SUNNUNTAIPÄIVÄN RATOKSI

Näin sunnuntaipäivän ratoksi päätin toteuttaa olohuoneen värimaailman muutoksen. Mieheni ei ollut tästä aivan yhtä ilahtunut, sillä delegoin verhojen vaihto session hänelle. Mussutusta kuului jonkin verran siitä, kuinka hän oli luullut vuosi sitten ostamieni verhojen olleen enemmän tai vähemmän pitempiaikainen ratkaisu.  Imuroin entistä ponnekkaammin sohvatyynyjä ja totesin hänen luulleen väärin ! Voi noita miehiä.... "vanhat koiratkaan" eivät ole vielä tajunneet, että naisella on oikeus muuttaa mieltään :)

Nyt näyttää paljon seesteisemmältä ja sopivammalta uuden vuoden alkuun. Ja mitäpä noita olemassa olevia kretonkeja kaapeissa säilyttelee. Eikös se ole paljon parempi vaihtoehto, että kaikkea hankkimaansa tulee käytettyä. Olen aina ollut juuri näiden verhojen suhteen varsinainen kierrättäjä. Nämäkin verhot on aikanaan ostettu aivan eri tilaan tässä talossa, mutta eipä ne hullummalta tässäkään näytä.

 
Kierrätystä tulee harrastettua myös taulujen ja koriste-esineiden kanssa. Tässä tapauksessa takan yläpuolella oleva taulu sai lähtöpassit ja tilalle asetin makuhuoneessamme olleen peilin.

Luonto on jälleen kerran näyttänyt mahtiaan ja kauneuttaan. Tänään iltapäivällä täällä paistoi aurinko ja lämmintäkin oli.

Pihassa nurmikko viheriö, mutta en edes uskalla ajatella, kuinka käy, jos nyt paukasee kunnon pakkaset ja ei ole lunta. Voi olla, ettei nurmikko viheriö sitten, kun sen oikeasti pitäisi.

Eilen otin tyttöjen iltalenkille kameran mukaan. Käyskentelimme rantaraittia sorsia moikkaamaan lauhdevesialtaalle ja takaisin. Tämä pieni lammikko, joka pilkisteli risun takana matkan varrella houkutti minua ottamaan kuvan. Vasta siirrettyäni sen tänne koneelle huomasin että sehän on sydänlätäkkö ! näitä aina välillä eteeni tulee. Sydämiä miten milloinkin.

Moottoritien ylittävä silta on ihanteellinen valokuvauspaikka kaupunkiin. Siinä kohtaan pysähdyimme mennen tullen kuvia napsimaan. Tytöt asettuivat kiltisti odottamaan, kun sanoin, että äiti ottaa kuvan :)

Onneksi meillä on jo muutenkin tilanne niiden juoksujen osalta rauhoittunut. Pienimuotoista riekkumista on toki edelleen, mutta se kaikista villein vaihe on nyt kuitenkin takanapäin.

Mukavaa loppiaista. Toivottavasti aurinko paistaa myös huomenna. Se antaa niin selvästi lisää virtaa
ja koska joka tapauksessa edessä on vielä pitkä talvi niin virtaahan tarvitaan.


                                                     ----  TUIRE ---- 

VIRTAPIIKKI

Saan onnitella itseäni, sillä parin edellisen päivän kuluessa olen saanut paljon aikaan. Eilen pesin useita koneellisia pyykkiä ja pari mattoakin pesuhuoneen lattialla. Istutin syksyisia kukkia, Kanervia ja Syklaameja sekä aloittelin vaatekaapien perkaamisen.

Nyt karsin vaatevarastoa raskaalla kädellä. Olin tässä hiljattain lukenut jostakin siitä, kuinka turhasta tavarasta luopuminen puhditaa paitsi "nurkat" niin myös oman mielen. Se on totta. Vinkkinä oli, että  lopeta hetkeksi pyykinpesu ja käytä vain niitä vaatteita, jotka miellyttävät ja joissa on mukava olla. Kun sitten nämä kaikkein omimmilta tuntuvat vaatekappaleet ovat kaikki pyykissä ja kaapit pursuilevat yhä tavaraa, mutta ei ole juuri mitään päälle pantavaa, ovat juuri ne niitä turhakkeita joista on aika luopua.  Nyt on kolme isoa jätesäkkiä lähdössä johonkin suuntaan. Kylläpä tuntuukin hyvälle.

 

  Eilinen aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Siitäpä sen mattojen pesu inspiksenkin sain. Ajattelin, että raikkaassa syystuulessa kuivavat pian ja saan ne jo tänään lattialle siivouksen päätteeksi. Tiirailin illalla säätietoa ja päätin jättä ne yöksi ulos. Heräsin aamulla kohinaan. Nukumme vielä makuuhuoneen ikkuna raollaan ja tajuntaani hiipi, että siellähän sataa. Pomppasin sängystä, kuin ohjus ja ryntäsin pelastamaan, mitä pelastettavissa oli. Malù ja Heta säntäsivät perääni  ihmeissään. Eipä ollut matoista lattialle vielä tänään. Kuivattelu jatkuu nyt sisätiloissa, joten huomenna sitten.

 

 

 

Aamuisilla metsälenkeillä koirien kanssa olen kantanut mukanani kännykkää, jotta saan ottaa kuvia. Olen toivonut, että kohtaisin sen saman näyn, kuin muutama vuosi sitten eräänä aamuna näin syyskuussa. Aamu tuolloin oli lämmin ja hieman sumuinen. Sumuverhon läpi saattoi kuitenkin aistia auringon valoa. Tuona aamuna Aittovuori oli kuin satu metsä. Sadat hämähäkit olivat kutoneen seittejään luontoon. KAIKKI näyttivät purjeveneiltä....Tuota hetkeä en ole enää tavoittanut, mutta muita kylläkin. Tuossa yläkuvassa on Malù. Se on mielestäni erittäin hyvin epäonnistunut kuva. Pidän siitä todella paljon.  Hauska juttu, että epäonnistunutkin voi olla onnistunut, kun katsoo tietystä vinkkelistä.

 

 

 

     

Huomenna saan uutta ilmettä olohuoneeseen. Teetin sinne valkoisten verhojen kaveriksi kahdet punaiset sekä väreihin sointuvat sisustustyynyt. Uskon, että tulee näyttämään mukavalta ja raikkaalta. Mukavaa on muutakin tiedossa. Viikonloppa vietetään ystäväpariskunnan seurassa. Golfaten, seurustellen ja varmasti myös yhteistä lomareissua suunnitellen.

 

 

                                           ---------     Tuire ---------

HO HOI ! KAIKKI AURINGONPALVOJAT

Vietimme viikonloppua Saarijärvella mökin siivouksen merkeissä. Toivottavasti tämä ei ollut kesän ainut kaunis ja lämmin viikonvaihde, sillä se meni omalta osaltani lähes täysin sisätiloissa.

Pestiin kaikki astiat, kaapit, ikkunat ja muutkin pinnat. Tuulettiin petivaatteet ja matot. Enpä ihmettelisi vaikka olisi rätti kasvanut käteeni kiinni... Tässä hässäkässä tappioiksi luetaan vain kaksi katkennutta kynttä ja kolmannessa muut vauriot. No. Tämä kynsiasia hoituu kuntoon sitten huomenna.

Siinä kaappeja ja laatikoita siivoillessa osui käteemme tämä varsin hauska ja taatusti tehokas auringonoton tehostaja. Mieheni isä sen on jostain joskus bongannut ja epäilemättä pilke silmakulmassa ostanut. Tai ehkä saanut.

Meillä on siis mökillä tämä aito ja alkuperäinen, mutta saatte vapaasti kopioida idean ja ottaa käyttöön, jos uskallatte. Tässä ensin toisella puolella ohjeistusta ja....

.....ja nyt päästään asiaan ! Ohjeita noudattamalla taatusti aurinko ottaa, mutta siitä rusketuksesta en menisi takuuseen. Voipi olla, että saisi sitten session päätteeksi voidella punaista nahkaansa ja varoa vesikelloja puhkaisemasta. Kaikkea sitä keksitäänkin ;)

   
Lauantai aamu oli ainutlaatuinen. Oli lämmintä, hiljaista ja niin vahva usva, että maa ja taivas olivat yhtä. Tässä jo vähän vastaranta häämöttää. Silloin tällöin kantautui sumun seasta vesilintujen ääntelyä.



 


Varsin pian auringon kultaiset säteet raivasivat tiensä usvan läpi. Kosteus haihtui ja maisema terävöityi. Tuli kuuma päivä.

 

 

Kuuma oli päivä myös Malùlla ja Hetalla. Nämä kaksi eivät mökillä makoile! On vielä hyvä, kun pysyvät omalla tontilla. Ja riittäähän siinäkin tarpeeksi tutkimista, ellei sitten pureksita jotain keppiä ( Heta ) tai pelata palloa ( Malù ) Tuo palloleikki on Maikulle niiiiiin rakasta, että meidän on pakko ottaa se välillä pois. Tulee mieleeni sama tilanne, kuin lapsia vahditaan pleikkarin pelaamisessa tai tietsikalla notkumisessa. Meidän on luettava madonluvut sessun pallo intoiluille.

 

 

 

Ja sitten välillä riekutaan keskenään rannan tuntumassa ja kun on tarpeeksi painittu, painellaan järveen.

 

 

 

Espanjan vesikoiran korvat ovat todella hauskat. Juostessa ja muutenkin leiskuessa liehuvat miten sattuu. Ja niin nasakasti läpsyvät  heti trimmin jälkeen, kun ravistelevat päätään. Meillä on tiedossa perjantaina korvien läpsytystä, sillä tytöillä on silloin parturi.   

 

 

 

 

Työn- ja leikin täyteinen päivä päättyy kauniiseen iltaan. Hiljaisuus laskeutuu ja aurinko painuu mailleen. On aika ihailla kuunsiltaa ja hiljaista yötä.

 

 

 

 

Mökin ovi on suljettu, rullaverhot vedetty ikkunoiden eteen ja makuuhuoneesta on otettu päiväpeitto pois. Varmoja merkkeja siitä, että ihmisetkin asettuvat aloilleen. Silloin voi tehokaksikko jättää vahtimis hommat,  lyödä viisat päänsä yhteen ja vaipua unten maille.   

 

 

Onnea on nähdä illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä rakkaidensa kasvot.

 

 

- Tuire - 

 

KAMERAN KANSSA

Joskus pahat asiat voivat kääntyä hyviksi tai ainakin niistä voi oppia jotain. Olimme viime syksynä ystäväpariskunnan kanssa Espanjassa. Vuokrasimme sieltä talon ja sinne murtauduttiin. Onneksi olivat siistejä varkaita. Mitään hävitystä ja paikkojen repimistä eivät harrastaneet. Veivät vain kaiken rahaksi muutettavan omaisuutemme. Meiltä ei lähtenyt muuta kuin järjestelmä kamera, mutta ystäviltämme sitäkin enemmän. Asunto murrot siellä ovat lisääntyneet aivan mahdottomasti. Tiedämme itsemme lisäksi kahden muunkin tuttavamme joutuneen kokemaan lomallaan saman. Toisessa tapauksessa saman viikon aikana jopa kahteen kertaan. Ikävää huomiota Espanjan matkailua ajatellen....

Hyvä, mikä tästä koitui on se, että kameramme kuitenkin lähti näitten pitkäkyntisten matkaan. Vakuutus korvasi hankintahinnan vähennettynä käyttövuosilla. Saimme ihan hyvän korvauksen, sillä kamera oli ikää vasta nelisen vuotta. Mutta mitä onkaan tapahtunut neljässä vuodessa? Huimasti on parannuksia tullut ja erilaisia toimintoja ja tapoja ottaa kuvaa. Vielä kun osaisi kaikki mahdollisuudet käyttöön ottaa. Kokeilemisen kautta olen liikkeelle lähtenyt, mutta huomaan, että ruokahalu kasvaa syödessä. Valkokuvaaminen on todella mukavaa. Olen ajatellut lähteä oppimaan lisää, kun syksyllä kansalaisopistot aloittelevat kurssejaan. Ainakin viime vuonna siellä oli kursseja myös valokuvauksesta.

Nyt minua inspiroi lähikuvien ottaminen. Yritän jatkuvasti löytää jotain kiehtovaa kuvattavaa ja hakea siihen oikeita asetuksia. Tämä vanha kelottunut puu lepää mökillä.

Mieheni isän ystävätär tekee keramiikkaa. Tässä yksi hänen tekemistään kivikasvoista, joka on kiinnitetty koivunrunkoon.

 

Rannan tuntumassa ovat sulassa sovussa isot ja pienet. Hämähäkki on kutonut verkkonsa puiden väliin. Koivun kaverina paistattelee vesikasvi. Pyhäjärven laineet liplattavat antaen elinvoimaansa kaikille näille.

 
   Mökin terassin kattoon kiinnitetty kalamobile liikkuu tuulen mukana. Tiistaina oli tyyni ilta.

Ensi kesänä tulee paljon mustikoita. Vitamiinit ensitalveksi pitää ottaa talteen kun aika koittaa ja sato kypsyy.

Vasarat paukkuvat ja remonttia tehdään siellä sun täällä. Mökin rantasaunan katto meni uusiksi. Uusiksi meni varmaan myös tämä hämähäkin kutoma verkko. Eipä taida sahanpurut auttaa saalistuksessa.

"Auringonkukat" kääntyilevät jo valoa kohti. Nämä ovatkin helppohoitoisia kukkasia. Ei tarvitse kastella, ei lannoittaa eikä nyppia kuivia lehtiä pois.

Myöhäisen kesä illan valo häikäisee kauneudellaan. Valokuvaamiseen saatava lisäoppi on todellakin tarpeen, sillä en pystynyt vangitsemaan sitä, mitä hakemaan lähdin. Tässä vain kalpea aavistus  sitä mitä todellisuudessa näin.

Mutta nämä kaksi humanteria eivät ole kalpea aavistus, vaan säkenöivä kaksikko. Joiden liikkeet ovat niin nopeita, ettei laukaisin pysy mukana ainakaan näiden olemassa olevien asetusten kanssa. Niitäkin voisi säätää, jos tietäisi mitä tekee. Tulisi  todella vauhdikkaita ja teräviä kuvia. Nyt on plakkarissa vauhdikkaita otoksia kyllä, mutta se terävyys puuttuu. Jos saan heidät istumaan paikoillaan hetken, niin tässä on tulos :)

Vesi ja kivi. Pehmeä ja kova. Liikkuvuus ja paikallaan pysyvyys. Vastakohdat yhdessä kauniit.


Hyvä kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Katsojasta riippuu minkä viestin se kullekkin kertoo. Tuollaiseen kuvaamiseen en kyllä ikinä yllä, mutta parempaan voi aina kuitenkin pyrkiä. Eteenpäin elävän mieli.... yksi äitini lempi sanonnoista.

Missä sinä haluat eteenpäin ? Mitä tahtoisit oppia lisää ?

Kuvallisin ja sanallisin terveisin Tuire