TUOKIOKUVIA

Pakkanen on laskenut huimasti ja maisema sen myötä muuttunut huurteisesta mustavalkoiseksi.   Pieni auringonvalon kajastus siintää horisontissa, joten voimme päätellä, että on se, siellä jossakin, mutta piilossa vielä.

Tämä tyttökin näkyy käyneen piilossa, nimittäin lumihangessa tutkimusretkellä. Ai kuinka kiinnostavia polkuja hiiret ja ties mitkä öttiäiset ovat hangen alle tehneet, joten niitähän on yritettävä metsästää. Ja lopputulos on tässä. Voi minua iloista Perron omistajaa. Suihkuun sulattelemaan...

...ja sen jälkeen lumikerroksen alta kuoriutui tämän näköinen neiti.

 

Mutta hän on joulukuun kuningatar. Meidän synttärisankari. 28.12. tämä tättähäärä täytti  yhden vuoden.

Huomenna juhlitaan vuoden vaihtumista. Mitähän 2013 tuokaan tullessaan? Olen jo kovasti miettinyt, mitä lupauksia tulen antamaan. Meinaatko Sinä luvata jotakin ?

KOTI OVELTA



Luonto on jo koristautunut talven juhliin,  jouluun ja uuteen vuoteen  puhtaan valkoisella lumipeitteillään.  Vasemmalla oleva tuija saa vielä valosarjan oksillee ja oven pielessä nököttävä patsas, John nimeltään, tonttulakin päähänsä. John on ystäviemme miehelleni lahjaksi ostama pronssipatsas, joka on seuraillut menemisiämme ja tulemisiamme tyyni ilme kasvoillaan. Siinä se seisoo vakaana omalla paikallaan vahtia pitäen.



Sisärinkiä varmistaa Heta, joka hyvin mielellään keikkuu portaissa ja katselee sieltä, kuin kuningatar mitä talossa tapahtuu. Portaat onkin hyvä päivystyspaikka, sillä keskitasanteelta, näkee sekä ruokailutilan, että olohuoneen ikkunoista ulos. Tämä avaa mahdollisuuden myös uhota, jos siltä tuntuu.

    
Hetaa pomottaa Malu, joka valvoo että vahti hommat tulee hoidettua niin kuin pitää. Ja Mami vastaanotettua asianmukaisin rituaalein. Kauppareissun jälkeen kotiin palatessani vastaanotto on yhtä ratkiriemukas, kuin olisin viettänyt viimeiset kaksi kuukautta Kanadassa.