Joulu on juhlittu ja Uutta Vuotta odotellaan. Vettä sataa ropisee oikein kunnolla ja nurmikot viheriöivät. Lunta ei ole piiruakaan missään. Joulu aatonaatonaattona (huh mikä sana !) kävimme kuuntelemassa kauneimmat joululaulut ja tuntui huvittavalta veisata On hanget korkeat nietokset.
Eilen ja tänään on ollut niiiiiin pimeää, ettei päivä ole noussut oikeastaan ollenkaan. Voi tätä kaamosta. Jos en olisi syönyt koko syksyn D-vitamiinia, olisin taatusti lopen uupunut.
Aatto aamuna kävimme lakittamassa Johnyn. Täytyyhän se meidänkin pihassa yksi tonttu päivystää ja joulusta jotenkin muistuttaa. Joulurauhan julistuksen alkaessa ovikello soi ja arvatkaapa mitä ? Oven takana seisoi ihan ihka elävä Joulupukki ! Hän toivotti oikein hyvää joulua ja tiedusteli asuuko täällä olkoonpa vaikka: Milla, Liisa ja Mika. Totesin pukille, että eipä asu ja, että nyt on pukki tullut väärään osoitteeseen. Saatuani kuulla, mihin hän oli menossa ohjasin sitten eteenpäin. Tosin mieheni palattua paikalle, totesin antaneeni väärät koordinaatit..... Toivottavasti kohteesta johon hänet ohjasin osattiin neuvoa paremmin, jottei Milla, Liisa ja Mika jääneet lahjoitta. Ennen kuin päästin pukin ovenvälistä pois, ehdotin voitaisiinko halata, sillä siitä on jo niin kauan, kun olen viimeksi pukkia halannut ( By the way pukki näytti aika komealtakin .) Niinpä sitten halasimme tiukasti ja hän lähti vakain askelin jatkamaan matkaansa. Episodista jäi todella mukava mieli.
Suurta hämmästystä aattopäivään toi ihmisen uhkarohkeus. Tuolla järven jäällä istuu nimittäin kaveri pilkillä..... tuo jää ei voi olla paksua, sillä sää on ollut plussan puolella useita päiviä. Näyttää siltä, että järvi olisi ihan sula. Kaiffari oli hävinnyt, kun tulimme haudoilta. Toivottavasti omaan joulupöytään vetämään kinkkua napaan. Eikö niitä kaloja nyt hyvänen aika saa kaupastakin.
Tänä jouluna moni asia oli toisin. Kaikista pieni muutos on kuitenkin tämä ruusukimppu olohuoneen pöydällä. Aikaisemmin tätä paikkaa on pitänyt Joulutähti asetelma. Kaunishan se tämäkin on ja kun pyhät ovat ohi, on kukkasetkin jo menneet. Eipä tarvitse miettiä mihin sen Joulutähden sitten tällää, kun muut joulun merkit on siivottu varastoon ensivuotta odottelemaan.
Olohuoneeseen olin tuonut muutenkin punaista enemmän kuin aikaisemmin ja viime vuonna hankittu kuusi pääsi kyllä ihan perinteiselle paikalleen, vaikka sitä ensin yritinkin pyörittää vähän sinne sun tänne.
Jouluyönä pihapiiri hiljeni. Malù ja Heta yrittivät tähyillä, josko pihassamme ahkerasti majaileva jänis olisi ollut jossakin kyyhöttämässä. Oli tainnut mennä omaan kotikoloonsa koisimaan jo, sillä ketään ei näkynyt missään.
Hetalla on tänään syntymäpäivä. Hän täyttää kaksi vuotta ja TIETÄÄ, että on kasvanut jo isoksi tytöksi. Neiti aloitti meidän naisten juoksut 16. päivä ja Malù teki seuraa 25. päivä. Tämä on koitellut meidän kaikkien hermoja. Tyttöjen välillä on lähes jatkuva sotatila. Kukkoilua, murinaa, toisen ärsyttämistä ( esim. takapuolta nuuskimalla ) aiheuttaa useita selkkauksia päivässä. Heta on pistänyt kahdet juoksuhousut päreiksi ja tuossa kuvassa siis kolmannet menossa ( ehjänä vielä, eilen ostettu ) Meitä oli kutsuttu pohjanmaalle viikonloppu vierailulle, mutta tuo kutsu oli pakko laistaa. Perheellä on uroskoira, joskin leikattu, mutta emme voineet ottaa sitä riskiä, että vierailulla käyttäydyttäisiin töykeästi. Pelkäsin myös sitä, ettei housut pysy jalassa ja saan kulkea rätin kanssa koiran perässä. Asian tekee hankalaksi se, ettei tuolla murulla ole häntää.... housut tahtovat hilautua kävellessä kinttuihin ja nauroin, että Heta on sellainen pikku hopparityttö.
Koirat ja ihmiset toivottavat kaikille oikein mukavaa loppu vuotta ja hauskoja uuden vuoden kemuja. Tavataan sitten ensi vuonna !
------- Tuire, Malù ja Heta ............
Eilen ja tänään on ollut niiiiiin pimeää, ettei päivä ole noussut oikeastaan ollenkaan. Voi tätä kaamosta. Jos en olisi syönyt koko syksyn D-vitamiinia, olisin taatusti lopen uupunut.
Aatto aamuna kävimme lakittamassa Johnyn. Täytyyhän se meidänkin pihassa yksi tonttu päivystää ja joulusta jotenkin muistuttaa. Joulurauhan julistuksen alkaessa ovikello soi ja arvatkaapa mitä ? Oven takana seisoi ihan ihka elävä Joulupukki ! Hän toivotti oikein hyvää joulua ja tiedusteli asuuko täällä olkoonpa vaikka: Milla, Liisa ja Mika. Totesin pukille, että eipä asu ja, että nyt on pukki tullut väärään osoitteeseen. Saatuani kuulla, mihin hän oli menossa ohjasin sitten eteenpäin. Tosin mieheni palattua paikalle, totesin antaneeni väärät koordinaatit..... Toivottavasti kohteesta johon hänet ohjasin osattiin neuvoa paremmin, jottei Milla, Liisa ja Mika jääneet lahjoitta. Ennen kuin päästin pukin ovenvälistä pois, ehdotin voitaisiinko halata, sillä siitä on jo niin kauan, kun olen viimeksi pukkia halannut ( By the way pukki näytti aika komealtakin .) Niinpä sitten halasimme tiukasti ja hän lähti vakain askelin jatkamaan matkaansa. Episodista jäi todella mukava mieli.
Suurta hämmästystä aattopäivään toi ihmisen uhkarohkeus. Tuolla järven jäällä istuu nimittäin kaveri pilkillä..... tuo jää ei voi olla paksua, sillä sää on ollut plussan puolella useita päiviä. Näyttää siltä, että järvi olisi ihan sula. Kaiffari oli hävinnyt, kun tulimme haudoilta. Toivottavasti omaan joulupöytään vetämään kinkkua napaan. Eikö niitä kaloja nyt hyvänen aika saa kaupastakin.
Tänä jouluna moni asia oli toisin. Kaikista pieni muutos on kuitenkin tämä ruusukimppu olohuoneen pöydällä. Aikaisemmin tätä paikkaa on pitänyt Joulutähti asetelma. Kaunishan se tämäkin on ja kun pyhät ovat ohi, on kukkasetkin jo menneet. Eipä tarvitse miettiä mihin sen Joulutähden sitten tällää, kun muut joulun merkit on siivottu varastoon ensivuotta odottelemaan.
Olohuoneeseen olin tuonut muutenkin punaista enemmän kuin aikaisemmin ja viime vuonna hankittu kuusi pääsi kyllä ihan perinteiselle paikalleen, vaikka sitä ensin yritinkin pyörittää vähän sinne sun tänne.
Jouluyönä pihapiiri hiljeni. Malù ja Heta yrittivät tähyillä, josko pihassamme ahkerasti majaileva jänis olisi ollut jossakin kyyhöttämässä. Oli tainnut mennä omaan kotikoloonsa koisimaan jo, sillä ketään ei näkynyt missään.
Hetalla on tänään syntymäpäivä. Hän täyttää kaksi vuotta ja TIETÄÄ, että on kasvanut jo isoksi tytöksi. Neiti aloitti meidän naisten juoksut 16. päivä ja Malù teki seuraa 25. päivä. Tämä on koitellut meidän kaikkien hermoja. Tyttöjen välillä on lähes jatkuva sotatila. Kukkoilua, murinaa, toisen ärsyttämistä ( esim. takapuolta nuuskimalla ) aiheuttaa useita selkkauksia päivässä. Heta on pistänyt kahdet juoksuhousut päreiksi ja tuossa kuvassa siis kolmannet menossa ( ehjänä vielä, eilen ostettu ) Meitä oli kutsuttu pohjanmaalle viikonloppu vierailulle, mutta tuo kutsu oli pakko laistaa. Perheellä on uroskoira, joskin leikattu, mutta emme voineet ottaa sitä riskiä, että vierailulla käyttäydyttäisiin töykeästi. Pelkäsin myös sitä, ettei housut pysy jalassa ja saan kulkea rätin kanssa koiran perässä. Asian tekee hankalaksi se, ettei tuolla murulla ole häntää.... housut tahtovat hilautua kävellessä kinttuihin ja nauroin, että Heta on sellainen pikku hopparityttö.
Koirat ja ihmiset toivottavat kaikille oikein mukavaa loppu vuotta ja hauskoja uuden vuoden kemuja. Tavataan sitten ensi vuonna !
------- Tuire, Malù ja Heta ............
