UUSI TULEMINEN

Onnistuin pääsemään eroon blogiani riivanneesta, aika ajoin näyttäytyneestä ei toivotusta materiaalista ( toivottavasti lopullisesti ) Koska bloggaaminen ON sangen mukavaa puuhaa, päätin palata taas pitkän tauon jälkeen tänne tarinoineni ja ajatuksineni.

Sisältö ei varmasti entisestä juurikaan muutu. Mukana menossa on edelleen nuo kaksi minulle rakasta koirulaista Malù ja Heta sekä tietenkin ihmiset, niin läheiset, kuin vieraat. Tapahtumat ja sattumukset. Harrastukset ja kotoiset askareet. Arki ja juhla.

  

Malú täytti kaksi viikkoa sitten 4-vuotta. Hän on edelleen oma persoonallinen itsensä. Rakastaa palloleikkejä yli kaiken, mutta on juuri nyt hyvin ihastunut tuohon kuvassa olevaan kumiluuhun. Ihastus johtunee siitä, että sen sisään voi piilottaa makupaloja, joita on mahdottoman mukava sen uumenista kuonolla ja tassuilla tonkia. Muutamassa päivässä neiti on kehittynyt hyvin taitavaksi. Siinä ei kauan kuono tuhise, kun herkut on onkaloista pistetty parempiin suihin.

Toinen "hupakko" Heta, tuli joulukuussa 3-vuotiaaksi, mutta koska neidillä alkoi muutama päivä sitten juoksut  ei suostunut millään naamakuvattavakseni. Aina kun kamera räpsähti näkyi tytöstä vain pelkka takapää housuineen päivineen :) Kuvataan Heta sitten, kun on suostuvainen poseeraamaan. Heta on edelleen hyvin, hyvin ujo kaikkia vieraita kohtaan. Meidän omien kesken kuitenkin hyvin vilkas ja erittäin kova puhumaan...

Kun ympäröivä luonto on pääasiassa mustavalkoinen on kotiin tullut kannettua leikkokukkia melkein jokaisella kauppareissulla. Sitä niin jo kaipaa vihreyttä ja vehreyttä. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet suomen helmikuuksi todella poikkeuksellisiä. Aurinko on paistanut ja lämpöasteitakin ollut. Tänään täällä Jyväskylässä jopa +6 astetta !  No. Viikonloppua kohti alkaa taas pakastaa ja sehän tietää jäisiä teitä ja taipaleita. Onneksi on Ice Buc- nastakengät. Muuten jäisi tyttöjen kanssa lenkit heittämättä.

Vielä pitää kuitenkin maltaa ennenkuin pääsee näitä kesäkukkia istuttamaan. Valon määrä on selvästi lisääntynyt.  Siltä osin kevään edistyminen antaa kummasti mieli hyvää ja vireyttä. Kun kaikki se mukava, kesä ja kärpäse on vielä edessä päin. Olen niiiiin "kesäihminen".

Täytyykin tässä poltella ennen kesän tuloa kaikki kynttilät pois. Sitä kun ei tule juurikaan suven aikaan harrastettua.

Auringon nousu tänäaamuna oli mahdottoman kaunis. Tilanne "eli" sitä mukaan, kun valon määrä kasvoi. Taivaan ranta oli uskomattoman värinen. Tämä kuva ei anna oikeutta niille hetkille, mutta kertonee kuitenkin jotaina siitä värien leikistä ja loistosta joka taivalla esittäytyi.


Mutta tässä kaikki nyt tällä erää... hämmästyin vähän, kun sain tämän blogini uudelleen "tulille" Laskin vain sormeni näppäimistölle aikalailla tohkeissani sen enempiä aihetta pohtimatta.

                                      Toivottavasti saan huomionne edelleen - ainakin silloin tällöin :)

MITÄ KUKAT KERTOVAT

Nämä kukat olivat äitini siunaustilaisuudessa laskettavissa kukkalaitteissa. Kävimme tänään sikoni kanssa haudalla ja keräsimme niihin kiinnitetyt muistosanat talteen. Samalla otimme kuvia. Kotiin palattuani latasin kuvatiedostot koneelleni ja sain ajatuksen tehdä rajauksia. Kuulostella, mitä mieleeni tulee, jos erotan ne siitä yhteydestä, jossa ne ovat olleet. Mitä ne voisivat kertoa nyt, kun niitä katsoo toiselta kantilta. Ja aloin kuulla musiikkia. Mitä ? Siitäpä teille tässä kerron.   

 

Tätä katsellessani kuulen selvästi Tuure Kilpeläisen. Eloon, eloon, eloon, eloon. Eloon, iloon elämään...

 Onko se tuo keltainen väri ? Napakasti kohollaan olevat terälehdet ja kaste niiden pinnassa ? Enpä osaa sanoa, mutta tämä auringonkukka on sanansa sanonut. Siis vaihdetaanpa biisiä.

 

 

 

 

Tämä on ehdottomasti tango ! Tiedän kyllä mikä tango, mutta en valitettavasti sen nimeä. Jos olette katsoneet elokuvan Naisen tuoksu, tiedätte mistä on kyse. Siinä Al Pacino taluttaa parketille naisen, joka on aina halunnut tanssia tangoa, mutta ei ole sitä aikaisemmin tehnyt, koska ei osaa. Tämän kavaljeerin käsivarsilla se kuitenkin sujui erittäin kauniisti ja intiimisti. Ruusu on puhunut. Entäs sitten...

 

 

 

Nyt lähdetiin ikuisen rakkauden poluille. "Sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä taivaani päällä maan..." Varmasti on tuo vaaleanpunainen-, hento- ja herkkä väri, joka nuo ajatukset synnyttää. Itse kukkakin on niin tuoreen ja uuden ja viattoman näköinen.  Jatketaanpa matkaa...

 

 

 

 

Ilmi selvästi Yö-yhtyeen "Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen..."  Siitä ei ole epäilystäkään. Tämän kohdalla yritin miettiä mitä muuta voisin kuulla, mutta kun tuo biisi nyt kerran itsepintaisesti päässäni soi, niin miksipä yrittää väkisin muuttaa. Eikö sitä monessa tapauksessa kehoiteta luottamaan intuitioon ?  

 

Mieleeni muistui slogan "kerro se kukkasin" ja niin tein työtä käskettyä. Näistäkin kukista oli niin moneksi. Mukana niin ilossa, kuin surussa.

 

Ja muistakaahan ystävät.   Take to time to smell roses  :)   

HELEÄÄ HELLUNTAITA

 

Ken muistaa vanhan sanonnan, "kellä ei ole heilaa helluntaina, niin ei myöskään koko kesänä!" Aloin funtsaamaan, että sanonta pitänee paikkansa. Uskomus tosin perustuu vain omakohtaiseen kokemukseeni.  Minulla kun  on ollut sama heila kesät, talvet jo pian kolmekymmentä vuotta. Ja niin sitä tuon "vanhan" heilan kanssa tämäkin päivä päätetään, joten tuleva kesä on turvattu.  

 

 

Kyllä tapahtuu luonnossa muutoksia ihan päivittäin, viikosta nyt puhumattakaan. Kielot eivät vielä ole kukassa, mutta lehdet jo hyvinkin komeina pistävät esiin maasta. Täällä Halssilassa on useita kielojen keräys paikkoja, joten kohta saa kimpun pöytään.

Norjanangervot ovat puhjenneet hentoiseen kukkaan tämän päivän aikana. Pensaisto ei ole vielä ihan täydessä loitossaan, mutta huomenna tai ylihuomenna voi tilanne olla jo ihan toinen. Harmi vain, ettei tämä kaunis pensas kuki kuin pari viikkoa....

Myös pihassa oleva vanha tammi on saanut hennot, vaalean vihreät lehtensä. Vielä perjantaina tästä ei näyttänyt olevan tietoakaan. Mikähän kumman taikayö se viime yö onkaan ollut ? Sillä..

...saman taikasauvan kosketus oli saanut Tuomenkin kukkimaan. Koko viikonlopun on ollut niin lämmintä myös yöllä, joten nyt on lähtenyt kasvut käyntiin sellaisella häipäkällä, että varmaan voisi nähdä kun silmut aukeavat, jos vain osaisi katsota.

  
Piharemontissa on ollut viikonloppu tauko. Raput alapihalta yläpihalle saatiin tähän pisteeseen perjantaina. Noiden harmaiden vallikievien kanssa temuaminen oli melkoinen urakka. Yksi kivi painoi niin paljon, että kaksi miestä sitä kivisaksien kanssa hiissasi paikoilleen. Siinäpä nyt ovat ja laatoitusta vaille.

Myös rinteeseen suunniteltujen istutusaltaiden rakentaminen on hyvällä mallilla. Viimeinen puuttu tuolta ylhäältä ja tietenkin mullat ja kasvit.

Mutta ei mitään niin hyvää, ettei jotain paahaakin. En ole enää täysin laskuissa mukana siinä, kuina monta punkkia on tytöistä nyt reilun viikon sisällä poistettu. Hetasta tänään kolme ja Malùsta toinen mokoma. Kaikkiaan pitkälle kolmattakymmentä luulisin. Tähän tulee muutos heti, kun saan trimmaajan taloon. Hän on nyt omien koiriensa kanssa ulkomailla näyttelyssä, mutta sovimme että kun sieltä palaa, niin pannaan kone käyntiin ja vedetän likat nakuiksi. Sen jälkeen vielä valeluliuos niskaan, niin jo on kumma jos vielä tarttuvat kiinni.

Minulle on kehittynyt ns. punkkisormenpäät. Vaikka turkit ovat tiheät ja vielä ruskeat, ettei näköhavaintoa voi niin helposti tehdä, niin sormihavainnon voi. Heitä kyllä näyttää jo selvästi ottavan päähän se kaiken aikainen tutkiminen ja tunnustelu sekä punkkilasson kanssa lähestyminen. Kiltisti kuitenkin antavat tehtävän suorittaa.  Toivottavasti nämä öttiäiset eivät ole ihan kaikkien sessujen riesana.

Kesän merkkejä bongaavat terveiset kaikille lukijoilleni :)    

ROUDAUSTA....

 

Nähdä maailma hiekanjyvässä ja taivas villikukassa,

pitää äärettömyys kämmenellään ja sisällyttää

tuntiin ikuisuus.......

-William Blake-

 

 

 

 

Kuinkahan suuri osa pyörittää esineitä kodissaan huoneesta toiseen ? Itse olen melkoinen pyörittäjä. Mielelläni vaihtaisin huonekalujenkin paikkaa, mutta siihen ei yksin ole mahdollisuutta koska tuo siippa ei aina oikein syty näille minun ajatuksilleni ja halulleni venkslata. Tänään osasin asetella sanani oikein ja "iskeä" otollisella hetkellä. Oikea ajoitus ja asian ilmaisutapa ovat aina hyvin merkittävässä asemassa silloin, kun "neuvottelee" miehensä kanssa ja toivoo saavansa tahtonsa läpi.

 

 

 

 

Sain päähäni että haluan muuttaa makuuhuoneen yläkerrasta keskikerrokseen. Perusteluiksi esitin sen, että huone on kesällä viileämpi ja hämärämpi ja eikös se nyt vain vaihtelukin ole välillä ihan hyvästä ?

 

Huomasin heti, että asiaa jäätiin pohtimaan, koska tyrmäys ei tullut heti suoralta kädeltä. Isäntä suoritti mittauksia niin huoneissa, kuin varmasti myös omassa mielessään ja päätti rentouttavasta pääsiäsvapaasta virkistyneenä suopua ajatukselle.   

 

 

 

 

Kyntteliköt, kukat ja verhot ovat helppoja siirreltäviä. Samoin kaikki muut koriste-esineet. Joillekkin tavaroille taas paikka on niin vakiintunut, ettei tulisi edes mieleeni muuttaa mitään.   

 

 

 

 

Aurinkoiset päivät ovat antaneet pontta kaikelle tekemiselle ja ajatuksille. Terassi on herätetty talven jäljiltä eloon ja luulen, että siellä tullaan nautitaan tänään iltapäiväkahvit. Ikkunoiden pesu, kukkien mullanvaihto ja armottoman kevät auringon paljastamat pölyiset pinnat eivät haittaa yhtään. Tarmokkaasti vain tarttumaan työhön.

 

Tuli tässä mieleeni, että makuuhuone on edelleen entisellä paikallaan..... tänäänhän on aprillipäivä.....ei kai tässä vielä käy niin, että minua on vedätetty.....

 

 

....sillä täytyy myöntää, että kyllä tuo yllä mainittu tekemistä odottavien töiden lista haittaa...ja varsinkin siinä se ikkunoiden pesu.

 

Siispä     aprilliä  !!!!  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KAIKKI VIELÄ EDESSÄPÄIN....

Olenko jo kertonut kuinka rakastan kevättä ? Jos en, niin nyt se julkituotakoon. Kevät on mielestäni se kaikista paras vuodenaika. Se on odotusta, se on uuden alkua, se on linnunlaulua, mullan tuoksua ja piteneviä päiviä. Ja ennenkaikkea se on valon lisääntymistä.

Ja voih !... Sitä hetkeä, kun ensimmäiset Leskenlehdet tai Krookukset pistävät esiin lumen keskeltä tai vielä karun ja lakaistuneen mättään siimeksestä.
Lienee tullut selväksi, että I LOVE SPRING.

Pääsiäinen on sitä aikaa, kun tähän oikein todella havahtuu. Eilen koirien kanssa päivälenkillä käydessäni huomasin, kuinka lumet ovat alkaneet sulaa. Pieniä puroja virtaili teillä siellä täällä ja kirkkaana paistava aurinko oli houkutellut ihmisiä ulkoilemaan. Jäällä istui niin pilkkijät, kuin auringonpalvojatkin. Hiihtäjät, koirien kanssa lenkkeilijät ja olipa siellä yksi pyörälläänkin. Ihmiset näyttivät iloisilta ja askeleet keveiltä. En taida olla tämän kevät huuman kanssa yksin.



 Koska noita luonnosta versovia kukkia saa vielä kuitenkin hetken odotella voi ilahduttaa itseään kukkakaupan hankinnoilla. Ostin Narsissikassin ja nyt odotellaan kukintoa. Kaivelin myös pääsiäiskoristepussukan varastojen kätköistä ja sieltä nostin tuon kanan pöytään "kotkottamaan." 







Pussia pemistellessäni löysin sulkia, munia ja
tipuja. Olipa siellä Kukkokin, joten täytyy tässä viikon mittaan lisäillä näitä pääsiäiselle tyypillisiä koristeita.

Voi olla, että lampaanviulu jää - tänäkin vuonna kauppaan. Joten päätin pistää tuon koriste lampaan munakynttilöiden kaveriksi. Ei sillä, etteikö tässä talossa lammas maistuisi... on vain niin huono kokemus sen valmistamisesta.

Kerran olen yrittänyt lammaspaistia laittaa ja epäonnistuin täydellisesti. Lihat päätyivät muistaakseni ystäväni koirille, jotka arvatenkin pyyhkivät viiksiään pitkään ja hartaasti tuon heille niin makoisan aterian päätteeksi.

Kauppareissulla tarttui käteeni kimppu neilikoita. Vinkin nappasin Suloista elämään blogista. Nyt nämä kauniit  ja todella kestävät kaunokaiset sulostuttavat olohuoneeni pöydällä.

Piinaviikko ei ole alkanut ollenkaan piinaavasti. Ainakin tällä Jyväskylässä aurinkopaistaa edelleen ja samanlaista on luvassa pitkälle tätä viikkoa. Siispä oikein hyvää kevättä ja pääsiäisen odotusta.    

 

 
 

K.E.S.Ä.Ä. ODOTELLESSA

Se hyväpuoli tammikuussa on, että kevät ja kesä ovat todellakin vasta edessä, kun taas joulukuussa ajattelee, niiden olevan takana. Maisema on ollut koko päivän musta-valkoinen, joten kaivelin tiedostojen uumenista kesäisiä kuvia, vähän kuin tarkistaakseni, mitä on tulossa, kun vielä vähän aikaa malttaa...

Tästä lähdetään kevättä kohti. Talvella on hyvä tehdä asioita, jotka jäisivät kesällä tekemättä. Yksi näistä on kaappien siivous. Keittiössä oli muutama kaappi päässyt melko pahasti reuhahtamaan ja tänään ne pistettiin uuteen kuosiin. Valitettavasti roskiin meni aika monta lähes puolillaan ollutta jauhopussia vanhentuneena. Täytyy jatkossa pitää tämä osasto paremmassa järjestyksessä. Tulee suotta ostettu uutta, kun entisiäkin on vielä jäljellä. Täpötäydestä kaapista tai laatikosta ei aina se tarvittava raaka-aine osu silmiin.

 Kesäkukkia ! Niitä pitää istuttaa heti, kun ei ole enää hallan vaaraa. Minulla ei ole mitään kestosuosikkia. Hankin kukkani aina ihan fiilispohjalta. Terassimme avautuu etelään, joten kukkien täytyy sietää hyvin auringonvaloa, jopa paahdetta.

Ja mikäpä on sen helpompaa ja nopeampaa ruoanlaittoa, kuin grillaaminen. Maissintähkät, täytetyt herkkusienet, Halloumijuusto, possu.... hups ! Tässähän herahtaa ihan vesi kielelle.

Mökkeily. Kesän ykkösjuttu. Mökkielämästä nautttivat myös ne meidän espanjattaret, Malú ja Heta.
Kun auto kaartaa pihaan ja ovet aukeavat, ovat tytöt salamana järvessä. Sen jälkeen tutkitaan tilukset.

Rannan tuntumassa myyrästely on heistä kaikista mukavinta. Järvellä kun jonkin verran tapahtuu.
On sorsapoikue, on lokkikivi, on kalastaja ja satunnaisesti lähteellä kävijät. Kaikille on pakko ilmoittaa, että täällä ollaan. Joskus vähän turhankin ponnekkaasti.

Näitä näkymiä voi tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Tähän maisemaan ei vaan kyllästy. Kohta, ihan kohta pääsen polskimaan minäkin.

Mutta. Olen tehnyt uuden vuoden lupauksen ja luvannut opetella elämään hetkessä. Palataan siis takaisin tähän hetkeen. Hyvähän se on tässä olla. Jokainen päivä ja jokainen hetki on yhtä arvokas. Oli kesä tai talvi.

SISUSTUSSUUNNITELMIA

Mieleni on jo pitkään tehnyt uusia verhot olohuoneeseen ja keittiö/ruokailutilaan. Nyt olen viimein ryhtynyt tuumasta toimeen ja olin yhteydessä Deco Store nimiseen myymälään. Ammattitaitoinen suunnittelija tunsi hyvin kankaat ja niiden olemuksen. Laskeutuvuuden, ommeltavuuden, valon vaikutukset jne. Hyvin pian hän myös kartoitti mikä tyyli on omaani ja osasi sen jälkeen esitellä sopivia kangasvaihtoehtoja. Sovimme, että hän tulee näytteiden kanssa meille kotiin. Kun pääsee näkemään kankaan oikeassa kohteessaan on päätöksen teko paljon, paljon helpompaa. Sopivien kankaiden ja värien löytyminen vaati häneltä kuitenkin kaksi käyntiä täällä meillä, mutta nyt on päätökset tehty ja kielipitkällä odotan verhojen valmistumista. Näillä valinnoilla tilat tulevat kokemaan melkoisen muutoksen. Kuvaan astuu sopivasti myös glamouria!

Talomme on melko suuri ja nyt kun olemme jääneet mieheni kanssa kahdestaan on kaksi huonetta käytännöllisesti katsoen suljettu kokonaan pois käytöstä. Toinen näistä vie kyllä ns. vierashuoneen virkaa, mutta tuo toinen.... se on jäänyt ylhäiseen yksinäisyyteensä. Olenkin alkanut nimittää niitä kuolleiksi huoneiksi. Koska jo pelkkä ajatus kuolleista huoneista väreilee huonoa fengsuita, sain ajatuksen. Teen tästä yksinäisestä sudesta minulle oman huoneen.

Omassa huoneessani tulee olemaan valkoinen sohva, jonka saan ehdottomasti Suomen parhaalta geelikynsien tekijältä Marjulta. SM-kultaa jo kahtena vuonna peräkkäin ja MM 3. tänä vuonna. Tämä sijoitus kirkastuu takuuvarmasti vielä maaliskuussa, kun ensi vuoden kisat käydään Saksassa. Marju oli uusinut sohvansa ja tuo kaunotar jäi heille tarpeettomaksi. Meiltä se tulee saamaan hyvän kodin ja herättää kuolleen huoneen uudelleen eloon. Siellä on ennestään senkki, jota tulen freesaamaan  maalipinnalla. Miehenikin pääsee nikkaroimaan, kun teetätän takkahormin ja seinän väliin lattiasta kattoon hyllystön. Siihen tulen sijoittelmaan osan kirjoistani. Olen tässä ihan tohkeissani nyt, sillä kodin sisustaminen on aina yhtä mukavaa puuhaa. Moni asia projektissani on vielä auki, mutta lähden siitä, että kokoan tässä ikäänkuin palapeliä.  Hiljaa hyvä tulee, sanotaan.

Heti joulukuun alussa alan aina sirotella joulukoristeta sinne tänne. Sisustustyylini on enemminkin pelkistettyä, mutta joulunaika saa minutkin rönsyilemään. Valosarjat, enkelit, "kristallipallot" sekä kulta- että hopeanauhat etsiytyvät helposti omille paikoilleen. Kukista joulutähdet ja amaryllikset ovat ehdottomia suosikkejani. Kynttilät sekä sisällä, että ulkona luovat tunnelmaa ja tekevät olon kotoisaksi. Joulumusiikin kuunteleminen antaa pontta muille jouluvalmisteluille, kuten leivontaan ja laatikoiden tekoon. Mutta niinhän se on, että usein yksi asia johtaa toiseen ja näin syntyvät ne kokonaisuudet. Eipä olisi todellakaan tullut ajatelleeksi, että olohuoneen verhojen uusiminen johtaa lopulta lanttulaatikon tekoon, mutta siltä se nyt vahvasti näyttää. Pitäisikö aloittaa ihan a:sta ja ostaa ne lantut, vai käyttäisikö valmista survosta? Uskon, että tämäkin ongelma ratkeaa jotain kautta, kun aika on kypsä.