VETTÄ, VETTÄ JA VÄHÄN PAISTETTAKIN

Olimme viime viikolla lomamatkalla Costa Del Solilla ja tällä kertaa mieheni kanssa ihan kahden kesken. Edellisestä kerrasta kahdestaan on vierähtänyt niin pitkä aika, etten edes muista, koska se viimeksi tapahtui.

Matkaan lähdettiin tietenkin siinä toivossa, että aurinko paistaa ja linnut laulaa. Sadaan mukavasti väriä pintaan, ennen kotimaan kesää ja päästään pelaamaan golfia halutessamme joka päivä. Vaan toisin kävi. Kohdallemme sattui varsin sateinen viikko....kuulimme, ettei siellä ollut juuri alkuvuodesta sadellut. Aurinkoa oli piisannut, joskin aika ajoin tuullut navakasti.

 

Uima-allasalueella ei ollut ruuhkaa. Ei näkynyt niitä, jotka panevat kukonlaulun ajalle kellon soimaan jotta voivat kipittää pyyhkeineen ja kasseineen varaamaan alueen parhaan "grillaus mestan"

Säätä uhmaten kuitenkin golfkentälle aamuhämärissä laittauduttiin ja säätiedoitusta silmät killissä vahdattiin. Kahtena päivänä satoi niin rankasti, ettei sinne ollut mitään asiaa ilman sadeasusteita ja nehän nyt luonollisesti jäivät kotiin, kun kelin piti olla loistava.

   

Hotelliltamme vain kivenheiton matkan päässä sijaitsi iso ostoskeskus Myramar. Siellä kävimme parikertaa syömässä ja elintarvikeostoksilla. Koska olin matkalla mieheni kanssa jäi kaikki vaate, sisustus ja hilpetöörikaupat hiplaamatta, sillä tällä "bändillä" se ei vaan  olisi toiminut.

Keskuksen käytäviltä bongasin tämän värikkään ja huokutuksia herättävän herkkujen myynti pisteen.
Tarjolla oli jos jotakin mukavaa suuhunpantavaa.

Kävelymatkan etäisyydessä oli yksi sangen näppärä ruokapaikka, Mr WOK. Siellä ei suu yhdeltä maistunut. Suosittelen kokeilemaan, jos Aurinkorannikolla oleskelee. Vastaavia paikkoja on muuallakin kaupungissa. Ateria kootaan itse tarjolla olevista raaka-aineista, joiden valoikoima on hyvin runsas. Lasti viedään kokille, jota wokkaa annoksen kädenkäänteessä valmiiksi. Alkupalat ovat valmiina kylmäpöydässä, samoin on jälkiruoat. Varsinainen pääruoka valmistuu siinä omien silmien alla. Hinta-laatusuhteeltaan todella mainio valinta.

Pääsiäinen on tärkeä ja odotettu juhla-aika espanjassa. Kauppakeskuksiinkin oli ilmaantunut uskonnollisia kuvia, patsaita ja pääsiäisen sanomaan liittyviä asetelmia.

Paistetta päivään toi, tuosta harmaahkosta näkymästä huolimatta kierros tällä Mirafloresin kentällä. Pelasin pitkästä aikaa melkein omaan tasoitukseeni ja kun niin tapahtuu tuntuu peli nimeltä golf varsin mukavalta. Mukavaa oli myös havaita se, että vaikkei nuo odotukset sään osalta täyttyneet ja sen myötä pelikierroksetkin jäivät vähäisemmiksi kuin alunperin ajatellimme, niin viihdyimme silti kahdestaankin vallan mainiosti.

 

Malulle ja Hetalle meidän lomamatkat ovat täyttä duunia. Vaikka tytöt viettävät "lomaa" tuona aikana maalaismiljöössä, niin ilo on ylimmillään kun pääsee omaan kotiin. Tyttöjä noudettaessa näyttää siltä, kuin kaikkien tassujen alla olisi näkymättömät jouset, joilla pompitaan yläpystyä uskomattomiin korkeuksiin.

Koirahoitolassa olevat muut karvakuonot ja kuitenkin vieraat, joskin aikaisemmilta vierailuilta  tutut ihmiset pistävät väsyttämään. Siellä kun joka narauksen joku sessukoista kuulee ja ilmoittaa haukkumalla, että olkaahan valppaina kamut ! Mikä oli tuo ääni ?  Ja pitäähän sitä olla skarppina, kun ei voi yhtään tietää milloin tuon oven aukeaminen merkitsee sitä, että juuri meitä tullaan hakemaan :)

Pari päivää vierailun jälkeen maataan tassut taivasta kohden ja Heta myös varsin äänekkäästi kuorsaten. Hakeudutaan lähelle rapsutettavaksi ja helliteltäväksi. Tulla tupsahdetaan syliin istumaan tai makoilemaan.

Siinä kohtaa kyllä valpastutaan välittömästi, kun äiti kysyy "ottaiskos ne tytöt yhen herkkiksen" (herkkutikun) ja sännätään salamana sille kaapille, josta tätä mieluisaa pureskeltavaa tarjoillaan.

Ensi viikolla valmistaudutaan pääsiäisen viettoon myös tässä talossa. Ensimmäiset pajunkissat on kuitenkin pistetty jo inspiraation lähteeksi. Kanat, kukot ja munat ovat vielä naftaliinissa.

Mukavaa viikonloppua ja pääsiäisviikon odotusta.

                                                           --  Tuire  --  

ALKAA POLTTAA....

Olen käynyt kaksi kertaa ohjatussa meditaatiossa. Sen jälkeen on niin ihanan kevyt ja virkistynyt olo. Täydellinen rentoutuminen on tehnyt pelkkää hyvää. Eilen meditaation edetessä keho alkoi tuntua kevyeltä ja se toi ajatuksiini monenlaisia mielikuvia. Luistelin parini kanssa kahdestaan hallissa kauniiden valojen loisteessa. Voi kuinka taitavia olimmekaan...

Toinen ajatus vei kesään ja golfkentälle. Näin mieheltäni onnistuneen lyönnin keskelle väylää. Kun oma aikani tiiata koitti, en löytänyt oikeaa swingiä ja rytmiä. Yritin asettua pallolle pari kertaa ja kun se ei vaan toiminut, ajattelin, ettei minun ole pakko pelata tänään. Jännä juttu sinänsä, että mielikuvan luominen tuosta golfswingistä ei ottanut onnistuakseen, mutta luistelu, jota olen harrastanut viimeksi lapsena oli niin helppoa !

Joka tapauksessa tuo pieni pallo ja sen ympärille rakentuva peli on ollut meillä jo useamman viikon top 10-listan puheen aiheena. Tätä palloa on sen omistaja tuunannut oikein mukavan näköiseksi. Näkyy tuo eläinkuosi sopivan siihen erittäin hyvin. Kun askartelu innostus on nyt kuumimmillaan, niin pitäisikö kaivaa pallo laatikot esiin ja tehdä samanlaiset koristukset ? Mitähän mieheni siitä tykkäisi ?

 
Pallon kaveriksi sopisi täydellisesti tämä golfmekko. Näyttää ihanan "hulpakolta" tuo kangas, joten kesähelteessä olisi varmasti täydellinen valinta kierrokselle.

 

 

Oikein kuumalla kelillä olisi aika päheetä huristella tällä golfautolla ja antaa vastatuulen virvoittaa kuumottavia poskia.

 

 

 

Ja onko sen "kolon" aina pakko olla pyöreä ? Tämmöiseen sydämen malliseen kuppiin olisi paljon mukavampi palloaan putata. Ja koska se olisi myös himpun verran isompi, niin puttaaminen olisi paljon helpompaakin...Jäisi parempi mieli...Ja tämän sydämen voisi kyllä vielä asentaa greenin tasaisimpaan kohtaan. Kuka niitä viheliäisiä kallistuksia kaipaa ?

 
Tässäpä mainio ohjenuora ! Periaatteessa olen kaikkia dieettejä vastaan, mutta tämän kokeileminen kieltämättä houkuttelee. EI - kun olen ihan varmasti dieetillä ensi kesänä !

Tämä leidi ottaa yhtä rennosti ennen kierrosta, kuin minäkin. Rangella pallojen hakkaamisen sijaan istahdan alas ja rentoudun. Golf on mentaalipeliä mitä suurimmassa määrin. Kyllä sitä sitten kierroksen aikana ennättää lyödä sitä palloa ihan riittävästi ;)

Tyyli ennen kaikkea ! Ei ole yhdentekevää minkälaisessa asussa kierrokselleen sonnustautuu. Nämä "golfkengät" sopisivat täydellisesti tuohon eläinkuosiseen palloon ja mekkoon, mutta en lähde selvittämään kuka näitä myy. Pelaan tulevan kauden vielä niissä ihan tavallisissa ja tylsän näköisissä kengissä. Ensi kaudella sitten. Ja koska en ota golfia tarpeeksi vakavasti, en edes ansaitsisi pelata näissä kaunokaisissa.

Koska sinne viheriöille ei nyt ihan kohta täällä kotimaassa pääse, on oltava jotakin sijaistoimintoja. Askartelu innostukseni ylläpitämiseksi löytyi tämä veikeä idea tehdä lusikoista golfaiheinen patsas. Tämä ei ole minun tekemäni, mutta onhan noita ylimääräisiä lusikoita, joten alkaisinko taivutella ?


To golf or not to golf ??? what A Stupid Question.  Aivan.... mitä gimma duunaa ?
No lähtee ehkä pelaamaan tänään St Andrewn ( simulaattorissa ) niin saanpahan polkaistua kauden käyntiin.

                                        ----  Viheriöivin terveisin Tuire ---
    

VÄRIÄ ELÄMÄÄN

Olen saanut väriä elämäänI sekä aineellisesti, että aineettomasti. Aineellista puolta ajatellen se tarkoittaa sitä, että kotiimme on hankittu pieniä mukavia uusia juttuja. Piristäviä sekä lämpöisiä värejä syksyyn ja talveen. Aineettomalla puolella taas takana on rattoisa viikonvaihde ystävien kanssa Tahkolla.

Kotini alkoi näyttäytymään näin syksynkorvalla jotenkin hyvin vaalean-, haalean- pelkistetyltä. Muutama viikko sitten osui Deco Storessa silmiini kangas, jonka saatoin nähdä heti uutena väripilkkuna olohuoneemme sivuikkunoissa.

Ja siellä ne nyt sitten ovat. Punaiset sivuverhot, jotka toivat heti omanlaistaan särmää huoneeseen. Kyytipojaksi vielä kaksi uutta sisustustyynyä ja jo vain - ei ole haaleudesta ja vaaleudesta tietoakaan.

Jos ei tämä puoli miellytä silmää niin voin kääntää toisen puolen esiin....

Näin tulee vaihtelua olohuoneen tunnelmaan aika pienellä tempulla. Toinen tyynynpäällinen toimii samalla periaatteella.

Mikäli sattuisi käymään niin, että hurahdan pinkkiin sisustusmielessä, niin yläpuolella olevassa tyynyliinassa on pinkkiä vain pienoinen ripaus, mutta tässä alemmassa jo aimoannos enemmän.

 

Tämä alkaa olla jo sitä aikaa kun tekee mieli sytytellä kynttilöitä. Ihastui tuohon kuviointiin ja tietenkin myös väriin.

 

Viikonloppu Tahkolla oli todella mukavaa vaihtelua ja sää suosi lauantaista golf-kierrosta mukavassa seurassa. Osallistuimme ystäväpariskunnan kanssa siellä järjestettyy parikilpailuun. Meillä ei menestystä ollut, kun sorruimme virheisiin viimeisellä reiällä, mutta ystävämme pääsivät pokkaamaan toisen palkinnon. Kilpailumaksuun sisältyi buffeeillallinen El Monte ravintolassa ja olipa siellä ns. "suunmukaista" ruokaa.  Suosittelen lämpimästi.

Nuo ruusut sain ystäviltä, kun lauantaina  kilisteltiin syntymäpäiväni kunniaksi. Seurustelua, saunomista, hyvää ruokaa ja hauskaa tekemistä kauniissa maisemissa.....mukavia muistoja....

Ikeasta tarttui mukaan vähän muutakin, kuin tuo kynttilä, mutta tehtäköön siitä oma juttunsa joskus myöhemmin.

                                        Mukavia muistoja ja piristystä arkeen - teille kaikille !

                                                                           TUIRE

AAMULENKKI

Olen nyt kahtena aamuna peräkkäin käynyt koirien kanssa pitkällä lenkillä metsässä. Ennen Hetan tuloa se oli meille Malùn kanssa joka aamuinen juttu. Nämä kaksi naista ovat energiansa suhteen melko erilaisia. Malù jaksaa painaltaa pitkin mättäikköjä, tutkia kaikki kivenkolot ja juoksennella sinne tänne. Heta syttyy aluksi ilakointiin mukaan, mutta pitkillä lenkeillä vauhti hiipuu ja hän jää jolkottelemaan lähelleni.

 

Luonnon helmassa näiden kahden kaveruksen kuvaaminen on usein lähes mahdotonta. Kuvista tulee epätarkkoja tai saan otokseen pelkkiä takapuolia, kun vauhtia on koko ajan niin mahdottomasti.
Tässä on otettu jo enimmät höyryt pois, joten malttoivat olla hetken kuvattavina.

Koko eilisen illan ja viime yön, täällä Jyväskylässä satoi kaatamalla. Niinpä metsässä oli märkää ja lätäköitä tai pieniä lampia siellä täällä. Työillä on tapana jahdata toisiaan. Mennään niin, että puskat vain rytisevät. Takaa-ajajan paikka vaihtuu aina pienen levon jälkeen. Kielet roikkuen heittäännytään pusikoihin ja mättäille, jossa turkkia hangataan voimakkaasti maata vasten.

Eilisellä lenkillä onnistuin estämään Malùa kierimästä kuralätäkössä. Huudahdin niin terävän EI:n, että varmaan puolen kilometrin säteellä olleet toisetkin koirat seisahtuivat paikoilleen. Tänä aamuna en kerinnyt tekemään mitään..... molemmat ryntäilivät edelläni ja ykskaks se oli siinä.  "Ihana" mutainen lätäkkö, johon oli ihan pakko asettautua kieriskelemään.

Heta tyytyi "vilvoittelemaan" suhteellisen siististi, kun taas Malu pyöri täyttä ympyrää sillä seurauksella, ettei turkissa ollut pienintäkään puhdasta paikkaa. Eli tytöt järjestivät itselleen perusteellisen kylvyn heti lenkin jälkeen.

Luonosta voi jo helposti lukea lähestyvän syksyn merkkejä. Mänty on alkanut jo pikkuhiljaa varsitaa neulasiaan. Ilmassa lentelee kaikenlaisia höytyviä. Muutamia keltaisia lehtiä on leijaillut alas puista...

....ja puolukat näyttävät kypsyneen. Voi haikeus ! kuinka kesä tuntuu aina niin lyhyeltä ? Ensi viikolle on luvassa kuitenkin suhteellisen mukavaa säätä ja aurinkoisia päiviä. Niistä on otettava kaikki irti. Taidamme suunnistaa mökille.

Huominen päivä on kuitenkin vielä pyhitetty golfille. Saimme kutsun Vierumällä pelattavaan Volvo Trucks Golf Challengeen. Tuo tietää varhaista ylösnousua, sillä kilpailuun ilmoittautuminen alkaa klo 8 ja lähdöt tapahtuvat klo 10 yhteislähtönä . Toivottavasti arpaonni on ollut suosiollinen, ettei tarvitsisi tarpoa kentän kauimmaiselle teelle.

Kepein askelin kisaamaan kuitenkin lähden. "Jouduin" eilen ostamaan uudet golfkengät, kun unohdin omani kotiin ja huomasin vasta kentällä, etteivät ne olleetkaan autossa. Pro shopeissa on onneksi nyt hyviä tuotteita alennuksella ja sieltähän löytyivät nämäkin popot. Niin ovat mukavat jalkaan. Melkein kuin aamutossuilla menisi. Toivottavasti huomenna ei sada myöskään Lahden seudulla, sillä nämä Streethenkiset Footjoy`n kengät eivät ole sateella paras mahdollinen valinta.

Niin se on taas vanha viikko pulkassa ja uusi jo ovella. Mutta kesästä aion pitää vielä kynsin hampain kiinni. Umpinaisia kenkiä käytän vain golf-kierroksilla. Muuten läpsyttelen sandaaleissa.

                                        -------- mukavaa sunnuntaita, muistakaakin levätä------------


                                                                      TUIRE 

VOITTOISA EILINEN !

Saimme mieheni kanssa kutsun osallistua SKF:n asiakaille ja yhteistyökumppaneille järjestettyyn golfkisaan, joka pidettiin eilen Muuramen golfseurassa.  Aluksi tutustuimme Muuramen teollisuusalueella sijaitsevaan SKF:n tuotantolaitokseen sekä nautimme yhtiön tiloissa tarjotun maittavan aamiaisen.

Kisaajat lähetettiin matkaan vielä glubille järjestetyn tuhdin eväspaketin kanssa, joka kyllä ennen 18. väylää oli nautittu hyvällä ruokahalulla, sillä Muuramen kentän takaysillä otetaan pelaajasta ns. "löysät pois" monien, osin varsin jyrkkien nousujen ansiosta.

Kuten kutsukilpailut hyvin usein, pelattiin tämäkin ns. Piste bogey-kisana. Erikoispalkinnot jaettiin pisimmästä drivesta, niin miehille, kuin naisille sekä lähimmäksi lippua kisa. Myös paras lyöntipelituloksen tehnyt palkittiin. Päivän päätteeksi oli vielä ruokatarjoilu sekä halukkaille mahdollisuus saunomiseen.

Eilen oli minun päiväni, sillä voitin mm. ....

....sen pisimmän avauslyönnin palkinnon. "Pesin" myös miehet, sillä yhdenkään miespelaajan avauslyönti ei yltäny ohitseni. Lyönti mitataan ja merkintä tehdään vain väylälle osuneista avauksista.

Par 3 väylillä järjestetään ne lähimmäksi lippua kisat. Muuramessa se oli eilen väylällä 8.
Ja - JIHAA - voitin myös tämän erikoiskilpailun.

  Molenpien  pystien kyytipojiksi sain palkinnoksi vielä laadukkaita palloja.

Eikä siinä vielä kaikki ! Kilpailuun oli kutsuttu kaikkiaan neljä naista, joista kaksi oli joutunut perumaan osallistumisensa. Naisten sarjassa kisasi siis näin ollen vain kaksi naista. Päädyimme samaan tulokseen, mutta koska minulla on parempi "händäri" - korjasin potin kotiin ;)

Olen pelannut tänä ja kahtena edellisenä kesänä hyvin vähän. Tälle kaudelle kierroksia on alle 10. Olen kuitenkin iloinen siitä, että jotakin hyvää on jäänyt tuonne lihasmuistiin. Avaukset ovat vahvuuteni ja väylälyönnit sekä putitkin uppoavat aika hyvin. Sen sijaan ikuinen ongelmani ja hyvin merkittävässä asemassa oleva lyönti - lyhyt lähestymislyönti - on ehdoton heikkouteni. Jos saisin siihen jotakin tolkkua paranisi pelini taso huomattavasti. Kolme edellistä kierrostani olen ns. kolkutellut omaa tasoitustani, mutta en ole vielä siihen yltänyt. Toivon, että niin vielä tänä kesänä tapahtuisi, sillä hyvät kierrokset sytyttävät halun mennä kentälle uudelleen. Tästä kaikesta innostuneena pyysin poikaani antamaan minulle vinkkejä tämän lyönnin harjoittamiseen ja sovimme jo alustavasti tapaavamme näissä merkeissä torstaina. ( Tatulle siis pitkää pinnaa ja hyvää mielikuvitusta, kuinka saada oppi tässä asiassa paksuun kallooni )

Hyvin järjestetyssä kutsukilpailussa on aina lopuksi arpajaiset. Minut kutsuttiin onnettareksi ja nostin kuusi vai olikohan peräti kahdeksankin tuloskorttia. Yksi näistä nostamistani korteista oli mieheni. Palkintona oli tuo kaunis kylpypyyhe.

Kaiken kukkuraksi nostin myös oman korttini ja sanoin heti, että en ota enää mitään, kun olen jo saanut niin paljon, mutta ajatukseni torpattiin ja arpajaisvoitto työnnettiin kainalooni.

Tuo sarjakuva on ollut kehyksissä ja näytillä kodissamme jo useita vuosia. Golf on Todellakin  haastava peli, eikä siinä koskaa voi tulla valmiiksi. Ei Kukaan. Hyvin, hyvin usein olen kierroksella  kysynyt itseltäni: onko tässä mitään järkeä ?  miksi ihmeessä tulin tänne rämpimään ? mihin ihmeeseen ne hyvät lyöntini nyt katosivat ???? Sitten tapahtuu ihme... Pari onnistunutta lyöntiä loppuun...ja se saa kantamaan seuraavaan kertaan. Ehkä sittenkin...ehkä sittenkin minusta tulee vielä kohtuullisen hyvä golffari. Siis sellainen, joka riittäisi minulle itselleni.

Todellakin, lopulta on aina voittanut itsensä. Jos ei muuta, niin iloinen ja tyytyväinen saa olla siihen, että on liikkumaan lähtenyt ja kävellyt kauniissa ympäristössä, raittiissa ulkoilmassa kymmenisen kilometriä. Ja sitäpaitsi. Golf on hyvin sosiaalinen peli ja loistava tapa viettää aikaa niin perheen, kuin ystävienkin kanssa.

Kannustan kokeilemaan lajia. Kursseja järjestetään kaikissa seuroissa. Jos haluat haasteita, niin lähde mukaan. Varoituksena kuitenkin mainittakoon - Golf on erittäin koukuttavaa !

                                                    ------ swingaavin terveisin -----

                                                                             TUIRE
 

YHTÄ JOS TOISTA

Leivoin eilen marjapiirakan, jotta voin tarjota sitä kahvin kanssa piharemontti porukalle. (Lue, halusin itse piirakkaa ja sain hyvän tekosyyn ryhtyä leipomaan) Paremmin näkyivät heille kyllä tekevän kauppansa valmiiksi tekemäni voileivät kahvin kyytipoikana.

 Piharemontissa on edelleen se vaihe, että muokataan ja möyhennetään maata. Levitellään aluskankaita ja tuetaan rinnettä. Siis yksikään ypykkä ei ole vielä nousemassa (rikkaruohoja lukuunottamatta) mutta sekin päivä koittaa vielä.

 

Juuri tuossa etualalla näkyvän ison kiven yläpuolella oli vuosien saatossa tapahtunut maan selvää painumista ja alas "vajoamista." Nyt rinnettä tuetaan soralla, mullalla, isoilla kivillä sekä istutettavilla perennoilla. Myös perrenoiden juuret tulevat voimistuessaan antamaan vahvan tuen rinteelle ennalta ehkäisten tuollaisten vajoamisten uusiutumisen.

Tyttöjen kanssa aamulenkillä käydessäni havaitsin lenkkipolkumme varrella kotiloita. Mietin siinä mielessäni, että onpa hyvä, etteivät ne viheliäistäkin viheliäisemmät otukset ole tulleet vielä omalle pihamaalleni ryömiskentelemään. Hätinään sain tuon ajatuksen loppuun, kun kotiin palattuani kuulin, että tuossa rinteessä, yhden kivenpäällä oli köllötellyt toistakymmentä elikkoa !  Kyllä en tykkää. Viime kesänä niitä ei vielä näkynyt, mutta näköjään tuo popula kasvaa tietyillä alueilla nopeasti. Niiden hävittäminen on todella työlästä. Täytyy pitää nurmikko mahdollisimman lyhyenä ja onneksi pihamaamme ei ole kostea. Sillä juuri kosteikoissa ne viihtyvät ja lisääntyvät kulovalkean lailla.

Tänään tuli avattua golfkausi. Kävin mieheni kanssa kiertämässä Muuramessa. Olen juuri tällä hetkellä, kuin tapettu mato. Kunto on ( tai sitä ei ole ) ns. talviterässä... Niskat ovat jumissa, takajalat ja alaselkä juntturassa ja varpaat puuduksissa. Ihan vaan näin pääpiirteissään näitä tuntemuksiani kuvatakseni. Mutta kylläpä siitä kesän mittaan paikat vetristyvät ja kunto kasvaa. Kuntokäyrä on siis mukavasti nousujohteinen ja suunta ylöspäin.

Vähän minua jänskätti, kuinka nuo tytöt täällä niin pitkän ajan kahdestaan malttavat olla, ilman etteivät mitään jäynää keksi. En olisi hämmästynyt yhtään, jos Heta olisi päättänyt suhauttaa vaikka pissut nurkkaan. Mutta ei. Eihän nyt toki ! Hän on jo iso tyttö, joten päättivät varmaan Malùn kanssa Mamille näyttää, että kyllä me pärjätään.

Onko muuten sinun pihassasi ei toivottuja asukkeja ? Entä mikä on oma kuntosi kun kesä lähestyy ?
Raukein ja osin rampautunein perjantaiterveisin     - Tuire ja muu poppoo -  

ULTIMA NOCHE

Viikko on vierähtänyt vikkelästi täällä aurinkorannikolla, Benalmadenassa.

Olemme olleet vähän niin kuin sukuloimassa Tatun ja Roosan luona. Emme 

kuitenkaan vierailleet heidän luonaan Granadassa, vaan majoituimme koko

porukka tänne ihanaan Villa Avaloniin, ystäviemme taloon. 

Golfin merkeissä aika on hyvin pitkälle vierähtänyt. Itse olemme pelanneet vain

kaksi kierrosta, joista viimeisin omalta osaltani vastaa vähintään viittä.

Ajattelin, että kun toisetkin pelaavat kierroksensa kantobägin kanssa, niin

eihän sitä olla pekkaa pahempia. Siispä "reppu" selkään ja menoksi.....

Vasta tänä aamuna oli sellainen tunne, että bägi on otettu pois. Ja tämä

kierros oli kuitenkin jo kaksi päivää sitten. Kyllä on selkä huonossa kunnossa

hartioista nyt puhumattakaan. Tästä koettelemuksesta huolimatta oli kuitenkin

mukavaa viettää yhteinen päivä uudistetulla Mijas Los Lagos kentällä.

Kunhan kesä täällä vielä etenee ja kenttää ympäröivät viheralueet saavat kasvul-

leen vauhtia niin vot ! eipä siitä golfkenttä voi paljoa parantua.

Alkuviikosta Tatulla meni kaksi päivää Marbellassa Geggotourin kisassa, jossa 

sijoitus mukavasti top-10. Eilen alkoi uusi koitos Almenarassa. Myös siellä 

ensimmäisen päivän jälkeinen sijoitus enteilee hyvää. Roosa lähti caddieksi

ja mieheni muuten vain seuraamaan kilpailua. Minä täällä lepäilen, pakkailen

ja siivoilen paikkoja, niin on talon oman väen mukava pääsiäisenä tulla.

Sää on ollut sekä sateinen, tuulinen ja tyyni aurinkoinen. Kaikkea on siis

sää rintamalla koettu. Eilisen päivän vietimme Roosan kanssa Malagassa.

35 minuuttia junassa ja olet ns. ytimessä. Siellähän se aika vasta saikin 

siivet selkään. Voin sanoa, että täällä on paljon halvempi kauppakassi.

Olipa sitten kyse ruoasta, juomasta tahi vaatteista. 

Ensi yönä lennämme takaisin kotiin. Toivottavasti Finnairin matkustamo

henkilökunnan mielenilmaus ei vaikuta paluuseemme. Tuntuu, että olipa sitte

siellä tai täällä, niin aina on ikävä jotakin. Nyt on jo kovasti mielessä

Malu' ja Heta. Kuinka monta päivää menee, kunnes tämä reissu on annettu

anteeksi. Edellisen jälkeen Maikku möksötti monta päivää. Täytyy yrittää lahjoa

kielareilla ja vaikka jollain uudella vinkulelulla, jos ei muu auta.

On ihmeen hyvä kotiin tulla taas, mutta vietetään vielä se

Ultima Noche.....viimeinen ilta.

KENTÄN LAIDALTA

Golf. Tuo ihanan kamala viha-rakkaussuhteesen kietoutunut harrastukseni. Kaksi edellistä kesää on omalta osaltani mennyt erittäin vähin pelikierroksin. Viime kesänä pelasin arvioilta vain noin kymmen kertaa. Tälle kaudelle on jo yhtäpaljon kierroksia koossa, sillä pelasimme Mauritiuksella lähes päivittäin. Nyt eletään niitä aikoja, jolloin olisi ilmoitettava klubille nimeänkö itselleni pelioikeuden vai otanko sen pelilippuina. Käytän pelioikeuden ja pelaan ensi kesänä enemmän ! Tytötkin ( Maikku ja Hetsku) ovat jo niin isoja, että pärjäävät kierroksen ajan keskenään. Siinä tulee käveltyä kymmenisen kilometriä lähes huomaamatta ja varsinkin Muuramessa pelattaessa voidaan puhua todellisesta kuntosuorituksesta isohkojen korkeuserojen vuoksi.  Kuntoni tulee kasvamaan kohisten.

Vähäinen pelaaminen näkyi omissa suorituksissa. Täytyy rehellisesti tunnustaan, ettei varsinaisia   tähtihetkiä juurikaan pelillisessä mielessä Mauritiuksella ollut. Oman mausteensa keitokseen antoi trooppinen ilmasto. Ikävä kyllä olen päästä hikoilevaa tyyppiä. Siellä siis tuli mentyä sanan varsinaisessa merkityksessä pää märkänä. Kierroksen jälkeen klubilla ojennettiin viileät, sitruunalta tuoksuvat froteeliinat virkistäytymistä varten. Olisin mieluusti ottanut yhden tuollaisen koko pyyhekassin kylmälaukussa kierrokselle mukaani. Jouduin kuitenkin tyytymään Villasta lainaamaani pieneen pyyhkeeseen, joka olikin ahkerassa käytössä. Välillä käytin sitä jopa "hanskana" sillä pään lisäksi hikosivat myös kädet. Eräänä päivänä suoritin melkoisen lyönnin. Olimme viimeisellä väylällä ja olin jo heittänyt pyyhkeet ja hanskatkin kehään. Avauksen jälkeen par 5:llä olin  valmistautumassa jatkolyöntiin. Pallo makasi paksuhkossa raffissa, mutta päätin kuitenkin käyttää puu 3:sta. Ja mitä sitten tapahtuikaan.... pallo lensi metrin taaksepäin ja maila noin 10 metriä. Ulvoimme naurusta, josta ei meinannut loppua tulla. Golfia pelattaessa on syytä seisoa aina pelaajaan takana, ettei ole vaarassa saada pallosta päähänsä. Ohjeistin seuralaisiani miettimään tarkkaan missä seisovat jatkossa minun asettuessani lyömään, sillä takananikaan ei ole välttämättä turvassa. Mutta sellainen se lyönti oli, etteivät muut olleet kuulema koskaan vastaavaa nähneet, joten jotakin ainutlaatuista tuli kaikesta huolimatta kentällä tehtyä. Jokatapauksessa pelaaminen hyvässä seurassa oli todella mukavaa ja saihan sitä ainkin nauttia toisten onnistumisista. Ja tottakai - kauniista ympäristöstä.

 

Harmikseni huomasin, etten ollut ottanut ainuttakaan kuvaa kentästä, jossa eniten pelasimme. Tässä ylläolevassa kuvassa oleva Legend oli lähempänä meitä, mutta siellä oli niin vietävän paljon vettä ja kapeahkoja väyliä, että siirryimme suosiolla Links kentälle. Linksillä oli sekä tilaa, eikä vesiesteitäkään varsinaista riesaa ollut. Legendissä erikoisuutena olivat  kentällä asustelevat peurat, joita liikuskeli alueella suurina laumoina. Ne eivät juuri pelaajista piitanneet. Katselivat vain laiskasti muutamien metrien päästä vemmellystämme. Molemmilla kentillä törmäsimme isoihin etanoihin. Yhtenä aamuna yksi näistä veitikoista menä "viipelsi" sekä sarvet, että pylly pystyssä päättäväisesti eteenpäin. Anne sanoi, että toihan menee todella "lujaa". Heti tuli mieleeni Finnairin slogan - illaksi kotiin. Kummallakin kentällä oli siitä hyvät Proshopit, että minäkin löysin pari golfpaitaa itselleni tuliaiseksi. Usein näissä klubeilla olevissa myymälöissä naisten mallistot ovat niin pientä kokoa, että joudun vain ihastellen huokailemaan sievien golf-vaatentankojen vieressä.

Golfin merkeissä tässä nyt edelleen eteenpäin mennään. Matkalaukkujen pyörät ovat tuskin jäähtyneet, kun jo niitä lähdetään vetämään uuteen / vanhaan kohteeseen. Viikon päästä matkustamme Espanjaan tapaamaan poikaamme Tatua, joka on oleskellut siellä vuoden alusta. Ikävä jo kovasti vaivaakin, joten on mukava päästä lapsensa pitkästä aikaa näkemään. Hänellä on siellä samaan aikaan pari kilpailua, joita menemme seuraamaan ja kannustamaan paikanpäälle.  Ja tuleehan sitä varmasti käytyä itsekin jokunen kierros heittämässä.

Ja mikä on mukavaa, niin se, että tiedämme mihin olemme majoittumassa. Ystävämme ostivat Benalmadena Costasta viime syksynä upean talon joka on nyt käytössämme vierailumme ajan. Taidammekin olla ensimmäisiä perheen ulkopuolisia  vierailijoita tuossa ihanassa Villa Avalonissa.
Mikäli saan Annelta ja Jarilta luvan, niin voin tässä blogissani joskus myöhemmin esitellä siitä kuviakin.

Yksi juttu tässä vähän mietityttää..... Malù on vasta muutamia päivä sitten antanut täysin anteeksi sen, että olimme poissa kaksiviikkoa ja hän joutui toimimaan lapsenlikkana Hetalle koirahoitolassa. En ole uskaltanut vielä ääneen lausua, että iskä ja äippä on taas kohta lähdössä piiiiitttkälle "kauppa-reissulle" ja tulee kyllä hakemaan sitten....Yritän käyttää lieventävänä asianhaarana sitä, että menenmme Tatua ja Roosaa katsomaan. Saapa nähdä tepsiikö tämä.

Tatun kotisivuilla on hänestä hyviä valokuvia, joita on ilmiselvästi ottanut Geggo-Tourilla mukana kiertelevä ammattivalokuvaaja. Pistin kaiken osaamiseni peliin ja yritin siirtää niistä yhden tähän blogiini mukaan. No. Kuvankaappaus onnistui, mutta valitettavasti en saanut sitä suurennettua, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin kuvia on nähtävissä osoitteessa www.tatutoivo.com / galleria.

Oikein mukavaa ja aurinkoista viikonvaihdetta teille kaikille.

 

MATKAMUISTOJA



Lämpimiä terveisiä Mauritiukselta. Kahden viikon loma on nyt ohi ja paluu arkeen tuntuu ihan mukavalta. Se on mielestäni varma merkki siitä, että loma on tehnyt tehtävänsä ja on ollut onnistunut. Tässä tapauksessa jopa yli odotusten. Onnistuneen lomamatkan avaimet ovat, huolella valittu lomakohde, mainiot matkakumppanit sekä asiantunteva matkanjärjestäjä. Kaikki nuo kriteerit täyttyivät ja siksi nyt tuntuukin niin hyvältä.



Ile aux Cerfs
 

Kaukokohteisiin matkustamista suunnitteleville, voin vilpittömästi ja lämpimästi suositella Helin matkatoimiston puoleen kääntymistä. ( www.helinmatkat.fi) Kaikki matkaan liittyvät asiat hoidettiin erittäin ammattimaisesti. Henkilöstön omiin kokemuksiin pohjautuva tieto kohteesta ja sen hotelleista sekä palveluista on suuri plussa. Kotiin toimitettujen matkalippujen ohessa tulleet tiedot kohteesta, sekä muu ohjeistus olivat vertaansa vailla. Kuljetukset kentältä hotelliin ja takaisin toimivat sujuvasti, matkatoimiston luotettavan paikallisen yhteistyökumppanin toimesta. Helin oma tervehdys odotti perillä. Kuohuviinipullot jäissä sekä hyvän loman toivotus ilahduttivat mieltä ja viimeistelivät hyvän palvelukokonaisuuden. Tulemme myös jatkossa käyttämään Helin matkoja aina, kun suunnittelemme kaukokohteisiin menoa, sillä matkatoimisto on erikoistunut juuri niihin.



 

Mauritius on todella kaunis saari ja itsenäinen valtio Intian Valtameren sylissä. Se on 40 km leveä ja 60 km pitkä. Saaren pääkaupunki on Port Louis. Rantaviivaa saarella on 177 km ja sitä ympäröi lähes kauttaaltaan koralliriutta. Asukkaita on noin 1,2 miljoonaa, joista intialaisia 68 % kreoleja 27 % kiinalaisia 3 % ja eurooppalaisia 2 %. Virallinen kieli on englanti, mutta siellä puhutaan myös ranskaa, hindiä ja kreolia.



Yksi monista uima-allasalueista
 

Mauritiuksella on yli 900 erilaista kasvilajia, joista kolmasosa esiintyy vain tällä saarella. Silmiinpistävää oli teiden varsilla kasvavat laajat sokeriruokopellot, joka lienee merkittävä elinkeinonlähde ja vientituote. Maistelimme myös mauritiuslaista rommia, jota sai monin eri makuvivahtein. Ja mikä parasta, trooppisesta ilmastosta huolimatta siellä ei ollut ihmisille vaarallisia eläimiä lainkaan.




Sokeriruokopelto
 

Mauritius on ympärivuotinen lomakohde, sillä kahden ilmastollisen kauden väliset erot ovat pienet. Itse olimme kesäajan vierailijoita, sillä kesäaika Mauritiuksella alkaa lokakuussa ja loppuu toukokuussa. Korkeimmillaan lämpötilat ovat joulu-maaliskuussa ja tämä tuli kyllä ihan omakohtaisesti todettua. Lämmintä oli 30-34 astetta, merivesi 27 astetta ja ilmankosteus huiteli lähes 90 %:ssa !


Sade kuuroja saimme niskaamme päivittäin, mutta niistä ei varsinaista haittaa ollut muutoin kuin golffatessa. Rankkojen kuurojen tai yösateiden jälkeen kentät olivat ajoittain niin märkiä, että peli jouduttiin keskeyttämään tai lähtöaikaa lykkäämään iltapäiville.

Smaragdin värinen meri, valkoinen hiekka ja rantoja reunustavat Casuariinat, jotka näyttävät palmupuilta piirsivät esiin maiseman, joka nosti väkisinkin hymyn huulille. Pohjoisen asukkaasta tuntui aika eksoottiselta nähdä ananspelto, mangojen ja papajoiden sekä avokadojen kasvavan paikallisten asukkaiden pihamailla.

Lähellä sijaitsevan kylän, Belle Maren sekä vähän kauenpana olevan kaupungin Flack´n asukkaiden talot näyttivät pääsääntöisesti pieniltä ja vaatimattomilta. Liikenne saarella soljui rauhallisesti, ilmeisesti huonohkon teiden kunnon sekä kapeuden vuoksi. Pariinkin otteeseen yritimme päästä saaren pääkaupunkiin, mutta matkat tyssäsivät teille nousseen tulvaveden vuoksi. Seuraavalla kerralla sitten....

Palvelu hotellissa oli huippu luokkaa. Henkilökunta ystävällistä, avuliasta ja palvelualtista. Tämä kaikki tapahtui leveän hymyn kera. Hotelli vieraita tervehdittiin kaikkialla. Aamulla alueelta yönjäljiltä maahanpudoinneita lehtiä keräävistä puutarhureista aina portinvartioita-, respan henkilökuntaa- ja kuljetuspalveluja hoitavaa henkilöstöä myöten.

Hotellin keittiö pani joka päivä parastaan. Olimme varanneet puolihoidon ja usein kahdenviikon lomalla alkaa kaikki näissä bufeepöydissä maistumaan samalta. Näin ei tässä kohteessa käynyt. Joka ikinen päivä mukaan tuli jotain uutta ja tarjonnan kirjo oli kaikkiaan niin laaja, että valinnan varaa riitti jokaiseen makuun. Ruoka oli todella hyvää. Alkupalat ja varsinkin jälkiruokapöytä olivat varsinainen taidonnäyte ja silmänilo. Aamiaspöydän antimet niin runsaat ja monipuoliset, että niillä mentiin pitkälle iltapäivään.

Tuon ylläolevan pöydän ympärillä tuli monta hulvattoman hauskaa hetkeä vietetty. Katokseen oli hyvä vetäytyä myös silloin, kun olo alkoi käydä kuumuden vuoksi tukalaksi, sillä katossa oli mukavasti vilvoittava tuuletin. Uima-allas oli ahkerassa käytössä, vaikka mereenkin oli vain noin 50 metriä matkaa ja Valtameren alloilla kelluminen oikein mieluisaa.


Yllätykseksemme meidät majoitettiin Villaan joka oli kooltaan n.150 neliötä käsittäen kaksi makuuhuonetta, olohuoneen, kylpyhuoneet sekä keittiön. Pihaa koristivat vesikasvi-istutukset sekä oma uima-allas ja ylläoleva oleskelutila. Villassamme työskenteli Villa Master Ashmed, joka huolehti paitsi taloudenhoidosta, myös asukkaiden viihtyvyydestä. Hänen kauttaa hoituivat varaukset golfkentille, taksit pihaan, pöytävaraukset ravintolaan sekä lounaat pöytään. 20-vuotinen työura tässä toimessa näkyi hänen työotteessaan ystävällisyytenä, tahdikkuutena ja haluna palvella ja auttaa Villan asukkaita.

Eihän tämän tasoisessa majoituksessa ole koskaan aikaisemmin tullut oltua, joten aluksi se, että joku teki asioita puolestamme, tuntui suorastaan nololta. Pian kuitenkin ymmärsimme, että hän nautti tehtävästään ja olisi tuntenut työnsä turhaksi, jos olisimme alkaneet itse tiettyjä askareita suorittamaan. Monta kertaa hän korosti, että hän on siellä meitä varten. Uskon, ettemme olleet asiakkaana siitä hankalimmasta päästä. Hyvin paljon ja mielellään hän kyseli asioita Suomesta sekä vastasi kysymyksiimme oman maansa asioista. Lähtöpäivänämme hän oli postumiseemme asti varmistamassa, että kaikki sujui mutkattomasti loppuun saakka. Halasimme ja hän jäi vielä huiskuttamaan jälkeemme, kun taksimme kaartoi hotelli alueelta ulos.





Tämän vanhan, nyt jo käytöstä poistetun majakan seinään oli joku kirjoittanut " I LOVE MY LIFE " Sain hyvin kiinni tuon tuntemattoman kirjoittajan ajatuksesta ja yhdyin  sanojen sisältöön  täysin seistessäni tuolla kauniilla majakkasaarella, kuohuava Intian Valtameri ympärilläni. Mieheni sanoi jossain vaiheessa lomaa, kun istuimme iltaa, että Tuirelle on kyllä tämä loma tehnyt todella hyvää... Taisinkin nauraa, tai ainakin hymyilin koko kaksi viikkoa. Joten kuinka oikeassa hän olikaan.

Kiitos Juha, Anne ja Jari tästä ihanasta lomasta, jonka voin helmenä kätkeä muistojeni sopukoihin.