Tämän kuukauden alkupuoliskolla, itsenäisyyspäivän aattona matkustin siskoni kanssa Teneriffalle.
Perillä meitä odottivat vielä siskoni miehen kaksi siskoa sekä äiti. Heti alkuun tuli mutkia matkaan, sillä mennessä oli vastatuuli niin voimakas, että koneen piti koukata Portugaliin, Faroon ottamaan lisää polttoainetta, sillä yhdellä tankkauksella emme olisi perille päässeet. Saavuimme kohteeseen reilut kaksi tuntia myöhässä. Väsyneinä, mutta onnellisina.
Mukava hotellimme Lagos De Fanabe sijaitsi hyvällä paikalla aivan merenrannan tuntumassa ja hyvien ruokaravintoloiden sekä ostosmahdollisuuksien läheisyydessä. Saarella tuntui olevan kovasti matkalaisia ja oma hotellimmekin näytti olevan aivan täynnä.
Lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsee varsin viehättävä Duque, alue, jossa talot ovat kuin postikortista, ravintolat hyvin viihtyisiä ja putiikit pieniä ja sieviä.
Kauniita, romanttisia, vaaleita pitsihörhelöitä aikuisille.......
...... sekä söpöjä vaatteita ja asusteita lapsille.
Kapeita kujia ja soppeja, joissa levähtää.
Joulukuusia, koristeita ja Joulutähtiä näkyi katukuvassa jonkin verran. Myös muutamat turistit paahtoivat menemään pitkin merenrantaa tonttulakit päässään...
Neljä ensimmäistä päiväämme olivat todella kauniit ja aurinkoiset. Sen jälkeen kurssi muuttui. Lämmintä oli edelleen, mutta kovat tuulet sekä erittäin rapsakat sateet juuttuivat Kanarian saarten ylle. Taisipa Afrikan puolelta puhallella myös sirokkotuulikin, sillä yhtenä aamuna parvekkeen pöydän pinta oli aivan hienon, hienon hiekan kuorruttama.
Tuulet ja sade velloivat ranta veden aivan ruskeaksi ja uimaan ei saanut edes mennä. Rantavahdit viheltelivät tiukasti pilleihinsä, jos joku eksyi liiaksi veden tuntumaan. Eihän siellä montaa kävelijää ollut, mutta jokunen kuitenkin.
Silloin, kun vielä paistoi ja tuli ihan kuumakin maistui aito Espanjalainen Sangria todella hyvälle.
Kyllähän tuo reissu tietenkin säiden puolesta, vähän "tikkusesti" päättyi, mutta oltiinpa jo sitten totuttauduttu näihin tuuliin ja vesisateisiin. Sama meno kun tuntuu jatkuvan täällä koti suomessa. Eipä uskoisi että jouluaattoon on vain viikko aikaa. Täällä ei ainakaan ole juuri lumesta tietoakaan.
Vaikka lunta ei olisikaan, niin muista perinteistä, jotka jouluun liittyy voi hyvin pitää kiinni. Pipareita ja pullaa lähtee tulemaan huomenna ja...... no, tässähän ehtii vielä vaikka mitä.
Rentoa ja stressitöntä jouluviikkoa ihan jokaiselle.
------ Tuire -----
Perillä meitä odottivat vielä siskoni miehen kaksi siskoa sekä äiti. Heti alkuun tuli mutkia matkaan, sillä mennessä oli vastatuuli niin voimakas, että koneen piti koukata Portugaliin, Faroon ottamaan lisää polttoainetta, sillä yhdellä tankkauksella emme olisi perille päässeet. Saavuimme kohteeseen reilut kaksi tuntia myöhässä. Väsyneinä, mutta onnellisina.
Mukava hotellimme Lagos De Fanabe sijaitsi hyvällä paikalla aivan merenrannan tuntumassa ja hyvien ruokaravintoloiden sekä ostosmahdollisuuksien läheisyydessä. Saarella tuntui olevan kovasti matkalaisia ja oma hotellimmekin näytti olevan aivan täynnä.
Lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsee varsin viehättävä Duque, alue, jossa talot ovat kuin postikortista, ravintolat hyvin viihtyisiä ja putiikit pieniä ja sieviä.
Kauniita, romanttisia, vaaleita pitsihörhelöitä aikuisille.......
...... sekä söpöjä vaatteita ja asusteita lapsille.
Kapeita kujia ja soppeja, joissa levähtää.
Joulukuusia, koristeita ja Joulutähtiä näkyi katukuvassa jonkin verran. Myös muutamat turistit paahtoivat menemään pitkin merenrantaa tonttulakit päässään...
Neljä ensimmäistä päiväämme olivat todella kauniit ja aurinkoiset. Sen jälkeen kurssi muuttui. Lämmintä oli edelleen, mutta kovat tuulet sekä erittäin rapsakat sateet juuttuivat Kanarian saarten ylle. Taisipa Afrikan puolelta puhallella myös sirokkotuulikin, sillä yhtenä aamuna parvekkeen pöydän pinta oli aivan hienon, hienon hiekan kuorruttama.
Tuulet ja sade velloivat ranta veden aivan ruskeaksi ja uimaan ei saanut edes mennä. Rantavahdit viheltelivät tiukasti pilleihinsä, jos joku eksyi liiaksi veden tuntumaan. Eihän siellä montaa kävelijää ollut, mutta jokunen kuitenkin.
Silloin, kun vielä paistoi ja tuli ihan kuumakin maistui aito Espanjalainen Sangria todella hyvälle.
Kyllähän tuo reissu tietenkin säiden puolesta, vähän "tikkusesti" päättyi, mutta oltiinpa jo sitten totuttauduttu näihin tuuliin ja vesisateisiin. Sama meno kun tuntuu jatkuvan täällä koti suomessa. Eipä uskoisi että jouluaattoon on vain viikko aikaa. Täällä ei ainakaan ole juuri lumesta tietoakaan.
Vaikka lunta ei olisikaan, niin muista perinteistä, jotka jouluun liittyy voi hyvin pitää kiinni. Pipareita ja pullaa lähtee tulemaan huomenna ja...... no, tässähän ehtii vielä vaikka mitä.
Rentoa ja stressitöntä jouluviikkoa ihan jokaiselle.
------ Tuire -----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti