TÄNÄÄN ON KARKKIPÄIVÄ

Viikko ruokapäiväkirjan pitoa on nyt takana ja analyysi tilanteesta tehty. Minä. Syön. Liikaa. Voi mikä läpimurto tämän tiedon saralla ! mikä ennalta arvaamattomuus ! ja ennenkaikkea mikä yllätys ! Vakavasti ottaen tämän faktan jokainen tolkku ihminen tietää myös ilman ruokapäiväkirjoja.

Se hyöty siitä kuintekin oli, että nautittu ruoka sinänsä oli ihan terveellisistä ja monipuolisista aineksista valmistettu. Myös ateriarytmi osoittautui kohtuullisen hyväksi, mutta annoskoot olivat liian suuria. Välipaloja on syytä miettiä uusiksi ja imelien osuutta on karsittava huomattavasti.

 
Tänään on kuitenkin karkkipäivä :) Tämä Fazerin uutuus on kummitellut mielessäni jo useita viikkoja. Tuotteen sijoitettulusta myymälälle kaikki pisteet ! On esillä pääkäytävän varrella, joten sitä ei voi olla huomaamatta. Suklaata olen syönyt viimeksi joulun tienoilla, joten muutama pala tätä ei järkytä mielenrauhaani yhtään. Se varsinainen riesa ovat  kaiki leivonnaiset, joten oman titaanien taisteluni joudun käymään niitä vastustaessani. Ja kyllä. Tänään meni päiväkahvilla yksi kermapulla, joten tässä kohtaa Tuiren pisteet meni rankasti lasku suuntaan.

 

Voisikohan kupillisella tai parilla kaakaota päivässä tyydyttää imelän kaipuutaan ja saada jätetyksi ne leivonnaiset pois ? Yrittänyttä ei laiteta, joten katsotaan tämä "kortti".

Painon pudotuksessa pääsee hedelmällisempään lopputulokseen, kun popsii näitä.....

.....ja näitä. Hedelmien ja marjojen osuus ruokavaliossani on ollut ihan liiaan vähäistä. Samoin veden juominen, lukuunottamatta treenipäiviä. Ehkäpä se ilmelän kaipuukin lakkaa, kun saan välipalat paremalle tolalle.

Eikä tietenkään pidä unohtaa yhtä tärkeää juttua ja se on mielestäni "silmänruoka" Kynttilän liekki miellyttää silmää edelleen  näinä pimeinä iltoina...

....sekä viikonloppu siivouksen jäljiltä puhdas koti ! Se todellakin vetää puoleensa. Nyt lähden käyttämään tytöt iltapissillä ja sitten istahdan mukavasti sohvalle katselemaan telkkua.

Oikein mukavaa viikonloppua. Hemmotelkaa itseänne.

                                    Tuire  

LISÄÄ VOIMAA TALVEN VARALLE

Varustaudun talveen pitämällä huolta ravitsemuksestani. Ajatuksieni tasolla on taphtunut huomattavia muutoksia. Haluan panostaa siihen mitä syön ja milloin syön. Säännöllisestä ateriarytmistä kiinnipitäminen vaati näin alussa tietoisia tekoja ja ennakointia, mutta uskon sen muuttuvan automaattiseksi, kunhan vain pidän pintani. Ja miksi en pitäisi, sillä hyvät vaikutukset ovat jo nyt nähtävissä. Vireystilani on kasvanut huomattavasti.

Tähän olen ottanut mukaan myös joitakin lisäravinteita, joita seuraavaksi esittelen.

Luomu hunajaa käytän makeutusaineena kaikessa, johon makeutusta kaipaan. Keitän aamuisin puuron kauraleseistä ja sen kyytipojaksi tämä sopii mainiosti. Kauraleseistä valmistettu puuro on niin hyvää ja jotenkin lempeää, että saatan oikein tuntea, kuinka se hellii vatsaa ja pitää kylläisenä pitkälle päivään. 

Tähän kuitujauheeseen tutustuin esitteestä, joita oli jaossa Paula Heinosen pitämän luennon yhteydessä. Jauheessa on paljon kasviksia, jolla voi täydentää sitä "puolikiloa päivässä" ajatusta. Esitteestä nappasin näppärän leviteohjeen. Ravintojauheen ja raejuuston liitto antaa mukavan ja kevyn vaihtoehdon leivänpäälliselle.

Olen aina kärsinyt talven pimeydestä ja tuntenut valon vähenemisen väsymyksenä ja yleisenä haluttomuutena. On tutkittu, että kesän aikana suoraan auringonvalosta tankkaamamme D-vitamiini häviää kehostamme hyvin nopeasti, jopa muutamissa viikoissa, kun käännytään syksyyn ja talveen. D-vitamiinia on toki lisätty esim. maitoon, mutta halusin kuitenkin sekä kokeilla, että varmistaa kunnon annoksen tätä välttämätöntä virkeyden lähdettä. Toimii. Sen voin jo nyt oman kokemukseni perusteella todeta.

E-vitamiinin hyödyt tulivat Heinosen luennolla tutuiksi myös ja tämän kohdalla todella höristelin korviani. Tässä on todellinen antioksidantti ! Estää rasvojen hapettumista, suojaa soluja, parantaa kehon omia puolustusmekanismeja, tuo helpostusta vaihdevuosien hikoiluongelmiin, hidastaa ikääntymisen vaikutuksia jne.... Super-E on siis ihan super :)

Olen varsinainen kahvin lipittäjä. Meillä keitellään kahvia aamulla, päivällä ja illalla. Eikä se tahdo jäädä siihen yhteen kuppiin ( mukiin ) per kerta. Varsinkin nuo iltakahvit eivät oikein enää tuntuneet vetävän puoleensa, mutta tottumus on toinen luonto. Jotakin sen tilalle piti kehitellä joten Tee-hyllystöt kaupoissa alkoivat vetää puoleensa. Ja AH ! miten mukavan makuisia, haudutettavia, jopa terveysvaikutteisia juomia teestä voikaan saada. Tämä tee on myös kofeiinitonta, näinpä ei yöunistaankaan tarvitse tämän jäljiltä huolissaan olla. Päin vastoin, nukuttaa oikein mukavasti.

Olen myös huomannut, että punainen liha ei tunnu lainkaan houkuttelevalta. Kuin ei myöskään esim. ranskanperunat, perunalastut, kermahötteröpullat tai viinerit, meetwurstmakkarat jne. Kaikki teollinen, rasvainen ja raskas tökkii. En ole pahoillani. JIPIII....mitähän minulle on oikein tapahtunut ?

Olen tehnyt leivänpäällislevitteen voista, kylmäpuristetusta oliiviöljystä ja vedestä. Syönyt kalaa. Vähemmän leipää. Enemmän hedelmiä ja marjoja - säännöllisesti. JA VOINUT HYVIN !
Eihän tässä muuta voi, kuin jatkaa samaan malliin.

 

     
Lunta vähän tuli, mutta se jo meni. Tällä hetkellä ollaan vielä pakkasen puolella ja päivät ovat kuulaita. Loppuviikolle on luvassa "lämpöaalto" joten lunta ja sen mukana tuomaa valoa saadaan vielä odotella.

                                              Ja onkohan se valo sitten lopultakin meissä itsessämme ?

                                                          Iloisin ja valoisin terveisin    TUIRE   

SADONKORJUUN AIKAAN

Vierailin eilen ystävieni luona maalla. Mikäpä olikaan sen mukavampaa, kuin viettää aurinkoista syyspäivää luonnonhelmassa.

Pihamaalla kukat kukkivat kauniisti ja omenapuiden oksat riippuivat raskaina runsaan sadon painosta.


Olimme sopineet tulostani jo edellisellä viikolla, joten aamulla soittelin, että voinko nyt sitten tulla teille tänään niihin "omppuvarkaisiin"...

Minut toivotettiin tervetulleeksi.

Niinpä pakkasin tytöt autoon ja nokka kohti Ruuhimäkeä.


Perillä meitä odotti riehakas vastaanotto, sillä pihamaalla temmelsi neljä neuvokasta sessua.
Kaikki uroksia.


Siinä olikin kaupunkilaistytöt suorastaan helisemässä, kun salskeat urokset piirittivät heitä. Erittäin sinnikkäästi ja vähän joka puolelta...





Lopulta "vanhat" pojat pantiin jäähylle ja vain nuorukaiset jäivät leikkimään Malùn ja Hetan kanssa. Tytöt olivatkin illalla väsyneitä, mutta onnellisia päivän tapahtumista. Olihan se mukavaa heidänkin päästä vaihtamaan kuulumisia lajitovereiden kanssa.




 Kovasti olivat ystäväni maatilallaan uurastaneet sitten viime käynnin. Oli raivattu metsää, valettu lattioita kellarissa ja isännällä oli parhaillaan pihasaunan remontti viittä vailla valmis.

Emäntä oli puolestaan ahkeroinut marjojen kanssa. Hän oli poiminut, perannut ja pakastanut sekä hilloksi keittänyt niin vadelmia, mansikoita kuin mustikoitakin.

Parhaillaan keittiössä kuivatettiin omenoita...hilloa ei oltu vielä tehty, mutta sekin aika koittaa, sillä omenasato on niin runsas.

Sieltä minäkin kaapaasin mukaani kaksi isoa muovikassillista sekä syömäomenoita, että hilloamiseen parhaiten soveltuvaa lajiketta.

En muuten ole aikaisemmin paljon hilloja keitellyt, joten saapa nähdä kuinka onnistun, mutta kertahan tuo on ensimmäinenkin...

Omenapora on nyt hankittu, joten kohta käärin hihat ja ryhdyn hommiin.  




Teimme pienen lenkin metsään ja huomasimme, kuinka sieniä oli alkanut nousta sinne tänne. Pidän itse kovasti sienistä, joten sovimme, että teen uuden reissun lähiaikona ja kerään tätä herkkua talteen. Talonväki itse kun ei sienistä juuri piittaa.

Siinä metsäpolulla astellessamme kysäisin, joko on elo ja olo maalla asumisen suhteen arkipäiväistynyt ?  Onko tunne unelman toteutumisesta haalistunut ?

Vastaus tuli välittömästi. Ei. Ei ole arkipäiväistynyt, eikä haalistunut. Joka aamu mielen valtaa ihana onnen tunne siitä, että saa nousta uuteen päiväänsä siellä ja tehdä niitä asioita, joita on aina halunnutkin tehdä.

On suurta lahjaa saada kokea noin !    




Palasin päivän päätteksi kotiini, kuin joulupukin pajalta. Oli ne kaksi kassillista omenoita, oli ihanan makuisia uusiaperunoita, oli kypsiä, makeita luumuja ja kukkakimppu...

...... Joten tuhannet kiitokset Mäkelän isännälle ja emännälle antoisasta päivästä. Kun talven pimeinä hetkinä lusikoin viilini päälle omenahilloa muistelen tuota päivää ja tiedän varmasti nauttivani lähiruokaa.

P.S.  Nähdään pian uudestaan, kunhan saan vielä hommattua sen sienikirjan.


Omenan tuoksuisin terveisin       -------       TUIRE    ------- 










 

KIELAREITA JA MUUTA HYVÄÄ

Otin varaslähdön laskiaiseen. Keitin hernekeittoa ja leivoin pullaa. Hernekeitto on mielestäni maailman yksinkertaisin ruoka valmistaa. Kun on muistanut laittaa edellisenä iltana herneet likoamaan, tulee keitto seuraavana päivänä melkein kuin itsestään. Ja mikä parasta,  maku vain paranee lämitettäessä. Edellisestä kerrasta, kun pullaa leivoin on vierähtänyt tovi, joten kyllä vain kotitekoiset pikkupullat ja korvapuustit hyvältä maistuu.... Sen verran oli taito ruosteessa, että mitään varsinaisia komistuksia niistä ei tullut,  joten ottamani kuvat päätin sensuroida parempaan talteen.

 

 

Pitäähän sitä keittää jotakin mieleistä, myös näille meidän karvanaamoille. Ostin kauppareissulla sekä
possun sydäntä, että possun kieltä. Huuhtelin lihat ensin kylmässä vedessä ja sen jälkeen kattilaan kiehumaan.

 

 

Heta otti tehtäväkseen toimia apukokkina, eikä poistunut keittiöstä koko aikana. Hänen valvovan katseensa alaisena kypsät lihat jäähdytettiin ja leikattiin sopivan kokoisiksi paloiksi. Malú seurasi toimiamme vähän kauempana, mutta tuli tutkimaan työn edistymistä siinä vaiheessa, kun aloitimme paloittelun.

 

 

 

Kieleen eli "kielareihin" tutustuimme jo viime viikolla, joten tytöt ymmärsivät kattilassa porisevien lihojen huumaavasta tuoksusta päätellä, mitä on tulossa. Vielä kun keittää moniviljariisiä, kuorii pari porkkanaa ja yhdistää kielarit pataan, niin voin kertoa, ettei viiksien lipomisesta ole loppu tulla. 

 

 

Jälkiruoaksi ja välipalaksi tekaisin vielä vispipuuron. Ostin vaihteeksi Myllynparas paperipussissa olevia mannasuurimoita. En tiedä johtuiko juuri niistä, mutta puurosta tuli erittäin kuohkeaa ja hyvää. Tarjosimme "perät" myös tytöille ja eipä se näkynyt olevan tuohesta heidänkään suut, mitä vispipuurosta pitämiseen tulee. 

 

Nyt saan ruoanlaitosta pari päivää vapaata, kun on kerralla kokannut vähän isommat satsit. Jää aikaa kirjoittaa vaikka blogeja, virkata, lukea tai....... niin - kukapa tietä mitä sitä keksii.  

ALKUVUODEN AJATUKSET

Uusi vuosi, uudet mahdollisuudet. Allakka pitää ajassa kiinni. Tämän vuoden allakan tein itse Ifolorohjelmalla. Tammikuun kuva oli helppo valita. Siinä on poikani Tatu, joka lähtee 11. päivä melkein neljäksi kuukaudeksi Espanjaan. Minusta on mukava katsoa noita rakkaita kasvoja tuosta allakan kuvasta ja muistuttaa itseäni siitä, mikä lapseni on vienyt niin kauas... Näin hän on lähelläni. Niin silmissä, kuin sydämessäkin.

 

Olen hyvin innokas lukija. Aina pitää olla joku kirja kädessä. Parasta luku aikaa on ilta ja oma sänky. Harmi vaan, jos kirja on niin hyvä, ettei sitä malttaisi laskea kädestään.... uni kuitenkin aina lopulta voittaa  ja silmät painuvat kiinni. J.K Rowlingin kirja oli Suuren Suomalaisen kirjakerhon kuukauden kirjana joulukuussa. Veitsen terällä oli joululahja Tatulta ja sohvaperunan Leffa-Raamattu tuli mieheni isältä.



Joululahjaksi sain mieheltäni kirkasvalolampun. Olen siihen erittäin tyytyväinen ja suosittelen kaikille, jotka haluaisivat painua talviunille ja herätä samaan aikaan karhujen kanssa. Jo muutaman päivän käytön jälkeen huomaan vireystasoni nousseen. Valon määrä vastaa kesäpäivän kirkkautta.
 

Joulun ajan yltäkylläisten keitosten jälkeen oli mukava siirtyä taas hyvin perinteiseen suomalaiseen kotiruokaan. Tänään tarjosin perheelleni makkarakastiketta, perunamuusia ja keitettyjä porkkanoita. Ruoka syötiin hyvällä ruokahalulla. Karvanaamatkin tyhjensivät kuppinsa alta aikayksikön ja pyyhkivät kuonojaan mattoon.

Karjalanpaistia

Otin sunnuntaina varaslähdön Karjalanpaisti kauteeni. Normaalisti tätä, ainakin omasta mielestäni talviruokaa teen ensimmäisen kerran kesän jälkeen pyhäinmiestenpäivän aikaan.

Karjalanpaisti vaatii seurakseen myös lanttulaatikkoa, joka vielä uunissa muhii. Sen minulle valmisti äidit eli Saarioinen sai luvan osallistua ruoanvalmistus sessiooni tältä osin. Olisin mielelläni tarjonnut myös porkkalaatikkoa, mutta ne olikin yllätten myyty kaupasta loppuun. Koska tiedän poikani pitävän kovasti keitetyistä porkkanoista, joihin ripotellaan yrttimaustetta ja aurajuustomurua päälle oli tämä juures mukava tarjota vaihteeksi näinkin.



Aterian päätteeksi keitin kahvit ja tarjosin jälkiruoaksi leipomaani mansikka-mustaherukkapiirakkaa.
Suut napsoivat ja ja ympärilläni istui tyytyväisen näköista porukkaa. Ruokaa kehuttiin hyväksi ja se jos mikä on kokille mieleen. 

 

Viikonvaihteen ateriolla tulee kiinnitettyä tavallista enemmän huomiota myös kattauspuoleen. On mukavaa asetella serveti, kynttilät ja katelautaset pöytään. Vaikka ruokailisimme mieheni kanssa vain kahdenkin kesken panosta kattaukseen normaaleja arkipäiviä enemmän.   

 

 

- Bon apetit -