PIIITKÄSTÄ AIKAA ....

Olen tehnyt tänään muutamia kotoilu juttuja pitkästä aikaa. Yksi näistä pitkästäaikaa tekemisistäni on korvapuustit. Piirakoita olen kyllä paistellut, mutta vehnästaikinan vääntämisestä on kulunut niin kauan, etten edes muista milloin se tapahtui viimeksi.

Leivontaan olen saanut oikein mukavan "tipin" ystäväni tyttäreltä. Taikinaa ei tarvitse kohottaa ennen leivontaa. Riittää vallan mainiosti, kun kohottaa pullat leivonnan jälkeen vasta pellillä. Tämä oli minulle mukava uutinen. Pääsee heti hommiin ja koko projekti on nopeammin alta pois ! Meillä on siis tänään leijaillut pullantuoksu ja päiväkahvilla oli omatekoiset lämpimäiset.

Pitkästä aikaa valmistin tämänpäiväisen aterian kalasta. Pitäisi varmaan lähettää itselleen sellainen tulikivenkatkuinen räyhäkirje siitä, kuinka vähän tulee tehtyä kalaruokia. Se kun olisi vielä niin terveellistäkin. Ja kevyttä.

 
 
 
 

 Yksi syy, miksen käytä kalaa paljon, lienee se, etten ole keksinyt mitä eri variaatioita kalaruoasta saisi aikaan. Mutta pannaanpa tilalle jauheliha tai kana, niin niitä osaan muunnella ja veivata jos johonkin suuntaan. Kun kala tuijottaa minua kaupan kalatiskillä lyö pääni hyvin usein tyhjää.

 Ja niinä kertoina, kun kalapaketti lähtee mukaani on se joko lohta tai kuhaa. Valmistus menetelmä kummassakin tapauksessa sama. Joko pannulla paistaen tai uunivuoassa hauduttaen. Myös mausteet ja muut särpimet aina saman kaavan mukaan. Tietenkään ei voi ajatella, että tähän varsinaisesti kyllästyisi, sillä niin harvinaista herkkua kala-ateria meidän huusollissa on.  Maikku ja Hetakin saivat iltapalaksi nappuloihin sekoitettua kalaa. Sain panna huvittuneena merkille, ettei se heidänkään suu tuohesta ole. Niiiin mahdottoman pitkälle - ja pitkään, lipoivat molempien kielet tämän annoksen jälkeen.

 Pitkästä aikaa olen kaivanut myös virkkuukoukkuni "naftaliinista" Ostin viimeviikolla parikerää tätä paksuhkoa lankaa ja mielessäni oli virkata uudet patalaput, jotka sointuvat keittiöni väritykseen. Kävi kuitenkin niin, että langasta muotoutui työni edetessä tabletti.

 

Keitän joka aamu mikrossa puuron ja asettelen sitten puurolautasen alle milloin mitäkin, ettei jäisi pöytään tai pöytäliinaan kuumasta alustasta jälkiä. No nyt ei jää, kun tämän hilaan alle. Mietiskelin vielä, jos suihkauttaisi tekstiilin suoja-ainetta pintaan, niin eipä tarttuisi tahratkaan niin helposti, jos sattuu joskus menemään lusikallinen ns. sivusuun.

 

 

Jos taas alkaa käydä aika pitkäksi, niin säästin nämä maljakkoon jo pystyyn kuivaneet ruusunkukat. Tiedä vaikka jokin käyttötarkoitus tulisi vielä eteen. ( jouluisia askarteluvinkkejä odotellessa )

Jos on tullut tehtyä tai koettua joitakin asioita pitkästä aikaa, niin tiedän, että tätä näkymää en sen sijaan tule näkemään pitkään aikaan. Mökillä käytiin tälle kaudelle viikonloppuna viimeistä kertaa. Sain vielä otettua monia ihania kuvia syksyisestä säästä. Heitin myös talviturkin harteilleni, sillä saunasta tuli pulahdettua veteen ja oli se kyllä jo järkyttävän kylmää. Avanto uimareita ei voi muuta kuin ihailla !

Täytyypä oikein miettiä, mitä muuta ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan - ja sitten tehdä ! Heti tulee mieleeni esim. uinti, kuntosalilla käynti, maustekaapin siivous, samoin liinavaatekaapin...  ystävien kesken illan istujaiset..... mutta tuohon on kyllä tulossa muutos heti ensi viikonloppuna, kun menemme Mäkelään tupareiden merkeissä. YES. Mukavaa.


                                      Luvattua lumipyryä odotellessa

                                        ------     TUIRE ----- 

YHTÄ JOS TOISTA

Leivoin eilen marjapiirakan, jotta voin tarjota sitä kahvin kanssa piharemontti porukalle. (Lue, halusin itse piirakkaa ja sain hyvän tekosyyn ryhtyä leipomaan) Paremmin näkyivät heille kyllä tekevän kauppansa valmiiksi tekemäni voileivät kahvin kyytipoikana.

 Piharemontissa on edelleen se vaihe, että muokataan ja möyhennetään maata. Levitellään aluskankaita ja tuetaan rinnettä. Siis yksikään ypykkä ei ole vielä nousemassa (rikkaruohoja lukuunottamatta) mutta sekin päivä koittaa vielä.

 

Juuri tuossa etualalla näkyvän ison kiven yläpuolella oli vuosien saatossa tapahtunut maan selvää painumista ja alas "vajoamista." Nyt rinnettä tuetaan soralla, mullalla, isoilla kivillä sekä istutettavilla perennoilla. Myös perrenoiden juuret tulevat voimistuessaan antamaan vahvan tuen rinteelle ennalta ehkäisten tuollaisten vajoamisten uusiutumisen.

Tyttöjen kanssa aamulenkillä käydessäni havaitsin lenkkipolkumme varrella kotiloita. Mietin siinä mielessäni, että onpa hyvä, etteivät ne viheliäistäkin viheliäisemmät otukset ole tulleet vielä omalle pihamaalleni ryömiskentelemään. Hätinään sain tuon ajatuksen loppuun, kun kotiin palattuani kuulin, että tuossa rinteessä, yhden kivenpäällä oli köllötellyt toistakymmentä elikkoa !  Kyllä en tykkää. Viime kesänä niitä ei vielä näkynyt, mutta näköjään tuo popula kasvaa tietyillä alueilla nopeasti. Niiden hävittäminen on todella työlästä. Täytyy pitää nurmikko mahdollisimman lyhyenä ja onneksi pihamaamme ei ole kostea. Sillä juuri kosteikoissa ne viihtyvät ja lisääntyvät kulovalkean lailla.

Tänään tuli avattua golfkausi. Kävin mieheni kanssa kiertämässä Muuramessa. Olen juuri tällä hetkellä, kuin tapettu mato. Kunto on ( tai sitä ei ole ) ns. talviterässä... Niskat ovat jumissa, takajalat ja alaselkä juntturassa ja varpaat puuduksissa. Ihan vaan näin pääpiirteissään näitä tuntemuksiani kuvatakseni. Mutta kylläpä siitä kesän mittaan paikat vetristyvät ja kunto kasvaa. Kuntokäyrä on siis mukavasti nousujohteinen ja suunta ylöspäin.

Vähän minua jänskätti, kuinka nuo tytöt täällä niin pitkän ajan kahdestaan malttavat olla, ilman etteivät mitään jäynää keksi. En olisi hämmästynyt yhtään, jos Heta olisi päättänyt suhauttaa vaikka pissut nurkkaan. Mutta ei. Eihän nyt toki ! Hän on jo iso tyttö, joten päättivät varmaan Malùn kanssa Mamille näyttää, että kyllä me pärjätään.

Onko muuten sinun pihassasi ei toivottuja asukkeja ? Entä mikä on oma kuntosi kun kesä lähestyy ?
Raukein ja osin rampautunein perjantaiterveisin     - Tuire ja muu poppoo -