Uusi vuosi, uudet mahdollisuudet. Allakka pitää ajassa kiinni. Tämän vuoden allakan tein itse Ifolorohjelmalla. Tammikuun kuva oli helppo valita. Siinä on poikani Tatu, joka lähtee 11. päivä melkein neljäksi kuukaudeksi Espanjaan. Minusta on mukava katsoa noita rakkaita kasvoja tuosta allakan kuvasta ja muistuttaa itseäni siitä, mikä lapseni on vienyt niin kauas... Näin hän on lähelläni. Niin silmissä, kuin sydämessäkin.
Olen hyvin innokas lukija. Aina pitää olla joku kirja kädessä. Parasta luku aikaa on ilta ja oma sänky. Harmi vaan, jos kirja on niin hyvä, ettei sitä malttaisi laskea kädestään.... uni kuitenkin aina lopulta voittaa ja silmät painuvat kiinni. J.K Rowlingin kirja oli Suuren Suomalaisen kirjakerhon kuukauden kirjana joulukuussa. Veitsen terällä oli joululahja Tatulta ja sohvaperunan Leffa-Raamattu tuli mieheni isältä.
Joululahjaksi sain mieheltäni kirkasvalolampun. Olen siihen erittäin tyytyväinen ja suosittelen kaikille, jotka haluaisivat painua talviunille ja herätä samaan aikaan karhujen kanssa. Jo muutaman päivän käytön jälkeen huomaan vireystasoni nousseen. Valon määrä vastaa kesäpäivän kirkkautta.
Joululahjaksi sain mieheltäni kirkasvalolampun. Olen siihen erittäin tyytyväinen ja suosittelen kaikille, jotka haluaisivat painua talviunille ja herätä samaan aikaan karhujen kanssa. Jo muutaman päivän käytön jälkeen huomaan vireystasoni nousseen. Valon määrä vastaa kesäpäivän kirkkautta.
Joulun ajan yltäkylläisten keitosten jälkeen oli mukava siirtyä taas hyvin perinteiseen suomalaiseen kotiruokaan. Tänään tarjosin perheelleni makkarakastiketta, perunamuusia ja keitettyjä porkkanoita. Ruoka syötiin hyvällä ruokahalulla. Karvanaamatkin tyhjensivät kuppinsa alta aikayksikön ja pyyhkivät kuonojaan mattoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti