Unelmoin upeasta ruskasta, luonnon väriloistosta.
Unelmoin siitä, että uskaltaisin tehdä jotakin uutta, kokea ennen kokematonta.
Unelmoin virkeydestä, pirteydestä, terveydestä....
Syksyn tuulet ovat aina tuoneet tulleessan tiettyä haikeutta.On ollut lohdutonta katsoa, kuinka luonto kuolee...kasvit lakastuvat, puut seisovat paikoillaan alastomina, päivät lyhenevät.
Edessä on pitkä talvi, kylmyys ja kaamos.
MUTTA ENTÄPÄ JOS ......
Onnistuisin pitämään sieluni sopukoissa oven auki kesään !
Muuttaisin asenteita ja ajtuksia. Pitäisin kesän valoisat ajatukset ja toimeliaisuuden.
Tervehtisin syksyä ja talvea, kuin kauan poissa ollutta ystävää. Kutsuisin peremmälle ja ottaisin vastaan uteliaana. Kuuntelisin mitä viestejä se tullessaan tuo.
Tulkoon siis pimeys. Sytytän kynttilät ja viritän takkaan valkeat.
Panen kaamokselle kampoihin. Olen vahvempi kuin se !
Tulkoon siis viima ja pakkanen. Panen villasukat jalkaan ja pipon päähän. Otan raittiista ulkoilmasta punaiset posket. Ihailen tuhansia timantteja välkehtivillä hangilla.
Vilkutan tähdelle kirkkaana pakkasyönä, jollekin erityiselle, joka sieltä minun silmiini kirkkainpana loistaa.
Teen syksylleni suunnitelmia. Kerään kevään ja kesän aikana mieleeni kylvämääni satoa talteen. Opettelen rakastamaan ja vaalimaan arkisia rutiineja, nauttimaan niistä.
Ajatusteni vintille ja kellareihin mahtuu vielä. Osa on kuitenkin jo napattu purkkiin. Kieräytetty kevyesti kiinni, laitettu pitsikoristeinen "paperi"väliin ja kirjoitettu rakastavia, rohkaisevia ja hoitavia etikettejä. Tässä kaikki mitä säilön tältä kesältä. Ja se on paljon se.
Syvän siniselle taivaalle piirtyy suihkukoneen vana,
Minne se vie, en tiedä.
Kuuma kallio lämmittää selkää. ( Anno Domini 2013 )
Kaunista ja onnelista syksyä kaikille.
Tuire
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti