MITÄ KUKAT KERTOVAT

Nämä kukat olivat äitini siunaustilaisuudessa laskettavissa kukkalaitteissa. Kävimme tänään sikoni kanssa haudalla ja keräsimme niihin kiinnitetyt muistosanat talteen. Samalla otimme kuvia. Kotiin palattuani latasin kuvatiedostot koneelleni ja sain ajatuksen tehdä rajauksia. Kuulostella, mitä mieleeni tulee, jos erotan ne siitä yhteydestä, jossa ne ovat olleet. Mitä ne voisivat kertoa nyt, kun niitä katsoo toiselta kantilta. Ja aloin kuulla musiikkia. Mitä ? Siitäpä teille tässä kerron.   

 

Tätä katsellessani kuulen selvästi Tuure Kilpeläisen. Eloon, eloon, eloon, eloon. Eloon, iloon elämään...

 Onko se tuo keltainen väri ? Napakasti kohollaan olevat terälehdet ja kaste niiden pinnassa ? Enpä osaa sanoa, mutta tämä auringonkukka on sanansa sanonut. Siis vaihdetaanpa biisiä.

 

 

 

 

Tämä on ehdottomasti tango ! Tiedän kyllä mikä tango, mutta en valitettavasti sen nimeä. Jos olette katsoneet elokuvan Naisen tuoksu, tiedätte mistä on kyse. Siinä Al Pacino taluttaa parketille naisen, joka on aina halunnut tanssia tangoa, mutta ei ole sitä aikaisemmin tehnyt, koska ei osaa. Tämän kavaljeerin käsivarsilla se kuitenkin sujui erittäin kauniisti ja intiimisti. Ruusu on puhunut. Entäs sitten...

 

 

 

Nyt lähdetiin ikuisen rakkauden poluille. "Sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä taivaani päällä maan..." Varmasti on tuo vaaleanpunainen-, hento- ja herkkä väri, joka nuo ajatukset synnyttää. Itse kukkakin on niin tuoreen ja uuden ja viattoman näköinen.  Jatketaanpa matkaa...

 

 

 

 

Ilmi selvästi Yö-yhtyeen "Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen..."  Siitä ei ole epäilystäkään. Tämän kohdalla yritin miettiä mitä muuta voisin kuulla, mutta kun tuo biisi nyt kerran itsepintaisesti päässäni soi, niin miksipä yrittää väkisin muuttaa. Eikö sitä monessa tapauksessa kehoiteta luottamaan intuitioon ?  

 

Mieleeni muistui slogan "kerro se kukkasin" ja niin tein työtä käskettyä. Näistäkin kukista oli niin moneksi. Mukana niin ilossa, kuin surussa.

 

Ja muistakaahan ystävät.   Take to time to smell roses  :)   

RUMAA JA KAUNISTA

Otetaan ensin ne rumat. Piharemontti on lähtenyt räväkästi käyntiin. Vanhat maat on kuorittu pois ja kyörätty huitsin nevadaan. Salaojaputket on kaivettu, asennettu ja sähkökaapelit vedetty. Sorapatjoja on levitetty ja Finnfoamia on eristeiksi aseteltu. Piha on tässä vaiheessa vielä, kuin pommin jäljiltä. Siis ei kaunis. Itseasiassa ruma. Katsokaapa itse.

Ja vähän kuin vahvistukseksi, toiseltakin kantilta...

....Mutta tiedän, että tämä vielä tästä iloksi muuttuu. Ja puhkeaa kukkaan, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun kaikki on tehty ns. pohjamutia myöten ei voi syyttää, kuin itseään, ellei puutarha jatkossa kukoista. Siis "heiveröisille" hartioilleni olaan asettelemassa melkoisen paineiden täyteistä viittaa. Olen vähän niitä ihmisiä, jotka keväällä hullaantuvat taimimyymälöissä ja innostuvat istuttamaan yhtä, jos toista. Kesän edetessä innostus hiipuu ja sen myötä myös ne istutukset. Nyt lupaan skarpata tässä asiassa.

Ja sitten ne kauniit. Ensimmäinen täsmäisku taimitarhalle on tehty. Koska äitienpäivä on tulossa oli Ruusuja sula mahdottomuus ohittaa. Istutin niitä terasille.

Siskoltani saadut Orvokit löysivät paikkansa ruukusta terassin pöydällä.

Plantagenissa oli myös todella upeita Hortensioita, joita voi kasvattaa ruukuissa. Siispä niitäkin kaksin kappalein kainaloon. Ensimmäistä kertaa käytän nyt ruukujen pohjalla lekasoraa. Saapa nähdä minkä efektin antaa, vai antaako mitään.

 

 

Kynttilöiden aika on nyt vähäksi aikaa ohitse, mutta voihan lyhtyä käyttää myös näin.

 

 

 

Pakko pistää kuva myös näistä kauniistä puutarhurin apulaisista ja kaikista kauneimista kukkasista. Pihasta kuuluu omituisia äänia ja välillä ikkunasta vilahtaa kaivinkoneen kauha. Olenkin sulkenut sälekaihtimia niiden ikkunoiden osalta, jonka lähettyvillä kone pyörii. Pelkkä kuulohavainto ei kiihdytä haukkumaan (ainakaan niin tiukkaan sävyyn ja hanakasti ) kuin sekä kuulo-, että näköhavainto.  Niin on ollut tytöillä rankat kaksi päivää, kun on pitänyt taloa ja tiluksia vahtia, että unta ei tarvitse herutella, jos vain itse asetumme aloillemme.

Jokos itse olet kaivanut ruukut esiin ? Mitkä kukkaset tulevat koristamaan sinun pihapiiriäsi tai parvekettasi tulevana suvena?  Niin ja pidetään Leijonille peukkuja. Siihen malliin Mertaranta kuuluu tuolla huutavan, että ilmeisesti Suomi on johdossa.