K.E.S.Ä.Ä. ODOTELLESSA

Se hyväpuoli tammikuussa on, että kevät ja kesä ovat todellakin vasta edessä, kun taas joulukuussa ajattelee, niiden olevan takana. Maisema on ollut koko päivän musta-valkoinen, joten kaivelin tiedostojen uumenista kesäisiä kuvia, vähän kuin tarkistaakseni, mitä on tulossa, kun vielä vähän aikaa malttaa...

Tästä lähdetään kevättä kohti. Talvella on hyvä tehdä asioita, jotka jäisivät kesällä tekemättä. Yksi näistä on kaappien siivous. Keittiössä oli muutama kaappi päässyt melko pahasti reuhahtamaan ja tänään ne pistettiin uuteen kuosiin. Valitettavasti roskiin meni aika monta lähes puolillaan ollutta jauhopussia vanhentuneena. Täytyy jatkossa pitää tämä osasto paremmassa järjestyksessä. Tulee suotta ostettu uutta, kun entisiäkin on vielä jäljellä. Täpötäydestä kaapista tai laatikosta ei aina se tarvittava raaka-aine osu silmiin.

 Kesäkukkia ! Niitä pitää istuttaa heti, kun ei ole enää hallan vaaraa. Minulla ei ole mitään kestosuosikkia. Hankin kukkani aina ihan fiilispohjalta. Terassimme avautuu etelään, joten kukkien täytyy sietää hyvin auringonvaloa, jopa paahdetta.

Ja mikäpä on sen helpompaa ja nopeampaa ruoanlaittoa, kuin grillaaminen. Maissintähkät, täytetyt herkkusienet, Halloumijuusto, possu.... hups ! Tässähän herahtaa ihan vesi kielelle.

Mökkeily. Kesän ykkösjuttu. Mökkielämästä nautttivat myös ne meidän espanjattaret, Malú ja Heta.
Kun auto kaartaa pihaan ja ovet aukeavat, ovat tytöt salamana järvessä. Sen jälkeen tutkitaan tilukset.

Rannan tuntumassa myyrästely on heistä kaikista mukavinta. Järvellä kun jonkin verran tapahtuu.
On sorsapoikue, on lokkikivi, on kalastaja ja satunnaisesti lähteellä kävijät. Kaikille on pakko ilmoittaa, että täällä ollaan. Joskus vähän turhankin ponnekkaasti.

Näitä näkymiä voi tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Tähän maisemaan ei vaan kyllästy. Kohta, ihan kohta pääsen polskimaan minäkin.

Mutta. Olen tehnyt uuden vuoden lupauksen ja luvannut opetella elämään hetkessä. Palataan siis takaisin tähän hetkeen. Hyvähän se on tässä olla. Jokainen päivä ja jokainen hetki on yhtä arvokas. Oli kesä tai talvi.

SKYPE HYPE

Täytyy ihmetellä näitä nykyajan mahdollisuuksia yhteydenpitoon. Skype on ollut minulle toki sanana tuttu jo pitkään, mutta nyt se on tullut tutuksi ihan konkreettisesti. Sain pojaltani Tatulta joululahjaksi web-kameran ja yhteydet on lyöty auki - suoraan Espanjaan jo kaksi kertaa. Ensimmäinen yhteys oli todella hyvä. Ääni kuului ja lapsi näkyi ilmielävänä edessäni tässä tietokoneeniruudulla... olin iloinen kuin ilmapallo tämän keskustelun jälkeen. Eilen vähän puhe pätki ja kuva oli mosaiikkia, mutta johtui varmaankin siitä, että juuri silloin oli paljon käyttäjiä tuolla linjoilla samanaikaisesti. Joka tapauksessa aivan huippu juttu.


Toinen huippujuttu on se, että olen hankkinut sellaiset kengät, jotka pitävät pystyssä näillä Suomen talven liukkailla keleillä. Koko viime talven taiteilin kielikeskellä suuta, varsinkin kevät puolella Malúa ulkoiluttaessani. Kroppa meni sellaiseen megajumiin, että siinä onkin ollut availemista. Mitä enemmän kaatumista pelkäsin, sen enemmän sipsuttamalla etenin. En uskaltanut askeltaa reilusti, vaan enemmänkin päkijäpainotteisesti. Muutaman kerran vedin sellaiset puolispakaadit ja tämän tyyppinen äkkinäinen liike ei tehnyt varsinaisesti hyvää näille treenaamattomille koivilleni.

IceBug

Mutta nyt on toisin. Muutama viikko sitten yhtenä perjantaiaamuna, lipsuteltuani pari kertaa koiria lenkittäessäni päätin. Päätin, että jos vielä tältä reissulta tullaan takaisin kaikki luut ehjinä, niin menen välittömästi hankkimaan nastat alle. Kyllä kannatti. Ne ovat jalkaan erittäin hyvät. Ne ovat mukavan lämpimät. Ne ovat ihanan kevyet. Ja mikä parasta - niillä ei voi liukastella. Pito on todella hyvä. Suosittelen tätä kenkään kaikille, jotka ulkoilevat paljon ja tuskailevat liukastumisvaaran kanssa. Vahvistetun kärjen ja hoitosuihkeitten ansiosta ne tulevat olemaan myös pitkäikäiset.

kosteusvoide ja naamio

Kolmas huippujuttu menee jaloista päähään... Näin talvella ihoni kuivaa ja punoittaa. Valitettavasti myös kasvoissa. Johtuu tästä tyypillisestä suomalaisen ihon vitsauksesta eli couperosaihosta. Olen kokeillut monenlaisia voiteita, mutta liekö niin, että iho tottuu ennenpitkää käytössä olevaan tuotteeseen, eikä enää tehoa entiseen tapaan. Tai muuttuu (vanhenee) ja sen vuoksi entinen ei enää riitä / tehoa. Nämä ihoni hyvikset löytyivät apteekin hyllylltä ja olivat vielä suhteellisen kohtuu hintaisiakin. Tuoksu on mieto, tehoaineet juuri couperoosaiholle suunniteltu ja hyvin imeytyvä. Olen kerran ostanut tuotteen, joka levitettäessä rullaantui samantien iholta pois. Palautin sen takaisin myymälään ja sain sekä rahani takaisin, että tuotepaketin Lumenelta. En ollut kuulema ainut, joka oli kokenut saman ja ilmeisesti siinä oli tuotekehittelyssä jokin asia aineyhdistelmissä mennyt pieleen. Mukavaa tietenkin oli, että suhtautuminen asiaan oli noin mutkatonta ja asiallista.

Tässä on nyt tämän ajan "survival"-paketit koossa. Hyviä asioita niin keholle, kuin mielelle. Mikäpä tässä - talveen selkää taittaessa.

VAPAAT RADIKAALIT

Meitsi on vähän tutkinut, noita hyvinvointiin ja ravitsemukseen liittyviä juttua. Olen tehnyt merkittävän havainnon. Kala-aterian jälkeen ON virkeämpi olo, kuin esim. jos olisin vetäissyt pippuripihvin. Olen aika kädetön, vai pitäisikö sanoa evätön kalaa valmistamaan, mutta lohi toimii aina. Ja siinähän on niitä hyviä omega-3 rasvojakin. Tälläviikolla aion laajentaa repertuaaria ja kokeilla kuhaa tai siikaa. Eihän se niin vaikeaa voi olla?

Minulla on joitakin lisäravinteita säännöllisessä käytössä, kuten Omega3 tabut, MiniSun monivitamiinit ja Molcosanjuoma. Viime viikolla postiluukusta kolahti luontaistuotekaupan mainoslehti, jota tuli tsyynättyä tavallista tarkemmin. Silmiini osui Pycnogenol niminen tuote, joka sisältää Rannikkomännyn kuoriuutetta. Se on tarkoitettu sydämen ja verisuonten hyvinvointiin, helpottamaan oloa siitepöyaikana, vahvistamaan ihon kollageenia sekä jalkojen turvotukseen. Se on voimakas kasviantioksidantti ja suojaa soluja ennenaikaiselta vanhenemiselta. Hei. Käsi sydämelle, Voiko tällaisen tuotteen jättää ostamatta? Kyllä ei voi.

Luin, että elimistö on jatkuvasti haitallisten vapaiden radikaalien pommituksen kohteena. On ympärisön saasteita, säteilyä ja stressiä. Omia haitallisia valintoja kuten tupakointi, alkoholi ja huonot liikuntatottumukset. Lähteen mukaan vapaiden happiradikaalien aiheuttama oksidatiivinen stressi tarkoittaa elimistön rasvahappojen ja proteiinien hapettumista. Hapettumisella taas on yhteys monien sairauksien syntyyn, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, syöpään sekä ikääntymisen mukanaan tuomiin muutoksiin. Ajattelin, että nyt pannaan kampoihin näille vapaille radikaaleille, ei pelkästään ottamalla Pycnogenolia, vaan muutenkin. En tykkää ajatuksesta, että radikaalit hilluu meikäläisen kropassa iha vapaasti. Haluan olla päällikkö ja ainakin johtaa joukkoja.

Kannattaa syödä päivittäin voimakkaan värisiä marjoja, hedelmiä ja kasviksia. Ne sisältävät enemmän antioksidantteina toimivia yhdisteitä. Raadikaalien mellastusta voi hillitä myös siten, että valmistaa ruokansaa liikaa korventamatta, siis miedoilla lämpötiloilla ja hauduttelemalla. No, pakastimessa on mansikoita, mustikoita ja puolukoita. Eikös niissä ole aika voimakkaat värit? Välittömään käyttöön siis.

Ostin myös inkivääristä valmistettuja "makeisia". Silmiini on osunut usein ylistäviä kommentteja inkiväärin terveellisyydestä. Inkiväärin kerrotaan olevan erinomainen apu vilustumisoireisiin. Se lisää verenkiertoa ja lievittää kipua nivelvaivoissa. Edistää ruoansulatusta ja vapauttaa kehon energiavirtojen vapaata liikkuvuutta. Sitä käytetään myös matka- ja raskauspahoinvoinnin yhteydessä. Eikö kuulostakin hyvältä. Olen ottanut kaksi inkiväärimakeista päivässä, muutamana päivän ajan, joten tuloksista en osaa sanoa vielä yhtään mitään. Usko on kuitenkin vahva.

Ja eikös vain ole hehkutettu pähkinöiden terveysvaikutuksista. Vaikka niissä on paljon energiaa on niissä paljon myös tärkeitä suojaravintoaineita ja hyvänlaatuista rasvaa. Erinomaisia pähkinöitä ovat saksan-, pekaani-, para- ja cashewpähkinät. Niiden aatelia on ehdottomasti saksanpähkinät, jotka muistuttavat ulkomuodoltaan aivonpuolikasta ja rasvan laadun suhteen ovat todellista aivoruokaa. Mitäpä ostin viikonlopuksi välipala napostelua varten. No pähkinöitä tietenkin. Tässä piilee se vaara, että jään koukkuun. Niin hyviä ne olivat. Kuka koukuttuu mihinkin. On syöppöjä ja juoppoja. Siskoni on tunnustanut avoimesti olevansa suklaappo. Minusta voi siis tulla pähkinäppö ! Jos näin käy, lupaan perustaa yhdistyksen, jossa on helpompi toipua yhdessä. Rakentelen vähintään 10-askeleen vieroitusohjelman. Kokouksemme voisivat alkaa...."Olen Tuire ja pähkinäppö......"

EROAHDISTUS ( nervöösis hermötus)

OIREET:  Kaihoisa ja herkkä mielentila. Huolestuneisuus erossa olevan henkilön selviytymisestä uusissa olosuhteissa. Yhteisen menneisyyden mielessään kertaaminen. Mikäli joutuu eroon lapsestaan, pahimmat tapaukset kaivelevat jopa vauva-aikaiset valokuvat esille niiden edessä herkistellen. Pään pyörittely ja huokailu. Ihmettely ajan kulumisesta. Välittömästi käynnistyvä mietintä prosessi, jonka tarkoituksena on järjestää tapaaminen mahdollisimman pian. Kaikenlaisten uhkakuvien maalailu, mitä maailmalla voi tapahtua...Hätä ja hämmennys.

ESIINTYVYYS: Yleinen vaiva, mutta ahdistuksen määrässä ja laadussa huomattavia yksilöllisiä eroja.

HOITO: Tilanteen kartoittamiseksi ja oireiden vaikeusasteen tulkitsemiseksi suoritetaan haastattelu tutkimus. Tutkimuksen suorittajana kannattaa toimia itse ja esittää niitä hyvin napakasti ja kriittisesti. Mikäli näyttää siltä, ettei tähän kykene voi haastattelun suorittaa myös ystävä, joka tuntee hyvin molemmat osapuolet. Akuutissa vaiheessa ei kysymyksiä kuitenkaan kannata tehdä, sillä aivot eivät ota vastaan järkipuhetta. Jäävä on tuolloin täysin tunteidensa vietävänä, joten on parasta rauhoittua ensin ja ottaa vain kiitollisena vastaan lähipiirin lämpöä ja rakkautta. Sekä kuunnella herkällä korvalla kaikkia niitä kannustavia ja faktisia kommentteja lähtijän kyvystä huolehtia itsestään.

Parasta hoitoa on siedätyshoito. Tämä tarkoittaa sitä, että lähtevä henkilö kertoo aikeistaan hyvissä ajoin. Näin jäävällä on hyvät mahdollisuudet totutella ajatukseen ja nähdä tilanteen valoisat puolet. Kuitenkin hyvin usein, siedätyshoidosta huolimatta, voi esiintyä voimakkaitakin tunnereaktioita, joita ei tule säikähtää. Oireet ovat voimakkaimillaan päivää - kahta ennen, ja huipussaan juuri konkreettisella eron hetkellä.

Lähtevä kannattaa hyvästellä molemmille luontevassa paikassa esim. kotona. Juna-, lento- tai linja-autoasemille ei akuutissa tilassa olevan jäävän kannata mennä hyvästelyjä jättämään. Tilanteesta ei koituisi mitään hyvää. Näitä lähdön hetkiä voimakkaasti alleviivaavilla paikoilla jäävä ei todennäköisesti  pystyisi itseään hillitsemään. Hyvästienjättöpaikan huolellisella valinnalla ennaltaehkaistään myös lähtijän mielessä mahdollisesti kaihertava haikeanolon lisääntymisen.

TOPUMINEN: Toipuminen alkaa välittömästi kun lähtijä on mennyt ja jäävä jäänyt. Haastatteluissa on parhaimmissa tapuksissa tuotu esille faktat ja osoitettu jäävän omassa päässään kehittelemät kuvitelmat. Haastattelun tuloksena nousee erittäin hyvin esille se, ettei huolestuneisuus ole johtunut suinkaan lähtevän kyvystä kohdata uusia asioita ja olosuhteita. Tarkempi analysointi osoittaa, että jäävä onkin ollut enemmän huolissaan omasta sopeutumisestaan, mutta projisoinut asian lähtevän ominaisuudeksi. Keskeinen kysymys haastatteluja tehdessä on: kuinka kaikki voivottelu ja uhkakuvat auttavat jäävää ? Entä lähtijää ?Kysymyksen pohtiminen auttaa nopeasti oikeille raiteille ja toipuminen pääsee hyvään alkuun. Toipumisen edetessä jäävä pystyy nauttimaan ja iloitsemaan lähtiän tilanteesta ja näkee sen hyvät puolet sekä itsenä, että erityisesti lähtijän kannalta.

SEURANTA: Seuranta toipumisesta tapahtuu myöhemmin, usein pitkähkön ajan kuluttua. Seuranta vaiheessa voivat sekä lähtijä, että jäävä todeta kasvaneensa tapahtuman ansiosta. Varsinkin jäävä hyötyy seurannasta lähinnä itsetuntemuksen kasvattamiskokemuksena sekä eroahdistuksen ennaltaehkäisyn vahvistamisen puolella tulevaisuutta silmälläpitäen. Lähtevä on saanut kokea paljon. Uudet ihmiset, paikat, kieli ja kulttuuri ovat avartaneet mieltä ja kartuttaneet elämänkokemusta.

Mistäkö tiedän tuon ylläolevan olevan totta? No siitä, että olen ollut taudin kourissa menneinä päivinä, mutta hyvässä hoidossa. Olen siis se jäävä ja tuo kuvassa oleva nuorimies on lähtijä, oma poikani. Hän pakkasi matkalaukkunsa sekä golfbäginsä ja suuntasi Espanjaan. Valitsin tuon kuvan,
koska siitä ilmenee hienosti rakkauden monimuotoisuus.... minä rakastan pelaajaa ja pelaaja peliä.

Ja lähteneelle tiedoksi. Eroahdistuksen akuutissa vaiheessa voi ilmetä myös yllättävää toimeliaisuutta. Tiedän jo nyt tarkalleen, milloin näemme seuraavan kerran. Täällä on tehty asiaan liittyviä järjestelyjä.

 Ota kaikki irti tästä kokemuksesta ja ennen kaikkea - pelaa hyvällä sykkeellä ja ilon kautta.

ONKO PAKKO, JOS EI TAHO ?

 

Hetalle on nyt annettu Suomeen saapumisensa jälkeen viimeiset tehosterokotteet eilen. Seuraavan kerran palataan rokotteiden suhteen asiaan vasta vuoden kuluttua. Kovin oli lääkärissä käynti jänskä juttu.... noiden ruskeiden silmien katseesta oli selvästi luettavissa ihmetystä siitä, miksi Malù ei ole mukana ja mihin ihmeeseen minua viedään.

Malù odotteli ystäväänsä kotona ja oli silminnähden iloinen ja onnellinen, kun Heta tuli takaisin.  Sitten alkoi perusteellinen tutkiminen, missä kaveri oli käynyt. Malù nuuski "Tilliä" varmaan kymmenen minuuttia. Karvaakaan ei jätetty kääntämättä, kun hän yritti ottaa selvää, missä oli tullut käytyä. Erityisen nuuskinnan kohteena oli se kohta pyllynpäällä, johon lääkäri tuikkasi rokotteen. Jälleennäkemisvemmellyksen ja nuuskinnan jälkeen he putsasivat vielä yhteiseksi ilokseen toistensa korvat. Tätä tehdään muutenkin päivittäin, joten liekkö jäänyt operaatio aamulla suorittamatta?

 

Kummi oli ( Kirsi sallitko nimityksen myös tässä yhteydessä?) tehnyt tytöille tälläiset veikeät poropäähineet. Minun pyynnöstäni, myönnetään.  Kuten Malùn ilmeestä on helposti luettavissa, päähinen ei ollut hänen mielestään milläänlailla veikeä...Tyttö istui, kuin puuhevonen kuutamolla, ollen ihan hiljaa paikoillaan.  

 

Eikähän se Hetakaan tilanteesta varsinaisesti nauttinut. Yritti kyllä kuonollaan Malùa tökkiä, mutta kun kaveri istua jurritti paikoillaan ja ympärillä pyörivä Heta oli kuin ilmaa, niin ajatteli sitten heittäytyä lattialle makoilemaan.

 

 

 

Kun päähineet kerran päihin viritettiin, niin pitihän se yhteiskuvakin ottaa. Julkaisen nämä otokseni, nyt ilman tyttöjen lupaa, koska näyttävät mielestäni kuitenkin aika hellyttäviltä.

Lupasin tytöille, ettei poropäähineitä oteta enää esiin. Ei oo pakko, jos ei taho ! 

LUPAUKSIA

Uuden vuoden kunniaksi on tapana tehdä lupauksia. Minäkin lupaan muutamia asioita.

Lupaus nro 1. En stressaa itseäni minkäänlaisilla dieeteillä tai painonhallintaohjelmilla tänä vuonna. Olen päättänyt, että hermot pitää myös keväällä. Siinäkään vaiheessa, kun naisten lehdet toitottavat, kuinka vielä ehtii rantakuntoon en anna sen hetkauttaa mielenrauhaani. Se on loppu nyt ! Eikö viimeistään tässä iässä ihmisen tule olla  armollinen ja hyväksyä itsensä kaikkineen päivineen? Myös ne ylimääräiset kilot. Aioin siis opetellä rakastamaan vatsamakkaroitani.

Lupaus nro 2. Opettelen länsäolon taitoa. Keskisuomalaisessa oli joulun alla juttu, jossa puhuttiin käsitteestä Mindfulness. Lehtijutun mukaan vastakohtana on automaattiohjaus - mindlessness. Kyllä en halua elää ( enää ) automaattiohjauksessa. Automaattiohjauksessa ihminen pyörittää asioita sulavasti rutiinilla, mutta elää vähän kuin unessa.... Jos ei koskaa ole hetkessä läsnä elämä jää elämättä ! Mindfulnesissa on neljä kulmakiveä. Havainnointi, kuvailu eli sanoittaminen, ei-tuomitseva asenne ja osallistuminen. Eli nyt alkaa kulmakivien hiominen. Artikkelissa todettiin, kuinka tietoisen läsnäolon taidot ovat tulossa ryminällä yhteiskuntien eri osa-alueille. Se on lyönyt läpi koulumaailmassa Britanniassa ja sitä kokeillaan myös Espoossa. Kolua ei kyllä mainittu. Myös monet kansainväliset suuryritykset ovat ottaneet menetelmän  käyttöönsä. Toiveena on, että sen myötä luovuus ja tehokkuus lisääntyvät, sairauspoissaolot vähenevät ja työssä viihtyminen paranee.

Artikkelissa ollut rusinaharjoitus avasi hienosti asian ydintä. Sen myötä tajusin, kuinka paljon tulee ajatuksissaan mentyä asioiden edelle tai haihateltua mennyttä. Kuinka pienesti, hyvin usein, tulee keskityttyä juuri sillä hetkellä meneillään oleviin asioihin, ihmisiin tai ilmiöihin. Tai kuinka usein kuulee omasta suustaan tai ajatuksistaan sen kuuluisan " sitten kun..." Ja, sehän on päivänselvää. Elämä on. Tässä ja nyt. Lehtiartikkeli on otettu talteen ja jätetty näkyvälle paikalle. Muistutukseksi ja kannustimeksi.

Lupaus nro 3. Kokeilen jotakin uutta. Vielä en tiedä mitä se on, mutta varmasti tilaisuuksia tarjoutuu. Tässä on ajatuksena avartaa omaa kokemusmaailmaa ja astua pois sieltä mukavuusalueelta.
Poikani kuuntelutti minulla Jukkapojan biisin Potentiaalia ja kertoi, kuinka itse oli tuon biisin ansiosta tehnyt jotakin uutta. Sanoin hänelle, että olkoon se minunkin voimabiisi tänä vuonna.

Alennusmyynneissä tuli tänään koluttua. Suunnistin suoraan Akateemiseen Kirjakauppaan ja ostin luettavaa, jota joululahjat mukaan lukien riittääkin nyt vähäksi aikaa.

Tuon vasemmanpuoleisen kirjan otan käyttööni todennäköisesti piakkoin... Kalaa Fifin tapaan, Hallin herkkukippo sekä Lulun juhla-ateria vaikuttivat todella herkullisilta. Syntymäpäiväkakku tulee ajankohtaiseksi 24. päivä, kun Malú täyttää 2-vuotta.

Voin tiedottaa sekä kuvin, että sanoin, kun ensimmäiset reseptit on testattu ja raatilaiset ovat keitoksia maistelleet. Maistuis varmaan teidänkin sessuille !

ALKUVUODEN AJATUKSET

Uusi vuosi, uudet mahdollisuudet. Allakka pitää ajassa kiinni. Tämän vuoden allakan tein itse Ifolorohjelmalla. Tammikuun kuva oli helppo valita. Siinä on poikani Tatu, joka lähtee 11. päivä melkein neljäksi kuukaudeksi Espanjaan. Minusta on mukava katsoa noita rakkaita kasvoja tuosta allakan kuvasta ja muistuttaa itseäni siitä, mikä lapseni on vienyt niin kauas... Näin hän on lähelläni. Niin silmissä, kuin sydämessäkin.

 

Olen hyvin innokas lukija. Aina pitää olla joku kirja kädessä. Parasta luku aikaa on ilta ja oma sänky. Harmi vaan, jos kirja on niin hyvä, ettei sitä malttaisi laskea kädestään.... uni kuitenkin aina lopulta voittaa  ja silmät painuvat kiinni. J.K Rowlingin kirja oli Suuren Suomalaisen kirjakerhon kuukauden kirjana joulukuussa. Veitsen terällä oli joululahja Tatulta ja sohvaperunan Leffa-Raamattu tuli mieheni isältä.



Joululahjaksi sain mieheltäni kirkasvalolampun. Olen siihen erittäin tyytyväinen ja suosittelen kaikille, jotka haluaisivat painua talviunille ja herätä samaan aikaan karhujen kanssa. Jo muutaman päivän käytön jälkeen huomaan vireystasoni nousseen. Valon määrä vastaa kesäpäivän kirkkautta.
 

Joulun ajan yltäkylläisten keitosten jälkeen oli mukava siirtyä taas hyvin perinteiseen suomalaiseen kotiruokaan. Tänään tarjosin perheelleni makkarakastiketta, perunamuusia ja keitettyjä porkkanoita. Ruoka syötiin hyvällä ruokahalulla. Karvanaamatkin tyhjensivät kuppinsa alta aikayksikön ja pyyhkivät kuonojaan mattoon.