljaa palailemassa vanhaan järjestelyyn. Seuraani vaaditaan jälleen. Mutta. Onhan minulla toki aikaa istua kaksi kertaa päivässä lattialla ja katsoa kun neiti syö.

Toivon teille kaikille niitä mukavia yllätyksiä alkaneelle viikolle.


                                 ------- Tuire -------

N Y T

Aikaa rientää, kun on mukavaa ! Tämä sanonta, jos mikä pitää kyllä paikkansa. Lokakuu on lopuillaan ja edelleen on lämmintä ja lumetonta. Toisin, kuin aikaisemmin, en ole yhtään voivotellut tätä pimeää ja kylmenevää vuoden aikaa. Olen opetellut hetkessä elämisen taitoa ja siinä jo suhteellisen hyvin myös onnistunut. Hyvä minä !

 
Olin viikonloppuna Reikihoito kurssilla. Tässä, jos missä on osattava olla hetkessä läsnä. Hiljennyttävä. Keskityttävä. Pyrittävä tyhjentämään oma mieli. Mieheni olen värvännyt koekaniiniksi. Olisin tietenkin hyvin mielelläni kuullut, kuinka erilaiselta hänestä on hoitoni jälkeen tuntunut, mutta valitettavasti näin ei ollut. Kokemus on toki ollut ihan mukava, mutta ei sitä mitä olisin toivonut tai odottanut. Ehkä olen vain liian hätäinen tämän asian kanssa. Jatkamme harjoituksia. Opettelen lisää. Ja - alussahan tässä vielä ollaan. Siispä hetki kerrallaan.

Olen ottanut tavakseni sanoa itselleni joka aamu: "Tästä päivästä tulee ihana päivä" omalla mielenmaisemalla ja ajatuksilla on mahtavat voimat. Mitä sitten päivän mittaan ikinä eteen tuleekaan on tuo aamulla itselle annettu lupaus joka tapauksessa hyvä alku uudelle päivälle. Ja totta on, että monesti ihminen alkaa toteuttamaan omia ennustuksiaan.

 

Yön saapuessa. Oman sängyn lämmössä, kun koirat ja ihmiset ovat vetäytyneet levolle on kiitosten aika. Huomaan, että saan olla sekä kiitollinen, että onnellinen monista asioista, joita minulle on päivän mittaan tapahtunut. Tyytyväinen kaikesta siitä, jonka olen suunnitellut tehdä ja joka on tullut tehdyksi. Eivätkä ne ole mitään isoja asioita. Eivät todellakaan, mutta tärkeitä ja merkityksellisä minulle. Omaa elämääni juuti NYT.

Nämä kaksi typykkää osaavat tuon hetkessä elämisen taidon ihan luonnostaan. Kaikki mitä tehdää, tehdään TÄYSILLÄ. Leikkiä ja lenkkeilyä. Hellyyttä ja hyvää ruokaa. Rakkautta ja rajoja. Samoja on ainekset onnelliselle elämälle. Kävelipä sitten kahdella jalalla tai neljällä tassulla...
Ja juuri nyt....kuuluu.....Hetan kuorsaus, joten taidanpa lähteä sinne vällyihin minäkin.


Eletään hetkessä !  Kaunista ja mukavaa huomista teille kaikille.


                              ----- TUIRE------

      

 

 

 

TOIVO & UNELMOI & TOTEUTA

Tämän syksyä olen kulkenut koirieni kanssa lenkillä puhelin taskussani. En niinkään sen vuoksi, että katsoisin tarpeelliseksi olla tavoitettavissa milloin ja missä vain. Puhelin sujahtaa taskuuni vain ja ainoastaan yhden tarkoituksen vuoksi, ja se on valokuvaaminen.

  
Tämä syksy on ollut mielestäni aivan ihmeellinen. Niin lämmin, niin aurikoinen ja niin kaunis.
Luonto on todellakin puhjennut hehkumaan ja tarjoaa nyt väriterapiaa koko paletin täydeltä. Yritin tänään aamulenkillä kerätä vaahteranlehtiä, mutta eihän siitä mitään tullut. Malù pomppi tasajalkaa vyötäröni korkeudelle yrittäen napata jo käsissäni olevia lehtiä onnistuen siinä lopulta sillä seurauksella, että kimpustani haukkaantui irti melkoisen iso palanen. Huomenna otan muovipussin aamukävelylle mukaan. Jospa se ei herättäisi niin suurta mielenkiintoa ja pääsisin keräämään lehtiä talteen.

Sain eilen siskoltani muistitikulla valokuvia, jotka hän oli omalla kamerallaan ottanut meidän viime kesäiseltä Prahan matkaltamme. Olen päättänyt tehdä matkasta valokuvakirjan ja ottaa parhaat kuvat sekä omistani, että hänen kuvistaan kirjaan mukaan. Käydessäni materiaalia läpi, havahduin siihen, kuinka kriittisellä silmällä katsoin kuvia itsestäni. Fiu, fiu, fiu....useat päätyivät virtuaaliseen roskakoriin. Milloin oli muhkura siellä, ja allien hölskyntää täällä. Silmät puoliummessa tai hiukset päätämyöten... mikään ei tuntunut kelpaavan ihan kirjan sivuille asti. 

Tämä herätti kysymyksen. Miksi ihmeessä en voisi katsoa itseäni rakastavammin silmin ? Uuden vuoden lupaukseni ( yksi niistä ) oli opetella hyväksymään itseni juuri sellaisena, kuin olen. Täytyy siis todeta, että vaikka paljon on tapahtunut, niin ei tuota täydellistä hyväksyntää ole sittenkään vielä tapahtunut ! Tiedän, etten suinkaan ole ainut nainen, joka näkee lukuisia epäkohtia omassa olemuksessaan. On kai aika katsoa peiliin, ja nimenomaan siinä laajemmassa merkityksessä. Muistutan itseäni siitä, että ihminen on kokonaispaketti ja kaikissa meissä on hyvää ja kaunista.  Monessakin mielessä. Joten kyllä niitä kuvia siihen kirjaan vielä minustakin löytyy. Kunhan käyn kaivelemassa sitä roskista ensin vähän aikaa...

    

Sen sijaan erittäin rakastavin silmin tulen katsoneeksi tuota ylläolevaa parivaljakkoa. Ja vieläpä joka ikinen päivä. Joka ikinen päivä he myös järjestävät jonkun "session", josta ollaan hyvin pitkälle erimielisiä ja rakastaviin silmiini tulee vahvaa moitetta. ( Malù pistelee poskeensa esim. hiiren tai jotain muuta epämääräistä, jota ei todella meinaakkaan antaa pois. Tai Heta pyörii ihan "siinä itsessään" ja haisee sen mukaiselle.) Mutta sitten. Tapahtumien jälkeen katse on niin viaton ja niin ihmettelevä ja anova ja kysyvä, että mitä ihmettä se mama oikein kohkaa siinä. Arvaattekin jo varmaan, ettei siinä kovin kauan voi moittivalla kannalla katsella.

Vaikka päivät ovat olleet valoa täynnä, niin illat ovat jo huomattavasti pidentyneet ja tahti vain kiihtyy. Tämä ei tunnu nyt ollenkaan pahalta, sillä minulla on varsin mukavia uusia asioita viritteillä tämän pahimman kaamoksen pitimiksi. Ja jos hyvin käy, niin niillä voi olla vaikutusta myös pidemälle tulevaisuuteen. Aika näyttää.

 

Ensin oli toive, josta muotoutui unelma, joka vaatii toteutuakseen tekoja.
Päätin ryhtyä toimeen. Heittäytyä. En vielä tiedä seuraako siitä lopulta mitään, mutta onpahan ainakin kokeiltu.  Varmasti kerron siitä myöhemmin jotain, mutta ensin on päästävä alkuun.


                                            Kaikkien uusien alkujen puolesta :)    

                                                        TUIRE    

PÄIVÄKIRJAT

Minulla on hallussani äitini pitämiä päiväkirjoja useiden vuosien ajalta. Hyvin usein olen ottanut umpimähkäisesti jonkun niistä käteeni ja katsonut mitä hän on ajatellut, mitä tehnyt täsmälleen samana päivänä, joskus vuosia sitten.

Olen hyvin onnellinen näistä hänen muistoistaan sekä siitä,  että hän on päiväkirjaa pitänyt ja säästänyt ne kaikki. Tunne äidin läheisyydestä aina vahvistuu niitä lukiessani. Hänen tuttu käsialansa ja positiivinen elämänasenteensa heijastuu noilta sivuilta mainiosti. 14-vuotta sitten, tänä päivänä hän on hoitanut kaupungilla Kreikan matkaansa liityneitä asioita. Vaihtanut valuuttaa, ottanut matkavakuutuksen, nostanut rahaa ja käynyt pikaisesti bingossa. Illaksi hän odotti minua ja siskoani vierailulle. Tulimme kuulema laittamaan muoria etelän kuntoon. Voi kunpa muistaisin juuri tuon illan.... oletan, että olemme katsastelleet matkalle mukaan otettavia vaatteita. Lakanneet kynsiä, värjänneet hiuksia ja tietenkin hehkuttaneet Rodosta. Sen lämpöä, aurinkoa, merituulta ja maisemia.

Tässä kohtaa olemme olleet äitini kanssa samanlaisia. Minullakin on ollut tapana pitää päiväkirjaa ja myös säilyttää ne kaikki. Omista päiväkirjoistani on tullut joskus tarkistettua joitakin asioita. Nythän on hyvä tilaisuus kaivella omiaan esiin ja vertailla mitä on itse kirjoittanut vierailusta äidin luona noina aikoina. Aion lukea kaikki hänen kirjansa läpi tässä syksyn ja talven kuluessa.

Päiväkirjaan kirjoittamisen hyvänä puolena pidän myös sitä, että varsinkin mieltä vaivaavat asiat selkiytyvät, kun niitä voi katsella paperilta. Itsensä ulkopuolelta. Samalla siinä voi kirjoittaa vaikkapa pahaa mieltään "ulos." Niissä säilyvät myös onnen ja ilon tunteet. Kansien välissä, tallessa kaikki. Tiedä vaikka näistä omistakin kirjoituksistani on sitten joskus ilon aihetta omalle lapselleni.....

Lukuvuoroaan odottaa myös muutamat uudet kirjahankinnat. Pari uutuutta on jo luettu ja lainattu eteenpäin. Minun pitäisi ottaa ensimmäisenä käteeni tuo Cesar Millanin kirja, mutta tunnen suurta vetoa tuota Pientä potenssipuotia kohtaan... kaipaan nyt kovasti jotakin kepeää ja humoristista. Lauman johtajuuteen, kun pitää tosissaan paneutua ja opit sisäistää.


Vesilätäköiden pinta ritisee jo pakkasen ensiaskelista.
Vaan vielä se ei malta asettua aloilleen. ( Anno Domini 2013 )

Vielä tuo lokakuun alkulehdillä ollut runonpätkä ei paikkaansa pidä, mutta ehkä jo ensiviikolla yöksi pakastaa ja aamulla lätäköt ovat jäässä. Mukavaa lokakuun alkua kaikille teille.

Talven tuloon monin tavoin valmistuneena.....

                                                                 TUIRE    

SYYSUNELMIA

Unelmoin pitkästä ja aurinkoisesta syksystä. Kuulaista aamuista ja lempeästi pimenevistä illoista.

Unelmoin upeasta ruskasta, luonnon väriloistosta.

Unelmoin siitä, että uskaltaisin tehdä jotakin  uutta, kokea ennen kokematonta.

Unelmoin virkeydestä, pirteydestä, terveydestä....



Syksyn tuulet ovat aina tuoneet tulleessan tiettyä haikeutta.


On ollut lohdutonta katsoa, kuinka luonto kuolee...kasvit lakastuvat, puut seisovat paikoillaan alastomina, päivät lyhenevät.



 Edessä on pitkä talvi, kylmyys ja kaamos.



MUTTA ENTÄPÄ JOS ......

Onnistuisin pitämään sieluni sopukoissa oven auki kesään !

Muuttaisin asenteita ja ajtuksia. Pitäisin kesän valoisat ajatukset ja toimeliaisuuden.

Tervehtisin syksyä ja talvea, kuin kauan poissa ollutta ystävää. Kutsuisin peremmälle ja ottaisin vastaan uteliaana. Kuuntelisin mitä viestejä se tullessaan tuo.

Tulkoon siis pimeys. Sytytän kynttilät ja viritän takkaan valkeat.
Panen kaamokselle kampoihin. Olen vahvempi kuin se ! 

Tulkoon siis viima ja pakkanen. Panen villasukat jalkaan ja pipon päähän. Otan raittiista ulkoilmasta punaiset posket. Ihailen tuhansia timantteja välkehtivillä hangilla. 

Vilkutan tähdelle kirkkaana pakkasyönä, jollekin erityiselle, joka sieltä minun silmiini kirkkainpana loistaa.


Teen syksylleni suunnitelmia. Kerään kevään ja kesän aikana mieleeni kylvämääni satoa talteen. Opettelen rakastamaan ja vaalimaan arkisia rutiineja, nauttimaan niistä.

Ajatusteni vintille ja kellareihin mahtuu vielä. Osa on kuitenkin jo napattu purkkiin. Kieräytetty kevyesti kiinni, laitettu pitsikoristeinen "paperi"väliin ja kirjoitettu rakastavia, rohkaisevia ja hoitavia etikettejä. Tässä kaikki mitä säilön tältä kesältä. Ja se on paljon se.

Syvän siniselle taivaalle piirtyy suihkukoneen vana,
Minne se vie, en tiedä.
Kuuma kallio lämmittää selkää. ( Anno Domini 2013 )

Kaunista ja onnelista syksyä kaikille.


                                                           Tuire               


 

HEI ME LENNETTIIN PRAHAAN / OSA 2

Ennen matkalle lähtöä teimme siskoni kanssa "pläänin" niistä kohteista, joissa ainakin tulemme vierailemaan. Hänen kanssa matkailu on niin monessa mielessä helppoa. Siukku ottaa aina etukäteen kaupungin haltuun google earth:n avulla. "Lentelee" avattarella katujen yllä ja käy "seisomassa" hotelien edessä. Kun matkalaukkujen purkamisen ja pienen siistiytymisen jälkeen lähdemme taipaleelle, on hänellä koordinaatit selvillä. Hotellista ulos ja tuohon suuntaan... Haitaksi ei ole myöskään se, että meillä on aikalailla samanlainen huumorintaju, joten kun olemme yhdessä liikkeellä, niin nauru raikaa. Välillä joudumme ihan toppuuttelemaan, että nyt ei sanaakaan enää...

Tässä niitä kohteita, jotka kävimme katsomassa. Kuvia tuli otettua paljon, joten niistä on vaikeaa valita, mutta yritän nyt kuitenkin.

Tämän kauniin seinämaalauksen näimme vanhankaupungin aukiolla sijaitsevassa rakennuksessa. Valitettavasti en tullut laittaneeksi muistiin, mikä tuo rakennus oli.

Saman aukion laidalla, raatihuoneentornissa oleva astronominen kello on varsinainen
turistinähtävyys. Se on yli 600 vuotta vanha, rakennettu 1410. Klo 9-21 välisenä aikana, aina tasatunnein tornin yläikkunoissa näyttäytyy 12 apostolia. Kellot soivat ja soitannan lopuksi ylinnä oleva kultainen kukko kiekaisee loppukaneettinsa.

Vanhankaupungin kujalta lähestytään kuuluisaa Kaarlen siltaa. Se on yli 500 metriä pitkä ja 10 metriä leveä. Sillalla käy melkoinen kuhina. Ensimmäisen kerran siellä ollessamme liikuimme ihmismassan mukana. Toisella kerralla lähdimme sillan ylitykseen varhain aamulla, jolloin oli rauhallista sekä kävelylle, että katselulle. Prahan vanhakaupunki kuuluu unescon maailmanperintö luetteloon.

Sillan molemmin puolin on kaikkiaan 30:n pyhimyksen patsaat, joita katsellaan ja kuvataan ahkerasti. Alla virtaa Vlatva-joki. Joen varressa oli useita laivakahviloita, kuin myös laivoja, jotka tekivät jokiristeilyjä. Olisi varmasti ollut mukavaa katsella kaupunkia joeltakin päin, mutta seuraavan kerran sitten.

Tässä yksi sillalla olevan pyhimyspatsaan muistolaatoista. Laatta kiiltää miljoonien turistien kosketuksista, sillä tarun mukaan laatan koskettaminen tuottaa onnea ja varmistaa sen, että palaa Prahaan vielä uudelleen. Pitihän sitä tietenkin koskettaa minunkin.

Juutalaiskortteli ja juutalaisten hautausmaa. Hautausmaa on ollut käytössä vuosina 1400-1787. Siellä on 12000 hautakiveä vierivieressä. Vierailimme myös korttelin synagoogissa. Kaikista vaikuttavin oli se jossa 80.000 juutalaisvainoissa kuolleen ihmisen nimet oli kirjoitettu synagoogan seinille. Naiset punaisella, miehet sinisellä. Tila koostui useasta huoneesta ja siellä ei ollut mitään muuta. Valokuvaaminen tilassa oli kielletty. Ihmiset vaeltelivat huoneissa hiljaisina. Niin mekin.

Nousu Prahan linnan ja Pyhän Vituksen katedraalin alueelle oli siinä helteessä hyvä suoritus. Linna toimii tällä hetkellä presindentin virka-asuntona.

Myös liinan alueella parveili turisteja sankoin joukoin kameroineen, me muiden mukana. Aukiolla kuultiin musiikkia ja siellä saatoi seurata aina tunnin välein vahdin vaihtoa.

Vituksen Katedraalin jyhkeät ja koristeelliset tornit seisoivat uljaina linnanpihan alueella.

Katedraali oli kuitenkin mielestäni pienempi sisältä, kuin mitä ulkoapäin olisi voinut olettaa.

Sisällä pääsi ihailemaan myös näitä upeita lasimaalauksia, jotka on ymmärtääkseni tehnyt kuuluisa Tsekkiläinen taidemaalari Alfons Mucha.

Monessa matkamuistomyymälässä myynnissä oli marionettinukkeja ja Swarowskikiristallien kotimaana Swarowskin komponenteista valmistettuja koruja. Niitä lähti muutama minunkin mukaani. Ja näkyipä marionettinukeille olevan myös oma teatterinsa.

 
 Praha on myös edullinen kaupunki shoppailuun. Ylläoleva kuva on tosin otettu Diorin liikkeen ikkunasta. Pitkä Parizkaja katu on täynnä merkkiliikkeitä. Cucci, Jimmy Coo, Prada, Luis Vuitton.....kaikki löytyy. Kävimme toki sisälläkin liikkeissä. Siellä kun ei ruuhkia ollut. Kuolasimme tuolla Diorilla yhden THE laukun perään. Hintaa tiedusteltuamme ( vaatimattomat 3200 € ) totesimme ystävällisesti, että harkitsemme vielä.....

Olen saanut nyt miehenikin innostumaan kaupunkimatkailusta. Voi olla, että kun seuraavaa matkaa suunnittelemme, jäävät golfmailat kotiin. Dubrovnik on jo heitetty ajatuksena ilmaan....

Sanotaan, että ihmisellä on hyvä olla unelmia. Minun unelmani taitaa olla päästää matkustamaan. Näkemään ja kokemaan eri maiden tunnelmaa, ihmisiä ja maisemia. Makuja, hajuja ja ääniä. Matkailu avartaa, se on totta. Ja nimenomaan positiivisessa mielessä.

Aurinkoista alkuviikkoa !      --------  Tuire -------