THAI HIERONNASSA

Olemme vierailleet tuolla hymyn maassa kaikkiaan kuusi kertaa. Ihanteelliset sääolosuhteet, hyvät golfkentät, Thaimaalaisten ystävällisyys sekä täysin erilainen kulttuuri - niin hyvässä, kuin pahassakin on saanut meidät palaamaan sinne aina uudelleen.

Hyväpuoli on myös monenlaisten hoitojen ja hierontojen sekä yleensäkin tämän tyyppisten palvelujen saatavuus ja edullinen hintataso. Ei liene sellaista Thaimaan matkailijaa, joka ei olisi edes kerran istahtanut jalkahierontaan ja elvyttänyt täten paljosta kävelystä ja helteestä turvonneita koipiaan. Ensimmäisen kerran kävimme Thaimaassa, Pattayalla yli 20-vuotta sitten. Kun sinne  pitkän tauon jalkeen uudelleen matkustimme, oli kaupunki muuttunut aivan täysin. Kävelin ensimmäiset pari päivää käytännöllisesti katsoen suu auki, sillä meno ja meininki oli nyt niin toisenlaista. Näitä hierontapaikkoja oli aivan vierivieressä astuessamme ulos hotellistamme, kadulle nimeltään Soi Phuakhao. Kaikilla matkoillamme olen hieronnoissa käynyt, ja nauttinut useimmiten hyvin paljon. Mukaan mahtuu muutama käynti, jotka ovat jääneet erityisesti mieleeni, mutta ei välttämättä varsinaisen nauttitavuutensa ansiosta.

Yksi näistä kerroista sijoittuu juuri tuohon 20-vuotta jälkeen, tilanteeseen. Olen muutamana iltapäivänä ottanut jalkahieronnan mieheni ollessa golffaamassa matkaseurueeseemme kuuluvien kavereiden kanssa. ( Minusta ei ole pelaajaksi siinä helteessä ihan joka päivä.) Kokemus on ollut taivaallinen ja olemme keskustelleet, josko ottaisimme jonkin hieronnan joku päivä myös yhdessä. Olemme eräänä iltana syömässä tuttavapariskunnan kanssa, jotka ovat lomalla Pattayalla sattumalta yhtäaikaa. He kertoilevat matkakokemuksistaan ja myös tämä hieronta asia nousee esiin. Molemmat ylistävät Oil massagea ( öljyhierontaa ) suosittellen sitä lämpimästi myös meille. Päätämme lähteä seuraavana iltana golfkierroksen jälkeen asialle.

Koska kokemus jalkahieronnasta on ollut niin hyvä, ja mainoskyltin mukaan sekä öljy- että perinteinen thai-hierontakin onnistuu ehdotan miehelleni, että menisimme sinne minulle entuudestaan tuttuun paikkaan. Ja sitäpaitsi kaikki ne näyttävät ulkoapäin katsottuna aikalailla samanlaisilta, niin että miksipä lähteä merta edemmäksi kalaan ?  Elättelen toiveita, että saisin saman tytön hierojakseni, jonka pakeilla olen jo aikaisemmin käynyt. Saan kuitenkin kuulla, että hän on nyt vapaapäivän vietossa, mutta eipä hätää kaksi neitokaista pomppaa tuoleistaan ylös ja ohjaa meidät sisätiloihin. On yleisesti tapana, että hierontaan houkutellaan ohikulkijoita oman salongin ulkopuolella istuskellen. Nousemme yläkertaan ja alkeellisella englannilla meiltä tiedustellaan minkä hieronnan haluamme ottaa ja osoitetaan kädessä olevaa kylttiä. Yritän kysyä kumpi heidän mielestään on BETTER? parempi, öljy- vaiko thaihieronta. Toinen naisista hymyilee leveästi, nyökkäilee ja toistaa better... Tajuan, ettei hän ymmärrä mitä yritän häneltä tiedustella ja kun olemme jo puhuneet Oilmassagesta, ilmoitan hänelle ottavamme sen. Hän viittilöi meitä seuraamaan itseään ja kampeamme vielä yhden kerroksen ylöspäin.....

Tulemme suurehkoon huoneeseen, jonka katossa pyörii laiskasti tuuletin. On hämärää ja havaitsen, että tilassa on arviolta noin kymmenisen lavitsaa, joita eroittaa toisistaan verhot. Meitä kehoitetaan riisuutumaan alusvaatteisillemme ja käymään päinmakuulle. Kun olemme asettautuneet aloillemme verhot sujahtavat eteen ja jäämme hierojiemme kanssa kahden. Hyvin pian minulle valkenee, että tyttö jonka käsittelyssä olen, ei oikein tiedä mitä kanssani tulisi tehdä. Silitellään sieltä ja taputetaan täältä, mutta selvää "plääniä", kuinka edetä ei hänellä tunnu todellakaan olevan. Hämmentyneenä alan höristellä korviani. Älyän pian, että olen täällä takuuvarmasti ainut NAINEN ! Terästän kuuloaistini äärimmilleen ja havaitsen hentoa supattelua ja pehmeitä naurahduksia sekä huokailuja salin uumenista..... Herra paratkoon. MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU???? Ja mieheni on verhontakana tuon toisen naisen "kynsissä"! Toivon hartaasti hänen hiffaavan, että juuri tämä on niitä harvoja kertoja jolloin ei todellakaan heittäydytä tilanteeseen tai tartuta hetkeen...parasta olisi vain miettiä mahdollisimman ankeita asioita, kuten polttoaineen hinnannousua, mökin wc-pöntön tyhjentämistä tai jalkasilsaa. Sillä jos ei nyt ole skarppina, saattavat nuo pienet ja vikkelät kädet eksyä alueille, joille en millään soisi niiden tässä kohtaa eksyvän...

Tätä mantraa hoen mielessäni, kun meidät erottava verho vetäistään sivuun ja näen mieheni pään tämän hierojaneitokaisen sylissä. Nainen istuu lootusasennossa lavitsan pääpuolessa selkäänsä seinään nojaten ja pyörittelee sormillaan mieheni ohimoita. Iloisesti hymyillen hän kysäisee: Is evelitihing oollait madaam? Mutisen hieman epävarmasti hymyillen, että jees jees ja verhot sujahtavat vauhdilla takaisin kiinni. Kun tuo sessio on lopulta ohi meille tarjotaan mahdollisuutta ottaa suihku. Kieltäydyn, mutta mieheni päättää mennä huuhtelemaan ylimääräisen öljyn iholtaan. Hierojatar menisi mielellään mukaan "auttamaan" pesussa, mutta ehdotus torjutaan kohteliaasti. Kun olemme maksaneet viulut ja lähdemme laskeutumassa alakertaan, taputtaa tämä neitokainen miestäni olkapäälle ja toteaa: guud haspöönd Madaam. Nyökkään ja kiirehdimme ulos. Kadulle päästyämme suuntaamme välittömästi ensimmäiseen vastaan tulevaan baariin. Tilaamme oluet, istumme alas ja arvelemme etteivät tuttavamme käyneet ainakaan tuolla.

Tämä toinen episodi on viime helmikuulta. Pattayalla toimii Health Land niminen paikka, jossa saa monenlaisia hoitoja ja hierontoja vähän Day-spa tyyppisesti. Hierojat ovat koulutettuja ja puitteet ovat viihtyisät. Köröttelimme sinne lavataksilla ja teimme varauksen. Hetken odottelun jälkeen kaksi jo aikuista naista tulee kutsumaan meidät mukaansa. Meille osoitetaan kahdenhengenlooshi, jossa pukeudumme väljiin, judoasua muistuttaviin vaatteisiin. Kun olemme valmiit, hierojat astuvat sisään. Käyn mahdollisimman rentoon asentoon ja suljen silmäni. Tapoihin kuuluu, että rituaali aloitetaan jalkojenpesulla, jonka jälkeen aloitetaan varsinainen hieronta.

 Heti ensikosketuksesta on selvää, ettei tämä täti säästele voimiaan. Hän ei todellakaan hivele tai taputtele. Nostan päätäni tyynystä ja kerron, että oikea polveni on aika kipeä, joten sitä tulisi käsitellä varovasti. Nainen ei puhu kuin muutaman sanan englantia, mutta uskon hänen kuitenkin käsittäneen mitä tarkoitan. Perinteinen thaihieronta perustuu paljolti painallustekniikkaan sekä erilaisiin venytyksiin. Hieroja käyttää kyynärpäitään sekä käsivarsiaan "työvälineenä". Saatetaanpa jopa kävellä hierottavan selässä, mikäli uskotaan asiakkaan käsittelyn kestävän. En pysty rentoutumaan lainkaan. Lihakseni jännittyvät ja ajattelen kaiken aikaa kestänkö samanlaista käsittelyä kehoni toisella puolella. Ohjeistan häntä hiukan hölläämään otettaan. Toiveeseeni taivutaan hyvin hienovaraisin muutoksin. Hetken päästä kuitenkin totun hänen otteisiinsa ja huokaan syvään mielessäni. Minut kuitenkin herätetään tästä nirvanasta äkkiarvaamatta tapahtuvalla tarrauksella aivan eri kohteeseen, mitä parhaillaan käsiteltiin. Silmäni rävähtävät auki enkä uskalla niitä enää sulkea. Haluan varautua seuraavaan hyökkäykseen. Ihoani kihelmöi ja oikein tunnen, kuinka veri kiertää ! En ole varma tuntuuko nyt hyvältä vai pahalta. Hieronta kestää reilut kaksi tuntia ja käsittelyssä käydään koko vartalo molemmin puolin läpi. Sessio päättyy rennoin rantein tehtäviin voimakkaisiin läpsäytyksiin selkään. Hierojat kumartavat ja poistuvat huoneesta, jotta saamme pukeutua omiin vaatteisiimme. Nousemme mieheni kanssa patjoiltamme ja oikoilemme jäseniämme. Pyörittelen päätäni ja sanon, että olo on kuin maantiejyränalle jääneellä. Lisään vielä, että pahinta oli, kun ei voinut yhtään tietää mitä seuraavana tapahtuu. Mieheni kokemus vastaa omaani. Hän selittää minulle, kuinka alkoi jo hyvissä ajoin, päinmaakuulla oltuaan nykyttämään päätään pienin liikkein perusasetoon ollakseen valmis, jos äkkiärvaamatta tarrattaisiin niskasta kiinni. Saamme nauruhepulikohtauksen, josta ei meinaa loppua tulla.

Hoitolan aulassa hierojattaret tarjoilevat meille teetä ja odottavat tippejään. Ne saatuaan he poistuvat paikalta ja mekin lähdemme jatkamaan matkaamme. Ilmastoidusta sisätilasta pöllähdämme kuumaan ja kosteaan ulkoilmaan. Verikiertää vinhasti suonissamme ja lihaksia kihelmöi. Tunnemme todellakin olevamme elossa.

BISNES LUOKASSA

On helmikuun loppu 2011 ja olemme palaamassa parinviikon lomamatkaltamme Thaimaan lämmöstä. Jonotamme matkalippujen ja passien tarkastuspisteeseen ja sitä kautta pääsyä Finnairin lähtöhalliin. Työnnän käden laukkuni uumeniin ja varmistan, että muistinhan varmasti tunkea puhallettavan niskatyynyni mukaan käsimatkatavaroihin. Edessä on  yhdentoistatunnin yölento ja on erittäin positiivista, jos pystyn nukkumaan edes tunnin yhtäjaksoisesti.

Kun vuoroni tulee, ojennan passini ja matkalipun ystävällisen näköiselle Thaimaalaisvirkailijalle.
Hän ottaa ne vastaan, siristää silmiään, katsoo vielä tietokoneensa näyttöön ja pyytää voisiko Madam, astua ystävällisesti syrjään ja odottaa hetken. Matkustusasiakirjani jäävät hänelle. Takana tulevalle miehelleni toistetaan sama kehoitus... vain madam vaihtuu sir ´ksi. Seisomme meille osoitetussa paikassa ja mikäli se vain olisi mahdollista, jättisuuret kysymysmerkit roikkuisivat päittemme yläpuolella. Mitä helvettiä, sihautan miehelleni hampaideni välistä. Niissä meidän matkalaukuissa on jotain häikkää. Mitä häikkää niissä voi olla ? Mieheni rauhoittelee minua, mutta näen, että hänenkin aivonsa raksuttavat kiivaasti. Noin viiden minuutin odottelun jälkeen passimme ja matkalippumme ottanut virkailija palaa luoksemme ja sanoo vaihtaneensa lippumme bisnesluokkaan, IF YOU DON´T MIND !!!! Kun alan hitaasti ymmärtämään tämän viestin sisällön, tunnen kuinka suuni vetäytyy korvia kohti ja onnistun vain toteamaan, " RI-HI-HI-HILI" ?  Hän pudistelee hienoisesti päätään ja vie sormensa huulilleen. Olen välittömästi juonessa mukana ja vedän suurin ponnistuksin kasvoni peruslukemille.

Kun tämä valtava teräslintu on tankattu, siivottu ja kaikista laukuista lastattu pääsevät matkustajat sisään. Kuulemme kuulutuksen, jossa pyydetään ensin bisnesluokassa matkustavia astumaan koneeseen. Sen jälkeen ovat tervetulleita Finnairplus-jäsenet sekä muut matkustajat. Meitä lähtee liikkeelle pieni joukko kohti lähtöporttia. Yritän loihtia kasvoilleni huolettoman kosmopoliitin ilmeen ja liikun eteenpäin erittäin kevein askelin. Astumme koneeseen. Ovella odottava lentoemäntä ohjaa meidät sulavasti peremmälle matkustamoon. Tulemme avaraan, hyvin ilmastoituun ja rauhallisen valoisaan tilaan. Kukaan ei tuupi takana tai jäkitä edessä. Käytävällä kuohuviinitarjottimen kanssa seisova toinen lentoemäntä ojentaa lasit käteemme sekä ohjaa meidät omille paikoillemme.  (Kylläpä jo janottikin.)

Asettaudumme istumaan. Nipistän miestäni käsivarresta ja kuiskaan hänelle onko tämä totta? nipistän salaa myös itseäni, sillä uumoilen, että matkasta tulee muodostumaan erittäin miellyttävä ja ikimuistoinen. Ryhdyn tutkimaan istuimeni viereisessä paneelissa olevia vipuja, vimstaakeja ja nappuloita. Painan yhdesta ja tunnen, kuinka selkänojani alaosa alkaa muljuamaan mukavasti edeten pienin puristuksin ja painalluksin kohti yläselkää aina hartioille asti. Saan siis parhaillaan mitä rentouttavinta selkähierontaa. Suljen silmäni ja annan ihmepenkin tehdä taikojaan. Ja mikä parasta, tämä väsymätön hieroja on palveluksessani heti, kun vain painan tuosta samaisesta nappulasta. Nousu on tapahtunut huomaamatta ja sieraimiimme alkaa leijailla herkullista ruoantuoksua. Saamme käsiimme tyylikkään meny`n,  josta voimme valita alku- pää-, ja jälkiruoan sekä viinilistan. Listassa on perusteelliset kuvaukset odotettavissa olevista makuelämyksistä sekä tieto, mistä maasta tämä ainutlaatuinen helmi on lähtöisin ja mitä rypälelajikettä on valmistuksessa käytetty. Ainut asia joka listalta puuttu, on viinin hinta, mutta sillähän ei ole mitään merkitystä, sillä täällä on kaikki ilmaista. Valitsemme mieleisemme ateriakokonaisuuden, jonka jälkeen lentoemäntä tiedustelee ruokajuoma toiveitamme. Tunnustan rehellisesti, ettemme ole mitään viinientuntijoita, joten toivomme hänen suositustaan. Hän kertoo meille  kaikkien tarjolla olevien viinien olevan erinomaisia ja keksii, että voimme, ja itseasiassa meidän täytyy, maistaa useampaakin vaihtoehtoa. Suostumme mielihyvin arvatenkin tähän makuaistejamme avartavaan ehdotukseen.

Ateria tarjotaan posliiniastioista, juomat nautitaan laseista ja aterimet ovat terästä. Ottaen huomioon,  kuinka tarkkoja lentomatkustamisessa nykyisin ollaan, hämmästelen näitä teräksisiä vermeitä. Vilkuilen epäluuloisena ympärilleni, sillä tietääkseni ( ainakin amerikkalaisissa elokuvissa)  kaikista ovelin pahis ja gansteri sekä koko konekaappauksen "aivot" on se sliipattu täydellisesti istuvaan Armanin pukuun pukeutunut salkkumies, joka matkustaa bisnesluokassa.  Koska lähistöllä ei näy yhtään Armanin pukuun sonnustautunutta, epäilyttävän näköistä urosta, joka voisi hetkenä minä hyvänsä lyödä Hackmanin veitsen kurkulleni, rauhoitun ja nautin päivällisestäni täysin siemauksin. Makuelämyksen täydentää lentoemännän suosittelema jälkiruokaviini, joka on hänen mukaansa kuin linnunmaitoa ja vähän "by the way" mentaliteetillä ilmaistuna, vielä sangen hintavaakin. Emme siis voi mitenkään vastustaa kiusasta olla nauttimatta tätä nielua ihanasti voitelevaa nektaria. Ruokailun päätyttyä raapustan hätäisesti kaikkien viinien nimet mieheni sudokulehden reunaan, sillä kukapa tietää jos joitakin näistä uusista tuttavuuksista tulisi hakittua pullollinen tai kaksi pimeiden talvi-iltojen ratoksi.

Tutustuminen ihmepenkin salattuihin ominaisuuksiin jatkuu. Löydän lokeron, jonka uumenista nostan esiin pienen pussukan. Pussukan sisältöä on selvästi mietitty hyvin tarkkaan, sillä se sisältää kaikkea fantsua, joita lennonaikana tullaan tarvitsemaan. Pehmoiset resorittomat unisukat, korvatulpat, silmämaskin, hammasharja/hammastahna putkilon lentoyhtiön logolla varustettuna, kosteusvoidetta sekä partahöylän ja vaahdon. Sipaisen unisukat koipiini ja lähden pussukan kanssa iltapesulle. Hyvä ruoka ja rentouttava viini ovat tehneet tehtävänsä, enkä jaksa avata edessäni olevaa viihdekeskusta. Painan yhtä napeista ja tunnen kuinka penkki alkaa liukua pehmeästi alaspäin siten, että olen lopulta makuuasennossa. Pöyhin tyynyni ja vedä peiton korvilleni. Hetken kuluttua olenkin jo umpiunessa.

Heräilen vaimeisiin ääniin monta tuntia myöhemmin, kun matkaa Helsinkiin on jäljellä enää reilu tunti. Nautimme maittavan aamiaisen ja pian sen jälkeen tunnemme kevyen tömähdyksen, kun koneen pyörät iskeytyvät kotimaan kamaralle. Olemme virkeitä hyvin nukutun yön jälkeen ja edessämme oleva reilut kolmetuntia kestävä ajomatka Jyväskylään ei tunnu lainkaan vastemieliseltä.

Ajomatkan aikana kertaamme tapahtunutta ja toteamme, kuinka toisenlaista tuo lentomatkustaminen voi parhaimmillaan olla. Päätämme tutkia heti kotiin päästyämme paljonko se maksaisi, jos vaikka seuraavan kerran....... Hinnan nähtyämme tulemme siihen tulokseen, että turistiluokassa lentäminen on itseasissa ihan OK. Tämä olkoon sellainen "once in life time" juttu. Ellemme sitten voita lotossa tai lentämällä ensin miljoona kilometriä tule tienanneeksi finnairpluspisteillä mahdollisuuden matkustusluokan korottamiseen.