MY FITNESSPAL

Minulla on kestävyysvaje! Kyse ei nyt ole valtiontaloudesta tai edes omasta taloudestani. Tätä sanaa voidaan kyllä käyttää kuvaamaan muitakin asioita.  Meillä jokaiselle on varmasti toteuttamatta joitakin asioita, mitkä omassa mielessämme ehdottomasti pitäisi tai täytyisi tehdä. Nämä pitäisi ja täytyisi teemat voivat pyöriä ajatuksissamme jopa vuosikausia, mutta niille ei tunnu koskaan tapahtuvan mitään. Saattaa käydä niin, että projekti päätetään jossain vaiheessa aloittaa, mutta hyvin pian tullaan pisteeseen, jossa ote kirpoaa. Ei vaan enää jaksa. Asia ei tunnukkaan enää tärkeältä. Lyödään hanskat naulaan. Tarmo asian tai toiminnan loppuun saattamiseen hiipuu ja kestävyys pettää... Vai oliko sitä lopulta alunalkaenkaan ?

Omalla kohdallani kaikista selkein esimerkki on tyytymättömyys omaan elopainooni. Voin vilpittomästi tunnustaa, että tämä teema on kukkunut ajatusteni taustalla vuosia kausia !!!  Ajatelkaa,
vuosi kausia. Kuinka paljon energiaa ( ei tosin eteenpäin vievää ) on kulunut tämän asian parissa taikinoidessa. "Taikinanassani" on, (riipuen valmistusajankohdasta) ollut selkeästi kaksi hyvin merkittävää ainesosaa. Pääraaka-aineena on joko opettelen hyväksymään itseni sellaisena, kuin olen,
tai nyt on kyllä ihan pakko saada tätä painoa pois ! Ja mitä on tapahtunut ? kumpi taikinoista on noussut paremmin ? kumpi on tuottanut kauniimmat pullat ? kumpaa tehdessä on kokenut sekä tekemisen, että onnistumisen riemun ? Valitettavasti ei kummassakaan. Tulos on ollut pannukakku.

Miksi tämä kestävyysvaje aina vain tuntuu syntyvän ? Tajusin, että minulla on ollut kumpaakin taikinaa valmistaessani todella huonot ja epämääräiset reseptit. Ensin mainittu taikina jää hyvin helpposti vaiheeseen, jossa pääraaka-aineen kaveriksi pitäisi lisätä ne tärkeät mausteet ja sidosaineet.
Jos ne jäävät pois, on aivan turhaa kuvittelua, että lopputulos olisi sitä, mitä sen toivoisi olevan. Taikinan rakenne jää vaillinaiseksi. Siitä ei saa otetta. Sen sitko ei taivu leivontaan. Voiko siis näin valmistettuu taikinaan vain opetella olemaan tyytyväinen. Pelkäänpä että ei voi.  

Toisessa tapauksessa taikinan valmistusta ei oikeastaan koskaa edes aloita. Se pyörii kyllä mielessä, mutta on niiiin paljon asioita miksi JUURI NYT ei voi alkaa leipomaan. Sen siirtää tyypillisesti ensi maanantaihin, ensi kuun alkuun, vuoden alkuun, loman jälkeen, sitten kun..... ja niin tämä taikinakone jatkaa pyörittäen vispilöitään lähes tulkoon tyhjässä kulhossa. Lopulta kone hyytyy ja kulho on niin pahasti naarmiutunut, ettei sitä voi enää käytää. Vuodet vaihtuu, lomia tulee ja menee, maanantait seuraavat toisiaan.

Jos voisi laihtua pelkällä ajatuksen voimalla, niin minulla ei todellakaan olisi tätä paino-ongelmaa. Se ei nyt selvätikään näytä olevan mahdollista, joten on kaiveltava jostakin se kuuluisa plan B. Ajattelen tässä, että ensi maanantai voisi olla se THE MAANANTAI. Tosiasia kuitenkin on, että ajatustyötäkin tarvitaan. Otan käyttöön vanhoja hyväksi havaittuja työkaluja ja jokusen uudenkin.
Ruokapäiväkirja. Kirjaan siis kaiken suuhun panemani kiltisti ylös. Tästä sitten näen, missä mättää. Teen ruokakaupassa tietoisia valintoja. Asetan itselleni kokonais- ja väli tavoitteita. Mielessäni on myös yksi muheva "porkkana", jonka itselleni voisin suoda, kun tavoite on saavutettu. Etenen hiljaa kiiruhtaen. Kiloni eivät ole tulleet parissa viikossa, joten en voi odottaa niiden siinä ajassa PYSYVÄSTI lähtevän. Kaalisoppa-, lentoemäntä-, tai atkinson/wotkinson dieetit eivät ole minua varten. Ja olen ymmärtänyt, ettei dieetit ylipäätään voi johtaa pysyviin painon pudotuksiin. Luin tässä hiljattain jostakin,, että yli  90% laihduttajista "saa" menetetyt kilonsa korkojen kanssa takaisin. Tämä on hirvittävän masentava tieto. Mistä tämä johtuu ? onko vauhti ollut liian luja ? onko syöty pelkkää pussikeittoa ? Kaikkiin muutoksiin pitää totutella. Ruokavalion / liikunta tottumusten muuttaminen on hyvin, hyvin suuri muutos. Tästä kakusta pitää haukata vain sen kokoisia paloja joita voi kakistelematta niellä.

Tänä päivänä on myös tarjolla kaikenlaista mittaria ja seurantalaitetta, joiden avulla voi tarkkailla
tekemisiään ja seurata edistymistään. Latasin itselleni App Storesta ilmaisen version ohjelmasta nimeltään My fitnesspal. Ohjelmaan kirjataan päivittäin syömiset ja liikkumiset. Alussa myös painonpudotus tavoitte  kg / viikko jne. Mieleni tekisi hankkia myös aktiivisuusranneke, joka "keskustelee" tämän ohjelman kanssa tuoden automaattisesti mukaan liikunnan osuuden. Aktiivisuus ranneke jääköön nyt kuitenkin vielä sinne kaupanhyllylle odottamaan. Lisätään leluja rattaisiin sitä mukaan, kun ensimmäiset tulokset ovat selkeästi nähtävissä.  Sehän voisi olla palkintona välitavoitteen saavuttamisesta. Jään siis kiihkeästi odottamaan sitä iloista hetkeä, kun voin hakea oman aktiivisuusrannekkeeni kaupasta. Olisiko se pinkki ? vai kesää vasten valkoinen ?... mustakin toimii aina... hu, huu Tuire !! työ on tehtävä ensin. Sinulla on aikaa miettiä tuota rannekkeen väriä n. 3 kuukautta.

    

 Hei mutta minullahan JO ON aktiivisuusranneke, kun otan tämän tytön ( Heta ) hihnaan sekä "siskonsa " Malùn ja lähden yhteiselle lenkille :)


Hyvää ystävänpäivää teille kaikille...... ja olkaahan aktiivisia.

                                 Tuire
       

AAMULENKKI

Olen nyt kahtena aamuna peräkkäin käynyt koirien kanssa pitkällä lenkillä metsässä. Ennen Hetan tuloa se oli meille Malùn kanssa joka aamuinen juttu. Nämä kaksi naista ovat energiansa suhteen melko erilaisia. Malù jaksaa painaltaa pitkin mättäikköjä, tutkia kaikki kivenkolot ja juoksennella sinne tänne. Heta syttyy aluksi ilakointiin mukaan, mutta pitkillä lenkeillä vauhti hiipuu ja hän jää jolkottelemaan lähelleni.

 

Luonnon helmassa näiden kahden kaveruksen kuvaaminen on usein lähes mahdotonta. Kuvista tulee epätarkkoja tai saan otokseen pelkkiä takapuolia, kun vauhtia on koko ajan niin mahdottomasti.
Tässä on otettu jo enimmät höyryt pois, joten malttoivat olla hetken kuvattavina.

Koko eilisen illan ja viime yön, täällä Jyväskylässä satoi kaatamalla. Niinpä metsässä oli märkää ja lätäköitä tai pieniä lampia siellä täällä. Työillä on tapana jahdata toisiaan. Mennään niin, että puskat vain rytisevät. Takaa-ajajan paikka vaihtuu aina pienen levon jälkeen. Kielet roikkuen heittäännytään pusikoihin ja mättäille, jossa turkkia hangataan voimakkaasti maata vasten.

Eilisellä lenkillä onnistuin estämään Malùa kierimästä kuralätäkössä. Huudahdin niin terävän EI:n, että varmaan puolen kilometrin säteellä olleet toisetkin koirat seisahtuivat paikoilleen. Tänä aamuna en kerinnyt tekemään mitään..... molemmat ryntäilivät edelläni ja ykskaks se oli siinä.  "Ihana" mutainen lätäkkö, johon oli ihan pakko asettautua kieriskelemään.

Heta tyytyi "vilvoittelemaan" suhteellisen siististi, kun taas Malu pyöri täyttä ympyrää sillä seurauksella, ettei turkissa ollut pienintäkään puhdasta paikkaa. Eli tytöt järjestivät itselleen perusteellisen kylvyn heti lenkin jälkeen.

Luonosta voi jo helposti lukea lähestyvän syksyn merkkejä. Mänty on alkanut jo pikkuhiljaa varsitaa neulasiaan. Ilmassa lentelee kaikenlaisia höytyviä. Muutamia keltaisia lehtiä on leijaillut alas puista...

....ja puolukat näyttävät kypsyneen. Voi haikeus ! kuinka kesä tuntuu aina niin lyhyeltä ? Ensi viikolle on luvassa kuitenkin suhteellisen mukavaa säätä ja aurinkoisia päiviä. Niistä on otettava kaikki irti. Taidamme suunnistaa mökille.

Huominen päivä on kuitenkin vielä pyhitetty golfille. Saimme kutsun Vierumällä pelattavaan Volvo Trucks Golf Challengeen. Tuo tietää varhaista ylösnousua, sillä kilpailuun ilmoittautuminen alkaa klo 8 ja lähdöt tapahtuvat klo 10 yhteislähtönä . Toivottavasti arpaonni on ollut suosiollinen, ettei tarvitsisi tarpoa kentän kauimmaiselle teelle.

Kepein askelin kisaamaan kuitenkin lähden. "Jouduin" eilen ostamaan uudet golfkengät, kun unohdin omani kotiin ja huomasin vasta kentällä, etteivät ne olleetkaan autossa. Pro shopeissa on onneksi nyt hyviä tuotteita alennuksella ja sieltähän löytyivät nämäkin popot. Niin ovat mukavat jalkaan. Melkein kuin aamutossuilla menisi. Toivottavasti huomenna ei sada myöskään Lahden seudulla, sillä nämä Streethenkiset Footjoy`n kengät eivät ole sateella paras mahdollinen valinta.

Niin se on taas vanha viikko pulkassa ja uusi jo ovella. Mutta kesästä aion pitää vielä kynsin hampain kiinni. Umpinaisia kenkiä käytän vain golf-kierroksilla. Muuten läpsyttelen sandaaleissa.

                                        -------- mukavaa sunnuntaita, muistakaakin levätä------------


                                                                      TUIRE 

VOITTOISA EILINEN !

Saimme mieheni kanssa kutsun osallistua SKF:n asiakaille ja yhteistyökumppaneille järjestettyyn golfkisaan, joka pidettiin eilen Muuramen golfseurassa.  Aluksi tutustuimme Muuramen teollisuusalueella sijaitsevaan SKF:n tuotantolaitokseen sekä nautimme yhtiön tiloissa tarjotun maittavan aamiaisen.

Kisaajat lähetettiin matkaan vielä glubille järjestetyn tuhdin eväspaketin kanssa, joka kyllä ennen 18. väylää oli nautittu hyvällä ruokahalulla, sillä Muuramen kentän takaysillä otetaan pelaajasta ns. "löysät pois" monien, osin varsin jyrkkien nousujen ansiosta.

Kuten kutsukilpailut hyvin usein, pelattiin tämäkin ns. Piste bogey-kisana. Erikoispalkinnot jaettiin pisimmästä drivesta, niin miehille, kuin naisille sekä lähimmäksi lippua kisa. Myös paras lyöntipelituloksen tehnyt palkittiin. Päivän päätteeksi oli vielä ruokatarjoilu sekä halukkaille mahdollisuus saunomiseen.

Eilen oli minun päiväni, sillä voitin mm. ....

....sen pisimmän avauslyönnin palkinnon. "Pesin" myös miehet, sillä yhdenkään miespelaajan avauslyönti ei yltäny ohitseni. Lyönti mitataan ja merkintä tehdään vain väylälle osuneista avauksista.

Par 3 väylillä järjestetään ne lähimmäksi lippua kisat. Muuramessa se oli eilen väylällä 8.
Ja - JIHAA - voitin myös tämän erikoiskilpailun.

  Molenpien  pystien kyytipojiksi sain palkinnoksi vielä laadukkaita palloja.

Eikä siinä vielä kaikki ! Kilpailuun oli kutsuttu kaikkiaan neljä naista, joista kaksi oli joutunut perumaan osallistumisensa. Naisten sarjassa kisasi siis näin ollen vain kaksi naista. Päädyimme samaan tulokseen, mutta koska minulla on parempi "händäri" - korjasin potin kotiin ;)

Olen pelannut tänä ja kahtena edellisenä kesänä hyvin vähän. Tälle kaudelle kierroksia on alle 10. Olen kuitenkin iloinen siitä, että jotakin hyvää on jäänyt tuonne lihasmuistiin. Avaukset ovat vahvuuteni ja väylälyönnit sekä putitkin uppoavat aika hyvin. Sen sijaan ikuinen ongelmani ja hyvin merkittävässä asemassa oleva lyönti - lyhyt lähestymislyönti - on ehdoton heikkouteni. Jos saisin siihen jotakin tolkkua paranisi pelini taso huomattavasti. Kolme edellistä kierrostani olen ns. kolkutellut omaa tasoitustani, mutta en ole vielä siihen yltänyt. Toivon, että niin vielä tänä kesänä tapahtuisi, sillä hyvät kierrokset sytyttävät halun mennä kentälle uudelleen. Tästä kaikesta innostuneena pyysin poikaani antamaan minulle vinkkejä tämän lyönnin harjoittamiseen ja sovimme jo alustavasti tapaavamme näissä merkeissä torstaina. ( Tatulle siis pitkää pinnaa ja hyvää mielikuvitusta, kuinka saada oppi tässä asiassa paksuun kallooni )

Hyvin järjestetyssä kutsukilpailussa on aina lopuksi arpajaiset. Minut kutsuttiin onnettareksi ja nostin kuusi vai olikohan peräti kahdeksankin tuloskorttia. Yksi näistä nostamistani korteista oli mieheni. Palkintona oli tuo kaunis kylpypyyhe.

Kaiken kukkuraksi nostin myös oman korttini ja sanoin heti, että en ota enää mitään, kun olen jo saanut niin paljon, mutta ajatukseni torpattiin ja arpajaisvoitto työnnettiin kainalooni.

Tuo sarjakuva on ollut kehyksissä ja näytillä kodissamme jo useita vuosia. Golf on Todellakin  haastava peli, eikä siinä koskaa voi tulla valmiiksi. Ei Kukaan. Hyvin, hyvin usein olen kierroksella  kysynyt itseltäni: onko tässä mitään järkeä ?  miksi ihmeessä tulin tänne rämpimään ? mihin ihmeeseen ne hyvät lyöntini nyt katosivat ???? Sitten tapahtuu ihme... Pari onnistunutta lyöntiä loppuun...ja se saa kantamaan seuraavaan kertaan. Ehkä sittenkin...ehkä sittenkin minusta tulee vielä kohtuullisen hyvä golffari. Siis sellainen, joka riittäisi minulle itselleni.

Todellakin, lopulta on aina voittanut itsensä. Jos ei muuta, niin iloinen ja tyytyväinen saa olla siihen, että on liikkumaan lähtenyt ja kävellyt kauniissa ympäristössä, raittiissa ulkoilmassa kymmenisen kilometriä. Ja sitäpaitsi. Golf on hyvin sosiaalinen peli ja loistava tapa viettää aikaa niin perheen, kuin ystävienkin kanssa.

Kannustan kokeilemaan lajia. Kursseja järjestetään kaikissa seuroissa. Jos haluat haasteita, niin lähde mukaan. Varoituksena kuitenkin mainittakoon - Golf on erittäin koukuttavaa !

                                                    ------ swingaavin terveisin -----

                                                                             TUIRE