Voimavarat ja varavoimat

Kaamos aika on sielulleni myrkkyä ! En tykkää yhtään tästä pimeästä syksystä. Voisin hyvin painua talviunille, kuten karhut. Tuntuu, että kaikki pysähtyy, eikä asiaa auta yhtään tuo iänikuinen harmaus ja alston luonto. Marraskuu on pahin. Joulukuussa jo helpottaa. Usein viimeistään silloin on satanut lunta ja ympäristö valaistunut. Puutkin pukeutuvat valkoiseen lumivaippaan näyttäen pulskilta ja reheviltä. Tulee joulu ja joulupuuhat. Tammi, helmikuussa luonto on todella kaunis varsinkin kovilla pakkasilla lumikiteiden kimaltaessa, kuin timantit. Päiväkin on jo monta kukonaskelta pidempi. Uusi aika on alkanut ja kevättä odottaa innolla. Maaliskuuhan jo näyttää maata ja huhtikuussa humahtaa.

Olen ihan tosissani pohtinut, kuinka näitä ajatuksiaan ja asenteitaan saisi muokattu niin, että pysyisi hyvin "käynnissä" ympäri vuoden. Olen koirien kanssa iltalenkeilläni huomannut, että hyvin monessa mökissä käytetään kirkasvalolamppua. Siitä päättelen etten suinkaan ole ainut jota tämä aika koettelee. Eikä varmaan menisi rahat hukkaan, jos sellaisen hommaisi myös tänne omaan korsuunsa.  Olen tänä syksynä popsinut Mini-Sun nimistä multivitamiiniä ja ainakin uskottelen itselleni, että niistäkin saa puhtia tarpoa läpi nämä harmaat päivät.

Jokin liikunnallinen juttu toimisi ilmanmuuta hyvänä lisäenergian lähteenä. Pidän uimisesta, joten mikä hiivatti siinä on, etten saa vedettyä ahteriani uimahalliin?  Alkuun pääsy on aina kaikista hankalinta. Tiedän sen oikein hyvin. Kun on jaksanut sinnitellä muutaman viikon, niin luonto suorastaan vaatii lähtemään liikkumisen, tässä tapauksessa uimisen pariin.  Onneksi on nuo kaksi karvanaamaa. Heidän kanssaan on pakko lähteä ainakin kolme kertaa päivässä raittiiseen ilmaan.
Koirien ulkoilutuksessa filosofiani on ollut alusta alkaen se, että minä en vie heitä ulos, vaan he vievät minua.

Itseään voi kyllä piristää monin keinoin. Muistin juuri, että minulla on kaksi lippua Jyväskylä kaupugin teatteriin, jotka olen saanut pojaltani lahjaksi. Miksi en tosiaankin käyttäisi niitä nyt?
Paviljongissa on tuon tuosta esiintymässä hyviä artisteja, joten ei kun konserttiin. Elokuvateattereissa pyörii elokuvia.... suurin ongelma taitaakin olla se, ettei saa itseään liikkelle. On ihan turhaa ajatella näitä pitäisi ja täytyisi ajatuksia. Niiden kanssa saa hautautua tänne kotiin, eivätkä ne johda mihinkään muuhun, kuin voivottelemaan lisää. Nyt lupaan itselleni ryhtyä toimimaan ja suuntaan täältä neljän seinän sisältä ihmistenilmoille !

Yksi tärkein hyvän mielen tuottaja meinasi tyystin unohtua. Ystävät. Mikä on sen antoisampaa ja elähdyttävämäpää, kuin turiseminen ystävän kanssa, kyytipoikana kupillinen kahvia tai kaksi. Kirsille tiedoksi, että tulen vierailemaan luonasi jatkossa viikoittain. Viritellään ompelukerho, lukupiiri, kokkikoulu tai joku muu mukava oheis-sessio. Ja te kaukana asuvat aarteet. Voi kunpa asuisitte lähempänä !

Miten minusta tuntuu, ettei tämä marraskuukaan nyt niin mahdoton ole. Hyvät ajatukset johtavat hyviin ja itseä kannatteleviin tekoihin. Siis hyvistä ajatuksista tekoihin.

Voimallista ja mukavaa marraskuuta kaikille.