VOIMAA LUONNOSTA JA SANOISTA

Kyllä se nyt on jo täällä. Kesä ! Kauan odotettu, kauan kaivattu, lämmin ja lempeä vuodenaika. Joka päivä, kun luonnossa liikkuu huomaa jotakin uutta. Aluskasvillisuus rehevöityy, kukkia putkahtelee sinne ja tänne. On katseltavaa ja kuunneltavaa. Linnut laulavat ja pyrähtelevät oksistoissa. Kaislikoissa suhisee ja Tuomikin jo tuoksuu...

Olen huono tunnistamaan kasveja tai lintuja. En muista, että olisimme kouluaikana niitä tunnistamaan opetelleet, mutta eihän se toki myöhäistä ole vieläkään. Täytyy vain olla erityisen tarkkana. Tuon yllä olevan kuvan Lemmikit "tunnistin" kuvien perusteella Kevätkaihonkukkasiksi. Onneksi sain tietää, että nyt olen ns. väärillä vesillä. Toivottavasti vielä joskus törmään siihen kevätkaihoonkin.

Viime sunnuintaina osallistuin Naisten voimaannuttavan kirjoittamisen sunnuntaihin. En tienny etukäteen yhtään mitä odotettavissa on, joten oli mukava ja jännittäväkin päivä tiedossa. Kirjoittaminen on ollut minulle hyvä tapa purkaa ja selventää omia ajatuksia ja tunteita varsinkin silloin, kun kyseessä on ollut murheet tai ongelmat. Iloisena ja onnellisena on niin hyvää mieltä ja sisäistä rauhaa täynnä, että tuon kaltaiselle kirjoittamiselle ei ole tarvetta eikä aikaakaan.

Meitä siis istui saman pöydän ääressä päivän vetäjä sekä kahdeksan osallistujaa. Saimme mielenkiintoisia tehtäviä, jotka sitten yhdessä purettiin. Tekstejään ei ollut pakko pakko näyttää tai lukea, mutta kaikki me sen kuitenkin teimme. Ja minkälaisia tekstejä ! kuinka kauniisti ja osuvasti aseteltuja sanoja.... Olen joskus kuvitellut, että minäkin osaisin kirjoittaa jonkin verran. Tämä olettamus haalistui melkoisesti, kun kuuntelin mitä toiset saivat kohtalaisen lyhyellä paneutumisella aikaan. Kuinka rohkeaa heittäytymistä sanojen leikkiin ja kaihoon.

Vielä sunnuntai ei ollut  kohdallani voimaannuttava. Olin suorastaan uupunut tuon kaiken jälkeen. Kokemus on ollut mielessäni hyvin vahvasti koko viikon. Monet asiat, jotka nousivat esiin tehtävien sisällöistä ovat mietityttäneet melkoisesti. Voima onkin kasvanut vasta viikon varella. Tätä halajan lisää. Olimme kaikki yhtämieltä siitä, että olisi kiva kokoontua uudelleen samalla porukalla. Muut olivat osallistuneet vastaaviin päiviin aikaisemmin ja olivat sitä mieltä, että olisi joskus hyvä kirjoittaa ennestään tutussa porukassa. Sovimme tapaamisen kesäkuulle. Odotan sitä innokkaana, sillä varmasti lähestymme kirjoittamisen virkistävää voimaa taas jostakin uudesta vinkkelistä.

   

Voimaannuttavia hetkiä itsekullekkin mieluisen tekemisen tai olemisen merkeissä :)

                                   ----  TUIRE ----

LÖYTÖJÄ

Voi olla, että otsikointi johtaa teidät nyt harhaan.... yleensä, kun on tehnyt löydön, niin se on jotain ihanaa. Osa löydöistäni on ihan jees, mutta on tässä mukana muutama inhoittavakin löytö.

Aloitan siitä pahimmasta päästä. Jätetään "sokerit" pohjalle. Yhtä varmasti, kun tulee kesä ja kärpäset, tulevat myös punkit. Arggh !!! Nuo viheliäistäkin viheliäisemmät otukset. Hetan kupeesta on napsaistu eilen ensimmäinen pois. Eli tässä tämä ensimmäinen löytöni. Siispä taistelu on alkanut ja aseet esiin.

Bayvantic on erittäin tehokas suoja niin punkkeja, kuin kaikkia muitakin mahdollisia luonnosta koiran turkkiin mielellään tarrautuvia öttiäisiä vastaan. Joka kerta, kun tätä tytöille laitetaan minusta ei tunnu ollenkaan hyvälle. Eläinlääkärin kanssa keskusteltuani olen kuitenkin tullut vakuuttuneeksi siitä, että tästä on vähemmän haitaa, kuin niistä punkeista. Mutta siltikin....

Toinen löytöni ei ole juuri yhtään sen mukavampi. Kyseessä on Lehtokotilot ! Niitä olen tavannut lähiympäristössä paikkapaikoin. Tänään bongasin neljä meidän pihalaatoitukselta. Yäk !!!

Jos tämä porukka pääsee pesiytymään piha-alueelle, niin voin kertoa, että silloin on suorastaan pirumerrassa. Näitten hävittäminen on todella työlästä. Olen jostain lukenut, että elukat tulisi kerätä purkkiin, keittää ja suurinpiirtein haudata maahan parin metrin syvyyteen. Olen kiertänyt "tilukset" ja muita en löytänyt. Onneksi pihamme antaa etelän puolelle ja on enemminkin kuiva, kuin kostea. Tämä sakki viihtyy parhaiten kosteikossa ja heinikossa. Ruohonleikkuri tulee laulamaan iloisesti ja ahkerasti pihassamme tulevana kesänä. Se on fakta, joka varmasti pitää.

Kolmas löytöni on hyvinkin hyödyllinen löytö. Kuulin, että on olemassa suihke tekstiileille, joka poistaa sähköisyyden. Minulla on muutama pusero, joita käyttäessäni olen tuntenut olevani, kuin käärinliinoissa. Kangas on kiinnittynyt ihon pintaan ja kuuluu valtava rätke päälleen puettaessa. Vielä, kun tähän settiin yhdistää takeissa olevan "silkkivuoren" niin voisin kuvitella pystyväni lataamaan muutaman akun, sillä sähköisyydellä, joka ympärilläni väreilee.

Nyt mennään sitten jo mukavien löytöjen pariin. Tämä löytyi siskoni laukusta eilen, kun tapasimme. Olemme menossa yhdessä Pariisiin parin viikon kuluttua, joten kaupunkiin tutustumisen ja käytävien kohteiden suunnittelun voi aloittaa jo kotisohvalta. Iiik miten mukavaa !!! Matka Pariisiin on ollut tapetilla jo niin monta kertaa, että nyt siitä tehdään vihdoinkin totta. Tämä päätettiin jo viime syksynä.

Eikä ole muuten paha tämäkään löytö. Kultahippukuohuviini ! On tätä yksi pullo jo maisteltu ja varsin hyväksi havaittu. Tässä siis oiva valinta vappun juhlintaan, kuin myös onnittelu maljoiksi siskolleni ( varsinainen kultahippu itsekkin ) joka jättää työelämän kiireet taakseen ja pääsee nauttimaan vapaudesta, kiireettömyydestä ja omasta ajasta. Skål !

 

Viimeisenä löytönäni esittelen tämän kortin, joka osui käteeni korttihyllystä. Tämän ajatuksen siivin voi hyvin lähteä tulevaan kesään. Näennäisen kepeyden sisälle kätkeytyy todella viisas ajatus.


           Hauskaa Vappua ystävät :) Mitähän seuraavaksi löytyy ??

                                          ---  TUIRE ---

ARKIPÄIVÄÄ

Pääsiäisen pyhät ovat tältä vuodelta ohi, joten seuraavaksi odotellaan Vappua. Hyvässä lykyssä silloin on jo kovasti kesäistä. Lapsuudesta muistan, että vappuna sai laittaa ensimmäistä kertaa pikkukengät ja polvisukat jalkaan. Se se vasta jotakin oli ! Niin kuin tätä vuoden aikaa aina kiihkeästi odottaa, on tässä myös omat haittapuolensa. Allergialääkkeet on jo pitänyt ottaa käyttöön. Viime viikolla ihmettelin, kun kurkku tuntui karhealta ja silmissä oli kilo hiekkaa. Sitten tajusin mistä on kyse ja jalkauduin apteekkiin. Hyviä on ropit tänäpäivänä. Oireet ovat kaikonneet.

 

Malùlla sen sijaan epileptiset oireet tuntuvat nyt aktivoituneen. Lauantaina oli pitkästä aikaa pientä vapinaa ja tuijottelua. Tänä aamuna kohtaus oli voimakkaampi. Aikaisemmin  tätä on esiintynyt lähinnä juoksujen alla. Nyt on kuitenkin juoksujen päättymisestä jo useita viikkoja ja ennen niitä ei mitään merkkiä moisesta. Heti kun tuntee kohtauksen tulevan hakeutuu lähelleni. Siinä sitten istutaan lattialla kumpainenkin. Rohkaisevalla äänellä puhuminen sekä rapsuttelu ja silittely saavat tilanteen hyvin pian laukeamaan. Kaikki on ohi muutamassa minuutissa. Sen verran omituinen tilanne kuitenkin aina Malùlle on, että vetäytyy jälkeenpäin miellellään pötköttelemään.

       

Sen verran kaverin omituinen tila vaikuttaa Hetaan, että olisi siinä ympärillä hyvin ahkerasti pyörimässä ja häsläämässä. En ihmettelisi yhtään, vaikka tarjoaisi tassuaan Malún selkään merkiksi siitä, että meitsi on muuten sitten jatkossa pomo ! Minulla on täysi työ pitää tätä neitiä loitolla. Maikku on se meidän alfanaaras, mutta Hetan on kuitenkin aika-ajoin varmistettava onko todellakin niin. Typyn kohdalla on seuraavaksi ohjelmassa turkin trimmaus ja se tapahtuu vielä tämän viikon aikana. Hetalle on niin helppo tehdä kaikkia hoito ja huolto toimenpiteitä. On siinä asennossa, mihin vain laitetaan. Todella kiltti ja kuuliainen.

Monen moisia huolto toimia tuntuu kaipaavaan myös tämä koti. Kukkiin uudet mullat, ikkunat puhtaiksi, sohvan ja ruokailuryhmän päälliset pesuun, kaappien siivous, mattojen pesu.... joka päivä, kun valo puskee sisään ovista ja ikkunoista huomaa mitä kaikkea olisi hyvä freesailla pimeän talven jälkeen. Stragiani on se, että yksi yhtenä, toinen toisena päivänä. Ei mitään stressiä näitten kanssa.

Piha-alueelta ja lähi maastostakin on lumet kaikki sulaneet. Järvi on vielä jäässä, mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät on se kolmen viikon päästä sula. Meillä on puutarhassa kolme Pilvikirsikka puuta, jotka kasvoivat viime kesänä ihan silmissä. Huomasin oksissa paljon silmuja ja sehän tietää upeaa kukintaa heti kesäkuun alussa. Puut ovat täynnä pieniä valkoisia kukkia.

Sillä aikaa, kun odottellaan pihan henkiin heräämistä voi kuitenkin nauttia kukkasita sisällä. Terttuneilikat ovat hyvin kestäviä ja kauniita maljakossa. Hintakaan ei kirpaise, joten usemapi kimppu on tänä keväänä hankittu ja pistetty nököttämään milloin millekkin pöydänkulmalle.

  

Tämä vanha ja arvokas Tammi pihassamme kertoo meille milloin on kesä ja koska tulee talvi. Keväällä aukaisee viimeisenä lehtipuista lehtensä täyteen loistoon ja syksyllä pitää ne viimeisenä oksistoillaan. Nyt vaan arvuutellaan tuleeko terhoja. Ja jos tulee niin kuinka paljon ?


Arvokasta ja auvoisaa arkea :)

    -- Tuire --  

VETTÄ, VETTÄ JA VÄHÄN PAISTETTAKIN

Olimme viime viikolla lomamatkalla Costa Del Solilla ja tällä kertaa mieheni kanssa ihan kahden kesken. Edellisestä kerrasta kahdestaan on vierähtänyt niin pitkä aika, etten edes muista, koska se viimeksi tapahtui.

Matkaan lähdettiin tietenkin siinä toivossa, että aurinko paistaa ja linnut laulaa. Sadaan mukavasti väriä pintaan, ennen kotimaan kesää ja päästään pelaamaan golfia halutessamme joka päivä. Vaan toisin kävi. Kohdallemme sattui varsin sateinen viikko....kuulimme, ettei siellä ollut juuri alkuvuodesta sadellut. Aurinkoa oli piisannut, joskin aika ajoin tuullut navakasti.

 

Uima-allasalueella ei ollut ruuhkaa. Ei näkynyt niitä, jotka panevat kukonlaulun ajalle kellon soimaan jotta voivat kipittää pyyhkeineen ja kasseineen varaamaan alueen parhaan "grillaus mestan"

Säätä uhmaten kuitenkin golfkentälle aamuhämärissä laittauduttiin ja säätiedoitusta silmät killissä vahdattiin. Kahtena päivänä satoi niin rankasti, ettei sinne ollut mitään asiaa ilman sadeasusteita ja nehän nyt luonollisesti jäivät kotiin, kun kelin piti olla loistava.

   

Hotelliltamme vain kivenheiton matkan päässä sijaitsi iso ostoskeskus Myramar. Siellä kävimme parikertaa syömässä ja elintarvikeostoksilla. Koska olin matkalla mieheni kanssa jäi kaikki vaate, sisustus ja hilpetöörikaupat hiplaamatta, sillä tällä "bändillä" se ei vaan  olisi toiminut.

Keskuksen käytäviltä bongasin tämän värikkään ja huokutuksia herättävän herkkujen myynti pisteen.
Tarjolla oli jos jotakin mukavaa suuhunpantavaa.

Kävelymatkan etäisyydessä oli yksi sangen näppärä ruokapaikka, Mr WOK. Siellä ei suu yhdeltä maistunut. Suosittelen kokeilemaan, jos Aurinkorannikolla oleskelee. Vastaavia paikkoja on muuallakin kaupungissa. Ateria kootaan itse tarjolla olevista raaka-aineista, joiden valoikoima on hyvin runsas. Lasti viedään kokille, jota wokkaa annoksen kädenkäänteessä valmiiksi. Alkupalat ovat valmiina kylmäpöydässä, samoin on jälkiruoat. Varsinainen pääruoka valmistuu siinä omien silmien alla. Hinta-laatusuhteeltaan todella mainio valinta.

Pääsiäinen on tärkeä ja odotettu juhla-aika espanjassa. Kauppakeskuksiinkin oli ilmaantunut uskonnollisia kuvia, patsaita ja pääsiäisen sanomaan liittyviä asetelmia.

Paistetta päivään toi, tuosta harmaahkosta näkymästä huolimatta kierros tällä Mirafloresin kentällä. Pelasin pitkästä aikaa melkein omaan tasoitukseeni ja kun niin tapahtuu tuntuu peli nimeltä golf varsin mukavalta. Mukavaa oli myös havaita se, että vaikkei nuo odotukset sään osalta täyttyneet ja sen myötä pelikierroksetkin jäivät vähäisemmiksi kuin alunperin ajatellimme, niin viihdyimme silti kahdestaankin vallan mainiosti.

 

Malulle ja Hetalle meidän lomamatkat ovat täyttä duunia. Vaikka tytöt viettävät "lomaa" tuona aikana maalaismiljöössä, niin ilo on ylimmillään kun pääsee omaan kotiin. Tyttöjä noudettaessa näyttää siltä, kuin kaikkien tassujen alla olisi näkymättömät jouset, joilla pompitaan yläpystyä uskomattomiin korkeuksiin.

Koirahoitolassa olevat muut karvakuonot ja kuitenkin vieraat, joskin aikaisemmilta vierailuilta  tutut ihmiset pistävät väsyttämään. Siellä kun joka narauksen joku sessukoista kuulee ja ilmoittaa haukkumalla, että olkaahan valppaina kamut ! Mikä oli tuo ääni ?  Ja pitäähän sitä olla skarppina, kun ei voi yhtään tietää milloin tuon oven aukeaminen merkitsee sitä, että juuri meitä tullaan hakemaan :)

Pari päivää vierailun jälkeen maataan tassut taivasta kohden ja Heta myös varsin äänekkäästi kuorsaten. Hakeudutaan lähelle rapsutettavaksi ja helliteltäväksi. Tulla tupsahdetaan syliin istumaan tai makoilemaan.

Siinä kohtaa kyllä valpastutaan välittömästi, kun äiti kysyy "ottaiskos ne tytöt yhen herkkiksen" (herkkutikun) ja sännätään salamana sille kaapille, josta tätä mieluisaa pureskeltavaa tarjoillaan.

Ensi viikolla valmistaudutaan pääsiäisen viettoon myös tässä talossa. Ensimmäiset pajunkissat on kuitenkin pistetty jo inspiraation lähteeksi. Kanat, kukot ja munat ovat vielä naftaliinissa.

Mukavaa viikonloppua ja pääsiäisviikon odotusta.

                                                           --  Tuire  --  

TÄNÄÄN ON KARKKIPÄIVÄ

Viikko ruokapäiväkirjan pitoa on nyt takana ja analyysi tilanteesta tehty. Minä. Syön. Liikaa. Voi mikä läpimurto tämän tiedon saralla ! mikä ennalta arvaamattomuus ! ja ennenkaikkea mikä yllätys ! Vakavasti ottaen tämän faktan jokainen tolkku ihminen tietää myös ilman ruokapäiväkirjoja.

Se hyöty siitä kuintekin oli, että nautittu ruoka sinänsä oli ihan terveellisistä ja monipuolisista aineksista valmistettu. Myös ateriarytmi osoittautui kohtuullisen hyväksi, mutta annoskoot olivat liian suuria. Välipaloja on syytä miettiä uusiksi ja imelien osuutta on karsittava huomattavasti.

 
Tänään on kuitenkin karkkipäivä :) Tämä Fazerin uutuus on kummitellut mielessäni jo useita viikkoja. Tuotteen sijoitettulusta myymälälle kaikki pisteet ! On esillä pääkäytävän varrella, joten sitä ei voi olla huomaamatta. Suklaata olen syönyt viimeksi joulun tienoilla, joten muutama pala tätä ei järkytä mielenrauhaani yhtään. Se varsinainen riesa ovat  kaiki leivonnaiset, joten oman titaanien taisteluni joudun käymään niitä vastustaessani. Ja kyllä. Tänään meni päiväkahvilla yksi kermapulla, joten tässä kohtaa Tuiren pisteet meni rankasti lasku suuntaan.

 

Voisikohan kupillisella tai parilla kaakaota päivässä tyydyttää imelän kaipuutaan ja saada jätetyksi ne leivonnaiset pois ? Yrittänyttä ei laiteta, joten katsotaan tämä "kortti".

Painon pudotuksessa pääsee hedelmällisempään lopputulokseen, kun popsii näitä.....

.....ja näitä. Hedelmien ja marjojen osuus ruokavaliossani on ollut ihan liiaan vähäistä. Samoin veden juominen, lukuunottamatta treenipäiviä. Ehkäpä se ilmelän kaipuukin lakkaa, kun saan välipalat paremalle tolalle.

Eikä tietenkään pidä unohtaa yhtä tärkeää juttua ja se on mielestäni "silmänruoka" Kynttilän liekki miellyttää silmää edelleen  näinä pimeinä iltoina...

....sekä viikonloppu siivouksen jäljiltä puhdas koti ! Se todellakin vetää puoleensa. Nyt lähden käyttämään tytöt iltapissillä ja sitten istahdan mukavasti sohvalle katselemaan telkkua.

Oikein mukavaa viikonloppua. Hemmotelkaa itseänne.

                                    Tuire  

KELPO VEKOTTIMET

Eilen oli harmaa, märkä ja kostea keli. Pihalaatoitus oli sulanut suureltaosin näkyviin ja alapihalle oli jo ilmestynyt muutamia pälvipaikkoja, joista nurmikko pilkisteli esiin. Päätin lähteä käyttämään itseäni värikylvyssä ja suuntasin autonnokan kohti Viherlandiaa. Se onkin varsinainen keidas, jossa kukkien ja erilaisten kasvien lisäksi voi hypistellä kauniita sisustustarvikkeita ja piipahtaa samalla Iittalan outlet myymälässä. Tarkoitukseni ei ollut ostaa mitään, mutta tein löydön, jota ei voinut olla hankkimatta.

Eikähän tuo hankinta ollut ainut, jota olisi tehnyt mieli, mutta olin kovana ja tyydyin vain katselemaan ja ihastelemaan.

Ostokseni on todella kätevä ja toimiva. Kesäaikaan suorastaan lyömätön apu ruoanlaitossa.

Tämä härveli kuorii uudetperunat todellakin kädenkäänteessä. Muutama pyöräytys kammesta ja tadaa... potut ovat valmiit pataan.

Olisin takuulla sivuuttanut tämän hymähdellen, ellen olisi nähnyt "livenä" kuinka kähystä pelistä on kyse  (siskollani on samanlainen kesämökillä) . Uudet perunat ovat suurta herkkuani, mutta niiden peseminen on raivostuttavaa. Alkukesästä ne ovat vielä niin pieniä, joten selkä köyryssä niitä usein on joutunut harjaamaan eräänkin kappaleen. Kohta tätä pääsee jo käyttämään ja kokeilemaan näin kotioloissa, kun espanjalaiset uuden sadon perunat tupsahtavat kauppoihin.

Haluan vielä esitellä toisenkin.....monen, monta kertaa hyödyllisemmän ja todella akuuttiin tarpeeseen tulleen hankinnan. Kuonopannana !

En voi kylliksi ylistää tätä keksintöä !!! Tämä ei millään tavoin vahingoita koiraa, vaan mahdollistaa mitä miellyttävimmän ulkoilukokemuksen niin sessulle itselleen, kuin ja ennenkaikkea hihnan toisessa päässä olevalle ihmiselle.

Malún tuntien epäilin aluksi, noinko tyttö suostuu ottamaan askeltakaan, kun tämä härdelli viritellään päälle. Epäilyni oli aiheeton. Yritti toki muutaman kerran tassullaan kapsutelle kuononympäri tulevaa lenkkiä irti ja siinä jopa onnistuikin, mutta vuolaiden kehujen ja namipalojen saattelemana lenkitykset ovat sujuneet niiiiiiin mukavissa merkeissä. Tämän käyttöönotto on rauhoittanut kokonaisuutta muutenkin. Hetallakaan ei ole nyt mitään tarvetta hötkyillä, kun tämä alfanaaras käyttäytyy seesteisesti. Ja mitä minuun tulee, niin olen saanut mielihyvän koirien kanssa ulkoilusta takaisin. Nyt meidän on niin mukavaa ulkoilla yhdessä. Tähän omaan erittäin mieluisaan kokemukseemme viitaten voimme lämpimästi suositella tätä kaikille jotka kärsivät samasta vaivasta. Ja sitten, kun koira on oppinut, ettei vetäminen ole kivaa ja se ei kannata, voi siirtyä takaisin tavalliseen pantaan.

Viherlandiaan tehdystä visiitistä  sen verran, että eihän sieltä pääse ulos ilman, että ostaa kukkia.
Marketista viimeaikoina ostamani tulppaanit ovat lakastuneet todella nopeasti. Saapa nähdä, kuinka näiden kanssa käy... erona on vain se, että nämä kaunokaiset ovat kasvaneet täällä suomessa, Huiskulan lämpöisten lamppujen alla.

Nyt jään odottelemaan niitä uusia perunoita ja sitä, että pääsen veivaamaan :)

ALKUTAIPALEELLA

"Valo löytää tiensä sisään verhojen raoista.

Pölyhiukkaset intoutuvat hurjaan tanssiin"

( Anno Domini 2015 )

Tuo mietelause on juuri nyt hyvinkin ajankohtainen. Tämä ihana kevät on toisaalta myös armotonta aikaa... pimeyden jäljiltä paljastuu paitsi tuo pölyhiukkasten hurja tanssi, niin myös kodin jotenkin yleinen nukkavieruisuus. Perustellinen siivous ja muutamien tekstiilien, kuten verhojen ja tyynynpäällysten vaihto saisi varmaan jo ihmeitä aikaan. Hihat siis heilumaan ja kasvojen kohotus omalle kodille.

The Maanatai koitti ! (viittaan edelliseen postaukseeni ) 16.2.2015 aukaisin oven ihan apposenauki muutoksille ja uusille tuulille jotka täällä nyt puhaltelee. Halusin tästä kaikesta ihan mustaa valkoselle, joten siksi tämä vihkonen. Siihen kirjoitan ruokapäiväkirjani, tsemppilauseita sekä tavoitteet. Saavutetuista tavoitteista seuraavat palkkiot on vielä työnalla, mutta kirjaan nekin tänne ylös ikäänkuin "porkkanaksi". Ymmärrän hyvin, että paistattelen tässä nyt alkuhuuman loisteessa, joten nuo "porkkanat"  ovat vielä paikallaan, kun tulee se hetki että tekisi mieli antaa periksi. Tämähän  on siis vähän kuin personal treiner, eikä edes maksanut kuin yhden euron.

Ensimmäisen kerran elämässäni olen todella tutkinut kaloritaulukoita. Koen, että ainakin tässä alkuvaiheessa se on suorastaan välttämätöntä. Olen näet todella hyvä huijaamaan itseäni. Muistin, että kaappien kätköissä pitäisi olla elintarvikevaaka. Kaivelin se esille ja otin käyttöön. Silmämääräinen painojen arviointi johtaa harhaan ja olen sitä mieltä, että on viisasta tulla tietoiseksi siitä mikälaisia määriä päivän kuluessa tulee hotkaisseeksi. Liikunta, nykyinen painoni sekä ikäni huomioon ottaen päivittäin tarvitsemani kalorimäärä on 2118 kcl. Tässä on nyt faktat tiedossa, joten sen perusteella suunnistetaan.

Kaikessa syömisessäni voin tehdä hyviä valintoja tai huonoja valintoja. Oma on päätös ! Järkevästi ajatellen, kuka haluaa tehdä huonon valinnan ? Teen siis jatkossa ainoastaan hyviä valintoja. Omalla kohdallani hyvä valinta ei olisi se, että kieltäisin itseltäni kaiken imelän. Onneksi myös tällä saralla voi tehdä sen paremman valinnan. Tuossa yllä yksi parempi valinta.

Tukena, turvana ja hengen nostattajana tällä matkallani on liikunta. Koirien kanssa tekemieni lenkkien lisäksi on loka-marraskuun vaihteessa aloittamani kuntosalitreenit. Olen nyt iloinen siitä, että tuo kuntosalilla käynti on aloitettu jo aikaisemmin. Olen jo tukevasti sillä puolella, että se on älyttömän mukavaa ja sinne on ihan pakko päästä. Kuvassa on tämänpäiväinen "työasuni", sillä kohta taas mennään.

Yksi mielihyvää tuottavista lähteistäni on lukeminen. Tuossa on pokkaristoni viimeisimmät hankinnat ja ikävä kyllä jo luettu kaikki. Jokainen tarina tempaisi mukaansa heti ensi lehdiltään. Delhin kauneimmat kädet sai minut haluamaan matkalle Intiaan. Onnen koukkuja muistutti siitä, mistä onnellisessa elämässä on lopultakin kyse ja Kukkien kieli sen, mitä mikäkin kukka symboloi.

Mutta nyt kamat kassiin ja salille. Mukavaa päivää myös Sinulle :)       

MY FITNESSPAL

Minulla on kestävyysvaje! Kyse ei nyt ole valtiontaloudesta tai edes omasta taloudestani. Tätä sanaa voidaan kyllä käyttää kuvaamaan muitakin asioita.  Meillä jokaiselle on varmasti toteuttamatta joitakin asioita, mitkä omassa mielessämme ehdottomasti pitäisi tai täytyisi tehdä. Nämä pitäisi ja täytyisi teemat voivat pyöriä ajatuksissamme jopa vuosikausia, mutta niille ei tunnu koskaan tapahtuvan mitään. Saattaa käydä niin, että projekti päätetään jossain vaiheessa aloittaa, mutta hyvin pian tullaan pisteeseen, jossa ote kirpoaa. Ei vaan enää jaksa. Asia ei tunnukkaan enää tärkeältä. Lyödään hanskat naulaan. Tarmo asian tai toiminnan loppuun saattamiseen hiipuu ja kestävyys pettää... Vai oliko sitä lopulta alunalkaenkaan ?

Omalla kohdallani kaikista selkein esimerkki on tyytymättömyys omaan elopainooni. Voin vilpittomästi tunnustaa, että tämä teema on kukkunut ajatusteni taustalla vuosia kausia !!!  Ajatelkaa,
vuosi kausia. Kuinka paljon energiaa ( ei tosin eteenpäin vievää ) on kulunut tämän asian parissa taikinoidessa. "Taikinanassani" on, (riipuen valmistusajankohdasta) ollut selkeästi kaksi hyvin merkittävää ainesosaa. Pääraaka-aineena on joko opettelen hyväksymään itseni sellaisena, kuin olen,
tai nyt on kyllä ihan pakko saada tätä painoa pois ! Ja mitä on tapahtunut ? kumpi taikinoista on noussut paremmin ? kumpi on tuottanut kauniimmat pullat ? kumpaa tehdessä on kokenut sekä tekemisen, että onnistumisen riemun ? Valitettavasti ei kummassakaan. Tulos on ollut pannukakku.

Miksi tämä kestävyysvaje aina vain tuntuu syntyvän ? Tajusin, että minulla on ollut kumpaakin taikinaa valmistaessani todella huonot ja epämääräiset reseptit. Ensin mainittu taikina jää hyvin helpposti vaiheeseen, jossa pääraaka-aineen kaveriksi pitäisi lisätä ne tärkeät mausteet ja sidosaineet.
Jos ne jäävät pois, on aivan turhaa kuvittelua, että lopputulos olisi sitä, mitä sen toivoisi olevan. Taikinan rakenne jää vaillinaiseksi. Siitä ei saa otetta. Sen sitko ei taivu leivontaan. Voiko siis näin valmistettuu taikinaan vain opetella olemaan tyytyväinen. Pelkäänpä että ei voi.  

Toisessa tapauksessa taikinan valmistusta ei oikeastaan koskaa edes aloita. Se pyörii kyllä mielessä, mutta on niiiin paljon asioita miksi JUURI NYT ei voi alkaa leipomaan. Sen siirtää tyypillisesti ensi maanantaihin, ensi kuun alkuun, vuoden alkuun, loman jälkeen, sitten kun..... ja niin tämä taikinakone jatkaa pyörittäen vispilöitään lähes tulkoon tyhjässä kulhossa. Lopulta kone hyytyy ja kulho on niin pahasti naarmiutunut, ettei sitä voi enää käytää. Vuodet vaihtuu, lomia tulee ja menee, maanantait seuraavat toisiaan.

Jos voisi laihtua pelkällä ajatuksen voimalla, niin minulla ei todellakaan olisi tätä paino-ongelmaa. Se ei nyt selvätikään näytä olevan mahdollista, joten on kaiveltava jostakin se kuuluisa plan B. Ajattelen tässä, että ensi maanantai voisi olla se THE MAANANTAI. Tosiasia kuitenkin on, että ajatustyötäkin tarvitaan. Otan käyttöön vanhoja hyväksi havaittuja työkaluja ja jokusen uudenkin.
Ruokapäiväkirja. Kirjaan siis kaiken suuhun panemani kiltisti ylös. Tästä sitten näen, missä mättää. Teen ruokakaupassa tietoisia valintoja. Asetan itselleni kokonais- ja väli tavoitteita. Mielessäni on myös yksi muheva "porkkana", jonka itselleni voisin suoda, kun tavoite on saavutettu. Etenen hiljaa kiiruhtaen. Kiloni eivät ole tulleet parissa viikossa, joten en voi odottaa niiden siinä ajassa PYSYVÄSTI lähtevän. Kaalisoppa-, lentoemäntä-, tai atkinson/wotkinson dieetit eivät ole minua varten. Ja olen ymmärtänyt, ettei dieetit ylipäätään voi johtaa pysyviin painon pudotuksiin. Luin tässä hiljattain jostakin,, että yli  90% laihduttajista "saa" menetetyt kilonsa korkojen kanssa takaisin. Tämä on hirvittävän masentava tieto. Mistä tämä johtuu ? onko vauhti ollut liian luja ? onko syöty pelkkää pussikeittoa ? Kaikkiin muutoksiin pitää totutella. Ruokavalion / liikunta tottumusten muuttaminen on hyvin, hyvin suuri muutos. Tästä kakusta pitää haukata vain sen kokoisia paloja joita voi kakistelematta niellä.

Tänä päivänä on myös tarjolla kaikenlaista mittaria ja seurantalaitetta, joiden avulla voi tarkkailla
tekemisiään ja seurata edistymistään. Latasin itselleni App Storesta ilmaisen version ohjelmasta nimeltään My fitnesspal. Ohjelmaan kirjataan päivittäin syömiset ja liikkumiset. Alussa myös painonpudotus tavoitte  kg / viikko jne. Mieleni tekisi hankkia myös aktiivisuusranneke, joka "keskustelee" tämän ohjelman kanssa tuoden automaattisesti mukaan liikunnan osuuden. Aktiivisuus ranneke jääköön nyt kuitenkin vielä sinne kaupanhyllylle odottamaan. Lisätään leluja rattaisiin sitä mukaan, kun ensimmäiset tulokset ovat selkeästi nähtävissä.  Sehän voisi olla palkintona välitavoitteen saavuttamisesta. Jään siis kiihkeästi odottamaan sitä iloista hetkeä, kun voin hakea oman aktiivisuusrannekkeeni kaupasta. Olisiko se pinkki ? vai kesää vasten valkoinen ?... mustakin toimii aina... hu, huu Tuire !! työ on tehtävä ensin. Sinulla on aikaa miettiä tuota rannekkeen väriä n. 3 kuukautta.

    

 Hei mutta minullahan JO ON aktiivisuusranneke, kun otan tämän tytön ( Heta ) hihnaan sekä "siskonsa " Malùn ja lähden yhteiselle lenkille :)


Hyvää ystävänpäivää teille kaikille...... ja olkaahan aktiivisia.

                                 Tuire
       

UUSI TULEMINEN

Onnistuin pääsemään eroon blogiani riivanneesta, aika ajoin näyttäytyneestä ei toivotusta materiaalista ( toivottavasti lopullisesti ) Koska bloggaaminen ON sangen mukavaa puuhaa, päätin palata taas pitkän tauon jälkeen tänne tarinoineni ja ajatuksineni.

Sisältö ei varmasti entisestä juurikaan muutu. Mukana menossa on edelleen nuo kaksi minulle rakasta koirulaista Malù ja Heta sekä tietenkin ihmiset, niin läheiset, kuin vieraat. Tapahtumat ja sattumukset. Harrastukset ja kotoiset askareet. Arki ja juhla.

  

Malú täytti kaksi viikkoa sitten 4-vuotta. Hän on edelleen oma persoonallinen itsensä. Rakastaa palloleikkejä yli kaiken, mutta on juuri nyt hyvin ihastunut tuohon kuvassa olevaan kumiluuhun. Ihastus johtunee siitä, että sen sisään voi piilottaa makupaloja, joita on mahdottoman mukava sen uumenista kuonolla ja tassuilla tonkia. Muutamassa päivässä neiti on kehittynyt hyvin taitavaksi. Siinä ei kauan kuono tuhise, kun herkut on onkaloista pistetty parempiin suihin.

Toinen "hupakko" Heta, tuli joulukuussa 3-vuotiaaksi, mutta koska neidillä alkoi muutama päivä sitten juoksut  ei suostunut millään naamakuvattavakseni. Aina kun kamera räpsähti näkyi tytöstä vain pelkka takapää housuineen päivineen :) Kuvataan Heta sitten, kun on suostuvainen poseeraamaan. Heta on edelleen hyvin, hyvin ujo kaikkia vieraita kohtaan. Meidän omien kesken kuitenkin hyvin vilkas ja erittäin kova puhumaan...

Kun ympäröivä luonto on pääasiassa mustavalkoinen on kotiin tullut kannettua leikkokukkia melkein jokaisella kauppareissulla. Sitä niin jo kaipaa vihreyttä ja vehreyttä. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet suomen helmikuuksi todella poikkeuksellisiä. Aurinko on paistanut ja lämpöasteitakin ollut. Tänään täällä Jyväskylässä jopa +6 astetta !  No. Viikonloppua kohti alkaa taas pakastaa ja sehän tietää jäisiä teitä ja taipaleita. Onneksi on Ice Buc- nastakengät. Muuten jäisi tyttöjen kanssa lenkit heittämättä.

Vielä pitää kuitenkin maltaa ennenkuin pääsee näitä kesäkukkia istuttamaan. Valon määrä on selvästi lisääntynyt.  Siltä osin kevään edistyminen antaa kummasti mieli hyvää ja vireyttä. Kun kaikki se mukava, kesä ja kärpäse on vielä edessä päin. Olen niiiiin "kesäihminen".

Täytyykin tässä poltella ennen kesän tuloa kaikki kynttilät pois. Sitä kun ei tule juurikaan suven aikaan harrastettua.

Auringon nousu tänäaamuna oli mahdottoman kaunis. Tilanne "eli" sitä mukaan, kun valon määrä kasvoi. Taivaan ranta oli uskomattoman värinen. Tämä kuva ei anna oikeutta niille hetkille, mutta kertonee kuitenkin jotaina siitä värien leikistä ja loistosta joka taivalla esittäytyi.


Mutta tässä kaikki nyt tällä erää... hämmästyin vähän, kun sain tämän blogini uudelleen "tulille" Laskin vain sormeni näppäimistölle aikalailla tohkeissani sen enempiä aihetta pohtimatta.

                                      Toivottavasti saan huomionne edelleen - ainakin silloin tällöin :)