HEI ME LENNETTIIN PRAHAAN / OSA 2

Ennen matkalle lähtöä teimme siskoni kanssa "pläänin" niistä kohteista, joissa ainakin tulemme vierailemaan. Hänen kanssa matkailu on niin monessa mielessä helppoa. Siukku ottaa aina etukäteen kaupungin haltuun google earth:n avulla. "Lentelee" avattarella katujen yllä ja käy "seisomassa" hotelien edessä. Kun matkalaukkujen purkamisen ja pienen siistiytymisen jälkeen lähdemme taipaleelle, on hänellä koordinaatit selvillä. Hotellista ulos ja tuohon suuntaan... Haitaksi ei ole myöskään se, että meillä on aikalailla samanlainen huumorintaju, joten kun olemme yhdessä liikkeellä, niin nauru raikaa. Välillä joudumme ihan toppuuttelemaan, että nyt ei sanaakaan enää...

Tässä niitä kohteita, jotka kävimme katsomassa. Kuvia tuli otettua paljon, joten niistä on vaikeaa valita, mutta yritän nyt kuitenkin.

Tämän kauniin seinämaalauksen näimme vanhankaupungin aukiolla sijaitsevassa rakennuksessa. Valitettavasti en tullut laittaneeksi muistiin, mikä tuo rakennus oli.

Saman aukion laidalla, raatihuoneentornissa oleva astronominen kello on varsinainen
turistinähtävyys. Se on yli 600 vuotta vanha, rakennettu 1410. Klo 9-21 välisenä aikana, aina tasatunnein tornin yläikkunoissa näyttäytyy 12 apostolia. Kellot soivat ja soitannan lopuksi ylinnä oleva kultainen kukko kiekaisee loppukaneettinsa.

Vanhankaupungin kujalta lähestytään kuuluisaa Kaarlen siltaa. Se on yli 500 metriä pitkä ja 10 metriä leveä. Sillalla käy melkoinen kuhina. Ensimmäisen kerran siellä ollessamme liikuimme ihmismassan mukana. Toisella kerralla lähdimme sillan ylitykseen varhain aamulla, jolloin oli rauhallista sekä kävelylle, että katselulle. Prahan vanhakaupunki kuuluu unescon maailmanperintö luetteloon.

Sillan molemmin puolin on kaikkiaan 30:n pyhimyksen patsaat, joita katsellaan ja kuvataan ahkerasti. Alla virtaa Vlatva-joki. Joen varressa oli useita laivakahviloita, kuin myös laivoja, jotka tekivät jokiristeilyjä. Olisi varmasti ollut mukavaa katsella kaupunkia joeltakin päin, mutta seuraavan kerran sitten.

Tässä yksi sillalla olevan pyhimyspatsaan muistolaatoista. Laatta kiiltää miljoonien turistien kosketuksista, sillä tarun mukaan laatan koskettaminen tuottaa onnea ja varmistaa sen, että palaa Prahaan vielä uudelleen. Pitihän sitä tietenkin koskettaa minunkin.

Juutalaiskortteli ja juutalaisten hautausmaa. Hautausmaa on ollut käytössä vuosina 1400-1787. Siellä on 12000 hautakiveä vierivieressä. Vierailimme myös korttelin synagoogissa. Kaikista vaikuttavin oli se jossa 80.000 juutalaisvainoissa kuolleen ihmisen nimet oli kirjoitettu synagoogan seinille. Naiset punaisella, miehet sinisellä. Tila koostui useasta huoneesta ja siellä ei ollut mitään muuta. Valokuvaaminen tilassa oli kielletty. Ihmiset vaeltelivat huoneissa hiljaisina. Niin mekin.

Nousu Prahan linnan ja Pyhän Vituksen katedraalin alueelle oli siinä helteessä hyvä suoritus. Linna toimii tällä hetkellä presindentin virka-asuntona.

Myös liinan alueella parveili turisteja sankoin joukoin kameroineen, me muiden mukana. Aukiolla kuultiin musiikkia ja siellä saatoi seurata aina tunnin välein vahdin vaihtoa.

Vituksen Katedraalin jyhkeät ja koristeelliset tornit seisoivat uljaina linnanpihan alueella.

Katedraali oli kuitenkin mielestäni pienempi sisältä, kuin mitä ulkoapäin olisi voinut olettaa.

Sisällä pääsi ihailemaan myös näitä upeita lasimaalauksia, jotka on ymmärtääkseni tehnyt kuuluisa Tsekkiläinen taidemaalari Alfons Mucha.

Monessa matkamuistomyymälässä myynnissä oli marionettinukkeja ja Swarowskikiristallien kotimaana Swarowskin komponenteista valmistettuja koruja. Niitä lähti muutama minunkin mukaani. Ja näkyipä marionettinukeille olevan myös oma teatterinsa.

 
 Praha on myös edullinen kaupunki shoppailuun. Ylläoleva kuva on tosin otettu Diorin liikkeen ikkunasta. Pitkä Parizkaja katu on täynnä merkkiliikkeitä. Cucci, Jimmy Coo, Prada, Luis Vuitton.....kaikki löytyy. Kävimme toki sisälläkin liikkeissä. Siellä kun ei ruuhkia ollut. Kuolasimme tuolla Diorilla yhden THE laukun perään. Hintaa tiedusteltuamme ( vaatimattomat 3200 € ) totesimme ystävällisesti, että harkitsemme vielä.....

Olen saanut nyt miehenikin innostumaan kaupunkimatkailusta. Voi olla, että kun seuraavaa matkaa suunnittelemme, jäävät golfmailat kotiin. Dubrovnik on jo heitetty ajatuksena ilmaan....

Sanotaan, että ihmisellä on hyvä olla unelmia. Minun unelmani taitaa olla päästää matkustamaan. Näkemään ja kokemaan eri maiden tunnelmaa, ihmisiä ja maisemia. Makuja, hajuja ja ääniä. Matkailu avartaa, se on totta. Ja nimenomaan positiivisessa mielessä.

Aurinkoista alkuviikkoa !      --------  Tuire ------- 

 

KOHOKOHTIA

Kesäkuu on ollut täynnä mukavia tapahtumia. Piharemontti on vihdoinkin saatu päätökseen ja nyt voimme alkaa nauttimaan aikaansaannoksista ja odottaa kasvien sekä nurmikon kasvamista. Tämän kunniaksi oli pakko poksauttaa kuhuoviinipullo auki ja juhlistaa taphtumaa. Onhan tätä odotettu jo pitkään. Palttiaraallaa yksitoista vuotta !

 

 

 

 

 

Toinen odotettu tapahtuma oli ystäviemme tupaantuliaiset Espanjan Benalmadenassa. He ostivat sieltä viime syksynä talon ja kutsuivat nyt ystäviään juhlimaan kanssaan. Palasimme matkalta viime sunnuntaina varhain aamulla. Reissun jälkeen mieli on virkistynyt, mutta kroppa vähän väsähtänyt. Oli todella hauskaa viettää viiko letkeissä tunnelmissa seurustellen. Jälleen kerran tuli naurettua niin paljon, että veikkaan saaneeni muutaman vuoden lisää....

Villa Avalon on upea talo, joka sijaitsee Benalmadenassa hyvien liikenneyhteyksien päässä sekä lentokentältä, että kaikista muistakin palveluista. Talosta puuttuu vain uima-allas, mikä kyllä isäntäparin mukaan valmistuu vielä tämän vuoden aikana. Tämän "puutteen" korjasimme hankkimalla porukalla tilapäisen altaan tupaantuliaislahjana. Allas oli sen verran suuri, että mahduimme siellä jopa porukalla köllöttelemään ja siinä helteessä ajoi varsin mainiosti asiansa.

Talon kattoterassilta avautuu upeat panoraama maisemat sekä merelle........

.... että vuoristoon. Asuntoalue on rauhallinen tai ainakin oli - niin kauan kun seurueemme saapui paikalle. Vitsailimme siitä, josko naapuritalohin ilmestyy SE VENDE-kylttejä ( myytävänä ) vierailumme jäljiltä.

Viikon ohjelmassa oli myös ystävättäremme syntymäpäivät. Ja mitkä juhlat hän meille järjestikään !
Aamu alkoi shampanja brunssilla. Tämän jälkeen pelasimme syntymäpävän hengessä hauskan golfkisan. Villaan palattuamme meille tarjoiltiin maittava tapaslounas. Ilta huipentui vielä upeaan juhalaillalliseen sekä keskinäiseen hauskanpitoon. Meitä siis pidettiin, kuin piispaa pappilassa ja voin vakuuttaa, että suu ei yhdeltä maistunut. Uskon, että nämä syntymäpäivät jäivät meidän kaikkien mieleen.

 

Reilun viikon aikana tuli rautaisannos golfia. Pelasimme kahdeksan kierrosta ja se tuntui kyllä kropassa. Vaikka ja onneksi, pelasimme autojen kanssa, niin helteinen sää ja päivittäinen mailojen heiluttelu kävi kyllä liikuntasuorituksesta täysin. Lähes joka päivä järjestimme pienet leikkimieliset parikilpailut eri kokoonpanoin. Tämä osoittautui paljon hauskemmaksi tavaksi pelata, kuin jos olisimme nakutelleet palloa yksilöinä. Valtaosalla meistä oli vielä niin vähän kierroksia tälle kesälle, että tilanne olisi saattanut tuntua enemmän kuritukselta, kuin huvitukselta.

Ehdottomiin kohokohtiin kesäkuussa kuuluu myös poikani Tatun onnistuminen Paltamo Openissa. Hänen sijoituksensa siellä oli 5. ja ensimmäinen vähän suurempi palkintoshekki ammattilaisena on nyt saatu plakkariin. Näitä lisää.

Nämä kaksi kaunotarta vetäytyivät lomaviikkomme ajaksi maaseudun rauhaan. Rauha lienee kyllä kadonnut koirahoitolassa olleilta uroksilta, sillä Hetalla alkoi juoksut siellä ollessaan. Viereissä karsinassa ollut uroskoira oli suhauttanut sellaiset "annokset" Hetan makuualustalle, että se on vieläkin pihassa tuultumassa, ennen kuin työnnän sen koneeseen pestäväksi. Kovin olivat tytöt mielissään, kun pääsivät jälleen kotiin ja viihtyvät tiiviisti kupeessa rapsutuksia suorastaan vaatien.

"Vanhana" päreiden tekijänä Heta pisti hetimiten juoksuhousunsa palasiksi. Neiti ei ilmiselväti tykkää moisia pöksyjä pidellä. Olen antanut periksi, sillä ne oli jo kolmannet, jotka ovat kokeneet saman kohtalon. Tyttö on kuitenkin siisti, se täytyy sanoa. Pitää itsensä hyvin puhtaana, joten juoksennelkoon sitten ilman ja mitä tiputtelee, niin pyyhitään pois.

Pitkästä aikaa on juhannukselle luvassa helteistä ja aurinkoista säätä. Nyt nautitaan kesästä ja yöttömästä yöstä, sillä kohta se alkaa taas päivä pidentyä.

Oikein auvoisaa juhannuksen alusviikkoa kaikille teille :)        

ULTIMA NOCHE

Viikko on vierähtänyt vikkelästi täällä aurinkorannikolla, Benalmadenassa.

Olemme olleet vähän niin kuin sukuloimassa Tatun ja Roosan luona. Emme 

kuitenkaan vierailleet heidän luonaan Granadassa, vaan majoituimme koko

porukka tänne ihanaan Villa Avaloniin, ystäviemme taloon. 

Golfin merkeissä aika on hyvin pitkälle vierähtänyt. Itse olemme pelanneet vain

kaksi kierrosta, joista viimeisin omalta osaltani vastaa vähintään viittä.

Ajattelin, että kun toisetkin pelaavat kierroksensa kantobägin kanssa, niin

eihän sitä olla pekkaa pahempia. Siispä "reppu" selkään ja menoksi.....

Vasta tänä aamuna oli sellainen tunne, että bägi on otettu pois. Ja tämä

kierros oli kuitenkin jo kaksi päivää sitten. Kyllä on selkä huonossa kunnossa

hartioista nyt puhumattakaan. Tästä koettelemuksesta huolimatta oli kuitenkin

mukavaa viettää yhteinen päivä uudistetulla Mijas Los Lagos kentällä.

Kunhan kesä täällä vielä etenee ja kenttää ympäröivät viheralueet saavat kasvul-

leen vauhtia niin vot ! eipä siitä golfkenttä voi paljoa parantua.

Alkuviikosta Tatulla meni kaksi päivää Marbellassa Geggotourin kisassa, jossa 

sijoitus mukavasti top-10. Eilen alkoi uusi koitos Almenarassa. Myös siellä 

ensimmäisen päivän jälkeinen sijoitus enteilee hyvää. Roosa lähti caddieksi

ja mieheni muuten vain seuraamaan kilpailua. Minä täällä lepäilen, pakkailen

ja siivoilen paikkoja, niin on talon oman väen mukava pääsiäisenä tulla.

Sää on ollut sekä sateinen, tuulinen ja tyyni aurinkoinen. Kaikkea on siis

sää rintamalla koettu. Eilisen päivän vietimme Roosan kanssa Malagassa.

35 minuuttia junassa ja olet ns. ytimessä. Siellähän se aika vasta saikin 

siivet selkään. Voin sanoa, että täällä on paljon halvempi kauppakassi.

Olipa sitten kyse ruoasta, juomasta tahi vaatteista. 

Ensi yönä lennämme takaisin kotiin. Toivottavasti Finnairin matkustamo

henkilökunnan mielenilmaus ei vaikuta paluuseemme. Tuntuu, että olipa sitte

siellä tai täällä, niin aina on ikävä jotakin. Nyt on jo kovasti mielessä

Malu' ja Heta. Kuinka monta päivää menee, kunnes tämä reissu on annettu

anteeksi. Edellisen jälkeen Maikku möksötti monta päivää. Täytyy yrittää lahjoa

kielareilla ja vaikka jollain uudella vinkulelulla, jos ei muu auta.

On ihmeen hyvä kotiin tulla taas, mutta vietetään vielä se

Ultima Noche.....viimeinen ilta.

KENTÄN LAIDALTA

Golf. Tuo ihanan kamala viha-rakkaussuhteesen kietoutunut harrastukseni. Kaksi edellistä kesää on omalta osaltani mennyt erittäin vähin pelikierroksin. Viime kesänä pelasin arvioilta vain noin kymmen kertaa. Tälle kaudelle on jo yhtäpaljon kierroksia koossa, sillä pelasimme Mauritiuksella lähes päivittäin. Nyt eletään niitä aikoja, jolloin olisi ilmoitettava klubille nimeänkö itselleni pelioikeuden vai otanko sen pelilippuina. Käytän pelioikeuden ja pelaan ensi kesänä enemmän ! Tytötkin ( Maikku ja Hetsku) ovat jo niin isoja, että pärjäävät kierroksen ajan keskenään. Siinä tulee käveltyä kymmenisen kilometriä lähes huomaamatta ja varsinkin Muuramessa pelattaessa voidaan puhua todellisesta kuntosuorituksesta isohkojen korkeuserojen vuoksi.  Kuntoni tulee kasvamaan kohisten.

Vähäinen pelaaminen näkyi omissa suorituksissa. Täytyy rehellisesti tunnustaan, ettei varsinaisia   tähtihetkiä juurikaan pelillisessä mielessä Mauritiuksella ollut. Oman mausteensa keitokseen antoi trooppinen ilmasto. Ikävä kyllä olen päästä hikoilevaa tyyppiä. Siellä siis tuli mentyä sanan varsinaisessa merkityksessä pää märkänä. Kierroksen jälkeen klubilla ojennettiin viileät, sitruunalta tuoksuvat froteeliinat virkistäytymistä varten. Olisin mieluusti ottanut yhden tuollaisen koko pyyhekassin kylmälaukussa kierrokselle mukaani. Jouduin kuitenkin tyytymään Villasta lainaamaani pieneen pyyhkeeseen, joka olikin ahkerassa käytössä. Välillä käytin sitä jopa "hanskana" sillä pään lisäksi hikosivat myös kädet. Eräänä päivänä suoritin melkoisen lyönnin. Olimme viimeisellä väylällä ja olin jo heittänyt pyyhkeet ja hanskatkin kehään. Avauksen jälkeen par 5:llä olin  valmistautumassa jatkolyöntiin. Pallo makasi paksuhkossa raffissa, mutta päätin kuitenkin käyttää puu 3:sta. Ja mitä sitten tapahtuikaan.... pallo lensi metrin taaksepäin ja maila noin 10 metriä. Ulvoimme naurusta, josta ei meinannut loppua tulla. Golfia pelattaessa on syytä seisoa aina pelaajaan takana, ettei ole vaarassa saada pallosta päähänsä. Ohjeistin seuralaisiani miettimään tarkkaan missä seisovat jatkossa minun asettuessani lyömään, sillä takananikaan ei ole välttämättä turvassa. Mutta sellainen se lyönti oli, etteivät muut olleet kuulema koskaan vastaavaa nähneet, joten jotakin ainutlaatuista tuli kaikesta huolimatta kentällä tehtyä. Jokatapauksessa pelaaminen hyvässä seurassa oli todella mukavaa ja saihan sitä ainkin nauttia toisten onnistumisista. Ja tottakai - kauniista ympäristöstä.

 

Harmikseni huomasin, etten ollut ottanut ainuttakaan kuvaa kentästä, jossa eniten pelasimme. Tässä ylläolevassa kuvassa oleva Legend oli lähempänä meitä, mutta siellä oli niin vietävän paljon vettä ja kapeahkoja väyliä, että siirryimme suosiolla Links kentälle. Linksillä oli sekä tilaa, eikä vesiesteitäkään varsinaista riesaa ollut. Legendissä erikoisuutena olivat  kentällä asustelevat peurat, joita liikuskeli alueella suurina laumoina. Ne eivät juuri pelaajista piitanneet. Katselivat vain laiskasti muutamien metrien päästä vemmellystämme. Molemmilla kentillä törmäsimme isoihin etanoihin. Yhtenä aamuna yksi näistä veitikoista menä "viipelsi" sekä sarvet, että pylly pystyssä päättäväisesti eteenpäin. Anne sanoi, että toihan menee todella "lujaa". Heti tuli mieleeni Finnairin slogan - illaksi kotiin. Kummallakin kentällä oli siitä hyvät Proshopit, että minäkin löysin pari golfpaitaa itselleni tuliaiseksi. Usein näissä klubeilla olevissa myymälöissä naisten mallistot ovat niin pientä kokoa, että joudun vain ihastellen huokailemaan sievien golf-vaatentankojen vieressä.

Golfin merkeissä tässä nyt edelleen eteenpäin mennään. Matkalaukkujen pyörät ovat tuskin jäähtyneet, kun jo niitä lähdetään vetämään uuteen / vanhaan kohteeseen. Viikon päästä matkustamme Espanjaan tapaamaan poikaamme Tatua, joka on oleskellut siellä vuoden alusta. Ikävä jo kovasti vaivaakin, joten on mukava päästä lapsensa pitkästä aikaa näkemään. Hänellä on siellä samaan aikaan pari kilpailua, joita menemme seuraamaan ja kannustamaan paikanpäälle.  Ja tuleehan sitä varmasti käytyä itsekin jokunen kierros heittämässä.

Ja mikä on mukavaa, niin se, että tiedämme mihin olemme majoittumassa. Ystävämme ostivat Benalmadena Costasta viime syksynä upean talon joka on nyt käytössämme vierailumme ajan. Taidammekin olla ensimmäisiä perheen ulkopuolisia  vierailijoita tuossa ihanassa Villa Avalonissa.
Mikäli saan Annelta ja Jarilta luvan, niin voin tässä blogissani joskus myöhemmin esitellä siitä kuviakin.

Yksi juttu tässä vähän mietityttää..... Malù on vasta muutamia päivä sitten antanut täysin anteeksi sen, että olimme poissa kaksiviikkoa ja hän joutui toimimaan lapsenlikkana Hetalle koirahoitolassa. En ole uskaltanut vielä ääneen lausua, että iskä ja äippä on taas kohta lähdössä piiiiitttkälle "kauppa-reissulle" ja tulee kyllä hakemaan sitten....Yritän käyttää lieventävänä asianhaarana sitä, että menenmme Tatua ja Roosaa katsomaan. Saapa nähdä tepsiikö tämä.

Tatun kotisivuilla on hänestä hyviä valokuvia, joita on ilmiselvästi ottanut Geggo-Tourilla mukana kiertelevä ammattivalokuvaaja. Pistin kaiken osaamiseni peliin ja yritin siirtää niistä yhden tähän blogiini mukaan. No. Kuvankaappaus onnistui, mutta valitettavasti en saanut sitä suurennettua, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin kuvia on nähtävissä osoitteessa www.tatutoivo.com / galleria.

Oikein mukavaa ja aurinkoista viikonvaihdetta teille kaikille.

 

MATKAMUISTOJA



Lämpimiä terveisiä Mauritiukselta. Kahden viikon loma on nyt ohi ja paluu arkeen tuntuu ihan mukavalta. Se on mielestäni varma merkki siitä, että loma on tehnyt tehtävänsä ja on ollut onnistunut. Tässä tapauksessa jopa yli odotusten. Onnistuneen lomamatkan avaimet ovat, huolella valittu lomakohde, mainiot matkakumppanit sekä asiantunteva matkanjärjestäjä. Kaikki nuo kriteerit täyttyivät ja siksi nyt tuntuukin niin hyvältä.



Ile aux Cerfs
 

Kaukokohteisiin matkustamista suunnitteleville, voin vilpittömästi ja lämpimästi suositella Helin matkatoimiston puoleen kääntymistä. ( www.helinmatkat.fi) Kaikki matkaan liittyvät asiat hoidettiin erittäin ammattimaisesti. Henkilöstön omiin kokemuksiin pohjautuva tieto kohteesta ja sen hotelleista sekä palveluista on suuri plussa. Kotiin toimitettujen matkalippujen ohessa tulleet tiedot kohteesta, sekä muu ohjeistus olivat vertaansa vailla. Kuljetukset kentältä hotelliin ja takaisin toimivat sujuvasti, matkatoimiston luotettavan paikallisen yhteistyökumppanin toimesta. Helin oma tervehdys odotti perillä. Kuohuviinipullot jäissä sekä hyvän loman toivotus ilahduttivat mieltä ja viimeistelivät hyvän palvelukokonaisuuden. Tulemme myös jatkossa käyttämään Helin matkoja aina, kun suunnittelemme kaukokohteisiin menoa, sillä matkatoimisto on erikoistunut juuri niihin.



 

Mauritius on todella kaunis saari ja itsenäinen valtio Intian Valtameren sylissä. Se on 40 km leveä ja 60 km pitkä. Saaren pääkaupunki on Port Louis. Rantaviivaa saarella on 177 km ja sitä ympäröi lähes kauttaaltaan koralliriutta. Asukkaita on noin 1,2 miljoonaa, joista intialaisia 68 % kreoleja 27 % kiinalaisia 3 % ja eurooppalaisia 2 %. Virallinen kieli on englanti, mutta siellä puhutaan myös ranskaa, hindiä ja kreolia.



Yksi monista uima-allasalueista
 

Mauritiuksella on yli 900 erilaista kasvilajia, joista kolmasosa esiintyy vain tällä saarella. Silmiinpistävää oli teiden varsilla kasvavat laajat sokeriruokopellot, joka lienee merkittävä elinkeinonlähde ja vientituote. Maistelimme myös mauritiuslaista rommia, jota sai monin eri makuvivahtein. Ja mikä parasta, trooppisesta ilmastosta huolimatta siellä ei ollut ihmisille vaarallisia eläimiä lainkaan.




Sokeriruokopelto
 

Mauritius on ympärivuotinen lomakohde, sillä kahden ilmastollisen kauden väliset erot ovat pienet. Itse olimme kesäajan vierailijoita, sillä kesäaika Mauritiuksella alkaa lokakuussa ja loppuu toukokuussa. Korkeimmillaan lämpötilat ovat joulu-maaliskuussa ja tämä tuli kyllä ihan omakohtaisesti todettua. Lämmintä oli 30-34 astetta, merivesi 27 astetta ja ilmankosteus huiteli lähes 90 %:ssa !


Sade kuuroja saimme niskaamme päivittäin, mutta niistä ei varsinaista haittaa ollut muutoin kuin golffatessa. Rankkojen kuurojen tai yösateiden jälkeen kentät olivat ajoittain niin märkiä, että peli jouduttiin keskeyttämään tai lähtöaikaa lykkäämään iltapäiville.

Smaragdin värinen meri, valkoinen hiekka ja rantoja reunustavat Casuariinat, jotka näyttävät palmupuilta piirsivät esiin maiseman, joka nosti väkisinkin hymyn huulille. Pohjoisen asukkaasta tuntui aika eksoottiselta nähdä ananspelto, mangojen ja papajoiden sekä avokadojen kasvavan paikallisten asukkaiden pihamailla.

Lähellä sijaitsevan kylän, Belle Maren sekä vähän kauenpana olevan kaupungin Flack´n asukkaiden talot näyttivät pääsääntöisesti pieniltä ja vaatimattomilta. Liikenne saarella soljui rauhallisesti, ilmeisesti huonohkon teiden kunnon sekä kapeuden vuoksi. Pariinkin otteeseen yritimme päästä saaren pääkaupunkiin, mutta matkat tyssäsivät teille nousseen tulvaveden vuoksi. Seuraavalla kerralla sitten....

Palvelu hotellissa oli huippu luokkaa. Henkilökunta ystävällistä, avuliasta ja palvelualtista. Tämä kaikki tapahtui leveän hymyn kera. Hotelli vieraita tervehdittiin kaikkialla. Aamulla alueelta yönjäljiltä maahanpudoinneita lehtiä keräävistä puutarhureista aina portinvartioita-, respan henkilökuntaa- ja kuljetuspalveluja hoitavaa henkilöstöä myöten.

Hotellin keittiö pani joka päivä parastaan. Olimme varanneet puolihoidon ja usein kahdenviikon lomalla alkaa kaikki näissä bufeepöydissä maistumaan samalta. Näin ei tässä kohteessa käynyt. Joka ikinen päivä mukaan tuli jotain uutta ja tarjonnan kirjo oli kaikkiaan niin laaja, että valinnan varaa riitti jokaiseen makuun. Ruoka oli todella hyvää. Alkupalat ja varsinkin jälkiruokapöytä olivat varsinainen taidonnäyte ja silmänilo. Aamiaspöydän antimet niin runsaat ja monipuoliset, että niillä mentiin pitkälle iltapäivään.

Tuon ylläolevan pöydän ympärillä tuli monta hulvattoman hauskaa hetkeä vietetty. Katokseen oli hyvä vetäytyä myös silloin, kun olo alkoi käydä kuumuden vuoksi tukalaksi, sillä katossa oli mukavasti vilvoittava tuuletin. Uima-allas oli ahkerassa käytössä, vaikka mereenkin oli vain noin 50 metriä matkaa ja Valtameren alloilla kelluminen oikein mieluisaa.


Yllätykseksemme meidät majoitettiin Villaan joka oli kooltaan n.150 neliötä käsittäen kaksi makuuhuonetta, olohuoneen, kylpyhuoneet sekä keittiön. Pihaa koristivat vesikasvi-istutukset sekä oma uima-allas ja ylläoleva oleskelutila. Villassamme työskenteli Villa Master Ashmed, joka huolehti paitsi taloudenhoidosta, myös asukkaiden viihtyvyydestä. Hänen kauttaa hoituivat varaukset golfkentille, taksit pihaan, pöytävaraukset ravintolaan sekä lounaat pöytään. 20-vuotinen työura tässä toimessa näkyi hänen työotteessaan ystävällisyytenä, tahdikkuutena ja haluna palvella ja auttaa Villan asukkaita.

Eihän tämän tasoisessa majoituksessa ole koskaan aikaisemmin tullut oltua, joten aluksi se, että joku teki asioita puolestamme, tuntui suorastaan nololta. Pian kuitenkin ymmärsimme, että hän nautti tehtävästään ja olisi tuntenut työnsä turhaksi, jos olisimme alkaneet itse tiettyjä askareita suorittamaan. Monta kertaa hän korosti, että hän on siellä meitä varten. Uskon, ettemme olleet asiakkaana siitä hankalimmasta päästä. Hyvin paljon ja mielellään hän kyseli asioita Suomesta sekä vastasi kysymyksiimme oman maansa asioista. Lähtöpäivänämme hän oli postumiseemme asti varmistamassa, että kaikki sujui mutkattomasti loppuun saakka. Halasimme ja hän jäi vielä huiskuttamaan jälkeemme, kun taksimme kaartoi hotelli alueelta ulos.





Tämän vanhan, nyt jo käytöstä poistetun majakan seinään oli joku kirjoittanut " I LOVE MY LIFE " Sain hyvin kiinni tuon tuntemattoman kirjoittajan ajatuksesta ja yhdyin  sanojen sisältöön  täysin seistessäni tuolla kauniilla majakkasaarella, kuohuava Intian Valtameri ympärilläni. Mieheni sanoi jossain vaiheessa lomaa, kun istuimme iltaa, että Tuirelle on kyllä tämä loma tehnyt todella hyvää... Taisinkin nauraa, tai ainakin hymyilin koko kaksi viikkoa. Joten kuinka oikeassa hän olikaan.

Kiitos Juha, Anne ja Jari tästä ihanasta lomasta, jonka voin helmenä kätkeä muistojeni sopukoihin.











OSTO ÄHKY

Oltiin tyttöporukalla viime kesänä Roomassa. Ihanassa ikuisessa kaupungissa, jonne haluan matkustaa vielä uudelleen. Kuuluisimmat nähtävyydet ovat kävelymatkan päässä toisistaan ja tottakai, muodin mekassa kun ollaan, niin tulihan niitä kierrettyä - vaatekauppoja. En pidä itseäni minään himoshoppailijana, mutta tuolla kyllä karkasi mopo täysin käsistä.

Siinä jumalattomassa helteessä varmaan pääni pehmeni niin paljon, että kontrolli pääsi pettämään. Eikä tietenkään  ollut minkäälaista "jarrua"mukana (mieheni) joka olisi pidätellyt tai taluttanut kaikkien niiden vaaterekkien ulottumattomiin. Ehei ! Olin matkalla kahden shoppailulle täysin väsymättömän ladyn kanssa. Nämä tyylinsä löytäneet naiset vainusivat laatu / hinta suhteeltaan sopivia kohteita joihin teimme onnistuneita iskujamme. Minä paahdoin täysillä mukana ja seurasin, kuinka vikkelästi ja harjaantunein ottein he osasivat juoksuttaa sormiaan tangoilla vetäisten esiin toinen toistaan haluttavampia vaatekappaleita. Ostospussit räikien siirryimme aina seuraavaan kohteeseen. Ja kohteiden määrähän oli loputon. Kolusimme vaatekauppojen lisäksi laukku-, koru- ja kenkäkaupat sekä katumyynti kojut.

Olimme varustautuneet kierroksillemme hyvillä kengillä (täydellisen shoppailupäivän ehdoton edellytys) sekä vesipulloilla. Kaupungissa oli useita piazzoja, joiden laitamilla tai keskellä sijaitsi vesipisteitä, joista voi käydä juomapullojaan täyttämässä. Näissä vesipisteissä kävivät Italiaanot huuhtelemassa päitään ja koiratkin latkivat vetensä tottuneesti. Välillä pysähdyimme johonkin viihtyisän näköiseen tavernaan puraisemaan jotakin perin Italialaista, kuten pastaa, pizzaa tai risottoa. Lasillinen valkoviiniä kyytipojaksi ja jo vain jaksoi taas matkaa jatkaa.

Tyttöporukassa tehdyillä reissuilla on ihan omanlaisensa fiilis. Aamut alkanvat mahdottomalla sutimisella, kun kaikki tungeksivat kylpyhuoneeseen ja aloittavat ehostuksen. Meikkipussit rehottavat avonaisina. Lämpörullat ja suoristusraudat kuumenevat. Parfyymit tuoksuvat ja korot kopisevat. Seisoskellaan vaatekaappien edessä ja mietitään, mitä laitettaisiin päälle. Jos alaosa on sopiva, niin ainakin yläosa vaihdetaan pariin kertaan ennenkuin oikea asukokonaisuus on löytynyt. Mikäli on ollut niin turhamainen ja ajattelematon, että kaikesta huolimatta tuli keikkuttua korkokengissä koko edellinen päivä, niin seuraavana aamuna viimeistään on "maksun aika". Varpaiden ja / tai kantapäiden rakot laastaroidaan uutta koetusta kestämään ja saatetaanpa sujauttaa mukaan jopa vaihtokengät.

Ostoskierrokselta palataan hotellille jalkojensyrjillä. Väsyneinä, mutta onnellisina. Kaadetaan lasillinen viiniä ja esitellään saalis. Nyökytellään hyväksyvästi päitä ja ollaan iloisia kaverin puolesta, siitä, että hän on onnistunut tekemään tämän uskomattoman ihanan ja tarpeellisen löydön. Rutistellaan muovipussit ja paperikassit roskiin ja aloitetaan huokailu mahtaakohan matkalaukkuun enää sopia mitään. Ensimmäiset huolestuneisuuen rypyt nousevat otsalle, kun arvuutellaan matkalaukun painoa ja herätään ajatukseen myös ylipainon mahdollisuudesta.

Neljä päivää olin täysiverinen shoppailija, mutta sitten tuli stoppi. Täydellinen osto ähky. Vannoin, etten osta vuoteen MITÄÄN. Puserot, mekot, laukut ja  kaikenlaiset killuttimet vilisivät silmissäni. En halunnut nähdä enää minkäälaista rättiä tai kretonkia. Lentokentällä parkkeerasin istumaan lähtöporttimme läheisyyteen ja kaivoin hyvän kirjan esille. Matkaseuralaiseni jaksoivat kierrellä vielä lentokentän taxfree-myymälöissä ja taisipa sieltä tarttua matkaan pussukka tai kaksi. Täytyy tunnustaan, että heikkona hetkenä tuli luvattua liikoja. Vuosi olla ostamatta mitään on näköjään mahdoton tehtävä, mutta tuohon samaan hurmokseen ja hulvattomuuten tulen tuskin lankeamaan ihan kohta uudelleen.  Kiitos Tarja ja Ulla erittäin hauskasta ja antoisasta matkasta. Mihin ja milloin ? - mennään seuraavaksi ? 
    

THAI HIERONNASSA

Olemme vierailleet tuolla hymyn maassa kaikkiaan kuusi kertaa. Ihanteelliset sääolosuhteet, hyvät golfkentät, Thaimaalaisten ystävällisyys sekä täysin erilainen kulttuuri - niin hyvässä, kuin pahassakin on saanut meidät palaamaan sinne aina uudelleen.

Hyväpuoli on myös monenlaisten hoitojen ja hierontojen sekä yleensäkin tämän tyyppisten palvelujen saatavuus ja edullinen hintataso. Ei liene sellaista Thaimaan matkailijaa, joka ei olisi edes kerran istahtanut jalkahierontaan ja elvyttänyt täten paljosta kävelystä ja helteestä turvonneita koipiaan. Ensimmäisen kerran kävimme Thaimaassa, Pattayalla yli 20-vuotta sitten. Kun sinne  pitkän tauon jalkeen uudelleen matkustimme, oli kaupunki muuttunut aivan täysin. Kävelin ensimmäiset pari päivää käytännöllisesti katsoen suu auki, sillä meno ja meininki oli nyt niin toisenlaista. Näitä hierontapaikkoja oli aivan vierivieressä astuessamme ulos hotellistamme, kadulle nimeltään Soi Phuakhao. Kaikilla matkoillamme olen hieronnoissa käynyt, ja nauttinut useimmiten hyvin paljon. Mukaan mahtuu muutama käynti, jotka ovat jääneet erityisesti mieleeni, mutta ei välttämättä varsinaisen nauttitavuutensa ansiosta.

Yksi näistä kerroista sijoittuu juuri tuohon 20-vuotta jälkeen, tilanteeseen. Olen muutamana iltapäivänä ottanut jalkahieronnan mieheni ollessa golffaamassa matkaseurueeseemme kuuluvien kavereiden kanssa. ( Minusta ei ole pelaajaksi siinä helteessä ihan joka päivä.) Kokemus on ollut taivaallinen ja olemme keskustelleet, josko ottaisimme jonkin hieronnan joku päivä myös yhdessä. Olemme eräänä iltana syömässä tuttavapariskunnan kanssa, jotka ovat lomalla Pattayalla sattumalta yhtäaikaa. He kertoilevat matkakokemuksistaan ja myös tämä hieronta asia nousee esiin. Molemmat ylistävät Oil massagea ( öljyhierontaa ) suosittellen sitä lämpimästi myös meille. Päätämme lähteä seuraavana iltana golfkierroksen jälkeen asialle.

Koska kokemus jalkahieronnasta on ollut niin hyvä, ja mainoskyltin mukaan sekä öljy- että perinteinen thai-hierontakin onnistuu ehdotan miehelleni, että menisimme sinne minulle entuudestaan tuttuun paikkaan. Ja sitäpaitsi kaikki ne näyttävät ulkoapäin katsottuna aikalailla samanlaisilta, niin että miksipä lähteä merta edemmäksi kalaan ?  Elättelen toiveita, että saisin saman tytön hierojakseni, jonka pakeilla olen jo aikaisemmin käynyt. Saan kuitenkin kuulla, että hän on nyt vapaapäivän vietossa, mutta eipä hätää kaksi neitokaista pomppaa tuoleistaan ylös ja ohjaa meidät sisätiloihin. On yleisesti tapana, että hierontaan houkutellaan ohikulkijoita oman salongin ulkopuolella istuskellen. Nousemme yläkertaan ja alkeellisella englannilla meiltä tiedustellaan minkä hieronnan haluamme ottaa ja osoitetaan kädessä olevaa kylttiä. Yritän kysyä kumpi heidän mielestään on BETTER? parempi, öljy- vaiko thaihieronta. Toinen naisista hymyilee leveästi, nyökkäilee ja toistaa better... Tajuan, ettei hän ymmärrä mitä yritän häneltä tiedustella ja kun olemme jo puhuneet Oilmassagesta, ilmoitan hänelle ottavamme sen. Hän viittilöi meitä seuraamaan itseään ja kampeamme vielä yhden kerroksen ylöspäin.....

Tulemme suurehkoon huoneeseen, jonka katossa pyörii laiskasti tuuletin. On hämärää ja havaitsen, että tilassa on arviolta noin kymmenisen lavitsaa, joita eroittaa toisistaan verhot. Meitä kehoitetaan riisuutumaan alusvaatteisillemme ja käymään päinmakuulle. Kun olemme asettautuneet aloillemme verhot sujahtavat eteen ja jäämme hierojiemme kanssa kahden. Hyvin pian minulle valkenee, että tyttö jonka käsittelyssä olen, ei oikein tiedä mitä kanssani tulisi tehdä. Silitellään sieltä ja taputetaan täältä, mutta selvää "plääniä", kuinka edetä ei hänellä tunnu todellakaan olevan. Hämmentyneenä alan höristellä korviani. Älyän pian, että olen täällä takuuvarmasti ainut NAINEN ! Terästän kuuloaistini äärimmilleen ja havaitsen hentoa supattelua ja pehmeitä naurahduksia sekä huokailuja salin uumenista..... Herra paratkoon. MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU???? Ja mieheni on verhontakana tuon toisen naisen "kynsissä"! Toivon hartaasti hänen hiffaavan, että juuri tämä on niitä harvoja kertoja jolloin ei todellakaan heittäydytä tilanteeseen tai tartuta hetkeen...parasta olisi vain miettiä mahdollisimman ankeita asioita, kuten polttoaineen hinnannousua, mökin wc-pöntön tyhjentämistä tai jalkasilsaa. Sillä jos ei nyt ole skarppina, saattavat nuo pienet ja vikkelät kädet eksyä alueille, joille en millään soisi niiden tässä kohtaa eksyvän...

Tätä mantraa hoen mielessäni, kun meidät erottava verho vetäistään sivuun ja näen mieheni pään tämän hierojaneitokaisen sylissä. Nainen istuu lootusasennossa lavitsan pääpuolessa selkäänsä seinään nojaten ja pyörittelee sormillaan mieheni ohimoita. Iloisesti hymyillen hän kysäisee: Is evelitihing oollait madaam? Mutisen hieman epävarmasti hymyillen, että jees jees ja verhot sujahtavat vauhdilla takaisin kiinni. Kun tuo sessio on lopulta ohi meille tarjotaan mahdollisuutta ottaa suihku. Kieltäydyn, mutta mieheni päättää mennä huuhtelemaan ylimääräisen öljyn iholtaan. Hierojatar menisi mielellään mukaan "auttamaan" pesussa, mutta ehdotus torjutaan kohteliaasti. Kun olemme maksaneet viulut ja lähdemme laskeutumassa alakertaan, taputtaa tämä neitokainen miestäni olkapäälle ja toteaa: guud haspöönd Madaam. Nyökkään ja kiirehdimme ulos. Kadulle päästyämme suuntaamme välittömästi ensimmäiseen vastaan tulevaan baariin. Tilaamme oluet, istumme alas ja arvelemme etteivät tuttavamme käyneet ainakaan tuolla.

Tämä toinen episodi on viime helmikuulta. Pattayalla toimii Health Land niminen paikka, jossa saa monenlaisia hoitoja ja hierontoja vähän Day-spa tyyppisesti. Hierojat ovat koulutettuja ja puitteet ovat viihtyisät. Köröttelimme sinne lavataksilla ja teimme varauksen. Hetken odottelun jälkeen kaksi jo aikuista naista tulee kutsumaan meidät mukaansa. Meille osoitetaan kahdenhengenlooshi, jossa pukeudumme väljiin, judoasua muistuttaviin vaatteisiin. Kun olemme valmiit, hierojat astuvat sisään. Käyn mahdollisimman rentoon asentoon ja suljen silmäni. Tapoihin kuuluu, että rituaali aloitetaan jalkojenpesulla, jonka jälkeen aloitetaan varsinainen hieronta.

 Heti ensikosketuksesta on selvää, ettei tämä täti säästele voimiaan. Hän ei todellakaan hivele tai taputtele. Nostan päätäni tyynystä ja kerron, että oikea polveni on aika kipeä, joten sitä tulisi käsitellä varovasti. Nainen ei puhu kuin muutaman sanan englantia, mutta uskon hänen kuitenkin käsittäneen mitä tarkoitan. Perinteinen thaihieronta perustuu paljolti painallustekniikkaan sekä erilaisiin venytyksiin. Hieroja käyttää kyynärpäitään sekä käsivarsiaan "työvälineenä". Saatetaanpa jopa kävellä hierottavan selässä, mikäli uskotaan asiakkaan käsittelyn kestävän. En pysty rentoutumaan lainkaan. Lihakseni jännittyvät ja ajattelen kaiken aikaa kestänkö samanlaista käsittelyä kehoni toisella puolella. Ohjeistan häntä hiukan hölläämään otettaan. Toiveeseeni taivutaan hyvin hienovaraisin muutoksin. Hetken päästä kuitenkin totun hänen otteisiinsa ja huokaan syvään mielessäni. Minut kuitenkin herätetään tästä nirvanasta äkkiarvaamatta tapahtuvalla tarrauksella aivan eri kohteeseen, mitä parhaillaan käsiteltiin. Silmäni rävähtävät auki enkä uskalla niitä enää sulkea. Haluan varautua seuraavaan hyökkäykseen. Ihoani kihelmöi ja oikein tunnen, kuinka veri kiertää ! En ole varma tuntuuko nyt hyvältä vai pahalta. Hieronta kestää reilut kaksi tuntia ja käsittelyssä käydään koko vartalo molemmin puolin läpi. Sessio päättyy rennoin rantein tehtäviin voimakkaisiin läpsäytyksiin selkään. Hierojat kumartavat ja poistuvat huoneesta, jotta saamme pukeutua omiin vaatteisiimme. Nousemme mieheni kanssa patjoiltamme ja oikoilemme jäseniämme. Pyörittelen päätäni ja sanon, että olo on kuin maantiejyränalle jääneellä. Lisään vielä, että pahinta oli, kun ei voinut yhtään tietää mitä seuraavana tapahtuu. Mieheni kokemus vastaa omaani. Hän selittää minulle, kuinka alkoi jo hyvissä ajoin, päinmaakuulla oltuaan nykyttämään päätään pienin liikkein perusasetoon ollakseen valmis, jos äkkiärvaamatta tarrattaisiin niskasta kiinni. Saamme nauruhepulikohtauksen, josta ei meinaa loppua tulla.

Hoitolan aulassa hierojattaret tarjoilevat meille teetä ja odottavat tippejään. Ne saatuaan he poistuvat paikalta ja mekin lähdemme jatkamaan matkaamme. Ilmastoidusta sisätilasta pöllähdämme kuumaan ja kosteaan ulkoilmaan. Verikiertää vinhasti suonissamme ja lihaksia kihelmöi. Tunnemme todellakin olevamme elossa.

BISNES LUOKASSA

On helmikuun loppu 2011 ja olemme palaamassa parinviikon lomamatkaltamme Thaimaan lämmöstä. Jonotamme matkalippujen ja passien tarkastuspisteeseen ja sitä kautta pääsyä Finnairin lähtöhalliin. Työnnän käden laukkuni uumeniin ja varmistan, että muistinhan varmasti tunkea puhallettavan niskatyynyni mukaan käsimatkatavaroihin. Edessä on  yhdentoistatunnin yölento ja on erittäin positiivista, jos pystyn nukkumaan edes tunnin yhtäjaksoisesti.

Kun vuoroni tulee, ojennan passini ja matkalipun ystävällisen näköiselle Thaimaalaisvirkailijalle.
Hän ottaa ne vastaan, siristää silmiään, katsoo vielä tietokoneensa näyttöön ja pyytää voisiko Madam, astua ystävällisesti syrjään ja odottaa hetken. Matkustusasiakirjani jäävät hänelle. Takana tulevalle miehelleni toistetaan sama kehoitus... vain madam vaihtuu sir ´ksi. Seisomme meille osoitetussa paikassa ja mikäli se vain olisi mahdollista, jättisuuret kysymysmerkit roikkuisivat päittemme yläpuolella. Mitä helvettiä, sihautan miehelleni hampaideni välistä. Niissä meidän matkalaukuissa on jotain häikkää. Mitä häikkää niissä voi olla ? Mieheni rauhoittelee minua, mutta näen, että hänenkin aivonsa raksuttavat kiivaasti. Noin viiden minuutin odottelun jälkeen passimme ja matkalippumme ottanut virkailija palaa luoksemme ja sanoo vaihtaneensa lippumme bisnesluokkaan, IF YOU DON´T MIND !!!! Kun alan hitaasti ymmärtämään tämän viestin sisällön, tunnen kuinka suuni vetäytyy korvia kohti ja onnistun vain toteamaan, " RI-HI-HI-HILI" ?  Hän pudistelee hienoisesti päätään ja vie sormensa huulilleen. Olen välittömästi juonessa mukana ja vedän suurin ponnistuksin kasvoni peruslukemille.

Kun tämä valtava teräslintu on tankattu, siivottu ja kaikista laukuista lastattu pääsevät matkustajat sisään. Kuulemme kuulutuksen, jossa pyydetään ensin bisnesluokassa matkustavia astumaan koneeseen. Sen jälkeen ovat tervetulleita Finnairplus-jäsenet sekä muut matkustajat. Meitä lähtee liikkeelle pieni joukko kohti lähtöporttia. Yritän loihtia kasvoilleni huolettoman kosmopoliitin ilmeen ja liikun eteenpäin erittäin kevein askelin. Astumme koneeseen. Ovella odottava lentoemäntä ohjaa meidät sulavasti peremmälle matkustamoon. Tulemme avaraan, hyvin ilmastoituun ja rauhallisen valoisaan tilaan. Kukaan ei tuupi takana tai jäkitä edessä. Käytävällä kuohuviinitarjottimen kanssa seisova toinen lentoemäntä ojentaa lasit käteemme sekä ohjaa meidät omille paikoillemme.  (Kylläpä jo janottikin.)

Asettaudumme istumaan. Nipistän miestäni käsivarresta ja kuiskaan hänelle onko tämä totta? nipistän salaa myös itseäni, sillä uumoilen, että matkasta tulee muodostumaan erittäin miellyttävä ja ikimuistoinen. Ryhdyn tutkimaan istuimeni viereisessä paneelissa olevia vipuja, vimstaakeja ja nappuloita. Painan yhdesta ja tunnen, kuinka selkänojani alaosa alkaa muljuamaan mukavasti edeten pienin puristuksin ja painalluksin kohti yläselkää aina hartioille asti. Saan siis parhaillaan mitä rentouttavinta selkähierontaa. Suljen silmäni ja annan ihmepenkin tehdä taikojaan. Ja mikä parasta, tämä väsymätön hieroja on palveluksessani heti, kun vain painan tuosta samaisesta nappulasta. Nousu on tapahtunut huomaamatta ja sieraimiimme alkaa leijailla herkullista ruoantuoksua. Saamme käsiimme tyylikkään meny`n,  josta voimme valita alku- pää-, ja jälkiruoan sekä viinilistan. Listassa on perusteelliset kuvaukset odotettavissa olevista makuelämyksistä sekä tieto, mistä maasta tämä ainutlaatuinen helmi on lähtöisin ja mitä rypälelajikettä on valmistuksessa käytetty. Ainut asia joka listalta puuttu, on viinin hinta, mutta sillähän ei ole mitään merkitystä, sillä täällä on kaikki ilmaista. Valitsemme mieleisemme ateriakokonaisuuden, jonka jälkeen lentoemäntä tiedustelee ruokajuoma toiveitamme. Tunnustan rehellisesti, ettemme ole mitään viinientuntijoita, joten toivomme hänen suositustaan. Hän kertoo meille  kaikkien tarjolla olevien viinien olevan erinomaisia ja keksii, että voimme, ja itseasiassa meidän täytyy, maistaa useampaakin vaihtoehtoa. Suostumme mielihyvin arvatenkin tähän makuaistejamme avartavaan ehdotukseen.

Ateria tarjotaan posliiniastioista, juomat nautitaan laseista ja aterimet ovat terästä. Ottaen huomioon,  kuinka tarkkoja lentomatkustamisessa nykyisin ollaan, hämmästelen näitä teräksisiä vermeitä. Vilkuilen epäluuloisena ympärilleni, sillä tietääkseni ( ainakin amerikkalaisissa elokuvissa)  kaikista ovelin pahis ja gansteri sekä koko konekaappauksen "aivot" on se sliipattu täydellisesti istuvaan Armanin pukuun pukeutunut salkkumies, joka matkustaa bisnesluokassa.  Koska lähistöllä ei näy yhtään Armanin pukuun sonnustautunutta, epäilyttävän näköistä urosta, joka voisi hetkenä minä hyvänsä lyödä Hackmanin veitsen kurkulleni, rauhoitun ja nautin päivällisestäni täysin siemauksin. Makuelämyksen täydentää lentoemännän suosittelema jälkiruokaviini, joka on hänen mukaansa kuin linnunmaitoa ja vähän "by the way" mentaliteetillä ilmaistuna, vielä sangen hintavaakin. Emme siis voi mitenkään vastustaa kiusasta olla nauttimatta tätä nielua ihanasti voitelevaa nektaria. Ruokailun päätyttyä raapustan hätäisesti kaikkien viinien nimet mieheni sudokulehden reunaan, sillä kukapa tietää jos joitakin näistä uusista tuttavuuksista tulisi hakittua pullollinen tai kaksi pimeiden talvi-iltojen ratoksi.

Tutustuminen ihmepenkin salattuihin ominaisuuksiin jatkuu. Löydän lokeron, jonka uumenista nostan esiin pienen pussukan. Pussukan sisältöä on selvästi mietitty hyvin tarkkaan, sillä se sisältää kaikkea fantsua, joita lennonaikana tullaan tarvitsemaan. Pehmoiset resorittomat unisukat, korvatulpat, silmämaskin, hammasharja/hammastahna putkilon lentoyhtiön logolla varustettuna, kosteusvoidetta sekä partahöylän ja vaahdon. Sipaisen unisukat koipiini ja lähden pussukan kanssa iltapesulle. Hyvä ruoka ja rentouttava viini ovat tehneet tehtävänsä, enkä jaksa avata edessäni olevaa viihdekeskusta. Painan yhtä napeista ja tunnen kuinka penkki alkaa liukua pehmeästi alaspäin siten, että olen lopulta makuuasennossa. Pöyhin tyynyni ja vedä peiton korvilleni. Hetken kuluttua olenkin jo umpiunessa.

Heräilen vaimeisiin ääniin monta tuntia myöhemmin, kun matkaa Helsinkiin on jäljellä enää reilu tunti. Nautimme maittavan aamiaisen ja pian sen jälkeen tunnemme kevyen tömähdyksen, kun koneen pyörät iskeytyvät kotimaan kamaralle. Olemme virkeitä hyvin nukutun yön jälkeen ja edessämme oleva reilut kolmetuntia kestävä ajomatka Jyväskylään ei tunnu lainkaan vastemieliseltä.

Ajomatkan aikana kertaamme tapahtunutta ja toteamme, kuinka toisenlaista tuo lentomatkustaminen voi parhaimmillaan olla. Päätämme tutkia heti kotiin päästyämme paljonko se maksaisi, jos vaikka seuraavan kerran....... Hinnan nähtyämme tulemme siihen tulokseen, että turistiluokassa lentäminen on itseasissa ihan OK. Tämä olkoon sellainen "once in life time" juttu. Ellemme sitten voita lotossa tai lentämällä ensin miljoona kilometriä tule tienanneeksi finnairpluspisteillä mahdollisuuden matkustusluokan korottamiseen.

EB on siististi Cool !

Päätin jatkaa vielä hieman tällä matkustus teemalla. Siskoni lähti tänään tyttärensä kanssa Istanbuliin ja kun soittelin heille hyvän matkan toivotuksia, istuivat he juuri expres-bussissa matkalla Helsinkiin. Siitä muistui mieleeni pari hupaisaa linja-auto matkaa jotka haluan kanssanne jakaa. Linja-autossa ON tunnelmaa, sen saatte kohta nähdä.

Olimme viettäneet Tarjan kanssa muutaman päivän Tukholmassa hänen miehensä siskon luona vierailulla ja meitä oli pidetty, kuin piispaa pappilassa. Olimme käyneet ostoksilla ja kierrelleet kuninkaanlinnassa. Vaikka olen käynyt Tukholmassa useita kertoja tämä oli ensimmäinen visiittini linnaan. Valitettavasti emme kuitenkaan päässeet tutustumaan aivan kaikkiin yleisölle yleensä avoinnaoleviin tiloihin, sillä siellä oli aloitettu Presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion valtiovierailulletulon valmistelut. Myhäilimme tyytyväisinä, kun totesimme kuinka hyvissä ajoin presidenttiparimme tuloon aletaan naapurimaassa valmistautua.  Teimme matkan lentäen, sillä löysimme edullisen paketin Finnairilta ja kuten kaikki tiedämme - lentäen olisit jo perillä. Näin ollen jätimme Viking-maailman surutta väliin ja laskimme, että saamme nauttia enemmän ajasta paikanpäällä. Reissu meni nappiin ja saavuimme Helsinkiin väsyneinä, mutta onnellisina. Heti kun saimme laukut hihnalta suuntasimme odotusaulaan jossa tiesimme linja-autojen aikataulujen sijaitsevan. Huomasimme pian, että autoja menee todella hyvin päiväsaikaan ja toisissa lähdöissä oli vaihtoja, toisissa ei. Vajaan tunnin odottelun jälkeen lähtölaituriin kaartaa pienehköbussi, jonka kuljettaja ilmoittaa meille, että hän ajaa meidät pois täältä lentokentän alueelta ja muutaman kilometrin päässä odottaa se varsinainen bussi, johon suoritetaan myös maksu.

Odottelimme tätä uutta bussia tovin ja astuin sitten sisään siskoni vanavedessä. Hän kysyi kuljettajalta meneköö tämä Lahteen johon kuljettaja antoi myöntävän vastauksen. Alkaessaan naputella kuittia kiekaisin taakaa, että me olemme kyllä menossa Jyväskylään sitten vielä. Rahastus hoidettin Jyväskylään asti ja viipotimme peräkanaa auton keskiosasta hieman taaksemaksi. Koska bussissa oli hyvin tilaa istuimme vierekkäin, mutta eripuolille keskikäytävää. Näin saimme paremmin tilaa oikoilla ketaroitamme ja koska olimme jo puhuneet niin paljon, ajattelimme, josko saisimme vaikka unenpäästä kiinni. Olimme napanneet Helsingista matkaamme paninit, jonka Tarja söi kokonaan, sulloi paperin edessäolevan istuimen taskuun ja minä jätin vielä puolet omastani myöhempää käyttöä varten. Muistelimme, että aikataulu on todella tiukka Lahdessa, joten on syytä suoriutua ulos enempiä venyttelemättä. Teimme matkaa päät retkuen vaipuen välillä jonkilaiseen horteeseen. Kun bussi kaartoi Lahden matkahuollon pihaan keräsimme ripeästi kimpsumme ja kiirehdimme ulos odottamaan laukkujamme bussin "ruumasta". Koska kyydissä kuljetetaan myös rahtia, oli kuljettaja melkein kokonaan säilytystilassa, kun haartoi laukkujamme säilön uumenista.

Napsautimme trollien kahvat kaakkoon ja riensimme kengänkorot tultaiskien suoraan matkahuoltoon sisälle ja siinä vauhdissa ennätin havaita monitoreista, että Jyväskylän bussi lähtee laiturilta viisi muutaman minuutin kuluttua. Kun singahdimme ovista ulos, rakennuksen toiselle puolelle näimme heti, että laituri 5 oli vielä tyhjä. Mutta lähes samalla sekunilla havaitsimme auton, joka alkaa peruutella laituriin. Matkustajia oli nousemassa kyytiin meidän lisäksemme jokunen ja jonottaessamme sisäänpääsyä vetäisin kuitin taskustani. Siskolleni tuli hätä etsiä omaa lippuaan ja siinä meinasi jo paniikki iskeä, kun ei heti muistanut, mihin väliin se oli tullut sullottua. Lippu kuitenkin löytyi ja työnnyimme sisään. Ojensin kuitin kuljettajalle ja tuijotin häntä hetken. Laskin katseeni hänen rintapielessään olevaan nimikylttiin ja pyörittelin mielessäni päätäni. Taivalsin keskikäytävää taas enemmän sinne takaosan puolelle ja rojahdin penkkiin istumaan. Siskoni istui viereeni aivan samoin, kun matkalla Helsingistä Lahteen. Hetken kuluttua kuuleen siskoni lausuvan kuiskaten "Tujo". Käännän päätäni ja näen hänen poskiensa pullistuneen pidätetystä naurusta. Hän katsoo minua vinosti ja osoittaa edessään olevaa penkkiä ja sieltä pilkistävää paniininpareria. Ratkesimme hillittömään nauruun. Nauroin niin, että ihan päähän sattui. Sopersin nauruntyrskähdyksieni lomasta, että ihmettelinkin jo, kuinka täällä kuskit voivat olla niin saman näköisiä ja saman nimisiä. Nauramisemme yltyi entisestään. Edessämme istuva nainen oli istunut edessämme myös aikaisemmin ja oli ihmetellyt kovasti, mihin kummaan me oikein lähdimme. Hän oli nimittäin kuullut, että olemme matkalla Jyväskylään. Nauroimme lisää kun aloimme spekuloimaan sillä, että entä jos olisimme vielä myöhästyneet tästä kyydistä, jossa jo itseasiassa olimme olleet. Voi hyvät hyssykät kuitenkin. Teimme matkaa hilpeissä tunnelmissa. Tuntui, että pysähdys oli jokaikisellä maitolaiturilla. Tulemme Joutsaan ja kuljettaja sammuttaa moottorin, kerää tavaransa ja ottaa vaihtomiehen vastaan. Sitten hän astelee vakain askelin keskikäytävää pitkin eteemme ja ilmoittaa, että mikäli rouvat haluavat taas tehdä pienen kierroksen matkahuollon tiloissa, on siihen aikaa noin viitisen minuuttia. Nyt nauravat meidän lisäksemme myös muut matkustajat, jotka ovat tietoisi kaikista käänteistämme. Jäämme kuitenkin paikallemme ja päätämme myös pysy siinä. Ihan tänne Jyväskylään asti.


Toinen Express-bussi episodi liittyy matkustamiseen yöaikana. Saavuimme Tarjan kanssa Teneriffalta puolenyönjälkeen Helsinkiin. Paleli, nukutti ja nälkäkin kurni vatsassa. Olimme menettäneet jatkoyhteytemme Tikkakoskelle, koska lähtömme Teneriffalta myöhästyi. Ajatus siitä, että olisimme jo klo 00:30 omissa vällyissämme vesittyi ikävästi. Raahauduimme taas tuijottamaan bussiaikatauluja ja totesimme meidän joutuvan notkumaan kentällä vielä puolitoista tuntia. No, aika kului ja pääsimme viimein astumaan lämpöiseen kyytiin. Puhalsin niskatuen valmiiksi ja haaveilin kuinka voin käperyä mahdollisimman hyvään asentoon ja antaa unen tulla. Hetki ennen lähtöä laiturille ilmestyy pariskunta, josta mies on juovuksissa, kuin tolppa-apina. Hän tuijottaa mitään näkemättömin silmin eteensä ja vain tupakan punainen hehku valaisee aika ajoin hänen kasvojaan. Kuulemme rouvan matalaa mutinaa, jolla hän yrittää houkutella miestä kyytiin. Kaveri seisoo paikoillaan kuin liimattuna ja ilmoittaa rehvakkaasti, että ei tässä mitään kiirettä ole. Hän polttaa tupakkansa rauhassa. Rouva astuu vaitonaisena autoon ja antaa kuitin, jonka on ostanut jo aikaisemmin. Ukko jurrittaa pihassa. Kuski puuttuu asiaa ja kehoittaa miestä nousemaan autoon. Mitään ei tapahdu. Savukiehkurat vain leijailevat kosteassa ilmassa. Kuski luo anovan katsee taustapeilin kautta rouvaan ja kysyy josko hän saisi miehen sisälle, jotta pääsemme jatkamaan matkaa, sillä aikataulussa pitäisi pysyä. Rouva pomppaa ylös ja käy pyytämässä miehen kyytiin, joka tällä kertaa tottelee ja astuu horjahdellen sisään. Alkaa armoton vääntö kadonneesta, jo aikaisemmin maksetusta lipusta. Äänet nousevat ja tilanne näyttää hetken toivottomalta. Lopulta rouva ymmärtää, että kuski ei voi luottaa kyllä mulla oli se vielä asken vakuutteluihin vaan tinat on nyt lyötävä tiskiin. Onneksi rouva kaivaa kuettaan ja saadaan ovet kiinni ja matka voi alkaa.

Arvatkaapa vain kenen taakse tämä ihastuttava pariskunta lyöttäytyy istumaan? Aivan oikein. Minun taakseni. Nainen ikkunanpuolelle ja mies käytävän. Alkaa armoton venkalehtiminen ja mukavan asennon hakeminen. Vieressäni oleva penkki muljuaa ja tärisee polvien ja käsien vääntelystä. Lähetän hiljaisen toiveen mielessäni, että rauhottuisi jo aloilleen. Mitä vielä. Tästä se ralli vasta alkaa. Emme ennätä ajaa kuin kehä kolmoselle, kun tämä kännikala ottaa jalat alleen tupakan roikkuessa suupielessä. Hän horjahtee holtittomasti bussin käytävällä ja suunnistaa kuljettajaa kohti. Pitäsi päästä tupakalle ! Häntä kehoitetaan palaamaan paikalleen. Mies inttää tupakkatauosta. Katson väsyneenä ikkunasta ulos ja huokaan. Lopulta mies luovuttaa ja hoippuu takaisin paikalleen. Alkaa vuolas lirkuttelu, jossa tunnustetaan rakkautta ja ylistetään rouvan ihanuttaa. Kysytään rouvalta viinaa. Kun rouva ilmoittaa ettei viina ole tarjolla, lirkutus loppuu kuin seinään ja äijä kampeaa pystyyn. Alkaa taas hoippuminen kuljettajaa kohti ja toivomus päästä tupakalle. Kuski ilmoittaa että, tauko pidetään Hartolassa, Jari-Pekassa, mikäli aikataulu sallii. Mies känisee kuskille ja ilmoittaa, kuinka virkainoinen ja paskamainen jätkä tämä on. Jupisten umpimielisenä palaa paikalleen ja aloittaa taas penkin natisuttamisen. Katsomme Tarjan kanssa pimeässä toisiamme ja pudistelemme päätämme. Hetken päästä kaveri älyää kysäistä takavasemmalta, olisiko siellä kennelläkään mahdollisesti halua tarjota hänelle viinapaukut. Ei ollut. Kuskia sätitään kovaan ääneen. Nukumisesta ei tule mitään. Rouva yrittää toppuutella, mutta se on kuin heittäisi bensaa tuleen. Hän ei ymmärrä lainkaan, kuinka joku VOI olla niin ahdasmielinen ettei pysähdy muutamaksi minuutiksi, että hän saisi käydä tupakalla. Mittani alkaa olla täysi. Käännyn miehen puoleen ja kysyn selkeällä ja tiukalla äänellä onko hän ihan oikeasti sitä mieltä, että tämä bussi tulisi pysäyttää vain HÄNEN tupakkataukonsa vuoksi? Hetken hän katsoo minua silmät harittaen ja vetäytyy sitten tuolissaan taaksepäin. Tovin päästä  aistin epämiellyttävän vanhan viinan löyhkän, kun karpaasi työntää päänsä penkkiemme välissä olevaan rakoon ja söpöttää sieltä, kuinka en voi ymmärtää tupakanhimon  mahdottomaksi käyvää tuskaa, kun en itse polta. Totean hänelle, että minä poltan kyllä itsekin, mutta otan myös toiset ihmiset huomioon ja sitä samaa toivon myös häneltä. Kuutti sujahtaa istuinten välistä ja häiskä napsauttaa turpansa kiinni. Pienoista jupinaa kuuluu kaiken aikaa, eikä hän enää kykenen istumaan aloillaan vaan alkaa pyhiinvaelusmatkansa kohti kuljettajaa. Tällä kertaa hän saa iloisia uutisia. Kuski ilmoittaa meidän olevan kohta Hartolassa, jossa pidetään kymmenen minuutin tauko.
Hepun naama loistaa kuin Naantalin aurinko. Hän kasvaa suorastaan pituutta, kun ilmoittaa koko bussille äänekkäästi taukomahdollisuudesta ihan hetken kuluttua. Hyvämielisen näköinen veijari kampeaa omalle paikalleen. Kun bussi pysähtyy Jari-Pekan parkkialueelle ja ovet avautuvat seisoo tämä hemmo, kuin matkanjohtaja ikään kaikkien edessä ilmoittaen suurieleisesti tarjoavansa kaikille halukkaille tupakan. Tässä vaiheessa ei voi muuta kuin revetä nauramaan. Tyrskähdyksiä kuuluu sieltä täältä ja rouva tuntuu huokaisevan helpotuksesta. Matka Hartolasta Jyväskylään sujuu rauhallisissa merkeissä, ellei sitten oteta huomioon lievää sukkamehunlemua, joka kantautuu nenääni, sillä setä on päättänyt riisua kenkänsä pois ja nostaa koipensa edessäolevan tuolin selkänojalle. Kyllä linjuriauto on se maantien ässä !  Ja Expresbussit todellakin siististi Cool.

Unohtumaton Villa Ingrid

 Espanja, Mijas 17. - 25.10.2008

Meillä yhdellä  jos toisella  lienee kokemusta matkoiltaan siitä, kun kaikki ei mene ihan nappiin. Tämä matka oli yksi sellainen ja siksi myös niin ikimuistoinen. Jälkeenpäin ajatellen on vain hyvä, jos reissuissa on vähän rosoja.Ne jäävät paremmin mieleen ja usein saa vielä makeat naurut jälkeenkinpäin.

Tälle matkalle lähdimme kahden ystäväpariskunnan kanssa tarkoituksena viettää oikein hauska loma kauniissa ympärisössä, golfkentän läheisyydessä ja majoituksen osalta hieman luksustakin mielessämme. Päätimme vuokrata käyttöömme Villan, sillä meistä oli mukava ajatus saada omaa rauhaa ja koko porukka samankaton alle. Löysimme sivuston, jossa oli ympärimaailmaa yksityisten omistamia asuntoja vuokrattavana. Teimme hakuja Espanjaan, josta yksilöimme Fuengirolan alueen ja sieltä Mijaksen. Vaihtoehtoja alkoikin löytyä ihan mukavasti. Kukin meistä tahoillaan arvuutteli kohteiden sopivuutta sekä hinta /laatu suhdetta ja niinpä lukuisten vaihtoehtojen joukosta seuloutui tämä helmi... Villa Ingrid.

Sivuston esittely kuvista meille aukeni mitä miellytävin kohde. Punainen nahanhoitotuotteilla  kiillotettu sohva näytti ihastuttavalta väripilkulta olohuoneen muuten niin vaaleiden ja modernien huonekalujen joukossa. Ruokasalin ainakin 12- hengenpöytä, katosta roikkuvine kynttiläkruunuineen oli sijoitettu ikkunaseinän eteen, josta avautui kaunis maisema alas laaksoon. (kts.kuva yllä)  Makuuhuoneet omine kylpyhuoneineen oli todellakin plussaa. Kohteessa oli myös täysin varusteltu keittiö sisältäen ruokailuvälineen, kipot, kiulut ja astiastot. Talon puutarhassa sijaitsi reilunkokoinen uima-alas aurikotuoleineen ja kukkaistutuksineen. Ja mikä parasta - golfkenttä oli melkein kivenheiton päässä. Mitä vielä voisi toivoa enemmän?? Täydellinen kohde. Teimme varauksen ja aloimme odottamaan matkaa.

Vihdoinkin koitti se hetki, jolloin tapaamme Helsiki-Vantaan lentokentällä ja kilistelemme kuohuviiniä posket innostuksesta hehkuen. Tapaamme siellä pari tuttua kaveria, jotka ovat myös menossa golfaamaan samaan paikkaan ollen majoitusta vailla ensimmäiseksi yöksi. Lupaamme hövelisti majoittaa heidät villaan, sillä siellähän on runsaasti tilaa ja upeat puitteet. Lentomme lähtee myöhään illalla ja saavumme Malagaan puolenyön jälkeen. Olemme tehneet diilin paikallisen suomalaisen taksiyrittäjän kanssa joka hakee meidät kentältä ja kuskaa muutenkin tarvittaessa lomamme aikana. Saavumme Villa Ingridiin ja seuraamme meille annettuja ohjeita avainten suhteen. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen avaimet löytyvät ja astumme sisään. Menee tovi ennenkuin saamme valaistuksen osittain toimimaan. Pyrähtelemme hämärän hyssyssä sinne tänne ja teemme nopeat päätökset siitä, minkä makuuhuoneen kukin itselleen valikoi. Säntäämme ulos ja näemme kauniisti valaistun uima-altaan, jonka äärellä nautimme vielä drinkit ja vetäydymme sitten pikkuhiljaa väsyneinä nukkumaan. Odotamme aamua, jolloin näemme kaiken päivänvalossa ja täydessä loistossaan.

Heräämme kauniiseen auringonpaisteesseen ja samalla myös karmeaan todellisuuteen. Villan loistonajat ovat olleet ja menneet. Nahkasohva on menettänyt kiiltonsa ajat sitten ja kynttiläkruunujen säihke näkyy ikuisesti sammuneen. Siivojia ei ole käynyt talossa kymmenneen vuoteen ja on selvästi nähtävissa, että talon muutaman tulipesän hormien kautta on liuta lintuja käynyt mellastamassa osassa talon huoneista. Paksupölykerrös kuorruttaa kaikkia pintoja ja keskikerroksen sinänsä ihastuttavan ja erikoisen sisällä olevan pienen piazzan keskellä olevassa sisäuima-altaassa kelluu vihreässä vedessä vanha työrukkanen.....  Ruokailuryhmän ympärille kokoonnumme apeahkoissa tunnelmissa. Joku on keittänyt kahvit ja yövieraamme ovat jo jatkaneet matkaansa. Alamme pohtia kuinka on viisainta menetellä. Mallu tokaisee, että hän ottaa kyllä trollin alleen ja kävelee lähistöllä sijaitsevaan Hotelli Radisson Sassiin. Räjähdämme nauramaan, vaikka tuo ajatus kyllä tuntui juuri silloin erittäin houkuttelevalta. Päätämme soittaa henkilölle jonka kanssa on asian tiimoilta käyty keskusteluja aikaisemmin ja riennämme kiireen vilkkaa Mijas-golfiin, sillä tiiausaika painaa päälle. Koko kierroksen ajan yritämme yhteyttä vuokralle antaneeseen henkilöön ja lopulta tärppää. Hän on aivan ihmeissään väitteistämme ja vakuuttaa siellä käyneen siivojien panemassa paikat kuntoon. Hän lupaa vielä tutkia asiaa ja olla yhteydessä myöhemmin.

Taivaalle alkaa kerääntyä uhkaavan näköisiä sadepilviä ja pian tuleekin vettä kaatamalla. Raahaudumme litimärkinä klubille ja päätämme pienen kuivattelun jälkeen jäädä sinne syömään. Viiniä tilataan pöytään ja tunnelma on kaikesta huolimatta riehakas. Kun sitten saavumme takaisin talolle näemme kaksi isohkoa lintua istumassa ilmeisesti entisen kirjastohuoneen verhotankojen yläpuolella. Hätistelemme ne ulos ja lähdemme tutkimaan taloa tarkemmin. Huomaamme "piazzan" yhdellä seinustalla oven ja sen takaa löydämme tilan, jossa on paneloidut seinät ja yllätys, yllätys Helon saunakiuas, mutta ei lauteita ! Miehet testaavat välittömästi onko kiuas "hengissä" ja koska se raksahtaa tulille, niin päätämme roudata kolme keittiön tuolia lauteiksi ja kattilan sekä soppakauhan löylynheittoon. Saunomme siis melko eksoottisissa olosuhteissa ja välillä kipitämme uima-altaaseen vilvoittelemaan. Koska tämän "saunan" yhteydessä ei ole suihkua käymme peseytymässä kukin omissa kylpyhuoneissamme. Minä hyppään meidän kylpyammesuihkuun ensin. Kun olen saanut peseydyttyä kuuleen armotonta kiroamista makuuhuoneenpuolelta. Viemäri ei ollut jaksanut vetää siinä tahdissa, kun suihku "lauloi". Osa vedestä oli karannut makuuhuoneenpuolelle ja siitä alkoi sitten lattioiden kuivaus pyyhkein ja kaikin saatavilla olevin vettä hyvin imevin rätein ja rievuin. Lopulta istuimme taas saunapuhtaina keittiönpöydän ympärillä miettien mitä ihmettä voimme tehdä. Ilta alkoi hämärtyä. Sytytimme muutamat kynttilät, avasimme viinipullon, jos toisenkin ja lausuimme ponsia. Huomenna.  Huomenna sanotaan suorat sanat ja VAADITAAN paikalle siivoojia !

Uskon, että jo tiedätte kuinka tässä jutussä kävi. Yhteyshenkilöön ei saatu enää yhteyttä. Siivoojat eivät koskaan saapuneet. Pidimme palaverin ja päätimme siivota porukalla ne paikat talossa, joissa meidän oli pakko oleskella. Golfkierroksen jälkeen tuumasta toimeen ja sinä iltana tuntui jo paljon paremmalta. Aikaisemmin mainitsemieni lintujen lisäksi ausunnosta löytyi myös toinen, hyönteistä suurempi öttiäinen. Istumme iltaa ja yksi rouvista pistäytyy omassa makuuhuoneessaan. Hetken päästä kuuluu viiltävä huuto ja tiukka käsky miehen saapua välittömästi paikalle. Ryntäämme kaikki alakertaan ja löydämme rouvan tuolilta seisomassa. Wc:stä tulleessaan hän oli törmännyt gekkoon, joka oli paeta vilistänyt sängyn alle piiloon. Miehet aloittivat jahdin ja me rouvat olimme häsyssä mukana hiuskiinnepurkkiemme kanssa. Lisko saatiin kyörättyä ulos ja illanviettoa saatettiin jatkaa levollisin mielin.  Ainut hoidettu osa tästä kokonaisuudesta oli piha-alue. Ilmeisesti siellä on kiinteistönomistajan pakko palkata ulkopuolinen puutarhuri pitämään julkisivut kunnossa. Vaikka kaikki ei mennytkään kuten Strömsöössa, niin meillä oli kuitenkin todella hauska ja mukava loma. Näissä odottamattomissa tilanteissa omilla asenteilla on valtavan suuri merkitys. Kukaan meistä ei suostunut pahoittamaan mieltää näiden tapahtumien edessä, vaan päätimme tehdä sen minkä voimme ja unohtaa sen mille emme voineet mitään. Siksi kai lomamme onnistui kaikestahuolimatta todella hyvin. Ja HAUSKAA OLI.  Kun taksi tuli meitä viikonpäästä noutamaan ja oli aika painaa Villa Ingridin ovi lopullisesti kiinni, emme tunteneet minkäänlaista haikeutta. Jokainen meistä tuijotti taloa hetken, ja sitten ajoimme pois.