Elämä on... iloa, surua, onnea, epäonnea, onnistumisia, vastoinkäymisiä, rauhattomuutta, rauhoittumista....Se on niin paljon kaikkea. Välillä ihanaa, välillä vaikeaa.
Vuoden vaihteessa tein lupauksia. Kirjasin niitä myös blogiini. Lupasin opetella elämään hetkessä. Toteutin lupaustani aktiivisesti jonkin aikaa. Sitten se vähän kuin unohtui, sen tärkeäksi ajattelemani voima jostain syystä haalistui ja hiipui.
Viimeiset kaksi viikkoa olen elänyt sen mukaan ihan luonnostaan. Vain meneillään olleilla hetkillä ja tilanteilla on ollut merkitystä. Mieli ja ajatukset ovat pysytelleet tiiviisti tässä ja nyt. Kaihosta, kaipauksesta ja luopumisesta huolimatta olen kokenut myös ihmeellistä levollisuutta ja kiitollisuutta. Kunpa osaisin pitää nämä tunteet ja hetkessä elämisen taidon jatkossakin itselläni. Kunpa malttaisin opetella sitä lisää ja muistaa sen tärkeyden.
Miksi ihmeessa niin moni meistää uskoo, että jotakin parempaa tapahtuu sitten kun.......tai harmittelee ja murehtii mitä oli eilen ??
On kuitenkin niin totta se, että huomisesta emme todellakaan tiedä ja eiliselle emme enää mitään voi. Näiden kahden ääripään välissä on siis tämä arvokas hetki. NYT.
Tottahan elämän suola on se, että voi suunnitella tulevaisuutta ja niin pitää tehdäkin, mutta ei sitä kannata yrittää etukäteen elää. Ja noinkohan tuo "sitku" elämäntavan mukainen ajattelu kruunaa sitä varsinaista H-hetkeä, jota on mielessään jo useita kertoja hehkutellut. Uskon, että päämäärään päästyään nauttii enemmän, jos malttaa siihen asti, kun aika on.
Eilisen huolia ja murheita voin opetella jalostamaan. Onhan minulla onneksi mahdollisuus itse päättää, miten niitä mielessäni käsittelen. Nuo ajatukset päässäni, kun sattuvat olemaan ihan omiani. Minkälaisia merkityksiä asioille annan, missä valossa tapahtumia tarkastelen. Onko tapahtunut jotakin sellaista josta voisin ottaa jatkossa opikseni vaiko sellaista joka on vain pakko ottaa vastaa ja hyväksyä.
Sähköpostiini on tullut useita kertoja kevään ja kesän aikana viestejä NLP-kursseista. Niillä keskitytään ymmärtämään ja harjoittamaan ajatuksien voiman merkitystä omassa hyvinvoinnissa.
Aika jännä juttu. NYT tuntuu siltä, että tuolle kurssille pitäisi osallistua. Pitääpä tutkia missä ja milloin niitä järjestetään. Monesti käy niin, että elämä tarjoaa sitä, mitä juuri kipeimmin tarvitsemme.
Paitsi, että yritämme usein epätoivoisestikin opettaa asioita lemmikeillemme, voisimme oppia itsekin heiltä yhtä, josta toista. Esimerkiksi tätä hetkessä elämisen jaloa taitoa :)
Näin pohtivissa tunnelmissa toivottelen teille hyvää yötä ja kiitän teitä hyvät ihmiset siitä, että olette jakaneet kirjoittamani tarinat kanssani lukemalla niitä.
Tuire
Vuoden vaihteessa tein lupauksia. Kirjasin niitä myös blogiini. Lupasin opetella elämään hetkessä. Toteutin lupaustani aktiivisesti jonkin aikaa. Sitten se vähän kuin unohtui, sen tärkeäksi ajattelemani voima jostain syystä haalistui ja hiipui.
Viimeiset kaksi viikkoa olen elänyt sen mukaan ihan luonnostaan. Vain meneillään olleilla hetkillä ja tilanteilla on ollut merkitystä. Mieli ja ajatukset ovat pysytelleet tiiviisti tässä ja nyt. Kaihosta, kaipauksesta ja luopumisesta huolimatta olen kokenut myös ihmeellistä levollisuutta ja kiitollisuutta. Kunpa osaisin pitää nämä tunteet ja hetkessä elämisen taidon jatkossakin itselläni. Kunpa malttaisin opetella sitä lisää ja muistaa sen tärkeyden.
Miksi ihmeessa niin moni meistää uskoo, että jotakin parempaa tapahtuu sitten kun.......tai harmittelee ja murehtii mitä oli eilen ??
On kuitenkin niin totta se, että huomisesta emme todellakaan tiedä ja eiliselle emme enää mitään voi. Näiden kahden ääripään välissä on siis tämä arvokas hetki. NYT.
Tottahan elämän suola on se, että voi suunnitella tulevaisuutta ja niin pitää tehdäkin, mutta ei sitä kannata yrittää etukäteen elää. Ja noinkohan tuo "sitku" elämäntavan mukainen ajattelu kruunaa sitä varsinaista H-hetkeä, jota on mielessään jo useita kertoja hehkutellut. Uskon, että päämäärään päästyään nauttii enemmän, jos malttaa siihen asti, kun aika on.
Eilisen huolia ja murheita voin opetella jalostamaan. Onhan minulla onneksi mahdollisuus itse päättää, miten niitä mielessäni käsittelen. Nuo ajatukset päässäni, kun sattuvat olemaan ihan omiani. Minkälaisia merkityksiä asioille annan, missä valossa tapahtumia tarkastelen. Onko tapahtunut jotakin sellaista josta voisin ottaa jatkossa opikseni vaiko sellaista joka on vain pakko ottaa vastaa ja hyväksyä.
Sähköpostiini on tullut useita kertoja kevään ja kesän aikana viestejä NLP-kursseista. Niillä keskitytään ymmärtämään ja harjoittamaan ajatuksien voiman merkitystä omassa hyvinvoinnissa.
Aika jännä juttu. NYT tuntuu siltä, että tuolle kurssille pitäisi osallistua. Pitääpä tutkia missä ja milloin niitä järjestetään. Monesti käy niin, että elämä tarjoaa sitä, mitä juuri kipeimmin tarvitsemme.
Paitsi, että yritämme usein epätoivoisestikin opettaa asioita lemmikeillemme, voisimme oppia itsekin heiltä yhtä, josta toista. Esimerkiksi tätä hetkessä elämisen jaloa taitoa :)
Näin pohtivissa tunnelmissa toivottelen teille hyvää yötä ja kiitän teitä hyvät ihmiset siitä, että olette jakaneet kirjoittamani tarinat kanssani lukemalla niitä.
Tuire
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti