Oltiin tyttöporukalla viime kesänä Roomassa. Ihanassa ikuisessa kaupungissa, jonne haluan matkustaa vielä uudelleen. Kuuluisimmat nähtävyydet ovat kävelymatkan päässä toisistaan ja tottakai, muodin mekassa kun ollaan, niin tulihan niitä kierrettyä - vaatekauppoja. En pidä itseäni minään himoshoppailijana, mutta tuolla kyllä karkasi mopo täysin käsistä.
Siinä jumalattomassa helteessä varmaan pääni pehmeni niin paljon, että kontrolli pääsi pettämään. Eikä tietenkään ollut minkäälaista "jarrua"mukana (mieheni) joka olisi pidätellyt tai taluttanut kaikkien niiden vaaterekkien ulottumattomiin. Ehei ! Olin matkalla kahden shoppailulle täysin väsymättömän ladyn kanssa. Nämä tyylinsä löytäneet naiset vainusivat laatu / hinta suhteeltaan sopivia kohteita joihin teimme onnistuneita iskujamme. Minä paahdoin täysillä mukana ja seurasin, kuinka vikkelästi ja harjaantunein ottein he osasivat juoksuttaa sormiaan tangoilla vetäisten esiin toinen toistaan haluttavampia vaatekappaleita. Ostospussit räikien siirryimme aina seuraavaan kohteeseen. Ja kohteiden määrähän oli loputon. Kolusimme vaatekauppojen lisäksi laukku-, koru- ja kenkäkaupat sekä katumyynti kojut.
Olimme varustautuneet kierroksillemme hyvillä kengillä (täydellisen shoppailupäivän ehdoton edellytys) sekä vesipulloilla. Kaupungissa oli useita piazzoja, joiden laitamilla tai keskellä sijaitsi vesipisteitä, joista voi käydä juomapullojaan täyttämässä. Näissä vesipisteissä kävivät Italiaanot huuhtelemassa päitään ja koiratkin latkivat vetensä tottuneesti. Välillä pysähdyimme johonkin viihtyisän näköiseen tavernaan puraisemaan jotakin perin Italialaista, kuten pastaa, pizzaa tai risottoa. Lasillinen valkoviiniä kyytipojaksi ja jo vain jaksoi taas matkaa jatkaa.
Tyttöporukassa tehdyillä reissuilla on ihan omanlaisensa fiilis. Aamut alkanvat mahdottomalla sutimisella, kun kaikki tungeksivat kylpyhuoneeseen ja aloittavat ehostuksen. Meikkipussit rehottavat avonaisina. Lämpörullat ja suoristusraudat kuumenevat. Parfyymit tuoksuvat ja korot kopisevat. Seisoskellaan vaatekaappien edessä ja mietitään, mitä laitettaisiin päälle. Jos alaosa on sopiva, niin ainakin yläosa vaihdetaan pariin kertaan ennenkuin oikea asukokonaisuus on löytynyt. Mikäli on ollut niin turhamainen ja ajattelematon, että kaikesta huolimatta tuli keikkuttua korkokengissä koko edellinen päivä, niin seuraavana aamuna viimeistään on "maksun aika". Varpaiden ja / tai kantapäiden rakot laastaroidaan uutta koetusta kestämään ja saatetaanpa sujauttaa mukaan jopa vaihtokengät.
Ostoskierrokselta palataan hotellille jalkojensyrjillä. Väsyneinä, mutta onnellisina. Kaadetaan lasillinen viiniä ja esitellään saalis. Nyökytellään hyväksyvästi päitä ja ollaan iloisia kaverin puolesta, siitä, että hän on onnistunut tekemään tämän uskomattoman ihanan ja tarpeellisen löydön. Rutistellaan muovipussit ja paperikassit roskiin ja aloitetaan huokailu mahtaakohan matkalaukkuun enää sopia mitään. Ensimmäiset huolestuneisuuen rypyt nousevat otsalle, kun arvuutellaan matkalaukun painoa ja herätään ajatukseen myös ylipainon mahdollisuudesta.
Neljä päivää olin täysiverinen shoppailija, mutta sitten tuli stoppi. Täydellinen osto ähky. Vannoin, etten osta vuoteen MITÄÄN. Puserot, mekot, laukut ja kaikenlaiset killuttimet vilisivät silmissäni. En halunnut nähdä enää minkäälaista rättiä tai kretonkia. Lentokentällä parkkeerasin istumaan lähtöporttimme läheisyyteen ja kaivoin hyvän kirjan esille. Matkaseuralaiseni jaksoivat kierrellä vielä lentokentän taxfree-myymälöissä ja taisipa sieltä tarttua matkaan pussukka tai kaksi. Täytyy tunnustaan, että heikkona hetkenä tuli luvattua liikoja. Vuosi olla ostamatta mitään on näköjään mahdoton tehtävä, mutta tuohon samaan hurmokseen ja hulvattomuuten tulen tuskin lankeamaan ihan kohta uudelleen. Kiitos Tarja ja Ulla erittäin hauskasta ja antoisasta matkasta. Mihin ja milloin ? - mennään seuraavaksi ?
Siinä jumalattomassa helteessä varmaan pääni pehmeni niin paljon, että kontrolli pääsi pettämään. Eikä tietenkään ollut minkäälaista "jarrua"mukana (mieheni) joka olisi pidätellyt tai taluttanut kaikkien niiden vaaterekkien ulottumattomiin. Ehei ! Olin matkalla kahden shoppailulle täysin väsymättömän ladyn kanssa. Nämä tyylinsä löytäneet naiset vainusivat laatu / hinta suhteeltaan sopivia kohteita joihin teimme onnistuneita iskujamme. Minä paahdoin täysillä mukana ja seurasin, kuinka vikkelästi ja harjaantunein ottein he osasivat juoksuttaa sormiaan tangoilla vetäisten esiin toinen toistaan haluttavampia vaatekappaleita. Ostospussit räikien siirryimme aina seuraavaan kohteeseen. Ja kohteiden määrähän oli loputon. Kolusimme vaatekauppojen lisäksi laukku-, koru- ja kenkäkaupat sekä katumyynti kojut.
Olimme varustautuneet kierroksillemme hyvillä kengillä (täydellisen shoppailupäivän ehdoton edellytys) sekä vesipulloilla. Kaupungissa oli useita piazzoja, joiden laitamilla tai keskellä sijaitsi vesipisteitä, joista voi käydä juomapullojaan täyttämässä. Näissä vesipisteissä kävivät Italiaanot huuhtelemassa päitään ja koiratkin latkivat vetensä tottuneesti. Välillä pysähdyimme johonkin viihtyisän näköiseen tavernaan puraisemaan jotakin perin Italialaista, kuten pastaa, pizzaa tai risottoa. Lasillinen valkoviiniä kyytipojaksi ja jo vain jaksoi taas matkaa jatkaa.
Tyttöporukassa tehdyillä reissuilla on ihan omanlaisensa fiilis. Aamut alkanvat mahdottomalla sutimisella, kun kaikki tungeksivat kylpyhuoneeseen ja aloittavat ehostuksen. Meikkipussit rehottavat avonaisina. Lämpörullat ja suoristusraudat kuumenevat. Parfyymit tuoksuvat ja korot kopisevat. Seisoskellaan vaatekaappien edessä ja mietitään, mitä laitettaisiin päälle. Jos alaosa on sopiva, niin ainakin yläosa vaihdetaan pariin kertaan ennenkuin oikea asukokonaisuus on löytynyt. Mikäli on ollut niin turhamainen ja ajattelematon, että kaikesta huolimatta tuli keikkuttua korkokengissä koko edellinen päivä, niin seuraavana aamuna viimeistään on "maksun aika". Varpaiden ja / tai kantapäiden rakot laastaroidaan uutta koetusta kestämään ja saatetaanpa sujauttaa mukaan jopa vaihtokengät.
Ostoskierrokselta palataan hotellille jalkojensyrjillä. Väsyneinä, mutta onnellisina. Kaadetaan lasillinen viiniä ja esitellään saalis. Nyökytellään hyväksyvästi päitä ja ollaan iloisia kaverin puolesta, siitä, että hän on onnistunut tekemään tämän uskomattoman ihanan ja tarpeellisen löydön. Rutistellaan muovipussit ja paperikassit roskiin ja aloitetaan huokailu mahtaakohan matkalaukkuun enää sopia mitään. Ensimmäiset huolestuneisuuen rypyt nousevat otsalle, kun arvuutellaan matkalaukun painoa ja herätään ajatukseen myös ylipainon mahdollisuudesta.
Neljä päivää olin täysiverinen shoppailija, mutta sitten tuli stoppi. Täydellinen osto ähky. Vannoin, etten osta vuoteen MITÄÄN. Puserot, mekot, laukut ja kaikenlaiset killuttimet vilisivät silmissäni. En halunnut nähdä enää minkäälaista rättiä tai kretonkia. Lentokentällä parkkeerasin istumaan lähtöporttimme läheisyyteen ja kaivoin hyvän kirjan esille. Matkaseuralaiseni jaksoivat kierrellä vielä lentokentän taxfree-myymälöissä ja taisipa sieltä tarttua matkaan pussukka tai kaksi. Täytyy tunnustaan, että heikkona hetkenä tuli luvattua liikoja. Vuosi olla ostamatta mitään on näköjään mahdoton tehtävä, mutta tuohon samaan hurmokseen ja hulvattomuuten tulen tuskin lankeamaan ihan kohta uudelleen. Kiitos Tarja ja Ulla erittäin hauskasta ja antoisasta matkasta. Mihin ja milloin ? - mennään seuraavaksi ?
