NYHTÖPOSSU

Pukki toi molemmille koirilleni pienet paketit. Malu teki selvää omastaan jo joulunpyhinä, Hetan lahjaksi saama röhkivä possu oli huomattavasti hellemmässä käsittelyssä. 

Pitkä pakkasjakso ja sen vuoksi vähäinen ulkoliikunta on aikaansaanut sen, että tytöillä on virtaa kuin pienessä pitäjässä ja sehän pitää saada tavalla tai toisella purettua. Kun Heta on ollut enemmän kiinnostunut nutuuttamaan omaa tyynyään, näki Malu tilaisuutensa koittaneen. Tapahtui possun kaappaus....

Ensimmäiseksi piti ottaa perusteellinen selko siitä, mistä lelupossun röhkinä on peräisin. Sen jälkeen nyhdettiin sisällä ollut vanu viimeistä säiettä myöten ulos. Nyt on meneillään possuparan silppuaminen atomeiksi. Heta on tyytynyt seuraamaan tuota touhua loukkaantuneen näköisenä sivusta. Eilen televisiota katsellessamme Malu'n ote pääsi herpaantumaan hetkeksi, kun hauskoissa kotivideoissa tuli herkullinen kimara koirien toilailuja. Possu sai jäädä, kun piti rynnätä telkun eteen haukkumaan ja riehumaan lajitovereille. Sillä aikaa Heta nappasi possun tassujensa väliin ja alkuun puollustikin omaisuuttaan murisemalla, kun Malu huomasi, että hänen meneillään ollut projektinsa oli noin tylysti keskeytetty. Lopulta Heta antoi periksi ja luovutti aarteen kaverinsa höyhennettäväksi. 

Seuraava pattitilanne syntyi, kun tuli aika antaa possun jäännökset minulle ja lähteä nukkumaan. Siinä sitä hyvä tovi istuttiin sohvalla. Possu ja minun sormeni Malu'n suussa. Sormet menivät koiran suuhun siinä vaiheessa, kun näytti selvältä, ettei tule pelkästä käskystäni lelusta luopumaan. Väkivalloin en tuota elukkaa koirani suusta riistänyt, vaan sormillani ikeniä kutittelemalla ote lopulta kirposi. Totesin vain, että nyt on tauko ja nostin possun kaapin päälle. Näitä sanoja käytän yleensäkin, kun otan kepin, pallon tms. Malulta pois. Noihin sanoihin sisältyy lupaus siitä, että mukava leikki saa jatkoa myöhemmin. 

Tänään on tehtävä vähän valmisteluja, sillä huomenna meillä on juhlat. Malu täyttää 5-vuotta, joten nakkikakkua ja pientä pakettia on päivänsankarille tiedossa. Pitkiä lenkkejä ja lumileikkejä, nyt kun pakkanen on laskenut ja asettautunut tolkullisiin lukemiin. Toivottavasti noin kylmä ilmamassa pysyttelee lopputalven Suomen rajojen ulkopuolella. Muuten voi iskee vastustamaton halu lähteä Malu'n ja Hetan synnyinseuduille Espanjaa....

Hola Amigos ! Mukavaa viikonloppua sinulle 💕🐶

MIINUKSEN PUOLELLA

Miinuksen puolella ollaan. Juuri nyt näillä nurkilla -26 ! Tämä pitkään jatkunut pakkanen ei jaksa enää ihastuttaa. Viime viikolla vielä oli mukavaa pistää puita takkaan ja katsella tulen leikkiä halkojen päällä, kuunnella kotoista rätinää kun puu pikkuhiljaa palaa ja odottaa suloisen lämmön asettuvan taloksi. 

Nyt tuo touhu alkaa käydä jo työstä. Tuleen tuijottelu on jäänyt. Lämpö sentään lämmittää niin mieltä, kuin taloakin. Tästä on tietenkin ihan turhaa narista, kun ei asialle mitään voi, mutta en nyt malttanut olla vähän purnaamatta. 

Enkä suinkaan ole ainut, jota tämä tilanne nyt tympäisee. Tuossa yläpuolella on kaksi kaverusta, jotka jakavat tämän tunteen. Sen verran nämä kelit käyvät koirienkin käpälään ( sanan varsinaisessa merkityksessä ) että juoksujalkaa kipitetään kotia kohti, kun tarvittavat asiat on ulkona toimitettu. Tassuja nostellaan ilmaan ja anturoiden väleihin muodostuneita jääpaakkujan yritetään nyhtää hampailla irti... 

Kovin oli autio tämäkin polku. Eipä näkynyt vastaan tulijoita tai myötä menijöitä. Ihmiset pysyttelevät sisätiloissa, ellei ole pakko ulos laittautua. Sisälle varmasti linnoittautuisin myös itse, jos ei olisi näitä lenkitettäviä kavereita.

Onhan tässä onneksi mukavia asioita ja tapahtumia tiedossa, kunhan kevät tästä vielä etenee. 

Ja kun vähän malttaa tulee päivä, jolloin tulppaaneja saa ihastella luonnossa, ei pelkästään vaasissa. 

Tämä kylmä ja pimeä vuodenaika on nyt osattava ottaa jonkinlaisena pysähtymisen paikkana. 

Aikana, jolloin kerätään voimia uuden kasvun ja kukoistuksen alkuun. Niinhän se tuo luontokin toimii, joten miksipä ei myös ihminen, oleellinen osa luontoa. 

                                            ---  Tuire. ---

KYÖKIN PUOLELTA

Pitkän tauon jälkeen on hyvä elvyttää blogia uudelleen "tulille" keittiön kautta. Pakkaspäivän ratoksi eilen pidin leivontapäivän. Helppoja ja nopeasti valmistuvia herkkuja on mukava valmistaa. Olen viimeinkin saanut sämpylät sekä maultaan, että rakenteeltaan oikealle tasolle. Kaivelin kaapistani vanhan keittokirjaan jonka ohjetta noudattamalla temppu onnistui.

Focaccialeipää en ollut aikaisemmin tehnytkään, vaikka se on mielessäni usein ollutkin. Tämä ohje oli superhelppo ja maku aivan loistava. Tätä leipää tulen varmasti tekemään myös jatkossa, sillä niin paljon sen makuun ihastuin. Focaccian tekee mielenkiintoiseksi muunneltavuus. Päällisiä vaihtelemalla leipään saa loihdittua helposti uusia makuvivahteita. 

Taustalla häämöttää vielä tuo marjapiirakka, johon käytin mustikoita ja metsämansikoita. Joululeivonnaisten jälkeen oli mukava saada kahvipöytään tämä konstailematon peruspiirakka. 

Aurinko on paistanut kovan pakkasen vuoksi lähes päivittäin. Tämä on todella tervetullut ilmiö pitkän ja pimeän syksyn jäljiltä. Kylmään alkaa jo tottua. Tärkeintä on pukeutua oikein. Vaikka lähtisi vain lyhyelle lenkille sessujen kanssa on näillä keleillä viisasta ennemminkin yli- kuin alipukeutua. 

Uutisten mukaan kireistä pakkasista ja lumen vähäisestä määrästä johtuen ensikesänä sekä punkki, että lehtokotilokannat tulevat olemaan aikaisempiin vuosiin verrattuina huomattavasti pienemmät. Tämä  on mitä tervetullein asia ! Olisi todella mukavaa, jos ei tarvitsisi sessukoita lääkitä, voimakkailla valeluliuoksilla punkkitartunnan ennaltaehkäisemiseksi. 

Eilen leivottiin tänään on toisenlaiset kujeet. Säkenöivää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa myös sinulle.

                      ------  Tuire  ------

UUSVANHA MENOPELI

Olen monien vuosien jälkeen ottanut pyörän sarvista kiinni ! Täysin hylättynä ja yksinäisenä lojunut Tunturini on herätelty piiitkiltä talviuniltaan eloon. Ketjujen rasvaus, geelisatulanpäällinen, ilmaa renkaisiin ja ei kun menoksi.

Täytyy myöntää, että ensimmäisellä reisulla pyöräni kanssa minua kyllä vähän jänskätti. Alamäet menin jarruttaen, mutta hyvin pian palautui mieleen, kuinkas sillä fillarilla oikein "sotketaan."

En muistanut miten mukavaa pyöräily voi olla. Tällä menopelillä pääsee näin kaupunkialueella todella joutuisasti paikasta toiseen ja saa samalla nauttia kesäisestä luonnosta kaikilla aisteillaan. Vielä kun kuntosalireissutkin heitää pyöränselässä ei siellä juuri alkulämmittelylaitteissa tarvitse veivailla. Saa mennä suoraan asiaan ja jälkiverryttelytkin hoituvat samalla, kun polkaisee kotiin.

Minulla on paljon pyöräilevän ystäväni kanssa suunnitelmissa muutamia pyöräillen tehtäviä reissuja
mukaviin kohteisiin, joissa saa hyvää kahvia ja suussasulavia leivoksia. Siinä samalla vaihdellaan kuulumisia ja parannetaan maailmaa.

 

Pyöräretkelle on mukava sonnustautua kameran kanssa. Toissa sunnuntaina päätin lähteä katsastamaan mitä Jyväskylä satamaan kuuluu näin kesän alussa. Satamakahviossa oli paljon istuskelijoita ja monenlaiset laivat ja paatit odottivat lähtövalmiina seilaamaan pääsyään.

Koska ilma oli mainio ja meno tuntui mukavalta jatkoin eteenpäin kompassille ja sieltä vielä Alban rantaan ja kampukselle.

Jyväsjärven kiertävä rantaraitti tarjosi kauniita maisemia kukkivine puineen ja pensaineen. Viheriöivine nurmineen ja laineiden liplatuksineen.

Eihän sitä tässä vaiheessa enää tullut mieleenkään kääntyä samaa reittiä takaisin. Päätin kiertää koko järven. Siispä sillan yli järven toiselle puolelle ja matka jatkui...

Kuulostelin lintujen laulua ja nautin viiletyksestä vanhan ja rehevän metsikön editse.

Matkan varrella oli levähdyspaikka, jonka ympärillä oli useita tämän kaltaisia kiviä, joihin oli kaiverrettu erilaisia tekstejä. Paadet oli sijoiteltu siten, etteivät ne hypänneet häiritsevästi silmille, vaan sulautuivat ympäröivään maastoon rauhallisella tavalla.

Reitin varrelle osui myös tämä pienen pieni mökki rannan puoleisella kaistaleella. Luultavasti jonkinlainen varasto, koska ikkunoita ei ollut.

Yhden poukaman suojissa majaili vesilintuyhdyskunta. Tässä vetäytyneinä kaislikon tuntumaan, sillä yksi äiti lapsineen kävi juuri heitä syöttämässä. Mikäpä se on köllötellessä täydellä vatsalla ja ihmetellessä takaisin meitä monelaisia töllistelijöitä.

Olisihan se tehokasta liikuntaa, jos voisimme lähteä pyöräilylenkille kaikki kolme yhdessä. Toisinaan sitä törmää parivaljakoihin, joissa yksi polkee ja toinen hölkkää vierellä. Meidän tapauksessa jo pelkkä ajatus on täysin mahdoton. Tytöt eivät voi sietää pyöriä. Heta taitaa niitä ihan pelätä. Yritin esitellä heille Maman pyörää ja ajelin pienen pätkän pihamaalla. Tytöt olivat miehelläni narunpäässä ja tästä seurasi se, etteivät tienneet mihin olisivat singahtaneet. Siispä emme pyöräile yhdessä.

 
Seuraavan järven ympäriajon toteutan tosinpäin, Saapa nähdä mitä uutta raitilta silloin löytyy.
Onneksi viikonvaihteen aikana riehuneet tuulet ovat lauhtuneet, joten alan kuulla jo Tunturin kuiskeen....  Tämän kimpun sain ystävältäni. Eikö olekin kaunis ? Se on jo nyt lakastunut, mutta tänään aamulenkillä tyttöjeni kanssa huomasin, että kielot kukkivat jo. Seuraavan kimpun poimin itse.

                                      ---   TUIRE ---  

VOIMAA LUONNOSTA JA SANOISTA

Kyllä se nyt on jo täällä. Kesä ! Kauan odotettu, kauan kaivattu, lämmin ja lempeä vuodenaika. Joka päivä, kun luonnossa liikkuu huomaa jotakin uutta. Aluskasvillisuus rehevöityy, kukkia putkahtelee sinne ja tänne. On katseltavaa ja kuunneltavaa. Linnut laulavat ja pyrähtelevät oksistoissa. Kaislikoissa suhisee ja Tuomikin jo tuoksuu...

Olen huono tunnistamaan kasveja tai lintuja. En muista, että olisimme kouluaikana niitä tunnistamaan opetelleet, mutta eihän se toki myöhäistä ole vieläkään. Täytyy vain olla erityisen tarkkana. Tuon yllä olevan kuvan Lemmikit "tunnistin" kuvien perusteella Kevätkaihonkukkasiksi. Onneksi sain tietää, että nyt olen ns. väärillä vesillä. Toivottavasti vielä joskus törmään siihen kevätkaihoonkin.

Viime sunnuintaina osallistuin Naisten voimaannuttavan kirjoittamisen sunnuntaihin. En tienny etukäteen yhtään mitä odotettavissa on, joten oli mukava ja jännittäväkin päivä tiedossa. Kirjoittaminen on ollut minulle hyvä tapa purkaa ja selventää omia ajatuksia ja tunteita varsinkin silloin, kun kyseessä on ollut murheet tai ongelmat. Iloisena ja onnellisena on niin hyvää mieltä ja sisäistä rauhaa täynnä, että tuon kaltaiselle kirjoittamiselle ei ole tarvetta eikä aikaakaan.

Meitä siis istui saman pöydän ääressä päivän vetäjä sekä kahdeksan osallistujaa. Saimme mielenkiintoisia tehtäviä, jotka sitten yhdessä purettiin. Tekstejään ei ollut pakko pakko näyttää tai lukea, mutta kaikki me sen kuitenkin teimme. Ja minkälaisia tekstejä ! kuinka kauniisti ja osuvasti aseteltuja sanoja.... Olen joskus kuvitellut, että minäkin osaisin kirjoittaa jonkin verran. Tämä olettamus haalistui melkoisesti, kun kuuntelin mitä toiset saivat kohtalaisen lyhyellä paneutumisella aikaan. Kuinka rohkeaa heittäytymistä sanojen leikkiin ja kaihoon.

Vielä sunnuntai ei ollut  kohdallani voimaannuttava. Olin suorastaan uupunut tuon kaiken jälkeen. Kokemus on ollut mielessäni hyvin vahvasti koko viikon. Monet asiat, jotka nousivat esiin tehtävien sisällöistä ovat mietityttäneet melkoisesti. Voima onkin kasvanut vasta viikon varella. Tätä halajan lisää. Olimme kaikki yhtämieltä siitä, että olisi kiva kokoontua uudelleen samalla porukalla. Muut olivat osallistuneet vastaaviin päiviin aikaisemmin ja olivat sitä mieltä, että olisi joskus hyvä kirjoittaa ennestään tutussa porukassa. Sovimme tapaamisen kesäkuulle. Odotan sitä innokkaana, sillä varmasti lähestymme kirjoittamisen virkistävää voimaa taas jostakin uudesta vinkkelistä.

   

Voimaannuttavia hetkiä itsekullekkin mieluisen tekemisen tai olemisen merkeissä :)

                                   ----  TUIRE ----

NELJÄ PÄIVÄÄ PARIISISSA

Neljässä päivässä ennättää yllättävän paljon, kun kohteet on valittu etukäteen ja suunnitelmassaan pitäytyy. Muutamassa päivässä tuosta ihanasta kaupungista on nähnyt vain pintaraapaisun verran, mutta se on riittävästi aistiakseen suurkaupungin sykkeen ja sen kansainvälisen tunnelman. Kierrelläkseen kuuluisimmat nähtävyydet, istuakseen viinilasilliselle yhteen kaupungin lukuisista kahviloista tai tehdäkseen ostoksia. Kahvilakulttuuri on kaupungissa silmiin pistävän vireää ja niitä on ihan mahdottoman paljon. Arviolta piirakkavuoan kokoisen pöydän edessä, olkapäät yhdessä istuimme mekin useita kertoja itseämme virkistämässä. Näytti siltä, että pariisilaiset nauttivat kaikki ateriansa "ulkona". Varsinkin iltaisin vapaiden paikkojen löytäminen teetti vähän enemmän töitä.

Eiffeltorni, joka on avattu yleisölle vuonna 1889 on Pariisin symboli ja Ranskan suosituin matkailukohde. Se sijaitsee Champ de Mars nimisellä puistoalueella Seinen etelärannalla. Saavuimme aluelle puolenpäivän tienoilla ja se oli ehdottomasti liian myöhään, sillä emme olleet halukkaita jonottamaan pääsystä torninhuipulle. Toisaalta alueella käyskentely ja tornin näkeminen läheltä oli jo riittävän vaikuttava kokemus.

Tähän kultaiseen teokseen törmäsimme sattumalta, runsaan kilometrin päässä Eiffeltornista. Kyseessä on alunperin Vapauden liekiksi nimetty teos, joka tänäpäivänä tunnetaan paremmin Prinsessa Dianan
muistomerkkinä. Se sijaitsee täsmälleen sen alikulkusillan pohjoispäässä Seinen rannalla, jossa prinsessan hengen vaatinut auto-onnettomuus tapahtui.

Montmartrella, Pariisin korkeimmalla kukkulalla sijaitsee katollinen kirkko nimeltään Sacré-Coeur, sieltä avautuu uskomattoman upea panoraama maisema koko kaupungin ylle. Heti kirkon alapuolella on laaja viheralue nurmikenttineen ja kukkaistutuksineen. Tästä ympäristöstä pidin erittäin paljon.

Vain kivenheitonpäässä kirkosta olevalla aukiolla työskentelee kymmeniä katutaiteilijoita maalaten mm. muotokuvia ja karikatyyrejä malleiksi asettuneista turisteista.  1900-luvun alussa Montmartrella työhuonettaan ovat pitäneet myös Picasso, Renoir, Van Gogh ja Monet. Nautimme maittavan ja kiireettömän lounaan yhdessä alueen monista ravintoloista. Ruokailun jälkeen jaksoi taas pistää töppöstä toisen eteen ja jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseen.  

Kun laskeudutaan kukkulalta alas löytyy lähistöltä varsin kuuluisa kaupunginosa nimeltään Pigalle. Se on tunnettu seksikaupoistaan ja ilotaloistaan. Silmiimme osui myös erotiikkamuseo, johon emme kuitenkaan käyneet lähemmin tutustumassa. Emme myöskään päässeet tämän maailman kuulun Moulin Rougen ( Punainen Mylly ) mylly kabaree esitykseen. Liput esitykseen maksavat alkaen 112,00 € ja ovat viikonloppuisin loppuunmyytyjä useiksi kuukausiksi eteenpäin.

Pariisia on luonnehdittu myös romanttiseksi, rakastavaisten kaupungiksi. Kun on matkalla siskonsa kanssa, ei tätä puolta tullut ajatelleeksi, ennen kuin törmäsi näihin lemmenlukkoihin. Tässä olikin lukkoa, lukon päällä. Tämän havainnon tehtyämme huomasimme Seinen ylittävillä silloilla muuallakin näitä ikuisen rakkauden symboleja.

   

Viimeisenä päivänä vierailimme Louvressa. Se on käsittämättömän suuri ! Ja siellä on mielettömän paljon nähtävää. Sisääntuloaulassa jaetaan karttoja, joiden mukaan oli helppo suunnistaa. Ilman näitä karttoja sieltä olisi mahdoton löytää etsimäänsä. Selvitimme heti mistä löytyy museon kuuluisin teos, Monalisa ja lähdimme suuntaamaan sitä kohti. Olimme paikalla jo varhain, joten vältyimme mahdottomalta jonottamiselta museoon sisälle. Pari tuntia myöhemmin, emme olisi päässeet katsomaan tuota kuuluisaa taulua niin läheltä, kuin nyt pääsimme. Osaltamme huomasimme, että ihmisen mieli ja silmä pystyy vastaanottamaan vain murto-osan siitä runsaudensarvesta, joka olisi tarjolla ollut. Louvrea on mahdotonta kiertää yhdessä päivässä. Tuo ylläoleva maalaus, kuten moni muukin pisti ihmettelemään kuinka joku voi olla niin uskomattoman taitava. Tästä kuvasta ei valitettavasti käy ilmi, kuinka eläviltä nuo maalauksen ihmiset näyttivät. Kuinka Upea ja hehkuva oli väritys ja kuinka hohtavaa silkki. Tuon ajan maalaustarvikkeet ja värit.... olivat arvatenkin jotain muuta, kuin mitä on nykyisin saatavilla.  

Hyvin hämmentävä rakennus kaikkien muiden vanhojen rakennusten keskellä on tämä Pompidoukeskus, Pariisin nykytaiteen museo. Kun sitä katsoo, tulee ensimmäisenä se vaikutelma, että rakentaminen on vielä pahankerran kesken.... Näin ei kuitenkaan ole. Rakennuksen takana on isohko aukio, jossa on useita ravintoloita, suihkulähteitä ja myymälöitä. Ja sitten lopulta, kun kaupunkia ajattelee, niin se kuitenkin sinne erikoisesta ulkoasustaan huolimatta erittäin hyvin sopii.

Kaupunki on pullollaan ostosmahdollisuuksia. Liikkeitä löytyy laidasta laitaan ja tarjolla on jos jotakin. Yleensä en ole juuri matkamuistomyymälöissä viihtynyt, mutta tällä reissulla niissäkin tuli paljon kierreltyä ja jotakin myös ostettua. Löysimme Montmartrelta yhden kivan pikku putiikin, jossa oli oikein mukavia ja mieleisen oloisia vaatteita. Sieltä lähti yksi pusero matkaan ja kun sanoin myyjättärelle, että nyt on aika lähteä kohti hotellia ja shoppailut saavat jo riittää, niin hän hymyili levesti, nyökkäsi ja sanoi "this is Paris" !!

Kroppa on ollut jo useita päiviä Suomessa, mutta mieli tuntuu olevan vieläkin jonkin verran Pariisissa. Tämä oli niin mukava reissu, että huomaan selvästi kuinka siitä on saanut virtaa ja energiaa,  

Tekee todella hyvää käydä tuulettamassa itseään muissa maisemissa. Olen taas monta kokemusta ja muistoa rikkaampi. 

LÖYTÖJÄ

Voi olla, että otsikointi johtaa teidät nyt harhaan.... yleensä, kun on tehnyt löydön, niin se on jotain ihanaa. Osa löydöistäni on ihan jees, mutta on tässä mukana muutama inhoittavakin löytö.

Aloitan siitä pahimmasta päästä. Jätetään "sokerit" pohjalle. Yhtä varmasti, kun tulee kesä ja kärpäset, tulevat myös punkit. Arggh !!! Nuo viheliäistäkin viheliäisemmät otukset. Hetan kupeesta on napsaistu eilen ensimmäinen pois. Eli tässä tämä ensimmäinen löytöni. Siispä taistelu on alkanut ja aseet esiin.

Bayvantic on erittäin tehokas suoja niin punkkeja, kuin kaikkia muitakin mahdollisia luonnosta koiran turkkiin mielellään tarrautuvia öttiäisiä vastaan. Joka kerta, kun tätä tytöille laitetaan minusta ei tunnu ollenkaan hyvälle. Eläinlääkärin kanssa keskusteltuani olen kuitenkin tullut vakuuttuneeksi siitä, että tästä on vähemmän haitaa, kuin niistä punkeista. Mutta siltikin....

Toinen löytöni ei ole juuri yhtään sen mukavampi. Kyseessä on Lehtokotilot ! Niitä olen tavannut lähiympäristössä paikkapaikoin. Tänään bongasin neljä meidän pihalaatoitukselta. Yäk !!!

Jos tämä porukka pääsee pesiytymään piha-alueelle, niin voin kertoa, että silloin on suorastaan pirumerrassa. Näitten hävittäminen on todella työlästä. Olen jostain lukenut, että elukat tulisi kerätä purkkiin, keittää ja suurinpiirtein haudata maahan parin metrin syvyyteen. Olen kiertänyt "tilukset" ja muita en löytänyt. Onneksi pihamme antaa etelän puolelle ja on enemminkin kuiva, kuin kostea. Tämä sakki viihtyy parhaiten kosteikossa ja heinikossa. Ruohonleikkuri tulee laulamaan iloisesti ja ahkerasti pihassamme tulevana kesänä. Se on fakta, joka varmasti pitää.

Kolmas löytöni on hyvinkin hyödyllinen löytö. Kuulin, että on olemassa suihke tekstiileille, joka poistaa sähköisyyden. Minulla on muutama pusero, joita käyttäessäni olen tuntenut olevani, kuin käärinliinoissa. Kangas on kiinnittynyt ihon pintaan ja kuuluu valtava rätke päälleen puettaessa. Vielä, kun tähän settiin yhdistää takeissa olevan "silkkivuoren" niin voisin kuvitella pystyväni lataamaan muutaman akun, sillä sähköisyydellä, joka ympärilläni väreilee.

Nyt mennään sitten jo mukavien löytöjen pariin. Tämä löytyi siskoni laukusta eilen, kun tapasimme. Olemme menossa yhdessä Pariisiin parin viikon kuluttua, joten kaupunkiin tutustumisen ja käytävien kohteiden suunnittelun voi aloittaa jo kotisohvalta. Iiik miten mukavaa !!! Matka Pariisiin on ollut tapetilla jo niin monta kertaa, että nyt siitä tehdään vihdoinkin totta. Tämä päätettiin jo viime syksynä.

Eikä ole muuten paha tämäkään löytö. Kultahippukuohuviini ! On tätä yksi pullo jo maisteltu ja varsin hyväksi havaittu. Tässä siis oiva valinta vappun juhlintaan, kuin myös onnittelu maljoiksi siskolleni ( varsinainen kultahippu itsekkin ) joka jättää työelämän kiireet taakseen ja pääsee nauttimaan vapaudesta, kiireettömyydestä ja omasta ajasta. Skål !

 

Viimeisenä löytönäni esittelen tämän kortin, joka osui käteeni korttihyllystä. Tämän ajatuksen siivin voi hyvin lähteä tulevaan kesään. Näennäisen kepeyden sisälle kätkeytyy todella viisas ajatus.


           Hauskaa Vappua ystävät :) Mitähän seuraavaksi löytyy ??

                                          ---  TUIRE ---

ARKIPÄIVÄÄ

Pääsiäisen pyhät ovat tältä vuodelta ohi, joten seuraavaksi odotellaan Vappua. Hyvässä lykyssä silloin on jo kovasti kesäistä. Lapsuudesta muistan, että vappuna sai laittaa ensimmäistä kertaa pikkukengät ja polvisukat jalkaan. Se se vasta jotakin oli ! Niin kuin tätä vuoden aikaa aina kiihkeästi odottaa, on tässä myös omat haittapuolensa. Allergialääkkeet on jo pitänyt ottaa käyttöön. Viime viikolla ihmettelin, kun kurkku tuntui karhealta ja silmissä oli kilo hiekkaa. Sitten tajusin mistä on kyse ja jalkauduin apteekkiin. Hyviä on ropit tänäpäivänä. Oireet ovat kaikonneet.

 

Malùlla sen sijaan epileptiset oireet tuntuvat nyt aktivoituneen. Lauantaina oli pitkästä aikaa pientä vapinaa ja tuijottelua. Tänä aamuna kohtaus oli voimakkaampi. Aikaisemmin  tätä on esiintynyt lähinnä juoksujen alla. Nyt on kuitenkin juoksujen päättymisestä jo useita viikkoja ja ennen niitä ei mitään merkkiä moisesta. Heti kun tuntee kohtauksen tulevan hakeutuu lähelleni. Siinä sitten istutaan lattialla kumpainenkin. Rohkaisevalla äänellä puhuminen sekä rapsuttelu ja silittely saavat tilanteen hyvin pian laukeamaan. Kaikki on ohi muutamassa minuutissa. Sen verran omituinen tilanne kuitenkin aina Malùlle on, että vetäytyy jälkeenpäin miellellään pötköttelemään.

       

Sen verran kaverin omituinen tila vaikuttaa Hetaan, että olisi siinä ympärillä hyvin ahkerasti pyörimässä ja häsläämässä. En ihmettelisi yhtään, vaikka tarjoaisi tassuaan Malún selkään merkiksi siitä, että meitsi on muuten sitten jatkossa pomo ! Minulla on täysi työ pitää tätä neitiä loitolla. Maikku on se meidän alfanaaras, mutta Hetan on kuitenkin aika-ajoin varmistettava onko todellakin niin. Typyn kohdalla on seuraavaksi ohjelmassa turkin trimmaus ja se tapahtuu vielä tämän viikon aikana. Hetalle on niin helppo tehdä kaikkia hoito ja huolto toimenpiteitä. On siinä asennossa, mihin vain laitetaan. Todella kiltti ja kuuliainen.

Monen moisia huolto toimia tuntuu kaipaavaan myös tämä koti. Kukkiin uudet mullat, ikkunat puhtaiksi, sohvan ja ruokailuryhmän päälliset pesuun, kaappien siivous, mattojen pesu.... joka päivä, kun valo puskee sisään ovista ja ikkunoista huomaa mitä kaikkea olisi hyvä freesailla pimeän talven jälkeen. Stragiani on se, että yksi yhtenä, toinen toisena päivänä. Ei mitään stressiä näitten kanssa.

Piha-alueelta ja lähi maastostakin on lumet kaikki sulaneet. Järvi on vielä jäässä, mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät on se kolmen viikon päästä sula. Meillä on puutarhassa kolme Pilvikirsikka puuta, jotka kasvoivat viime kesänä ihan silmissä. Huomasin oksissa paljon silmuja ja sehän tietää upeaa kukintaa heti kesäkuun alussa. Puut ovat täynnä pieniä valkoisia kukkia.

Sillä aikaa, kun odottellaan pihan henkiin heräämistä voi kuitenkin nauttia kukkasita sisällä. Terttuneilikat ovat hyvin kestäviä ja kauniita maljakossa. Hintakaan ei kirpaise, joten usemapi kimppu on tänä keväänä hankittu ja pistetty nököttämään milloin millekkin pöydänkulmalle.

  

Tämä vanha ja arvokas Tammi pihassamme kertoo meille milloin on kesä ja koska tulee talvi. Keväällä aukaisee viimeisenä lehtipuista lehtensä täyteen loistoon ja syksyllä pitää ne viimeisenä oksistoillaan. Nyt vaan arvuutellaan tuleeko terhoja. Ja jos tulee niin kuinka paljon ?


Arvokasta ja auvoisaa arkea :)

    -- Tuire --  

VETTÄ, VETTÄ JA VÄHÄN PAISTETTAKIN

Olimme viime viikolla lomamatkalla Costa Del Solilla ja tällä kertaa mieheni kanssa ihan kahden kesken. Edellisestä kerrasta kahdestaan on vierähtänyt niin pitkä aika, etten edes muista, koska se viimeksi tapahtui.

Matkaan lähdettiin tietenkin siinä toivossa, että aurinko paistaa ja linnut laulaa. Sadaan mukavasti väriä pintaan, ennen kotimaan kesää ja päästään pelaamaan golfia halutessamme joka päivä. Vaan toisin kävi. Kohdallemme sattui varsin sateinen viikko....kuulimme, ettei siellä ollut juuri alkuvuodesta sadellut. Aurinkoa oli piisannut, joskin aika ajoin tuullut navakasti.

 

Uima-allasalueella ei ollut ruuhkaa. Ei näkynyt niitä, jotka panevat kukonlaulun ajalle kellon soimaan jotta voivat kipittää pyyhkeineen ja kasseineen varaamaan alueen parhaan "grillaus mestan"

Säätä uhmaten kuitenkin golfkentälle aamuhämärissä laittauduttiin ja säätiedoitusta silmät killissä vahdattiin. Kahtena päivänä satoi niin rankasti, ettei sinne ollut mitään asiaa ilman sadeasusteita ja nehän nyt luonollisesti jäivät kotiin, kun kelin piti olla loistava.

   

Hotelliltamme vain kivenheiton matkan päässä sijaitsi iso ostoskeskus Myramar. Siellä kävimme parikertaa syömässä ja elintarvikeostoksilla. Koska olin matkalla mieheni kanssa jäi kaikki vaate, sisustus ja hilpetöörikaupat hiplaamatta, sillä tällä "bändillä" se ei vaan  olisi toiminut.

Keskuksen käytäviltä bongasin tämän värikkään ja huokutuksia herättävän herkkujen myynti pisteen.
Tarjolla oli jos jotakin mukavaa suuhunpantavaa.

Kävelymatkan etäisyydessä oli yksi sangen näppärä ruokapaikka, Mr WOK. Siellä ei suu yhdeltä maistunut. Suosittelen kokeilemaan, jos Aurinkorannikolla oleskelee. Vastaavia paikkoja on muuallakin kaupungissa. Ateria kootaan itse tarjolla olevista raaka-aineista, joiden valoikoima on hyvin runsas. Lasti viedään kokille, jota wokkaa annoksen kädenkäänteessä valmiiksi. Alkupalat ovat valmiina kylmäpöydässä, samoin on jälkiruoat. Varsinainen pääruoka valmistuu siinä omien silmien alla. Hinta-laatusuhteeltaan todella mainio valinta.

Pääsiäinen on tärkeä ja odotettu juhla-aika espanjassa. Kauppakeskuksiinkin oli ilmaantunut uskonnollisia kuvia, patsaita ja pääsiäisen sanomaan liittyviä asetelmia.

Paistetta päivään toi, tuosta harmaahkosta näkymästä huolimatta kierros tällä Mirafloresin kentällä. Pelasin pitkästä aikaa melkein omaan tasoitukseeni ja kun niin tapahtuu tuntuu peli nimeltä golf varsin mukavalta. Mukavaa oli myös havaita se, että vaikkei nuo odotukset sään osalta täyttyneet ja sen myötä pelikierroksetkin jäivät vähäisemmiksi kuin alunperin ajatellimme, niin viihdyimme silti kahdestaankin vallan mainiosti.

 

Malulle ja Hetalle meidän lomamatkat ovat täyttä duunia. Vaikka tytöt viettävät "lomaa" tuona aikana maalaismiljöössä, niin ilo on ylimmillään kun pääsee omaan kotiin. Tyttöjä noudettaessa näyttää siltä, kuin kaikkien tassujen alla olisi näkymättömät jouset, joilla pompitaan yläpystyä uskomattomiin korkeuksiin.

Koirahoitolassa olevat muut karvakuonot ja kuitenkin vieraat, joskin aikaisemmilta vierailuilta  tutut ihmiset pistävät väsyttämään. Siellä kun joka narauksen joku sessukoista kuulee ja ilmoittaa haukkumalla, että olkaahan valppaina kamut ! Mikä oli tuo ääni ?  Ja pitäähän sitä olla skarppina, kun ei voi yhtään tietää milloin tuon oven aukeaminen merkitsee sitä, että juuri meitä tullaan hakemaan :)

Pari päivää vierailun jälkeen maataan tassut taivasta kohden ja Heta myös varsin äänekkäästi kuorsaten. Hakeudutaan lähelle rapsutettavaksi ja helliteltäväksi. Tulla tupsahdetaan syliin istumaan tai makoilemaan.

Siinä kohtaa kyllä valpastutaan välittömästi, kun äiti kysyy "ottaiskos ne tytöt yhen herkkiksen" (herkkutikun) ja sännätään salamana sille kaapille, josta tätä mieluisaa pureskeltavaa tarjoillaan.

Ensi viikolla valmistaudutaan pääsiäisen viettoon myös tässä talossa. Ensimmäiset pajunkissat on kuitenkin pistetty jo inspiraation lähteeksi. Kanat, kukot ja munat ovat vielä naftaliinissa.

Mukavaa viikonloppua ja pääsiäisviikon odotusta.

                                                           --  Tuire  --