Kävimme mieheni kanssa keskiviikkona todistamassa iloista perhetapahtumaa. Mieheni isän tuttavapariskunnan espanjanvesikoira Pepille oli syntynyt vauvoja 6-viikkoa sitten. Sisarusparvessa ilakoi nyt kaksi tyttöä ja kaksi poikaa - kaksi töpöhäntäistä ja kaksi pitkähäntäistä, ylpeän äidin häärätessä katraansa ympärillä. Kaikki pennut olivat aivan mahdottoman suloisia....
Oli hauska seurata, kuinka emo piti tiiviisti silmällä pihapiirissä temmeltäviä lapsiaan. Imettämään ryhtyminen oli jo hivenen epämukavaa, sillä pennuilla on neulanterävät hampaat - ja niitä käytetään hyvin ahkerasti. Kuonollaan tökkien hän ohjaili jälkikasvunsa liikehdintää aina tarpeen mukaan. Pennun käytyä asioillaan otti emo tämän toimenpiteen jälkeen pestäväkseen. Hellyyttävää seurata.
Pennut olivat hyvin iloisia, leikkisiä ja pelottomia. Kirmasivat meitä kohti arvelematta, seisoivat jalkojamme vasten ja olivat rentoutuneita sylissämme. Imemisvietti oli todella vahva. Siihen olisi kelvannut niin sormen- kuin nenänkinpää...auts :)
Vaikka itselläni on kaksi espanjanvesikoiraa on tämä kaikista herkinvaihe kehityksen kannalta jäänyt meiltä yhdessä kokematta ja siitä olen todella pahoillani... Malu oli tullessaan 4-kuukautta ja Heta jo 5-kuukautta. Pennun opettaminen sopeutumaan niin uusiin ihmisiin, kuin asioihinkin on sitä helpompaa mitä aikaisemmin pennun saa kotiin. On eri asia aloittaa luottamuksen rakentaminen 8-10 viikkoiseen pentuun, kuin 4-5 kuukautiseen pentuun. Noita orvokkisilmiä katsellessani mietin, olikohan meidänkin tytöillä ihan pienenä pentuna siniset silmät ?
En tiedä uskaltaisinko itse koskaan teettää tytöillä pentuja. Lähinnä siksi, etten varmaan pystyisi luovuttamaan yhtäkään niistä pois. Tästä pentueesta kaksi lähtee maailmalle ja kaksi jää perheeseen. Eron hetki tulee varmasti olemaan haikea, mutta huolellisesti valitut uudet ihmiset ja perheet sekä tiivis yhteydenpito helpottavat tilannetta.
Tällä viikolla on syksy saapunut Jyväskylään. Lämpötila on alkanut laskea, vettäkin on ollut ilmassa ja puut pudottavat keltaisia, punaisia ja oransseja lehtiään. Havahduin eilen myös siihen, kuinka aikaisin alkaa hämärtää.
Eilisen koko päivän vietin tiiviisti kotona. Tein sekä työ, että kotitöitä poistumatta sisältä muuten, kuin tyttöjen kanssa lenkille. Koska maisema oli harmaa, innostuin sytyttämään kynttilöitä myös päivällä. Heti tuli mukava fiilis. Lämmin valo, elävän tulenliekin lepatus sulki mukavasti päivän harmauden mielestä pois. Valoa, valoa päin. Tavalla tai toisella, myös näin pimeän ajan kynnyksellä.
Nyt paistaa aurinko. Toivottavasti myös sinulle.
TUIRE
Oli hauska seurata, kuinka emo piti tiiviisti silmällä pihapiirissä temmeltäviä lapsiaan. Imettämään ryhtyminen oli jo hivenen epämukavaa, sillä pennuilla on neulanterävät hampaat - ja niitä käytetään hyvin ahkerasti. Kuonollaan tökkien hän ohjaili jälkikasvunsa liikehdintää aina tarpeen mukaan. Pennun käytyä asioillaan otti emo tämän toimenpiteen jälkeen pestäväkseen. Hellyyttävää seurata.
Pennut olivat hyvin iloisia, leikkisiä ja pelottomia. Kirmasivat meitä kohti arvelematta, seisoivat jalkojamme vasten ja olivat rentoutuneita sylissämme. Imemisvietti oli todella vahva. Siihen olisi kelvannut niin sormen- kuin nenänkinpää...auts :)
Vaikka itselläni on kaksi espanjanvesikoiraa on tämä kaikista herkinvaihe kehityksen kannalta jäänyt meiltä yhdessä kokematta ja siitä olen todella pahoillani... Malu oli tullessaan 4-kuukautta ja Heta jo 5-kuukautta. Pennun opettaminen sopeutumaan niin uusiin ihmisiin, kuin asioihinkin on sitä helpompaa mitä aikaisemmin pennun saa kotiin. On eri asia aloittaa luottamuksen rakentaminen 8-10 viikkoiseen pentuun, kuin 4-5 kuukautiseen pentuun. Noita orvokkisilmiä katsellessani mietin, olikohan meidänkin tytöillä ihan pienenä pentuna siniset silmät ?
En tiedä uskaltaisinko itse koskaan teettää tytöillä pentuja. Lähinnä siksi, etten varmaan pystyisi luovuttamaan yhtäkään niistä pois. Tästä pentueesta kaksi lähtee maailmalle ja kaksi jää perheeseen. Eron hetki tulee varmasti olemaan haikea, mutta huolellisesti valitut uudet ihmiset ja perheet sekä tiivis yhteydenpito helpottavat tilannetta.
Tällä viikolla on syksy saapunut Jyväskylään. Lämpötila on alkanut laskea, vettäkin on ollut ilmassa ja puut pudottavat keltaisia, punaisia ja oransseja lehtiään. Havahduin eilen myös siihen, kuinka aikaisin alkaa hämärtää.
Eilisen koko päivän vietin tiiviisti kotona. Tein sekä työ, että kotitöitä poistumatta sisältä muuten, kuin tyttöjen kanssa lenkille. Koska maisema oli harmaa, innostuin sytyttämään kynttilöitä myös päivällä. Heti tuli mukava fiilis. Lämmin valo, elävän tulenliekin lepatus sulki mukavasti päivän harmauden mielestä pois. Valoa, valoa päin. Tavalla tai toisella, myös näin pimeän ajan kynnyksellä.
Nyt paistaa aurinko. Toivottavasti myös sinulle.
TUIRE
