N Y T

Aikaa rientää, kun on mukavaa ! Tämä sanonta, jos mikä pitää kyllä paikkansa. Lokakuu on lopuillaan ja edelleen on lämmintä ja lumetonta. Toisin, kuin aikaisemmin, en ole yhtään voivotellut tätä pimeää ja kylmenevää vuoden aikaa. Olen opetellut hetkessä elämisen taitoa ja siinä jo suhteellisen hyvin myös onnistunut. Hyvä minä !

 
Olin viikonloppuna Reikihoito kurssilla. Tässä, jos missä on osattava olla hetkessä läsnä. Hiljennyttävä. Keskityttävä. Pyrittävä tyhjentämään oma mieli. Mieheni olen värvännyt koekaniiniksi. Olisin tietenkin hyvin mielelläni kuullut, kuinka erilaiselta hänestä on hoitoni jälkeen tuntunut, mutta valitettavasti näin ei ollut. Kokemus on toki ollut ihan mukava, mutta ei sitä mitä olisin toivonut tai odottanut. Ehkä olen vain liian hätäinen tämän asian kanssa. Jatkamme harjoituksia. Opettelen lisää. Ja - alussahan tässä vielä ollaan. Siispä hetki kerrallaan.

Olen ottanut tavakseni sanoa itselleni joka aamu: "Tästä päivästä tulee ihana päivä" omalla mielenmaisemalla ja ajatuksilla on mahtavat voimat. Mitä sitten päivän mittaan ikinä eteen tuleekaan on tuo aamulla itselle annettu lupaus joka tapauksessa hyvä alku uudelle päivälle. Ja totta on, että monesti ihminen alkaa toteuttamaan omia ennustuksiaan.

 

Yön saapuessa. Oman sängyn lämmössä, kun koirat ja ihmiset ovat vetäytyneet levolle on kiitosten aika. Huomaan, että saan olla sekä kiitollinen, että onnellinen monista asioista, joita minulle on päivän mittaan tapahtunut. Tyytyväinen kaikesta siitä, jonka olen suunnitellut tehdä ja joka on tullut tehdyksi. Eivätkä ne ole mitään isoja asioita. Eivät todellakaan, mutta tärkeitä ja merkityksellisä minulle. Omaa elämääni juuti NYT.

Nämä kaksi typykkää osaavat tuon hetkessä elämisen taidon ihan luonnostaan. Kaikki mitä tehdää, tehdään TÄYSILLÄ. Leikkiä ja lenkkeilyä. Hellyyttä ja hyvää ruokaa. Rakkautta ja rajoja. Samoja on ainekset onnelliselle elämälle. Kävelipä sitten kahdella jalalla tai neljällä tassulla...
Ja juuri nyt....kuuluu.....Hetan kuorsaus, joten taidanpa lähteä sinne vällyihin minäkin.


Eletään hetkessä !  Kaunista ja mukavaa huomista teille kaikille.


                              ----- TUIRE------

      

 

 

 

LISÄÄ VOIMAA TALVEN VARALLE

Varustaudun talveen pitämällä huolta ravitsemuksestani. Ajatuksieni tasolla on taphtunut huomattavia muutoksia. Haluan panostaa siihen mitä syön ja milloin syön. Säännöllisestä ateriarytmistä kiinnipitäminen vaati näin alussa tietoisia tekoja ja ennakointia, mutta uskon sen muuttuvan automaattiseksi, kunhan vain pidän pintani. Ja miksi en pitäisi, sillä hyvät vaikutukset ovat jo nyt nähtävissä. Vireystilani on kasvanut huomattavasti.

Tähän olen ottanut mukaan myös joitakin lisäravinteita, joita seuraavaksi esittelen.

Luomu hunajaa käytän makeutusaineena kaikessa, johon makeutusta kaipaan. Keitän aamuisin puuron kauraleseistä ja sen kyytipojaksi tämä sopii mainiosti. Kauraleseistä valmistettu puuro on niin hyvää ja jotenkin lempeää, että saatan oikein tuntea, kuinka se hellii vatsaa ja pitää kylläisenä pitkälle päivään. 

Tähän kuitujauheeseen tutustuin esitteestä, joita oli jaossa Paula Heinosen pitämän luennon yhteydessä. Jauheessa on paljon kasviksia, jolla voi täydentää sitä "puolikiloa päivässä" ajatusta. Esitteestä nappasin näppärän leviteohjeen. Ravintojauheen ja raejuuston liitto antaa mukavan ja kevyn vaihtoehdon leivänpäälliselle.

Olen aina kärsinyt talven pimeydestä ja tuntenut valon vähenemisen väsymyksenä ja yleisenä haluttomuutena. On tutkittu, että kesän aikana suoraan auringonvalosta tankkaamamme D-vitamiini häviää kehostamme hyvin nopeasti, jopa muutamissa viikoissa, kun käännytään syksyyn ja talveen. D-vitamiinia on toki lisätty esim. maitoon, mutta halusin kuitenkin sekä kokeilla, että varmistaa kunnon annoksen tätä välttämätöntä virkeyden lähdettä. Toimii. Sen voin jo nyt oman kokemukseni perusteella todeta.

E-vitamiinin hyödyt tulivat Heinosen luennolla tutuiksi myös ja tämän kohdalla todella höristelin korviani. Tässä on todellinen antioksidantti ! Estää rasvojen hapettumista, suojaa soluja, parantaa kehon omia puolustusmekanismeja, tuo helpostusta vaihdevuosien hikoiluongelmiin, hidastaa ikääntymisen vaikutuksia jne.... Super-E on siis ihan super :)

Olen varsinainen kahvin lipittäjä. Meillä keitellään kahvia aamulla, päivällä ja illalla. Eikä se tahdo jäädä siihen yhteen kuppiin ( mukiin ) per kerta. Varsinkin nuo iltakahvit eivät oikein enää tuntuneet vetävän puoleensa, mutta tottumus on toinen luonto. Jotakin sen tilalle piti kehitellä joten Tee-hyllystöt kaupoissa alkoivat vetää puoleensa. Ja AH ! miten mukavan makuisia, haudutettavia, jopa terveysvaikutteisia juomia teestä voikaan saada. Tämä tee on myös kofeiinitonta, näinpä ei yöunistaankaan tarvitse tämän jäljiltä huolissaan olla. Päin vastoin, nukuttaa oikein mukavasti.

Olen myös huomannut, että punainen liha ei tunnu lainkaan houkuttelevalta. Kuin ei myöskään esim. ranskanperunat, perunalastut, kermahötteröpullat tai viinerit, meetwurstmakkarat jne. Kaikki teollinen, rasvainen ja raskas tökkii. En ole pahoillani. JIPIII....mitähän minulle on oikein tapahtunut ?

Olen tehnyt leivänpäällislevitteen voista, kylmäpuristetusta oliiviöljystä ja vedestä. Syönyt kalaa. Vähemmän leipää. Enemmän hedelmiä ja marjoja - säännöllisesti. JA VOINUT HYVIN !
Eihän tässä muuta voi, kuin jatkaa samaan malliin.

 

     
Lunta vähän tuli, mutta se jo meni. Tällä hetkellä ollaan vielä pakkasen puolella ja päivät ovat kuulaita. Loppuviikolle on luvassa "lämpöaalto" joten lunta ja sen mukana tuomaa valoa saadaan vielä odotella.

                                              Ja onkohan se valo sitten lopultakin meissä itsessämme ?

                                                          Iloisin ja valoisin terveisin    TUIRE   

PIIITKÄSTÄ AIKAA ....

Olen tehnyt tänään muutamia kotoilu juttuja pitkästä aikaa. Yksi näistä pitkästäaikaa tekemisistäni on korvapuustit. Piirakoita olen kyllä paistellut, mutta vehnästaikinan vääntämisestä on kulunut niin kauan, etten edes muista milloin se tapahtui viimeksi.

Leivontaan olen saanut oikein mukavan "tipin" ystäväni tyttäreltä. Taikinaa ei tarvitse kohottaa ennen leivontaa. Riittää vallan mainiosti, kun kohottaa pullat leivonnan jälkeen vasta pellillä. Tämä oli minulle mukava uutinen. Pääsee heti hommiin ja koko projekti on nopeammin alta pois ! Meillä on siis tänään leijaillut pullantuoksu ja päiväkahvilla oli omatekoiset lämpimäiset.

Pitkästä aikaa valmistin tämänpäiväisen aterian kalasta. Pitäisi varmaan lähettää itselleen sellainen tulikivenkatkuinen räyhäkirje siitä, kuinka vähän tulee tehtyä kalaruokia. Se kun olisi vielä niin terveellistäkin. Ja kevyttä.

 
 
 
 

 Yksi syy, miksen käytä kalaa paljon, lienee se, etten ole keksinyt mitä eri variaatioita kalaruoasta saisi aikaan. Mutta pannaanpa tilalle jauheliha tai kana, niin niitä osaan muunnella ja veivata jos johonkin suuntaan. Kun kala tuijottaa minua kaupan kalatiskillä lyö pääni hyvin usein tyhjää.

 Ja niinä kertoina, kun kalapaketti lähtee mukaani on se joko lohta tai kuhaa. Valmistus menetelmä kummassakin tapauksessa sama. Joko pannulla paistaen tai uunivuoassa hauduttaen. Myös mausteet ja muut särpimet aina saman kaavan mukaan. Tietenkään ei voi ajatella, että tähän varsinaisesti kyllästyisi, sillä niin harvinaista herkkua kala-ateria meidän huusollissa on.  Maikku ja Hetakin saivat iltapalaksi nappuloihin sekoitettua kalaa. Sain panna huvittuneena merkille, ettei se heidänkään suu tuohesta ole. Niiiin mahdottoman pitkälle - ja pitkään, lipoivat molempien kielet tämän annoksen jälkeen.

 Pitkästä aikaa olen kaivanut myös virkkuukoukkuni "naftaliinista" Ostin viimeviikolla parikerää tätä paksuhkoa lankaa ja mielessäni oli virkata uudet patalaput, jotka sointuvat keittiöni väritykseen. Kävi kuitenkin niin, että langasta muotoutui työni edetessä tabletti.

 

Keitän joka aamu mikrossa puuron ja asettelen sitten puurolautasen alle milloin mitäkin, ettei jäisi pöytään tai pöytäliinaan kuumasta alustasta jälkiä. No nyt ei jää, kun tämän hilaan alle. Mietiskelin vielä, jos suihkauttaisi tekstiilin suoja-ainetta pintaan, niin eipä tarttuisi tahratkaan niin helposti, jos sattuu joskus menemään lusikallinen ns. sivusuun.

 

 

Jos taas alkaa käydä aika pitkäksi, niin säästin nämä maljakkoon jo pystyyn kuivaneet ruusunkukat. Tiedä vaikka jokin käyttötarkoitus tulisi vielä eteen. ( jouluisia askarteluvinkkejä odotellessa )

Jos on tullut tehtyä tai koettua joitakin asioita pitkästä aikaa, niin tiedän, että tätä näkymää en sen sijaan tule näkemään pitkään aikaan. Mökillä käytiin tälle kaudelle viikonloppuna viimeistä kertaa. Sain vielä otettua monia ihania kuvia syksyisestä säästä. Heitin myös talviturkin harteilleni, sillä saunasta tuli pulahdettua veteen ja oli se kyllä jo järkyttävän kylmää. Avanto uimareita ei voi muuta kuin ihailla !

Täytyypä oikein miettiä, mitä muuta ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan - ja sitten tehdä ! Heti tulee mieleeni esim. uinti, kuntosalilla käynti, maustekaapin siivous, samoin liinavaatekaapin...  ystävien kesken illan istujaiset..... mutta tuohon on kyllä tulossa muutos heti ensi viikonloppuna, kun menemme Mäkelään tupareiden merkeissä. YES. Mukavaa.


                                      Luvattua lumipyryä odotellessa

                                        ------     TUIRE ----- 

HYVÄN OLON LÄHTEILLÄ

Olen saanut herätyksen. Tämä ei ole liikaa sanottu, sillä olin viime tiistaina kuuntelemassa luentoa, joka ei varmaan jättänyt ketään kylmäksi. Täällä Jyväskylässä, A-sali oli ääriään myöten täynnä
( mahtuu 580 henkilöä ), kun todellinen hyvän olon lähtettiläs Paula Heinonen, puhui ravinnon merkityksestä hyvinvoinnin osatekijänä.

Olen kuunnellut häntä ensimmäisen kerran radiosta, ollessaan Juha Vuorisen aisaparina Terveyden Tukipilarit- ohjelmassa. Heidän keskinäinen kemiansa sekä aiheen käsittelyn letkeä ote on pitänyt hyvin kuulolla. Sitten huomasin paikallisen Life-luontaistuotemyymälän ikkunassa ilmoituksen hänen vierailustaan Jyväskylään. Laitoin päivän heti allakkaani muistiin. Sain houkuteltua myös mieheni mukaan ja olimme molemmat vaikuttuneita. Kotona heräsi asiasta paljon keskustelua ja muutoksiakin ravinnon suhteen on jo tehty.

Yleensä puhutaan sydämen ja verisuoniston hyvin voinnista. Paula Heinonen puhuu toimivan suoliston merkityksestä. Hänen mukaansa suolisto on viisas elin. Olen kuulemani jälkeen täsmälleen samaa mieltä.

Tuo kolmetuntinen mennä hurahti kuin siivillä. Hänellä on erittäin vauhdikas ja kansantajuinen tapa ilmaista vaikeitakin asioita. Huumoria ja lempeyttä unohtamatta. Sanalla sanoen hän on LOISTAVA esiintyjä. Suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita aiheesta. Suosittelen myös kaikille teillekin, jotka ette ole, sillä viimeistään luennon jälkeen kiinnostuksenne on herätetty.

  

Viikko on ollut hyvin kaunis ja lämmin. Maisema on kultaantunut ja oikein hehkunut auringonpaisteessa. Pihassamme oleva vanha tammi kellastui yhdessä yössä. Tänään alkoi varsinainen lehtisade... ette uskokkaan, kuinka valtava määrä yhdessä tammessa on lehtiä. Se tietää haravointia, haravointia ja haravointia.

 
Ja kyllä. Ensimmäisiä valoja olen jo ripustellut ja asetellut tunnelmaa luomaan. Kynttelikkökin nököttää jo keittiöni ikkunassa. Tämä pallovalo on uusin hankintani. Meillä on täällä Jyväskylässä aivan ihana huonekaluliike, Kaluste Ojala. Siellä voisi viettää vaikka kokonaisen päivän. Huonekalujen lisäksi sieltä löytyy erittäin laaja tarjonta kaikkea kaunista sisustustavaraa joka viimeistelee kokonaisuudet.

Tätä valosarjaa on saatavana useissa eri väriyhdistelmissä. Huomasin muuten Vain Elämää -ohjelmaa katsoessani, että samanlainen valosarja, eri värisenä tosin, kekotti sen tilan ikkunassa, jossa ruokailevat ja esittävät kaikki biisit ! Hyvältä näytti myös niissä väreissä.

Viikonlopulle on luvattu aurinkoista ja lämmintä. Suunnitelmiimme kuuluu käydä laittamassa mökki talviunille. Ulkoilua ja luonnonrauhaa on siis tiedossa meillä. Kerroin jo Malùlle ja Hetalle, että huomenna mennään mökille jossa pääsette sitten uimaan. Molempien pää keikkui puolelta toiselle ja ruskeat silmät katsoa napittivat tiiviisti omiani. Malù oli jo vähällä rientää samantien ovelle, mutta älykkäänä koirana jäi paikoilleen, kun sanoin painokkaasti, että huomenna ! ;)    

Näiden ruusujen myötä haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette käyneet tätä blogiani lukemassa. Huomasin, tässä muutama päivä sitten, että vuosi on näissä merkeissä vierähtänyt ja yhtä jos toista tänä aikana tapahtunut. Tarinointi jatkuu. On tuntunut niin mukavalta, kun olen huomannut, ettei tarvitse ihan vain omaksi ilokseen kirjoitella.


                                        Kaunista, rentoa ja iloista viikonloppua

PS. ja hellikäähän sitä viisasta elintänne - suolistoa ! 

TOIVO & UNELMOI & TOTEUTA

Tämän syksyä olen kulkenut koirieni kanssa lenkillä puhelin taskussani. En niinkään sen vuoksi, että katsoisin tarpeelliseksi olla tavoitettavissa milloin ja missä vain. Puhelin sujahtaa taskuuni vain ja ainoastaan yhden tarkoituksen vuoksi, ja se on valokuvaaminen.

  
Tämä syksy on ollut mielestäni aivan ihmeellinen. Niin lämmin, niin aurikoinen ja niin kaunis.
Luonto on todellakin puhjennut hehkumaan ja tarjoaa nyt väriterapiaa koko paletin täydeltä. Yritin tänään aamulenkillä kerätä vaahteranlehtiä, mutta eihän siitä mitään tullut. Malù pomppi tasajalkaa vyötäröni korkeudelle yrittäen napata jo käsissäni olevia lehtiä onnistuen siinä lopulta sillä seurauksella, että kimpustani haukkaantui irti melkoisen iso palanen. Huomenna otan muovipussin aamukävelylle mukaan. Jospa se ei herättäisi niin suurta mielenkiintoa ja pääsisin keräämään lehtiä talteen.

Sain eilen siskoltani muistitikulla valokuvia, jotka hän oli omalla kamerallaan ottanut meidän viime kesäiseltä Prahan matkaltamme. Olen päättänyt tehdä matkasta valokuvakirjan ja ottaa parhaat kuvat sekä omistani, että hänen kuvistaan kirjaan mukaan. Käydessäni materiaalia läpi, havahduin siihen, kuinka kriittisellä silmällä katsoin kuvia itsestäni. Fiu, fiu, fiu....useat päätyivät virtuaaliseen roskakoriin. Milloin oli muhkura siellä, ja allien hölskyntää täällä. Silmät puoliummessa tai hiukset päätämyöten... mikään ei tuntunut kelpaavan ihan kirjan sivuille asti. 

Tämä herätti kysymyksen. Miksi ihmeessä en voisi katsoa itseäni rakastavammin silmin ? Uuden vuoden lupaukseni ( yksi niistä ) oli opetella hyväksymään itseni juuri sellaisena, kuin olen. Täytyy siis todeta, että vaikka paljon on tapahtunut, niin ei tuota täydellistä hyväksyntää ole sittenkään vielä tapahtunut ! Tiedän, etten suinkaan ole ainut nainen, joka näkee lukuisia epäkohtia omassa olemuksessaan. On kai aika katsoa peiliin, ja nimenomaan siinä laajemmassa merkityksessä. Muistutan itseäni siitä, että ihminen on kokonaispaketti ja kaikissa meissä on hyvää ja kaunista.  Monessakin mielessä. Joten kyllä niitä kuvia siihen kirjaan vielä minustakin löytyy. Kunhan käyn kaivelemassa sitä roskista ensin vähän aikaa...

    

Sen sijaan erittäin rakastavin silmin tulen katsoneeksi tuota ylläolevaa parivaljakkoa. Ja vieläpä joka ikinen päivä. Joka ikinen päivä he myös järjestävät jonkun "session", josta ollaan hyvin pitkälle erimielisiä ja rakastaviin silmiini tulee vahvaa moitetta. ( Malù pistelee poskeensa esim. hiiren tai jotain muuta epämääräistä, jota ei todella meinaakkaan antaa pois. Tai Heta pyörii ihan "siinä itsessään" ja haisee sen mukaiselle.) Mutta sitten. Tapahtumien jälkeen katse on niin viaton ja niin ihmettelevä ja anova ja kysyvä, että mitä ihmettä se mama oikein kohkaa siinä. Arvaattekin jo varmaan, ettei siinä kovin kauan voi moittivalla kannalla katsella.

Vaikka päivät ovat olleet valoa täynnä, niin illat ovat jo huomattavasti pidentyneet ja tahti vain kiihtyy. Tämä ei tunnu nyt ollenkaan pahalta, sillä minulla on varsin mukavia uusia asioita viritteillä tämän pahimman kaamoksen pitimiksi. Ja jos hyvin käy, niin niillä voi olla vaikutusta myös pidemälle tulevaisuuteen. Aika näyttää.

 

Ensin oli toive, josta muotoutui unelma, joka vaatii toteutuakseen tekoja.
Päätin ryhtyä toimeen. Heittäytyä. En vielä tiedä seuraako siitä lopulta mitään, mutta onpahan ainakin kokeiltu.  Varmasti kerron siitä myöhemmin jotain, mutta ensin on päästävä alkuun.


                                            Kaikkien uusien alkujen puolesta :)    

                                                        TUIRE    

PÄIVÄKIRJAT

Minulla on hallussani äitini pitämiä päiväkirjoja useiden vuosien ajalta. Hyvin usein olen ottanut umpimähkäisesti jonkun niistä käteeni ja katsonut mitä hän on ajatellut, mitä tehnyt täsmälleen samana päivänä, joskus vuosia sitten.

Olen hyvin onnellinen näistä hänen muistoistaan sekä siitä,  että hän on päiväkirjaa pitänyt ja säästänyt ne kaikki. Tunne äidin läheisyydestä aina vahvistuu niitä lukiessani. Hänen tuttu käsialansa ja positiivinen elämänasenteensa heijastuu noilta sivuilta mainiosti. 14-vuotta sitten, tänä päivänä hän on hoitanut kaupungilla Kreikan matkaansa liityneitä asioita. Vaihtanut valuuttaa, ottanut matkavakuutuksen, nostanut rahaa ja käynyt pikaisesti bingossa. Illaksi hän odotti minua ja siskoani vierailulle. Tulimme kuulema laittamaan muoria etelän kuntoon. Voi kunpa muistaisin juuri tuon illan.... oletan, että olemme katsastelleet matkalle mukaan otettavia vaatteita. Lakanneet kynsiä, värjänneet hiuksia ja tietenkin hehkuttaneet Rodosta. Sen lämpöä, aurinkoa, merituulta ja maisemia.

Tässä kohtaa olemme olleet äitini kanssa samanlaisia. Minullakin on ollut tapana pitää päiväkirjaa ja myös säilyttää ne kaikki. Omista päiväkirjoistani on tullut joskus tarkistettua joitakin asioita. Nythän on hyvä tilaisuus kaivella omiaan esiin ja vertailla mitä on itse kirjoittanut vierailusta äidin luona noina aikoina. Aion lukea kaikki hänen kirjansa läpi tässä syksyn ja talven kuluessa.

Päiväkirjaan kirjoittamisen hyvänä puolena pidän myös sitä, että varsinkin mieltä vaivaavat asiat selkiytyvät, kun niitä voi katsella paperilta. Itsensä ulkopuolelta. Samalla siinä voi kirjoittaa vaikkapa pahaa mieltään "ulos." Niissä säilyvät myös onnen ja ilon tunteet. Kansien välissä, tallessa kaikki. Tiedä vaikka näistä omistakin kirjoituksistani on sitten joskus ilon aihetta omalle lapselleni.....

Lukuvuoroaan odottaa myös muutamat uudet kirjahankinnat. Pari uutuutta on jo luettu ja lainattu eteenpäin. Minun pitäisi ottaa ensimmäisenä käteeni tuo Cesar Millanin kirja, mutta tunnen suurta vetoa tuota Pientä potenssipuotia kohtaan... kaipaan nyt kovasti jotakin kepeää ja humoristista. Lauman johtajuuteen, kun pitää tosissaan paneutua ja opit sisäistää.


Vesilätäköiden pinta ritisee jo pakkasen ensiaskelista.
Vaan vielä se ei malta asettua aloilleen. ( Anno Domini 2013 )

Vielä tuo lokakuun alkulehdillä ollut runonpätkä ei paikkaansa pidä, mutta ehkä jo ensiviikolla yöksi pakastaa ja aamulla lätäköt ovat jäässä. Mukavaa lokakuun alkua kaikille teille.

Talven tuloon monin tavoin valmistuneena.....

                                                                 TUIRE