TAIVASALLA

Kyllä meitä nyt lämmöllä ja auringolla hellitään. Kahden edellisen sateisen kesän jälkeen tämä on luksusta. Ja mikä parasta - kaikenlaisia öttiäisiäkin on todella vähän. Mitä nyt muutamat paarmat illittivät korvanjuuressa mökillä viime viikonvaihteessa.

Sunnuntaina "parkkeerasimme" aurinkotuoleinemme laiturille n. klo 9 aamulla ja viihdyimme mainiosti klo 18:sta ! En oikeastaan lukenut juuri mitään, saati kirjoittanut.... kunhan vain lekottelimme. Mieheni ja minä. Emme juuri jutelleetkaan ja tuo hiljaisuus ja omine ajatuksineen oleilu tuntui todella hyvältä. Malù ja Hetakin olla marnivat jaloissamme tai lilluivat rantavedessä.

Tämä pieni perhonen kierteli ymprilläni koko päivän. Tuon tuostakin se istahti kädelleni, olkapäälleni tai säärelleni. Havisuttelipa se siipiään kerran myös niskassani, kevyesti, hennosti. Samanlainen perhonen oli lennellyt myös siskoni lähellä hänen tekemisiään seuraillen heidän mökillään...... tämä synnytti väistämättä mielessäni kaikenlaisia ajatuksia... :)

Välillä katselimme tämän varsin liikuttavan seurueen etenemistä. Pesäpaikka on jossain rantaheinikossa ja topakasti emo ohjaili poikasiaan ohittamaan meidät sopivan välimatkan etäisyydeltä laiturista. Säpinää syntyi heti, kun työnnyin liian lähelle kameroineni matkantekoa kuvaamaan.

Pyhäjärvellä ainakin meidän puoleinen alue on todella rauhallinen. Vesiliikennettä ei käytännöllisesti katsoen ole lainkaan. Mitä nyt jokunen kalastaja soutuveneellään silloin tällöin silmiin osuu....
Sunnuntaina oli  järvenpintakin niin tyyni ja rauhallinen, joten olosuhteet rentoutumiselle olivat kaikin puolin otolliset.  Näistä hetkistä ihminen voimaantuu.

 

Ruokatuohut pidettiin yksinkertaisena. Salattia, haloumia, maissia ja perunaa. Ruisleipää ja Lihaisaa makkaraa. Saunan lämpenemistä odotellessa nautimme mukavan makuista punaviiniä.

Pallot ja muutkin Malùn mieltä kovasti aktivoivat lelut, pidettiin tällä reissulla visusti liiterissä. Hyvä päätös, sillä leikkivät Hetan kanssa keskenenään nyt paljon enemmä. Ja pitivät vahtia. Vähän turhankin pontevasti.... välillä kuultuaan ääniä, joita emme kyllä itse kuulleet, pinkaisivat vauhdilla tontin laidoille uhoamaan.

 

Hämmästyttävää kyllä, Heta ei tällä reissulla pudonnut kertaakaa laiturilta... Sensijaan rantakivillä piti taiteilla ja taituroida, niin että näkyy neitiä itseäänkin naurattavan tuo touhu.

Kun katselen sää ennustetta lähipäiville, niin näyttää siltä, että huomenna saadaan vettä korville, mutta sitten taas paistaa.


                                      Tällaisiahan ne olivat kaikki kesät. Silloin lapsena......  

ELÄMÄ ON ...

Elämä on... iloa, surua, onnea, epäonnea, onnistumisia, vastoinkäymisiä, rauhattomuutta, rauhoittumista....Se on niin paljon kaikkea. Välillä ihanaa, välillä vaikeaa.

Vuoden vaihteessa tein lupauksia. Kirjasin niitä myös blogiini. Lupasin opetella elämään hetkessä. Toteutin lupaustani aktiivisesti jonkin aikaa. Sitten se vähän kuin unohtui, sen tärkeäksi ajattelemani voima jostain syystä haalistui ja hiipui.

Viimeiset kaksi viikkoa olen elänyt sen mukaan ihan luonnostaan. Vain meneillään olleilla hetkillä ja tilanteilla on ollut merkitystä. Mieli ja ajatukset ovat pysytelleet tiiviisti tässä ja nyt. Kaihosta, kaipauksesta ja luopumisesta huolimatta olen kokenut myös ihmeellistä levollisuutta ja kiitollisuutta. Kunpa osaisin pitää nämä tunteet ja hetkessä elämisen taidon jatkossakin itselläni. Kunpa malttaisin opetella sitä lisää ja muistaa sen tärkeyden.

        
 Miksi ihmeessa niin moni meistää uskoo, että jotakin parempaa tapahtuu sitten kun.......tai harmittelee ja murehtii mitä oli eilen ??

On kuitenkin niin totta se, että huomisesta emme todellakaan tiedä ja eiliselle emme enää mitään voi. Näiden kahden ääripään välissä on siis tämä arvokas hetki. NYT.

Tottahan elämän suola on se, että voi suunnitella tulevaisuutta ja niin pitää tehdäkin, mutta ei sitä kannata yrittää etukäteen elää. Ja noinkohan tuo "sitku" elämäntavan mukainen ajattelu kruunaa sitä varsinaista H-hetkeä, jota on mielessään jo useita kertoja hehkutellut. Uskon, että päämäärään päästyään nauttii enemmän, jos malttaa siihen asti, kun aika on.

Eilisen huolia ja murheita voin opetella jalostamaan. Onhan minulla onneksi mahdollisuus itse päättää, miten niitä mielessäni käsittelen. Nuo ajatukset päässäni, kun sattuvat olemaan ihan omiani. Minkälaisia merkityksiä asioille annan, missä valossa tapahtumia tarkastelen. Onko tapahtunut jotakin sellaista josta voisin  ottaa jatkossa opikseni vaiko sellaista joka on vain pakko ottaa vastaa ja hyväksyä.

Sähköpostiini on tullut useita kertoja kevään ja kesän aikana viestejä NLP-kursseista. Niillä keskitytään ymmärtämään ja harjoittamaan ajatuksien voiman merkitystä omassa hyvinvoinnissa.
Aika jännä juttu. NYT tuntuu siltä, että tuolle kurssille pitäisi osallistua. Pitääpä tutkia missä ja milloin niitä järjestetään. Monesti käy niin, että elämä tarjoaa sitä, mitä juuri kipeimmin tarvitsemme.

Paitsi, että yritämme usein epätoivoisestikin opettaa asioita lemmikeillemme, voisimme oppia itsekin heiltä yhtä, josta toista. Esimerkiksi tätä hetkessä elämisen jaloa taitoa :)


Näin pohtivissa tunnelmissa toivottelen teille hyvää yötä ja kiitän teitä hyvät ihmiset siitä, että olette jakaneet kirjoittamani tarinat kanssani lukemalla niitä.


                                                                     Tuire

KULTALINTU

 

Kultalintu on nyt siipi maassa, sillä emo on poissa.... 

 

 

Äitini käytti tuota nimitystä minusta ja siskostani viime vuosina aina, kun menimme häntä Ruusulaan tapaamaan. Kuulen hyvin elävästi hänen äänensä ja näen hänen lempeän katseensa, kun hän tuon sanan lausui.

 

Äitienpäivän aikoihin hän sairastui flunssaan ja antibioottien voimalla siitä hetkeksi tokenikin. Kuumeilu alkoi kuitenkin uudelleen ja kuuri uusittiin. Pienikin rasitus alkoi käydä kovasti voimille. 19.6 Ruusulan lääkäri päätti lähettää äidin keskussairaalaan tutkimuksiin. Kuvauksissa todettiin keuhkokuume. Aloitettiin suonen sisäinen lääkitys. Äiti oli kuitenkin olosuhteisiin nähden pirteä. Kun tiedustelimme siskoni kanssa hänen vointiaan, hän totesi meille: " Olo on, kuin osuuskaupan hoitajalla" ja samalla suu suli hymyyn, sillä olimmehan hänen vierellään.

 

Suonen sisäisestä antibioottihoidosta huolimatta mitään edistystä ei tapahtunut. Kyllön terveyskeskussairaalassa kokeiltiin kahta ellei kolmeakin erilaista lääkettä, mutta tauti istui sitkeässä. Luonnollisesti myös voimat alkoivat hiipua.

Myöhään juhannuspäivänä äiti siirrettiin takaisin keskussairaalan keuhkotautien osastolle. Tehtiin lisää tutkimuksia ja antibiootteja vaihdettiin jälleen kerran. Kuvattiin vatsa, joka tuntui olevan kunnossa. Keskiviikkona tehtiin keuhkoihin tietokonekuvaus ja sieltä sitten löytyikin yllätys. Äidillä oli syöpä. Tämän löyöksen jälkeen kunto tuntui romahtavan ihan silmissä. Viime viikolla vietimme siskoni kanssa useita tunteja äidin vierellä sairaalassa. Kivut alkoivat olla sietämättömiä, joten niiden lievittämiseen annettiin morfiinia. Vielä torstaina äiti vastasi, kun puhuimme hänelle. Perjantaina siihen eivät enää voimat riittäneet...

Perjantaina menimme sairaalaan illalla uudelleen. Istuimme vuoteen vieressä ja silitimme hänen hiuksiaan ja kuiskailimme hänelle kuinka paljon häntä rakastamme ja kuinka tärkeä hän meille on. Tuon yön aikana siskoni kanssa itkimme, nauroimme, lauloimme ja puhuimme. Saimme olla huoneessa jossa ei ollut muita potilaita. Osaston ihanat yöhoitajat pitivät huolta äidin lisäksi myös meistä. Keittivät kahvia ja tekivät voileipiä. Aina kipulääkkeen lisäyksen yhteydessä heillä oli aikaa jutella kanssamme ja lohduttaa. Aamun tullen he kehoittivat meitä menenmään kotiin ja lepäämään hiukan. Päätimme niin tehdä, sillä äiti näytti nukkuvan levollisena, joten jätimme hänet ja sanoimme, että tulemme pian takaisin.

Kun sitten palasimme osastolle ja aukaisimme sen oven näimme, että samaan aikaan aukeaa äidin huoneen ovi ja sieltä tuodaan sänkyä, joka oli lakanalla peitetty.... hoitajat tajusivat samalla keitä olemme, tulivat luoksemme ja halasivat sekä totesivat äidin kuolleen hetki sitten.

Minulla ei ole sanoja kuvailemaan tuota hetkeä. Uskon, että saman kokenut voi ymmärtää mitä tuolla hetkellä ihminen tuntee. Saimme vielä kuitenkin nähdä äidin ja jättää hänelle jäähyväiset kauniissa muistohuoneessa.

Olen kiitollinen niin monesta asiasta. Olen kiitollinen siitä, että alzheimerintauti ei äitiä vienyt, sillä hänen kanssaan saattoi jutella ja hän tiesi kuka on ja keitä me olemme viimeiseen asti. Olen kiitollinen siitä, ettei hänen tarvinnut kärsiä niitä sietämättömiä kipuja yhtään pidempään. Olen kiitollinen siitä, kuinka äiti on valmistanut meitä jo useita vuosia tätä hetkä varten.
Tiedämme mitä hän toivoi, kuinka hän suhtauti kuolemaan.

Hän sanoi meille. "Kun minä potkasen tyhjää ( huumorilla, mutta hyvin jämäkästi ) niin elekää tytöt itkekö ! Järjestäkää bileet." Hän ei pelännyt kuolemaa vaan sanoi, että unten mailla, huolta vailla.
Hän aina toivoi, että kun pääsisi lämpösiin multiin. Tämä toteutui. Ja hyvillä mielin hän oli myös siitä, että hän tiesi mihin hänet siunataan. Äiti sanoi, että "mulla on paikka" - oman äitinsä vieressä.

Nämä tuntemattoman kirjoittajan sanat lohduttavat minua hyvin paljon juuri nyt ja kiteyttävät ne ajatukset, joita äiti halusi meille välittää.

Voit itkeä hänen lähtöään tai iloita hänen elämästään.
Voit sulkea silmäsi ja rukoilla, että hän palaa - tai avata ne ja nähdä sen, minkä hän jätti
jälkeensä.
Sydämesi voi olla tyhjä, koska et näe häntä enää - tai sen voi täyttää rakkaus jonka yhdessä jaoitte.
Voit kääntää selkäsi huomiselle ja elää mennessä - tai voit iloita huomisesta menneen voimalla.
Voit joko muistaa vain sen, että hän on poissa tai vaalia hänen muistoaan ja antaa sen elää.
Voit antaa kyynelten huuhtoa häne muistonsa mielestäsi tai tehdä niin kuin hän haluaisi:
HYMYILLÄ, AVATA SILMÄSI, RAKASTAA JA JATKAA ELÄMÄÄ. 

  
ÄITINI MUISTOA KUNNIOITTAEN, SUURELLA RAKKAUDELLA JA HELLYYDELLÄ


                                                                -  TUIRE -
 

KOHOKOHTIA

Kesäkuu on ollut täynnä mukavia tapahtumia. Piharemontti on vihdoinkin saatu päätökseen ja nyt voimme alkaa nauttimaan aikaansaannoksista ja odottaa kasvien sekä nurmikon kasvamista. Tämän kunniaksi oli pakko poksauttaa kuhuoviinipullo auki ja juhlistaa taphtumaa. Onhan tätä odotettu jo pitkään. Palttiaraallaa yksitoista vuotta !

 

 

 

 

 

Toinen odotettu tapahtuma oli ystäviemme tupaantuliaiset Espanjan Benalmadenassa. He ostivat sieltä viime syksynä talon ja kutsuivat nyt ystäviään juhlimaan kanssaan. Palasimme matkalta viime sunnuntaina varhain aamulla. Reissun jälkeen mieli on virkistynyt, mutta kroppa vähän väsähtänyt. Oli todella hauskaa viettää viiko letkeissä tunnelmissa seurustellen. Jälleen kerran tuli naurettua niin paljon, että veikkaan saaneeni muutaman vuoden lisää....

Villa Avalon on upea talo, joka sijaitsee Benalmadenassa hyvien liikenneyhteyksien päässä sekä lentokentältä, että kaikista muistakin palveluista. Talosta puuttuu vain uima-allas, mikä kyllä isäntäparin mukaan valmistuu vielä tämän vuoden aikana. Tämän "puutteen" korjasimme hankkimalla porukalla tilapäisen altaan tupaantuliaislahjana. Allas oli sen verran suuri, että mahduimme siellä jopa porukalla köllöttelemään ja siinä helteessä ajoi varsin mainiosti asiansa.

Talon kattoterassilta avautuu upeat panoraama maisemat sekä merelle........

.... että vuoristoon. Asuntoalue on rauhallinen tai ainakin oli - niin kauan kun seurueemme saapui paikalle. Vitsailimme siitä, josko naapuritalohin ilmestyy SE VENDE-kylttejä ( myytävänä ) vierailumme jäljiltä.

Viikon ohjelmassa oli myös ystävättäremme syntymäpäivät. Ja mitkä juhlat hän meille järjestikään !
Aamu alkoi shampanja brunssilla. Tämän jälkeen pelasimme syntymäpävän hengessä hauskan golfkisan. Villaan palattuamme meille tarjoiltiin maittava tapaslounas. Ilta huipentui vielä upeaan juhalaillalliseen sekä keskinäiseen hauskanpitoon. Meitä siis pidettiin, kuin piispaa pappilassa ja voin vakuuttaa, että suu ei yhdeltä maistunut. Uskon, että nämä syntymäpäivät jäivät meidän kaikkien mieleen.

 

Reilun viikon aikana tuli rautaisannos golfia. Pelasimme kahdeksan kierrosta ja se tuntui kyllä kropassa. Vaikka ja onneksi, pelasimme autojen kanssa, niin helteinen sää ja päivittäinen mailojen heiluttelu kävi kyllä liikuntasuorituksesta täysin. Lähes joka päivä järjestimme pienet leikkimieliset parikilpailut eri kokoonpanoin. Tämä osoittautui paljon hauskemmaksi tavaksi pelata, kuin jos olisimme nakutelleet palloa yksilöinä. Valtaosalla meistä oli vielä niin vähän kierroksia tälle kesälle, että tilanne olisi saattanut tuntua enemmän kuritukselta, kuin huvitukselta.

Ehdottomiin kohokohtiin kesäkuussa kuuluu myös poikani Tatun onnistuminen Paltamo Openissa. Hänen sijoituksensa siellä oli 5. ja ensimmäinen vähän suurempi palkintoshekki ammattilaisena on nyt saatu plakkariin. Näitä lisää.

Nämä kaksi kaunotarta vetäytyivät lomaviikkomme ajaksi maaseudun rauhaan. Rauha lienee kyllä kadonnut koirahoitolassa olleilta uroksilta, sillä Hetalla alkoi juoksut siellä ollessaan. Viereissä karsinassa ollut uroskoira oli suhauttanut sellaiset "annokset" Hetan makuualustalle, että se on vieläkin pihassa tuultumassa, ennen kuin työnnän sen koneeseen pestäväksi. Kovin olivat tytöt mielissään, kun pääsivät jälleen kotiin ja viihtyvät tiiviisti kupeessa rapsutuksia suorastaan vaatien.

"Vanhana" päreiden tekijänä Heta pisti hetimiten juoksuhousunsa palasiksi. Neiti ei ilmiselväti tykkää moisia pöksyjä pidellä. Olen antanut periksi, sillä ne oli jo kolmannet, jotka ovat kokeneet saman kohtalon. Tyttö on kuitenkin siisti, se täytyy sanoa. Pitää itsensä hyvin puhtaana, joten juoksennelkoon sitten ilman ja mitä tiputtelee, niin pyyhitään pois.

Pitkästä aikaa on juhannukselle luvassa helteistä ja aurinkoista säätä. Nyt nautitaan kesästä ja yöttömästä yöstä, sillä kohta se alkaa taas päivä pidentyä.

Oikein auvoisaa juhannuksen alusviikkoa kaikille teille :)        

LOPPU HÄÄMÖTTÄÄ

Kolme viikkoa pihan rakentamista takana ja työ jatkuu... Monien vaiheiden kautta se sieltä pikkuhiljaa valmistuu. Eikä enää ole onneksi paljosta kiinni. Eilen saimme lähes kaikki kasvit.

  

Nyt on vain opeteltava muistamaan niiden nimet ja tunnistamaan  kuka kukin on ! Lamohietakirsikka, Säleikkövilliviini, Syyshortensia, Pilvikirsikka ja Höyhenpensas.... nämä ovat suunnitelmassa, mutta ei vielä tuolla omalla "kovalevyllä" tallessa. Vaatinee siis lisää perehtymistä ja tutustumista näihin pihapiiriin uusiin asukkeihin. Osaa en muista edes nimeltä vielä.


Vesiaiheen ympärille tullut liuskekivialue on tässä vielä saumausta ja maavalojen asennusta vaille. Tämä tulee kyllä olemaan todellinen puutarhan helmi. Vesi ja tuli ovat elementtejä, jotka lähes hypnoottisesti vangitsevat katseen ja rentouttavat - ainakin minua. Aika näyttää tuottaako tämä pikkuinen piha-allas ympäristöineen noita tuntemuksia. Vesikin sieltä vielä toistaiseksi puuttuu ja tulta kehitellään kynttilöillä sitten lopppukesästä. Mutta kesän loppumista en ajatelle nyt yhtään pidemmälle. Eläköön alku kesä ja valoisat yöt !

   
Onneksi tämä Jyväskylän kaupunki on joustava naapuri. Ei ole tullut rutinaa eikä rätinää, vaikka on välillä säilytetty rakennusmateriaalia oman pihan ulkopuolellakin. Seuraavaksi hävitetään kivilavat tonttia rajaavan aidan rakentamiseen. Kuorikatetta levitellään rikkaruohoja torjumaan ja kastellaan, kastellaan ja kastellaan. Niin ihana, kuin aurinkoinen poutapäivä onkin, niin kieltämättä luonto tarvitsisi nyt kipeästi kunnon vesisateen. Voisihan se sataa rojauttaa vaikka yöllä.....

Maikku on oppinut poseeraamaan kuvissa. Oltiin eilen iltakävelyllä koko perhe. Malù huomasi minun ottavan kuvia. Kun sanoin  "Malù äiti ottaa kuvan" niin istahti välittömästi ja suuntasi katseensa kameraan. No wau ! ?  hänestä on siis hyvää vauhtia tulossa Miss Valokuvauksellisin.

Tämä toinen tyttö Heta on sellainen hönö, ettei malttaisi asettautua kuvattavaksi. Tähän otokseen nyt kuitenkin suostui, kun vähän napakammin käskettiin ja pyrin olemaan mahdollisimman nopea.

Miss Valokuvauksellisin tuossa vasemmalla ja hönö oikealla....huvittaa nuo Hetan hampaat. Näyttää siltä että toiset ovat pudonneet pelistä pois ja jäljelle on jäänyt vain nuo kulmat. Siis oikea Lady Dracula. Mutta onneksi sentään ovat kaikki tallella ja kauniin valkoisina vielä.

Siitepölyä on ilmassa melkoisesti. Ulkona kaikkia pintoja kuorruttaa kellertävä tomupeitto. Näitä tyttöjä ei pienet siitepölyt haittaa. Samalla tavoin pitkin vitkikoita juoksennellaan ja heinikoissa kieriskellään. Tämän vuoksi tuota kuorrutetta löytyy ihan kiitettäviä määriä myös sisältä talosta.
Huomenna helpottaa kun neidit saavat upouudet kesäkampaukset.

Omaa kesäkampausta on vielä odoteltava ensi viikon tiistaille. Sen jälkeen on koko residenssin naisväen kutrit laitettu kuntoon.

Kesäiset, siitepölyiset ja "kuivat" terveiset näiltä meidän nurkilta - ja toivotaan, että yöllä antaa vettä, muttei aamulla enää. ONkoha tämä jo liikaa toivottu ?


  

HO HOI ! KAIKKI AURINGONPALVOJAT

Vietimme viikonloppua Saarijärvella mökin siivouksen merkeissä. Toivottavasti tämä ei ollut kesän ainut kaunis ja lämmin viikonvaihde, sillä se meni omalta osaltani lähes täysin sisätiloissa.

Pestiin kaikki astiat, kaapit, ikkunat ja muutkin pinnat. Tuulettiin petivaatteet ja matot. Enpä ihmettelisi vaikka olisi rätti kasvanut käteeni kiinni... Tässä hässäkässä tappioiksi luetaan vain kaksi katkennutta kynttä ja kolmannessa muut vauriot. No. Tämä kynsiasia hoituu kuntoon sitten huomenna.

Siinä kaappeja ja laatikoita siivoillessa osui käteemme tämä varsin hauska ja taatusti tehokas auringonoton tehostaja. Mieheni isä sen on jostain joskus bongannut ja epäilemättä pilke silmakulmassa ostanut. Tai ehkä saanut.

Meillä on siis mökillä tämä aito ja alkuperäinen, mutta saatte vapaasti kopioida idean ja ottaa käyttöön, jos uskallatte. Tässä ensin toisella puolella ohjeistusta ja....

.....ja nyt päästään asiaan ! Ohjeita noudattamalla taatusti aurinko ottaa, mutta siitä rusketuksesta en menisi takuuseen. Voipi olla, että saisi sitten session päätteeksi voidella punaista nahkaansa ja varoa vesikelloja puhkaisemasta. Kaikkea sitä keksitäänkin ;)

   
Lauantai aamu oli ainutlaatuinen. Oli lämmintä, hiljaista ja niin vahva usva, että maa ja taivas olivat yhtä. Tässä jo vähän vastaranta häämöttää. Silloin tällöin kantautui sumun seasta vesilintujen ääntelyä.



 


Varsin pian auringon kultaiset säteet raivasivat tiensä usvan läpi. Kosteus haihtui ja maisema terävöityi. Tuli kuuma päivä.

 

 

Kuuma oli päivä myös Malùlla ja Hetalla. Nämä kaksi eivät mökillä makoile! On vielä hyvä, kun pysyvät omalla tontilla. Ja riittäähän siinäkin tarpeeksi tutkimista, ellei sitten pureksita jotain keppiä ( Heta ) tai pelata palloa ( Malù ) Tuo palloleikki on Maikulle niiiiiin rakasta, että meidän on pakko ottaa se välillä pois. Tulee mieleeni sama tilanne, kuin lapsia vahditaan pleikkarin pelaamisessa tai tietsikalla notkumisessa. Meidän on luettava madonluvut sessun pallo intoiluille.

 

 

 

Ja sitten välillä riekutaan keskenään rannan tuntumassa ja kun on tarpeeksi painittu, painellaan järveen.

 

 

 

Espanjan vesikoiran korvat ovat todella hauskat. Juostessa ja muutenkin leiskuessa liehuvat miten sattuu. Ja niin nasakasti läpsyvät  heti trimmin jälkeen, kun ravistelevat päätään. Meillä on tiedossa perjantaina korvien läpsytystä, sillä tytöillä on silloin parturi.   

 

 

 

 

Työn- ja leikin täyteinen päivä päättyy kauniiseen iltaan. Hiljaisuus laskeutuu ja aurinko painuu mailleen. On aika ihailla kuunsiltaa ja hiljaista yötä.

 

 

 

 

Mökin ovi on suljettu, rullaverhot vedetty ikkunoiden eteen ja makuuhuoneesta on otettu päiväpeitto pois. Varmoja merkkeja siitä, että ihmisetkin asettuvat aloilleen. Silloin voi tehokaksikko jättää vahtimis hommat,  lyödä viisat päänsä yhteen ja vaipua unten maille.   

 

 

Onnea on nähdä illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä rakkaidensa kasvot.

 

 

- Tuire - 

 

KAMERAN KANSSA

Joskus pahat asiat voivat kääntyä hyviksi tai ainakin niistä voi oppia jotain. Olimme viime syksynä ystäväpariskunnan kanssa Espanjassa. Vuokrasimme sieltä talon ja sinne murtauduttiin. Onneksi olivat siistejä varkaita. Mitään hävitystä ja paikkojen repimistä eivät harrastaneet. Veivät vain kaiken rahaksi muutettavan omaisuutemme. Meiltä ei lähtenyt muuta kuin järjestelmä kamera, mutta ystäviltämme sitäkin enemmän. Asunto murrot siellä ovat lisääntyneet aivan mahdottomasti. Tiedämme itsemme lisäksi kahden muunkin tuttavamme joutuneen kokemaan lomallaan saman. Toisessa tapauksessa saman viikon aikana jopa kahteen kertaan. Ikävää huomiota Espanjan matkailua ajatellen....

Hyvä, mikä tästä koitui on se, että kameramme kuitenkin lähti näitten pitkäkyntisten matkaan. Vakuutus korvasi hankintahinnan vähennettynä käyttövuosilla. Saimme ihan hyvän korvauksen, sillä kamera oli ikää vasta nelisen vuotta. Mutta mitä onkaan tapahtunut neljässä vuodessa? Huimasti on parannuksia tullut ja erilaisia toimintoja ja tapoja ottaa kuvaa. Vielä kun osaisi kaikki mahdollisuudet käyttöön ottaa. Kokeilemisen kautta olen liikkeelle lähtenyt, mutta huomaan, että ruokahalu kasvaa syödessä. Valkokuvaaminen on todella mukavaa. Olen ajatellut lähteä oppimaan lisää, kun syksyllä kansalaisopistot aloittelevat kurssejaan. Ainakin viime vuonna siellä oli kursseja myös valokuvauksesta.

Nyt minua inspiroi lähikuvien ottaminen. Yritän jatkuvasti löytää jotain kiehtovaa kuvattavaa ja hakea siihen oikeita asetuksia. Tämä vanha kelottunut puu lepää mökillä.

Mieheni isän ystävätär tekee keramiikkaa. Tässä yksi hänen tekemistään kivikasvoista, joka on kiinnitetty koivunrunkoon.

 

Rannan tuntumassa ovat sulassa sovussa isot ja pienet. Hämähäkki on kutonut verkkonsa puiden väliin. Koivun kaverina paistattelee vesikasvi. Pyhäjärven laineet liplattavat antaen elinvoimaansa kaikille näille.

 
   Mökin terassin kattoon kiinnitetty kalamobile liikkuu tuulen mukana. Tiistaina oli tyyni ilta.

Ensi kesänä tulee paljon mustikoita. Vitamiinit ensitalveksi pitää ottaa talteen kun aika koittaa ja sato kypsyy.

Vasarat paukkuvat ja remonttia tehdään siellä sun täällä. Mökin rantasaunan katto meni uusiksi. Uusiksi meni varmaan myös tämä hämähäkin kutoma verkko. Eipä taida sahanpurut auttaa saalistuksessa.

"Auringonkukat" kääntyilevät jo valoa kohti. Nämä ovatkin helppohoitoisia kukkasia. Ei tarvitse kastella, ei lannoittaa eikä nyppia kuivia lehtiä pois.

Myöhäisen kesä illan valo häikäisee kauneudellaan. Valokuvaamiseen saatava lisäoppi on todellakin tarpeen, sillä en pystynyt vangitsemaan sitä, mitä hakemaan lähdin. Tässä vain kalpea aavistus  sitä mitä todellisuudessa näin.

Mutta nämä kaksi humanteria eivät ole kalpea aavistus, vaan säkenöivä kaksikko. Joiden liikkeet ovat niin nopeita, ettei laukaisin pysy mukana ainakaan näiden olemassa olevien asetusten kanssa. Niitäkin voisi säätää, jos tietäisi mitä tekee. Tulisi  todella vauhdikkaita ja teräviä kuvia. Nyt on plakkarissa vauhdikkaita otoksia kyllä, mutta se terävyys puuttuu. Jos saan heidät istumaan paikoillaan hetken, niin tässä on tulos :)

Vesi ja kivi. Pehmeä ja kova. Liikkuvuus ja paikallaan pysyvyys. Vastakohdat yhdessä kauniit.


Hyvä kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Katsojasta riippuu minkä viestin se kullekkin kertoo. Tuollaiseen kuvaamiseen en kyllä ikinä yllä, mutta parempaan voi aina kuitenkin pyrkiä. Eteenpäin elävän mieli.... yksi äitini lempi sanonnoista.

Missä sinä haluat eteenpäin ? Mitä tahtoisit oppia lisää ?

Kuvallisin ja sanallisin terveisin Tuire