JA TAPAHTUI JOULUN AIKANA

Joulu on juhlittu ja Uutta Vuotta odotellaan. Vettä sataa ropisee oikein kunnolla ja nurmikot viheriöivät. Lunta ei ole piiruakaan missään. Joulu aatonaatonaattona (huh mikä sana !) kävimme kuuntelemassa kauneimmat joululaulut ja tuntui huvittavalta veisata On hanget korkeat nietokset.
Eilen ja tänään on ollut niiiiiin pimeää, ettei päivä ole noussut oikeastaan ollenkaan. Voi tätä kaamosta. Jos en olisi syönyt koko syksyn D-vitamiinia, olisin taatusti lopen uupunut.

Aatto aamuna kävimme lakittamassa Johnyn. Täytyyhän se meidänkin pihassa yksi tonttu päivystää ja joulusta jotenkin muistuttaa. Joulurauhan julistuksen alkaessa ovikello soi ja arvatkaapa mitä ? Oven takana seisoi ihan ihka elävä Joulupukki ! Hän toivotti oikein hyvää joulua ja tiedusteli asuuko täällä olkoonpa vaikka: Milla, Liisa ja Mika. Totesin pukille, että eipä asu ja, että nyt on pukki tullut väärään osoitteeseen. Saatuani kuulla, mihin hän oli menossa ohjasin sitten eteenpäin. Tosin mieheni palattua paikalle, totesin antaneeni väärät koordinaatit..... Toivottavasti kohteesta johon hänet ohjasin osattiin neuvoa paremmin, jottei Milla, Liisa ja Mika jääneet lahjoitta. Ennen kuin päästin pukin ovenvälistä pois, ehdotin voitaisiinko halata, sillä siitä on jo niin kauan, kun olen viimeksi pukkia halannut ( By the way pukki näytti aika komealtakin .)  Niinpä sitten halasimme tiukasti ja hän lähti vakain askelin jatkamaan matkaansa. Episodista jäi todella mukava mieli.

Suurta hämmästystä aattopäivään toi ihmisen uhkarohkeus. Tuolla järven jäällä istuu nimittäin kaveri pilkillä..... tuo jää ei voi olla paksua, sillä sää on ollut plussan puolella useita päiviä. Näyttää siltä, että järvi olisi ihan sula. Kaiffari oli hävinnyt, kun tulimme haudoilta. Toivottavasti omaan joulupöytään vetämään kinkkua napaan. Eikö niitä kaloja nyt hyvänen aika saa kaupastakin.

Tänä jouluna moni asia oli toisin. Kaikista pieni muutos on kuitenkin tämä ruusukimppu olohuoneen pöydällä. Aikaisemmin tätä paikkaa on pitänyt Joulutähti asetelma. Kaunishan se tämäkin on ja kun pyhät ovat ohi, on kukkasetkin jo menneet. Eipä tarvitse miettiä mihin sen Joulutähden sitten tällää, kun muut joulun merkit on siivottu varastoon ensivuotta odottelemaan.

Olohuoneeseen olin tuonut muutenkin punaista enemmän kuin aikaisemmin ja viime vuonna hankittu kuusi pääsi kyllä ihan perinteiselle paikalleen, vaikka sitä ensin yritinkin pyörittää vähän sinne sun tänne.

Jouluyönä pihapiiri hiljeni. Malù ja Heta yrittivät tähyillä, josko pihassamme ahkerasti majaileva jänis olisi ollut jossakin kyyhöttämässä. Oli tainnut mennä omaan kotikoloonsa koisimaan jo, sillä ketään ei näkynyt missään.

Hetalla on tänään syntymäpäivä. Hän täyttää kaksi vuotta ja TIETÄÄ, että on kasvanut jo isoksi tytöksi. Neiti aloitti meidän naisten juoksut 16. päivä ja Malù teki seuraa 25. päivä. Tämä on koitellut meidän kaikkien hermoja. Tyttöjen välillä on lähes jatkuva sotatila. Kukkoilua, murinaa, toisen ärsyttämistä ( esim. takapuolta nuuskimalla ) aiheuttaa useita selkkauksia päivässä. Heta on pistänyt kahdet juoksuhousut päreiksi ja tuossa kuvassa siis kolmannet menossa ( ehjänä vielä, eilen ostettu ) Meitä oli kutsuttu pohjanmaalle viikonloppu vierailulle, mutta tuo kutsu oli pakko laistaa. Perheellä on uroskoira, joskin leikattu, mutta emme voineet ottaa sitä riskiä, että vierailulla käyttäydyttäisiin töykeästi. Pelkäsin myös sitä, ettei housut pysy jalassa ja saan kulkea rätin kanssa koiran perässä. Asian tekee hankalaksi se, ettei tuolla murulla ole häntää.... housut tahtovat hilautua kävellessä kinttuihin ja nauroin, että Heta on sellainen pikku  hopparityttö.

Koirat ja ihmiset toivottavat kaikille oikein mukavaa loppu vuotta ja hauskoja uuden vuoden kemuja. Tavataan sitten ensi vuonna !

                                     -------  Tuire, Malù ja Heta ............    

JOULUTUNNELMISSA

Tänä vuonna palasimme takaisin 90-luvulle ja hankimme "silkkikuusen". Tämä olikin hyvä ratkaisu, sillä se ei inspiroinut näitä nelijalkaisia ystäviämme samoin, kuin aito kuusi olisi taatusti tehnyt. Uskon, että koristeita olisi riivitty oksilta ja olisipa saatettu tehdä jopa joitakuita merkkauksia aidon kuusipuun läheisyyteen.

Talossa on varmasti ollut kilttiä porukkaa, kun pukki on jättänyt muutaman paketin tuonne oksien alle....

Kinkku on paistettu ja muutkin jouluruoat valmistettu. Kyökin puolen joulurauha on siis julistettu.

Isäntäväki on näköjään kaatanut itselleen "neuvoa" antavat, enne jouluaterian kattausta. Ja kylläpä se ateria jälleen kerran maistuikin. Sen jälkeen siirryttiin katselemaan....

Kaunista talvi maisemaa, joka avautui eteemme ihan omasta kotipihasta. Voiko jouluaaton iltamaisema juuri kauniinpi olla ? Ja tästä ovat saaneet nauttia ( kiitos pakkasten) varmasti ihan jokainen meistä, riippumatta siitä  missä päin Suomea asuukaan.

Nyt on vasta Tapaninpäivä, joten joulunajasta saadaan nauttia vielä monta päivää. Seuraavaksi alkaakin sitten jo uuden vuoden vastaanottajaisten suunnittelu... Terveisin yksi tonttu Kuovinkujalta.

NYT OTTAA PATAAN

Nyt korpee, pännii ja kyrsii. Minulla on jännetuppitulehdus ja kruununa kaikelle vielä oikeassa kädessä. JIPII... arvaatteko kuinka sulavasti jouluvalmistelut etenevät. Eivät etene. Ainakaan entiseen malliin. Nyt on pakko miettiä mikä on tärkeintä ja vättämättömintä tehdä, saadakseen joulumielen  ja tunteen. Että sitä ihminen on kaavoihinsa kangistunut ja ihan hukassa,kun kaikki ei mene niin kuin tavallisesti.

Joulu on varmasti useimmille se juhla, johon panostetaan eniten. Leivotaan ja laitetaan monenlaista ruokaa. Askarrellaan ja siivotaan tavanomaista tarkemmin. Onko niin, että jos näitä askareita tekee nyt konkreettisesti vasemmalla kädellä, niin jotain oleellista jää puuttumaan? Päätän nyt tässä, että ei jää. Onneksi ei ole kyse mistään vakavasta sairaudesta, mutta sen verran kuitenkin tekemisiäni haittaa, että on pitänyt pysähtyä.

Tuossa muutama viikonloppu taaksepäin olimme ystäväpariskunnan luona vierailulla. Puheet kääntyivät jouluun ja sen perinteisiin, sekä valmisteluihin. Muistelimme kuinka meidän molempien äidit ottivat huusollinsa lattiasta kattoon siivoten ja peppuuttaen. Kaikki tehtiin itse ja oli osittain pakkokin, sillä siihen aikaan ei saanut niin paljon valmiina esim. jouluruokia, kuin nykyisin. Aattoiltana tuvassa oli väsyneitä äitejä ja hässäkän kiivaimpina hetkinä myös hyvin äreitä ja äkäisiä.
Oma äitinikin torkkui jouluaamun jumalanpalveluksessa kirkossa siskonsa töniessä häntä heräämään. Äitini totesi silloin, että mikäpä tässä, siitähän pappikin näkee, että omatunto on puhdas, kun antaa nukkua herranhuoneessa...

Minä en halua olla jouluaattona väsynyt äiti ja kaikkein vähiten äksy ja äreä. Joulun saa tänä päivänä valmiina, kun ostaa Kantolan piparit, Elosen tortut ja Saarioisten äitien tekemät laatikot. En vietä jouluani kaapissa, joten olkoon siinä kunnossa, kuin on. Autan miestäni normaalissa viikko siivouksessa sen kuin pystyn ja tökkään kinkun uuniin kun se aika koittaa. Tatu ja Roosa kävivät eilen koristelemassa kuusen ja taloa muutenkin. Tuli hyvä ja onnellinen mieli. Kaikki on ihan kohdallaan.

 

Tämän pöytäkuusenlatvassa keikkuvan pienen enkelin myötä toivon teille kaikille mukavaa ja rentoa fiilistä jouluvalmisteluihinne. Vähemmän voi sittenkin olla enemmän. 

OI ´ KUUSIPUU

Joulukuusen hankinta on ollut aina mieluista puuhaa. Jokaisella on mielipide siitä, minkälainen tämän joulupuun tulisi olla ja kuinka se tulisi koristella. Olemme olleet jo usean vuoden ajan hyvissä ajoin asialla, sillä varhaisilta vuosiltamme muistuu mieleeni kerta, jolloin olimme vasta aattona kuusta kyselemässä. Keskusammattikoulun pihassa niitä siihen aikaan vielä aattonakin myytiin. Mutta parhaat olivat kyllä jo jonkun toisen olohuoneen nurkaa koristamassa. Kuusikauppias otti raaskun näköisen karahkan tukevaan otteeseensa ja kopautti tyven maahan pystyyn niin, että lumi vain ( ja neulaset) pöllysivät. Nauraen itsekin ääneen totesi, että tästäpä jämäkkää käpykuusta. Käpyjä oli, ei voi kiistää, mutta eipä siinä sitten muuta juuri ollutkaan. Jätimme häiskän seisomaan kuusensa kanssa ja suuntasimme toisaalle.

Kun Viherlandia aloitti kuusien myynnin olimme kärppänä paikalla. Liityimme oikein kuusiklubiin ja saamme edelleen vuosittain kirjeen, jossa itsenäisyypäivän aikoihin pääsee klubilaisena apajille ensimmäisten joukossa. Useana vuonna sieltä kuusen olemme hakeneet, mutta myös heittäneet verkkojamme vähän laajemmalle, sillä uusia kauppiaita on ilmaantunut ja tarjonta on hyvää. Entisen Mallasjuoman pihassa myydään ihan vartavasten joulukuusiksi kasvatettuja puita ja Plantagenissa on hyvä valikoima myös. Viime vuonna matkaamme lähti Tanskalainen Pihtakuusi juuri sieltä ja täytyy sanoa, että oli se kaunis. Piti neulasensa ja tuoksuikin hyvälle. Ainut mieltä askarruttava seikka oli tuo Tanskalaisuus, mutta päätin, että saahan sitä meidänkin huusollissa olla vähän kansainvälistä meininkiä joulun kunniaksi. Kinkku kun kuitenkin oli kotimainen.

Aikoinaan elimme viisivuotiskauden jopa silkkikuusen kanssa. Pitkällisen väsytystaistelun jälkeen sain mieheni pään kääntymään ja suostuttelin hänet tähän hankkeeseen mukaan. Eipä olisi voinut pitemmin hampain lähteä isäntä tätä "kuusipuuta" kanssani valkkaamaan. Asuimme tuolloin kerrostalossa ja se oli niin helppo tökätä laatikkoon, kun juhlat oli juhlittu. Ei varissut neulaset, mutta eipä ollut kyllä kuusen tuoksuakaan. Hoiti kuitenkin tehtävänsä ja näytti hyvältä.

Kun 11-vuotta sitten muutimme tähän rakentamaamme taloon jäi silkkikuuset unholaan. Nyt piti saada aitoa tavaraa ja koska olohuoneessa on huonekorkeutta riittävästi, saisi kuusella olla myös pituutta. Ensimmäisinä vuosinamme tämän pituuden suhteen ei todellakaan säästelty. Sittemmin olen toppuutellut tässä asiassa. Muutama vuosi sitten jäin itse joulusiivousta tekemään ja päästin mieheni ja poikamme keskenään kuusen hankintaan. Ohjeistin heitä pidättäytymään maltillisella linjalla koon suhteen. Olin juuri talomme toisessa kerroksessa poikamme huonetta siivoamassa, kun  näkökenttääni ilmestyi kuusen latva, joka hitaasti lipui yläkerranikkunan ohi. Kuusi oli hommattu ja sitä kannettiin nyt pystyasennossa sisään. Huomasin, että meillä oli erilaiset käsitykset maltillisesta koosta, sillä toiveeni oli unohtunut täysin. Varmasti jo heti siinä vaiheessa, kun painoivat ulko-oven perässään kiinni.    

Viime vuoden pihtakuusi oli minun ja pojan yhteinen valinta. Siihen miellyimme kumpainenkin heti, kun sen pongasimme.
Nyt vähän arveluttaa koko kuusen hankinta. Meillä on täällä tämä nuori espanjatar Heta sen verran toimelias tyttö, että pelkäänpä ettei tule joulupuu säilymään pystyssä aattoon asti.

Kaikki koristeet hän kyllä panee taatusti päreiksi. Siltä korkeudelta, johon ylettyy. Ja voin kertoa, että Perro De Aqua Espanol ylettyy TODELLA korkealle. On nimittäin melkoisen kimmoisat nivelet ja lihaksikkaat takajalat, että ponnistusvoimassa löytyy. Malù ei juuri kuusesta piittaa. Sen verran epämääräisen näköistä touhu hänen mielestään vuosi sitten oli, että vetäytyi tarkkailuasemiin yläkerran porraspäähän. Kun komistus oli saatu jalkaan, kävi sitä muutaman kerran nuuhkimassa ja ajatteli varmaan, että hulluja nämä suomalaiset.

Voi olla, että tänä jouluna on tyytyminen sellaiseen pieneen ja näpäkkään pöytämalliin. Ellei sitten ole markkinoille tullut mitään kattoon nostettavaa versiota. Voisihan sitä tietenkin yrittää ensin "haukkua"  järkeä tuon pienenen tättähäärän päähän.