Minulla on hallussani äitini pitämiä päiväkirjoja useiden vuosien ajalta. Hyvin usein olen ottanut umpimähkäisesti jonkun niistä käteeni ja katsonut mitä hän on ajatellut, mitä tehnyt täsmälleen samana päivänä, joskus vuosia sitten.
Olen hyvin onnellinen näistä hänen muistoistaan sekä siitä, että hän on päiväkirjaa pitänyt ja säästänyt ne kaikki. Tunne äidin läheisyydestä aina vahvistuu niitä lukiessani. Hänen tuttu käsialansa ja positiivinen elämänasenteensa heijastuu noilta sivuilta mainiosti. 14-vuotta sitten, tänä päivänä hän on hoitanut kaupungilla Kreikan matkaansa liityneitä asioita. Vaihtanut valuuttaa, ottanut matkavakuutuksen, nostanut rahaa ja käynyt pikaisesti bingossa. Illaksi hän odotti minua ja siskoani vierailulle. Tulimme kuulema laittamaan muoria etelän kuntoon. Voi kunpa muistaisin juuri tuon illan.... oletan, että olemme katsastelleet matkalle mukaan otettavia vaatteita. Lakanneet kynsiä, värjänneet hiuksia ja tietenkin hehkuttaneet Rodosta. Sen lämpöä, aurinkoa, merituulta ja maisemia.
Tässä kohtaa olemme olleet äitini kanssa samanlaisia. Minullakin on ollut tapana pitää päiväkirjaa ja myös säilyttää ne kaikki. Omista päiväkirjoistani on tullut joskus tarkistettua joitakin asioita. Nythän on hyvä tilaisuus kaivella omiaan esiin ja vertailla mitä on itse kirjoittanut vierailusta äidin luona noina aikoina. Aion lukea kaikki hänen kirjansa läpi tässä syksyn ja talven kuluessa.
Päiväkirjaan kirjoittamisen hyvänä puolena pidän myös sitä, että varsinkin mieltä vaivaavat asiat selkiytyvät, kun niitä voi katsella paperilta. Itsensä ulkopuolelta. Samalla siinä voi kirjoittaa vaikkapa pahaa mieltään "ulos." Niissä säilyvät myös onnen ja ilon tunteet. Kansien välissä, tallessa kaikki. Tiedä vaikka näistä omistakin kirjoituksistani on sitten joskus ilon aihetta omalle lapselleni.....
Lukuvuoroaan odottaa myös muutamat uudet kirjahankinnat. Pari uutuutta on jo luettu ja lainattu eteenpäin. Minun pitäisi ottaa ensimmäisenä käteeni tuo Cesar Millanin kirja, mutta tunnen suurta vetoa tuota Pientä potenssipuotia kohtaan... kaipaan nyt kovasti jotakin kepeää ja humoristista. Lauman johtajuuteen, kun pitää tosissaan paneutua ja opit sisäistää.
Vesilätäköiden pinta ritisee jo pakkasen ensiaskelista.
Vaan vielä se ei malta asettua aloilleen. ( Anno Domini 2013 )
Vielä tuo lokakuun alkulehdillä ollut runonpätkä ei paikkaansa pidä, mutta ehkä jo ensiviikolla yöksi pakastaa ja aamulla lätäköt ovat jäässä. Mukavaa lokakuun alkua kaikille teille.
Talven tuloon monin tavoin valmistuneena.....
TUIRE
Olen hyvin onnellinen näistä hänen muistoistaan sekä siitä, että hän on päiväkirjaa pitänyt ja säästänyt ne kaikki. Tunne äidin läheisyydestä aina vahvistuu niitä lukiessani. Hänen tuttu käsialansa ja positiivinen elämänasenteensa heijastuu noilta sivuilta mainiosti. 14-vuotta sitten, tänä päivänä hän on hoitanut kaupungilla Kreikan matkaansa liityneitä asioita. Vaihtanut valuuttaa, ottanut matkavakuutuksen, nostanut rahaa ja käynyt pikaisesti bingossa. Illaksi hän odotti minua ja siskoani vierailulle. Tulimme kuulema laittamaan muoria etelän kuntoon. Voi kunpa muistaisin juuri tuon illan.... oletan, että olemme katsastelleet matkalle mukaan otettavia vaatteita. Lakanneet kynsiä, värjänneet hiuksia ja tietenkin hehkuttaneet Rodosta. Sen lämpöä, aurinkoa, merituulta ja maisemia.
Tässä kohtaa olemme olleet äitini kanssa samanlaisia. Minullakin on ollut tapana pitää päiväkirjaa ja myös säilyttää ne kaikki. Omista päiväkirjoistani on tullut joskus tarkistettua joitakin asioita. Nythän on hyvä tilaisuus kaivella omiaan esiin ja vertailla mitä on itse kirjoittanut vierailusta äidin luona noina aikoina. Aion lukea kaikki hänen kirjansa läpi tässä syksyn ja talven kuluessa.
Päiväkirjaan kirjoittamisen hyvänä puolena pidän myös sitä, että varsinkin mieltä vaivaavat asiat selkiytyvät, kun niitä voi katsella paperilta. Itsensä ulkopuolelta. Samalla siinä voi kirjoittaa vaikkapa pahaa mieltään "ulos." Niissä säilyvät myös onnen ja ilon tunteet. Kansien välissä, tallessa kaikki. Tiedä vaikka näistä omistakin kirjoituksistani on sitten joskus ilon aihetta omalle lapselleni.....
Lukuvuoroaan odottaa myös muutamat uudet kirjahankinnat. Pari uutuutta on jo luettu ja lainattu eteenpäin. Minun pitäisi ottaa ensimmäisenä käteeni tuo Cesar Millanin kirja, mutta tunnen suurta vetoa tuota Pientä potenssipuotia kohtaan... kaipaan nyt kovasti jotakin kepeää ja humoristista. Lauman johtajuuteen, kun pitää tosissaan paneutua ja opit sisäistää.
Vesilätäköiden pinta ritisee jo pakkasen ensiaskelista.
Vaan vielä se ei malta asettua aloilleen. ( Anno Domini 2013 )
Vielä tuo lokakuun alkulehdillä ollut runonpätkä ei paikkaansa pidä, mutta ehkä jo ensiviikolla yöksi pakastaa ja aamulla lätäköt ovat jäässä. Mukavaa lokakuun alkua kaikille teille.
Talven tuloon monin tavoin valmistuneena.....
TUIRE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti