PÄIVÄKIRJAT

Minulla on hallussani äitini pitämiä päiväkirjoja useiden vuosien ajalta. Hyvin usein olen ottanut umpimähkäisesti jonkun niistä käteeni ja katsonut mitä hän on ajatellut, mitä tehnyt täsmälleen samana päivänä, joskus vuosia sitten.

Olen hyvin onnellinen näistä hänen muistoistaan sekä siitä,  että hän on päiväkirjaa pitänyt ja säästänyt ne kaikki. Tunne äidin läheisyydestä aina vahvistuu niitä lukiessani. Hänen tuttu käsialansa ja positiivinen elämänasenteensa heijastuu noilta sivuilta mainiosti. 14-vuotta sitten, tänä päivänä hän on hoitanut kaupungilla Kreikan matkaansa liityneitä asioita. Vaihtanut valuuttaa, ottanut matkavakuutuksen, nostanut rahaa ja käynyt pikaisesti bingossa. Illaksi hän odotti minua ja siskoani vierailulle. Tulimme kuulema laittamaan muoria etelän kuntoon. Voi kunpa muistaisin juuri tuon illan.... oletan, että olemme katsastelleet matkalle mukaan otettavia vaatteita. Lakanneet kynsiä, värjänneet hiuksia ja tietenkin hehkuttaneet Rodosta. Sen lämpöä, aurinkoa, merituulta ja maisemia.

Tässä kohtaa olemme olleet äitini kanssa samanlaisia. Minullakin on ollut tapana pitää päiväkirjaa ja myös säilyttää ne kaikki. Omista päiväkirjoistani on tullut joskus tarkistettua joitakin asioita. Nythän on hyvä tilaisuus kaivella omiaan esiin ja vertailla mitä on itse kirjoittanut vierailusta äidin luona noina aikoina. Aion lukea kaikki hänen kirjansa läpi tässä syksyn ja talven kuluessa.

Päiväkirjaan kirjoittamisen hyvänä puolena pidän myös sitä, että varsinkin mieltä vaivaavat asiat selkiytyvät, kun niitä voi katsella paperilta. Itsensä ulkopuolelta. Samalla siinä voi kirjoittaa vaikkapa pahaa mieltään "ulos." Niissä säilyvät myös onnen ja ilon tunteet. Kansien välissä, tallessa kaikki. Tiedä vaikka näistä omistakin kirjoituksistani on sitten joskus ilon aihetta omalle lapselleni.....

Lukuvuoroaan odottaa myös muutamat uudet kirjahankinnat. Pari uutuutta on jo luettu ja lainattu eteenpäin. Minun pitäisi ottaa ensimmäisenä käteeni tuo Cesar Millanin kirja, mutta tunnen suurta vetoa tuota Pientä potenssipuotia kohtaan... kaipaan nyt kovasti jotakin kepeää ja humoristista. Lauman johtajuuteen, kun pitää tosissaan paneutua ja opit sisäistää.


Vesilätäköiden pinta ritisee jo pakkasen ensiaskelista.
Vaan vielä se ei malta asettua aloilleen. ( Anno Domini 2013 )

Vielä tuo lokakuun alkulehdillä ollut runonpätkä ei paikkaansa pidä, mutta ehkä jo ensiviikolla yöksi pakastaa ja aamulla lätäköt ovat jäässä. Mukavaa lokakuun alkua kaikille teille.

Talven tuloon monin tavoin valmistuneena.....

                                                                 TUIRE    

KAKSI- JA PUOLITUNTIA

Hämmästyttävää. Vain kaksi- ja puolituntia tarvitaan siihen, että koivunlehdet aukeavat. Olin eilen siskoni kanssa Jyväskylä kaupungin teatterissa. Kävimme katsomassa näytelmän, Susi sisällä. Se pohjautuu Tiina Lymin kirjoittamaan saman nimiseen kirjaan, suosittelen. Sekä kirjan lukemista, että näytelmän katsomista. Se on sekä hauska, että surullinenkin kertomus perheidyllistä, joka yllättäen romahtaa. Se on kuvaus addiktoituneen ihmisen kamppailusta ja olemassa olevan ongelman tunnistamisesta ja myöntämisestä. Vastustamisen vaikeudesta ja yhteisen "kuplan" hajoamisesta. Myös kaiken tuon vaikutuksista kahteen pieneen lapseen. Mutta samalla se on tarina selviytymisestä ja uuden alun löytämisestä.

Astuttuamme ulos teatteritalon uumenista huomasimme, että uusi alku oli tavoittanut myös luonon. Nimittäin koivunlehdet olivat auenneet tuon teatterielämyksemme aikana ja palasimme pimeästä salista hennon vaaleanvihreään kauneuteen, sellaiseen, joka näyttäytyy vain alkukesän muutamina ensimmäisinä päivinä. Ja juuri nyt se on täällä ! 

Ja sitten näyttämötaiteesta kirjallisuuteen. Uusia kirjoja on taas siunaantunut. Sekä itse ostettuna, kuin myös saatuna. Tuo Koirani Tulip oli hauskaa luettavaa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1963. Hämmästyttävää oli se, kuinka samoja asioita koirista ja heidän käyttäytymisestään tiedettiin jo tuolloin. Oman erityisen säväyksen kirjaan toi kirjailijan harras paneutuminen Tulip tyttösensä seksuaalisuuteen. Hän otti sydämen asiakseen koiransa mahdollisuuden nauttia viettiensä aikaan saamista kimmokkeista tiettyinä aikoina. Aikaa tai vaivojaan säästämättä hän käytti runsaasti tarmoaan ja suhteitaan sopivan sulhaskandidaatin etsimiseen. Lopulta oivaltaen kuitenkin sen, että on parasta antaa luonnon hoitaa tietyt asiat omalla tavallaan. Olen juuri nyt lopettelemassa Antonio Hillin Kauniit kuolemat kirjaa. Pitkästä aikaa dekkari, joka säilytti salaisuutensa viimeisille sivuille asti. Samassa paketissa tuli kirjakerhosta tuo Donna Leonin kirja, jota en ole vielä aloittanut.

Kutsukaa Kätilö on kyllä aloitettu, mutta jostain syystä sen lukeminen tuntuu työläältä. Sattumalta näin pariviikkoa sitten tv:ssä pyörivän kirjanpohjalta toteutetun sarjan yhden jakson. Se vaikutti kirjaa paremmalta. Tiedä sitten mistä johtuu. Yleensä kun koen, että asiat ovat juuri päinvastoin. John Irwingin kirja on uusin tulokas ja jää odottomaan lukuvuoroaan viimeisenä.        

Tänään toukokuun toisena sunnuntaina vietetään perinteisesti Äitienpäivää. Oma Äitienpäiväni on vasta viikon kuluttua, kun lapseni palaa maailmalta. Sitten leivotaan kakku ja tehdään hyvää ruokaa ja ollaan yhdessä. Malttaa siis vielä vähän odottaa..... Mutta toki Äitiä juhlin minäkin. Oman äitini luo lähden vierailulle Ruusulaan, jossa järjestetään tänään samalla myös omaistenpäivä. Luvassa on kahvittelua ja mukavaa yhdessäoloa. Äitini täyttää tänä vuonna 85-vuotta. On ihanaa, että voin mennä äitienpäivänä häntä edelleenkin tervehtimään.  

Mieleenpainuvaa Äitienpäivää kaikille äideille ja heidän lapsilleen.

ps. Heta on ollut meillä tänään tasan vuoden. Sitä juhlitaan tässä talossa jo tänään.

LUPAUKSIA

Uuden vuoden kunniaksi on tapana tehdä lupauksia. Minäkin lupaan muutamia asioita.

Lupaus nro 1. En stressaa itseäni minkäänlaisilla dieeteillä tai painonhallintaohjelmilla tänä vuonna. Olen päättänyt, että hermot pitää myös keväällä. Siinäkään vaiheessa, kun naisten lehdet toitottavat, kuinka vielä ehtii rantakuntoon en anna sen hetkauttaa mielenrauhaani. Se on loppu nyt ! Eikö viimeistään tässä iässä ihmisen tule olla  armollinen ja hyväksyä itsensä kaikkineen päivineen? Myös ne ylimääräiset kilot. Aioin siis opetellä rakastamaan vatsamakkaroitani.

Lupaus nro 2. Opettelen länsäolon taitoa. Keskisuomalaisessa oli joulun alla juttu, jossa puhuttiin käsitteestä Mindfulness. Lehtijutun mukaan vastakohtana on automaattiohjaus - mindlessness. Kyllä en halua elää ( enää ) automaattiohjauksessa. Automaattiohjauksessa ihminen pyörittää asioita sulavasti rutiinilla, mutta elää vähän kuin unessa.... Jos ei koskaa ole hetkessä läsnä elämä jää elämättä ! Mindfulnesissa on neljä kulmakiveä. Havainnointi, kuvailu eli sanoittaminen, ei-tuomitseva asenne ja osallistuminen. Eli nyt alkaa kulmakivien hiominen. Artikkelissa todettiin, kuinka tietoisen läsnäolon taidot ovat tulossa ryminällä yhteiskuntien eri osa-alueille. Se on lyönyt läpi koulumaailmassa Britanniassa ja sitä kokeillaan myös Espoossa. Kolua ei kyllä mainittu. Myös monet kansainväliset suuryritykset ovat ottaneet menetelmän  käyttöönsä. Toiveena on, että sen myötä luovuus ja tehokkuus lisääntyvät, sairauspoissaolot vähenevät ja työssä viihtyminen paranee.

Artikkelissa ollut rusinaharjoitus avasi hienosti asian ydintä. Sen myötä tajusin, kuinka paljon tulee ajatuksissaan mentyä asioiden edelle tai haihateltua mennyttä. Kuinka pienesti, hyvin usein, tulee keskityttyä juuri sillä hetkellä meneillään oleviin asioihin, ihmisiin tai ilmiöihin. Tai kuinka usein kuulee omasta suustaan tai ajatuksistaan sen kuuluisan " sitten kun..." Ja, sehän on päivänselvää. Elämä on. Tässä ja nyt. Lehtiartikkeli on otettu talteen ja jätetty näkyvälle paikalle. Muistutukseksi ja kannustimeksi.

Lupaus nro 3. Kokeilen jotakin uutta. Vielä en tiedä mitä se on, mutta varmasti tilaisuuksia tarjoutuu. Tässä on ajatuksena avartaa omaa kokemusmaailmaa ja astua pois sieltä mukavuusalueelta.
Poikani kuuntelutti minulla Jukkapojan biisin Potentiaalia ja kertoi, kuinka itse oli tuon biisin ansiosta tehnyt jotakin uutta. Sanoin hänelle, että olkoon se minunkin voimabiisi tänä vuonna.

Alennusmyynneissä tuli tänään koluttua. Suunnistin suoraan Akateemiseen Kirjakauppaan ja ostin luettavaa, jota joululahjat mukaan lukien riittääkin nyt vähäksi aikaa.

Tuon vasemmanpuoleisen kirjan otan käyttööni todennäköisesti piakkoin... Kalaa Fifin tapaan, Hallin herkkukippo sekä Lulun juhla-ateria vaikuttivat todella herkullisilta. Syntymäpäiväkakku tulee ajankohtaiseksi 24. päivä, kun Malú täyttää 2-vuotta.

Voin tiedottaa sekä kuvin, että sanoin, kun ensimmäiset reseptit on testattu ja raatilaiset ovat keitoksia maistelleet. Maistuis varmaan teidänkin sessuille !

ALKUVUODEN AJATUKSET

Uusi vuosi, uudet mahdollisuudet. Allakka pitää ajassa kiinni. Tämän vuoden allakan tein itse Ifolorohjelmalla. Tammikuun kuva oli helppo valita. Siinä on poikani Tatu, joka lähtee 11. päivä melkein neljäksi kuukaudeksi Espanjaan. Minusta on mukava katsoa noita rakkaita kasvoja tuosta allakan kuvasta ja muistuttaa itseäni siitä, mikä lapseni on vienyt niin kauas... Näin hän on lähelläni. Niin silmissä, kuin sydämessäkin.

 

Olen hyvin innokas lukija. Aina pitää olla joku kirja kädessä. Parasta luku aikaa on ilta ja oma sänky. Harmi vaan, jos kirja on niin hyvä, ettei sitä malttaisi laskea kädestään.... uni kuitenkin aina lopulta voittaa  ja silmät painuvat kiinni. J.K Rowlingin kirja oli Suuren Suomalaisen kirjakerhon kuukauden kirjana joulukuussa. Veitsen terällä oli joululahja Tatulta ja sohvaperunan Leffa-Raamattu tuli mieheni isältä.



Joululahjaksi sain mieheltäni kirkasvalolampun. Olen siihen erittäin tyytyväinen ja suosittelen kaikille, jotka haluaisivat painua talviunille ja herätä samaan aikaan karhujen kanssa. Jo muutaman päivän käytön jälkeen huomaan vireystasoni nousseen. Valon määrä vastaa kesäpäivän kirkkautta.
 

Joulun ajan yltäkylläisten keitosten jälkeen oli mukava siirtyä taas hyvin perinteiseen suomalaiseen kotiruokaan. Tänään tarjosin perheelleni makkarakastiketta, perunamuusia ja keitettyjä porkkanoita. Ruoka syötiin hyvällä ruokahalulla. Karvanaamatkin tyhjensivät kuppinsa alta aikayksikön ja pyyhkivät kuonojaan mattoon.