TÄYSIN HULLAANTUNUT

Olen täysin hullaantunut. Askartelemaan ! Että sitä vielä näin aikuisella iällä voi löytää uusia puolia itsestään. Uskon, että kaikki alkoi siitä kynsikoulutuksesta ja kynsin teosta. Olen aina luulotellut, että olen enemmän suurien linjojen, kuin pienen näpräämisen tyyppi. Olin väärässä. Näprääminen on nastaa. 

 

Pinterestin ehtymättömästä aarre- ja idea-aitasta löytää aloittelijakin oman taitotason mukaista tekemistä. ( Kiitos Roosalle, joka johdatti minut tuohon ihmeelliseen maailmaan ) Sieltä sain kimmokkeen esim. tähän lasipullojen tuunailuun. Mukava idea on myös upottaa pulloon valokuva. Sitäkin täytyy kokeilla, kunhan löydän mieleisen kuvan upotettavaksi.

Tuossa pienessä purkissa äitini säilytti muutamia lääkkeitään. Purkki oli hänellä aina mukana. Nyt sisällä on valkoista tylliä.

 
Wc-paperin hylsyt osoittautuivat vallan mainioiksi askartelumateriaaleiksi. Niistä näkyi tehdyn kransseja, tauluja ja lippuviirejä. Tässä on "saalis" kahdesta hylsystä. Pitää nyt vain malttaa mielensä ja odottaa, että saa niitä lisää, jotta voi tehdä jotakin tolkullista.

Tarvikkeita on tietenkin pitänyt myös ostaa. Sillä varastoni ennestään on ollut hyvin vaatimaton.  Puuhelmiä voi käyttää monessa jutussa, kuten myös nappeja. Nappeja olen säästänyt, sillä kaikissa napillisissa vaatteissahan on aina varanapit mukana.

Viinipullon korkkeja olen myös keräillyt talteen ja niidenkin hyödyntämisestä löytyi vaikka kuinka paljon  kivoja ideoita. Nauhoja, tarroja ja liimaa. Niillä pääse jo hyvään alkuun. Seuraavaksi aion hankkia kuumaliima pistoolin. Se on varmasti näppärä ja tarpeellinen väline.

Suunnitelmissa on siirtyä myös seuraavalle "levelille"... Pinterestin innoittamana aion sekä uudelleen järjestellä, että sisustaa ns. budoaarini. Täytyy vain kypsytellä asiaa vielä jonkin aikaa ja tehdä suunnitelmia. Mitä, mihin ja kuinka.

   
Ja mikä on kaikkein parasta, niin Heta is back ! Silmät ovat auki ja patti alaleuassa pienentynyt. Se mikä kumpaakin tyttöä juuri nyt jurpii, on se ettei pysty enää nukkumaan koko yötä sängyssä, koska tulee liian kuuma. Mamaa se ei kyllä jurpi yhtään. Saapahan edes osan yöstään nukkua oma ruoto suorana :)

Mukavia hetkiä teille kaikille. Omien mieluisten askareittenne parissa.

                                             ----  Tuire ___ 

KUN "MOPO KARKAA KÄSISTÄ"

Välillä minulla karkaa ns. mopo käsistä. Mielikuvitus laukkaa ja maalailen kauhukuvia oikein isolla
pensselillä. Viimeisimmän kokemuksen tästä aiheutti tämä meidän Heta alias Tilli tihrustavine silmineen.

Kun lauantaina palasin ruokaostoksilta ja muilta asioilta, niin tervetuloseremonioiden jälkeen kiinnitin huomioni Hetan silmiin. Ajattelin silloin, että eivät ole tytöt malttaneet nukkua poissa ollessani ja että heitä väsyttää. Miehenikin kotiutui tuota pikaa ja lounaan jälkeen vetäydyimme kaikki neljä pienille päiväunille.  Herättyämme mieheni lähti tyttöjen kanssa lenkille ja minä jäin keittelemään kahvia ja valmistamaan kahvileiväksi piirakkaa.

Odottelimme piirakan paistumista ja hörpimme kahvia. Malù keikkui pöydän lähettyvillä kerjuulla ja aloimme ihmettelemään missä Heta luuraa. Yleensä kun ovat yhdessä näillä asioilla. Tyttö istuu nurkassa silmät kiinni ja näyttää surkealta. Kutsuttuamme häntä nousee jalkeille, mutta siristelee silmiään eikä jaksa / voi / halua pitää niitä auki. Tutkimme silmät, mutta emme näe mitään syytä miksi näin on. Soitan päivystävälle eläinlääkäriasemalle ja kerron oireet. Meitä kehotetaan tulemaan vastaanotolle ja ei siis muuta, kuin pakkaudutaan autoon koko sakki. Vastaanotossa annan esitiedot Hetasta ja mieheni jää häntä rapsuttelemaan ja rauhoittelemaan. Jo siinä vaiheessa silmät ovat kuin lautaset ja neiti ei edes räpäytä silmiään, saatikka tihrustele millään tavoin. Kun palaan heidän luokseen sanoo mieheni löytäneensä kaulalta isohkon patin. Patti sijaitsee heti leukaluun alapuolella ja on hyvin tunnusteltavissa.

Lääkärille kerron käyntimme syyn ja kerron myös juuri äsken tehdystä havainnostamme. Silmät tutkitaan tippojen avulla, jotka näyttäisivät sarveiskalvolla olevat haavat tai roskat. Mitään ei ole. Silmät eivät juurikaan punota tai vuoda. Kyhmyn lääkäri arvelee olevan imusolmuke ja toteaa ohimennen sen olevan pahassa paikassa, jos pitäisi leikata... kotiudumme 14 vrk. antibioottisilmätipat kainalossa sekä ohjeella seurata patin tilaa.

Kun sunnuntai aamu koittaa olen nukkunut huonosti ja avaan tablettini ja istahdan googlettamaan.
Ja haa ! Sieltähän löytyy viestiketjuja, joissa imusolmukesyöpä on vienyt virkeät koirat muutamassa viikossa. Perun sovitut menoni ja jään hoitamaan potilasta. Potilas ottaa kaiken vastaan ja on, jos mahdollista vieläkin surkeamman näköinen. Kulkee perässäni ja heittäytyy kupeeseeni aina kun pysähdyn. Näin mennään iltaan asti ja vielä viimeisenä ennen nukahtamista kääntää silmät ummessa olevaa päätään emoa kohti ! Siinä vaiheessa on jo varattu netistä aika omalle lääkärille tälle päivälle.

Kalle Varesmaa tutkii Hetan perusteellisesti. Nyt katsotaan suuhun. Tutkitaan ikenet ja hampaat. Mennään syvemmälle kurkkuun asti ja bingo. Sieltä löytyy takahampaiden takaa pieni raapu. Lääkäri kysäisee onko tämä keppien syöjä. On todellakin. Välillä meillä on ollut halkokin sängyssä, kun sai sen salakuljetettua takkapuiden joukosta juuri vaihdetuille lakanoille. Muistan samalla, että lauantaina päästin aamulenkillä tytöt irti ja heittelin keppejä, joita molemmat naiset jyrsivät oikein antaumuksella. Silmistäkin otetaan testi, joka kertoo Hetalla olevan lievää kuivasilmäisyyttä, joka yhdessä kipakan pakkasen kanssa on todennäköisesti aiheuttanut silmien siristelyn.

Niinpä sitten onnellisesti kävi, että Heta "pelastui" lähes varmalta kuolemalta takaisin elävien kirjoihin :) Silmät ovat olleet lääkärissä käynnin jälkeen normaalisti auki ja tilanne on rauhoittunut. Malùn piti kyllä "sisko" tarkkaan haistella, kun jäi tällä kertaa taloa vahtimaan ja mietti varmaan tympääntyneenä miksei hän päässyt mukaan.

Sanotaan, että katso koiraasi, niin tiedät mitä sinulle kuuluu. Jäinkin miettimään sitä eilistä. Kuinkahan se lopulta oli. Kumpi hoiti ja kumpi oli "potilas" minä vaiko Heta !    

Jotain kuitenkin sain aikaan eilenkin. Olen intoutunut askartelemaan. Tästä uudesta luovuus pläjäyksestä olen nyt kovasti tohkeissani. Mukavaa on näperrellä kaikenlaista.

 

Mukavia pakkaspäiviä. Luonto on nyt niiiin kaunis. Ja pitäkäähän moponne kurissa !

                                                     ------   Tuire ------

HERÄÄMISIÄ

Nyt minua vähän tympäisee. Olen viime aikoina heräillyt useita kertoja yössä, keitellyt neljän aikoihin kahvit ja mennyt sitten takaisin sänkyyn. Eikä syynä ole edes valon määrän lisääntyminen.
Kun yö uni on katkonaista, niin tietäähän sen, miltä päivällä tuntuu... siis väsyttää...väsyttää...
Eilen ja tänään on sitten tuntunut siltä, että olen tulossa kipeäksi. Ja minuun kun ei hevillä kuume nouse, niin nyt täällä kärvistellään, koska juilii sieltä ja pakottaa täältä. Pysynpä nyt tämän päivän täällä sisätiloissa ja lepään ja juon kuumaa ja toivon parasta. Toivottavasti en ensiyönä heräile kesken unien.

Heräämisiä on tapahtunut myös luovuuden saralla. Olen löytänyt sisäisen askartelijani :) Meillä syötiin joulunaikaan Lidlin De Luxe tuotteita. Mieheni toimi tässä innokkaana esimaistelijana. Creme Bruleeta tuli ostettua useampi pakkaus. Lasisia purkkeja kertyi mukava määrä ja niiden parissa olen nyt ähräillyt. Helmet, "timantit ja sydämet. Nauhat ja kankaat. Olen niitä liimaillut ja sommitellut. Mukavaa puuhaa ja toivottavasti kehittää sorminäppäryyttä. Se ei olisi ollenkaan haitaksi kynsiä tehdessä.

Heräsin myös siihen, että vanhaakin voi tuunailla. Siispä tämä jo aikaisemmin hankkimani sydän, jossa alkuperäisesti vain tuo carpe diem teksti sai seurakseen vähän muutakin. Tätä menoa kai minustakin tulee "harakka" eli kaikki mikä kiiltää on IHANAA...

Ja heräämiset sen kuin jatkuvat. Minulla on jo vuosia ollut rakennekynnet ja malli ollut kulmikas. Nyt menin tämän oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja pyysin Stiletot ! Tiedä vaikka hurahtaisin vielä käyttämään stilettokorkkareitakin... ( no ei ehkä kuitenkaan ).

Sitten on vielä tämä myöhäisherännäinen. Amaryllikseni, joka piti itsensä tiiviisti supussa joulun ja uuden vuoden ja loppiaisenkin. Nyt loppuviikolla se oli räväyttänyt kukintonsa auki ja hyvä niin. Onhan se mukava katsella Amarylliksen kukkaa nytkin.

 

Ja heräsihän se luontokin viimein. Nimittäin talveen, kuten tammikuussa pitääkin.

 

Hyviä heräämisiä toivotellen

 

Tuire

SUNNUNTAIPÄIVÄN RATOKSI

Näin sunnuntaipäivän ratoksi päätin toteuttaa olohuoneen värimaailman muutoksen. Mieheni ei ollut tästä aivan yhtä ilahtunut, sillä delegoin verhojen vaihto session hänelle. Mussutusta kuului jonkin verran siitä, kuinka hän oli luullut vuosi sitten ostamieni verhojen olleen enemmän tai vähemmän pitempiaikainen ratkaisu.  Imuroin entistä ponnekkaammin sohvatyynyjä ja totesin hänen luulleen väärin ! Voi noita miehiä.... "vanhat koiratkaan" eivät ole vielä tajunneet, että naisella on oikeus muuttaa mieltään :)

Nyt näyttää paljon seesteisemmältä ja sopivammalta uuden vuoden alkuun. Ja mitäpä noita olemassa olevia kretonkeja kaapeissa säilyttelee. Eikös se ole paljon parempi vaihtoehto, että kaikkea hankkimaansa tulee käytettyä. Olen aina ollut juuri näiden verhojen suhteen varsinainen kierrättäjä. Nämäkin verhot on aikanaan ostettu aivan eri tilaan tässä talossa, mutta eipä ne hullummalta tässäkään näytä.

 
Kierrätystä tulee harrastettua myös taulujen ja koriste-esineiden kanssa. Tässä tapauksessa takan yläpuolella oleva taulu sai lähtöpassit ja tilalle asetin makuhuoneessamme olleen peilin.

Luonto on jälleen kerran näyttänyt mahtiaan ja kauneuttaan. Tänään iltapäivällä täällä paistoi aurinko ja lämmintäkin oli.

Pihassa nurmikko viheriö, mutta en edes uskalla ajatella, kuinka käy, jos nyt paukasee kunnon pakkaset ja ei ole lunta. Voi olla, ettei nurmikko viheriö sitten, kun sen oikeasti pitäisi.

Eilen otin tyttöjen iltalenkille kameran mukaan. Käyskentelimme rantaraittia sorsia moikkaamaan lauhdevesialtaalle ja takaisin. Tämä pieni lammikko, joka pilkisteli risun takana matkan varrella houkutti minua ottamaan kuvan. Vasta siirrettyäni sen tänne koneelle huomasin että sehän on sydänlätäkkö ! näitä aina välillä eteeni tulee. Sydämiä miten milloinkin.

Moottoritien ylittävä silta on ihanteellinen valokuvauspaikka kaupunkiin. Siinä kohtaan pysähdyimme mennen tullen kuvia napsimaan. Tytöt asettuivat kiltisti odottamaan, kun sanoin, että äiti ottaa kuvan :)

Onneksi meillä on jo muutenkin tilanne niiden juoksujen osalta rauhoittunut. Pienimuotoista riekkumista on toki edelleen, mutta se kaikista villein vaihe on nyt kuitenkin takanapäin.

Mukavaa loppiaista. Toivottavasti aurinko paistaa myös huomenna. Se antaa niin selvästi lisää virtaa
ja koska joka tapauksessa edessä on vielä pitkä talvi niin virtaahan tarvitaan.


                                                     ----  TUIRE ---- 

TAMMIKUINEN OLO !

TAMMIKUU ON TAITEKOHTA. EDESSÄ IHMEELLINEN VUOSI.
MINKÄLAISEN OMASTANI TEKISIN ?

( Anno Domini 2013 )

Vuosi vaihtui rakettien paukkuessa. Hyvin usein on paukkuneet myös pakkaset, mutta tämä vuosi 2014 alkoi hyvin leudossa säässä. Toivottavasti koko vuodesta tulee kaikilla tavoin leuto ja lempeä.

Kun tammikuun ensimmäinen päivä koitti, alkoivat kaikki jouluun liittyvät koristeet näyttää surullisilta ja merkityksettömiltä. Joulupallot ja kuusi suorastaan vaativat päästä vuodeksi varaston perukoille köllöttelemään. Ne olivat tehtävänsä täyttäneet, joten kodin palauttaminen arkiseen tilaansa tapahtui vielä uudenvuodenpäivänä.

 

Ihan kevään vaaleille linjoille en vielä kuitenkaan mennyt...jotain väriä tähän harmauteen piti vielä jättää.

Olohuone minulla on ollutkin koko syksyn punaisten "pilkkujen" sävyttämä ja se alkaa jo kyllästyttää. Nuo kaksoisverhotangot ovat todella työläät verhojen vaihtamiselle, mutta kunhan saan tässä kohta otettua itsenäni niskasta kiinni, niin olohuone tule kokemaan värimaailman muutoksen. Pohjatyö on jo tehty, sillä ollen vilkuillut huonetta jo muutaman päivän paheksuvasti.

 
Välillä on tullut vilkuiltua myös tätä parivaljakkoa paheksuvasti. Neideillä alkoi juoksut tuossa joulun kynnyksellä ja siitä aiheutunut hormonien hyrrääminen on saanut aikaan melkoiset melskeet....kolme päivää otattivat aamusta iltaan. Tänään on ollut jo huomattavasti rauhallisempaa. Ei ole helppoa näillä sessukoilla silloin, kun ovat omien viettiensä armoilla. Jos meille olisi sattunut vierailulle uros, olisi varmaan muistanut tämän reissun ikuisesti. Kaksi innokasta seireeniä piirittämässä....
Muutamia uroksia olen kyllä nähnyt hortoilemassa tuossa tontin reunoja nuuskimassa, mutta eivät ole kuitenkaan käyneet sisälle pyrkimässä...senkin kun saattavat tehdä,  jos karkuteillä olleessaan osuvat oikean talon kulmille ;)

Tänä aamuna aamukahvia keitellessäni katselin ikkunasta ulos ja mietin, kuinka on ihan tammikuinen olo. Arki on alkanut. Taivas on pilvessä. On pikku pakkanen. JA kohta saan itselleni mieluisaa tekemistä, sillä minulle tulee kynsihuoltoon asiakas. Mukavan ja antoisan tekemisen lomassa saa puhua ihanien naisten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja jos lopputulos sattuu vielä miellyttämään meitä molempia, olen palkkani saanut. Tässä asiakkaani halusi lyhyet kynnet, tulevien työtehtäviensä vuoksi. Niitä lyhennettiin melkoisesti ja laitettiin valkoinen hillitty hile kokokynnelle.
Seuraavassa huollossa on kuulema sitten jonkun paljon räväkämmän värin ja pituuksien aika.   


Niin. Tuo alun lause jääköön vielä tekeytymään mieleeni. Mitään uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt. Taidan lupailla pitkin vuotta, jos tarvetta ilmenee.

Iloa, Valo, Onnea ja Rakkautta toivotan kaikkien vuoteen 2014 !

                                          ------- Tuire ------

JA TAPAHTUI JOULUN AIKANA

Joulu on juhlittu ja Uutta Vuotta odotellaan. Vettä sataa ropisee oikein kunnolla ja nurmikot viheriöivät. Lunta ei ole piiruakaan missään. Joulu aatonaatonaattona (huh mikä sana !) kävimme kuuntelemassa kauneimmat joululaulut ja tuntui huvittavalta veisata On hanget korkeat nietokset.
Eilen ja tänään on ollut niiiiiin pimeää, ettei päivä ole noussut oikeastaan ollenkaan. Voi tätä kaamosta. Jos en olisi syönyt koko syksyn D-vitamiinia, olisin taatusti lopen uupunut.

Aatto aamuna kävimme lakittamassa Johnyn. Täytyyhän se meidänkin pihassa yksi tonttu päivystää ja joulusta jotenkin muistuttaa. Joulurauhan julistuksen alkaessa ovikello soi ja arvatkaapa mitä ? Oven takana seisoi ihan ihka elävä Joulupukki ! Hän toivotti oikein hyvää joulua ja tiedusteli asuuko täällä olkoonpa vaikka: Milla, Liisa ja Mika. Totesin pukille, että eipä asu ja, että nyt on pukki tullut väärään osoitteeseen. Saatuani kuulla, mihin hän oli menossa ohjasin sitten eteenpäin. Tosin mieheni palattua paikalle, totesin antaneeni väärät koordinaatit..... Toivottavasti kohteesta johon hänet ohjasin osattiin neuvoa paremmin, jottei Milla, Liisa ja Mika jääneet lahjoitta. Ennen kuin päästin pukin ovenvälistä pois, ehdotin voitaisiinko halata, sillä siitä on jo niin kauan, kun olen viimeksi pukkia halannut ( By the way pukki näytti aika komealtakin .)  Niinpä sitten halasimme tiukasti ja hän lähti vakain askelin jatkamaan matkaansa. Episodista jäi todella mukava mieli.

Suurta hämmästystä aattopäivään toi ihmisen uhkarohkeus. Tuolla järven jäällä istuu nimittäin kaveri pilkillä..... tuo jää ei voi olla paksua, sillä sää on ollut plussan puolella useita päiviä. Näyttää siltä, että järvi olisi ihan sula. Kaiffari oli hävinnyt, kun tulimme haudoilta. Toivottavasti omaan joulupöytään vetämään kinkkua napaan. Eikö niitä kaloja nyt hyvänen aika saa kaupastakin.

Tänä jouluna moni asia oli toisin. Kaikista pieni muutos on kuitenkin tämä ruusukimppu olohuoneen pöydällä. Aikaisemmin tätä paikkaa on pitänyt Joulutähti asetelma. Kaunishan se tämäkin on ja kun pyhät ovat ohi, on kukkasetkin jo menneet. Eipä tarvitse miettiä mihin sen Joulutähden sitten tällää, kun muut joulun merkit on siivottu varastoon ensivuotta odottelemaan.

Olohuoneeseen olin tuonut muutenkin punaista enemmän kuin aikaisemmin ja viime vuonna hankittu kuusi pääsi kyllä ihan perinteiselle paikalleen, vaikka sitä ensin yritinkin pyörittää vähän sinne sun tänne.

Jouluyönä pihapiiri hiljeni. Malù ja Heta yrittivät tähyillä, josko pihassamme ahkerasti majaileva jänis olisi ollut jossakin kyyhöttämässä. Oli tainnut mennä omaan kotikoloonsa koisimaan jo, sillä ketään ei näkynyt missään.

Hetalla on tänään syntymäpäivä. Hän täyttää kaksi vuotta ja TIETÄÄ, että on kasvanut jo isoksi tytöksi. Neiti aloitti meidän naisten juoksut 16. päivä ja Malù teki seuraa 25. päivä. Tämä on koitellut meidän kaikkien hermoja. Tyttöjen välillä on lähes jatkuva sotatila. Kukkoilua, murinaa, toisen ärsyttämistä ( esim. takapuolta nuuskimalla ) aiheuttaa useita selkkauksia päivässä. Heta on pistänyt kahdet juoksuhousut päreiksi ja tuossa kuvassa siis kolmannet menossa ( ehjänä vielä, eilen ostettu ) Meitä oli kutsuttu pohjanmaalle viikonloppu vierailulle, mutta tuo kutsu oli pakko laistaa. Perheellä on uroskoira, joskin leikattu, mutta emme voineet ottaa sitä riskiä, että vierailulla käyttäydyttäisiin töykeästi. Pelkäsin myös sitä, ettei housut pysy jalassa ja saan kulkea rätin kanssa koiran perässä. Asian tekee hankalaksi se, ettei tuolla murulla ole häntää.... housut tahtovat hilautua kävellessä kinttuihin ja nauroin, että Heta on sellainen pikku  hopparityttö.

Koirat ja ihmiset toivottavat kaikille oikein mukavaa loppu vuotta ja hauskoja uuden vuoden kemuja. Tavataan sitten ensi vuonna !

                                     -------  Tuire, Malù ja Heta ............    

JOULUKUUN ALKUPUOLISKOLLA

Tämän kuukauden alkupuoliskolla, itsenäisyyspäivän aattona matkustin siskoni kanssa Teneriffalle.
Perillä meitä odottivat vielä siskoni miehen kaksi siskoa sekä äiti. Heti alkuun tuli mutkia matkaan, sillä mennessä oli vastatuuli niin voimakas, että koneen piti koukata Portugaliin, Faroon ottamaan lisää polttoainetta, sillä yhdellä tankkauksella emme olisi perille päässeet. Saavuimme kohteeseen reilut kaksi tuntia myöhässä. Väsyneinä, mutta onnellisina.

Mukava hotellimme Lagos De Fanabe sijaitsi hyvällä paikalla aivan merenrannan tuntumassa ja hyvien ruokaravintoloiden sekä ostosmahdollisuuksien läheisyydessä. Saarella tuntui olevan kovasti matkalaisia ja oma hotellimmekin näytti olevan aivan täynnä.

Lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsee varsin viehättävä Duque, alue, jossa talot ovat kuin postikortista, ravintolat hyvin viihtyisiä ja putiikit pieniä ja sieviä.

Kauniita, romanttisia, vaaleita pitsihörhelöitä aikuisille.......

...... sekä söpöjä vaatteita ja asusteita lapsille.

Kapeita kujia ja soppeja, joissa levähtää.

Joulukuusia, koristeita ja Joulutähtiä näkyi katukuvassa jonkin verran. Myös muutamat turistit paahtoivat menemään pitkin merenrantaa tonttulakit päässään...

Neljä ensimmäistä päiväämme olivat todella kauniit ja aurinkoiset. Sen jälkeen kurssi muuttui. Lämmintä oli edelleen, mutta kovat tuulet sekä erittäin rapsakat sateet juuttuivat Kanarian saarten ylle. Taisipa Afrikan puolelta puhallella myös sirokkotuulikin, sillä yhtenä aamuna parvekkeen pöydän pinta oli aivan hienon, hienon hiekan kuorruttama.

Tuulet ja sade velloivat ranta veden aivan ruskeaksi ja uimaan ei saanut edes mennä. Rantavahdit viheltelivät tiukasti pilleihinsä, jos joku eksyi liiaksi veden tuntumaan. Eihän siellä montaa kävelijää ollut, mutta jokunen kuitenkin.

Silloin, kun vielä paistoi ja tuli ihan kuumakin maistui aito Espanjalainen Sangria todella hyvälle.

Kyllähän tuo reissu tietenkin säiden puolesta, vähän "tikkusesti" päättyi, mutta oltiinpa jo sitten totuttauduttu näihin tuuliin ja vesisateisiin. Sama  meno kun tuntuu jatkuvan täällä koti suomessa. Eipä uskoisi että jouluaattoon on vain viikko aikaa. Täällä ei ainakaan ole juuri lumesta tietoakaan.

Vaikka lunta ei olisikaan, niin muista perinteistä, jotka jouluun liittyy voi hyvin pitää kiinni. Pipareita ja pullaa lähtee tulemaan huomenna ja...... no, tässähän ehtii vielä vaikka mitä.

Rentoa ja stressitöntä jouluviikkoa ihan jokaiselle.

                                              ------   Tuire -----