VIIKON VARRELTA

Kyllä mennä hurahti viikko nopeaan. Maanantaina olimme Vierumäellä golfkisassa. Eipä tarvinnut voittopuheita pitää tai palkintoja pokkailla. Vettä satoi koko päivän ja kaksi ensimmäistä väylää kaatamalla ! Kyllä en tykännyt. Ainut hyöty oli se, että saipahan raitista ilmaa. En olisi taatusti niissä olosuhteissa muuten kävellyt ulkona viittä tuntia ja toistakymmentä kilometriä.

Tiistaina hustasin koti- ja työasioita reilaan. Keskiviikkona suuntasimme mökille. Tytöt nauttivat mökkeilystä täysin siemauksin. Vain se pakollinen automatka on Hetalle painajaismaista. Suunnittelemme lähdön aina siten, että edellisestä ruokailusta on useampi tunti aikaa. Näin saamme lievitettyä matkapahoinvointia edes jollain tavoin. Katsokaapa tuota kärsivää ilmettä.....

Mökillä on kaksi saunaa. Perinteinen suomalainen rantasauna sekä savusauna. Olemme tehneet sen savusaunan lämmittämistä koko kesän... ja niin se vain on jäänyt aina toteuttamatta. Niin myös tällä kertaa. Pointti on siin, että savusaunan lämmitys on usean tunnin projekti. Lämmitys on aloitettava puolilta päivin, jos mielii löylyihin esim. klo 18.

Kiuas on suuri, joten sen lämpenemiseen menee oma aikansa. Tämä saunomismuoto ei sovellu kiireisille. Ei sillä, että mökillä mitään kiirettä olisi, mutta on se vaan niin paljon helpompi polttaa tavallisessa saunassa kaksi pesällistä puita ja hypätä lauteille.

Kiukaan kulmalla kikottaa pariskunta. Ukko ja akka. Jonkinlaisia löylynhekiä kaiketi.

 

 

Lämmityksen aikana saunatila on kirjaimellisesti savunpeitossa. Siksi tuo yläosa on niin tumma, koska puuosat ovat ajansaatossa mustuneet. Kun haluttu lämpötila on saavutettu, heitetään kitkalöylyt ja pyyhitään lauteet noesta. Annetaan vielä hetki levähtää ja ei kun löylyihin.  

 

 

 

 

Nokea laskeutuu alimillekin tasoille sen verran, että on käytännöllistä suosia mustia pesuvateja ja ämpäreitä. Savusaunassa ei ole mitään kuumavesipatoja kiukaan kupeessa. Kesäisinhän siellä vain saunotaankin, joten lopulliset huuhtelut tehdään järvessä, lämpimien vesien aikaan...   Löyly on todella pehmeää ja hiki virtaa. Pitkän saunomisen seurauksena iholle voi jäädä vieno savun tuoksu.

 

 

 

 

Tätä kuunsiltaa ihailimme siis tavallisen saunan terassilta ja totesimme, että niin se jäi savusauna tälläkin kertaa lämmittämättä. Ehkä se tänä syksynä saadaan vielä "tulille".

 

Lauantai aamuna sitten kerättiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin kotia kohti. Malù ei haluaisi millään lähteä mökiltä pois. Kun vain huomaa, että lähtöä aletaan tekemään, niin työntyy aina johonkin pusikkoon piiloon. Osaa kyllä maastouttaa itsensä niin ovelasti, että olemme muutaman kerran ihan tosissaa etsineet, missä tämä neiti piileksii.

 

 

 

 

Tässä vielä kuitenkin istua napotti keskellä pihaa, mutta ilme alkoi olla jo aika anova. Tuo vetoava katse kertoo, että ei lähdetä vielä. Eihän ?

 

Eilen vielä matkasimme isolla porukalla illaksi Lahteen, Iso Jano tapahtumaan. Siellä sitten hegailtiin ja kuunneltiin Anssi Kelaa ja J. Karjalaista. Olipas mukava reissu. Aamulla neljältä vasta kotona oltiin. Tytöt ottivat meidät iloisina vastaan. Tatu oli käynyt illalla heitä ulkoiluttamassa ja katsomassa, että kaikki on hyvin. Olivat varmaan vahtineet koko yön, sillä nukkuivat aamulla kymmeneen asti.  

 

Tänä viikonloppuna on kaikissa golfseuroissa kisattu seuran mestaruuksista. Täällä yksi ylpeä äiti saa paukutella henkseleitään. Tatu voitti ylivoimaisesti ( 20:llä lyönnillä ) JyväsGolfin mestaruuden. Joten taidanpa lähteä juomaan mitalli kahvit. Onnea lapseni.

 

Kesä tuntuu vain pitävän pintansa. Ensi viikkokin näyttää aurinkoiselta ja lämpimältä. IHANAA !

 

Mukavaa sunnuntai ehtoota kaikille.

 

-------  Tuire  ------  

TAIVASALLA

Kyllä meitä nyt lämmöllä ja auringolla hellitään. Kahden edellisen sateisen kesän jälkeen tämä on luksusta. Ja mikä parasta - kaikenlaisia öttiäisiäkin on todella vähän. Mitä nyt muutamat paarmat illittivät korvanjuuressa mökillä viime viikonvaihteessa.

Sunnuntaina "parkkeerasimme" aurinkotuoleinemme laiturille n. klo 9 aamulla ja viihdyimme mainiosti klo 18:sta ! En oikeastaan lukenut juuri mitään, saati kirjoittanut.... kunhan vain lekottelimme. Mieheni ja minä. Emme juuri jutelleetkaan ja tuo hiljaisuus ja omine ajatuksineen oleilu tuntui todella hyvältä. Malù ja Hetakin olla marnivat jaloissamme tai lilluivat rantavedessä.

Tämä pieni perhonen kierteli ymprilläni koko päivän. Tuon tuostakin se istahti kädelleni, olkapäälleni tai säärelleni. Havisuttelipa se siipiään kerran myös niskassani, kevyesti, hennosti. Samanlainen perhonen oli lennellyt myös siskoni lähellä hänen tekemisiään seuraillen heidän mökillään...... tämä synnytti väistämättä mielessäni kaikenlaisia ajatuksia... :)

Välillä katselimme tämän varsin liikuttavan seurueen etenemistä. Pesäpaikka on jossain rantaheinikossa ja topakasti emo ohjaili poikasiaan ohittamaan meidät sopivan välimatkan etäisyydeltä laiturista. Säpinää syntyi heti, kun työnnyin liian lähelle kameroineni matkantekoa kuvaamaan.

Pyhäjärvellä ainakin meidän puoleinen alue on todella rauhallinen. Vesiliikennettä ei käytännöllisesti katsoen ole lainkaan. Mitä nyt jokunen kalastaja soutuveneellään silloin tällöin silmiin osuu....
Sunnuntaina oli  järvenpintakin niin tyyni ja rauhallinen, joten olosuhteet rentoutumiselle olivat kaikin puolin otolliset.  Näistä hetkistä ihminen voimaantuu.

 

Ruokatuohut pidettiin yksinkertaisena. Salattia, haloumia, maissia ja perunaa. Ruisleipää ja Lihaisaa makkaraa. Saunan lämpenemistä odotellessa nautimme mukavan makuista punaviiniä.

Pallot ja muutkin Malùn mieltä kovasti aktivoivat lelut, pidettiin tällä reissulla visusti liiterissä. Hyvä päätös, sillä leikkivät Hetan kanssa keskenenään nyt paljon enemmä. Ja pitivät vahtia. Vähän turhankin pontevasti.... välillä kuultuaan ääniä, joita emme kyllä itse kuulleet, pinkaisivat vauhdilla tontin laidoille uhoamaan.

 

Hämmästyttävää kyllä, Heta ei tällä reissulla pudonnut kertaakaa laiturilta... Sensijaan rantakivillä piti taiteilla ja taituroida, niin että näkyy neitiä itseäänkin naurattavan tuo touhu.

Kun katselen sää ennustetta lähipäiville, niin näyttää siltä, että huomenna saadaan vettä korville, mutta sitten taas paistaa.


                                      Tällaisiahan ne olivat kaikki kesät. Silloin lapsena......  

HO HOI ! KAIKKI AURINGONPALVOJAT

Vietimme viikonloppua Saarijärvella mökin siivouksen merkeissä. Toivottavasti tämä ei ollut kesän ainut kaunis ja lämmin viikonvaihde, sillä se meni omalta osaltani lähes täysin sisätiloissa.

Pestiin kaikki astiat, kaapit, ikkunat ja muutkin pinnat. Tuulettiin petivaatteet ja matot. Enpä ihmettelisi vaikka olisi rätti kasvanut käteeni kiinni... Tässä hässäkässä tappioiksi luetaan vain kaksi katkennutta kynttä ja kolmannessa muut vauriot. No. Tämä kynsiasia hoituu kuntoon sitten huomenna.

Siinä kaappeja ja laatikoita siivoillessa osui käteemme tämä varsin hauska ja taatusti tehokas auringonoton tehostaja. Mieheni isä sen on jostain joskus bongannut ja epäilemättä pilke silmakulmassa ostanut. Tai ehkä saanut.

Meillä on siis mökillä tämä aito ja alkuperäinen, mutta saatte vapaasti kopioida idean ja ottaa käyttöön, jos uskallatte. Tässä ensin toisella puolella ohjeistusta ja....

.....ja nyt päästään asiaan ! Ohjeita noudattamalla taatusti aurinko ottaa, mutta siitä rusketuksesta en menisi takuuseen. Voipi olla, että saisi sitten session päätteeksi voidella punaista nahkaansa ja varoa vesikelloja puhkaisemasta. Kaikkea sitä keksitäänkin ;)

   
Lauantai aamu oli ainutlaatuinen. Oli lämmintä, hiljaista ja niin vahva usva, että maa ja taivas olivat yhtä. Tässä jo vähän vastaranta häämöttää. Silloin tällöin kantautui sumun seasta vesilintujen ääntelyä.



 


Varsin pian auringon kultaiset säteet raivasivat tiensä usvan läpi. Kosteus haihtui ja maisema terävöityi. Tuli kuuma päivä.

 

 

Kuuma oli päivä myös Malùlla ja Hetalla. Nämä kaksi eivät mökillä makoile! On vielä hyvä, kun pysyvät omalla tontilla. Ja riittäähän siinäkin tarpeeksi tutkimista, ellei sitten pureksita jotain keppiä ( Heta ) tai pelata palloa ( Malù ) Tuo palloleikki on Maikulle niiiiiin rakasta, että meidän on pakko ottaa se välillä pois. Tulee mieleeni sama tilanne, kuin lapsia vahditaan pleikkarin pelaamisessa tai tietsikalla notkumisessa. Meidän on luettava madonluvut sessun pallo intoiluille.

 

 

 

Ja sitten välillä riekutaan keskenään rannan tuntumassa ja kun on tarpeeksi painittu, painellaan järveen.

 

 

 

Espanjan vesikoiran korvat ovat todella hauskat. Juostessa ja muutenkin leiskuessa liehuvat miten sattuu. Ja niin nasakasti läpsyvät  heti trimmin jälkeen, kun ravistelevat päätään. Meillä on tiedossa perjantaina korvien läpsytystä, sillä tytöillä on silloin parturi.   

 

 

 

 

Työn- ja leikin täyteinen päivä päättyy kauniiseen iltaan. Hiljaisuus laskeutuu ja aurinko painuu mailleen. On aika ihailla kuunsiltaa ja hiljaista yötä.

 

 

 

 

Mökin ovi on suljettu, rullaverhot vedetty ikkunoiden eteen ja makuuhuoneesta on otettu päiväpeitto pois. Varmoja merkkeja siitä, että ihmisetkin asettuvat aloilleen. Silloin voi tehokaksikko jättää vahtimis hommat,  lyödä viisat päänsä yhteen ja vaipua unten maille.   

 

 

Onnea on nähdä illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä rakkaidensa kasvot.

 

 

- Tuire - 

 

KAMERAN KANSSA

Joskus pahat asiat voivat kääntyä hyviksi tai ainakin niistä voi oppia jotain. Olimme viime syksynä ystäväpariskunnan kanssa Espanjassa. Vuokrasimme sieltä talon ja sinne murtauduttiin. Onneksi olivat siistejä varkaita. Mitään hävitystä ja paikkojen repimistä eivät harrastaneet. Veivät vain kaiken rahaksi muutettavan omaisuutemme. Meiltä ei lähtenyt muuta kuin järjestelmä kamera, mutta ystäviltämme sitäkin enemmän. Asunto murrot siellä ovat lisääntyneet aivan mahdottomasti. Tiedämme itsemme lisäksi kahden muunkin tuttavamme joutuneen kokemaan lomallaan saman. Toisessa tapauksessa saman viikon aikana jopa kahteen kertaan. Ikävää huomiota Espanjan matkailua ajatellen....

Hyvä, mikä tästä koitui on se, että kameramme kuitenkin lähti näitten pitkäkyntisten matkaan. Vakuutus korvasi hankintahinnan vähennettynä käyttövuosilla. Saimme ihan hyvän korvauksen, sillä kamera oli ikää vasta nelisen vuotta. Mutta mitä onkaan tapahtunut neljässä vuodessa? Huimasti on parannuksia tullut ja erilaisia toimintoja ja tapoja ottaa kuvaa. Vielä kun osaisi kaikki mahdollisuudet käyttöön ottaa. Kokeilemisen kautta olen liikkeelle lähtenyt, mutta huomaan, että ruokahalu kasvaa syödessä. Valkokuvaaminen on todella mukavaa. Olen ajatellut lähteä oppimaan lisää, kun syksyllä kansalaisopistot aloittelevat kurssejaan. Ainakin viime vuonna siellä oli kursseja myös valokuvauksesta.

Nyt minua inspiroi lähikuvien ottaminen. Yritän jatkuvasti löytää jotain kiehtovaa kuvattavaa ja hakea siihen oikeita asetuksia. Tämä vanha kelottunut puu lepää mökillä.

Mieheni isän ystävätär tekee keramiikkaa. Tässä yksi hänen tekemistään kivikasvoista, joka on kiinnitetty koivunrunkoon.

 

Rannan tuntumassa ovat sulassa sovussa isot ja pienet. Hämähäkki on kutonut verkkonsa puiden väliin. Koivun kaverina paistattelee vesikasvi. Pyhäjärven laineet liplattavat antaen elinvoimaansa kaikille näille.

 
   Mökin terassin kattoon kiinnitetty kalamobile liikkuu tuulen mukana. Tiistaina oli tyyni ilta.

Ensi kesänä tulee paljon mustikoita. Vitamiinit ensitalveksi pitää ottaa talteen kun aika koittaa ja sato kypsyy.

Vasarat paukkuvat ja remonttia tehdään siellä sun täällä. Mökin rantasaunan katto meni uusiksi. Uusiksi meni varmaan myös tämä hämähäkin kutoma verkko. Eipä taida sahanpurut auttaa saalistuksessa.

"Auringonkukat" kääntyilevät jo valoa kohti. Nämä ovatkin helppohoitoisia kukkasia. Ei tarvitse kastella, ei lannoittaa eikä nyppia kuivia lehtiä pois.

Myöhäisen kesä illan valo häikäisee kauneudellaan. Valokuvaamiseen saatava lisäoppi on todellakin tarpeen, sillä en pystynyt vangitsemaan sitä, mitä hakemaan lähdin. Tässä vain kalpea aavistus  sitä mitä todellisuudessa näin.

Mutta nämä kaksi humanteria eivät ole kalpea aavistus, vaan säkenöivä kaksikko. Joiden liikkeet ovat niin nopeita, ettei laukaisin pysy mukana ainakaan näiden olemassa olevien asetusten kanssa. Niitäkin voisi säätää, jos tietäisi mitä tekee. Tulisi  todella vauhdikkaita ja teräviä kuvia. Nyt on plakkarissa vauhdikkaita otoksia kyllä, mutta se terävyys puuttuu. Jos saan heidät istumaan paikoillaan hetken, niin tässä on tulos :)

Vesi ja kivi. Pehmeä ja kova. Liikkuvuus ja paikallaan pysyvyys. Vastakohdat yhdessä kauniit.


Hyvä kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Katsojasta riippuu minkä viestin se kullekkin kertoo. Tuollaiseen kuvaamiseen en kyllä ikinä yllä, mutta parempaan voi aina kuitenkin pyrkiä. Eteenpäin elävän mieli.... yksi äitini lempi sanonnoista.

Missä sinä haluat eteenpäin ? Mitä tahtoisit oppia lisää ?

Kuvallisin ja sanallisin terveisin Tuire

      
 

K.E.S.Ä.Ä. ODOTELLESSA

Se hyväpuoli tammikuussa on, että kevät ja kesä ovat todellakin vasta edessä, kun taas joulukuussa ajattelee, niiden olevan takana. Maisema on ollut koko päivän musta-valkoinen, joten kaivelin tiedostojen uumenista kesäisiä kuvia, vähän kuin tarkistaakseni, mitä on tulossa, kun vielä vähän aikaa malttaa...

Tästä lähdetään kevättä kohti. Talvella on hyvä tehdä asioita, jotka jäisivät kesällä tekemättä. Yksi näistä on kaappien siivous. Keittiössä oli muutama kaappi päässyt melko pahasti reuhahtamaan ja tänään ne pistettiin uuteen kuosiin. Valitettavasti roskiin meni aika monta lähes puolillaan ollutta jauhopussia vanhentuneena. Täytyy jatkossa pitää tämä osasto paremmassa järjestyksessä. Tulee suotta ostettu uutta, kun entisiäkin on vielä jäljellä. Täpötäydestä kaapista tai laatikosta ei aina se tarvittava raaka-aine osu silmiin.

 Kesäkukkia ! Niitä pitää istuttaa heti, kun ei ole enää hallan vaaraa. Minulla ei ole mitään kestosuosikkia. Hankin kukkani aina ihan fiilispohjalta. Terassimme avautuu etelään, joten kukkien täytyy sietää hyvin auringonvaloa, jopa paahdetta.

Ja mikäpä on sen helpompaa ja nopeampaa ruoanlaittoa, kuin grillaaminen. Maissintähkät, täytetyt herkkusienet, Halloumijuusto, possu.... hups ! Tässähän herahtaa ihan vesi kielelle.

Mökkeily. Kesän ykkösjuttu. Mökkielämästä nautttivat myös ne meidän espanjattaret, Malú ja Heta.
Kun auto kaartaa pihaan ja ovet aukeavat, ovat tytöt salamana järvessä. Sen jälkeen tutkitaan tilukset.

Rannan tuntumassa myyrästely on heistä kaikista mukavinta. Järvellä kun jonkin verran tapahtuu.
On sorsapoikue, on lokkikivi, on kalastaja ja satunnaisesti lähteellä kävijät. Kaikille on pakko ilmoittaa, että täällä ollaan. Joskus vähän turhankin ponnekkaasti.

Näitä näkymiä voi tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Tähän maisemaan ei vaan kyllästy. Kohta, ihan kohta pääsen polskimaan minäkin.

Mutta. Olen tehnyt uuden vuoden lupauksen ja luvannut opetella elämään hetkessä. Palataan siis takaisin tähän hetkeen. Hyvähän se on tässä olla. Jokainen päivä ja jokainen hetki on yhtä arvokas. Oli kesä tai talvi.