UUSI TULEMINEN

Onnistuin pääsemään eroon blogiani riivanneesta, aika ajoin näyttäytyneestä ei toivotusta materiaalista ( toivottavasti lopullisesti ) Koska bloggaaminen ON sangen mukavaa puuhaa, päätin palata taas pitkän tauon jälkeen tänne tarinoineni ja ajatuksineni.

Sisältö ei varmasti entisestä juurikaan muutu. Mukana menossa on edelleen nuo kaksi minulle rakasta koirulaista Malù ja Heta sekä tietenkin ihmiset, niin läheiset, kuin vieraat. Tapahtumat ja sattumukset. Harrastukset ja kotoiset askareet. Arki ja juhla.

  

Malú täytti kaksi viikkoa sitten 4-vuotta. Hän on edelleen oma persoonallinen itsensä. Rakastaa palloleikkejä yli kaiken, mutta on juuri nyt hyvin ihastunut tuohon kuvassa olevaan kumiluuhun. Ihastus johtunee siitä, että sen sisään voi piilottaa makupaloja, joita on mahdottoman mukava sen uumenista kuonolla ja tassuilla tonkia. Muutamassa päivässä neiti on kehittynyt hyvin taitavaksi. Siinä ei kauan kuono tuhise, kun herkut on onkaloista pistetty parempiin suihin.

Toinen "hupakko" Heta, tuli joulukuussa 3-vuotiaaksi, mutta koska neidillä alkoi muutama päivä sitten juoksut  ei suostunut millään naamakuvattavakseni. Aina kun kamera räpsähti näkyi tytöstä vain pelkka takapää housuineen päivineen :) Kuvataan Heta sitten, kun on suostuvainen poseeraamaan. Heta on edelleen hyvin, hyvin ujo kaikkia vieraita kohtaan. Meidän omien kesken kuitenkin hyvin vilkas ja erittäin kova puhumaan...

Kun ympäröivä luonto on pääasiassa mustavalkoinen on kotiin tullut kannettua leikkokukkia melkein jokaisella kauppareissulla. Sitä niin jo kaipaa vihreyttä ja vehreyttä. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet suomen helmikuuksi todella poikkeuksellisiä. Aurinko on paistanut ja lämpöasteitakin ollut. Tänään täällä Jyväskylässä jopa +6 astetta !  No. Viikonloppua kohti alkaa taas pakastaa ja sehän tietää jäisiä teitä ja taipaleita. Onneksi on Ice Buc- nastakengät. Muuten jäisi tyttöjen kanssa lenkit heittämättä.

Vielä pitää kuitenkin maltaa ennenkuin pääsee näitä kesäkukkia istuttamaan. Valon määrä on selvästi lisääntynyt.  Siltä osin kevään edistyminen antaa kummasti mieli hyvää ja vireyttä. Kun kaikki se mukava, kesä ja kärpäse on vielä edessä päin. Olen niiiiin "kesäihminen".

Täytyykin tässä poltella ennen kesän tuloa kaikki kynttilät pois. Sitä kun ei tule juurikaan suven aikaan harrastettua.

Auringon nousu tänäaamuna oli mahdottoman kaunis. Tilanne "eli" sitä mukaan, kun valon määrä kasvoi. Taivaan ranta oli uskomattoman värinen. Tämä kuva ei anna oikeutta niille hetkille, mutta kertonee kuitenkin jotaina siitä värien leikistä ja loistosta joka taivalla esittäytyi.


Mutta tässä kaikki nyt tällä erää... hämmästyin vähän, kun sain tämän blogini uudelleen "tulille" Laskin vain sormeni näppäimistölle aikalailla tohkeissani sen enempiä aihetta pohtimatta.

                                      Toivottavasti saan huomionne edelleen - ainakin silloin tällöin :)

HAVAHTUMISIA

Sain lainaksi Anthony De Mellon kirjan  Havahtuminen. Tapani on lukea aina sängyssä unen tuloa odotellessani. Olen oppinut siihen, että nostan kaikki saatavilla olevat lehdet ja kirjat pois näkyviltä, sillä meillä on perheessä toinenkin ahkera "lukija". Yksi ainoa lipsahdus tästä johtaa vääjäämättä ei toivottuihin seurauksiin. Unohdin tämän kirjan yöpöydälle, kun menimme mieheni kanssa saunaan.

Heta havahtui siihen, että koska Madre on mennyt saunaan ja nyt on tylsää, niin katsonpa tuota kirjaa minäkin, jota niin ahkerasti iltaisin selataan. Ilmeisesti kirja oli mieleinen, sillä kansilehti ja ensimmäiset sivut olivat saaneet kyytiä oikein kunnolla. Kaikilla jäljellä olevilla sivuilla on hampaan jälkiä, ja jos olette kuulleet sanonnan "on kuin koiran repimä", niin tämä on nyt sitten  juuri sellainen.


Saunasta palattuani oli minun vuoroni havahtua tapahtuneeseen. Ensin kuvittelin käsittelyyn joutuneen tuoreimman golflehden liitteenä saapuneen kenttäoppaan ja kisakalenterin. Lähempi tarkastelu osoitti kuitenkin sen, että tuo vintiö oli repinyt lainaamani kirjan riekaleiksi...

Seuraavaksi havahduin siihen, että minun on nyt jostakin hankittava uusi tuhoutuneen tilalle. Suuntasin Akateemiseen kirjakauppaa ja kerroin myyjälle huoleni. Kirjaa ei ollut heillä myymälässä, mutta ilokseni sain kuulla, että voivat sen kuitenkin tilata, ja että siihen menisi muutama päivä.
Tässä vaiheessa helpotukseni oli tietenkin suuri ja pistin kirjat tilaukseen. Yksi palautuu lainan antajalle ja toisen pidän itse. Tässä kun on asioita, joiden pariin on hyvä palata vielä uudelleen. Olen jo viestiä kirjan saapumisesta odotellut, mutta sainkin tänään tiedon, että toimitus viivästyy, mutta saan sen kuitenkin noin viikon kuluttua. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan.

Olen havahtunut myös siihen, mitä yhden laumanjäsenen poissa olo voi tehdä sen herkimmässä jäsenessä. Mieheni on ollut reissussa, joten täällä on pidetty taloa pystyssä naisenergialla. Heta on toki ollut koko pienen elämänsä ajan todella herkkä yksilö. Aina valppaana. Valmiina pakenemaan tai perääntymään tai juoksemaan karkuun jos siihen aihetta sattuisi olemaan. Nyt kun mieheni on ollut poissa on tämä käytös mennyt yli äyräiden. Singahtelua, säntäilyä, äkkinäisiä pysähdyksiä, mahdotonta vetämistä hihnassa..... tämä kaikki siis ulkoillessa. Tämä asia on mietityttänyt minua kovasti. Kun tajusin mistä käyttäytyminen johtuu oli se tietenkin helpotus, mutta saatan vain kuvitella minkä stressin alaisena tuo pieni perrotyttö on silloin, kun olemme reissussa yhtä aikaa ja tytöt hoidossa...

Jotain päätin kuitenkin kokeilla, että Hetan olo olisi levollisempi. Ensinnäkin ostin taluttimen, jossa on lyhyehkö hihna. Näin saan pidettyä hänet paremmin lähelläni ja ohjailtavissa. Uusi panta on pehmeä sisäpuolelta, joka vaimentaa vetämisen aiheuttamaa painetta kaulan ja niskan alueella. Ja uskokaa tai alkää, niin päivä lenkki näiden uusien varusteiden varassa oli paljon mukavampi kokemus meille kaikille. Ettei Malù tuntisi itseään sorsittavan, haen hänellekin huomenna vastaavan setin Mustista ja Mirristä. Onpa sitten molemmilla tytöillä uudet kesäiset asusteet, kun lähdemme baanalle :)

Ikuisena iltakahvin juojana havahduin siihen, että mitä jos vaihtaisin teehen. Silmiini on osunut usein ylistys kirjoituksia vihreän teen hyvistä ominaisuuksista. Pakkaus vihreää teetä lähti matkaani kauppareissulla tänään. Katsotaan sitten mitä vaikutuksia sen nauttiminen saakaan aikaan.

Espanjan Vesikoiran turkki kasvaa n. sentin kuukaudessa. Hyvin pian siis nämä sessut saavat melkoisen pitkän ja tuuhean turkin kannettavakseen. Turkki on kieltämättä kaunis ja kuuluu olennaisena osana rodun imagoon. Tosia-asia kuitenkin on se, että turkki on myös hyvin haastava näillä meidän leveysasteilla. Kaikki kivet, pienet oksat ja hiekka tarrautuvat kiharaisen karvan uumeniin. Ja onhan se kuumakin. Ainakin meillä, kun on vielä lattialämmitys.... Havahduin siihen, että mitäpä jos ostan trimmauskoneen itselleni, niin voin ajella turkin aina kun sille ilmenee tarvetta. Ja ei kuin tuumasta toimeen. Kone tuli hankittua ja tytöt trimmattua. Totuuden nimessä se vei kyllä ns. aikaa ja tupakkaa, mutta ensikertalaisena onnituin mielestäni varsin mukavasti.

Tämä kokemus havahdutti minut jälleen kerran siihen, että aina kannattaa kokeilla ensin, ennekuin ajattelee tai sanoo, etten minä osaa tai pysty.

Nyt juuri havahdun kahden espanjalaisen senoritan hyvin tiiviiseen ruskeiden silmien tuijotukseen.
Viesti on hyvin selkeä. Eiköhän tuo yhdessä kohtaa istuminen ala riittää, sillä nyt on meidän ilta pissityksen aika !

Mukavaa viikonloppua ja havahtumisia teille kaikille !

                                       -------   TUIRE -------   

KUN IKIROUTA SULAA...

Ikirouta... näin kuvaili fysioterapeutti niska-hartiaseutuani, kun hän ensimmäisen kerran laski parantavat kätensä niiden päälle. On täytynyt tehdä todella paljon töitä, että on saanut nämä tähän kuntoon, kuului seuraava toteamus. Osui ja upposi. Lopultakin. Tuolla paljolla työnteolla hän tarkoitti myös oman kehon viestien kuuntelematta jättämistä. Suoranaista laiminlyöntiä ja melkein heitteillejättöä. Niin se mielessäni olen tulkinnut.

Olen ollut hyvin, hyvin pitkään LIIAN tietoinen kehoni näistä osa-alueista. On tuntunut pakotuksia, jännityksiä, kirvelyjä ja poltteluja. Jäykkyyttä, kireyttä ja väsymystä. Sitten kävi niin, että tilanne
eskaloitui. ( pakko käyttää nyt tätä uutta trendisanaa ja katsoa, kuinka se sopii tämän asian kontekstiin ; ) Alaselkään tuli jäykkyyttä, varpaat puutuilivat ja lopulta alkoi päivittäinen toispuoleinen päänsärky.

Täytyy sanoa, että kyllä ihmisen keho on sitten viisas. Jos ei älli kerro jo pienimmistä vinkeistä, että jotain pitäisi nyt tehdä, niin sitten pannaan lisää ruutia myllyyn. Annetaan isommalla kauhalla, että tuo tomppeli varmasti huomaa, ettei näin voi jatkaa. Menin siis lääkäriin päänsärynvuoksi joka passitti minut jännityspäänsärky diagnoosilla fysioterapeutille ja sitten alkoikin tapahtua. Ja vain niitä hyviä asioita.

Sanotaan, että terveydenhuollossa tulisi asiakas ottaa aina kokonaisuutena. Näin kokonaisena minua ei ole aikaisemmin otettukaan. Ennekuin mitään toimenpiteitä aloitettiin halusi tämä uskomattoman ammattitaitoinen ja innostava nainen selvittää monen monituista asiaa noiden niskojen ja hartioiden, sekä pään ulkopuolelta ja ympäristöstä. Tämä keskustelu avasi omia silmiäni ja ymmärrystäni syy- ja seuraussuhteille. On todella ihan älytöntä, että poistetaan hetkeksi oire, mutta ei etsitä syytä ja yritetä pureutua itse ongelmaan. Valitettavan usein tuo ongelma on ihminen itse. Laiska, mukavuuden haluinen ja ajattelematon. Niin myös tässä tapauksessa.

Kun olen muutakin, kuin nuo niska ja hartiat, niin ymmärsin, että ihan perusasioihinkin on syytä kiinnittää huomiota. Kävimme läpi kuinka syön ja juon ja liikun. Nukunko hyvin ja riittävästi. Kiinnitänkö huomiota työasentoihini ? Teenpä sitten mitä tahansa. Jo näihin kysymyksiin vastatessani huomasin useita epäkohtia. Milloin olen viimeksi käynyt gynekologin vastaanotolla? Hänen ammatillinen katseensa havaitsi myös sen, että todennäköisesti rintaliivini eivät ole oikean kokoiset ! Olin ja olen vaikuttunut.

Olen käynyt hoidoissa nyt neljä kertaa. Kaksi kertaa on laitettu myös akupunktioneulat ja viimeisimpänä tehtiin minulle ennestään tuntematon kalvokäsittely. Ja jo vain on alkanut tämä itsepintainen ikirouta sulaa. Päänsärky on poissa. Niska ja hartiat... eivät tunnu ! Uusia liivejäkin olen hankkinut ja toden totta. Käytössäni on ollut liian pieni kuppikokoa liian suurella ympärysmitalla. Oikean kokoiset rintaliivit sekä kohottavat olemusta, tuntuvat hyvältä ja napakalta päällä. JA antavat tukea.  Sain aikaiseksi käydä gynekologillakin. Tämän käynnin seurauksena sain apua ilmiselviin vaihdevuosien mukanaan tuomiin tuntemuksiin. Merkittävin plussa tässä on ollut paljon paremmat yöunet. Myös ikävät ja täysin ennustamattomat kuumotukset ovat poissa.

Minulla on täällä siis meneillään Tuire-kuntoon Projekti ! Tuohon liikuntapuoleen uskon tulevan roimasti lisäystä nyt tulevan kesän aikana, kun golfkentät avataan. Ensi kesänä aion pelata mahdollisimman paljon, sillä tiedän, että minulle on luvassa muitakin pelikavereita, kuin mieheni. Haastavinta lienee tuon ruokapuolen kanssa. Terveellistä ruokani pääsääntöisesti on kokoajan ollut, mutta sen rytmittäminen ja sen vuoksi myös annoskoot ovat se kaikista vaikein "nakki".  Olkoon tuo oikein sydämenasiani nyt niin kauan, että järkevä rytmi ja sopivat määrät muodostuvat rutiiniksi. Sen tässä nyt itselleni lupaan.

Nyt on tullut enemmän sanoja, kuin kuvia. Ajattelin, ettei teitä varmaankaan kiinnostaisi nähdä niskaani ja hartioitani valokuvassa - niistä rintaliiveistä nyt puhumattakaan. Mutta laitan minä sentään yhden kuvan ......

  
Tämän söpön pajunkissan ! Varman kevään merkin. Ja onkohan niin, että se on juuri tämä valon aika, joka antaa ihmiselle energiaa niin paljon, että tulee halu laittaa asioita kuntoon ?

          ELÄKÖÖN KEVÄT JA VALO JA TOIVO UUDESTA ULJAASTA HUOMENESTA  !

                                                     
 

"JÄÄTÄVÄÄ TOUHUA"

Vaikka on ollut kipakat pakkaset, niin päiväksi on sentään lauhtunut niin paljon, että ulkoilu on ollut mukavaa. Olemme käyneet tyttöjen kanssa useana päivänä jäällä. Siellä on mukavaa olla, kun saa päästää sessut irti.

Hetakin on saatu innostumaan palloleikistä. Ja kun innostus tuli, niin voi miten helposti oppi tuomaan pallon minulle takaisin. Muutaman kerran oikea aikaisesti annettu makupala, niin hiffasi nopeasti, mikä on jutun juoni.

Malù on palloleikeissä vanhakonkari ja oikein tärisee, kun odottaa milloin seuraava "syöttö" lähtee.
Katse ei todellakaan irtoa pallosta. Ja jos ei heitto tapahdu tarpeeksi pian, niin pomppaa minua vasten sellaisen loikan, että kasvot ja kuonot ovat samalla tasalla !

Perrojen korvat ovat juoksussa hauskat. Hetalla on "pystykorvat" ja Malùlla "helikopterikorvat".

Osaahan se Hetakin tehdä "kopterit", kun oikein kieliposkessa yrittää.

 

 Ja taas vastaavasti Malù laittaa pystikset !

Pakkanen ja lämminhengitys saa viiksikarvat kuuraan. Niitä sitten sulatellaan kotona eteisessä.

Malù se vasta varsinainen kuuraparta on. Arvaatteko miksi on tämä intensiivinen katse ? Miehelläni on pallo kädessä ja tuota kättä on seurattava herpaantumatta.

Sitten, kun heitto lähtee, lähtevät myös nämä kultaiset tennispallon noutajat.

Sieltä sitä sitten iloisina tullaan. Omat pallot on noudettu ja uutta heittoa toivotaan. Eipä menneet siis pallot hukkaan kun kumpikin löysi omansa.

Eikähän se ole pallo hukassa myöskään Mamalla, näin kauniina ja aurikoisena päivänä.... On se hyvä, että minulla on nämä itseni ulkoiluttajat ! Ilman heitä saattaisin katsella kaunista luontoa ikkunasta.
Ja sehän on ihan eri juttu.

Kauniiden ulkoilukelien jatkuvuutta toivoen ja hyvää viikonloppua toivotellen   --- Tuire ---

 

ALKAA POLTTAA....

Olen käynyt kaksi kertaa ohjatussa meditaatiossa. Sen jälkeen on niin ihanan kevyt ja virkistynyt olo. Täydellinen rentoutuminen on tehnyt pelkkää hyvää. Eilen meditaation edetessä keho alkoi tuntua kevyeltä ja se toi ajatuksiini monenlaisia mielikuvia. Luistelin parini kanssa kahdestaan hallissa kauniiden valojen loisteessa. Voi kuinka taitavia olimmekaan...

Toinen ajatus vei kesään ja golfkentälle. Näin mieheltäni onnistuneen lyönnin keskelle väylää. Kun oma aikani tiiata koitti, en löytänyt oikeaa swingiä ja rytmiä. Yritin asettua pallolle pari kertaa ja kun se ei vaan toiminut, ajattelin, ettei minun ole pakko pelata tänään. Jännä juttu sinänsä, että mielikuvan luominen tuosta golfswingistä ei ottanut onnistuakseen, mutta luistelu, jota olen harrastanut viimeksi lapsena oli niin helppoa !

Joka tapauksessa tuo pieni pallo ja sen ympärille rakentuva peli on ollut meillä jo useamman viikon top 10-listan puheen aiheena. Tätä palloa on sen omistaja tuunannut oikein mukavan näköiseksi. Näkyy tuo eläinkuosi sopivan siihen erittäin hyvin. Kun askartelu innostus on nyt kuumimmillaan, niin pitäisikö kaivaa pallo laatikot esiin ja tehdä samanlaiset koristukset ? Mitähän mieheni siitä tykkäisi ?

 
Pallon kaveriksi sopisi täydellisesti tämä golfmekko. Näyttää ihanan "hulpakolta" tuo kangas, joten kesähelteessä olisi varmasti täydellinen valinta kierrokselle.

 

 

Oikein kuumalla kelillä olisi aika päheetä huristella tällä golfautolla ja antaa vastatuulen virvoittaa kuumottavia poskia.

 

 

 

Ja onko sen "kolon" aina pakko olla pyöreä ? Tämmöiseen sydämen malliseen kuppiin olisi paljon mukavampi palloaan putata. Ja koska se olisi myös himpun verran isompi, niin puttaaminen olisi paljon helpompaakin...Jäisi parempi mieli...Ja tämän sydämen voisi kyllä vielä asentaa greenin tasaisimpaan kohtaan. Kuka niitä viheliäisiä kallistuksia kaipaa ?

 
Tässäpä mainio ohjenuora ! Periaatteessa olen kaikkia dieettejä vastaan, mutta tämän kokeileminen kieltämättä houkuttelee. EI - kun olen ihan varmasti dieetillä ensi kesänä !

Tämä leidi ottaa yhtä rennosti ennen kierrosta, kuin minäkin. Rangella pallojen hakkaamisen sijaan istahdan alas ja rentoudun. Golf on mentaalipeliä mitä suurimmassa määrin. Kyllä sitä sitten kierroksen aikana ennättää lyödä sitä palloa ihan riittävästi ;)

Tyyli ennen kaikkea ! Ei ole yhdentekevää minkälaisessa asussa kierrokselleen sonnustautuu. Nämä "golfkengät" sopisivat täydellisesti tuohon eläinkuosiseen palloon ja mekkoon, mutta en lähde selvittämään kuka näitä myy. Pelaan tulevan kauden vielä niissä ihan tavallisissa ja tylsän näköisissä kengissä. Ensi kaudella sitten. Ja koska en ota golfia tarpeeksi vakavasti, en edes ansaitsisi pelata näissä kaunokaisissa.

Koska sinne viheriöille ei nyt ihan kohta täällä kotimaassa pääse, on oltava jotakin sijaistoimintoja. Askartelu innostukseni ylläpitämiseksi löytyi tämä veikeä idea tehdä lusikoista golfaiheinen patsas. Tämä ei ole minun tekemäni, mutta onhan noita ylimääräisiä lusikoita, joten alkaisinko taivutella ?


To golf or not to golf ??? what A Stupid Question.  Aivan.... mitä gimma duunaa ?
No lähtee ehkä pelaamaan tänään St Andrewn ( simulaattorissa ) niin saanpahan polkaistua kauden käyntiin.

                                        ----  Viheriöivin terveisin Tuire ---
    

SE ON PURKISSA

Se ON purkissa. Ainakin ajatukseni ja muutama esine sekä valokuva. Eli askartelu innostukseni ei osoita laantumisen merkkejä. Päin vastoin. Olin tänään suorastaan "tulessa", kun sämpläsin noiden lasipurkkien kanssa.

Pengoin valokuvia ja löysin tämän ihanan kuvan pojastani noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Olen bongannut ( Pinterestistä ) idean laittaa kuvan lasipurkkiin.....

.....joten tuumasta toimeen ja tämän sain aikaan. Nyt se sitten napottaa yöpöydälläni. Niin sitä vain pystyykin laittamaan ihania asioita purkkiin!  Mietin kyllä tätä tehdessäni, että onkohan se lapseni ollut jo liian kauan maailmalla ? Tulee taas mentyä näihin kuviin, kun hän oli vielä "helmoissani". Onneksi tapaamme jo noin viikon kuluttua, kun kotiutuu reissultaan.

  Ja kun noita purnukoita näkyi kertyneen sinne kaappien kätköihin, niin ajattelin, että antaa mennä !  Katsotaan, mitä se seuraavaksi teetättää...

Monenlaista sommitelmaa tuli kokeiltua. Osa jäi olemaan, osan hylkäsin ja aloitin alusta.

Pitihän se tämäkin kokeilla. Omatekoinen lumisade"pallo". Yritin ensin istuttaa tuon enkelin purkinkanteen yleisliimalla, mutta eihän siitä mitään tullut. Sitten hoksasin kokeilla tippiliimaa ja johan tarttui. Kun käänsin purkin ylösalaisin jänskätti vähän pysyykö ne vedet sisällä, mutta pysyiväthän ne.

Pitihän sitä ottaa vielä vähän kuin varaslähtö Valentinin päivään ja tehdä tämä armastelu juttu !
Pöydälle oli kulkeentunut tämä puunpalanen. Kumpikaan meistä. Ei mieheni enkä minä myöntänyt tuoneemme sitä siihen. Ajattelin, että se on siinä nyt sitten jostakin erityisestä syystä. Päättelin, että se halusi purkkiin. Ja kun en muutakaan keksinyt, raapustelin nimikirjaimemme siihen, kuin koivunrunkoon ikään. Tässähän tuli ihan romanttiseksi heittäännyttyä <3 !

Ja onhan meillä ollut tänään myös juhlapäivä. Tämä aito espanjatar Malù De Elindalo täytti tänään kolme vuotta. Olen laulaa lurauttanut onnittelulaulun heti aamusta. Tehnyt kanaa riisipedellä ja kun itse join synttäri kahveet, söivät tytöt herkkikset eli herkkutikut. Njam. Viiksiä on livottu tänään moneen kertaan ja koko päivän kruunasi palloleikit jäällä. Nyt molemmat neidit ovat jo vetäytyneet yöpuulle hyvän ruoan, sähäkän liikunnan ja kipakan pakkasen uuvuttamina.

Näin rattoisasti on täällä yksi tämän talven kovimmista pakkaspäivistä vietetty. Mitähän sitä huomenna keksii ? Saapahan nähdä.

                                        -----------   Tuire -----------

TÄYSIN HULLAANTUNUT

Olen täysin hullaantunut. Askartelemaan ! Että sitä vielä näin aikuisella iällä voi löytää uusia puolia itsestään. Uskon, että kaikki alkoi siitä kynsikoulutuksesta ja kynsin teosta. Olen aina luulotellut, että olen enemmän suurien linjojen, kuin pienen näpräämisen tyyppi. Olin väärässä. Näprääminen on nastaa. 

 

Pinterestin ehtymättömästä aarre- ja idea-aitasta löytää aloittelijakin oman taitotason mukaista tekemistä. ( Kiitos Roosalle, joka johdatti minut tuohon ihmeelliseen maailmaan ) Sieltä sain kimmokkeen esim. tähän lasipullojen tuunailuun. Mukava idea on myös upottaa pulloon valokuva. Sitäkin täytyy kokeilla, kunhan löydän mieleisen kuvan upotettavaksi.

Tuossa pienessä purkissa äitini säilytti muutamia lääkkeitään. Purkki oli hänellä aina mukana. Nyt sisällä on valkoista tylliä.

 
Wc-paperin hylsyt osoittautuivat vallan mainioiksi askartelumateriaaleiksi. Niistä näkyi tehdyn kransseja, tauluja ja lippuviirejä. Tässä on "saalis" kahdesta hylsystä. Pitää nyt vain malttaa mielensä ja odottaa, että saa niitä lisää, jotta voi tehdä jotakin tolkullista.

Tarvikkeita on tietenkin pitänyt myös ostaa. Sillä varastoni ennestään on ollut hyvin vaatimaton.  Puuhelmiä voi käyttää monessa jutussa, kuten myös nappeja. Nappeja olen säästänyt, sillä kaikissa napillisissa vaatteissahan on aina varanapit mukana.

Viinipullon korkkeja olen myös keräillyt talteen ja niidenkin hyödyntämisestä löytyi vaikka kuinka paljon  kivoja ideoita. Nauhoja, tarroja ja liimaa. Niillä pääse jo hyvään alkuun. Seuraavaksi aion hankkia kuumaliima pistoolin. Se on varmasti näppärä ja tarpeellinen väline.

Suunnitelmissa on siirtyä myös seuraavalle "levelille"... Pinterestin innoittamana aion sekä uudelleen järjestellä, että sisustaa ns. budoaarini. Täytyy vain kypsytellä asiaa vielä jonkin aikaa ja tehdä suunnitelmia. Mitä, mihin ja kuinka.

   
Ja mikä on kaikkein parasta, niin Heta is back ! Silmät ovat auki ja patti alaleuassa pienentynyt. Se mikä kumpaakin tyttöä juuri nyt jurpii, on se ettei pysty enää nukkumaan koko yötä sängyssä, koska tulee liian kuuma. Mamaa se ei kyllä jurpi yhtään. Saapahan edes osan yöstään nukkua oma ruoto suorana :)

Mukavia hetkiä teille kaikille. Omien mieluisten askareittenne parissa.

                                             ----  Tuire ___