YKSITYISKOHTIA

Aikaisemmin kamera oli minulle jonkilainen "riippakivi". Monet kerrat oli masiina lomilla mukana, mutta sain aikaiseksi ottaa vain muutamia kuvia. Nyt on toisin. Se on niitä ensimmäisia tavaroita, jotka nostan esille, kun ollaan johonkin lähdössä. Silmät etsii kokoajan jotakin kuvattavaa. Onneksi ollaan digiajassa ! Paperikuvien teettäminen vei aikanaan sekä aikaa, että rahaa. Ja jos vielä sattui niin, että laukaisuhetkellä käsi ei ollutkaan vakaa, niin olipa tympeää saadaa tärähtäneitä kuvia pussillinen muistoksi.

Olimme siskoni ja hänen miehensä vieraina Myhinpään mökillä. Tontilla on paljon koivuja joiden valkeat rungot valaisevat siskoni mukaan maisemaa mukavasti syksyllä. Tämä jylhän näköinen kivi ohitetaan vähän ennen pihaan saapumista . Eikö olekin miehen sivuprofiili ?? Vieläpä jonkun tutun !  En vaan saa päähäni kenen....

Tämä humoristisesti kirjoitettu varoituskyltti taas löytyy Saarijärven suunnalta. Meidän mökkitiemme varrelta. Uskon sen tekevän tehtävänsä. Itse ainakin hiljennämme entisestään viimeistään tässä kohtaa.

 

 

Tämä kääpä asustelee savusaunan seinässä. Ei sentään ihan luonnostaan, vaan naulalla koristeeksi kiinnitettynä. Kun sen ensimmäisen kerran "äkkäsin" pihakeinussa istuessani, lähdin samantien tutkimaan asiaa sillä tarkoituksella, että poishan tuollainen pahka on käytävä nykäisemässä...miten lie siihen tullutkaan. Lähempi tutustuminen osoitti, että mieheni isä oli sen siihen ihan tarkoituksella laittanut ja on paikoillaan siis edelleen. Ja oikeastaan ihan kivakin.

Liiterin ovenkahvana on tämä hellyyttävän näköinen "Heluna" kuinkahan monta kertaa on tullut tuo ovi aukaistua, mutta vasta nyt oikeastaan "näin" tämän kahvan. Luulenpa, että ympärillämme on paljon asioita, jotka ovat vähän kuin itsestään selvyyksiä tai olleet Aina siinä.... Hyvä jos joskus valpastuu huomaamaan niitäkin, jotka ovat olleet pitkään itseltä vähän kuin piilossa....

 

Kaivelin varastojen kätköistä kynttelikön, johon olin joskus kiinnittänyt tämän pienen enkelin. Jospa se vaikka suojelisi tätä taloa asukkaineen. Hyvää mieltä sen herkkä kauneus ainakin minussa herättää. Ja hameenhelman vihreä väri muistuttaa talvellakin kesästä ja uudesta alusta.

Johny on saanut uuden asemapaikan. Roudasimme sen sisäänkäynnin edustalta suihkulähdettä vartioimaan. Vesiaiheen suihkupumppu vaihtui kahteen kertaan, kunnes tämä kolmas oli lopulta mieleisemme.  Saimme viime viikolla vielä alakerran terassille lasituksen. Tämän ansiosta saamme nauttia terassin ympärivuotisesta käytöstä ihan toiseen malliin, kuin aikaisemmin.    

Nyt on pihapiiri täysin valmis. Kasvit ovat lähteneet kasvamaan oikein vauhdilla ja nurmikkokin on leikattu jo kolmeen kertaan. Tuntuu todella hyvältä ja onnelliselta. Ja onpa siitä nyt jo osattu nauttiakin.

Meillä Jyväskylässä on juuri nyt koleahkoa. Sataa ja tulee navakasti..... mutta hällä väliä, sillä vielä on kesää jäljellä !     


                                                   ----    Tuire ----

KAIKKI VIELÄ EDESSÄPÄIN....

Olenko jo kertonut kuinka rakastan kevättä ? Jos en, niin nyt se julkituotakoon. Kevät on mielestäni se kaikista paras vuodenaika. Se on odotusta, se on uuden alkua, se on linnunlaulua, mullan tuoksua ja piteneviä päiviä. Ja ennenkaikkea se on valon lisääntymistä.

Ja voih !... Sitä hetkeä, kun ensimmäiset Leskenlehdet tai Krookukset pistävät esiin lumen keskeltä tai vielä karun ja lakaistuneen mättään siimeksestä.
Lienee tullut selväksi, että I LOVE SPRING.

Pääsiäinen on sitä aikaa, kun tähän oikein todella havahtuu. Eilen koirien kanssa päivälenkillä käydessäni huomasin, kuinka lumet ovat alkaneet sulaa. Pieniä puroja virtaili teillä siellä täällä ja kirkkaana paistava aurinko oli houkutellut ihmisiä ulkoilemaan. Jäällä istui niin pilkkijät, kuin auringonpalvojatkin. Hiihtäjät, koirien kanssa lenkkeilijät ja olipa siellä yksi pyörälläänkin. Ihmiset näyttivät iloisilta ja askeleet keveiltä. En taida olla tämän kevät huuman kanssa yksin.



 Koska noita luonnosta versovia kukkia saa vielä kuitenkin hetken odotella voi ilahduttaa itseään kukkakaupan hankinnoilla. Ostin Narsissikassin ja nyt odotellaan kukintoa. Kaivelin myös pääsiäiskoristepussukan varastojen kätköistä ja sieltä nostin tuon kanan pöytään "kotkottamaan." 







Pussia pemistellessäni löysin sulkia, munia ja
tipuja. Olipa siellä Kukkokin, joten täytyy tässä viikon mittaan lisäillä näitä pääsiäiselle tyypillisiä koristeita.

Voi olla, että lampaanviulu jää - tänäkin vuonna kauppaan. Joten päätin pistää tuon koriste lampaan munakynttilöiden kaveriksi. Ei sillä, etteikö tässä talossa lammas maistuisi... on vain niin huono kokemus sen valmistamisesta.

Kerran olen yrittänyt lammaspaistia laittaa ja epäonnistuin täydellisesti. Lihat päätyivät muistaakseni ystäväni koirille, jotka arvatenkin pyyhkivät viiksiään pitkään ja hartaasti tuon heille niin makoisan aterian päätteeksi.

Kauppareissulla tarttui käteeni kimppu neilikoita. Vinkin nappasin Suloista elämään blogista. Nyt nämä kauniit  ja todella kestävät kaunokaiset sulostuttavat olohuoneeni pöydällä.

Piinaviikko ei ole alkanut ollenkaan piinaavasti. Ainakin tällä Jyväskylässä aurinkopaistaa edelleen ja samanlaista on luvassa pitkälle tätä viikkoa. Siispä oikein hyvää kevättä ja pääsiäisen odotusta.