SYYSUNELMIA

Unelmoin pitkästä ja aurinkoisesta syksystä. Kuulaista aamuista ja lempeästi pimenevistä illoista.

Unelmoin upeasta ruskasta, luonnon väriloistosta.

Unelmoin siitä, että uskaltaisin tehdä jotakin  uutta, kokea ennen kokematonta.

Unelmoin virkeydestä, pirteydestä, terveydestä....



Syksyn tuulet ovat aina tuoneet tulleessan tiettyä haikeutta.


On ollut lohdutonta katsoa, kuinka luonto kuolee...kasvit lakastuvat, puut seisovat paikoillaan alastomina, päivät lyhenevät.



 Edessä on pitkä talvi, kylmyys ja kaamos.



MUTTA ENTÄPÄ JOS ......

Onnistuisin pitämään sieluni sopukoissa oven auki kesään !

Muuttaisin asenteita ja ajtuksia. Pitäisin kesän valoisat ajatukset ja toimeliaisuuden.

Tervehtisin syksyä ja talvea, kuin kauan poissa ollutta ystävää. Kutsuisin peremmälle ja ottaisin vastaan uteliaana. Kuuntelisin mitä viestejä se tullessaan tuo.

Tulkoon siis pimeys. Sytytän kynttilät ja viritän takkaan valkeat.
Panen kaamokselle kampoihin. Olen vahvempi kuin se ! 

Tulkoon siis viima ja pakkanen. Panen villasukat jalkaan ja pipon päähän. Otan raittiista ulkoilmasta punaiset posket. Ihailen tuhansia timantteja välkehtivillä hangilla. 

Vilkutan tähdelle kirkkaana pakkasyönä, jollekin erityiselle, joka sieltä minun silmiini kirkkainpana loistaa.


Teen syksylleni suunnitelmia. Kerään kevään ja kesän aikana mieleeni kylvämääni satoa talteen. Opettelen rakastamaan ja vaalimaan arkisia rutiineja, nauttimaan niistä.

Ajatusteni vintille ja kellareihin mahtuu vielä. Osa on kuitenkin jo napattu purkkiin. Kieräytetty kevyesti kiinni, laitettu pitsikoristeinen "paperi"väliin ja kirjoitettu rakastavia, rohkaisevia ja hoitavia etikettejä. Tässä kaikki mitä säilön tältä kesältä. Ja se on paljon se.

Syvän siniselle taivaalle piirtyy suihkukoneen vana,
Minne se vie, en tiedä.
Kuuma kallio lämmittää selkää. ( Anno Domini 2013 )

Kaunista ja onnelista syksyä kaikille.


                                                           Tuire               


 

VIIKON VARRELTA

Kyllä mennä hurahti viikko nopeaan. Maanantaina olimme Vierumäellä golfkisassa. Eipä tarvinnut voittopuheita pitää tai palkintoja pokkailla. Vettä satoi koko päivän ja kaksi ensimmäistä väylää kaatamalla ! Kyllä en tykännyt. Ainut hyöty oli se, että saipahan raitista ilmaa. En olisi taatusti niissä olosuhteissa muuten kävellyt ulkona viittä tuntia ja toistakymmentä kilometriä.

Tiistaina hustasin koti- ja työasioita reilaan. Keskiviikkona suuntasimme mökille. Tytöt nauttivat mökkeilystä täysin siemauksin. Vain se pakollinen automatka on Hetalle painajaismaista. Suunnittelemme lähdön aina siten, että edellisestä ruokailusta on useampi tunti aikaa. Näin saamme lievitettyä matkapahoinvointia edes jollain tavoin. Katsokaapa tuota kärsivää ilmettä.....

Mökillä on kaksi saunaa. Perinteinen suomalainen rantasauna sekä savusauna. Olemme tehneet sen savusaunan lämmittämistä koko kesän... ja niin se vain on jäänyt aina toteuttamatta. Niin myös tällä kertaa. Pointti on siin, että savusaunan lämmitys on usean tunnin projekti. Lämmitys on aloitettava puolilta päivin, jos mielii löylyihin esim. klo 18.

Kiuas on suuri, joten sen lämpenemiseen menee oma aikansa. Tämä saunomismuoto ei sovellu kiireisille. Ei sillä, että mökillä mitään kiirettä olisi, mutta on se vaan niin paljon helpompi polttaa tavallisessa saunassa kaksi pesällistä puita ja hypätä lauteille.

Kiukaan kulmalla kikottaa pariskunta. Ukko ja akka. Jonkinlaisia löylynhekiä kaiketi.

 

 

Lämmityksen aikana saunatila on kirjaimellisesti savunpeitossa. Siksi tuo yläosa on niin tumma, koska puuosat ovat ajansaatossa mustuneet. Kun haluttu lämpötila on saavutettu, heitetään kitkalöylyt ja pyyhitään lauteet noesta. Annetaan vielä hetki levähtää ja ei kun löylyihin.  

 

 

 

 

Nokea laskeutuu alimillekin tasoille sen verran, että on käytännöllistä suosia mustia pesuvateja ja ämpäreitä. Savusaunassa ei ole mitään kuumavesipatoja kiukaan kupeessa. Kesäisinhän siellä vain saunotaankin, joten lopulliset huuhtelut tehdään järvessä, lämpimien vesien aikaan...   Löyly on todella pehmeää ja hiki virtaa. Pitkän saunomisen seurauksena iholle voi jäädä vieno savun tuoksu.

 

 

 

 

Tätä kuunsiltaa ihailimme siis tavallisen saunan terassilta ja totesimme, että niin se jäi savusauna tälläkin kertaa lämmittämättä. Ehkä se tänä syksynä saadaan vielä "tulille".

 

Lauantai aamuna sitten kerättiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin kotia kohti. Malù ei haluaisi millään lähteä mökiltä pois. Kun vain huomaa, että lähtöä aletaan tekemään, niin työntyy aina johonkin pusikkoon piiloon. Osaa kyllä maastouttaa itsensä niin ovelasti, että olemme muutaman kerran ihan tosissaa etsineet, missä tämä neiti piileksii.

 

 

 

 

Tässä vielä kuitenkin istua napotti keskellä pihaa, mutta ilme alkoi olla jo aika anova. Tuo vetoava katse kertoo, että ei lähdetä vielä. Eihän ?

 

Eilen vielä matkasimme isolla porukalla illaksi Lahteen, Iso Jano tapahtumaan. Siellä sitten hegailtiin ja kuunneltiin Anssi Kelaa ja J. Karjalaista. Olipas mukava reissu. Aamulla neljältä vasta kotona oltiin. Tytöt ottivat meidät iloisina vastaan. Tatu oli käynyt illalla heitä ulkoiluttamassa ja katsomassa, että kaikki on hyvin. Olivat varmaan vahtineet koko yön, sillä nukkuivat aamulla kymmeneen asti.  

 

Tänä viikonloppuna on kaikissa golfseuroissa kisattu seuran mestaruuksista. Täällä yksi ylpeä äiti saa paukutella henkseleitään. Tatu voitti ylivoimaisesti ( 20:llä lyönnillä ) JyväsGolfin mestaruuden. Joten taidanpa lähteä juomaan mitalli kahvit. Onnea lapseni.

 

Kesä tuntuu vain pitävän pintansa. Ensi viikkokin näyttää aurinkoiselta ja lämpimältä. IHANAA !

 

Mukavaa sunnuntai ehtoota kaikille.

 

-------  Tuire  ------  

AAMULENKKI

Olen nyt kahtena aamuna peräkkäin käynyt koirien kanssa pitkällä lenkillä metsässä. Ennen Hetan tuloa se oli meille Malùn kanssa joka aamuinen juttu. Nämä kaksi naista ovat energiansa suhteen melko erilaisia. Malù jaksaa painaltaa pitkin mättäikköjä, tutkia kaikki kivenkolot ja juoksennella sinne tänne. Heta syttyy aluksi ilakointiin mukaan, mutta pitkillä lenkeillä vauhti hiipuu ja hän jää jolkottelemaan lähelleni.

 

Luonnon helmassa näiden kahden kaveruksen kuvaaminen on usein lähes mahdotonta. Kuvista tulee epätarkkoja tai saan otokseen pelkkiä takapuolia, kun vauhtia on koko ajan niin mahdottomasti.
Tässä on otettu jo enimmät höyryt pois, joten malttoivat olla hetken kuvattavina.

Koko eilisen illan ja viime yön, täällä Jyväskylässä satoi kaatamalla. Niinpä metsässä oli märkää ja lätäköitä tai pieniä lampia siellä täällä. Työillä on tapana jahdata toisiaan. Mennään niin, että puskat vain rytisevät. Takaa-ajajan paikka vaihtuu aina pienen levon jälkeen. Kielet roikkuen heittäännytään pusikoihin ja mättäille, jossa turkkia hangataan voimakkaasti maata vasten.

Eilisellä lenkillä onnistuin estämään Malùa kierimästä kuralätäkössä. Huudahdin niin terävän EI:n, että varmaan puolen kilometrin säteellä olleet toisetkin koirat seisahtuivat paikoilleen. Tänä aamuna en kerinnyt tekemään mitään..... molemmat ryntäilivät edelläni ja ykskaks se oli siinä.  "Ihana" mutainen lätäkkö, johon oli ihan pakko asettautua kieriskelemään.

Heta tyytyi "vilvoittelemaan" suhteellisen siististi, kun taas Malu pyöri täyttä ympyrää sillä seurauksella, ettei turkissa ollut pienintäkään puhdasta paikkaa. Eli tytöt järjestivät itselleen perusteellisen kylvyn heti lenkin jälkeen.

Luonosta voi jo helposti lukea lähestyvän syksyn merkkejä. Mänty on alkanut jo pikkuhiljaa varsitaa neulasiaan. Ilmassa lentelee kaikenlaisia höytyviä. Muutamia keltaisia lehtiä on leijaillut alas puista...

....ja puolukat näyttävät kypsyneen. Voi haikeus ! kuinka kesä tuntuu aina niin lyhyeltä ? Ensi viikolle on luvassa kuitenkin suhteellisen mukavaa säätä ja aurinkoisia päiviä. Niistä on otettava kaikki irti. Taidamme suunnistaa mökille.

Huominen päivä on kuitenkin vielä pyhitetty golfille. Saimme kutsun Vierumällä pelattavaan Volvo Trucks Golf Challengeen. Tuo tietää varhaista ylösnousua, sillä kilpailuun ilmoittautuminen alkaa klo 8 ja lähdöt tapahtuvat klo 10 yhteislähtönä . Toivottavasti arpaonni on ollut suosiollinen, ettei tarvitsisi tarpoa kentän kauimmaiselle teelle.

Kepein askelin kisaamaan kuitenkin lähden. "Jouduin" eilen ostamaan uudet golfkengät, kun unohdin omani kotiin ja huomasin vasta kentällä, etteivät ne olleetkaan autossa. Pro shopeissa on onneksi nyt hyviä tuotteita alennuksella ja sieltähän löytyivät nämäkin popot. Niin ovat mukavat jalkaan. Melkein kuin aamutossuilla menisi. Toivottavasti huomenna ei sada myöskään Lahden seudulla, sillä nämä Streethenkiset Footjoy`n kengät eivät ole sateella paras mahdollinen valinta.

Niin se on taas vanha viikko pulkassa ja uusi jo ovella. Mutta kesästä aion pitää vielä kynsin hampain kiinni. Umpinaisia kenkiä käytän vain golf-kierroksilla. Muuten läpsyttelen sandaaleissa.

                                        -------- mukavaa sunnuntaita, muistakaakin levätä------------


                                                                      TUIRE 

VOITTOISA EILINEN !

Saimme mieheni kanssa kutsun osallistua SKF:n asiakaille ja yhteistyökumppaneille järjestettyyn golfkisaan, joka pidettiin eilen Muuramen golfseurassa.  Aluksi tutustuimme Muuramen teollisuusalueella sijaitsevaan SKF:n tuotantolaitokseen sekä nautimme yhtiön tiloissa tarjotun maittavan aamiaisen.

Kisaajat lähetettiin matkaan vielä glubille järjestetyn tuhdin eväspaketin kanssa, joka kyllä ennen 18. väylää oli nautittu hyvällä ruokahalulla, sillä Muuramen kentän takaysillä otetaan pelaajasta ns. "löysät pois" monien, osin varsin jyrkkien nousujen ansiosta.

Kuten kutsukilpailut hyvin usein, pelattiin tämäkin ns. Piste bogey-kisana. Erikoispalkinnot jaettiin pisimmästä drivesta, niin miehille, kuin naisille sekä lähimmäksi lippua kisa. Myös paras lyöntipelituloksen tehnyt palkittiin. Päivän päätteeksi oli vielä ruokatarjoilu sekä halukkaille mahdollisuus saunomiseen.

Eilen oli minun päiväni, sillä voitin mm. ....

....sen pisimmän avauslyönnin palkinnon. "Pesin" myös miehet, sillä yhdenkään miespelaajan avauslyönti ei yltäny ohitseni. Lyönti mitataan ja merkintä tehdään vain väylälle osuneista avauksista.

Par 3 väylillä järjestetään ne lähimmäksi lippua kisat. Muuramessa se oli eilen väylällä 8.
Ja - JIHAA - voitin myös tämän erikoiskilpailun.

  Molenpien  pystien kyytipojiksi sain palkinnoksi vielä laadukkaita palloja.

Eikä siinä vielä kaikki ! Kilpailuun oli kutsuttu kaikkiaan neljä naista, joista kaksi oli joutunut perumaan osallistumisensa. Naisten sarjassa kisasi siis näin ollen vain kaksi naista. Päädyimme samaan tulokseen, mutta koska minulla on parempi "händäri" - korjasin potin kotiin ;)

Olen pelannut tänä ja kahtena edellisenä kesänä hyvin vähän. Tälle kaudelle kierroksia on alle 10. Olen kuitenkin iloinen siitä, että jotakin hyvää on jäänyt tuonne lihasmuistiin. Avaukset ovat vahvuuteni ja väylälyönnit sekä putitkin uppoavat aika hyvin. Sen sijaan ikuinen ongelmani ja hyvin merkittävässä asemassa oleva lyönti - lyhyt lähestymislyönti - on ehdoton heikkouteni. Jos saisin siihen jotakin tolkkua paranisi pelini taso huomattavasti. Kolme edellistä kierrostani olen ns. kolkutellut omaa tasoitustani, mutta en ole vielä siihen yltänyt. Toivon, että niin vielä tänä kesänä tapahtuisi, sillä hyvät kierrokset sytyttävät halun mennä kentälle uudelleen. Tästä kaikesta innostuneena pyysin poikaani antamaan minulle vinkkejä tämän lyönnin harjoittamiseen ja sovimme jo alustavasti tapaavamme näissä merkeissä torstaina. ( Tatulle siis pitkää pinnaa ja hyvää mielikuvitusta, kuinka saada oppi tässä asiassa paksuun kallooni )

Hyvin järjestetyssä kutsukilpailussa on aina lopuksi arpajaiset. Minut kutsuttiin onnettareksi ja nostin kuusi vai olikohan peräti kahdeksankin tuloskorttia. Yksi näistä nostamistani korteista oli mieheni. Palkintona oli tuo kaunis kylpypyyhe.

Kaiken kukkuraksi nostin myös oman korttini ja sanoin heti, että en ota enää mitään, kun olen jo saanut niin paljon, mutta ajatukseni torpattiin ja arpajaisvoitto työnnettiin kainalooni.

Tuo sarjakuva on ollut kehyksissä ja näytillä kodissamme jo useita vuosia. Golf on Todellakin  haastava peli, eikä siinä koskaa voi tulla valmiiksi. Ei Kukaan. Hyvin, hyvin usein olen kierroksella  kysynyt itseltäni: onko tässä mitään järkeä ?  miksi ihmeessä tulin tänne rämpimään ? mihin ihmeeseen ne hyvät lyöntini nyt katosivat ???? Sitten tapahtuu ihme... Pari onnistunutta lyöntiä loppuun...ja se saa kantamaan seuraavaan kertaan. Ehkä sittenkin...ehkä sittenkin minusta tulee vielä kohtuullisen hyvä golffari. Siis sellainen, joka riittäisi minulle itselleni.

Todellakin, lopulta on aina voittanut itsensä. Jos ei muuta, niin iloinen ja tyytyväinen saa olla siihen, että on liikkumaan lähtenyt ja kävellyt kauniissa ympäristössä, raittiissa ulkoilmassa kymmenisen kilometriä. Ja sitäpaitsi. Golf on hyvin sosiaalinen peli ja loistava tapa viettää aikaa niin perheen, kuin ystävienkin kanssa.

Kannustan kokeilemaan lajia. Kursseja järjestetään kaikissa seuroissa. Jos haluat haasteita, niin lähde mukaan. Varoituksena kuitenkin mainittakoon - Golf on erittäin koukuttavaa !

                                                    ------ swingaavin terveisin -----

                                                                             TUIRE
 

HEI ME LENNETTIIN PRAHAAN / OSA 2

Ennen matkalle lähtöä teimme siskoni kanssa "pläänin" niistä kohteista, joissa ainakin tulemme vierailemaan. Hänen kanssa matkailu on niin monessa mielessä helppoa. Siukku ottaa aina etukäteen kaupungin haltuun google earth:n avulla. "Lentelee" avattarella katujen yllä ja käy "seisomassa" hotelien edessä. Kun matkalaukkujen purkamisen ja pienen siistiytymisen jälkeen lähdemme taipaleelle, on hänellä koordinaatit selvillä. Hotellista ulos ja tuohon suuntaan... Haitaksi ei ole myöskään se, että meillä on aikalailla samanlainen huumorintaju, joten kun olemme yhdessä liikkeellä, niin nauru raikaa. Välillä joudumme ihan toppuuttelemaan, että nyt ei sanaakaan enää...

Tässä niitä kohteita, jotka kävimme katsomassa. Kuvia tuli otettua paljon, joten niistä on vaikeaa valita, mutta yritän nyt kuitenkin.

Tämän kauniin seinämaalauksen näimme vanhankaupungin aukiolla sijaitsevassa rakennuksessa. Valitettavasti en tullut laittaneeksi muistiin, mikä tuo rakennus oli.

Saman aukion laidalla, raatihuoneentornissa oleva astronominen kello on varsinainen
turistinähtävyys. Se on yli 600 vuotta vanha, rakennettu 1410. Klo 9-21 välisenä aikana, aina tasatunnein tornin yläikkunoissa näyttäytyy 12 apostolia. Kellot soivat ja soitannan lopuksi ylinnä oleva kultainen kukko kiekaisee loppukaneettinsa.

Vanhankaupungin kujalta lähestytään kuuluisaa Kaarlen siltaa. Se on yli 500 metriä pitkä ja 10 metriä leveä. Sillalla käy melkoinen kuhina. Ensimmäisen kerran siellä ollessamme liikuimme ihmismassan mukana. Toisella kerralla lähdimme sillan ylitykseen varhain aamulla, jolloin oli rauhallista sekä kävelylle, että katselulle. Prahan vanhakaupunki kuuluu unescon maailmanperintö luetteloon.

Sillan molemmin puolin on kaikkiaan 30:n pyhimyksen patsaat, joita katsellaan ja kuvataan ahkerasti. Alla virtaa Vlatva-joki. Joen varressa oli useita laivakahviloita, kuin myös laivoja, jotka tekivät jokiristeilyjä. Olisi varmasti ollut mukavaa katsella kaupunkia joeltakin päin, mutta seuraavan kerran sitten.

Tässä yksi sillalla olevan pyhimyspatsaan muistolaatoista. Laatta kiiltää miljoonien turistien kosketuksista, sillä tarun mukaan laatan koskettaminen tuottaa onnea ja varmistaa sen, että palaa Prahaan vielä uudelleen. Pitihän sitä tietenkin koskettaa minunkin.

Juutalaiskortteli ja juutalaisten hautausmaa. Hautausmaa on ollut käytössä vuosina 1400-1787. Siellä on 12000 hautakiveä vierivieressä. Vierailimme myös korttelin synagoogissa. Kaikista vaikuttavin oli se jossa 80.000 juutalaisvainoissa kuolleen ihmisen nimet oli kirjoitettu synagoogan seinille. Naiset punaisella, miehet sinisellä. Tila koostui useasta huoneesta ja siellä ei ollut mitään muuta. Valokuvaaminen tilassa oli kielletty. Ihmiset vaeltelivat huoneissa hiljaisina. Niin mekin.

Nousu Prahan linnan ja Pyhän Vituksen katedraalin alueelle oli siinä helteessä hyvä suoritus. Linna toimii tällä hetkellä presindentin virka-asuntona.

Myös liinan alueella parveili turisteja sankoin joukoin kameroineen, me muiden mukana. Aukiolla kuultiin musiikkia ja siellä saatoi seurata aina tunnin välein vahdin vaihtoa.

Vituksen Katedraalin jyhkeät ja koristeelliset tornit seisoivat uljaina linnanpihan alueella.

Katedraali oli kuitenkin mielestäni pienempi sisältä, kuin mitä ulkoapäin olisi voinut olettaa.

Sisällä pääsi ihailemaan myös näitä upeita lasimaalauksia, jotka on ymmärtääkseni tehnyt kuuluisa Tsekkiläinen taidemaalari Alfons Mucha.

Monessa matkamuistomyymälässä myynnissä oli marionettinukkeja ja Swarowskikiristallien kotimaana Swarowskin komponenteista valmistettuja koruja. Niitä lähti muutama minunkin mukaani. Ja näkyipä marionettinukeille olevan myös oma teatterinsa.

 
 Praha on myös edullinen kaupunki shoppailuun. Ylläoleva kuva on tosin otettu Diorin liikkeen ikkunasta. Pitkä Parizkaja katu on täynnä merkkiliikkeitä. Cucci, Jimmy Coo, Prada, Luis Vuitton.....kaikki löytyy. Kävimme toki sisälläkin liikkeissä. Siellä kun ei ruuhkia ollut. Kuolasimme tuolla Diorilla yhden THE laukun perään. Hintaa tiedusteltuamme ( vaatimattomat 3200 € ) totesimme ystävällisesti, että harkitsemme vielä.....

Olen saanut nyt miehenikin innostumaan kaupunkimatkailusta. Voi olla, että kun seuraavaa matkaa suunnittelemme, jäävät golfmailat kotiin. Dubrovnik on jo heitetty ajatuksena ilmaan....

Sanotaan, että ihmisellä on hyvä olla unelmia. Minun unelmani taitaa olla päästää matkustamaan. Näkemään ja kokemaan eri maiden tunnelmaa, ihmisiä ja maisemia. Makuja, hajuja ja ääniä. Matkailu avartaa, se on totta. Ja nimenomaan positiivisessa mielessä.

Aurinkoista alkuviikkoa !      --------  Tuire ------- 

 

HEI ME LENNETTIIN PRAHAAN / OSA 1

Meille alkaa siskoni kanssa muodostua pikkuhiljaa jo perinteeksi, tehdä muutaman päivän matka jonnekin euroopan pääkaupungeista. Tällä kertaa varasimme jo maaliskuussa lennot Prahaan. Sain hyvän tarjouksen Finnairplus-jäsenenä sähköpostiini ja niinhän me tytöt lyötiin siihen heti kiinni. Tämä ensimmäinen kuvani siis vielä ilmasta, lähestyessämme kohdetta.

Praha on aivan ihana kaupunki ! Ja mikä parasta, vain 1 h 50 min. lentomatkanpäässä Helsingistä.
Lähdimme tiistaina aamulennolla ja palasimme perjantain iltalennolla. Meillä oli paikanpäällä käytännössä neljä päivää aikaa kierrellä ja katsella. Ja kyllä me kiertelimmekin. Aamuisin starttasimme hotellilta heti aamiaisen jälkeen. Takaisin palasimme ns. "jalkojensyrjillä" n. 12-tuntia myöhemmin... yhtenä iltana olimme talsimisesta niin väsyneitä, ettemme jaksaneet enää edes illalliselle lähteä. 

Halutessaan olisi voinut liikkua nähtävyyksiä katselemassa mm. tämän kaltaisella menopelillä....

.....tai ottaa kyydin "karva-ooppeleilta", mutta tällä kertaa luotimme apostolinkyytiin.

Kaupungissa oli helppo liikkua ja suunnistaa heti ensimmäisen päivän jälkeen, kun olimme asettuneet kartalle. Katujen nimet oli merkitty vanhankaupungin alueella tämän näköisin kyltein.

Turistit saivat maalata puupalikoita ja jättää sen sitten omana tervehdyksenään tai muistonaan kadulle rakenneltavaan "muuriin". Jännä juttu sinänsä. Maalauskojussa kävikin melkoinen kuhina.

Monista toisistakin suurkaupungeista tuttuja ihmispatsaita näkyi täälläkin muutamia. Tässä kullatut miehet.

.... ja tässä komea Papukaijapoika !
Tiellemme osui myös muutamia katusoittajia, joista kaksi oli ylitse muiden. Toinen soitti laseilla Carmenin ( aivan huikea esitys ) ja toisessa tapauksessa kaksi nuorta poikaa veti viuluillaan Mozartia.
Niiden kavereiden ohi ei vain voinut kävellä. Oli ihan pakko pysähtyä kuuntelemaan. 

Lukuisat baarit ja ravintolat tarjoavat turisteille parastaan. Ruoka ja juoma olivat erittäin hyviä ja hintatasoltaan edullisia. Silmiin pistävää oli kaupungissa vallitseva siisteys. Roskia tai epämääräisiä jätekasoja ei näkynyt missään. Myös ravintoloiden ja kahviloiden wc:t olivat todella puhtaat ja hyvin hoidetut.

Tsekkiläistä olutta on kehuttu paljon, jopa maailman parhaimmaksi. Joten pitihän sitä tietenkin maistaa.

 Ja "maistaa" ( lue ahmia ) piti myös tämä jälkiruoka, joka sisältyi nauttimaamme lounaaseen. Aloitimme ihanalla sipulikeitolla, sen jälkeen otimme kananrintaa ja perunanugetteja vihanneksilla höystettynä. Ja vielä lopuksi tämä ihanuus. Kyllä jaksoi taas taivaltaa ja uskon, että ateriasta kertyneet kalorit kyllä kuluivat iltaan mennessä varsin helposti pois.   

Tämä kaksikko oli kerännyt ympärilleen melkoisen määrän ihmettelijöitä. Kieltämättä raavin korvallistani itsekin ja ihmettelin kuinka tuo ON mahdollista ? Siskoni totesi napakasti, että KUKAAN -  ei istu ilmassa. Kaverilla on jokin alusta takapuolensa alla.... mutta sittenkin... huh.

Ja mikäpä onkaan sen romanttisempaa, kuin mennä naimisiin tuossa kauniissa kaupungissa. Tämä paikallinen nuoripari sanoi toisilleen tahdon ja ajeli piiiiiitkällä Limousinella Pyhän Vituksen tuomiokirkon lähettyville kuvattaviksi. Olimme nähneet heidät jo aikaisemmin aamulla Raatihuoneen edustalla, jossa vihkiseremonia ilmeisesti pidettiin. Heitä seuraavan valokuvaajan peesissä päätin minäkin ikuistaa tämän tärkeän hetken.

Voin hyvin ottaa omaksi motokseni: Uudelleen Prahaan !  Ja näin tulee varmasti myös tapahtumaan.
Kaupunki oli jotenkin niin kotoisa ja siisti ja kaunis ja edullinen ja ja ja ja....sinne jäi paljon nähtävääkin vielä. mm. vahkabinetti, luurankomuseo ja mitähän vielä ?

Olkoon tässä nyt vähän esimakua edelliseltä viikoltani Prahassa. Osassa 2 esittelen sanoin ja kuvin historiallisia rakennuksia ja keskiaikaista vanhaa kaupunkia.


Terveiset nyt täältä rallihumun keskeltä. Pärinää kuuluu. Niin teiltä, kuin taivaalta. Toisaalla pörrää autot, toisaalla helikopterit.  Toivottavasti ne lukuisat turistit jotka täällä Jyväskylässä tänä viikonloppuna vierailevat pitävät tästä omasta kotikaupungistani ja kirjoittavat muutaman sanasen omissa blogeissaan, ken sellaista pitää.

                                      --------     TUIRE -----             

MITÄ KUKAT KERTOVAT

Nämä kukat olivat äitini siunaustilaisuudessa laskettavissa kukkalaitteissa. Kävimme tänään sikoni kanssa haudalla ja keräsimme niihin kiinnitetyt muistosanat talteen. Samalla otimme kuvia. Kotiin palattuani latasin kuvatiedostot koneelleni ja sain ajatuksen tehdä rajauksia. Kuulostella, mitä mieleeni tulee, jos erotan ne siitä yhteydestä, jossa ne ovat olleet. Mitä ne voisivat kertoa nyt, kun niitä katsoo toiselta kantilta. Ja aloin kuulla musiikkia. Mitä ? Siitäpä teille tässä kerron.   

 

Tätä katsellessani kuulen selvästi Tuure Kilpeläisen. Eloon, eloon, eloon, eloon. Eloon, iloon elämään...

 Onko se tuo keltainen väri ? Napakasti kohollaan olevat terälehdet ja kaste niiden pinnassa ? Enpä osaa sanoa, mutta tämä auringonkukka on sanansa sanonut. Siis vaihdetaanpa biisiä.

 

 

 

 

Tämä on ehdottomasti tango ! Tiedän kyllä mikä tango, mutta en valitettavasti sen nimeä. Jos olette katsoneet elokuvan Naisen tuoksu, tiedätte mistä on kyse. Siinä Al Pacino taluttaa parketille naisen, joka on aina halunnut tanssia tangoa, mutta ei ole sitä aikaisemmin tehnyt, koska ei osaa. Tämän kavaljeerin käsivarsilla se kuitenkin sujui erittäin kauniisti ja intiimisti. Ruusu on puhunut. Entäs sitten...

 

 

 

Nyt lähdetiin ikuisen rakkauden poluille. "Sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä taivaani päällä maan..." Varmasti on tuo vaaleanpunainen-, hento- ja herkkä väri, joka nuo ajatukset synnyttää. Itse kukkakin on niin tuoreen ja uuden ja viattoman näköinen.  Jatketaanpa matkaa...

 

 

 

 

Ilmi selvästi Yö-yhtyeen "Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen..."  Siitä ei ole epäilystäkään. Tämän kohdalla yritin miettiä mitä muuta voisin kuulla, mutta kun tuo biisi nyt kerran itsepintaisesti päässäni soi, niin miksipä yrittää väkisin muuttaa. Eikö sitä monessa tapauksessa kehoiteta luottamaan intuitioon ?  

 

Mieleeni muistui slogan "kerro se kukkasin" ja niin tein työtä käskettyä. Näistäkin kukista oli niin moneksi. Mukana niin ilossa, kuin surussa.

 

Ja muistakaahan ystävät.   Take to time to smell roses  :)