UUSVANHA MENOPELI

Olen monien vuosien jälkeen ottanut pyörän sarvista kiinni ! Täysin hylättynä ja yksinäisenä lojunut Tunturini on herätelty piiitkiltä talviuniltaan eloon. Ketjujen rasvaus, geelisatulanpäällinen, ilmaa renkaisiin ja ei kun menoksi.

Täytyy myöntää, että ensimmäisellä reisulla pyöräni kanssa minua kyllä vähän jänskätti. Alamäet menin jarruttaen, mutta hyvin pian palautui mieleen, kuinkas sillä fillarilla oikein "sotketaan."

En muistanut miten mukavaa pyöräily voi olla. Tällä menopelillä pääsee näin kaupunkialueella todella joutuisasti paikasta toiseen ja saa samalla nauttia kesäisestä luonnosta kaikilla aisteillaan. Vielä kun kuntosalireissutkin heitää pyöränselässä ei siellä juuri alkulämmittelylaitteissa tarvitse veivailla. Saa mennä suoraan asiaan ja jälkiverryttelytkin hoituvat samalla, kun polkaisee kotiin.

Minulla on paljon pyöräilevän ystäväni kanssa suunnitelmissa muutamia pyöräillen tehtäviä reissuja
mukaviin kohteisiin, joissa saa hyvää kahvia ja suussasulavia leivoksia. Siinä samalla vaihdellaan kuulumisia ja parannetaan maailmaa.

 

Pyöräretkelle on mukava sonnustautua kameran kanssa. Toissa sunnuntaina päätin lähteä katsastamaan mitä Jyväskylä satamaan kuuluu näin kesän alussa. Satamakahviossa oli paljon istuskelijoita ja monenlaiset laivat ja paatit odottivat lähtövalmiina seilaamaan pääsyään.

Koska ilma oli mainio ja meno tuntui mukavalta jatkoin eteenpäin kompassille ja sieltä vielä Alban rantaan ja kampukselle.

Jyväsjärven kiertävä rantaraitti tarjosi kauniita maisemia kukkivine puineen ja pensaineen. Viheriöivine nurmineen ja laineiden liplatuksineen.

Eihän sitä tässä vaiheessa enää tullut mieleenkään kääntyä samaa reittiä takaisin. Päätin kiertää koko järven. Siispä sillan yli järven toiselle puolelle ja matka jatkui...

Kuulostelin lintujen laulua ja nautin viiletyksestä vanhan ja rehevän metsikön editse.

Matkan varrella oli levähdyspaikka, jonka ympärillä oli useita tämän kaltaisia kiviä, joihin oli kaiverrettu erilaisia tekstejä. Paadet oli sijoiteltu siten, etteivät ne hypänneet häiritsevästi silmille, vaan sulautuivat ympäröivään maastoon rauhallisella tavalla.

Reitin varrelle osui myös tämä pienen pieni mökki rannan puoleisella kaistaleella. Luultavasti jonkinlainen varasto, koska ikkunoita ei ollut.

Yhden poukaman suojissa majaili vesilintuyhdyskunta. Tässä vetäytyneinä kaislikon tuntumaan, sillä yksi äiti lapsineen kävi juuri heitä syöttämässä. Mikäpä se on köllötellessä täydellä vatsalla ja ihmetellessä takaisin meitä monelaisia töllistelijöitä.

Olisihan se tehokasta liikuntaa, jos voisimme lähteä pyöräilylenkille kaikki kolme yhdessä. Toisinaan sitä törmää parivaljakoihin, joissa yksi polkee ja toinen hölkkää vierellä. Meidän tapauksessa jo pelkkä ajatus on täysin mahdoton. Tytöt eivät voi sietää pyöriä. Heta taitaa niitä ihan pelätä. Yritin esitellä heille Maman pyörää ja ajelin pienen pätkän pihamaalla. Tytöt olivat miehelläni narunpäässä ja tästä seurasi se, etteivät tienneet mihin olisivat singahtaneet. Siispä emme pyöräile yhdessä.

 
Seuraavan järven ympäriajon toteutan tosinpäin, Saapa nähdä mitä uutta raitilta silloin löytyy.
Onneksi viikonvaihteen aikana riehuneet tuulet ovat lauhtuneet, joten alan kuulla jo Tunturin kuiskeen....  Tämän kimpun sain ystävältäni. Eikö olekin kaunis ? Se on jo nyt lakastunut, mutta tänään aamulenkillä tyttöjeni kanssa huomasin, että kielot kukkivat jo. Seuraavan kimpun poimin itse.

                                      ---   TUIRE ---  

SUNNUNTAIPÄIVÄN RATOKSI

Näin sunnuntaipäivän ratoksi päätin toteuttaa olohuoneen värimaailman muutoksen. Mieheni ei ollut tästä aivan yhtä ilahtunut, sillä delegoin verhojen vaihto session hänelle. Mussutusta kuului jonkin verran siitä, kuinka hän oli luullut vuosi sitten ostamieni verhojen olleen enemmän tai vähemmän pitempiaikainen ratkaisu.  Imuroin entistä ponnekkaammin sohvatyynyjä ja totesin hänen luulleen väärin ! Voi noita miehiä.... "vanhat koiratkaan" eivät ole vielä tajunneet, että naisella on oikeus muuttaa mieltään :)

Nyt näyttää paljon seesteisemmältä ja sopivammalta uuden vuoden alkuun. Ja mitäpä noita olemassa olevia kretonkeja kaapeissa säilyttelee. Eikös se ole paljon parempi vaihtoehto, että kaikkea hankkimaansa tulee käytettyä. Olen aina ollut juuri näiden verhojen suhteen varsinainen kierrättäjä. Nämäkin verhot on aikanaan ostettu aivan eri tilaan tässä talossa, mutta eipä ne hullummalta tässäkään näytä.

 
Kierrätystä tulee harrastettua myös taulujen ja koriste-esineiden kanssa. Tässä tapauksessa takan yläpuolella oleva taulu sai lähtöpassit ja tilalle asetin makuhuoneessamme olleen peilin.

Luonto on jälleen kerran näyttänyt mahtiaan ja kauneuttaan. Tänään iltapäivällä täällä paistoi aurinko ja lämmintäkin oli.

Pihassa nurmikko viheriö, mutta en edes uskalla ajatella, kuinka käy, jos nyt paukasee kunnon pakkaset ja ei ole lunta. Voi olla, ettei nurmikko viheriö sitten, kun sen oikeasti pitäisi.

Eilen otin tyttöjen iltalenkille kameran mukaan. Käyskentelimme rantaraittia sorsia moikkaamaan lauhdevesialtaalle ja takaisin. Tämä pieni lammikko, joka pilkisteli risun takana matkan varrella houkutti minua ottamaan kuvan. Vasta siirrettyäni sen tänne koneelle huomasin että sehän on sydänlätäkkö ! näitä aina välillä eteeni tulee. Sydämiä miten milloinkin.

Moottoritien ylittävä silta on ihanteellinen valokuvauspaikka kaupunkiin. Siinä kohtaan pysähdyimme mennen tullen kuvia napsimaan. Tytöt asettuivat kiltisti odottamaan, kun sanoin, että äiti ottaa kuvan :)

Onneksi meillä on jo muutenkin tilanne niiden juoksujen osalta rauhoittunut. Pienimuotoista riekkumista on toki edelleen, mutta se kaikista villein vaihe on nyt kuitenkin takanapäin.

Mukavaa loppiaista. Toivottavasti aurinko paistaa myös huomenna. Se antaa niin selvästi lisää virtaa
ja koska joka tapauksessa edessä on vielä pitkä talvi niin virtaahan tarvitaan.


                                                     ----  TUIRE ---- 

LUONNON ANTIMIA

Olen niin hyvillä mielin. Eipä olisi uskonut, mutta olen löytänyt oman sisäisen säilöjäni !
Aikaisemmin en ole juurikaan säilönyt talvenvaralle muuta, kuin kaupasta ostamiani mansikoita ja siskoni miehen poimimia mustikoita. Siinä kaikki. Tänä kesänä ystäväni Kirsi on pyytänyt minua useaan otteeseen kanssaan marjaan. Ensin poimimaan vattuja ( jonka harmikseni nyt totean, missasin ) ja viimeisimmäksi puolukkaan. Luulempa, että tuo puolukoiden poimiminen olisi jäänyt, ellen olisi jo aikaisemmin saanut samalta, erittäin ahkerasti säilomistä harrastavalta ystävältäni omenia. Siitä se kaikki sitten lähti. Huomasin kuinka MUKAVAA puhaa se on.

 

  Eilen karautin koirieni kanssa ystäväni luokse puolukankeruu reisulle. Aurinko pilkisteli pilvien lomasta startatessani kotoa. Mennä köröttelin kohti Ruuhimäkeä mukavissa mietteissä. Kuuntelin radiosta Jouko Turkan ja Peter Von Baghin keskustelua Chaplinista. Yhtäkkiä terästin katsettani, sillä tuulilasiin alkoi piskotella....lunta ! Olin niin tämän yllättävän sääilmiön, sekä kiinnostavan radio-ohjelman lumoissa, että ajaa hurautin ohi. Ruuhipirtin kohdalla tajusin, että nyt meni pitkäksi.

Räntää tuli muutama oikein rapsakkakin kuuro, mutta me tytöt paineltiin metsään. Saalina oli melkein täysi ämpärillinen ( Kirsin ansiosta, sillä hän antoi omat poimimansa minulle) vitamiineja
talveen. Koska omenat eivät todellakaan siitä talosta heti kohta lopu, otin vielä kaksi kassillista niitäkin mukaani. Kaiken kukkuraksi minut syötettiin ja juotettiin sekä lähtiessäni työnnettiin mukaani iso kassillinen omanmaan perunoita sekä kesäkurpitsoja. Tuhannet kiitokset. Nämä ovat tekoja ja asioita, joita suuresti arvostan.

   
Ystäväni esimerkin innoittamana olen löytänyt uuden puolen itsestäni. Tiedän, että minulla on kaveri marjastusreissuille tulevinakin syksyinä. Jos ja kun kutsu kuuluu, lähden ämpäreineni heti matkaan. Hän on kertonut, kuinka nauttii metsässä kulkemisesta ja marjojen poiminnasta suunnattomasti.
Siellä mättäillä ja varvukoissa kyykkiessämme ja jutellessamme ymmärsin hyvin, mitä hän tarkoittaa.

Meillä on siis perattu, pilkottu ja soseutettu. Keitetty niin hilloa kuin mehuakin. ( Ostin mehumaijankin ihan tulevaisuutta silmälläpitäen ) Saatatte vain kuvitella, miten ihanat aromit ovat täyttäneet kyökkini eilen ja tänään. Ensikertalaiseksi olen onnistunut tekemisissäni mielestäni oikein hyvin. Muutama neuvoa pyytävä puhelu on kuitenkin pitänyt Ruuhimäen suuntaan ottaa tämän työstö session aikana. Nyt on kuitenkin kiulut ja kipot pesty. Mehut pakkasessa ja hillopurkit kylmässä. Vispipuurokin pyöräytetty, joka jo melkein syöty...

Siitäkös tuli melkein haikeus. Tämä antoisa käsityö oli päättynyt ! Sitten minä muistin. Eilisen aterian lisukkeena tarjottiin myös omatekoista kurpitsasalaattia. Nappasin välittömästi kauppakassin olalleni ja riensin kauppaan. Ostin kurpitsan, avomaakurkkuja ja niihin soveltuvat säilöntä pussit. Nyt olisi enää mustaherkukanlehdet ja tillinkukinnot hakusessa. Näillä hankinnoilla sain "jatkoaikaa" tälle minut täysin vallanneelle säilöntä buumille. Askaroidessani marjojen ja omenien kanssa muistui mieleeni äitini sanat tilanteeseen, jossa tekee jotakin hyvää itselleen. Hänen mottonsa oli: kaikki minkä teet, teet itsellesi. Tämä on arvokas neuvo varsinkin silloin, jos tekeminen ei olisi varsinaisesti mieluisaa, mutta kuitenkin itselle hyväksi. Tässä tapauksessa, koska tekeminen oli mieluisaa nosti tuo sanonta hymyn huulilleni. Uskon tuon hyvän mielen maistuvan jokaisessa lusikallisessa omatekoista hilloa ja kulauksissa raikasta mehua.

  
Vierailu maalle vaatii myös veronsa... Tytöt painaltivat metsässä intoa puhkuen. Kotiin palattauamme Heta päätti nostaa tassut seinälle. Ruoka ja uni maistuivat myös näille karvanaamoille. Touhujani on tutkailtu hyvin tarkasti ja sieraimet ovat värisseet uusista tuoksuista. Huomenna hommat jatkuvat.


Niin siis kävi, että säilöin tältä kesältä muutakin, kuin muistoja. Hyvä niin, sillä enpä olisi tiennytkään mistä olisin jäänyt paitsi.

                                                            
 Mehukkain terveisin                               TUIRE   

VIIKON VARRELTA

Kyllä mennä hurahti viikko nopeaan. Maanantaina olimme Vierumäellä golfkisassa. Eipä tarvinnut voittopuheita pitää tai palkintoja pokkailla. Vettä satoi koko päivän ja kaksi ensimmäistä väylää kaatamalla ! Kyllä en tykännyt. Ainut hyöty oli se, että saipahan raitista ilmaa. En olisi taatusti niissä olosuhteissa muuten kävellyt ulkona viittä tuntia ja toistakymmentä kilometriä.

Tiistaina hustasin koti- ja työasioita reilaan. Keskiviikkona suuntasimme mökille. Tytöt nauttivat mökkeilystä täysin siemauksin. Vain se pakollinen automatka on Hetalle painajaismaista. Suunnittelemme lähdön aina siten, että edellisestä ruokailusta on useampi tunti aikaa. Näin saamme lievitettyä matkapahoinvointia edes jollain tavoin. Katsokaapa tuota kärsivää ilmettä.....

Mökillä on kaksi saunaa. Perinteinen suomalainen rantasauna sekä savusauna. Olemme tehneet sen savusaunan lämmittämistä koko kesän... ja niin se vain on jäänyt aina toteuttamatta. Niin myös tällä kertaa. Pointti on siin, että savusaunan lämmitys on usean tunnin projekti. Lämmitys on aloitettava puolilta päivin, jos mielii löylyihin esim. klo 18.

Kiuas on suuri, joten sen lämpenemiseen menee oma aikansa. Tämä saunomismuoto ei sovellu kiireisille. Ei sillä, että mökillä mitään kiirettä olisi, mutta on se vaan niin paljon helpompi polttaa tavallisessa saunassa kaksi pesällistä puita ja hypätä lauteille.

Kiukaan kulmalla kikottaa pariskunta. Ukko ja akka. Jonkinlaisia löylynhekiä kaiketi.

 

 

Lämmityksen aikana saunatila on kirjaimellisesti savunpeitossa. Siksi tuo yläosa on niin tumma, koska puuosat ovat ajansaatossa mustuneet. Kun haluttu lämpötila on saavutettu, heitetään kitkalöylyt ja pyyhitään lauteet noesta. Annetaan vielä hetki levähtää ja ei kun löylyihin.  

 

 

 

 

Nokea laskeutuu alimillekin tasoille sen verran, että on käytännöllistä suosia mustia pesuvateja ja ämpäreitä. Savusaunassa ei ole mitään kuumavesipatoja kiukaan kupeessa. Kesäisinhän siellä vain saunotaankin, joten lopulliset huuhtelut tehdään järvessä, lämpimien vesien aikaan...   Löyly on todella pehmeää ja hiki virtaa. Pitkän saunomisen seurauksena iholle voi jäädä vieno savun tuoksu.

 

 

 

 

Tätä kuunsiltaa ihailimme siis tavallisen saunan terassilta ja totesimme, että niin se jäi savusauna tälläkin kertaa lämmittämättä. Ehkä se tänä syksynä saadaan vielä "tulille".

 

Lauantai aamuna sitten kerättiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin kotia kohti. Malù ei haluaisi millään lähteä mökiltä pois. Kun vain huomaa, että lähtöä aletaan tekemään, niin työntyy aina johonkin pusikkoon piiloon. Osaa kyllä maastouttaa itsensä niin ovelasti, että olemme muutaman kerran ihan tosissaa etsineet, missä tämä neiti piileksii.

 

 

 

 

Tässä vielä kuitenkin istua napotti keskellä pihaa, mutta ilme alkoi olla jo aika anova. Tuo vetoava katse kertoo, että ei lähdetä vielä. Eihän ?

 

Eilen vielä matkasimme isolla porukalla illaksi Lahteen, Iso Jano tapahtumaan. Siellä sitten hegailtiin ja kuunneltiin Anssi Kelaa ja J. Karjalaista. Olipas mukava reissu. Aamulla neljältä vasta kotona oltiin. Tytöt ottivat meidät iloisina vastaan. Tatu oli käynyt illalla heitä ulkoiluttamassa ja katsomassa, että kaikki on hyvin. Olivat varmaan vahtineet koko yön, sillä nukkuivat aamulla kymmeneen asti.  

 

Tänä viikonloppuna on kaikissa golfseuroissa kisattu seuran mestaruuksista. Täällä yksi ylpeä äiti saa paukutella henkseleitään. Tatu voitti ylivoimaisesti ( 20:llä lyönnillä ) JyväsGolfin mestaruuden. Joten taidanpa lähteä juomaan mitalli kahvit. Onnea lapseni.

 

Kesä tuntuu vain pitävän pintansa. Ensi viikkokin näyttää aurinkoiselta ja lämpimältä. IHANAA !

 

Mukavaa sunnuntai ehtoota kaikille.

 

-------  Tuire  ------  

AAMULENKKI

Olen nyt kahtena aamuna peräkkäin käynyt koirien kanssa pitkällä lenkillä metsässä. Ennen Hetan tuloa se oli meille Malùn kanssa joka aamuinen juttu. Nämä kaksi naista ovat energiansa suhteen melko erilaisia. Malù jaksaa painaltaa pitkin mättäikköjä, tutkia kaikki kivenkolot ja juoksennella sinne tänne. Heta syttyy aluksi ilakointiin mukaan, mutta pitkillä lenkeillä vauhti hiipuu ja hän jää jolkottelemaan lähelleni.

 

Luonnon helmassa näiden kahden kaveruksen kuvaaminen on usein lähes mahdotonta. Kuvista tulee epätarkkoja tai saan otokseen pelkkiä takapuolia, kun vauhtia on koko ajan niin mahdottomasti.
Tässä on otettu jo enimmät höyryt pois, joten malttoivat olla hetken kuvattavina.

Koko eilisen illan ja viime yön, täällä Jyväskylässä satoi kaatamalla. Niinpä metsässä oli märkää ja lätäköitä tai pieniä lampia siellä täällä. Työillä on tapana jahdata toisiaan. Mennään niin, että puskat vain rytisevät. Takaa-ajajan paikka vaihtuu aina pienen levon jälkeen. Kielet roikkuen heittäännytään pusikoihin ja mättäille, jossa turkkia hangataan voimakkaasti maata vasten.

Eilisellä lenkillä onnistuin estämään Malùa kierimästä kuralätäkössä. Huudahdin niin terävän EI:n, että varmaan puolen kilometrin säteellä olleet toisetkin koirat seisahtuivat paikoilleen. Tänä aamuna en kerinnyt tekemään mitään..... molemmat ryntäilivät edelläni ja ykskaks se oli siinä.  "Ihana" mutainen lätäkkö, johon oli ihan pakko asettautua kieriskelemään.

Heta tyytyi "vilvoittelemaan" suhteellisen siististi, kun taas Malu pyöri täyttä ympyrää sillä seurauksella, ettei turkissa ollut pienintäkään puhdasta paikkaa. Eli tytöt järjestivät itselleen perusteellisen kylvyn heti lenkin jälkeen.

Luonosta voi jo helposti lukea lähestyvän syksyn merkkejä. Mänty on alkanut jo pikkuhiljaa varsitaa neulasiaan. Ilmassa lentelee kaikenlaisia höytyviä. Muutamia keltaisia lehtiä on leijaillut alas puista...

....ja puolukat näyttävät kypsyneen. Voi haikeus ! kuinka kesä tuntuu aina niin lyhyeltä ? Ensi viikolle on luvassa kuitenkin suhteellisen mukavaa säätä ja aurinkoisia päiviä. Niistä on otettava kaikki irti. Taidamme suunnistaa mökille.

Huominen päivä on kuitenkin vielä pyhitetty golfille. Saimme kutsun Vierumällä pelattavaan Volvo Trucks Golf Challengeen. Tuo tietää varhaista ylösnousua, sillä kilpailuun ilmoittautuminen alkaa klo 8 ja lähdöt tapahtuvat klo 10 yhteislähtönä . Toivottavasti arpaonni on ollut suosiollinen, ettei tarvitsisi tarpoa kentän kauimmaiselle teelle.

Kepein askelin kisaamaan kuitenkin lähden. "Jouduin" eilen ostamaan uudet golfkengät, kun unohdin omani kotiin ja huomasin vasta kentällä, etteivät ne olleetkaan autossa. Pro shopeissa on onneksi nyt hyviä tuotteita alennuksella ja sieltähän löytyivät nämäkin popot. Niin ovat mukavat jalkaan. Melkein kuin aamutossuilla menisi. Toivottavasti huomenna ei sada myöskään Lahden seudulla, sillä nämä Streethenkiset Footjoy`n kengät eivät ole sateella paras mahdollinen valinta.

Niin se on taas vanha viikko pulkassa ja uusi jo ovella. Mutta kesästä aion pitää vielä kynsin hampain kiinni. Umpinaisia kenkiä käytän vain golf-kierroksilla. Muuten läpsyttelen sandaaleissa.

                                        -------- mukavaa sunnuntaita, muistakaakin levätä------------


                                                                      TUIRE 

YKSITYISKOHTIA

Aikaisemmin kamera oli minulle jonkilainen "riippakivi". Monet kerrat oli masiina lomilla mukana, mutta sain aikaiseksi ottaa vain muutamia kuvia. Nyt on toisin. Se on niitä ensimmäisia tavaroita, jotka nostan esille, kun ollaan johonkin lähdössä. Silmät etsii kokoajan jotakin kuvattavaa. Onneksi ollaan digiajassa ! Paperikuvien teettäminen vei aikanaan sekä aikaa, että rahaa. Ja jos vielä sattui niin, että laukaisuhetkellä käsi ei ollutkaan vakaa, niin olipa tympeää saadaa tärähtäneitä kuvia pussillinen muistoksi.

Olimme siskoni ja hänen miehensä vieraina Myhinpään mökillä. Tontilla on paljon koivuja joiden valkeat rungot valaisevat siskoni mukaan maisemaa mukavasti syksyllä. Tämä jylhän näköinen kivi ohitetaan vähän ennen pihaan saapumista . Eikö olekin miehen sivuprofiili ?? Vieläpä jonkun tutun !  En vaan saa päähäni kenen....

Tämä humoristisesti kirjoitettu varoituskyltti taas löytyy Saarijärven suunnalta. Meidän mökkitiemme varrelta. Uskon sen tekevän tehtävänsä. Itse ainakin hiljennämme entisestään viimeistään tässä kohtaa.

 

 

Tämä kääpä asustelee savusaunan seinässä. Ei sentään ihan luonnostaan, vaan naulalla koristeeksi kiinnitettynä. Kun sen ensimmäisen kerran "äkkäsin" pihakeinussa istuessani, lähdin samantien tutkimaan asiaa sillä tarkoituksella, että poishan tuollainen pahka on käytävä nykäisemässä...miten lie siihen tullutkaan. Lähempi tutustuminen osoitti, että mieheni isä oli sen siihen ihan tarkoituksella laittanut ja on paikoillaan siis edelleen. Ja oikeastaan ihan kivakin.

Liiterin ovenkahvana on tämä hellyyttävän näköinen "Heluna" kuinkahan monta kertaa on tullut tuo ovi aukaistua, mutta vasta nyt oikeastaan "näin" tämän kahvan. Luulenpa, että ympärillämme on paljon asioita, jotka ovat vähän kuin itsestään selvyyksiä tai olleet Aina siinä.... Hyvä jos joskus valpastuu huomaamaan niitäkin, jotka ovat olleet pitkään itseltä vähän kuin piilossa....

 

Kaivelin varastojen kätköistä kynttelikön, johon olin joskus kiinnittänyt tämän pienen enkelin. Jospa se vaikka suojelisi tätä taloa asukkaineen. Hyvää mieltä sen herkkä kauneus ainakin minussa herättää. Ja hameenhelman vihreä väri muistuttaa talvellakin kesästä ja uudesta alusta.

Johny on saanut uuden asemapaikan. Roudasimme sen sisäänkäynnin edustalta suihkulähdettä vartioimaan. Vesiaiheen suihkupumppu vaihtui kahteen kertaan, kunnes tämä kolmas oli lopulta mieleisemme.  Saimme viime viikolla vielä alakerran terassille lasituksen. Tämän ansiosta saamme nauttia terassin ympärivuotisesta käytöstä ihan toiseen malliin, kuin aikaisemmin.    

Nyt on pihapiiri täysin valmis. Kasvit ovat lähteneet kasvamaan oikein vauhdilla ja nurmikkokin on leikattu jo kolmeen kertaan. Tuntuu todella hyvältä ja onnelliselta. Ja onpa siitä nyt jo osattu nauttiakin.

Meillä Jyväskylässä on juuri nyt koleahkoa. Sataa ja tulee navakasti..... mutta hällä väliä, sillä vielä on kesää jäljellä !     


                                                   ----    Tuire ----

HO HOI ! KAIKKI AURINGONPALVOJAT

Vietimme viikonloppua Saarijärvella mökin siivouksen merkeissä. Toivottavasti tämä ei ollut kesän ainut kaunis ja lämmin viikonvaihde, sillä se meni omalta osaltani lähes täysin sisätiloissa.

Pestiin kaikki astiat, kaapit, ikkunat ja muutkin pinnat. Tuulettiin petivaatteet ja matot. Enpä ihmettelisi vaikka olisi rätti kasvanut käteeni kiinni... Tässä hässäkässä tappioiksi luetaan vain kaksi katkennutta kynttä ja kolmannessa muut vauriot. No. Tämä kynsiasia hoituu kuntoon sitten huomenna.

Siinä kaappeja ja laatikoita siivoillessa osui käteemme tämä varsin hauska ja taatusti tehokas auringonoton tehostaja. Mieheni isä sen on jostain joskus bongannut ja epäilemättä pilke silmakulmassa ostanut. Tai ehkä saanut.

Meillä on siis mökillä tämä aito ja alkuperäinen, mutta saatte vapaasti kopioida idean ja ottaa käyttöön, jos uskallatte. Tässä ensin toisella puolella ohjeistusta ja....

.....ja nyt päästään asiaan ! Ohjeita noudattamalla taatusti aurinko ottaa, mutta siitä rusketuksesta en menisi takuuseen. Voipi olla, että saisi sitten session päätteeksi voidella punaista nahkaansa ja varoa vesikelloja puhkaisemasta. Kaikkea sitä keksitäänkin ;)

   
Lauantai aamu oli ainutlaatuinen. Oli lämmintä, hiljaista ja niin vahva usva, että maa ja taivas olivat yhtä. Tässä jo vähän vastaranta häämöttää. Silloin tällöin kantautui sumun seasta vesilintujen ääntelyä.



 


Varsin pian auringon kultaiset säteet raivasivat tiensä usvan läpi. Kosteus haihtui ja maisema terävöityi. Tuli kuuma päivä.

 

 

Kuuma oli päivä myös Malùlla ja Hetalla. Nämä kaksi eivät mökillä makoile! On vielä hyvä, kun pysyvät omalla tontilla. Ja riittäähän siinäkin tarpeeksi tutkimista, ellei sitten pureksita jotain keppiä ( Heta ) tai pelata palloa ( Malù ) Tuo palloleikki on Maikulle niiiiiin rakasta, että meidän on pakko ottaa se välillä pois. Tulee mieleeni sama tilanne, kuin lapsia vahditaan pleikkarin pelaamisessa tai tietsikalla notkumisessa. Meidän on luettava madonluvut sessun pallo intoiluille.

 

 

 

Ja sitten välillä riekutaan keskenään rannan tuntumassa ja kun on tarpeeksi painittu, painellaan järveen.

 

 

 

Espanjan vesikoiran korvat ovat todella hauskat. Juostessa ja muutenkin leiskuessa liehuvat miten sattuu. Ja niin nasakasti läpsyvät  heti trimmin jälkeen, kun ravistelevat päätään. Meillä on tiedossa perjantaina korvien läpsytystä, sillä tytöillä on silloin parturi.   

 

 

 

 

Työn- ja leikin täyteinen päivä päättyy kauniiseen iltaan. Hiljaisuus laskeutuu ja aurinko painuu mailleen. On aika ihailla kuunsiltaa ja hiljaista yötä.

 

 

 

 

Mökin ovi on suljettu, rullaverhot vedetty ikkunoiden eteen ja makuuhuoneesta on otettu päiväpeitto pois. Varmoja merkkeja siitä, että ihmisetkin asettuvat aloilleen. Silloin voi tehokaksikko jättää vahtimis hommat,  lyödä viisat päänsä yhteen ja vaipua unten maille.   

 

 

Onnea on nähdä illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä rakkaidensa kasvot.

 

 

- Tuire -