VETTÄ, VETTÄ JA VÄHÄN PAISTETTAKIN

Olimme viime viikolla lomamatkalla Costa Del Solilla ja tällä kertaa mieheni kanssa ihan kahden kesken. Edellisestä kerrasta kahdestaan on vierähtänyt niin pitkä aika, etten edes muista, koska se viimeksi tapahtui.

Matkaan lähdettiin tietenkin siinä toivossa, että aurinko paistaa ja linnut laulaa. Sadaan mukavasti väriä pintaan, ennen kotimaan kesää ja päästään pelaamaan golfia halutessamme joka päivä. Vaan toisin kävi. Kohdallemme sattui varsin sateinen viikko....kuulimme, ettei siellä ollut juuri alkuvuodesta sadellut. Aurinkoa oli piisannut, joskin aika ajoin tuullut navakasti.

 

Uima-allasalueella ei ollut ruuhkaa. Ei näkynyt niitä, jotka panevat kukonlaulun ajalle kellon soimaan jotta voivat kipittää pyyhkeineen ja kasseineen varaamaan alueen parhaan "grillaus mestan"

Säätä uhmaten kuitenkin golfkentälle aamuhämärissä laittauduttiin ja säätiedoitusta silmät killissä vahdattiin. Kahtena päivänä satoi niin rankasti, ettei sinne ollut mitään asiaa ilman sadeasusteita ja nehän nyt luonollisesti jäivät kotiin, kun kelin piti olla loistava.

   

Hotelliltamme vain kivenheiton matkan päässä sijaitsi iso ostoskeskus Myramar. Siellä kävimme parikertaa syömässä ja elintarvikeostoksilla. Koska olin matkalla mieheni kanssa jäi kaikki vaate, sisustus ja hilpetöörikaupat hiplaamatta, sillä tällä "bändillä" se ei vaan  olisi toiminut.

Keskuksen käytäviltä bongasin tämän värikkään ja huokutuksia herättävän herkkujen myynti pisteen.
Tarjolla oli jos jotakin mukavaa suuhunpantavaa.

Kävelymatkan etäisyydessä oli yksi sangen näppärä ruokapaikka, Mr WOK. Siellä ei suu yhdeltä maistunut. Suosittelen kokeilemaan, jos Aurinkorannikolla oleskelee. Vastaavia paikkoja on muuallakin kaupungissa. Ateria kootaan itse tarjolla olevista raaka-aineista, joiden valoikoima on hyvin runsas. Lasti viedään kokille, jota wokkaa annoksen kädenkäänteessä valmiiksi. Alkupalat ovat valmiina kylmäpöydässä, samoin on jälkiruoat. Varsinainen pääruoka valmistuu siinä omien silmien alla. Hinta-laatusuhteeltaan todella mainio valinta.

Pääsiäinen on tärkeä ja odotettu juhla-aika espanjassa. Kauppakeskuksiinkin oli ilmaantunut uskonnollisia kuvia, patsaita ja pääsiäisen sanomaan liittyviä asetelmia.

Paistetta päivään toi, tuosta harmaahkosta näkymästä huolimatta kierros tällä Mirafloresin kentällä. Pelasin pitkästä aikaa melkein omaan tasoitukseeni ja kun niin tapahtuu tuntuu peli nimeltä golf varsin mukavalta. Mukavaa oli myös havaita se, että vaikkei nuo odotukset sään osalta täyttyneet ja sen myötä pelikierroksetkin jäivät vähäisemmiksi kuin alunperin ajatellimme, niin viihdyimme silti kahdestaankin vallan mainiosti.

 

Malulle ja Hetalle meidän lomamatkat ovat täyttä duunia. Vaikka tytöt viettävät "lomaa" tuona aikana maalaismiljöössä, niin ilo on ylimmillään kun pääsee omaan kotiin. Tyttöjä noudettaessa näyttää siltä, kuin kaikkien tassujen alla olisi näkymättömät jouset, joilla pompitaan yläpystyä uskomattomiin korkeuksiin.

Koirahoitolassa olevat muut karvakuonot ja kuitenkin vieraat, joskin aikaisemmilta vierailuilta  tutut ihmiset pistävät väsyttämään. Siellä kun joka narauksen joku sessukoista kuulee ja ilmoittaa haukkumalla, että olkaahan valppaina kamut ! Mikä oli tuo ääni ?  Ja pitäähän sitä olla skarppina, kun ei voi yhtään tietää milloin tuon oven aukeaminen merkitsee sitä, että juuri meitä tullaan hakemaan :)

Pari päivää vierailun jälkeen maataan tassut taivasta kohden ja Heta myös varsin äänekkäästi kuorsaten. Hakeudutaan lähelle rapsutettavaksi ja helliteltäväksi. Tulla tupsahdetaan syliin istumaan tai makoilemaan.

Siinä kohtaa kyllä valpastutaan välittömästi, kun äiti kysyy "ottaiskos ne tytöt yhen herkkiksen" (herkkutikun) ja sännätään salamana sille kaapille, josta tätä mieluisaa pureskeltavaa tarjoillaan.

Ensi viikolla valmistaudutaan pääsiäisen viettoon myös tässä talossa. Ensimmäiset pajunkissat on kuitenkin pistetty jo inspiraation lähteeksi. Kanat, kukot ja munat ovat vielä naftaliinissa.

Mukavaa viikonloppua ja pääsiäisviikon odotusta.

                                                           --  Tuire  --  

HAVAHTUMISIA

Sain lainaksi Anthony De Mellon kirjan  Havahtuminen. Tapani on lukea aina sängyssä unen tuloa odotellessani. Olen oppinut siihen, että nostan kaikki saatavilla olevat lehdet ja kirjat pois näkyviltä, sillä meillä on perheessä toinenkin ahkera "lukija". Yksi ainoa lipsahdus tästä johtaa vääjäämättä ei toivottuihin seurauksiin. Unohdin tämän kirjan yöpöydälle, kun menimme mieheni kanssa saunaan.

Heta havahtui siihen, että koska Madre on mennyt saunaan ja nyt on tylsää, niin katsonpa tuota kirjaa minäkin, jota niin ahkerasti iltaisin selataan. Ilmeisesti kirja oli mieleinen, sillä kansilehti ja ensimmäiset sivut olivat saaneet kyytiä oikein kunnolla. Kaikilla jäljellä olevilla sivuilla on hampaan jälkiä, ja jos olette kuulleet sanonnan "on kuin koiran repimä", niin tämä on nyt sitten  juuri sellainen.


Saunasta palattuani oli minun vuoroni havahtua tapahtuneeseen. Ensin kuvittelin käsittelyyn joutuneen tuoreimman golflehden liitteenä saapuneen kenttäoppaan ja kisakalenterin. Lähempi tarkastelu osoitti kuitenkin sen, että tuo vintiö oli repinyt lainaamani kirjan riekaleiksi...

Seuraavaksi havahduin siihen, että minun on nyt jostakin hankittava uusi tuhoutuneen tilalle. Suuntasin Akateemiseen kirjakauppaa ja kerroin myyjälle huoleni. Kirjaa ei ollut heillä myymälässä, mutta ilokseni sain kuulla, että voivat sen kuitenkin tilata, ja että siihen menisi muutama päivä.
Tässä vaiheessa helpotukseni oli tietenkin suuri ja pistin kirjat tilaukseen. Yksi palautuu lainan antajalle ja toisen pidän itse. Tässä kun on asioita, joiden pariin on hyvä palata vielä uudelleen. Olen jo viestiä kirjan saapumisesta odotellut, mutta sainkin tänään tiedon, että toimitus viivästyy, mutta saan sen kuitenkin noin viikon kuluttua. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan.

Olen havahtunut myös siihen, mitä yhden laumanjäsenen poissa olo voi tehdä sen herkimmässä jäsenessä. Mieheni on ollut reissussa, joten täällä on pidetty taloa pystyssä naisenergialla. Heta on toki ollut koko pienen elämänsä ajan todella herkkä yksilö. Aina valppaana. Valmiina pakenemaan tai perääntymään tai juoksemaan karkuun jos siihen aihetta sattuisi olemaan. Nyt kun mieheni on ollut poissa on tämä käytös mennyt yli äyräiden. Singahtelua, säntäilyä, äkkinäisiä pysähdyksiä, mahdotonta vetämistä hihnassa..... tämä kaikki siis ulkoillessa. Tämä asia on mietityttänyt minua kovasti. Kun tajusin mistä käyttäytyminen johtuu oli se tietenkin helpotus, mutta saatan vain kuvitella minkä stressin alaisena tuo pieni perrotyttö on silloin, kun olemme reissussa yhtä aikaa ja tytöt hoidossa...

Jotain päätin kuitenkin kokeilla, että Hetan olo olisi levollisempi. Ensinnäkin ostin taluttimen, jossa on lyhyehkö hihna. Näin saan pidettyä hänet paremmin lähelläni ja ohjailtavissa. Uusi panta on pehmeä sisäpuolelta, joka vaimentaa vetämisen aiheuttamaa painetta kaulan ja niskan alueella. Ja uskokaa tai alkää, niin päivä lenkki näiden uusien varusteiden varassa oli paljon mukavampi kokemus meille kaikille. Ettei Malù tuntisi itseään sorsittavan, haen hänellekin huomenna vastaavan setin Mustista ja Mirristä. Onpa sitten molemmilla tytöillä uudet kesäiset asusteet, kun lähdemme baanalle :)

Ikuisena iltakahvin juojana havahduin siihen, että mitä jos vaihtaisin teehen. Silmiini on osunut usein ylistys kirjoituksia vihreän teen hyvistä ominaisuuksista. Pakkaus vihreää teetä lähti matkaani kauppareissulla tänään. Katsotaan sitten mitä vaikutuksia sen nauttiminen saakaan aikaan.

Espanjan Vesikoiran turkki kasvaa n. sentin kuukaudessa. Hyvin pian siis nämä sessut saavat melkoisen pitkän ja tuuhean turkin kannettavakseen. Turkki on kieltämättä kaunis ja kuuluu olennaisena osana rodun imagoon. Tosia-asia kuitenkin on se, että turkki on myös hyvin haastava näillä meidän leveysasteilla. Kaikki kivet, pienet oksat ja hiekka tarrautuvat kiharaisen karvan uumeniin. Ja onhan se kuumakin. Ainakin meillä, kun on vielä lattialämmitys.... Havahduin siihen, että mitäpä jos ostan trimmauskoneen itselleni, niin voin ajella turkin aina kun sille ilmenee tarvetta. Ja ei kuin tuumasta toimeen. Kone tuli hankittua ja tytöt trimmattua. Totuuden nimessä se vei kyllä ns. aikaa ja tupakkaa, mutta ensikertalaisena onnituin mielestäni varsin mukavasti.

Tämä kokemus havahdutti minut jälleen kerran siihen, että aina kannattaa kokeilla ensin, ennekuin ajattelee tai sanoo, etten minä osaa tai pysty.

Nyt juuri havahdun kahden espanjalaisen senoritan hyvin tiiviiseen ruskeiden silmien tuijotukseen.
Viesti on hyvin selkeä. Eiköhän tuo yhdessä kohtaa istuminen ala riittää, sillä nyt on meidän ilta pissityksen aika !

Mukavaa viikonloppua ja havahtumisia teille kaikille !

                                       -------   TUIRE -------   

"JÄÄTÄVÄÄ TOUHUA"

Vaikka on ollut kipakat pakkaset, niin päiväksi on sentään lauhtunut niin paljon, että ulkoilu on ollut mukavaa. Olemme käyneet tyttöjen kanssa useana päivänä jäällä. Siellä on mukavaa olla, kun saa päästää sessut irti.

Hetakin on saatu innostumaan palloleikistä. Ja kun innostus tuli, niin voi miten helposti oppi tuomaan pallon minulle takaisin. Muutaman kerran oikea aikaisesti annettu makupala, niin hiffasi nopeasti, mikä on jutun juoni.

Malù on palloleikeissä vanhakonkari ja oikein tärisee, kun odottaa milloin seuraava "syöttö" lähtee.
Katse ei todellakaan irtoa pallosta. Ja jos ei heitto tapahdu tarpeeksi pian, niin pomppaa minua vasten sellaisen loikan, että kasvot ja kuonot ovat samalla tasalla !

Perrojen korvat ovat juoksussa hauskat. Hetalla on "pystykorvat" ja Malùlla "helikopterikorvat".

Osaahan se Hetakin tehdä "kopterit", kun oikein kieliposkessa yrittää.

 

 Ja taas vastaavasti Malù laittaa pystikset !

Pakkanen ja lämminhengitys saa viiksikarvat kuuraan. Niitä sitten sulatellaan kotona eteisessä.

Malù se vasta varsinainen kuuraparta on. Arvaatteko miksi on tämä intensiivinen katse ? Miehelläni on pallo kädessä ja tuota kättä on seurattava herpaantumatta.

Sitten, kun heitto lähtee, lähtevät myös nämä kultaiset tennispallon noutajat.

Sieltä sitä sitten iloisina tullaan. Omat pallot on noudettu ja uutta heittoa toivotaan. Eipä menneet siis pallot hukkaan kun kumpikin löysi omansa.

Eikähän se ole pallo hukassa myöskään Mamalla, näin kauniina ja aurikoisena päivänä.... On se hyvä, että minulla on nämä itseni ulkoiluttajat ! Ilman heitä saattaisin katsella kaunista luontoa ikkunasta.
Ja sehän on ihan eri juttu.

Kauniiden ulkoilukelien jatkuvuutta toivoen ja hyvää viikonloppua toivotellen   --- Tuire ---

 

SE ON PURKISSA

Se ON purkissa. Ainakin ajatukseni ja muutama esine sekä valokuva. Eli askartelu innostukseni ei osoita laantumisen merkkejä. Päin vastoin. Olin tänään suorastaan "tulessa", kun sämpläsin noiden lasipurkkien kanssa.

Pengoin valokuvia ja löysin tämän ihanan kuvan pojastani noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Olen bongannut ( Pinterestistä ) idean laittaa kuvan lasipurkkiin.....

.....joten tuumasta toimeen ja tämän sain aikaan. Nyt se sitten napottaa yöpöydälläni. Niin sitä vain pystyykin laittamaan ihania asioita purkkiin!  Mietin kyllä tätä tehdessäni, että onkohan se lapseni ollut jo liian kauan maailmalla ? Tulee taas mentyä näihin kuviin, kun hän oli vielä "helmoissani". Onneksi tapaamme jo noin viikon kuluttua, kun kotiutuu reissultaan.

  Ja kun noita purnukoita näkyi kertyneen sinne kaappien kätköihin, niin ajattelin, että antaa mennä !  Katsotaan, mitä se seuraavaksi teetättää...

Monenlaista sommitelmaa tuli kokeiltua. Osa jäi olemaan, osan hylkäsin ja aloitin alusta.

Pitihän se tämäkin kokeilla. Omatekoinen lumisade"pallo". Yritin ensin istuttaa tuon enkelin purkinkanteen yleisliimalla, mutta eihän siitä mitään tullut. Sitten hoksasin kokeilla tippiliimaa ja johan tarttui. Kun käänsin purkin ylösalaisin jänskätti vähän pysyykö ne vedet sisällä, mutta pysyiväthän ne.

Pitihän sitä ottaa vielä vähän kuin varaslähtö Valentinin päivään ja tehdä tämä armastelu juttu !
Pöydälle oli kulkeentunut tämä puunpalanen. Kumpikaan meistä. Ei mieheni enkä minä myöntänyt tuoneemme sitä siihen. Ajattelin, että se on siinä nyt sitten jostakin erityisestä syystä. Päättelin, että se halusi purkkiin. Ja kun en muutakaan keksinyt, raapustelin nimikirjaimemme siihen, kuin koivunrunkoon ikään. Tässähän tuli ihan romanttiseksi heittäännyttyä <3 !

Ja onhan meillä ollut tänään myös juhlapäivä. Tämä aito espanjatar Malù De Elindalo täytti tänään kolme vuotta. Olen laulaa lurauttanut onnittelulaulun heti aamusta. Tehnyt kanaa riisipedellä ja kun itse join synttäri kahveet, söivät tytöt herkkikset eli herkkutikut. Njam. Viiksiä on livottu tänään moneen kertaan ja koko päivän kruunasi palloleikit jäällä. Nyt molemmat neidit ovat jo vetäytyneet yöpuulle hyvän ruoan, sähäkän liikunnan ja kipakan pakkasen uuvuttamina.

Näin rattoisasti on täällä yksi tämän talven kovimmista pakkaspäivistä vietetty. Mitähän sitä huomenna keksii ? Saapahan nähdä.

                                        -----------   Tuire -----------

TÄYSIN HULLAANTUNUT

Olen täysin hullaantunut. Askartelemaan ! Että sitä vielä näin aikuisella iällä voi löytää uusia puolia itsestään. Uskon, että kaikki alkoi siitä kynsikoulutuksesta ja kynsin teosta. Olen aina luulotellut, että olen enemmän suurien linjojen, kuin pienen näpräämisen tyyppi. Olin väärässä. Näprääminen on nastaa. 

 

Pinterestin ehtymättömästä aarre- ja idea-aitasta löytää aloittelijakin oman taitotason mukaista tekemistä. ( Kiitos Roosalle, joka johdatti minut tuohon ihmeelliseen maailmaan ) Sieltä sain kimmokkeen esim. tähän lasipullojen tuunailuun. Mukava idea on myös upottaa pulloon valokuva. Sitäkin täytyy kokeilla, kunhan löydän mieleisen kuvan upotettavaksi.

Tuossa pienessä purkissa äitini säilytti muutamia lääkkeitään. Purkki oli hänellä aina mukana. Nyt sisällä on valkoista tylliä.

 
Wc-paperin hylsyt osoittautuivat vallan mainioiksi askartelumateriaaleiksi. Niistä näkyi tehdyn kransseja, tauluja ja lippuviirejä. Tässä on "saalis" kahdesta hylsystä. Pitää nyt vain malttaa mielensä ja odottaa, että saa niitä lisää, jotta voi tehdä jotakin tolkullista.

Tarvikkeita on tietenkin pitänyt myös ostaa. Sillä varastoni ennestään on ollut hyvin vaatimaton.  Puuhelmiä voi käyttää monessa jutussa, kuten myös nappeja. Nappeja olen säästänyt, sillä kaikissa napillisissa vaatteissahan on aina varanapit mukana.

Viinipullon korkkeja olen myös keräillyt talteen ja niidenkin hyödyntämisestä löytyi vaikka kuinka paljon  kivoja ideoita. Nauhoja, tarroja ja liimaa. Niillä pääse jo hyvään alkuun. Seuraavaksi aion hankkia kuumaliima pistoolin. Se on varmasti näppärä ja tarpeellinen väline.

Suunnitelmissa on siirtyä myös seuraavalle "levelille"... Pinterestin innoittamana aion sekä uudelleen järjestellä, että sisustaa ns. budoaarini. Täytyy vain kypsytellä asiaa vielä jonkin aikaa ja tehdä suunnitelmia. Mitä, mihin ja kuinka.

   
Ja mikä on kaikkein parasta, niin Heta is back ! Silmät ovat auki ja patti alaleuassa pienentynyt. Se mikä kumpaakin tyttöä juuri nyt jurpii, on se ettei pysty enää nukkumaan koko yötä sängyssä, koska tulee liian kuuma. Mamaa se ei kyllä jurpi yhtään. Saapahan edes osan yöstään nukkua oma ruoto suorana :)

Mukavia hetkiä teille kaikille. Omien mieluisten askareittenne parissa.

                                             ----  Tuire ___ 

KUN "MOPO KARKAA KÄSISTÄ"

Välillä minulla karkaa ns. mopo käsistä. Mielikuvitus laukkaa ja maalailen kauhukuvia oikein isolla
pensselillä. Viimeisimmän kokemuksen tästä aiheutti tämä meidän Heta alias Tilli tihrustavine silmineen.

Kun lauantaina palasin ruokaostoksilta ja muilta asioilta, niin tervetuloseremonioiden jälkeen kiinnitin huomioni Hetan silmiin. Ajattelin silloin, että eivät ole tytöt malttaneet nukkua poissa ollessani ja että heitä väsyttää. Miehenikin kotiutui tuota pikaa ja lounaan jälkeen vetäydyimme kaikki neljä pienille päiväunille.  Herättyämme mieheni lähti tyttöjen kanssa lenkille ja minä jäin keittelemään kahvia ja valmistamaan kahvileiväksi piirakkaa.

Odottelimme piirakan paistumista ja hörpimme kahvia. Malù keikkui pöydän lähettyvillä kerjuulla ja aloimme ihmettelemään missä Heta luuraa. Yleensä kun ovat yhdessä näillä asioilla. Tyttö istuu nurkassa silmät kiinni ja näyttää surkealta. Kutsuttuamme häntä nousee jalkeille, mutta siristelee silmiään eikä jaksa / voi / halua pitää niitä auki. Tutkimme silmät, mutta emme näe mitään syytä miksi näin on. Soitan päivystävälle eläinlääkäriasemalle ja kerron oireet. Meitä kehotetaan tulemaan vastaanotolle ja ei siis muuta, kuin pakkaudutaan autoon koko sakki. Vastaanotossa annan esitiedot Hetasta ja mieheni jää häntä rapsuttelemaan ja rauhoittelemaan. Jo siinä vaiheessa silmät ovat kuin lautaset ja neiti ei edes räpäytä silmiään, saatikka tihrustele millään tavoin. Kun palaan heidän luokseen sanoo mieheni löytäneensä kaulalta isohkon patin. Patti sijaitsee heti leukaluun alapuolella ja on hyvin tunnusteltavissa.

Lääkärille kerron käyntimme syyn ja kerron myös juuri äsken tehdystä havainnostamme. Silmät tutkitaan tippojen avulla, jotka näyttäisivät sarveiskalvolla olevat haavat tai roskat. Mitään ei ole. Silmät eivät juurikaan punota tai vuoda. Kyhmyn lääkäri arvelee olevan imusolmuke ja toteaa ohimennen sen olevan pahassa paikassa, jos pitäisi leikata... kotiudumme 14 vrk. antibioottisilmätipat kainalossa sekä ohjeella seurata patin tilaa.

Kun sunnuntai aamu koittaa olen nukkunut huonosti ja avaan tablettini ja istahdan googlettamaan.
Ja haa ! Sieltähän löytyy viestiketjuja, joissa imusolmukesyöpä on vienyt virkeät koirat muutamassa viikossa. Perun sovitut menoni ja jään hoitamaan potilasta. Potilas ottaa kaiken vastaan ja on, jos mahdollista vieläkin surkeamman näköinen. Kulkee perässäni ja heittäytyy kupeeseeni aina kun pysähdyn. Näin mennään iltaan asti ja vielä viimeisenä ennen nukahtamista kääntää silmät ummessa olevaa päätään emoa kohti ! Siinä vaiheessa on jo varattu netistä aika omalle lääkärille tälle päivälle.

Kalle Varesmaa tutkii Hetan perusteellisesti. Nyt katsotaan suuhun. Tutkitaan ikenet ja hampaat. Mennään syvemmälle kurkkuun asti ja bingo. Sieltä löytyy takahampaiden takaa pieni raapu. Lääkäri kysäisee onko tämä keppien syöjä. On todellakin. Välillä meillä on ollut halkokin sängyssä, kun sai sen salakuljetettua takkapuiden joukosta juuri vaihdetuille lakanoille. Muistan samalla, että lauantaina päästin aamulenkillä tytöt irti ja heittelin keppejä, joita molemmat naiset jyrsivät oikein antaumuksella. Silmistäkin otetaan testi, joka kertoo Hetalla olevan lievää kuivasilmäisyyttä, joka yhdessä kipakan pakkasen kanssa on todennäköisesti aiheuttanut silmien siristelyn.

Niinpä sitten onnellisesti kävi, että Heta "pelastui" lähes varmalta kuolemalta takaisin elävien kirjoihin :) Silmät ovat olleet lääkärissä käynnin jälkeen normaalisti auki ja tilanne on rauhoittunut. Malùn piti kyllä "sisko" tarkkaan haistella, kun jäi tällä kertaa taloa vahtimaan ja mietti varmaan tympääntyneenä miksei hän päässyt mukaan.

Sanotaan, että katso koiraasi, niin tiedät mitä sinulle kuuluu. Jäinkin miettimään sitä eilistä. Kuinkahan se lopulta oli. Kumpi hoiti ja kumpi oli "potilas" minä vaiko Heta !    

Jotain kuitenkin sain aikaan eilenkin. Olen intoutunut askartelemaan. Tästä uudesta luovuus pläjäyksestä olen nyt kovasti tohkeissani. Mukavaa on näperrellä kaikenlaista.

 

Mukavia pakkaspäiviä. Luonto on nyt niiiin kaunis. Ja pitäkäähän moponne kurissa !

                                                     ------   Tuire ------

JA TAPAHTUI JOULUN AIKANA

Joulu on juhlittu ja Uutta Vuotta odotellaan. Vettä sataa ropisee oikein kunnolla ja nurmikot viheriöivät. Lunta ei ole piiruakaan missään. Joulu aatonaatonaattona (huh mikä sana !) kävimme kuuntelemassa kauneimmat joululaulut ja tuntui huvittavalta veisata On hanget korkeat nietokset.
Eilen ja tänään on ollut niiiiiin pimeää, ettei päivä ole noussut oikeastaan ollenkaan. Voi tätä kaamosta. Jos en olisi syönyt koko syksyn D-vitamiinia, olisin taatusti lopen uupunut.

Aatto aamuna kävimme lakittamassa Johnyn. Täytyyhän se meidänkin pihassa yksi tonttu päivystää ja joulusta jotenkin muistuttaa. Joulurauhan julistuksen alkaessa ovikello soi ja arvatkaapa mitä ? Oven takana seisoi ihan ihka elävä Joulupukki ! Hän toivotti oikein hyvää joulua ja tiedusteli asuuko täällä olkoonpa vaikka: Milla, Liisa ja Mika. Totesin pukille, että eipä asu ja, että nyt on pukki tullut väärään osoitteeseen. Saatuani kuulla, mihin hän oli menossa ohjasin sitten eteenpäin. Tosin mieheni palattua paikalle, totesin antaneeni väärät koordinaatit..... Toivottavasti kohteesta johon hänet ohjasin osattiin neuvoa paremmin, jottei Milla, Liisa ja Mika jääneet lahjoitta. Ennen kuin päästin pukin ovenvälistä pois, ehdotin voitaisiinko halata, sillä siitä on jo niin kauan, kun olen viimeksi pukkia halannut ( By the way pukki näytti aika komealtakin .)  Niinpä sitten halasimme tiukasti ja hän lähti vakain askelin jatkamaan matkaansa. Episodista jäi todella mukava mieli.

Suurta hämmästystä aattopäivään toi ihmisen uhkarohkeus. Tuolla järven jäällä istuu nimittäin kaveri pilkillä..... tuo jää ei voi olla paksua, sillä sää on ollut plussan puolella useita päiviä. Näyttää siltä, että järvi olisi ihan sula. Kaiffari oli hävinnyt, kun tulimme haudoilta. Toivottavasti omaan joulupöytään vetämään kinkkua napaan. Eikö niitä kaloja nyt hyvänen aika saa kaupastakin.

Tänä jouluna moni asia oli toisin. Kaikista pieni muutos on kuitenkin tämä ruusukimppu olohuoneen pöydällä. Aikaisemmin tätä paikkaa on pitänyt Joulutähti asetelma. Kaunishan se tämäkin on ja kun pyhät ovat ohi, on kukkasetkin jo menneet. Eipä tarvitse miettiä mihin sen Joulutähden sitten tällää, kun muut joulun merkit on siivottu varastoon ensivuotta odottelemaan.

Olohuoneeseen olin tuonut muutenkin punaista enemmän kuin aikaisemmin ja viime vuonna hankittu kuusi pääsi kyllä ihan perinteiselle paikalleen, vaikka sitä ensin yritinkin pyörittää vähän sinne sun tänne.

Jouluyönä pihapiiri hiljeni. Malù ja Heta yrittivät tähyillä, josko pihassamme ahkerasti majaileva jänis olisi ollut jossakin kyyhöttämässä. Oli tainnut mennä omaan kotikoloonsa koisimaan jo, sillä ketään ei näkynyt missään.

Hetalla on tänään syntymäpäivä. Hän täyttää kaksi vuotta ja TIETÄÄ, että on kasvanut jo isoksi tytöksi. Neiti aloitti meidän naisten juoksut 16. päivä ja Malù teki seuraa 25. päivä. Tämä on koitellut meidän kaikkien hermoja. Tyttöjen välillä on lähes jatkuva sotatila. Kukkoilua, murinaa, toisen ärsyttämistä ( esim. takapuolta nuuskimalla ) aiheuttaa useita selkkauksia päivässä. Heta on pistänyt kahdet juoksuhousut päreiksi ja tuossa kuvassa siis kolmannet menossa ( ehjänä vielä, eilen ostettu ) Meitä oli kutsuttu pohjanmaalle viikonloppu vierailulle, mutta tuo kutsu oli pakko laistaa. Perheellä on uroskoira, joskin leikattu, mutta emme voineet ottaa sitä riskiä, että vierailulla käyttäydyttäisiin töykeästi. Pelkäsin myös sitä, ettei housut pysy jalassa ja saan kulkea rätin kanssa koiran perässä. Asian tekee hankalaksi se, ettei tuolla murulla ole häntää.... housut tahtovat hilautua kävellessä kinttuihin ja nauroin, että Heta on sellainen pikku  hopparityttö.

Koirat ja ihmiset toivottavat kaikille oikein mukavaa loppu vuotta ja hauskoja uuden vuoden kemuja. Tavataan sitten ensi vuonna !

                                     -------  Tuire, Malù ja Heta ............    

YLLÄTYKSIÄ

Edellisestä blogikirjoituksestani on jo vierähtänyt lähes kaksi viikkoa. Olen sekä yllättynyt, että iloinen siitä, että täällä on kuitenkin käyty päivittäin kurkistelemassa. Tämä avaa mahdollisuuden ajatukseen siitä, että joku teistä saattaa jopa odottaa, olisinko saanut jotain uutta jo aikaiseksi. Kiitokset kaikille sinnikkäille lukijoilleni.

Tämä yllätys josta seuraavaksi kirjoitan, ei ole mikään mukava yllätys. Mutta, koska yllätyksiä on niin monenlaisia, näitä ikäviäkin, tulkoon tämäkin nyt kuitenkin kerrotuksi.

Olimme ystäväpariskunnan kanssa lomamatkalla Espanjassa. Taloon, jossa asuimme tunkeuduttiin yöllä ja kaikki rahamme varastettiin. Meiltä kaikilta, paitsi pojaltamme, jonka lompakko oli sängyllä peittojen alla. Kun selvisimme siitä ajatuksesta, että hyvin todennäköisesti tunkeutujat ovat suihkuttaneet makuuhuoneisiimme jotain tainnuttavaa tai unettavaa sprayta varmistaakseen sen, että emme herää kesken puuhastelun, aloimme pohtimaan tapahtunutta.

Ensinnäkin opimme sen, että ulkomailla on syytä olla tarkkana ja toimia ennakoiden. KAIKKI ovet, ikkunat ja muutkin sisääntulo reitit - niiden lukot ja salvat on syytä tutkia ennen nukkumaan menoa. Mikäli on mahdollista laskea suoja säleikköjä alas ( kuten tässäkin talossa olisi ollut mahdollista tehdä ) ne ON laskettava. Jos talossa tai asunnossa on hälytysjärjestelmiä ulkoalueille ( kuten tässäkin talossa oli ) on ne syytä kytkeä päälle. Elämme täällä melkoisessa lintukodossa ja olemme näiden asioiden kanssa todella sinisilmäisiä. Tosin emme tietenkään enää. Todellakaan. Näköjään nämä opetukset on otettava toisinaan vastaan ns. kantapäänkautta.

Yllättävää tässä kaikessa oli kuitenkin se, että voisinpa kutsua heitä jopa "herrasmiesvarkaiksi" Mikään elektroniikkaa, korut, luottokortit tai passit jätettiin rauhaan. Jotain hyvääkin siis. Olisi ollut melkoinen urakka alkaa kuolettamaan pankki- ja luottokortteja, etsimään yhteystietoja jne. mikäli kaikki rahaksi hyvinkin muutettavissa oleva olisi lähtenyt näiden vorojen matkaan.

Todella mieluinen yllätys sen sijaan kohtasi meitä saapuessamme matkalta kotiin viime tortaina aamuyöllä. Ensi kesänä pidettävien Jyväskylän Asuntomessujen ansiosta ( näin oletan ) on Jyväskylän kaupunki päättänyt "pestä kasvojaan". Puita on kaadettu sieltä ja täältä. Ja siis myös täältä. Aivan mahtava juttu. Kun lähes kolmetoista vuotta sitten rakensimme tämän talomme oli meillä lähes esteetön näkyvyys järvelle. Näiden vuosien aikana puusto on kasvanut ja reuhahtanut niin paljon, että järvi on vain pilkistellyt sieltä täältä. Nyt saamme siis jälleen ihailla paitsi järvimaisemaa myös kaupungin silhuettia, joka näyttäytyy hyvin kauniina varsinkin iltaisin, kun kaikki ne lukuisat valot syttyvät.

Olin LCN-rakennekynsi koulutuksessa, ja nuo yllä olevat kynnet ovat minun tekemäni. Olen niistä suoraan sanottuna - HEMMETIN YLPEÄ. Ensimmäiseni !  Odotan malttamattomana kolutukseen kuuluvaa aloituspakettia saapuvaksi. Tilaisin lisäksi joitakin täydennyksiä, jotta pääsen heti tekemään uutta ja harjoittelemaan sekä opettelemaan lisää. Olen hyvin, hyvin, HYVIN onnellinen siitä, että lähdin koulutukseen. Olen kertonut itselleni sellaista tarinaa, etten pidä mistään pikkutarkasta näpräämisestä, vaan että olen laajojen linjojen tekijä. Tulipa sitten tämäkin ajatus vesitettyä heti kerta heitolla. Pikkutarkka työ on todella antoisaa, jos aihe ja tekeminen kiinnostaa.
Mielessäni on paljon ideoita tällä genrellä ja aion ne myös toteuttaa. Kerron lisää, kunhan aika koittaa....

Yllätykset jatkuvat. Sain eilen ystävältäni viestin, että kummipojallemme ja hänen avovaimolleen on syntynyt poikavauva. Pienokainen tulla tupsahti tähän maailmaan hieman etuajassa ja sopivasti isanpäivän aamuna. Onnea vielä koko perheelle :)

Malù on sitkeä sissi, joka meinasi yllättää..... Lomamatkamme aikana tytöt olivat vetäytyneinä maaseuden rauhaan. ( Koirahoitolassa ) Maikku on ketkuillut ruoan kanssa, eikä ole suostunut syömään, ellen istu hänen vieressään ruokailun ajan. Malùlla oli aivan MAHDOTON nälkä, kun haimme heidät kotiin. Kippo tyhjeni saman tien ja hän oli jo pääedellä menossa Hetan kupille.. ( Normaalisti tilanne on päinvastoin )

Pariin päivään kotiin saapumisemme jälkeen seuraani ruokaillessa ei ehditty kaivata, niin kiire oli tyhjentää astia. No -  nyt olemme pikkuhiljaa palailemassa vanhaan järjestelyyn. Seuraani vaaditaan jälleen. Mutta. Onhan minulla toki aikaa istua kaksi kertaa päivässä lattialla ja katsoa kun neiti syö.

Toivon teille kaikille niitä mukavia yllätyksiä alkaneelle viikolle.


                                 ------- Tuire -------

TOIVO & UNELMOI & TOTEUTA

Tämän syksyä olen kulkenut koirieni kanssa lenkillä puhelin taskussani. En niinkään sen vuoksi, että katsoisin tarpeelliseksi olla tavoitettavissa milloin ja missä vain. Puhelin sujahtaa taskuuni vain ja ainoastaan yhden tarkoituksen vuoksi, ja se on valokuvaaminen.

  
Tämä syksy on ollut mielestäni aivan ihmeellinen. Niin lämmin, niin aurikoinen ja niin kaunis.
Luonto on todellakin puhjennut hehkumaan ja tarjoaa nyt väriterapiaa koko paletin täydeltä. Yritin tänään aamulenkillä kerätä vaahteranlehtiä, mutta eihän siitä mitään tullut. Malù pomppi tasajalkaa vyötäröni korkeudelle yrittäen napata jo käsissäni olevia lehtiä onnistuen siinä lopulta sillä seurauksella, että kimpustani haukkaantui irti melkoisen iso palanen. Huomenna otan muovipussin aamukävelylle mukaan. Jospa se ei herättäisi niin suurta mielenkiintoa ja pääsisin keräämään lehtiä talteen.

Sain eilen siskoltani muistitikulla valokuvia, jotka hän oli omalla kamerallaan ottanut meidän viime kesäiseltä Prahan matkaltamme. Olen päättänyt tehdä matkasta valokuvakirjan ja ottaa parhaat kuvat sekä omistani, että hänen kuvistaan kirjaan mukaan. Käydessäni materiaalia läpi, havahduin siihen, kuinka kriittisellä silmällä katsoin kuvia itsestäni. Fiu, fiu, fiu....useat päätyivät virtuaaliseen roskakoriin. Milloin oli muhkura siellä, ja allien hölskyntää täällä. Silmät puoliummessa tai hiukset päätämyöten... mikään ei tuntunut kelpaavan ihan kirjan sivuille asti. 

Tämä herätti kysymyksen. Miksi ihmeessä en voisi katsoa itseäni rakastavammin silmin ? Uuden vuoden lupaukseni ( yksi niistä ) oli opetella hyväksymään itseni juuri sellaisena, kuin olen. Täytyy siis todeta, että vaikka paljon on tapahtunut, niin ei tuota täydellistä hyväksyntää ole sittenkään vielä tapahtunut ! Tiedän, etten suinkaan ole ainut nainen, joka näkee lukuisia epäkohtia omassa olemuksessaan. On kai aika katsoa peiliin, ja nimenomaan siinä laajemmassa merkityksessä. Muistutan itseäni siitä, että ihminen on kokonaispaketti ja kaikissa meissä on hyvää ja kaunista.  Monessakin mielessä. Joten kyllä niitä kuvia siihen kirjaan vielä minustakin löytyy. Kunhan käyn kaivelemassa sitä roskista ensin vähän aikaa...

    

Sen sijaan erittäin rakastavin silmin tulen katsoneeksi tuota ylläolevaa parivaljakkoa. Ja vieläpä joka ikinen päivä. Joka ikinen päivä he myös järjestävät jonkun "session", josta ollaan hyvin pitkälle erimielisiä ja rakastaviin silmiini tulee vahvaa moitetta. ( Malù pistelee poskeensa esim. hiiren tai jotain muuta epämääräistä, jota ei todella meinaakkaan antaa pois. Tai Heta pyörii ihan "siinä itsessään" ja haisee sen mukaiselle.) Mutta sitten. Tapahtumien jälkeen katse on niin viaton ja niin ihmettelevä ja anova ja kysyvä, että mitä ihmettä se mama oikein kohkaa siinä. Arvaattekin jo varmaan, ettei siinä kovin kauan voi moittivalla kannalla katsella.

Vaikka päivät ovat olleet valoa täynnä, niin illat ovat jo huomattavasti pidentyneet ja tahti vain kiihtyy. Tämä ei tunnu nyt ollenkaan pahalta, sillä minulla on varsin mukavia uusia asioita viritteillä tämän pahimman kaamoksen pitimiksi. Ja jos hyvin käy, niin niillä voi olla vaikutusta myös pidemälle tulevaisuuteen. Aika näyttää.

 

Ensin oli toive, josta muotoutui unelma, joka vaatii toteutuakseen tekoja.
Päätin ryhtyä toimeen. Heittäytyä. En vielä tiedä seuraako siitä lopulta mitään, mutta onpahan ainakin kokeiltu.  Varmasti kerron siitä myöhemmin jotain, mutta ensin on päästävä alkuun.


                                            Kaikkien uusien alkujen puolesta :)    

                                                        TUIRE