Nyt korpee, pännii ja kyrsii. Minulla on jännetuppitulehdus ja kruununa kaikelle vielä oikeassa kädessä. JIPII... arvaatteko kuinka sulavasti jouluvalmistelut etenevät. Eivät etene. Ainakaan entiseen malliin. Nyt on pakko miettiä mikä on tärkeintä ja vättämättömintä tehdä, saadakseen joulumielen ja tunteen. Että sitä ihminen on kaavoihinsa kangistunut ja ihan hukassa,kun kaikki ei mene niin kuin tavallisesti.
Joulu on varmasti useimmille se juhla, johon panostetaan eniten. Leivotaan ja laitetaan monenlaista ruokaa. Askarrellaan ja siivotaan tavanomaista tarkemmin. Onko niin, että jos näitä askareita tekee nyt konkreettisesti vasemmalla kädellä, niin jotain oleellista jää puuttumaan? Päätän nyt tässä, että ei jää. Onneksi ei ole kyse mistään vakavasta sairaudesta, mutta sen verran kuitenkin tekemisiäni haittaa, että on pitänyt pysähtyä.
Tuossa muutama viikonloppu taaksepäin olimme ystäväpariskunnan luona vierailulla. Puheet kääntyivät jouluun ja sen perinteisiin, sekä valmisteluihin. Muistelimme kuinka meidän molempien äidit ottivat huusollinsa lattiasta kattoon siivoten ja peppuuttaen. Kaikki tehtiin itse ja oli osittain pakkokin, sillä siihen aikaan ei saanut niin paljon valmiina esim. jouluruokia, kuin nykyisin. Aattoiltana tuvassa oli väsyneitä äitejä ja hässäkän kiivaimpina hetkinä myös hyvin äreitä ja äkäisiä.
Oma äitinikin torkkui jouluaamun jumalanpalveluksessa kirkossa siskonsa töniessä häntä heräämään. Äitini totesi silloin, että mikäpä tässä, siitähän pappikin näkee, että omatunto on puhdas, kun antaa nukkua herranhuoneessa...
Minä en halua olla jouluaattona väsynyt äiti ja kaikkein vähiten äksy ja äreä. Joulun saa tänä päivänä valmiina, kun ostaa Kantolan piparit, Elosen tortut ja Saarioisten äitien tekemät laatikot. En vietä jouluani kaapissa, joten olkoon siinä kunnossa, kuin on. Autan miestäni normaalissa viikko siivouksessa sen kuin pystyn ja tökkään kinkun uuniin kun se aika koittaa. Tatu ja Roosa kävivät eilen koristelemassa kuusen ja taloa muutenkin. Tuli hyvä ja onnellinen mieli. Kaikki on ihan kohdallaan.
Tämän pöytäkuusenlatvassa keikkuvan pienen enkelin myötä toivon teille kaikille mukavaa ja rentoa fiilistä jouluvalmisteluihinne. Vähemmän voi sittenkin olla enemmän.
Joulu on varmasti useimmille se juhla, johon panostetaan eniten. Leivotaan ja laitetaan monenlaista ruokaa. Askarrellaan ja siivotaan tavanomaista tarkemmin. Onko niin, että jos näitä askareita tekee nyt konkreettisesti vasemmalla kädellä, niin jotain oleellista jää puuttumaan? Päätän nyt tässä, että ei jää. Onneksi ei ole kyse mistään vakavasta sairaudesta, mutta sen verran kuitenkin tekemisiäni haittaa, että on pitänyt pysähtyä.
Tuossa muutama viikonloppu taaksepäin olimme ystäväpariskunnan luona vierailulla. Puheet kääntyivät jouluun ja sen perinteisiin, sekä valmisteluihin. Muistelimme kuinka meidän molempien äidit ottivat huusollinsa lattiasta kattoon siivoten ja peppuuttaen. Kaikki tehtiin itse ja oli osittain pakkokin, sillä siihen aikaan ei saanut niin paljon valmiina esim. jouluruokia, kuin nykyisin. Aattoiltana tuvassa oli väsyneitä äitejä ja hässäkän kiivaimpina hetkinä myös hyvin äreitä ja äkäisiä.
Oma äitinikin torkkui jouluaamun jumalanpalveluksessa kirkossa siskonsa töniessä häntä heräämään. Äitini totesi silloin, että mikäpä tässä, siitähän pappikin näkee, että omatunto on puhdas, kun antaa nukkua herranhuoneessa...
Minä en halua olla jouluaattona väsynyt äiti ja kaikkein vähiten äksy ja äreä. Joulun saa tänä päivänä valmiina, kun ostaa Kantolan piparit, Elosen tortut ja Saarioisten äitien tekemät laatikot. En vietä jouluani kaapissa, joten olkoon siinä kunnossa, kuin on. Autan miestäni normaalissa viikko siivouksessa sen kuin pystyn ja tökkään kinkun uuniin kun se aika koittaa. Tatu ja Roosa kävivät eilen koristelemassa kuusen ja taloa muutenkin. Tuli hyvä ja onnellinen mieli. Kaikki on ihan kohdallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti