MATKAMUISTOJA



Lämpimiä terveisiä Mauritiukselta. Kahden viikon loma on nyt ohi ja paluu arkeen tuntuu ihan mukavalta. Se on mielestäni varma merkki siitä, että loma on tehnyt tehtävänsä ja on ollut onnistunut. Tässä tapauksessa jopa yli odotusten. Onnistuneen lomamatkan avaimet ovat, huolella valittu lomakohde, mainiot matkakumppanit sekä asiantunteva matkanjärjestäjä. Kaikki nuo kriteerit täyttyivät ja siksi nyt tuntuukin niin hyvältä.



Ile aux Cerfs
 

Kaukokohteisiin matkustamista suunnitteleville, voin vilpittömästi ja lämpimästi suositella Helin matkatoimiston puoleen kääntymistä. ( www.helinmatkat.fi) Kaikki matkaan liittyvät asiat hoidettiin erittäin ammattimaisesti. Henkilöstön omiin kokemuksiin pohjautuva tieto kohteesta ja sen hotelleista sekä palveluista on suuri plussa. Kotiin toimitettujen matkalippujen ohessa tulleet tiedot kohteesta, sekä muu ohjeistus olivat vertaansa vailla. Kuljetukset kentältä hotelliin ja takaisin toimivat sujuvasti, matkatoimiston luotettavan paikallisen yhteistyökumppanin toimesta. Helin oma tervehdys odotti perillä. Kuohuviinipullot jäissä sekä hyvän loman toivotus ilahduttivat mieltä ja viimeistelivät hyvän palvelukokonaisuuden. Tulemme myös jatkossa käyttämään Helin matkoja aina, kun suunnittelemme kaukokohteisiin menoa, sillä matkatoimisto on erikoistunut juuri niihin.



 

Mauritius on todella kaunis saari ja itsenäinen valtio Intian Valtameren sylissä. Se on 40 km leveä ja 60 km pitkä. Saaren pääkaupunki on Port Louis. Rantaviivaa saarella on 177 km ja sitä ympäröi lähes kauttaaltaan koralliriutta. Asukkaita on noin 1,2 miljoonaa, joista intialaisia 68 % kreoleja 27 % kiinalaisia 3 % ja eurooppalaisia 2 %. Virallinen kieli on englanti, mutta siellä puhutaan myös ranskaa, hindiä ja kreolia.



Yksi monista uima-allasalueista
 

Mauritiuksella on yli 900 erilaista kasvilajia, joista kolmasosa esiintyy vain tällä saarella. Silmiinpistävää oli teiden varsilla kasvavat laajat sokeriruokopellot, joka lienee merkittävä elinkeinonlähde ja vientituote. Maistelimme myös mauritiuslaista rommia, jota sai monin eri makuvivahtein. Ja mikä parasta, trooppisesta ilmastosta huolimatta siellä ei ollut ihmisille vaarallisia eläimiä lainkaan.




Sokeriruokopelto
 

Mauritius on ympärivuotinen lomakohde, sillä kahden ilmastollisen kauden väliset erot ovat pienet. Itse olimme kesäajan vierailijoita, sillä kesäaika Mauritiuksella alkaa lokakuussa ja loppuu toukokuussa. Korkeimmillaan lämpötilat ovat joulu-maaliskuussa ja tämä tuli kyllä ihan omakohtaisesti todettua. Lämmintä oli 30-34 astetta, merivesi 27 astetta ja ilmankosteus huiteli lähes 90 %:ssa !


Sade kuuroja saimme niskaamme päivittäin, mutta niistä ei varsinaista haittaa ollut muutoin kuin golffatessa. Rankkojen kuurojen tai yösateiden jälkeen kentät olivat ajoittain niin märkiä, että peli jouduttiin keskeyttämään tai lähtöaikaa lykkäämään iltapäiville.

Smaragdin värinen meri, valkoinen hiekka ja rantoja reunustavat Casuariinat, jotka näyttävät palmupuilta piirsivät esiin maiseman, joka nosti väkisinkin hymyn huulille. Pohjoisen asukkaasta tuntui aika eksoottiselta nähdä ananspelto, mangojen ja papajoiden sekä avokadojen kasvavan paikallisten asukkaiden pihamailla.

Lähellä sijaitsevan kylän, Belle Maren sekä vähän kauenpana olevan kaupungin Flack´n asukkaiden talot näyttivät pääsääntöisesti pieniltä ja vaatimattomilta. Liikenne saarella soljui rauhallisesti, ilmeisesti huonohkon teiden kunnon sekä kapeuden vuoksi. Pariinkin otteeseen yritimme päästä saaren pääkaupunkiin, mutta matkat tyssäsivät teille nousseen tulvaveden vuoksi. Seuraavalla kerralla sitten....

Palvelu hotellissa oli huippu luokkaa. Henkilökunta ystävällistä, avuliasta ja palvelualtista. Tämä kaikki tapahtui leveän hymyn kera. Hotelli vieraita tervehdittiin kaikkialla. Aamulla alueelta yönjäljiltä maahanpudoinneita lehtiä keräävistä puutarhureista aina portinvartioita-, respan henkilökuntaa- ja kuljetuspalveluja hoitavaa henkilöstöä myöten.

Hotellin keittiö pani joka päivä parastaan. Olimme varanneet puolihoidon ja usein kahdenviikon lomalla alkaa kaikki näissä bufeepöydissä maistumaan samalta. Näin ei tässä kohteessa käynyt. Joka ikinen päivä mukaan tuli jotain uutta ja tarjonnan kirjo oli kaikkiaan niin laaja, että valinnan varaa riitti jokaiseen makuun. Ruoka oli todella hyvää. Alkupalat ja varsinkin jälkiruokapöytä olivat varsinainen taidonnäyte ja silmänilo. Aamiaspöydän antimet niin runsaat ja monipuoliset, että niillä mentiin pitkälle iltapäivään.

Tuon ylläolevan pöydän ympärillä tuli monta hulvattoman hauskaa hetkeä vietetty. Katokseen oli hyvä vetäytyä myös silloin, kun olo alkoi käydä kuumuden vuoksi tukalaksi, sillä katossa oli mukavasti vilvoittava tuuletin. Uima-allas oli ahkerassa käytössä, vaikka mereenkin oli vain noin 50 metriä matkaa ja Valtameren alloilla kelluminen oikein mieluisaa.


Yllätykseksemme meidät majoitettiin Villaan joka oli kooltaan n.150 neliötä käsittäen kaksi makuuhuonetta, olohuoneen, kylpyhuoneet sekä keittiön. Pihaa koristivat vesikasvi-istutukset sekä oma uima-allas ja ylläoleva oleskelutila. Villassamme työskenteli Villa Master Ashmed, joka huolehti paitsi taloudenhoidosta, myös asukkaiden viihtyvyydestä. Hänen kauttaa hoituivat varaukset golfkentille, taksit pihaan, pöytävaraukset ravintolaan sekä lounaat pöytään. 20-vuotinen työura tässä toimessa näkyi hänen työotteessaan ystävällisyytenä, tahdikkuutena ja haluna palvella ja auttaa Villan asukkaita.

Eihän tämän tasoisessa majoituksessa ole koskaan aikaisemmin tullut oltua, joten aluksi se, että joku teki asioita puolestamme, tuntui suorastaan nololta. Pian kuitenkin ymmärsimme, että hän nautti tehtävästään ja olisi tuntenut työnsä turhaksi, jos olisimme alkaneet itse tiettyjä askareita suorittamaan. Monta kertaa hän korosti, että hän on siellä meitä varten. Uskon, ettemme olleet asiakkaana siitä hankalimmasta päästä. Hyvin paljon ja mielellään hän kyseli asioita Suomesta sekä vastasi kysymyksiimme oman maansa asioista. Lähtöpäivänämme hän oli postumiseemme asti varmistamassa, että kaikki sujui mutkattomasti loppuun saakka. Halasimme ja hän jäi vielä huiskuttamaan jälkeemme, kun taksimme kaartoi hotelli alueelta ulos.





Tämän vanhan, nyt jo käytöstä poistetun majakan seinään oli joku kirjoittanut " I LOVE MY LIFE " Sain hyvin kiinni tuon tuntemattoman kirjoittajan ajatuksesta ja yhdyin  sanojen sisältöön  täysin seistessäni tuolla kauniilla majakkasaarella, kuohuava Intian Valtameri ympärilläni. Mieheni sanoi jossain vaiheessa lomaa, kun istuimme iltaa, että Tuirelle on kyllä tämä loma tehnyt todella hyvää... Taisinkin nauraa, tai ainakin hymyilin koko kaksi viikkoa. Joten kuinka oikeassa hän olikaan.

Kiitos Juha, Anne ja Jari tästä ihanasta lomasta, jonka voin helmenä kätkeä muistojeni sopukoihin.











LANKAKORISTA....

Näin sydäntalvella tulee aina kaiveltua lankakori naftaliinistä. Sitkeästi opettelen virkkaamaan, sillä se on mielestäni niin rentouttavaa ajanvietettä. Varsinkin nyt, kun olen oppinut tekemään työtä kädet sylissä. Aina siis oppii jotakin uutta.

Haaveilen, että teen vielä jonain päivänä muutakin kuin vanukkeisia pipoja. Ja tiedättekö mitä ? Uskon, että niin tulee myös tapahtumaan. Harjoitustahan se vain vaatii. Ja malttia. Käsiala ei parane muuta kuin toistojen kautta. Mitäpä sitä muutakaan tekisin näin talvi-iltoina tv:tä katsellessa, kuin  näitä toistoharjoituksia.

Mieleeni muistuu hämärästi jokin vanha lasten satu, jossa (olikohan hiiri) yritti tehdä takin, mutta ei siitä takkia tullut. Seuraava yritys oli taas ihan jotain muuta, mutta ei siitä tullut sitäkään ja näin edeten mentiin. En saa mieleeni mikä sieltä lopulta valmistui, mutta olikohan sadun varsinainen opetus kuitenkin se, että aina kannattaa yrittää.

Minäkin lähdin tekemään patalappua. Mutta ei siitä patalappua tullut. Tuli - yllätys -yllätys, pipo ! Työni vain ei yksinkertaisesti pysynyt litteänä vaan alkoi väkisin "pipoontua".  Olen sitä jopa käyttänytkin. Tyttöjen kanssa lenkillä. Mutta hehän eivät välitä siitä mitä päälläni on, kun lenkille mennään. Yhtä rakastuneesti ja ihailevasti he minuun katsovat istua napottaessaa eteisessä ja odotaessaan taluttimien laittoa.

 

 

Päätin kuitenkin poiketa mukavuusalueelta ja sain insipiraation tehdä tyynynpäällisen. Ei kai se nyt  voi  olla niiiiin vaikeaa. Sanoisin näin jälkeenpäin, että oli ja ei ollut. Tyynynpäällisestä tuli vahingossa se mikä tuli. Oikeat käsityöihmiset olisivat osanneet ratkaista eteen tulleet pulmat viisaammin ja näppärämmin, mutta olen kyllä aikaansaannokseeni suhteellisen tyytyväinen. Petrataan sitten seuraavassa setissä.   

 

 

Päällinen puolelta.....

 

 

 

...Ja toiselta.

 

Onkohan jostain saatavana sellaista helppotajuista "AloittelijanVirkkausopasta" siitä tekisin mielelläni kaupat. Jos tiedätte jonkin hyvän kirjan - antakaahan kuulua.

 

Joten puikkojen kilinään ja koukkujen kohinaan - ystäväiseni ! 

KIELAREITA JA MUUTA HYVÄÄ

Otin varaslähdön laskiaiseen. Keitin hernekeittoa ja leivoin pullaa. Hernekeitto on mielestäni maailman yksinkertaisin ruoka valmistaa. Kun on muistanut laittaa edellisenä iltana herneet likoamaan, tulee keitto seuraavana päivänä melkein kuin itsestään. Ja mikä parasta,  maku vain paranee lämitettäessä. Edellisestä kerrasta, kun pullaa leivoin on vierähtänyt tovi, joten kyllä vain kotitekoiset pikkupullat ja korvapuustit hyvältä maistuu.... Sen verran oli taito ruosteessa, että mitään varsinaisia komistuksia niistä ei tullut,  joten ottamani kuvat päätin sensuroida parempaan talteen.

 

 

Pitäähän sitä keittää jotakin mieleistä, myös näille meidän karvanaamoille. Ostin kauppareissulla sekä
possun sydäntä, että possun kieltä. Huuhtelin lihat ensin kylmässä vedessä ja sen jälkeen kattilaan kiehumaan.

 

 

Heta otti tehtäväkseen toimia apukokkina, eikä poistunut keittiöstä koko aikana. Hänen valvovan katseensa alaisena kypsät lihat jäähdytettiin ja leikattiin sopivan kokoisiksi paloiksi. Malú seurasi toimiamme vähän kauempana, mutta tuli tutkimaan työn edistymistä siinä vaiheessa, kun aloitimme paloittelun.

 

 

 

Kieleen eli "kielareihin" tutustuimme jo viime viikolla, joten tytöt ymmärsivät kattilassa porisevien lihojen huumaavasta tuoksusta päätellä, mitä on tulossa. Vielä kun keittää moniviljariisiä, kuorii pari porkkanaa ja yhdistää kielarit pataan, niin voin kertoa, ettei viiksien lipomisesta ole loppu tulla. 

 

 

Jälkiruoaksi ja välipalaksi tekaisin vielä vispipuuron. Ostin vaihteeksi Myllynparas paperipussissa olevia mannasuurimoita. En tiedä johtuiko juuri niistä, mutta puurosta tuli erittäin kuohkeaa ja hyvää. Tarjosimme "perät" myös tytöille ja eipä se näkynyt olevan tuohesta heidänkään suut, mitä vispipuurosta pitämiseen tulee. 

 

Nyt saan ruoanlaitosta pari päivää vapaata, kun on kerralla kokannut vähän isommat satsit. Jää aikaa kirjoittaa vaikka blogeja, virkata, lukea tai....... niin - kukapa tietä mitä sitä keksii.  

K.E.S.Ä.Ä. ODOTELLESSA

Se hyväpuoli tammikuussa on, että kevät ja kesä ovat todellakin vasta edessä, kun taas joulukuussa ajattelee, niiden olevan takana. Maisema on ollut koko päivän musta-valkoinen, joten kaivelin tiedostojen uumenista kesäisiä kuvia, vähän kuin tarkistaakseni, mitä on tulossa, kun vielä vähän aikaa malttaa...

Tästä lähdetään kevättä kohti. Talvella on hyvä tehdä asioita, jotka jäisivät kesällä tekemättä. Yksi näistä on kaappien siivous. Keittiössä oli muutama kaappi päässyt melko pahasti reuhahtamaan ja tänään ne pistettiin uuteen kuosiin. Valitettavasti roskiin meni aika monta lähes puolillaan ollutta jauhopussia vanhentuneena. Täytyy jatkossa pitää tämä osasto paremmassa järjestyksessä. Tulee suotta ostettu uutta, kun entisiäkin on vielä jäljellä. Täpötäydestä kaapista tai laatikosta ei aina se tarvittava raaka-aine osu silmiin.

 Kesäkukkia ! Niitä pitää istuttaa heti, kun ei ole enää hallan vaaraa. Minulla ei ole mitään kestosuosikkia. Hankin kukkani aina ihan fiilispohjalta. Terassimme avautuu etelään, joten kukkien täytyy sietää hyvin auringonvaloa, jopa paahdetta.

Ja mikäpä on sen helpompaa ja nopeampaa ruoanlaittoa, kuin grillaaminen. Maissintähkät, täytetyt herkkusienet, Halloumijuusto, possu.... hups ! Tässähän herahtaa ihan vesi kielelle.

Mökkeily. Kesän ykkösjuttu. Mökkielämästä nautttivat myös ne meidän espanjattaret, Malú ja Heta.
Kun auto kaartaa pihaan ja ovet aukeavat, ovat tytöt salamana järvessä. Sen jälkeen tutkitaan tilukset.

Rannan tuntumassa myyrästely on heistä kaikista mukavinta. Järvellä kun jonkin verran tapahtuu.
On sorsapoikue, on lokkikivi, on kalastaja ja satunnaisesti lähteellä kävijät. Kaikille on pakko ilmoittaa, että täällä ollaan. Joskus vähän turhankin ponnekkaasti.

Näitä näkymiä voi tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Tähän maisemaan ei vaan kyllästy. Kohta, ihan kohta pääsen polskimaan minäkin.

Mutta. Olen tehnyt uuden vuoden lupauksen ja luvannut opetella elämään hetkessä. Palataan siis takaisin tähän hetkeen. Hyvähän se on tässä olla. Jokainen päivä ja jokainen hetki on yhtä arvokas. Oli kesä tai talvi.

SKYPE HYPE

Täytyy ihmetellä näitä nykyajan mahdollisuuksia yhteydenpitoon. Skype on ollut minulle toki sanana tuttu jo pitkään, mutta nyt se on tullut tutuksi ihan konkreettisesti. Sain pojaltani Tatulta joululahjaksi web-kameran ja yhteydet on lyöty auki - suoraan Espanjaan jo kaksi kertaa. Ensimmäinen yhteys oli todella hyvä. Ääni kuului ja lapsi näkyi ilmielävänä edessäni tässä tietokoneeniruudulla... olin iloinen kuin ilmapallo tämän keskustelun jälkeen. Eilen vähän puhe pätki ja kuva oli mosaiikkia, mutta johtui varmaankin siitä, että juuri silloin oli paljon käyttäjiä tuolla linjoilla samanaikaisesti. Joka tapauksessa aivan huippu juttu.


Toinen huippujuttu on se, että olen hankkinut sellaiset kengät, jotka pitävät pystyssä näillä Suomen talven liukkailla keleillä. Koko viime talven taiteilin kielikeskellä suuta, varsinkin kevät puolella Malúa ulkoiluttaessani. Kroppa meni sellaiseen megajumiin, että siinä onkin ollut availemista. Mitä enemmän kaatumista pelkäsin, sen enemmän sipsuttamalla etenin. En uskaltanut askeltaa reilusti, vaan enemmänkin päkijäpainotteisesti. Muutaman kerran vedin sellaiset puolispakaadit ja tämän tyyppinen äkkinäinen liike ei tehnyt varsinaisesti hyvää näille treenaamattomille koivilleni.

IceBug

Mutta nyt on toisin. Muutama viikko sitten yhtenä perjantaiaamuna, lipsuteltuani pari kertaa koiria lenkittäessäni päätin. Päätin, että jos vielä tältä reissulta tullaan takaisin kaikki luut ehjinä, niin menen välittömästi hankkimaan nastat alle. Kyllä kannatti. Ne ovat jalkaan erittäin hyvät. Ne ovat mukavan lämpimät. Ne ovat ihanan kevyet. Ja mikä parasta - niillä ei voi liukastella. Pito on todella hyvä. Suosittelen tätä kenkään kaikille, jotka ulkoilevat paljon ja tuskailevat liukastumisvaaran kanssa. Vahvistetun kärjen ja hoitosuihkeitten ansiosta ne tulevat olemaan myös pitkäikäiset.

kosteusvoide ja naamio

Kolmas huippujuttu menee jaloista päähään... Näin talvella ihoni kuivaa ja punoittaa. Valitettavasti myös kasvoissa. Johtuu tästä tyypillisestä suomalaisen ihon vitsauksesta eli couperosaihosta. Olen kokeillut monenlaisia voiteita, mutta liekö niin, että iho tottuu ennenpitkää käytössä olevaan tuotteeseen, eikä enää tehoa entiseen tapaan. Tai muuttuu (vanhenee) ja sen vuoksi entinen ei enää riitä / tehoa. Nämä ihoni hyvikset löytyivät apteekin hyllylltä ja olivat vielä suhteellisen kohtuu hintaisiakin. Tuoksu on mieto, tehoaineet juuri couperoosaiholle suunniteltu ja hyvin imeytyvä. Olen kerran ostanut tuotteen, joka levitettäessä rullaantui samantien iholta pois. Palautin sen takaisin myymälään ja sain sekä rahani takaisin, että tuotepaketin Lumenelta. En ollut kuulema ainut, joka oli kokenut saman ja ilmeisesti siinä oli tuotekehittelyssä jokin asia aineyhdistelmissä mennyt pieleen. Mukavaa tietenkin oli, että suhtautuminen asiaan oli noin mutkatonta ja asiallista.

Tässä on nyt tämän ajan "survival"-paketit koossa. Hyviä asioita niin keholle, kuin mielelle. Mikäpä tässä - talveen selkää taittaessa.

VAPAAT RADIKAALIT

Meitsi on vähän tutkinut, noita hyvinvointiin ja ravitsemukseen liittyviä juttua. Olen tehnyt merkittävän havainnon. Kala-aterian jälkeen ON virkeämpi olo, kuin esim. jos olisin vetäissyt pippuripihvin. Olen aika kädetön, vai pitäisikö sanoa evätön kalaa valmistamaan, mutta lohi toimii aina. Ja siinähän on niitä hyviä omega-3 rasvojakin. Tälläviikolla aion laajentaa repertuaaria ja kokeilla kuhaa tai siikaa. Eihän se niin vaikeaa voi olla?

Minulla on joitakin lisäravinteita säännöllisessä käytössä, kuten Omega3 tabut, MiniSun monivitamiinit ja Molcosanjuoma. Viime viikolla postiluukusta kolahti luontaistuotekaupan mainoslehti, jota tuli tsyynättyä tavallista tarkemmin. Silmiini osui Pycnogenol niminen tuote, joka sisältää Rannikkomännyn kuoriuutetta. Se on tarkoitettu sydämen ja verisuonten hyvinvointiin, helpottamaan oloa siitepöyaikana, vahvistamaan ihon kollageenia sekä jalkojen turvotukseen. Se on voimakas kasviantioksidantti ja suojaa soluja ennenaikaiselta vanhenemiselta. Hei. Käsi sydämelle, Voiko tällaisen tuotteen jättää ostamatta? Kyllä ei voi.

Luin, että elimistö on jatkuvasti haitallisten vapaiden radikaalien pommituksen kohteena. On ympärisön saasteita, säteilyä ja stressiä. Omia haitallisia valintoja kuten tupakointi, alkoholi ja huonot liikuntatottumukset. Lähteen mukaan vapaiden happiradikaalien aiheuttama oksidatiivinen stressi tarkoittaa elimistön rasvahappojen ja proteiinien hapettumista. Hapettumisella taas on yhteys monien sairauksien syntyyn, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, syöpään sekä ikääntymisen mukanaan tuomiin muutoksiin. Ajattelin, että nyt pannaan kampoihin näille vapaille radikaaleille, ei pelkästään ottamalla Pycnogenolia, vaan muutenkin. En tykkää ajatuksesta, että radikaalit hilluu meikäläisen kropassa iha vapaasti. Haluan olla päällikkö ja ainakin johtaa joukkoja.

Kannattaa syödä päivittäin voimakkaan värisiä marjoja, hedelmiä ja kasviksia. Ne sisältävät enemmän antioksidantteina toimivia yhdisteitä. Raadikaalien mellastusta voi hillitä myös siten, että valmistaa ruokansaa liikaa korventamatta, siis miedoilla lämpötiloilla ja hauduttelemalla. No, pakastimessa on mansikoita, mustikoita ja puolukoita. Eikös niissä ole aika voimakkaat värit? Välittömään käyttöön siis.

Ostin myös inkivääristä valmistettuja "makeisia". Silmiini on osunut usein ylistäviä kommentteja inkiväärin terveellisyydestä. Inkiväärin kerrotaan olevan erinomainen apu vilustumisoireisiin. Se lisää verenkiertoa ja lievittää kipua nivelvaivoissa. Edistää ruoansulatusta ja vapauttaa kehon energiavirtojen vapaata liikkuvuutta. Sitä käytetään myös matka- ja raskauspahoinvoinnin yhteydessä. Eikö kuulostakin hyvältä. Olen ottanut kaksi inkiväärimakeista päivässä, muutamana päivän ajan, joten tuloksista en osaa sanoa vielä yhtään mitään. Usko on kuitenkin vahva.

Ja eikös vain ole hehkutettu pähkinöiden terveysvaikutuksista. Vaikka niissä on paljon energiaa on niissä paljon myös tärkeitä suojaravintoaineita ja hyvänlaatuista rasvaa. Erinomaisia pähkinöitä ovat saksan-, pekaani-, para- ja cashewpähkinät. Niiden aatelia on ehdottomasti saksanpähkinät, jotka muistuttavat ulkomuodoltaan aivonpuolikasta ja rasvan laadun suhteen ovat todellista aivoruokaa. Mitäpä ostin viikonlopuksi välipala napostelua varten. No pähkinöitä tietenkin. Tässä piilee se vaara, että jään koukkuun. Niin hyviä ne olivat. Kuka koukuttuu mihinkin. On syöppöjä ja juoppoja. Siskoni on tunnustanut avoimesti olevansa suklaappo. Minusta voi siis tulla pähkinäppö ! Jos näin käy, lupaan perustaa yhdistyksen, jossa on helpompi toipua yhdessä. Rakentelen vähintään 10-askeleen vieroitusohjelman. Kokouksemme voisivat alkaa...."Olen Tuire ja pähkinäppö......"

EROAHDISTUS ( nervöösis hermötus)

OIREET:  Kaihoisa ja herkkä mielentila. Huolestuneisuus erossa olevan henkilön selviytymisestä uusissa olosuhteissa. Yhteisen menneisyyden mielessään kertaaminen. Mikäli joutuu eroon lapsestaan, pahimmat tapaukset kaivelevat jopa vauva-aikaiset valokuvat esille niiden edessä herkistellen. Pään pyörittely ja huokailu. Ihmettely ajan kulumisesta. Välittömästi käynnistyvä mietintä prosessi, jonka tarkoituksena on järjestää tapaaminen mahdollisimman pian. Kaikenlaisten uhkakuvien maalailu, mitä maailmalla voi tapahtua...Hätä ja hämmennys.

ESIINTYVYYS: Yleinen vaiva, mutta ahdistuksen määrässä ja laadussa huomattavia yksilöllisiä eroja.

HOITO: Tilanteen kartoittamiseksi ja oireiden vaikeusasteen tulkitsemiseksi suoritetaan haastattelu tutkimus. Tutkimuksen suorittajana kannattaa toimia itse ja esittää niitä hyvin napakasti ja kriittisesti. Mikäli näyttää siltä, ettei tähän kykene voi haastattelun suorittaa myös ystävä, joka tuntee hyvin molemmat osapuolet. Akuutissa vaiheessa ei kysymyksiä kuitenkaan kannata tehdä, sillä aivot eivät ota vastaan järkipuhetta. Jäävä on tuolloin täysin tunteidensa vietävänä, joten on parasta rauhoittua ensin ja ottaa vain kiitollisena vastaan lähipiirin lämpöä ja rakkautta. Sekä kuunnella herkällä korvalla kaikkia niitä kannustavia ja faktisia kommentteja lähtijän kyvystä huolehtia itsestään.

Parasta hoitoa on siedätyshoito. Tämä tarkoittaa sitä, että lähtevä henkilö kertoo aikeistaan hyvissä ajoin. Näin jäävällä on hyvät mahdollisuudet totutella ajatukseen ja nähdä tilanteen valoisat puolet. Kuitenkin hyvin usein, siedätyshoidosta huolimatta, voi esiintyä voimakkaitakin tunnereaktioita, joita ei tule säikähtää. Oireet ovat voimakkaimillaan päivää - kahta ennen, ja huipussaan juuri konkreettisella eron hetkellä.

Lähtevä kannattaa hyvästellä molemmille luontevassa paikassa esim. kotona. Juna-, lento- tai linja-autoasemille ei akuutissa tilassa olevan jäävän kannata mennä hyvästelyjä jättämään. Tilanteesta ei koituisi mitään hyvää. Näitä lähdön hetkiä voimakkaasti alleviivaavilla paikoilla jäävä ei todennäköisesti  pystyisi itseään hillitsemään. Hyvästienjättöpaikan huolellisella valinnalla ennaltaehkaistään myös lähtijän mielessä mahdollisesti kaihertava haikeanolon lisääntymisen.

TOPUMINEN: Toipuminen alkaa välittömästi kun lähtijä on mennyt ja jäävä jäänyt. Haastatteluissa on parhaimmissa tapuksissa tuotu esille faktat ja osoitettu jäävän omassa päässään kehittelemät kuvitelmat. Haastattelun tuloksena nousee erittäin hyvin esille se, ettei huolestuneisuus ole johtunut suinkaan lähtevän kyvystä kohdata uusia asioita ja olosuhteita. Tarkempi analysointi osoittaa, että jäävä onkin ollut enemmän huolissaan omasta sopeutumisestaan, mutta projisoinut asian lähtevän ominaisuudeksi. Keskeinen kysymys haastatteluja tehdessä on: kuinka kaikki voivottelu ja uhkakuvat auttavat jäävää ? Entä lähtijää ?Kysymyksen pohtiminen auttaa nopeasti oikeille raiteille ja toipuminen pääsee hyvään alkuun. Toipumisen edetessä jäävä pystyy nauttimaan ja iloitsemaan lähtiän tilanteesta ja näkee sen hyvät puolet sekä itsenä, että erityisesti lähtijän kannalta.

SEURANTA: Seuranta toipumisesta tapahtuu myöhemmin, usein pitkähkön ajan kuluttua. Seuranta vaiheessa voivat sekä lähtijä, että jäävä todeta kasvaneensa tapahtuman ansiosta. Varsinkin jäävä hyötyy seurannasta lähinnä itsetuntemuksen kasvattamiskokemuksena sekä eroahdistuksen ennaltaehkäisyn vahvistamisen puolella tulevaisuutta silmälläpitäen. Lähtevä on saanut kokea paljon. Uudet ihmiset, paikat, kieli ja kulttuuri ovat avartaneet mieltä ja kartuttaneet elämänkokemusta.

Mistäkö tiedän tuon ylläolevan olevan totta? No siitä, että olen ollut taudin kourissa menneinä päivinä, mutta hyvässä hoidossa. Olen siis se jäävä ja tuo kuvassa oleva nuorimies on lähtijä, oma poikani. Hän pakkasi matkalaukkunsa sekä golfbäginsä ja suuntasi Espanjaan. Valitsin tuon kuvan,
koska siitä ilmenee hienosti rakkauden monimuotoisuus.... minä rakastan pelaajaa ja pelaaja peliä.

Ja lähteneelle tiedoksi. Eroahdistuksen akuutissa vaiheessa voi ilmetä myös yllättävää toimeliaisuutta. Tiedän jo nyt tarkalleen, milloin näemme seuraavan kerran. Täällä on tehty asiaan liittyviä järjestelyjä.

 Ota kaikki irti tästä kokemuksesta ja ennen kaikkea - pelaa hyvällä sykkeellä ja ilon kautta.