Pihamaalla kukat kukkivat kauniisti ja omenapuiden oksat riippuivat raskaina runsaan sadon painosta.
Olimme sopineet tulostani jo edellisellä viikolla, joten aamulla soittelin, että voinko nyt sitten tulla teille tänään niihin "omppuvarkaisiin"...
Minut toivotettiin tervetulleeksi.
Perillä meitä odotti riehakas vastaanotto, sillä pihamaalla temmelsi neljä neuvokasta sessua.
Kaikki uroksia.
Siinä olikin kaupunkilaistytöt suorastaan helisemässä, kun salskeat urokset piirittivät heitä. Erittäin sinnikkäästi ja vähän joka puolelta...
Lopulta "vanhat" pojat pantiin jäähylle ja vain nuorukaiset jäivät leikkimään Malùn ja Hetan kanssa. Tytöt olivatkin illalla väsyneitä, mutta onnellisia päivän tapahtumista. Olihan se mukavaa heidänkin päästä vaihtamaan kuulumisia lajitovereiden kanssa.
Kovasti olivat ystäväni maatilallaan uurastaneet sitten viime käynnin. Oli raivattu metsää, valettu lattioita kellarissa ja isännällä oli parhaillaan pihasaunan remontti viittä vailla valmis.
Emäntä oli puolestaan ahkeroinut marjojen kanssa. Hän oli poiminut, perannut ja pakastanut sekä hilloksi keittänyt niin vadelmia, mansikoita kuin mustikoitakin.
Sieltä minäkin kaapaasin mukaani kaksi isoa muovikassillista sekä syömäomenoita, että hilloamiseen parhaiten soveltuvaa lajiketta.
En muuten ole aikaisemmin paljon hilloja keitellyt, joten saapa nähdä kuinka onnistun, mutta kertahan tuo on ensimmäinenkin...
Omenapora on nyt hankittu, joten kohta käärin hihat ja ryhdyn hommiin.
Teimme pienen lenkin metsään ja huomasimme, kuinka sieniä oli alkanut nousta sinne tänne. Pidän itse kovasti sienistä, joten sovimme, että teen uuden reissun lähiaikona ja kerään tätä herkkua talteen. Talonväki itse kun ei sienistä juuri piittaa. Siinä metsäpolulla astellessamme kysäisin, joko on elo ja olo maalla asumisen suhteen arkipäiväistynyt ? Onko tunne unelman toteutumisesta haalistunut ?
Vastaus tuli välittömästi. Ei. Ei ole arkipäiväistynyt, eikä haalistunut. Joka aamu mielen valtaa ihana onnen tunne siitä, että saa nousta uuteen päiväänsä siellä ja tehdä niitä asioita, joita on aina halunnutkin tehdä.
On suurta lahjaa saada kokea noin !
Palasin päivän päätteksi kotiini, kuin joulupukin pajalta. Oli ne kaksi kassillista omenoita, oli ihanan makuisia uusiaperunoita, oli kypsiä, makeita luumuja ja kukkakimppu...
...... Joten tuhannet kiitokset Mäkelän isännälle ja emännälle antoisasta päivästä. Kun talven pimeinä hetkinä lusikoin viilini päälle omenahilloa muistelen tuota päivää ja tiedän varmasti nauttivani lähiruokaa.
P.S. Nähdään pian uudestaan, kunhan saan vielä hommattua sen sienikirjan.
Omenan tuoksuisin terveisin ------- TUIRE -------
ihanaa kun tulit ja ei muuta kun uusiksi.Seuraavaksi kerätään niitä sieniä ja todellakin se sienikirja mukaan tai minä kerään niitä kauniita kärpäs sieniä =)
VastaaPoista