Päätin jatkaa vielä hieman tällä matkustus teemalla. Siskoni lähti tänään tyttärensä kanssa Istanbuliin ja kun soittelin heille hyvän matkan toivotuksia, istuivat he juuri expres-bussissa matkalla Helsinkiin. Siitä muistui mieleeni pari hupaisaa linja-auto matkaa jotka haluan kanssanne jakaa. Linja-autossa ON tunnelmaa, sen saatte kohta nähdä.
Olimme viettäneet Tarjan kanssa muutaman päivän Tukholmassa hänen miehensä siskon luona vierailulla ja meitä oli pidetty, kuin piispaa pappilassa. Olimme käyneet ostoksilla ja kierrelleet kuninkaanlinnassa. Vaikka olen käynyt Tukholmassa useita kertoja tämä oli ensimmäinen visiittini linnaan. Valitettavasti emme kuitenkaan päässeet tutustumaan aivan kaikkiin yleisölle yleensä avoinnaoleviin tiloihin, sillä siellä oli aloitettu Presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion valtiovierailulletulon valmistelut. Myhäilimme tyytyväisinä, kun totesimme kuinka hyvissä ajoin presidenttiparimme tuloon aletaan naapurimaassa valmistautua. Teimme matkan lentäen, sillä löysimme edullisen paketin Finnairilta ja kuten kaikki tiedämme - lentäen olisit jo perillä. Näin ollen jätimme Viking-maailman surutta väliin ja laskimme, että saamme nauttia enemmän ajasta paikanpäällä. Reissu meni nappiin ja saavuimme Helsinkiin väsyneinä, mutta onnellisina. Heti kun saimme laukut hihnalta suuntasimme odotusaulaan jossa tiesimme linja-autojen aikataulujen sijaitsevan. Huomasimme pian, että autoja menee todella hyvin päiväsaikaan ja toisissa lähdöissä oli vaihtoja, toisissa ei. Vajaan tunnin odottelun jälkeen lähtölaituriin kaartaa pienehköbussi, jonka kuljettaja ilmoittaa meille, että hän ajaa meidät pois täältä lentokentän alueelta ja muutaman kilometrin päässä odottaa se varsinainen bussi, johon suoritetaan myös maksu.
Odottelimme tätä uutta bussia tovin ja astuin sitten sisään siskoni vanavedessä. Hän kysyi kuljettajalta meneköö tämä Lahteen johon kuljettaja antoi myöntävän vastauksen. Alkaessaan naputella kuittia kiekaisin taakaa, että me olemme kyllä menossa Jyväskylään sitten vielä. Rahastus hoidettin Jyväskylään asti ja viipotimme peräkanaa auton keskiosasta hieman taaksemaksi. Koska bussissa oli hyvin tilaa istuimme vierekkäin, mutta eripuolille keskikäytävää. Näin saimme paremmin tilaa oikoilla ketaroitamme ja koska olimme jo puhuneet niin paljon, ajattelimme, josko saisimme vaikka unenpäästä kiinni. Olimme napanneet Helsingista matkaamme paninit, jonka Tarja söi kokonaan, sulloi paperin edessäolevan istuimen taskuun ja minä jätin vielä puolet omastani myöhempää käyttöä varten. Muistelimme, että aikataulu on todella tiukka Lahdessa, joten on syytä suoriutua ulos enempiä venyttelemättä. Teimme matkaa päät retkuen vaipuen välillä jonkilaiseen horteeseen. Kun bussi kaartoi Lahden matkahuollon pihaan keräsimme ripeästi kimpsumme ja kiirehdimme ulos odottamaan laukkujamme bussin "ruumasta". Koska kyydissä kuljetetaan myös rahtia, oli kuljettaja melkein kokonaan säilytystilassa, kun haartoi laukkujamme säilön uumenista.
Napsautimme trollien kahvat kaakkoon ja riensimme kengänkorot tultaiskien suoraan matkahuoltoon sisälle ja siinä vauhdissa ennätin havaita monitoreista, että Jyväskylän bussi lähtee laiturilta viisi muutaman minuutin kuluttua. Kun singahdimme ovista ulos, rakennuksen toiselle puolelle näimme heti, että laituri 5 oli vielä tyhjä. Mutta lähes samalla sekunilla havaitsimme auton, joka alkaa peruutella laituriin. Matkustajia oli nousemassa kyytiin meidän lisäksemme jokunen ja jonottaessamme sisäänpääsyä vetäisin kuitin taskustani. Siskolleni tuli hätä etsiä omaa lippuaan ja siinä meinasi jo paniikki iskeä, kun ei heti muistanut, mihin väliin se oli tullut sullottua. Lippu kuitenkin löytyi ja työnnyimme sisään. Ojensin kuitin kuljettajalle ja tuijotin häntä hetken. Laskin katseeni hänen rintapielessään olevaan nimikylttiin ja pyörittelin mielessäni päätäni. Taivalsin keskikäytävää taas enemmän sinne takaosan puolelle ja rojahdin penkkiin istumaan. Siskoni istui viereeni aivan samoin, kun matkalla Helsingistä Lahteen. Hetken kuluttua kuuleen siskoni lausuvan kuiskaten "Tujo". Käännän päätäni ja näen hänen poskiensa pullistuneen pidätetystä naurusta. Hän katsoo minua vinosti ja osoittaa edessään olevaa penkkiä ja sieltä pilkistävää paniininpareria. Ratkesimme hillittömään nauruun. Nauroin niin, että ihan päähän sattui. Sopersin nauruntyrskähdyksieni lomasta, että ihmettelinkin jo, kuinka täällä kuskit voivat olla niin saman näköisiä ja saman nimisiä. Nauramisemme yltyi entisestään. Edessämme istuva nainen oli istunut edessämme myös aikaisemmin ja oli ihmetellyt kovasti, mihin kummaan me oikein lähdimme. Hän oli nimittäin kuullut, että olemme matkalla Jyväskylään. Nauroimme lisää kun aloimme spekuloimaan sillä, että entä jos olisimme vielä myöhästyneet tästä kyydistä, jossa jo itseasiassa olimme olleet. Voi hyvät hyssykät kuitenkin. Teimme matkaa hilpeissä tunnelmissa. Tuntui, että pysähdys oli jokaikisellä maitolaiturilla. Tulemme Joutsaan ja kuljettaja sammuttaa moottorin, kerää tavaransa ja ottaa vaihtomiehen vastaan. Sitten hän astelee vakain askelin keskikäytävää pitkin eteemme ja ilmoittaa, että mikäli rouvat haluavat taas tehdä pienen kierroksen matkahuollon tiloissa, on siihen aikaa noin viitisen minuuttia. Nyt nauravat meidän lisäksemme myös muut matkustajat, jotka ovat tietoisi kaikista käänteistämme. Jäämme kuitenkin paikallemme ja päätämme myös pysy siinä. Ihan tänne Jyväskylään asti.
Toinen Express-bussi episodi liittyy matkustamiseen yöaikana. Saavuimme Tarjan kanssa Teneriffalta puolenyönjälkeen Helsinkiin. Paleli, nukutti ja nälkäkin kurni vatsassa. Olimme menettäneet jatkoyhteytemme Tikkakoskelle, koska lähtömme Teneriffalta myöhästyi. Ajatus siitä, että olisimme jo klo 00:30 omissa vällyissämme vesittyi ikävästi. Raahauduimme taas tuijottamaan bussiaikatauluja ja totesimme meidän joutuvan notkumaan kentällä vielä puolitoista tuntia. No, aika kului ja pääsimme viimein astumaan lämpöiseen kyytiin. Puhalsin niskatuen valmiiksi ja haaveilin kuinka voin käperyä mahdollisimman hyvään asentoon ja antaa unen tulla. Hetki ennen lähtöä laiturille ilmestyy pariskunta, josta mies on juovuksissa, kuin tolppa-apina. Hän tuijottaa mitään näkemättömin silmin eteensä ja vain tupakan punainen hehku valaisee aika ajoin hänen kasvojaan. Kuulemme rouvan matalaa mutinaa, jolla hän yrittää houkutella miestä kyytiin. Kaveri seisoo paikoillaan kuin liimattuna ja ilmoittaa rehvakkaasti, että ei tässä mitään kiirettä ole. Hän polttaa tupakkansa rauhassa. Rouva astuu vaitonaisena autoon ja antaa kuitin, jonka on ostanut jo aikaisemmin. Ukko jurrittaa pihassa. Kuski puuttuu asiaa ja kehoittaa miestä nousemaan autoon. Mitään ei tapahdu. Savukiehkurat vain leijailevat kosteassa ilmassa. Kuski luo anovan katsee taustapeilin kautta rouvaan ja kysyy josko hän saisi miehen sisälle, jotta pääsemme jatkamaan matkaa, sillä aikataulussa pitäisi pysyä. Rouva pomppaa ylös ja käy pyytämässä miehen kyytiin, joka tällä kertaa tottelee ja astuu horjahdellen sisään. Alkaa armoton vääntö kadonneesta, jo aikaisemmin maksetusta lipusta. Äänet nousevat ja tilanne näyttää hetken toivottomalta. Lopulta rouva ymmärtää, että kuski ei voi luottaa kyllä mulla oli se vielä asken vakuutteluihin vaan tinat on nyt lyötävä tiskiin. Onneksi rouva kaivaa kuettaan ja saadaan ovet kiinni ja matka voi alkaa.
Arvatkaapa vain kenen taakse tämä ihastuttava pariskunta lyöttäytyy istumaan? Aivan oikein. Minun taakseni. Nainen ikkunanpuolelle ja mies käytävän. Alkaa armoton venkalehtiminen ja mukavan asennon hakeminen. Vieressäni oleva penkki muljuaa ja tärisee polvien ja käsien vääntelystä. Lähetän hiljaisen toiveen mielessäni, että rauhottuisi jo aloilleen. Mitä vielä. Tästä se ralli vasta alkaa. Emme ennätä ajaa kuin kehä kolmoselle, kun tämä kännikala ottaa jalat alleen tupakan roikkuessa suupielessä. Hän horjahtee holtittomasti bussin käytävällä ja suunnistaa kuljettajaa kohti. Pitäsi päästä tupakalle ! Häntä kehoitetaan palaamaan paikalleen. Mies inttää tupakkatauosta. Katson väsyneenä ikkunasta ulos ja huokaan. Lopulta mies luovuttaa ja hoippuu takaisin paikalleen. Alkaa vuolas lirkuttelu, jossa tunnustetaan rakkautta ja ylistetään rouvan ihanuttaa. Kysytään rouvalta viinaa. Kun rouva ilmoittaa ettei viina ole tarjolla, lirkutus loppuu kuin seinään ja äijä kampeaa pystyyn. Alkaa taas hoippuminen kuljettajaa kohti ja toivomus päästä tupakalle. Kuski ilmoittaa että, tauko pidetään Hartolassa, Jari-Pekassa, mikäli aikataulu sallii. Mies känisee kuskille ja ilmoittaa, kuinka virkainoinen ja paskamainen jätkä tämä on. Jupisten umpimielisenä palaa paikalleen ja aloittaa taas penkin natisuttamisen. Katsomme Tarjan kanssa pimeässä toisiamme ja pudistelemme päätämme. Hetken päästä kaveri älyää kysäistä takavasemmalta, olisiko siellä kennelläkään mahdollisesti halua tarjota hänelle viinapaukut. Ei ollut. Kuskia sätitään kovaan ääneen. Nukumisesta ei tule mitään. Rouva yrittää toppuutella, mutta se on kuin heittäisi bensaa tuleen. Hän ei ymmärrä lainkaan, kuinka joku VOI olla niin ahdasmielinen ettei pysähdy muutamaksi minuutiksi, että hän saisi käydä tupakalla. Mittani alkaa olla täysi. Käännyn miehen puoleen ja kysyn selkeällä ja tiukalla äänellä onko hän ihan oikeasti sitä mieltä, että tämä bussi tulisi pysäyttää vain HÄNEN tupakkataukonsa vuoksi? Hetken hän katsoo minua silmät harittaen ja vetäytyy sitten tuolissaan taaksepäin. Tovin päästä aistin epämiellyttävän vanhan viinan löyhkän, kun karpaasi työntää päänsä penkkiemme välissä olevaan rakoon ja söpöttää sieltä, kuinka en voi ymmärtää tupakanhimon mahdottomaksi käyvää tuskaa, kun en itse polta. Totean hänelle, että minä poltan kyllä itsekin, mutta otan myös toiset ihmiset huomioon ja sitä samaa toivon myös häneltä. Kuutti sujahtaa istuinten välistä ja häiskä napsauttaa turpansa kiinni. Pienoista jupinaa kuuluu kaiken aikaa, eikä hän enää kykenen istumaan aloillaan vaan alkaa pyhiinvaelusmatkansa kohti kuljettajaa. Tällä kertaa hän saa iloisia uutisia. Kuski ilmoittaa meidän olevan kohta Hartolassa, jossa pidetään kymmenen minuutin tauko.
Hepun naama loistaa kuin Naantalin aurinko. Hän kasvaa suorastaan pituutta, kun ilmoittaa koko bussille äänekkäästi taukomahdollisuudesta ihan hetken kuluttua. Hyvämielisen näköinen veijari kampeaa omalle paikalleen. Kun bussi pysähtyy Jari-Pekan parkkialueelle ja ovet avautuvat seisoo tämä hemmo, kuin matkanjohtaja ikään kaikkien edessä ilmoittaen suurieleisesti tarjoavansa kaikille halukkaille tupakan. Tässä vaiheessa ei voi muuta kuin revetä nauramaan. Tyrskähdyksiä kuuluu sieltä täältä ja rouva tuntuu huokaisevan helpotuksesta. Matka Hartolasta Jyväskylään sujuu rauhallisissa merkeissä, ellei sitten oteta huomioon lievää sukkamehunlemua, joka kantautuu nenääni, sillä setä on päättänyt riisua kenkänsä pois ja nostaa koipensa edessäolevan tuolin selkänojalle. Kyllä linjuriauto on se maantien ässä ! Ja Expresbussit todellakin siististi Cool.
Olimme viettäneet Tarjan kanssa muutaman päivän Tukholmassa hänen miehensä siskon luona vierailulla ja meitä oli pidetty, kuin piispaa pappilassa. Olimme käyneet ostoksilla ja kierrelleet kuninkaanlinnassa. Vaikka olen käynyt Tukholmassa useita kertoja tämä oli ensimmäinen visiittini linnaan. Valitettavasti emme kuitenkaan päässeet tutustumaan aivan kaikkiin yleisölle yleensä avoinnaoleviin tiloihin, sillä siellä oli aloitettu Presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion valtiovierailulletulon valmistelut. Myhäilimme tyytyväisinä, kun totesimme kuinka hyvissä ajoin presidenttiparimme tuloon aletaan naapurimaassa valmistautua. Teimme matkan lentäen, sillä löysimme edullisen paketin Finnairilta ja kuten kaikki tiedämme - lentäen olisit jo perillä. Näin ollen jätimme Viking-maailman surutta väliin ja laskimme, että saamme nauttia enemmän ajasta paikanpäällä. Reissu meni nappiin ja saavuimme Helsinkiin väsyneinä, mutta onnellisina. Heti kun saimme laukut hihnalta suuntasimme odotusaulaan jossa tiesimme linja-autojen aikataulujen sijaitsevan. Huomasimme pian, että autoja menee todella hyvin päiväsaikaan ja toisissa lähdöissä oli vaihtoja, toisissa ei. Vajaan tunnin odottelun jälkeen lähtölaituriin kaartaa pienehköbussi, jonka kuljettaja ilmoittaa meille, että hän ajaa meidät pois täältä lentokentän alueelta ja muutaman kilometrin päässä odottaa se varsinainen bussi, johon suoritetaan myös maksu.
Odottelimme tätä uutta bussia tovin ja astuin sitten sisään siskoni vanavedessä. Hän kysyi kuljettajalta meneköö tämä Lahteen johon kuljettaja antoi myöntävän vastauksen. Alkaessaan naputella kuittia kiekaisin taakaa, että me olemme kyllä menossa Jyväskylään sitten vielä. Rahastus hoidettin Jyväskylään asti ja viipotimme peräkanaa auton keskiosasta hieman taaksemaksi. Koska bussissa oli hyvin tilaa istuimme vierekkäin, mutta eripuolille keskikäytävää. Näin saimme paremmin tilaa oikoilla ketaroitamme ja koska olimme jo puhuneet niin paljon, ajattelimme, josko saisimme vaikka unenpäästä kiinni. Olimme napanneet Helsingista matkaamme paninit, jonka Tarja söi kokonaan, sulloi paperin edessäolevan istuimen taskuun ja minä jätin vielä puolet omastani myöhempää käyttöä varten. Muistelimme, että aikataulu on todella tiukka Lahdessa, joten on syytä suoriutua ulos enempiä venyttelemättä. Teimme matkaa päät retkuen vaipuen välillä jonkilaiseen horteeseen. Kun bussi kaartoi Lahden matkahuollon pihaan keräsimme ripeästi kimpsumme ja kiirehdimme ulos odottamaan laukkujamme bussin "ruumasta". Koska kyydissä kuljetetaan myös rahtia, oli kuljettaja melkein kokonaan säilytystilassa, kun haartoi laukkujamme säilön uumenista.
Napsautimme trollien kahvat kaakkoon ja riensimme kengänkorot tultaiskien suoraan matkahuoltoon sisälle ja siinä vauhdissa ennätin havaita monitoreista, että Jyväskylän bussi lähtee laiturilta viisi muutaman minuutin kuluttua. Kun singahdimme ovista ulos, rakennuksen toiselle puolelle näimme heti, että laituri 5 oli vielä tyhjä. Mutta lähes samalla sekunilla havaitsimme auton, joka alkaa peruutella laituriin. Matkustajia oli nousemassa kyytiin meidän lisäksemme jokunen ja jonottaessamme sisäänpääsyä vetäisin kuitin taskustani. Siskolleni tuli hätä etsiä omaa lippuaan ja siinä meinasi jo paniikki iskeä, kun ei heti muistanut, mihin väliin se oli tullut sullottua. Lippu kuitenkin löytyi ja työnnyimme sisään. Ojensin kuitin kuljettajalle ja tuijotin häntä hetken. Laskin katseeni hänen rintapielessään olevaan nimikylttiin ja pyörittelin mielessäni päätäni. Taivalsin keskikäytävää taas enemmän sinne takaosan puolelle ja rojahdin penkkiin istumaan. Siskoni istui viereeni aivan samoin, kun matkalla Helsingistä Lahteen. Hetken kuluttua kuuleen siskoni lausuvan kuiskaten "Tujo". Käännän päätäni ja näen hänen poskiensa pullistuneen pidätetystä naurusta. Hän katsoo minua vinosti ja osoittaa edessään olevaa penkkiä ja sieltä pilkistävää paniininpareria. Ratkesimme hillittömään nauruun. Nauroin niin, että ihan päähän sattui. Sopersin nauruntyrskähdyksieni lomasta, että ihmettelinkin jo, kuinka täällä kuskit voivat olla niin saman näköisiä ja saman nimisiä. Nauramisemme yltyi entisestään. Edessämme istuva nainen oli istunut edessämme myös aikaisemmin ja oli ihmetellyt kovasti, mihin kummaan me oikein lähdimme. Hän oli nimittäin kuullut, että olemme matkalla Jyväskylään. Nauroimme lisää kun aloimme spekuloimaan sillä, että entä jos olisimme vielä myöhästyneet tästä kyydistä, jossa jo itseasiassa olimme olleet. Voi hyvät hyssykät kuitenkin. Teimme matkaa hilpeissä tunnelmissa. Tuntui, että pysähdys oli jokaikisellä maitolaiturilla. Tulemme Joutsaan ja kuljettaja sammuttaa moottorin, kerää tavaransa ja ottaa vaihtomiehen vastaan. Sitten hän astelee vakain askelin keskikäytävää pitkin eteemme ja ilmoittaa, että mikäli rouvat haluavat taas tehdä pienen kierroksen matkahuollon tiloissa, on siihen aikaa noin viitisen minuuttia. Nyt nauravat meidän lisäksemme myös muut matkustajat, jotka ovat tietoisi kaikista käänteistämme. Jäämme kuitenkin paikallemme ja päätämme myös pysy siinä. Ihan tänne Jyväskylään asti.
Toinen Express-bussi episodi liittyy matkustamiseen yöaikana. Saavuimme Tarjan kanssa Teneriffalta puolenyönjälkeen Helsinkiin. Paleli, nukutti ja nälkäkin kurni vatsassa. Olimme menettäneet jatkoyhteytemme Tikkakoskelle, koska lähtömme Teneriffalta myöhästyi. Ajatus siitä, että olisimme jo klo 00:30 omissa vällyissämme vesittyi ikävästi. Raahauduimme taas tuijottamaan bussiaikatauluja ja totesimme meidän joutuvan notkumaan kentällä vielä puolitoista tuntia. No, aika kului ja pääsimme viimein astumaan lämpöiseen kyytiin. Puhalsin niskatuen valmiiksi ja haaveilin kuinka voin käperyä mahdollisimman hyvään asentoon ja antaa unen tulla. Hetki ennen lähtöä laiturille ilmestyy pariskunta, josta mies on juovuksissa, kuin tolppa-apina. Hän tuijottaa mitään näkemättömin silmin eteensä ja vain tupakan punainen hehku valaisee aika ajoin hänen kasvojaan. Kuulemme rouvan matalaa mutinaa, jolla hän yrittää houkutella miestä kyytiin. Kaveri seisoo paikoillaan kuin liimattuna ja ilmoittaa rehvakkaasti, että ei tässä mitään kiirettä ole. Hän polttaa tupakkansa rauhassa. Rouva astuu vaitonaisena autoon ja antaa kuitin, jonka on ostanut jo aikaisemmin. Ukko jurrittaa pihassa. Kuski puuttuu asiaa ja kehoittaa miestä nousemaan autoon. Mitään ei tapahdu. Savukiehkurat vain leijailevat kosteassa ilmassa. Kuski luo anovan katsee taustapeilin kautta rouvaan ja kysyy josko hän saisi miehen sisälle, jotta pääsemme jatkamaan matkaa, sillä aikataulussa pitäisi pysyä. Rouva pomppaa ylös ja käy pyytämässä miehen kyytiin, joka tällä kertaa tottelee ja astuu horjahdellen sisään. Alkaa armoton vääntö kadonneesta, jo aikaisemmin maksetusta lipusta. Äänet nousevat ja tilanne näyttää hetken toivottomalta. Lopulta rouva ymmärtää, että kuski ei voi luottaa kyllä mulla oli se vielä asken vakuutteluihin vaan tinat on nyt lyötävä tiskiin. Onneksi rouva kaivaa kuettaan ja saadaan ovet kiinni ja matka voi alkaa.
Arvatkaapa vain kenen taakse tämä ihastuttava pariskunta lyöttäytyy istumaan? Aivan oikein. Minun taakseni. Nainen ikkunanpuolelle ja mies käytävän. Alkaa armoton venkalehtiminen ja mukavan asennon hakeminen. Vieressäni oleva penkki muljuaa ja tärisee polvien ja käsien vääntelystä. Lähetän hiljaisen toiveen mielessäni, että rauhottuisi jo aloilleen. Mitä vielä. Tästä se ralli vasta alkaa. Emme ennätä ajaa kuin kehä kolmoselle, kun tämä kännikala ottaa jalat alleen tupakan roikkuessa suupielessä. Hän horjahtee holtittomasti bussin käytävällä ja suunnistaa kuljettajaa kohti. Pitäsi päästä tupakalle ! Häntä kehoitetaan palaamaan paikalleen. Mies inttää tupakkatauosta. Katson väsyneenä ikkunasta ulos ja huokaan. Lopulta mies luovuttaa ja hoippuu takaisin paikalleen. Alkaa vuolas lirkuttelu, jossa tunnustetaan rakkautta ja ylistetään rouvan ihanuttaa. Kysytään rouvalta viinaa. Kun rouva ilmoittaa ettei viina ole tarjolla, lirkutus loppuu kuin seinään ja äijä kampeaa pystyyn. Alkaa taas hoippuminen kuljettajaa kohti ja toivomus päästä tupakalle. Kuski ilmoittaa että, tauko pidetään Hartolassa, Jari-Pekassa, mikäli aikataulu sallii. Mies känisee kuskille ja ilmoittaa, kuinka virkainoinen ja paskamainen jätkä tämä on. Jupisten umpimielisenä palaa paikalleen ja aloittaa taas penkin natisuttamisen. Katsomme Tarjan kanssa pimeässä toisiamme ja pudistelemme päätämme. Hetken päästä kaveri älyää kysäistä takavasemmalta, olisiko siellä kennelläkään mahdollisesti halua tarjota hänelle viinapaukut. Ei ollut. Kuskia sätitään kovaan ääneen. Nukumisesta ei tule mitään. Rouva yrittää toppuutella, mutta se on kuin heittäisi bensaa tuleen. Hän ei ymmärrä lainkaan, kuinka joku VOI olla niin ahdasmielinen ettei pysähdy muutamaksi minuutiksi, että hän saisi käydä tupakalla. Mittani alkaa olla täysi. Käännyn miehen puoleen ja kysyn selkeällä ja tiukalla äänellä onko hän ihan oikeasti sitä mieltä, että tämä bussi tulisi pysäyttää vain HÄNEN tupakkataukonsa vuoksi? Hetken hän katsoo minua silmät harittaen ja vetäytyy sitten tuolissaan taaksepäin. Tovin päästä aistin epämiellyttävän vanhan viinan löyhkän, kun karpaasi työntää päänsä penkkiemme välissä olevaan rakoon ja söpöttää sieltä, kuinka en voi ymmärtää tupakanhimon mahdottomaksi käyvää tuskaa, kun en itse polta. Totean hänelle, että minä poltan kyllä itsekin, mutta otan myös toiset ihmiset huomioon ja sitä samaa toivon myös häneltä. Kuutti sujahtaa istuinten välistä ja häiskä napsauttaa turpansa kiinni. Pienoista jupinaa kuuluu kaiken aikaa, eikä hän enää kykenen istumaan aloillaan vaan alkaa pyhiinvaelusmatkansa kohti kuljettajaa. Tällä kertaa hän saa iloisia uutisia. Kuski ilmoittaa meidän olevan kohta Hartolassa, jossa pidetään kymmenen minuutin tauko.
Hepun naama loistaa kuin Naantalin aurinko. Hän kasvaa suorastaan pituutta, kun ilmoittaa koko bussille äänekkäästi taukomahdollisuudesta ihan hetken kuluttua. Hyvämielisen näköinen veijari kampeaa omalle paikalleen. Kun bussi pysähtyy Jari-Pekan parkkialueelle ja ovet avautuvat seisoo tämä hemmo, kuin matkanjohtaja ikään kaikkien edessä ilmoittaen suurieleisesti tarjoavansa kaikille halukkaille tupakan. Tässä vaiheessa ei voi muuta kuin revetä nauramaan. Tyrskähdyksiä kuuluu sieltä täältä ja rouva tuntuu huokaisevan helpotuksesta. Matka Hartolasta Jyväskylään sujuu rauhallisissa merkeissä, ellei sitten oteta huomioon lievää sukkamehunlemua, joka kantautuu nenääni, sillä setä on päättänyt riisua kenkänsä pois ja nostaa koipensa edessäolevan tuolin selkänojalle. Kyllä linjuriauto on se maantien ässä ! Ja Expresbussit todellakin siististi Cool.
