KOTI OVELTA



Luonto on jo koristautunut talven juhliin,  jouluun ja uuteen vuoteen  puhtaan valkoisella lumipeitteillään.  Vasemmalla oleva tuija saa vielä valosarjan oksillee ja oven pielessä nököttävä patsas, John nimeltään, tonttulakin päähänsä. John on ystäviemme miehelleni lahjaksi ostama pronssipatsas, joka on seuraillut menemisiämme ja tulemisiamme tyyni ilme kasvoillaan. Siinä se seisoo vakaana omalla paikallaan vahtia pitäen.



Sisärinkiä varmistaa Heta, joka hyvin mielellään keikkuu portaissa ja katselee sieltä, kuin kuningatar mitä talossa tapahtuu. Portaat onkin hyvä päivystyspaikka, sillä keskitasanteelta, näkee sekä ruokailutilan, että olohuoneen ikkunoista ulos. Tämä avaa mahdollisuuden myös uhota, jos siltä tuntuu.

    
Hetaa pomottaa Malu, joka valvoo että vahti hommat tulee hoidettua niin kuin pitää. Ja Mami vastaanotettua asianmukaisin rituaalein. Kauppareissun jälkeen kotiin palatessani vastaanotto on yhtä ratkiriemukas, kuin olisin viettänyt viimeiset kaksi kuukautta Kanadassa.

"Omahuone"-projekti tökkii sen verran, että tuo senkki on edelleen maalamatta ja vanha television rohjake lojuu nurkassa. Tv lähtee ennen joulua kierrätyspisteeseen, mutta senkki saa uutta väria vasta ensivuoden puolella. Huomenna saan uudet verhot ikkunoihin joten se, jos mikä  inspiroi koristelemaan kotia muutenkin jouluiseen tunnelmaan

Tänä iltana lähdemme mieheni kanssa pitämään hauskaa. Jukka Puotilan 35-vuotisjuhlakiertue Varastetu äänet saapuu paviljonkiin ja siitä menemme nauttimaan. Ketä mahdammekaan "tavata" ? Marja-Liisan, Uffen, Virolaisen ja Airan.... niin ainakin luulen. Mukavaa iltaa kaikille.