Näytetään tekstit, joissa on tunniste Trimmaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Trimmaus. Näytä kaikki tekstit

30.3.2013

TWO IN ONE

 
Perron omistajana minulla on ulkonäöltään vähän kuin kaksi eri koiraa. Ja tässä tapauksessa, kahden perron omistajana neljä. Minäpä avaan teille tätä ajatustani hiukan.....
Tyttöjen turkit olivat kasvaneet lähes kuusi kuukautta, sillä edellinen trimmaus oli lokakuussa.
Espanjan vesikoira on upea ilmestys pitkässä turkissaan joten tätä taustaa vasten turkki olisi voinut  huoletta kasvaa vielä lisääkin.

 
Mutta nämä meidän suomen olosuhteet.....ja koiran omat kujeet..... Ainakaan meillä ei voi antaa karvan rehottaa. Oli siis aika kutsua "parturi" taloon.  Karvan laatuun vaikuttaa myös se, että Heta ja Malù ovat vielä niin nuoria koiria, ettei turkki ole vielä ns. valmis. Hetalla se on iloinen sekasotku pentu- ja aikuisenkoiran karvaa ja Malú taas saa omalla toiminnallaan turkkinsa nuhjaantumaan ja paikka paikoin huopumaan.


 
Näin talvella, ei tunnu juuri mikään olevan niin mukavaa, kuin lumihangessa pyöriminen ja "lumienkeleiden" tekeminen, pään kaulaa myöten kinokseen työntäminen sekä yhtäaikaisesti etutassuilla kinosten ponnekas tamppaaminen ja maan möyhentäminen. Pihassa leiskutaan ja juoksennellaan läkähdykseen asti ja sitten makoillaan penkoilla ja kieriskellään hangessa. Kaikki lumi on tarttunut turkkiin kiinni sillä seurauksella, että lämpimällä vedellä huuhtelun kautta voi vasta sisälle tupaan ottaa...Tämä toistuu vähintää kolme kertaa päivässä, joten
saatatte ehkä kuvitella mitä tämä ralli saa aikaan näiden eloisien epeleiden karvaisille kuontaloille.


Trimmaus on aina tavallaan hienoinen haaste, eikä vähiten koiralle. Tytöt trimmaa perroja kasvattava Kennel Perrofunin Kirsi Alastalo. Malu on tässä suhteessa jo kokenut konkari ja tietää, kuinka trimmissä käyttäydytään, mutta Hetaa jännitää ihan hirveästi. Haluan aina itse olla tilanteessa mukana ja koirien tukena. Kirsi tykkää työskennellä lattialla, eikä nostaa koiraa pöytätasolle. Siispä lattialle istumaan minäkin. Kahden koiran turkin ajeleminen vie tovin aikaa. Vaikka Kirsillä hyvä kone onkin, niin paksuja villoja ajellessa laite välillä kuumenee ja sitä jäähdytellään. 
 
Työn edetessä karvoja on melkoinen määrä ilmassa ja itsestäni alkaa aina vahvasti tuntua siltä, että alan muistuttamaan apinaa. Vaikka yritän miettiä mitä päälleni laitan, niin sellaista kuosia ei liene olemassa, mihin karvat eivät tarttuisi. Myös kasvot ja sieraimet tuntuvat olevan höytyvien peitossa.
Kun homma on ohi, aloitan imuroimalla ensin itseni ja sen jälkeen trimmauspaikan. Koirat vielä pesuun, jotta irtonainen karvapöly poistuu ja sen jälkeen ihmetellään kuinka siroja ja pitkäjalkaisia koirulaisia sen paksun turkin alta kuoriutuikaan.

Kaksi isoa muovipussillista täynnä koirankarvoja oli tämän kerran saldo. Toinen pusseista lähtee Saarijärvelle, sillä appeni on keksinyt niille jotain käyttöä. Saapa nähdä mihin ne tulevat aikanaan päätymään.

Kahdessa ensimmäisessä kuvassa on Malù vielä pitkässä turkissaan. Kieltä meille kuvassa näyttä Heta pitkässä turkissa ja alapuolella neiti trimmauksen jälkeen. Malù trimmattuna tuossa alhaalla.

Parturointi sai aikaan merkillisen efektin. Heta huomasi, että on Malùn kanssa saman kokoinen. Itseasiassa 600 gr. painavampi. Tästä innostuneena on tarjonnut tassua Maikun selkään ja pörhistellyt rintalihaksia. Nämä elkeet jurppivat alfanaarasta todella paljon. Paikkaa lauman alinpana jäsenenä on pitänyt näyttää useaan otteeseen. Asetelmasta muistutetaan tuon tuosta, vaikkei ainakaan meidän ihmisten mielestä Heta ole enää yrittänyt vallankaappausta.

Niin. Kukapa meistä haluaisi luopua asemastaan ?  Mielenkiinnolla seuraan kuinka pitkään tämä uhittelu jatkuu.