KOHOKOHTIA

Kesäkuu on ollut täynnä mukavia tapahtumia. Piharemontti on vihdoinkin saatu päätökseen ja nyt voimme alkaa nauttimaan aikaansaannoksista ja odottaa kasvien sekä nurmikon kasvamista. Tämän kunniaksi oli pakko poksauttaa kuhuoviinipullo auki ja juhlistaa taphtumaa. Onhan tätä odotettu jo pitkään. Palttiaraallaa yksitoista vuotta !

 

 

 

 

 

Toinen odotettu tapahtuma oli ystäviemme tupaantuliaiset Espanjan Benalmadenassa. He ostivat sieltä viime syksynä talon ja kutsuivat nyt ystäviään juhlimaan kanssaan. Palasimme matkalta viime sunnuntaina varhain aamulla. Reissun jälkeen mieli on virkistynyt, mutta kroppa vähän väsähtänyt. Oli todella hauskaa viettää viiko letkeissä tunnelmissa seurustellen. Jälleen kerran tuli naurettua niin paljon, että veikkaan saaneeni muutaman vuoden lisää....

Villa Avalon on upea talo, joka sijaitsee Benalmadenassa hyvien liikenneyhteyksien päässä sekä lentokentältä, että kaikista muistakin palveluista. Talosta puuttuu vain uima-allas, mikä kyllä isäntäparin mukaan valmistuu vielä tämän vuoden aikana. Tämän "puutteen" korjasimme hankkimalla porukalla tilapäisen altaan tupaantuliaislahjana. Allas oli sen verran suuri, että mahduimme siellä jopa porukalla köllöttelemään ja siinä helteessä ajoi varsin mainiosti asiansa.

Talon kattoterassilta avautuu upeat panoraama maisemat sekä merelle........

.... että vuoristoon. Asuntoalue on rauhallinen tai ainakin oli - niin kauan kun seurueemme saapui paikalle. Vitsailimme siitä, josko naapuritalohin ilmestyy SE VENDE-kylttejä ( myytävänä ) vierailumme jäljiltä.

Viikon ohjelmassa oli myös ystävättäremme syntymäpäivät. Ja mitkä juhlat hän meille järjestikään !
Aamu alkoi shampanja brunssilla. Tämän jälkeen pelasimme syntymäpävän hengessä hauskan golfkisan. Villaan palattuamme meille tarjoiltiin maittava tapaslounas. Ilta huipentui vielä upeaan juhalaillalliseen sekä keskinäiseen hauskanpitoon. Meitä siis pidettiin, kuin piispaa pappilassa ja voin vakuuttaa, että suu ei yhdeltä maistunut. Uskon, että nämä syntymäpäivät jäivät meidän kaikkien mieleen.

 

Reilun viikon aikana tuli rautaisannos golfia. Pelasimme kahdeksan kierrosta ja se tuntui kyllä kropassa. Vaikka ja onneksi, pelasimme autojen kanssa, niin helteinen sää ja päivittäinen mailojen heiluttelu kävi kyllä liikuntasuorituksesta täysin. Lähes joka päivä järjestimme pienet leikkimieliset parikilpailut eri kokoonpanoin. Tämä osoittautui paljon hauskemmaksi tavaksi pelata, kuin jos olisimme nakutelleet palloa yksilöinä. Valtaosalla meistä oli vielä niin vähän kierroksia tälle kesälle, että tilanne olisi saattanut tuntua enemmän kuritukselta, kuin huvitukselta.

Ehdottomiin kohokohtiin kesäkuussa kuuluu myös poikani Tatun onnistuminen Paltamo Openissa. Hänen sijoituksensa siellä oli 5. ja ensimmäinen vähän suurempi palkintoshekki ammattilaisena on nyt saatu plakkariin. Näitä lisää.

Nämä kaksi kaunotarta vetäytyivät lomaviikkomme ajaksi maaseudun rauhaan. Rauha lienee kyllä kadonnut koirahoitolassa olleilta uroksilta, sillä Hetalla alkoi juoksut siellä ollessaan. Viereissä karsinassa ollut uroskoira oli suhauttanut sellaiset "annokset" Hetan makuualustalle, että se on vieläkin pihassa tuultumassa, ennen kuin työnnän sen koneeseen pestäväksi. Kovin olivat tytöt mielissään, kun pääsivät jälleen kotiin ja viihtyvät tiiviisti kupeessa rapsutuksia suorastaan vaatien.

"Vanhana" päreiden tekijänä Heta pisti hetimiten juoksuhousunsa palasiksi. Neiti ei ilmiselväti tykkää moisia pöksyjä pidellä. Olen antanut periksi, sillä ne oli jo kolmannet, jotka ovat kokeneet saman kohtalon. Tyttö on kuitenkin siisti, se täytyy sanoa. Pitää itsensä hyvin puhtaana, joten juoksennelkoon sitten ilman ja mitä tiputtelee, niin pyyhitään pois.

Pitkästä aikaa on juhannukselle luvassa helteistä ja aurinkoista säätä. Nyt nautitaan kesästä ja yöttömästä yöstä, sillä kohta se alkaa taas päivä pidentyä.

Oikein auvoisaa juhannuksen alusviikkoa kaikille teille :)        

SKYPE HYPE

Täytyy ihmetellä näitä nykyajan mahdollisuuksia yhteydenpitoon. Skype on ollut minulle toki sanana tuttu jo pitkään, mutta nyt se on tullut tutuksi ihan konkreettisesti. Sain pojaltani Tatulta joululahjaksi web-kameran ja yhteydet on lyöty auki - suoraan Espanjaan jo kaksi kertaa. Ensimmäinen yhteys oli todella hyvä. Ääni kuului ja lapsi näkyi ilmielävänä edessäni tässä tietokoneeniruudulla... olin iloinen kuin ilmapallo tämän keskustelun jälkeen. Eilen vähän puhe pätki ja kuva oli mosaiikkia, mutta johtui varmaankin siitä, että juuri silloin oli paljon käyttäjiä tuolla linjoilla samanaikaisesti. Joka tapauksessa aivan huippu juttu.


Toinen huippujuttu on se, että olen hankkinut sellaiset kengät, jotka pitävät pystyssä näillä Suomen talven liukkailla keleillä. Koko viime talven taiteilin kielikeskellä suuta, varsinkin kevät puolella Malúa ulkoiluttaessani. Kroppa meni sellaiseen megajumiin, että siinä onkin ollut availemista. Mitä enemmän kaatumista pelkäsin, sen enemmän sipsuttamalla etenin. En uskaltanut askeltaa reilusti, vaan enemmänkin päkijäpainotteisesti. Muutaman kerran vedin sellaiset puolispakaadit ja tämän tyyppinen äkkinäinen liike ei tehnyt varsinaisesti hyvää näille treenaamattomille koivilleni.

IceBug

Mutta nyt on toisin. Muutama viikko sitten yhtenä perjantaiaamuna, lipsuteltuani pari kertaa koiria lenkittäessäni päätin. Päätin, että jos vielä tältä reissulta tullaan takaisin kaikki luut ehjinä, niin menen välittömästi hankkimaan nastat alle. Kyllä kannatti. Ne ovat jalkaan erittäin hyvät. Ne ovat mukavan lämpimät. Ne ovat ihanan kevyet. Ja mikä parasta - niillä ei voi liukastella. Pito on todella hyvä. Suosittelen tätä kenkään kaikille, jotka ulkoilevat paljon ja tuskailevat liukastumisvaaran kanssa. Vahvistetun kärjen ja hoitosuihkeitten ansiosta ne tulevat olemaan myös pitkäikäiset.

kosteusvoide ja naamio

Kolmas huippujuttu menee jaloista päähään... Näin talvella ihoni kuivaa ja punoittaa. Valitettavasti myös kasvoissa. Johtuu tästä tyypillisestä suomalaisen ihon vitsauksesta eli couperosaihosta. Olen kokeillut monenlaisia voiteita, mutta liekö niin, että iho tottuu ennenpitkää käytössä olevaan tuotteeseen, eikä enää tehoa entiseen tapaan. Tai muuttuu (vanhenee) ja sen vuoksi entinen ei enää riitä / tehoa. Nämä ihoni hyvikset löytyivät apteekin hyllylltä ja olivat vielä suhteellisen kohtuu hintaisiakin. Tuoksu on mieto, tehoaineet juuri couperoosaiholle suunniteltu ja hyvin imeytyvä. Olen kerran ostanut tuotteen, joka levitettäessä rullaantui samantien iholta pois. Palautin sen takaisin myymälään ja sain sekä rahani takaisin, että tuotepaketin Lumenelta. En ollut kuulema ainut, joka oli kokenut saman ja ilmeisesti siinä oli tuotekehittelyssä jokin asia aineyhdistelmissä mennyt pieleen. Mukavaa tietenkin oli, että suhtautuminen asiaan oli noin mutkatonta ja asiallista.

Tässä on nyt tämän ajan "survival"-paketit koossa. Hyviä asioita niin keholle, kuin mielelle. Mikäpä tässä - talveen selkää taittaessa.

THAI HIERONNASSA

Olemme vierailleet tuolla hymyn maassa kaikkiaan kuusi kertaa. Ihanteelliset sääolosuhteet, hyvät golfkentät, Thaimaalaisten ystävällisyys sekä täysin erilainen kulttuuri - niin hyvässä, kuin pahassakin on saanut meidät palaamaan sinne aina uudelleen.

Hyväpuoli on myös monenlaisten hoitojen ja hierontojen sekä yleensäkin tämän tyyppisten palvelujen saatavuus ja edullinen hintataso. Ei liene sellaista Thaimaan matkailijaa, joka ei olisi edes kerran istahtanut jalkahierontaan ja elvyttänyt täten paljosta kävelystä ja helteestä turvonneita koipiaan. Ensimmäisen kerran kävimme Thaimaassa, Pattayalla yli 20-vuotta sitten. Kun sinne  pitkän tauon jalkeen uudelleen matkustimme, oli kaupunki muuttunut aivan täysin. Kävelin ensimmäiset pari päivää käytännöllisesti katsoen suu auki, sillä meno ja meininki oli nyt niin toisenlaista. Näitä hierontapaikkoja oli aivan vierivieressä astuessamme ulos hotellistamme, kadulle nimeltään Soi Phuakhao. Kaikilla matkoillamme olen hieronnoissa käynyt, ja nauttinut useimmiten hyvin paljon. Mukaan mahtuu muutama käynti, jotka ovat jääneet erityisesti mieleeni, mutta ei välttämättä varsinaisen nauttitavuutensa ansiosta.

Yksi näistä kerroista sijoittuu juuri tuohon 20-vuotta jälkeen, tilanteeseen. Olen muutamana iltapäivänä ottanut jalkahieronnan mieheni ollessa golffaamassa matkaseurueeseemme kuuluvien kavereiden kanssa. ( Minusta ei ole pelaajaksi siinä helteessä ihan joka päivä.) Kokemus on ollut taivaallinen ja olemme keskustelleet, josko ottaisimme jonkin hieronnan joku päivä myös yhdessä. Olemme eräänä iltana syömässä tuttavapariskunnan kanssa, jotka ovat lomalla Pattayalla sattumalta yhtäaikaa. He kertoilevat matkakokemuksistaan ja myös tämä hieronta asia nousee esiin. Molemmat ylistävät Oil massagea ( öljyhierontaa ) suosittellen sitä lämpimästi myös meille. Päätämme lähteä seuraavana iltana golfkierroksen jälkeen asialle.

Koska kokemus jalkahieronnasta on ollut niin hyvä, ja mainoskyltin mukaan sekä öljy- että perinteinen thai-hierontakin onnistuu ehdotan miehelleni, että menisimme sinne minulle entuudestaan tuttuun paikkaan. Ja sitäpaitsi kaikki ne näyttävät ulkoapäin katsottuna aikalailla samanlaisilta, niin että miksipä lähteä merta edemmäksi kalaan ?  Elättelen toiveita, että saisin saman tytön hierojakseni, jonka pakeilla olen jo aikaisemmin käynyt. Saan kuitenkin kuulla, että hän on nyt vapaapäivän vietossa, mutta eipä hätää kaksi neitokaista pomppaa tuoleistaan ylös ja ohjaa meidät sisätiloihin. On yleisesti tapana, että hierontaan houkutellaan ohikulkijoita oman salongin ulkopuolella istuskellen. Nousemme yläkertaan ja alkeellisella englannilla meiltä tiedustellaan minkä hieronnan haluamme ottaa ja osoitetaan kädessä olevaa kylttiä. Yritän kysyä kumpi heidän mielestään on BETTER? parempi, öljy- vaiko thaihieronta. Toinen naisista hymyilee leveästi, nyökkäilee ja toistaa better... Tajuan, ettei hän ymmärrä mitä yritän häneltä tiedustella ja kun olemme jo puhuneet Oilmassagesta, ilmoitan hänelle ottavamme sen. Hän viittilöi meitä seuraamaan itseään ja kampeamme vielä yhden kerroksen ylöspäin.....

Tulemme suurehkoon huoneeseen, jonka katossa pyörii laiskasti tuuletin. On hämärää ja havaitsen, että tilassa on arviolta noin kymmenisen lavitsaa, joita eroittaa toisistaan verhot. Meitä kehoitetaan riisuutumaan alusvaatteisillemme ja käymään päinmakuulle. Kun olemme asettautuneet aloillemme verhot sujahtavat eteen ja jäämme hierojiemme kanssa kahden. Hyvin pian minulle valkenee, että tyttö jonka käsittelyssä olen, ei oikein tiedä mitä kanssani tulisi tehdä. Silitellään sieltä ja taputetaan täältä, mutta selvää "plääniä", kuinka edetä ei hänellä tunnu todellakaan olevan. Hämmentyneenä alan höristellä korviani. Älyän pian, että olen täällä takuuvarmasti ainut NAINEN ! Terästän kuuloaistini äärimmilleen ja havaitsen hentoa supattelua ja pehmeitä naurahduksia sekä huokailuja salin uumenista..... Herra paratkoon. MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU???? Ja mieheni on verhontakana tuon toisen naisen "kynsissä"! Toivon hartaasti hänen hiffaavan, että juuri tämä on niitä harvoja kertoja jolloin ei todellakaan heittäydytä tilanteeseen tai tartuta hetkeen...parasta olisi vain miettiä mahdollisimman ankeita asioita, kuten polttoaineen hinnannousua, mökin wc-pöntön tyhjentämistä tai jalkasilsaa. Sillä jos ei nyt ole skarppina, saattavat nuo pienet ja vikkelät kädet eksyä alueille, joille en millään soisi niiden tässä kohtaa eksyvän...

Tätä mantraa hoen mielessäni, kun meidät erottava verho vetäistään sivuun ja näen mieheni pään tämän hierojaneitokaisen sylissä. Nainen istuu lootusasennossa lavitsan pääpuolessa selkäänsä seinään nojaten ja pyörittelee sormillaan mieheni ohimoita. Iloisesti hymyillen hän kysäisee: Is evelitihing oollait madaam? Mutisen hieman epävarmasti hymyillen, että jees jees ja verhot sujahtavat vauhdilla takaisin kiinni. Kun tuo sessio on lopulta ohi meille tarjotaan mahdollisuutta ottaa suihku. Kieltäydyn, mutta mieheni päättää mennä huuhtelemaan ylimääräisen öljyn iholtaan. Hierojatar menisi mielellään mukaan "auttamaan" pesussa, mutta ehdotus torjutaan kohteliaasti. Kun olemme maksaneet viulut ja lähdemme laskeutumassa alakertaan, taputtaa tämä neitokainen miestäni olkapäälle ja toteaa: guud haspöönd Madaam. Nyökkään ja kiirehdimme ulos. Kadulle päästyämme suuntaamme välittömästi ensimmäiseen vastaan tulevaan baariin. Tilaamme oluet, istumme alas ja arvelemme etteivät tuttavamme käyneet ainakaan tuolla.

Tämä toinen episodi on viime helmikuulta. Pattayalla toimii Health Land niminen paikka, jossa saa monenlaisia hoitoja ja hierontoja vähän Day-spa tyyppisesti. Hierojat ovat koulutettuja ja puitteet ovat viihtyisät. Köröttelimme sinne lavataksilla ja teimme varauksen. Hetken odottelun jälkeen kaksi jo aikuista naista tulee kutsumaan meidät mukaansa. Meille osoitetaan kahdenhengenlooshi, jossa pukeudumme väljiin, judoasua muistuttaviin vaatteisiin. Kun olemme valmiit, hierojat astuvat sisään. Käyn mahdollisimman rentoon asentoon ja suljen silmäni. Tapoihin kuuluu, että rituaali aloitetaan jalkojenpesulla, jonka jälkeen aloitetaan varsinainen hieronta.

 Heti ensikosketuksesta on selvää, ettei tämä täti säästele voimiaan. Hän ei todellakaan hivele tai taputtele. Nostan päätäni tyynystä ja kerron, että oikea polveni on aika kipeä, joten sitä tulisi käsitellä varovasti. Nainen ei puhu kuin muutaman sanan englantia, mutta uskon hänen kuitenkin käsittäneen mitä tarkoitan. Perinteinen thaihieronta perustuu paljolti painallustekniikkaan sekä erilaisiin venytyksiin. Hieroja käyttää kyynärpäitään sekä käsivarsiaan "työvälineenä". Saatetaanpa jopa kävellä hierottavan selässä, mikäli uskotaan asiakkaan käsittelyn kestävän. En pysty rentoutumaan lainkaan. Lihakseni jännittyvät ja ajattelen kaiken aikaa kestänkö samanlaista käsittelyä kehoni toisella puolella. Ohjeistan häntä hiukan hölläämään otettaan. Toiveeseeni taivutaan hyvin hienovaraisin muutoksin. Hetken päästä kuitenkin totun hänen otteisiinsa ja huokaan syvään mielessäni. Minut kuitenkin herätetään tästä nirvanasta äkkiarvaamatta tapahtuvalla tarrauksella aivan eri kohteeseen, mitä parhaillaan käsiteltiin. Silmäni rävähtävät auki enkä uskalla niitä enää sulkea. Haluan varautua seuraavaan hyökkäykseen. Ihoani kihelmöi ja oikein tunnen, kuinka veri kiertää ! En ole varma tuntuuko nyt hyvältä vai pahalta. Hieronta kestää reilut kaksi tuntia ja käsittelyssä käydään koko vartalo molemmin puolin läpi. Sessio päättyy rennoin rantein tehtäviin voimakkaisiin läpsäytyksiin selkään. Hierojat kumartavat ja poistuvat huoneesta, jotta saamme pukeutua omiin vaatteisiimme. Nousemme mieheni kanssa patjoiltamme ja oikoilemme jäseniämme. Pyörittelen päätäni ja sanon, että olo on kuin maantiejyränalle jääneellä. Lisään vielä, että pahinta oli, kun ei voinut yhtään tietää mitä seuraavana tapahtuu. Mieheni kokemus vastaa omaani. Hän selittää minulle, kuinka alkoi jo hyvissä ajoin, päinmaakuulla oltuaan nykyttämään päätään pienin liikkein perusasetoon ollakseen valmis, jos äkkiärvaamatta tarrattaisiin niskasta kiinni. Saamme nauruhepulikohtauksen, josta ei meinaa loppua tulla.

Hoitolan aulassa hierojattaret tarjoilevat meille teetä ja odottavat tippejään. Ne saatuaan he poistuvat paikalta ja mekin lähdemme jatkamaan matkaamme. Ilmastoidusta sisätilasta pöllähdämme kuumaan ja kosteaan ulkoilmaan. Verikiertää vinhasti suonissamme ja lihaksia kihelmöi. Tunnemme todellakin olevamme elossa.

I am the BOSS...or am I ?

Täällä ollaan ajautumassa avoimeen kriisiin. Johtajan "palliani" huojutetaan voimakkaasti. Malú lietsoo kapinahenkeä, johon Heta on liittymässä mukaan. Tytöt ovat nousseet barrikaadeille !

Tämä kaikki on tapahtunut hyvin hienovaraisesti. Ensimmäisenä on ote alkanut lipsua hihnakäyttäytymisessä. Kehoitustani kävellä hihnalöysänä kyseenalaistetaan lakkaamatta ja aina enenevässä määrin toimitaan täysin kehoitusteni vastaisesti. Toisena tuli mukaan vieraille koirille räyhääminen. Jo hyvissä ajoin Malú heittäytyy mahalleen maahan ja oikein odotta kohtaamista sekä hetkeä, jolloin voi aloittaa sen armottoman messuamisen. Tai - havaittuaan lajitoverinsa kymmenien metrien päästä, alkaa edetä tätä kohti kuin puumaa. Matalin, hiipivin liikkein, pää olkapäiden väliin pudotettuna, katse tiiviisti kohteessa. Juuri, kun tämä pahaa aavistamaton Sessu on ohittamaisillaan meidät syttyy jumalaton nuoha. Ja Heta komppaa kaveriaan. Saattaahan olla, että juuri Heta on se ensimmäinen kimmokkeen antaja rykiessään terävästi ja viipottaessaan rintarottingilla eteenpäin. Kolmanneksi olen pannut merkille, että pelkkään nappula-ateriaan ei olla enää tyytyväisiä. Hetakaan, joka on tähän menessä hotkaissut ruokansa, kuin mansikat poskeen nuollen kuppinsa aterian päätteeksi putipuhtaaksi. Ja neljänneksi, riekutaan ikkunassa ja haukutaan kaikki ohikulkijat, autot, pyöräilijät ja varikset sekä pikkulinnut.

Nyt otetaan naisista mittaa ja katsotaan kuka on kuka !  Olen jo uhkaillut saavutettujen etujen menetyksellä. Strategiani on, että alan pudotella armotta pois ensin hihna- ja tervetuliaisnamit, sekä namit hienosta pissusta ja kakasta. Seuraavaksi lyön makuuhuoneen oven kiinni ja evään pääsyn untuvatäkeille. Ellei tämäkään vielä tehoa ( kyllä ) tarjoan vain ja ainostaan nappula-aterioita vähintään yhden viikon pituisen ajan. Ja viimeisenä oljenkortena - EN anna rapsutuksia, jos niitä kerjätään. Enkä leikitä pallon kanssa. Miltäs kuulostaa?

Olen selvittänyt nämä faktat viimeksi tänään, mutta molemmat neidit vain pyörittelevät päätään ja katsovat minuun vetoavasti. En aijo langeta tähän vipuun. Sillä pelkään, että jos nyt alan pehmoilemaan, niin löytäessään kaikki koirankasvatusoppaani (joita olen epätoivoisena selaillut) repivät ne kappaleiksi ja tiedä vaikka vielä lirauttavat pissat päälle. Olen kyllä funtsaillut, että saatan tarvita johtaja koulutusta. Mielessäni on jo pyörinyt muutaman paikallisen gurun nimi, jolta voisin vähän "goutsausta" pyytää.

Vai pitäisikö mennä vielä pidemmälle ja kutsua ihan ulkomaalaista asiantuntija-apua? Olen jo googlettanut sekä Cesar Millanin, että Victoria Stilwell´in saadakseni heidän yhteystietonsa.
Olisihan se aika uleeta, jos koirakuiskaaja karauttaisi Hummerillaan tähän Kuovinkujalle ja tulisi selvittämään ongelmaa. Näen jo meidät Juhan kanssa istumassa vakavina olohuoneen sohvassa  tilittämässä kuinka oikein olemme näitä riiviöitä kasvattaneet, koska tähän on nyt tultu. Seuraavassa mielikuvassani halaamme kaikki kolme tiukasti toisiamme ja tytöt istuvat kuuliaisina taustalla, sillä hänen oikea aikaiset sihautuksensa sekä terävät sormenpää napautuksensa kaulanalueelle ovat saaneet nämä Espanjattaret tuon maagisen kosketuksen voimasta unohtamaan huonot tapansa ikuisiksi ajoiksi.

Myös mielikuva Victoriasta tarkkailemassa touhujamme tuntuu houkuttelevalta. Kuvittelen tuon hoikan ja määrätietoisen naisen seisovan taustalla tehden huomioita käytöksestämme. Näen, kuinka hän ilmehtii kameralle silmät suurina ja huulet pyöreinä hämmästyksestä, havaitessaan kaikki ne päivänselvät virheet, joita jatkuvasti teen suhteesani tyttöihin. Lopulta kuulen ripityksen siitä, kuinka minun on otettava nyt napakasti tilanne haltuun. Sovimme, että hän seuraa tekemisiämme -kameran välityksellä ja tulee viikon kuluttua ohjeistamaan lisää. Lopulta kuitenkin on hän saanut paksuihin kaloihimme taottua ne seikat, jotka tekevät minusta sekä jämäkän että lempeän johtajan. Ja onnistuttuani tehtävässäni pääsen todistamaan uskomattomatonta kasvua ja kehitystä. Koiristani voi hyvällä ja johdonmukaisella otteella kasvaa mitä viisaimmat luontokappaleet, joiden voidaan odottaa lähivuosina tapailevan jopa muutamia yksinkertaisia suomenkielen sanoja!

Herään haaveistani ja havahdun kahden karvanaaman tiiviiseen tuijotukseen. Tytöt ovat selvästi sitä mieltä, että nyt riittä tämä koneella roikkuminen ja blogin kirjoittaminen. Mieleni heltyy ja päätän antaa bloginkirjoitusodottelunamit! Tiukkanan johtajana kukkoilun aloitan sitten huomenna.

Unohtumaton Villa Ingrid

 Espanja, Mijas 17. - 25.10.2008

Meillä yhdellä  jos toisella  lienee kokemusta matkoiltaan siitä, kun kaikki ei mene ihan nappiin. Tämä matka oli yksi sellainen ja siksi myös niin ikimuistoinen. Jälkeenpäin ajatellen on vain hyvä, jos reissuissa on vähän rosoja.Ne jäävät paremmin mieleen ja usein saa vielä makeat naurut jälkeenkinpäin.

Tälle matkalle lähdimme kahden ystäväpariskunnan kanssa tarkoituksena viettää oikein hauska loma kauniissa ympärisössä, golfkentän läheisyydessä ja majoituksen osalta hieman luksustakin mielessämme. Päätimme vuokrata käyttöömme Villan, sillä meistä oli mukava ajatus saada omaa rauhaa ja koko porukka samankaton alle. Löysimme sivuston, jossa oli ympärimaailmaa yksityisten omistamia asuntoja vuokrattavana. Teimme hakuja Espanjaan, josta yksilöimme Fuengirolan alueen ja sieltä Mijaksen. Vaihtoehtoja alkoikin löytyä ihan mukavasti. Kukin meistä tahoillaan arvuutteli kohteiden sopivuutta sekä hinta /laatu suhdetta ja niinpä lukuisten vaihtoehtojen joukosta seuloutui tämä helmi... Villa Ingrid.

Sivuston esittely kuvista meille aukeni mitä miellytävin kohde. Punainen nahanhoitotuotteilla  kiillotettu sohva näytti ihastuttavalta väripilkulta olohuoneen muuten niin vaaleiden ja modernien huonekalujen joukossa. Ruokasalin ainakin 12- hengenpöytä, katosta roikkuvine kynttiläkruunuineen oli sijoitettu ikkunaseinän eteen, josta avautui kaunis maisema alas laaksoon. (kts.kuva yllä)  Makuuhuoneet omine kylpyhuoneineen oli todellakin plussaa. Kohteessa oli myös täysin varusteltu keittiö sisältäen ruokailuvälineen, kipot, kiulut ja astiastot. Talon puutarhassa sijaitsi reilunkokoinen uima-alas aurikotuoleineen ja kukkaistutuksineen. Ja mikä parasta - golfkenttä oli melkein kivenheiton päässä. Mitä vielä voisi toivoa enemmän?? Täydellinen kohde. Teimme varauksen ja aloimme odottamaan matkaa.

Vihdoinkin koitti se hetki, jolloin tapaamme Helsiki-Vantaan lentokentällä ja kilistelemme kuohuviiniä posket innostuksesta hehkuen. Tapaamme siellä pari tuttua kaveria, jotka ovat myös menossa golfaamaan samaan paikkaan ollen majoitusta vailla ensimmäiseksi yöksi. Lupaamme hövelisti majoittaa heidät villaan, sillä siellähän on runsaasti tilaa ja upeat puitteet. Lentomme lähtee myöhään illalla ja saavumme Malagaan puolenyön jälkeen. Olemme tehneet diilin paikallisen suomalaisen taksiyrittäjän kanssa joka hakee meidät kentältä ja kuskaa muutenkin tarvittaessa lomamme aikana. Saavumme Villa Ingridiin ja seuraamme meille annettuja ohjeita avainten suhteen. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen avaimet löytyvät ja astumme sisään. Menee tovi ennenkuin saamme valaistuksen osittain toimimaan. Pyrähtelemme hämärän hyssyssä sinne tänne ja teemme nopeat päätökset siitä, minkä makuuhuoneen kukin itselleen valikoi. Säntäämme ulos ja näemme kauniisti valaistun uima-altaan, jonka äärellä nautimme vielä drinkit ja vetäydymme sitten pikkuhiljaa väsyneinä nukkumaan. Odotamme aamua, jolloin näemme kaiken päivänvalossa ja täydessä loistossaan.

Heräämme kauniiseen auringonpaisteesseen ja samalla myös karmeaan todellisuuteen. Villan loistonajat ovat olleet ja menneet. Nahkasohva on menettänyt kiiltonsa ajat sitten ja kynttiläkruunujen säihke näkyy ikuisesti sammuneen. Siivojia ei ole käynyt talossa kymmenneen vuoteen ja on selvästi nähtävissa, että talon muutaman tulipesän hormien kautta on liuta lintuja käynyt mellastamassa osassa talon huoneista. Paksupölykerrös kuorruttaa kaikkia pintoja ja keskikerroksen sinänsä ihastuttavan ja erikoisen sisällä olevan pienen piazzan keskellä olevassa sisäuima-altaassa kelluu vihreässä vedessä vanha työrukkanen.....  Ruokailuryhmän ympärille kokoonnumme apeahkoissa tunnelmissa. Joku on keittänyt kahvit ja yövieraamme ovat jo jatkaneet matkaansa. Alamme pohtia kuinka on viisainta menetellä. Mallu tokaisee, että hän ottaa kyllä trollin alleen ja kävelee lähistöllä sijaitsevaan Hotelli Radisson Sassiin. Räjähdämme nauramaan, vaikka tuo ajatus kyllä tuntui juuri silloin erittäin houkuttelevalta. Päätämme soittaa henkilölle jonka kanssa on asian tiimoilta käyty keskusteluja aikaisemmin ja riennämme kiireen vilkkaa Mijas-golfiin, sillä tiiausaika painaa päälle. Koko kierroksen ajan yritämme yhteyttä vuokralle antaneeseen henkilöön ja lopulta tärppää. Hän on aivan ihmeissään väitteistämme ja vakuuttaa siellä käyneen siivojien panemassa paikat kuntoon. Hän lupaa vielä tutkia asiaa ja olla yhteydessä myöhemmin.

Taivaalle alkaa kerääntyä uhkaavan näköisiä sadepilviä ja pian tuleekin vettä kaatamalla. Raahaudumme litimärkinä klubille ja päätämme pienen kuivattelun jälkeen jäädä sinne syömään. Viiniä tilataan pöytään ja tunnelma on kaikesta huolimatta riehakas. Kun sitten saavumme takaisin talolle näemme kaksi isohkoa lintua istumassa ilmeisesti entisen kirjastohuoneen verhotankojen yläpuolella. Hätistelemme ne ulos ja lähdemme tutkimaan taloa tarkemmin. Huomaamme "piazzan" yhdellä seinustalla oven ja sen takaa löydämme tilan, jossa on paneloidut seinät ja yllätys, yllätys Helon saunakiuas, mutta ei lauteita ! Miehet testaavat välittömästi onko kiuas "hengissä" ja koska se raksahtaa tulille, niin päätämme roudata kolme keittiön tuolia lauteiksi ja kattilan sekä soppakauhan löylynheittoon. Saunomme siis melko eksoottisissa olosuhteissa ja välillä kipitämme uima-altaaseen vilvoittelemaan. Koska tämän "saunan" yhteydessä ei ole suihkua käymme peseytymässä kukin omissa kylpyhuoneissamme. Minä hyppään meidän kylpyammesuihkuun ensin. Kun olen saanut peseydyttyä kuuleen armotonta kiroamista makuuhuoneenpuolelta. Viemäri ei ollut jaksanut vetää siinä tahdissa, kun suihku "lauloi". Osa vedestä oli karannut makuuhuoneenpuolelle ja siitä alkoi sitten lattioiden kuivaus pyyhkein ja kaikin saatavilla olevin vettä hyvin imevin rätein ja rievuin. Lopulta istuimme taas saunapuhtaina keittiönpöydän ympärillä miettien mitä ihmettä voimme tehdä. Ilta alkoi hämärtyä. Sytytimme muutamat kynttilät, avasimme viinipullon, jos toisenkin ja lausuimme ponsia. Huomenna.  Huomenna sanotaan suorat sanat ja VAADITAAN paikalle siivoojia !

Uskon, että jo tiedätte kuinka tässä jutussä kävi. Yhteyshenkilöön ei saatu enää yhteyttä. Siivoojat eivät koskaan saapuneet. Pidimme palaverin ja päätimme siivota porukalla ne paikat talossa, joissa meidän oli pakko oleskella. Golfkierroksen jälkeen tuumasta toimeen ja sinä iltana tuntui jo paljon paremmalta. Aikaisemmin mainitsemieni lintujen lisäksi ausunnosta löytyi myös toinen, hyönteistä suurempi öttiäinen. Istumme iltaa ja yksi rouvista pistäytyy omassa makuuhuoneessaan. Hetken päästä kuuluu viiltävä huuto ja tiukka käsky miehen saapua välittömästi paikalle. Ryntäämme kaikki alakertaan ja löydämme rouvan tuolilta seisomassa. Wc:stä tulleessaan hän oli törmännyt gekkoon, joka oli paeta vilistänyt sängyn alle piiloon. Miehet aloittivat jahdin ja me rouvat olimme häsyssä mukana hiuskiinnepurkkiemme kanssa. Lisko saatiin kyörättyä ulos ja illanviettoa saatettiin jatkaa levollisin mielin.  Ainut hoidettu osa tästä kokonaisuudesta oli piha-alue. Ilmeisesti siellä on kiinteistönomistajan pakko palkata ulkopuolinen puutarhuri pitämään julkisivut kunnossa. Vaikka kaikki ei mennytkään kuten Strömsöössa, niin meillä oli kuitenkin todella hauska ja mukava loma. Näissä odottamattomissa tilanteissa omilla asenteilla on valtavan suuri merkitys. Kukaan meistä ei suostunut pahoittamaan mieltää näiden tapahtumien edessä, vaan päätimme tehdä sen minkä voimme ja unohtaa sen mille emme voineet mitään. Siksi kai lomamme onnistui kaikestahuolimatta todella hyvin. Ja HAUSKAA OLI.  Kun taksi tuli meitä viikonpäästä noutamaan ja oli aika painaa Villa Ingridin ovi lopullisesti kiinni, emme tunteneet minkäänlaista haikeutta. Jokainen meistä tuijotti taloa hetken, ja sitten ajoimme pois.   

Aamutoimia

Aamulenkille lähdössä
 

Aamu käynnistyy hyvän huomenen toivotuksin. Ensin molemmat tytöt tervehtivät minua hivuttautuen sängyn jalkopäästä kohti rapsutuksia antaavaa kättäni. Muutama nopea lipaisu kiitokseksi ja sitten he tervehtivät toisiaan. Rituaaliin kuuluu kaverin suupielien nuoleminen sekä korvienpesu. Tämän jälkeen marssitaan johdollani alakertaan, jossa pukeudun ja tytöt venyttelevät perusteellisesti. Voi kunpa itsekin älyäisin tehdä tuon saman !

Tavakseni on tullut kysyä "lähdetäänkö lenkille?" Vastauksena saan Hetelta terävän haukahduksen ja Malùlta tiiviin katseen silmiini. Siirrymme eteiseen ja puemme hihnat ja näin syksyaikaan myös heijastinliivin. Tämän jälkeen seuraa hihnanamin anto, jota kuvassa suurella hartaudella jo odotetaan. Aamulenkkimme kestävät puolestatunnista puoleentoistatuntiin riippuen vähän siitä mikä meillä kulloinkin on fiilis. Heta hoitaa asiansa melko pian omalta tontilta poistumisen jälkeen, mutta Malú haluaa jättää viestejään vähän kauemmaksi ja useaan eri kohteeseen. Jos meillä käy hyvä tuuri, saatamme tavata aamulla ystävämme Gorgi-Amoksen, Afgaani-Kernaksen tai Perro-Elsan. Ja vaikka emme heitä tapaisikaan, ovat he kyllä jättäneet viestejä, jotka perusteellisesti tutkitaan ja tulkinnan mukaan viesteihin vastataan.

Lenkin jälkeen tytöt saavat tervetuliasnamit, käymme tassujen pesulla, mikäli tarve niin vaati ja sen jälkeen onkin aamiaisen vuoro. Heta parkkeeraa keittiössä sen kaapin eteen, jossa tietää nappuloita säilytettävän. Malú taas istuu kuin kuningatar yläkertaan vievien portaiden keskitasanteella ja odottaa kärivällisesti kutsua saapua ruokailemaan. Jotta ruokailutilanteessa ei syntyisi turhia jännitteitä olen ratkaissut asiat siten, että ruokakupit ovat selväsi erillään toisistaan. Vesikuppi on yhteinen. Molemmat aloittavat ruokailun omasta kupistaan, mutta lopulta vaihtavat toistensa kupeille.

Raitis ulkoilma ja maittava aamiainen antavat paitsi virkeyttä, myös voimaa käynnistämään hulvattoman leikin. Noustaan kahdelle tassulle toisiaan vasten. Nipsitään jaloista ja lyödään toinen tantereeseen. Kalisutetaan hampaita ja päästellään monenlaisia haukahduksia, ulvaisuja ja murinoita. Se kumpi jää tässä tilanteessa altavastaajaksi tyytyy kohtaloonsa mukisematta. Vetäydytään hetkeksi erilleen ja tasataan hengitystä, jonka jälkeen osat vaihtuvat. Leikin tuoksinassa juoksenneellaan myös ympäri taloa ja varmistetaan, että kaikki matot on varmasti saatu kasaan. Ja kun on aikansa leiskuttu, niin irottaudutaan tästä hurjasta tanssista ja vetäydytään levolle. Milloin sänkyyn, milloin sohvaan, milloin lattialle. Malú on jo niin iso tyttö, ettei hänen tarvitse olla kokoajan näköyhteydessä minuun, mutta Heta vetäytyy vielä jalkoihini, josta voi seurata liikkeitäni ja lähteä heti peesiin, jos vain päätän liikkua paikaltani. Mutta jos vielä on tarmoa jäljellä, he istua napottavat sängypäädyssä ja katselvat makuuhuoneen ikkunasta ulos kommentoiden kaikkea havaitsemaansa liikettä kotikatumme varrelta.      

Malù De Elindalo

Malu

Malú on Espanjasta huhtikuussa 2011 saapunut Espanjanvesikoira tyttö, joka on kieputtanut minut täysin "tassujensa" ympärille. Hän on kiltti ja perusluonteelta rauhallinen neiti, joka syttyy suorastaan tuleen, kun ilmestyn näkösälle tennispallon kanssa. Malú nimittäin RAKASTAA pallon noutamista ja koppien ottamista. Kun reviirin laitamille ilmestyy jotakin sellaista, josta on syytä ilmoittaa haukkumalla meille ihmisille, niin palloa ei putoa maahan edes siinäkään tilanteessa .... tosin pallosuussa haukkuminen ei ole kovin "katu-uskottavaa", mutta vahtikoirana hoitaa velvollisuutensa tilanteessa, kuin tilanteessa.

Ulkomailta tuodun koiran kanssa kaikki menee aikalailla eri tavoin ja tahtiin, kuin kotimaasta 10-viikkoisena saatavan pennun kanssa. Kennelit ovat isoja ja se on heille todellakin bisnestä. Rakkaudellinen kontakti ihmiseen ja normaaliin kotielämään on tulovaiheessa hyvinkin alkutekijöissään. Luottamuksen rakentaminen ja kotikoirana oloon totuttautuminen vie tavallista enemmän aikaa. EVIRA valvoo Suomeen ulkomailta tuotavia koiria ja kaikki maakohtaiset määräykset sekä passit ja muut paperit on oltava kunnossa. Tämä tarkoittaa sitä, että tullessaan koira on usein yli kolmekuukautta vanha, joten se kaikista herkin pentuvaihe jäi meiltäkin yhdessä kokematta.

Kennel Elindalo hoiti kyllä kaikki Malùn tuontiin liittyvät asiat erittäin mallikkaasti. Yhteydenpito odotusvaiheessa oli todella tiivistä. Sähköpostiti sinkoilivat Suomen ja Espanjan välillä tiuhaan tahtiin. Saimme kuvia ja videon, jotta pääsimme seuraamaan hänen kehitystään. Heillä olikin laajasti kokemusta pennun myynnistä ulkomaille, sillä heiltä on lähtenyt koiria mm. USA:n, Dubaihin, Meksikoon, Englantiin.... ja tietenkin myös tänne Suomeen, minulle.

Tänäpäivänä voidaan sanoa, että Malú on lähes täysin suomalaistunut espanjatar, joka nauttii valtavasti uimisesta järvessä ( lätäkötkin kyllä kelpaavat) juoksentelusta metsässä ja ennenkaikkea lumesta ja lumipalloista. Hän on aina valmis rapsutettavaksi, silitettäväksi ja suukoteltavaksi. Malú ei erityisemmin pidä auton kyydissä olemisesta tai siitä, että vieraat koirattomat ihmiset puhuttelevat minua. Näissä tilanteessa hän ilmoittaa vastalauseensa hyvinkin äänekkäästi. Koirien kanssa liikkuvat ihmiset saavat ihan vapaasti keskustella kanssani. Meillä on täällä Halssilassa paljon koirakavereita, joita on mukava pysähtyä tervehtimään lenkillä ollessamme. Mutta kaikkein rakkain ja ihanin koirakaveri on kuitenkin Heta alisa Rayaraqua Lady Gaga, josta enemmän omana tarinanaan.