SUO, KUOKKA JA JUSSI.....

No ehkä tuo on hiukan liian vahvasti sanottu. Jussi löytyy talosta kyllä, mutta ei meidän tarvitse sentään ihan noin alkutekijöistään liikkeelle lähteä.

Eli huomenna se alkaa. Kauan odotettu piharemontin 2. vaihe.  Jipii !

Mieheni purki eilen aitauksen, jossa Heta ja Malù ovat saaneet juoksennella vapaana. Tänään on minua napitettu useita kertoja tiukasti silmiin ja tehty näyttäviä "muuveja" alakerran suuntaan. Tytöt eivät oikein tunnu ymmärtävän, että pihaan ei ole nyt menemistä. Päivällä saapunut kaivinkone on saanut aikaan äänekästä kommentointia. Sitä on käytävä ihan porukalla aina välillä haukkumassa ns. keskimatkan krouvissa, jonka nimen olemme antaneet yläkertaan vievien portaiden keskitasanteelle.
Saapa nähdä minkälaista messua täällä huomenna pidetään,kun tuo julmettu kone höräytetään käyntii ja kaivaukset alkavat. Etualalla vasemmalla voitte nähdä jo Hetan panoksen kaivuu urakassa.....

Näin varhain keväällä, kun lehti ei ole vielä puussa, voi pihaltamme nähdä Jyväsjärvelle. Kevään edistyessä järvimaisemaa pääseekin sitten ihailemaan vain terasseilta käsin. Onneksi sentään jostakin.
Asia joka meitä vähän askarruttaa, on tuon ikivanhan Tammen kohtalo. Toivottavasti se ei suutuu siitä, että ympärillä pörrätään kaivinkoneen kanssa. Luotamme kuitenkin siihen, että  Kallio Taivaan
Harri Pohjalainen valvoo työn edistymistä tältäkin osin. Sillä pihasuunnitelma on lähtöisin hänen kynästään ja Harri vastaa myös koko projektin toteuttamisesta. Hän on ollut tässä piha hankkeessamme mukana jo ensimäisessä vaiheessa ja tiedämme kuinka hyvää ja tunnollista työtä hän tekee.
Aion kertoa jatkossa blogissani sekä kuvin, että sanoin työn edistymisestä ja sen eri vaiheista.

  

Kovin oli alastoman näköistä tänä iltana lenkkipolkumme varrella. Tämäkin näkymä muuttu hetkessä, kun saadaan aurinkoa, lämpöa ja vettä. Kohta kaislikossa suhisee ja maisema rehevöityy. Räksät ovat tulleet jo säksättämään maastoon. Siitä tulikin mieleeni viimekesäinen lintukirppu episodi. Toivottavasti vältymme tulevana suvena vastaavalta. En todellakaan haluaisi joutua uudelleen niiden rokotettavaksi.

Kiinni kasvaneet. Se tulee lähes päivittäin mieleeni, kun katson näiden kahden kaverin menoa. Tässä kuvassa askeltavat jopa tavanomaista enemmän erillään. Viime päivinä on kyllä totuuden nimessä ollut vähän ruutia ilmassa naisten välillä. Malùlla on juoksut parasta aikaa ja Heta parka on joutunut, yleensä ruokailun jälkeen melkoiseen pyöritykseen. Malù "kukkoilee." Pyrkii selkään, näykkii vartalosta, nuolee korvia, kosiskelee kierrellen ja kaarrellen. Ja Hetaa tympäisee. Joten rähäkkähän siitä tulee. Toinen haluaa, että alettaisiin ja toinen ei halua alkaa. Ja minä siinä poliisina välissä.

Kaiken lisäksi merkit viittaavat siihen, että kun tämä vanhempi neiti lopettaa juoksunsa, niin tuo pieni Tilli aloittaa. Tätä rumbaa on siis tiedossa vielä muutaman viikkon.


Joten rumbaavat terveiset täältä Kuovinkujalta.    

TOUKOKUU - TOHUN KUU

 

Aavistus kalpean vihreää

kurkistaa silmun kuoren alta.

Pian se puhkeaa loistoonsa. 

 

 

 

Vappu on juhlittu ja touhujen täyteinen toukokuu alkanut. Vihdoinkin ! Siltä se nyt tuntuu. Tämän kuukauden aikana tulee tässä talossa tapahtumaan paljon. Tässäpä muutamia juttuja jotka ovat olleet suunnitteilla ja tulevat nyt myös toteutumaan.

Ikkunoiden pesut on jo aloitettu ja niitä jatketaan. Talossa on terassilasitukset mukaanlukien sen verran pestäviä pintoja, etten koskaan tee tätä hommaa yhdellä kertaa. Hankin tuon ylläolevan laitteen viime viikolla ja suosittelen sitä täysin varauksettomasti kaikille. Laitteen parhain ominaisuus on se, että kuivausvaihe on todella helppo ja siisti. Kone imuroi veden lasien pinnasta ja lopputulos on viiruton ja kirkas. Imuroinnin ansiosta vedet eivät valu pitkin ikkunalautoja ja lattioita. Soveltuu myös peilien ja kaakeleiden pesuun. Kaikenlisäksi hinta ei todellakaan käyttötarkoitukseensa nähden päätä huimaa, joten ei ihme että laite on löytänyt paikkansa jo monen muunkin siivouskaapista. Kun menin ensimmäisen kerran ostoaikeissa myymälään, sain kuulla sen olevan loppuunmyyty. Onneksi sain omani uudesta toimituserästä. Tämä on ihan Ässä !  

 

 

 

Minulla on makuuhuoneessa lipasto, joka ei ole väriltään silmääni miellyttänyt. Sen maalaaminen on ollut jatkuvasti mielessäni. Nyt olen vihdoinkin saanut tarvikkeet ostettua ja lipasto on siirretty autotalliin työstämistä varten. Olen sen jo kahteen kertaan maalannut, mutta lopputulos ei vielä oikein tyydytä. Pitänee hioa kertaalleen uudestaan ja vetää kolmas kerros päälle. Toivottavasti  sen jälkeen saan sitä mitä olen ajatellut.

Kesäkukkien istutus alkaa myös olla käsillä. Sain Vappuaaton tuliaisena siskoltani kassillisen näitä ihania Orvokkeja. Hyvän kylmän kestävyytensä ansiosta niitä voi jo huoletta ulkoruukkuun istuttaa. Valitettavasti valokuvassa ei kukkien väri täysin vastaa todellisuutta. Ovat näet ihanan vaalean, violetin, pastellinsävyiset. Kuin pensselillä maalatut, kuten siskoni sanoi.

 

 

Kaikista suurin muutos tulee olemaan 7.5. alkava piharemontti. Tätä olen odottanut, kuin lapset joulua. Tulee istutuksia, pengerryksiä, vesiaihetta, portaita ja puuaita. Siis todellinen muodon muutos. Ainut surku on siinä, että tyttöjen "kissanpäivät" pihalla temmellyksissä ovat remontin myötä ohitse. Ja kyllä sitä on temmellettykin. Pihaa on vartioitu napakalla otteella. Kaikille kulkijoille on aidan takaa kommentoitu ja joissain tapauksissa on jopa hypätty aidan yli posmentamaan. Olemme kyllä katsoneet toiselta laidalta tietyn alueen, joka voitaneen pyhittää heidän valtakunnakseen. Se ei ole yhtä iso, kuin nykyinen, mutta kuitenkin sellainen, että saavat siinä vapaasti leiskua. Heta on jo muuten kaivaukset aloittanut. Monttuja on ilmaantunut sinne tänne. Eipähän ole kaivinkoneella sitten niin paljon tekemistä...  

  

Kukkia on toki mukava katsella myös sisätiloissa. Preeriaruusut ovat mielestäni todella kauniita ja kestäviä leikkokukkia. Täytyy ostaa heti uusi kimppu, kun nämä ovat lakastuneet. Toivottavasti niitä on vielä silloinkin saatavilla.

Ja yksi ihana juttu vielä. Muutto lintujen paluu. Melkoista sirkutusta ja viserrystä olen heidän aamukonserteissaan jo saanut kuunnella. Mutta. Kaikista eniten odotan kuitenkin sen kaikista tärkeimmän ja rakkaimman "muuttolinnun palauuta". Ja se päivä on 16.5.

Mitä lintuja sinä odotat ? Kenen laulu soi kauneimmin ?  Kaunista, ihanaa toukokuuta kaikille !

 

 

PÄREET....

Sanasta päre tulee varmaan ensimmäisenä mieleen jokin puukappale tai tuohus...pärekatto. Mutta kuten tälle meidän armaalle suomenkielellemme tyypillistä on, käytetään sanaa myös tiettyihin tarkoituksiin tai ajatuksiinkin.

Tuo ylläolevassa kuvassa poseeraava Rayaraqua Lady Gaga alias Heta ja toisinaan myös Tilli, on varsinainen päreiden tekijä ! Ei pidä antaa haaveellisen ja rauhaa henkivän katseen johtaa harhaan. Sillä se on hämäystä. Uskon, että tuon pienen ja suloisen pään sisällä pyörii lakkaamatta ajatus siitä, mitä voisinkaan seuraavaksi päreiksi pistää.

Meillä on tapana saunoa lauantai-iltana kaikessa rauhassa. Tapoihimme kuuluu, että käymme välillä vilvoittelemassa terassilla ja menemme sitten takaisin löylyihin. Malù ja Heta osallistuvat tapahtumaan makoillen joko kodinhoitohuoneessa, kurkistellen välillä sauna- ja suihkuosastolle tai "katsellen" televisiota viereisessä huoneessa. Kodinhoitotilassa makoilu olisi ehdottomasti se suotavampi ja turvallisempi vaihtoehto oleskella. Ainakin Hetalle. Olen nimittäin pannut merkille, että jos tämä vesseli viihtyy "telkun" ääressä, on se pelkkää silmänlumetta. Aina silloin kun tuppaa tapahtumaan jotain kiellettyä.

Heta on pistänyt päreiksi näiden saunareissujemme aikana mm. mieheni aamutossut, vinonpinon naistenlehtiä, muutamat sukat, rintaliivit, sytkärin ja nyt viimeisinpänä minun nahkaiset pistokkaani. Päreiden tekeminen käy todella kätevästi ja joutuisasti. Hataraa päätäni käytetään härkisti hyväksi. Ellen muista nostaa näitä kiinnostuksen kohteita kaappiin on varmaa, että tämä "disainer" keksii, kuinka ne näppärästi muotoillaan uuteen uskoon. Mieheni on sanonut, että nämä koirat vievät meidät vielä perikatoon. Ja Heta kyllä toteuttaa tätä karua ennustusta toteen ennennäkemättömällä tavalla. Nämä kengät, lehdet ja sukat ovat napanöyhtää päreiden teossa. Suurin työ on jälkien siivoamisessa. Mutta näkisittepä portaidemme pystypiennat....niitä on käsitelty vahvoin hampain ja uusiminen saattaa maksaa jonkin verran. Vielä emme uskalla siihen edes ryhtyä. Mielipuuhaa on myös sellaisten mattojen repiminen, joissa on hapsureunat. ( Meillä ei siis enää ole hapsureunaisia mattoja)

Malu ei ole koskaan tehnyt tämän tyyppisesti pahojaan. Aina, kun päreitä on tehty ja ilmestymme näkösälle, on asetelma jokseenkin ylläolevan kuvan kaltainen. Malù on ottanut Hetaan etäisyyttä ja katsoo anovan / kärsivän näköisenä viestittäen meille hyvin selväti, että en se minä ollut. Tai tuolle en mahda mitään. Heta ei ole moksiskaan. Hyvin topakasti hän nousee "työnsä äärestä" ja astelee meitä vastaan iloisesti tervehtien. Ja saattaapa olemuksessa olla ripaus myös ylpeyttä siitä, kuinka hyvin on saanut itseään viihdytettyä sillä aikaa, kun emme ole olleet hänelle huomiotamme tarjoamassa.

Tässä vaiheessa tulee sitten se hetki, jolloin meiltä saattaisi päreet palaa, mutta vielä, ainakin toistaiseksi olemme pystyneet hillitsemään itsemme. Hävityksen keskellä on pitänyt esittää muutama kysymys. Lähinnä itselleen. Olisiko tämä ollut estettävissä, jos en olisi jättänyt näin kiinnostavia kohteita tyrkylle? Portaita ei voi tietenkään nostaa ylös tai laittaa kaappiin, mutta kaikki tämän muun pikkusälän tuhoaminen on kyllä kohtuullisella valppaudella estettävissä.

Kuinkas on ? Asuuko myös sinun kodissasi tälläinen luova persoona ?  Onko teillä tehty päreitä?
Oletko jo päreesi polttanut ?

Hyvää keväistä tiistaita niin päreiden tekijöille, kuin päreensä polttaneille.

Toivottavat:   Tuire, Malù ja Heta   

SAITURI

Olipa mukava viimeviikon torstai-ilta. Olimme Tatun tyttöystävän vanhempien kanssa Jyväskylän kaupungin teatterissa katsomassa Molièren Saituria. Saimme samaan hintaan, myös "toisen näytöksen", sillä heidän mukaansa ottamassaan läppärissä oli paljon kuvia Grandan vierailulta.
He olivat myös tilanneet väliaikatarjoilun, joten vältyimme jonottamiselta ja saimme heti istahtaa valmiiseen pöytään. Tämä valokuvien katselu ja nuorison kuulumisten vaihtaminen tekivät tietenkin sen, että keskustelu näytelmästä jäi pöydässämme vähiin, mutta olen kyllä miettinyt sitä paljon näin jälkikäteen.

Harpagonin eli saiturin roolissa loisti Jouni Salo. Hän on todella uskomattoman hyvä, taitava näyttelijä. Seurasin oikeastaan vain ja ainoastaan hänen tulkintaansa. Niin vakuuttavaa se oli. Puhuttu teksti ja kehonkieli tukivat täydellisesti roolisuoritusta ja nivoutuivat saumattomasti yhteen. Vaikutelma oli uskottava, koskettava ja hauska. Toki muutkin roolisuoritukset olivat hyviä, mutta Salo nousi kuitenkin näytelmän ehdottomaksi tähdeksi.

Käsiohjelmasta sain lukea, että Jean Baptiste Poquelin (1622-1673), taiteilija nimeltään Molière kirjoitti tämän näytelmän vuonna 1668 ja myös itse esitti sen pääosan. Olen sitä mieltä, ettei ihminen ole näissä 345. vuodessa juurikaan muuttunut. Rahan mahti ja voima saa ihmisen edelleenkin käyttäytymään niin monin eri tavoin "hulvattomasti".

Harpagonille mikään ei ollut niin tärkeää, kuin raha. Ihmissuhteetkin tulivat kaukana perässä. Hänen aikansa kului uusien sijoitusten miettimisessä ja olemassa olevien varojen vaalimisessa. Hän oli niin saita ja sairaalloisen nuuka, että loppujen lopuksi eli ja elätti perhettään äärimmäisessä niukkuudessa. Ajatukset pyörivät laskelmoidusti sen ympärillä mistä rahaa voisi saada lisää ja kuinka olemassa olevat varat saadaan pidettyä turvassa. Omaisuutensa menettämisen uhkia hän näki jatkuvasti ympärillään. Keneenkään ei voinut luottaa. Ja  luonnollisesti tuo huomattava varakkuus ja rikkaudet toivat ympärille lukuisia hännystelijöitä ja mielistelijöitä.

Enpä usko että moinen saituus on se varsinain tämänpäivän silmiinpistävin asia tuossa raha ratkaisee maailmassa. Ennemminkin suruton tuhlailu ja ostaminen ovat ne tämän ajan jutut. On niin paljon tavaraa saatavilla, joilla rikkauksistaan ja varallisuudestaan voi niin halutessaan ympäristölleen viestittää. Yhteistä näille aikakausille on kuitenkin se, että raha näyttelee pääosaa.... ja sen mahti vaikuttaa kaikessa.

Tottakai riittävästi rahaa on hyvin tärkeä asia ja ehdoton välttämättömyys hyvän ja turvallisen elämän takaamiseksi. Se mikä on riittävästi tai liikaa on varmasti hyvin henkilökohtainen asia. Aika moni meistä suomalaisista tekee viikoittaisen lottorivinsä. Pottien suuruus on ollut aika maltillinen siihen nähden, mitä tuolla maailmalla päävoitoista maksetaan, mutta kuitenkin niin ruhtinaallinen, että se herättää unelmoimaan. Kuka maksaisi heti velkansa pois, kuka lähtisi maailmanympärimatkalle kuka hankkisi uuden asunnon tai pistäisi vain sukanvarteen. Enemmän rahaa on enemmän mahdollisuuksia.

Mutta onko sittenkään niin ? Entä jos lottopotin saatuaan huomaisikin, että monista ulkoisista hyvinvoinnin merkeistä huolimatta tuntuu sisältäpäin kuitenkin tyhjältä?
Uskon satavarmasti, että onnellisuus tulee ihmisen sisältä. Jos ei näe arkeaan arvokkaana ja ole tyytyväinen jo kaikkeen siihen mitä jo on, en usko että se lottovoittokaan kovin pitkälle kantaisi.

Kaikista arvokkainta, mitä minulla itselläni on, ovat ihmiset joita rakastan ja joiden tiedän rakastavan minua.

Hyvää viikonloppua teille ja rakkaillenne sekä onnea lottoon, jos kuponki on täytetty ! 

PIENTÄ SÄÄTÖÄ

Siitä tuli sittenkin totta. Makuuhuoneemme muutti yläkerrasta alakertaan ja ratkaisun edut tulevat vielä esiin tässä lähikuukausien aikana.

Koirat eivät selvästikään tästä muutoksesta pitäneet. Olivat pari päivää suorastaan möksöllään. Haaveilevia katseita luotiin yläkerran suuntaan, mutta nyt on jo pöly laskeutunut. Vallitsevaan tilanteeseen on siis sopeuduttu. Illan tullen he taapertavat oikeaan kohteeseen ja käpertyvät tyytyväisen oloisina viereemme nukkumaan.

Kevään ja kesän valoisat illat ja yöt, niin ihania ja odotettuja kuin ovatkin, saavat aina omat "horisonttini" vähän sekaisin. En millään malta mennä ajoissa nukkumaan ja kuitenkin herään jo kukon laulun aikaan. Yöunet jäävät aivan liian lyhyiksi ja sehän tietää sitä, että päivällä ollaan jossain vaiheessa silmät ristissä.

 Nyt on uudessa makuuhuoneessa vain yksi ikkuna, edellisen kolmen sijaan, joten valon määrä on helpommin hallitavissa. Joka - toivottavasti - takaa paremmat ja pidemmät yöunet.

 

Huoneen sisustuksen päävärit ovat nyt täysin aikaisemmasta poiketen musta ja harmaa. Jonkilaista väripilkkua lähdin siksi haeskelemaan. Edullisin ja vaivattomin tapa oli hankkia uudet sisustustyynyt ja torkkupeitto. Ne löytyivätkin sitten Jyskistä (takana olevat). Keltainen  on väri jota en oikeastaan ole aikaisemmin käyttänyt lainkaan, mutta  nyt se tuntui niin omalta, että ostin keltaiset tyynyt myös olohuoneen sohvaan. Nämäkin hyvän tarjouksen innoittamana Askon sisustuspäiviltä viime lauantaina.

Yksi asia johtaa usein toiseen. Tämä huoneiden muutto operaatio synnytti myös pähkäilyn taulujen uudelleen sijoittelusta.Olin hankkinut aikaisemmin pari canvastaulua, joille se sopivin paikka on ollut vähän hakusessa. Tämäkin taulu sai muuttaa olohuoneesta makuuhuoneeseen.

 

Tuon herätyskellon hankin siksi, että se toi mieleeni muistoja menneiltä ajoilta. Meillä oli samanlainen vekkari silloin, kun asuin vielä kahdestaan äitini kanssa.

 Tähän kun virittää hälytyksen päälle, niin ei tarvitse arvuutella herääkö soitantaan vaiko ei. Sen ääni on niin rämisevä, vaativa ja voimakas, että ellei herää, niin sitten nukkuu jo ikuista unta.  

 

 

Pienellä säätämisellä voi siis saada virkistäviä muutoksia aikaan. Prosessi on edelleen käynnissä, sillä työstän nyt sitä vanhaa makuuhuonetta.... valmista ei todellakaan tarvitse tulla kerta rysäyksellä. Joku viisas on sanonut, että matka on yhtä tärkeä, kuin päämäärä. Olen täysin samaa mieltä ja siksi olen niin mielelläni matkalla.  

ELÄINLÄÄKÄRILLÄ.....

Kävin tänään tämän pallotytön kanssa eläinlääkärissä. Olen ollut koko viikon kuin tulisilla hiilillä, sillä Malú on käyttäytynyt todella oudosti. Vetäytynyt pois läheltäni haluten olla omissa oloissaan. Maanantai aamuna hän sai "kohtauksen" jossa vapisi kuin olisi palellut kovasti ja jurritti puoliseisovassa asennossa portaiden keskitasanteella hengittäen raskaasti. Saman tyyppinen kohtaus oli myös viime syksynä sen jälkeen, kun oli yllättäen aamulla pudonnut sängystä. Liitin sen välittömästi kipuun, mutta nyt ei mitään selvää kivunaiheuttajaa ollut havaittavissa.

Olen siis miettinyt pääni puhki mistä voisi olla kyse. Onko Hetan kanssa leikit olleet liian rajuja ja jokin lihas venähtänyt? onko liukastunut jäällä juostessaa ja selkä tai jalka jotenkin nitvahtanut? ovatko hampaat kipeät? entä silmät? onko järkyttynyt siitä, että makuuhuoneen paikkaa on menty muuttamaan yläkerrasta alakertaan? onko kyseessä epilepsia???? Totesin hyvin pian, että minulla on liikaa kysymyksiä ja liian vähän vastauksia. Soitin eläinklinikka Otsoon ja varasin vastaanottoajan jossa olisi aikaa tehdä perusteellisia tutkimuksia.

Huoltani on osittain hälventänyt se, että Malú on syönyt, juonut ja tehnyt tarpeensa normaalisti. Kuitenkin näin ja tunsin selvästi, että hän ei ole oma itsensä. Jokin on pielessä. Perjantai valikoitui vastaanottopäiväksi siksi, että mieheni piti olla kotona, jotta Hetaa ei tarvitsisi jättää käynninajanksi yksin. Hän kun ei ole vielä yksin koskaan ollutkaan. Tuli kuitenkin mutkia matkaan ja niinpä pakkasin myös Hetan autoon ja sanoin, että odotappa täällä. Äiti ja Malú  menenvät nyt lääkäriin. Sinne se jäi, katsoa tillittämään peräämme, kun hävisimme Otson ovesta sisään.

Eläinlääkäri visiitti on aina jännä paikka. Vaa álla käynti on jännää, vieraat ihmiset ovat jänniä ja paikassa on varmasti todella jännät hajut. Ensin piti siis istua, ylväässä asennossa ilmanmuuta, mutta vavista, kuin palelisi vietävästi. Pikkuhiljaa sitten rapsuttelujen sekä lempeän ja rohkaisevan puheen ansiosta rentouduttiin. Me molemmat. Lääkäri Kalle Varesmaa ilmaantuu paikalle ja tekee alkuhaastattelun odotustilanssa ja tarkkailee Malúa ensin kauempaa. Kun selviää, ettei mitään estettä normaalille kävelylle ole johdattaa hän meidät tutkimushuoneeseen. Tutkimuspöydällä olo on - arvatenkin hyvin JÄNNÄÄ..... joten alkaa uudet vapinat.

Lääkäri tutkii kaikki raajat sekä niiden liikeradat, selän ja mahan. Katsoo silmät, korvat ja kynnet. Minä esitän kokoajan revolverihaastattelun tyyyliin kysymyksiä, joihin hän vastaa ystävällisesti ja jämäkästi. Koska kyseessä on narttukoira päättää hän tehdä kohdun ultraäänitutkimuksen, jotta nähdään, ettei kyseessä ole kohtutulehdus. Hänen mukaansa vastaanotolle on tultu hyvin monenkirjavin oirein, jotka ovat lopulta johtaneet kyseiseen diagnoosiin. Selviää kuitenkin, ettei Malún kohdalla ole kysymys siitä. Hän ottaa virtsakokeen suoraan virtsarakosta sekä laajan verikokeen vasemmasta tassusta. Kuume mitataan peräsuolesta ja näyttää siltä, että hienoista lämpöä Maikulla on.

Jäämme odottamaan labratuloksia ja istumme tutkimushuoneessa rentoutuneina. Tutkimuksen aikana Malú vapautui täysin, sillä niin monenlaisiin asentoihin laitettiin ja kaikkialle vierasihminen kosketteli, että ajatteli varmaan lopulta viisasti kaiken tarkoittavan vain hänen parastaan.

Jonkin ajan kuluttua lääkäri tulee luoksemme ja kertoo veriarvojen olevan kunnossa, ja BINGO.
Virtsan ph arvo on yli 8, joten Malúlla on selvästi virtsatulehdus. Minut lähetetään koiran, ja uskokaa tai älkää - löylykauhan kanssa ulos. Tarkotuksena on saada virtasanäyte normaalia reittiään, jotta voidaan tutkia onko siinä kiteitä, jotka ajan saatossa voivat muodostaa kiviä. Hortoilen siis ympäri Vaajakoskea löylykauha kainalossa koirani kanssa. Malú TIETÄÄ, että tässä on nyt jokin jippo ja vilkuilee kauhaani epäluuloisen näköisenä. Vastaantulevat ihmisetkin katselevat menoamme tutkivasti ja osalle heistä ilmoitan mitä olemme yrittämässä. Jonkin ajan kuluttua myös mieheni ilmaantuu paikalle ja virnuillen kyselee, kuika näytteen otto onnistuu. Hän oli jo ennättänyt käydä Malúa kysymässä vastaanoton puolelta ja sieltä oli kerrottu millä asialla nyt liikumme.

Lopputulema on se, että pissua EI tule. Ei vaikka Hetakin otettiin autosta "täkyksi", sillä viimeistään Hetan pissan päälle on Malún ihan pakko lorauttaa.... Tytöt ovat päättäneet, että tännehän ei muuten merkkejämme jätetä. Sovin lääkärin kanssa, että kiikutan maanantai aamuna näytteen, joka tutkitaan. Kotiudumme särkylääkkeiden ja kahdenviikon antibioottikuurin kanssa kotiin. Olen huojentunut ja onnellinen, että syy on nyt selvillä. Särkylääke menee kurkusta alas normaalin kotiintuloseremonian tuoksinassa. Antibiootit Malú päättäväisesti kieltäytyy ottamasta. (Vaikka makutabletteja ovatkin.) Heta ottaisi ne kyllä hyvin mielellään. Joudun siis käyttämään voimakeinoja leuat auki ja tabletit syvälle kurkkuun...Varmuuden vuoksi vielä totean, että Äiti hoitaa....

Tänään olemme oppineet kaikki kolme naista jotakin uutta. Minä, koiran tavasta ilmentää kipua mitä moninaisemmin. Malú, varmaankin sen, että vieraan kosketus ja selättäminen ei nyt lopulta niin kauheaa ollutkaan ja Heta, olemaan ihan yksin puolitoista tuntia ensimmäisen kerran elämässään !
Nyt ajoin kaapata tytöt viereeni ja lähetä katsomaan televisiota.

Wuh, wuh.... mukavaa perjantai iltaa teille kaikille.


  

EHOSTUS JA ENTISÖINTI VÄLINEET

 

Meikin teko lienee useimmilla naisille jokapäiväinen rutiini. Niin myös itselläni. Jos ei ole mitään varsinaista menoa mihinkään, niin riittää että kosteutan ihoni ja laitan meikkivoiteen. Olen läksyni lukenut. Herkkää ja couperoosa ihoa ei kannata jättää hoitamatta ja suojaamatta koskaan ! Olen ottanut tästä neuvosta "vaarin". Päivittäisessä käytössäni on näistä purnukoista kaikki muut paitsi tuo iholle hehkua antava L`orealin Lumi Magique. Kotioloissa ei tarvitse hekua, joten jätän sen tilanteisiin, joissa hehku on paikallaan.

Luomi- ja ripsivärit ovat nykyään enemmänkin niihin tilanteisiin, kun poistuu muualle, kuin lenkille koirieni kanssa. Huulipunaa en oikein ole koskaan oppinut käyttämään, mutta huulikiiltoa pitää tujauttaa. Ripsivärin kaveriksi tulee piirrettyä eyelinerilla silmiä enemmän esiin. Asiantuntija lausuntojen mukaan näin katseeseen saadaan syvyyttä. Ja minustahan on kiva ajatus sellainen syvä katse. Tämä osuus meikin teossa onkin kaikista haastavinta. Tarvitsen lukulasit, joten tarkkaraja ripsentyveen on kaikista aikaavievin osuus.

Sorrun meikkiostoksiin lähes holtittomasti. Tämä pahe täytyy myöntää. Todellisuudessa käytän sitten niitä yksiä ja samoja tuotteita ja värejä. Moni luomiväri on jäänyt laatikonpohjalle pölyyntymään. Yritän asettaa itselleni meikin osto kieltoja, mutta yllättäen ne unohtuvat, jos erehdyn harhapoluille. Eli tavaratalojen tai markettien kosmetiikkaosastoille.  

Poskipuna ja / tai aurinkopuuteri kuuluvat päivämeikkiini lähes poikkeuksetta. Hyvät sudit ja siveltimet helpottavat työtä. Tämän setin olen ostanut lentokoneesta ja hyväksi havainnut. Siveltimissä on valinnanvaraa niin tarkkuuta vaativiin töihin, kuin häivytyksiinkin.  

Meikkipussi on aina käsilaukussa mukanani, vaikka hyvin harvoin sitä loppujen lopuksi edes tarvitsisin. Tuoksut ovat heikkouteni ja vaihtelen niitä usein. Joka päivä tuoksuja tulee tupsauteltua  ja tällä hetkellä käytössä on edelliseltä matkaltamme taxfreestä heräteostona hankittu SJP:n tuoksu NewYork hitaan 19,20 €. Se oli mukava löytö ja sopii arkituoksuksi paremmin kuin hyvin.

Eläköön kaikki purkit ja purnukat. Sudit ja tuoksut. On se vaan niin ihanaa olla nainen !

Kaunista viikkoa teille kaikille. Meikkien kanssa tai ilman.